Pe-la-su ja niin edelleen

Nimittäin on jo maanantai, mutta heitän tähän lauantai-iltana junassa kirjoittamani tekstin.

Kotimatkalla

Perjantain ihme toteutui taas ja olimme valmiit noin puoleenpäivään mennessä. Työskentelyn lisäksi kuulimme kirkolliskokouksen mieskuoron äitienpäivälaulun ja hyvästelimme piispa Björkstrandin. Hänen eläkkeelle jäämiseensä on tosin vielä muutama kuukausi, mutta se tapahtuu kuitenkin muutamaa päivää ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa.

Perjantain mielenkiintoisin tapaus oli äänestys kirkollisten rakennusten suojelua koskevasta esityksestä. Kirkkohallituksen alkuperäiseen ehdotukseen oli sisällytetty museoviraston valitusoikeus, mutta mietinnössään lakivaliokunta oli jättänyt sen pois. Mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä valtioneuvoston edustaja teki ehdotuksen ko. asian sisältämän pykälän lisäämisestä lakiin. Vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan esitys sai kannatusta sekä ensimmäisessä että toisessa käsittelyssä niin, että lakiehdotus ei saanut vaadittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä ja siis raukesi. Vanha ja varmasti aika lailla vanhentunut lainsäädäntö on siis voimassa niin kauan, kunnes mahdollinen uusi esitys tulee käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Asiaa hankaloittaa jonkin verran sen pohtiminen, voidaanko museovirastolle antaa valitusoikeus myös Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suhteen. Myös siitä keskusteltiin, kaventaisiko valitusoikeus seurakuntien ja kirkon autonomiaa sellaisissa tilanteissa, jossa rakennuksiin olisi tarve tehdä muutoksia toiminnallisista syistä tai mahdollisesti jopa purkaa jokin rakennus. Kuntien ja seurakuntien rakennemuutos ja muuttoliike saattavat tehdä jollakin seudulla toimitilat tarpeettomiksi, kun niitä toisaalla on rakennettava lisää.

Kolme neljäsosan määräenemmistövaatimus lakimuutoksissa on varsin, etten sanoisi erittäin kova. Se estää muutosten voimaantulon silloinkin, kun varsin pieni ryhmä on muutosta vastaan (en nyt puhu erityisesti rakennussuojelusta, vaan ylipäänsä). Se tarkoittaa, että vähemmistön suoja on hyvin vahva ja että muutoksia on monissa tilanteissa erittäin vaikea saada aikaan. Valtion puolella määräenemmistöistä on luovuttu muuten, paitsi perustuslain suhteen, jossa esityksen on saatava kahden kolmasosan enemmistö ja tultava hyväksytyksi kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Itse kannattaisin määräenemmistövaatimuksen pienentämistä kahteen kolmasosaan.

Tämä teksti on kirjoitettu lauantaina, joten en ihan suorinta tietä tullut Turusta kotiin. Pysähdyin Lahdessa käydäkseni katsomassa Beatles-musikaalin erään ko. musiikin ystävän kanssa. Toki tykkään siitä itsekin, joten musikaali kannatti käydä katsomassa, vaikka tarina onkin, kuten tiedetään, oikeastaan surullinen. En voi suositella musikaalia teille, koska sen viimeiset esitykset olivat juuri, mutta ehkä se tulee joskus jonnekin toisaalle. Harmi kyllä, että se loppuu, koska näytökset olivat aivan loppuunmyytyjä ja pojat olivat aika perusteellisesti harjoitellet musiikin. Jee jee jee!

Sunnuntaina rapsuttelin koiran lisäksi hiukan puutarhaa, tai oikeastaan pihaa, sillä se ei ansaitse puutarhan juhlavaa titteliä. Lipstikka kuitenkin taas nousee vahvana, ensimmäiset lehdet on jo leikattu syötäväksi, samoin jalokiurunkannukset ovat komeita, mutta eivät ihan vielä kukassa. Kevätkaihonkukka kukkii jo. Jos ette sitä tunne, niin se on runsaasti leviävä matala maanpeittokasvi, jolla on vaaleanvihreät lehdet ja kauniin siniset pienet kukat. Ruohosipuliakin voi jo leikata ja ihan varovasti viinisuolaheinää. Taidan tänä keväänä hommata lisää monivuotisia yrttejä. Minttuakin penkissä on, mutta se on vielä mullan alla. Oli kyllä paha virhe sijoittaa se samaan penkkiin muiden kasvien kanssa, sillä se leviää rikkaruohomaisesti. Tiesin sen kyllä etukäteen, mutta tulinpahan laittaneeksi. Niin että minulta saa mintun juuria, kuka vain haluaa. Ihan kaunis kasvi se on ja hyvä mauste ja teeaines. Valamonruususta leikkasin kuolleita oksia ja huomasin joko jänön tai myyrän syöneen varsia, mutta ehkä kaikki pensaat ovat kuitenkin hengissä.

Nyt vielä jokunen viikko työn raskaan raadantaa, josta kyllä kovasti pidän, ja sitten sekä lehmät että vasikat laitumelle!

teitä tervehtien
Virpi