Yleisön pyynnostä huolimatta tässä teille pari perunasalaattiohjetta. Perunastahan olen muuten jo aikaisemminkin kirjoittanut: http://virpiloi.blogspot.com/search/label/peruna Kiukkuun on taas tänään aihetta, kun salaattia varten keittämäni perunat olivat niin liisterisiä, että niitä olisi voinut käyttää askarteluliimana paremmin kuin ruokaperunana. Sivumennen sanottuna niin tehtiin, kun olin lapsi ja erikeepperi oli loppunut...
Perunasalaattia opin tekemään lukioikäisenä, kun olin seurakunnan leirikeskuksella toisena apuemäntänä. Pääemäntä oli seudulla kuuluisa pitokokki Suhosen Liisa - ehkä jotkut Lukijat muistavat Liisan keitokset! Kansiossani on käsin kirjoitettu ohje, jossa ei ole mitään mittoja. Siinä sanotaan: perunoita, punajuurta, maustekurkkua, porkkanaa, sipulinvarsia, persiljaa, juustoa, kaprista, kinkkua, vihanneksia jne.
Näistä poimin tänään tekemääni salaattiin keitetyt perunat ja porkkanat, maustekurkun ja kapriksen. Lisäksi sovelsin joukkoon purjoa ja omenaa. Ainesten määrät arvioidaan silmämääräisesti, maistamalla ja "otetaan, mitä on" -periaatteella. Tärkeää minusta on, että maussa tuntuu miedon perunan lisäksi jokin kirpeä aines, esimerkiksi maustekurkku ja kapris. Kastikkeeksi sekoitin kermaviiliä ja majoneesia, joista jälkimmäistä saattoi mennä enemmän. Kastike taas saa mielestäni olla täyteläisen makuista. Pinnalle silppusin kirveliä, kun kaupassa ei ollut persiljaa.
Meidän kylällä on kaksi pientä kauppaa, joista saa perustarvikkeita, mutta tänään kävin kaupungin marketissa ja seisoin säilykehyllyn ääressä ihmettelemässä. Silloin syntyi päässäni toinen ohje, jota tänä iltana kokeilin, ja ainakin alustava suutuntuma oli kelvollinen. Pilkoin siis muutaman keitetyn perunan kulhoon, lisäsin muutaman lusikallisen aurinkokuivattua tomaattia silppuna (sitä oli kaupassa valmiiksi silputtuna ja öljyyn säilöttynä), oliivisilppua (valmista silppuakin oli tarjolla, mutta tyhjensin jääkaapista paprikatäytteisten oliivien jämät) sekä marinoituja valkosipulin kynsiä silputtuna. Kipaisin vielä kukkapenkistä ruohosipulia joukkoon ja se oli siinä. Tomaateista ja valkosipuleista tuli sen verran öljyisyyttä salaattiin, etten laittanut mitään muuta kastiketta. Tarjoan salaatin huomenissa, ja jos se tuntuu kuivalta, lorautan mukaan vähän lisää tomaattiöljyä. Sivulauseena mainitsen, että kyseistä öljyä jää usein purkin pohjalle ja se on erinomainen aines erityisesti tomaattiruokiin, sitä ei kannata kaataa pois, vaikka tomaatit jo loppuisivatkin purkista.
torstai 27. toukokuuta 2010
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Päivittelyä
Tuo päivittäminen on hauska uudissana, joka sopii moneen tarkoitukseen. Kuten huomaatte, hyvät Lukijat, kirkolliskokousimu oli niin kova, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta en ehtinyt kirjoittaa ajantasaisia kuulumisia. Muutamilla edustajilla on minikoneet salissa, jolloin voi kirjoittaa vaikka suoraan istunnosta, mutta siinä on tietysti se vaara, että jotain mielenkiintoista jää kuulematta. Toistaiseksi olen tyytynyt kirjoittamaan käsin lehtiöön, joten sikäli voin palata puheenvuoroihin näin jälkikäteenkin. Toki puheenvuorot löytyvät kirkolliskokouksen nettisivultakin, kuten olen moneen kertaan maininnut.
Kokeneemmatkin edustajat arvioivat tämän viimeisimmän kirkolliskokousviikon ehkä työteliäimmäksi, mitä on ollut. Alkuviikosta jo raportoinkin; keskiviikkoiltana ahkeroimme puoli kymmeneen, torstai-iltana lähettelimme arkkipiispa Paarmaa eläkkeelle ja perjantainakin työtä riitti vielä päivälliseen eli lähes 17:ään asti. Koska palaan asioihin näin jälkikäteen, en kerro tarkemmin päiväkohtaisesta ohjelmasta, vaan kommentoin muutamia keskusteluja ja päätöksiä.
Kuten etukäteen jo arvattiin ja blogissani mainitsin, eniten keskustelua synnyttivät piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkossa ja ns. HeTa-hanke. Piispainkokouksen selvitys julkaistiin jo talvella ja on siksi ollut julkisuuden puitavana. Tiivistettynä piispojen kanta on, että Suomen luterilaisessa kirkossa voitaisiin rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta ei käyttää rukouksessa mitään sellaista kaavaa tai elementtejä, jotka voitaisiin tulkita parisuhteen siunaamiseksi.
Kirkolliskokousedustajien joukossa oli monia, jotka näkivät piispojen kannan käyttökelpoisena kompromissina. Monet taas osoittivat pelkonsa, että se on kuitenkin askel siunaamisen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteen hyväksymisen suuntaan. Monet ilmaisivat ilonsa siitä, että se on pieni (vaikkakin riittämätön) askel oikeaan suuntaan. Moni pappi sanoi tyytyvänsä kirkon ratkaisuun, vaikka se ei tulisi olemaankaan oman kannan mukainen. Ymmärsittekö? Yritän kuvata sitä, miten erilaisia näkemyksiä tästä asiasta on olemassa! Suurista näkemyseroista huolimatta keskustelu pysyi varsin asiallisella tasolla eikä toisin ajattelevia kovin paljon manattu maan rakoon. Tämä oli helpotus. Nyt piispainkokouksen selvitys on valiokunnassa ja tulee sieltä aikanaan jonkin päätösehdotuksen kera takaisin täysistuntoon. Odotellaan rauhassa.
Kirkon henkilöstö- ja taloushallinon HeTa-projekti tarkoittaa sitä, että jo muutaman vuoden ajan kirkkohallituksessa on valmisteltu palvelukeskusta, jolle siirrettäisiin kaikista seurakunnista mm. palkanlaskenta ja kirjanpito. Kirkolliskokous lähetti hankkeen ensimmäisen suunnitelman jatkovalmisteluun, sillä siinä oli paljon keskeneräisiä ja selvittämättömiä asioita. Nyt se tuli huolellisesti valmisteltuna uudelleen ja hyväksyttiin määräenemmistöllä, vaikkakin tiukan keskustelun jälkeen. Hanketta valmistelleet ja sitä kannattavat näkevät siinä ainakin seuraavia hyötyjä:
- kokonaiskirkon tasolla säästyy rahaa
- palvelun laatu paranee ja tulee tasaiseksi koko maassa
- taloushallinnon henkilökunnan lähivuosina tapahtuvaan joukkoeläköitymisen aiheuttamaan haasteesen voidaan vastata
- paikallisseurakunnissa kevennetään työtaakkaa ja aikaa jää tärkeämpiin tehtäviin, kun rutiiniasioita hoidetaan muualla
Vastustajat taas arvostelevat sitä, että hanke on ajettu läpi, vaikka suuri osa seurakunnista on sitä vastustanut. Palvelukeskuksen perustamisen nähdään aiheuttavan päätösvallan siirtymistä pois seurakunnista. Myös suurten yksikköjen uljautta on epäilty ja korostettu pienuuden kauneutta. Pienissä seurakunnissa on arvosteltu sitä, että uusi järjestelmä tulee entistä tilannetta kalliimmaksi, koska taloushallinnon ainoaa työntekijää ei tietenkään voida irtisanoa, ja HeTa aiheuttaa uusia kustannuksia. Tähän on pyritty vastaamaan sillä, että seurakunnilla tulee olemaan lain voimaantulon jälkeen viisi vuotta aikaa ennen kuin on pakko liittyä palvelukeskuksen asiakkaaksi. Pienet seurakunnat voivat saada lisäksi neljän vuoden ajan avustusta keskusrahastosta palvelukeskuksen kustannuksiin. Säästökeinoksi tarjotaan myös sitä uutta mahdollisuutta, että kahdella seurakunnalla voisi olla yhteinen talouspäällikkö. Hanketta vastustavat kysyvät kuitenkin, mitä siirtymäkauden jälkeen tapahtuu. Oletetaanko, että kymmenen vuoden kuluessa kaikki pienet seurakunnat ovat poistuneet kartalta seurakuntaliitosten myötä?
Palvelukeskuksen suunnitelmissa on toki tehty riskianalyysiä. Muita vastaavia hankkeita tarkastellessa on nähty varoittavia esimerkkejä, joissa palvelukeskukset ovat tulleetkin kalliiksi ja samaa työtä on jouduttu tekenmään kahteen kertaan. Avaintekijä näyttäisi olevan ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen palvelukeskuksiin heti alusta alkaen. HeTassa tämän on arvioitu tapahtuvan niin, että suurista seurakunnista vapautuva työvoima voi siirtyä palvelukeskuksen palkkalistoille, mutta jatkaa fyysisesti entisillä työpaikoillaan ainakin aluksi. Tosiasiahan on, että suuri osa ihmisistä ei kovin mielellään muuta kauas työn perässä, jos vain vaihtoehtoja on - monia pitävät kotiseudulla puolison työt, lasten koulut, sukulaisten läheisyys jne. No, nyt siis asia on hyväksytty kirkolliskokouksessa, lakimuutos tulee voimaan v. 2012 alusta ja silloin, jos Luoja suo ja kirkkohallituksen aikataulut pitävät, palvelukeskus aloittaa toimintansa.
Kokeneemmatkin edustajat arvioivat tämän viimeisimmän kirkolliskokousviikon ehkä työteliäimmäksi, mitä on ollut. Alkuviikosta jo raportoinkin; keskiviikkoiltana ahkeroimme puoli kymmeneen, torstai-iltana lähettelimme arkkipiispa Paarmaa eläkkeelle ja perjantainakin työtä riitti vielä päivälliseen eli lähes 17:ään asti. Koska palaan asioihin näin jälkikäteen, en kerro tarkemmin päiväkohtaisesta ohjelmasta, vaan kommentoin muutamia keskusteluja ja päätöksiä.
Kuten etukäteen jo arvattiin ja blogissani mainitsin, eniten keskustelua synnyttivät piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkossa ja ns. HeTa-hanke. Piispainkokouksen selvitys julkaistiin jo talvella ja on siksi ollut julkisuuden puitavana. Tiivistettynä piispojen kanta on, että Suomen luterilaisessa kirkossa voitaisiin rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta ei käyttää rukouksessa mitään sellaista kaavaa tai elementtejä, jotka voitaisiin tulkita parisuhteen siunaamiseksi.
Kirkolliskokousedustajien joukossa oli monia, jotka näkivät piispojen kannan käyttökelpoisena kompromissina. Monet taas osoittivat pelkonsa, että se on kuitenkin askel siunaamisen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteen hyväksymisen suuntaan. Monet ilmaisivat ilonsa siitä, että se on pieni (vaikkakin riittämätön) askel oikeaan suuntaan. Moni pappi sanoi tyytyvänsä kirkon ratkaisuun, vaikka se ei tulisi olemaankaan oman kannan mukainen. Ymmärsittekö? Yritän kuvata sitä, miten erilaisia näkemyksiä tästä asiasta on olemassa! Suurista näkemyseroista huolimatta keskustelu pysyi varsin asiallisella tasolla eikä toisin ajattelevia kovin paljon manattu maan rakoon. Tämä oli helpotus. Nyt piispainkokouksen selvitys on valiokunnassa ja tulee sieltä aikanaan jonkin päätösehdotuksen kera takaisin täysistuntoon. Odotellaan rauhassa.
Kirkon henkilöstö- ja taloushallinon HeTa-projekti tarkoittaa sitä, että jo muutaman vuoden ajan kirkkohallituksessa on valmisteltu palvelukeskusta, jolle siirrettäisiin kaikista seurakunnista mm. palkanlaskenta ja kirjanpito. Kirkolliskokous lähetti hankkeen ensimmäisen suunnitelman jatkovalmisteluun, sillä siinä oli paljon keskeneräisiä ja selvittämättömiä asioita. Nyt se tuli huolellisesti valmisteltuna uudelleen ja hyväksyttiin määräenemmistöllä, vaikkakin tiukan keskustelun jälkeen. Hanketta valmistelleet ja sitä kannattavat näkevät siinä ainakin seuraavia hyötyjä:
- kokonaiskirkon tasolla säästyy rahaa
- palvelun laatu paranee ja tulee tasaiseksi koko maassa
- taloushallinnon henkilökunnan lähivuosina tapahtuvaan joukkoeläköitymisen aiheuttamaan haasteesen voidaan vastata
- paikallisseurakunnissa kevennetään työtaakkaa ja aikaa jää tärkeämpiin tehtäviin, kun rutiiniasioita hoidetaan muualla
Vastustajat taas arvostelevat sitä, että hanke on ajettu läpi, vaikka suuri osa seurakunnista on sitä vastustanut. Palvelukeskuksen perustamisen nähdään aiheuttavan päätösvallan siirtymistä pois seurakunnista. Myös suurten yksikköjen uljautta on epäilty ja korostettu pienuuden kauneutta. Pienissä seurakunnissa on arvosteltu sitä, että uusi järjestelmä tulee entistä tilannetta kalliimmaksi, koska taloushallinnon ainoaa työntekijää ei tietenkään voida irtisanoa, ja HeTa aiheuttaa uusia kustannuksia. Tähän on pyritty vastaamaan sillä, että seurakunnilla tulee olemaan lain voimaantulon jälkeen viisi vuotta aikaa ennen kuin on pakko liittyä palvelukeskuksen asiakkaaksi. Pienet seurakunnat voivat saada lisäksi neljän vuoden ajan avustusta keskusrahastosta palvelukeskuksen kustannuksiin. Säästökeinoksi tarjotaan myös sitä uutta mahdollisuutta, että kahdella seurakunnalla voisi olla yhteinen talouspäällikkö. Hanketta vastustavat kysyvät kuitenkin, mitä siirtymäkauden jälkeen tapahtuu. Oletetaanko, että kymmenen vuoden kuluessa kaikki pienet seurakunnat ovat poistuneet kartalta seurakuntaliitosten myötä?
Palvelukeskuksen suunnitelmissa on toki tehty riskianalyysiä. Muita vastaavia hankkeita tarkastellessa on nähty varoittavia esimerkkejä, joissa palvelukeskukset ovat tulleetkin kalliiksi ja samaa työtä on jouduttu tekenmään kahteen kertaan. Avaintekijä näyttäisi olevan ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen palvelukeskuksiin heti alusta alkaen. HeTassa tämän on arvioitu tapahtuvan niin, että suurista seurakunnista vapautuva työvoima voi siirtyä palvelukeskuksen palkkalistoille, mutta jatkaa fyysisesti entisillä työpaikoillaan ainakin aluksi. Tosiasiahan on, että suuri osa ihmisistä ei kovin mielellään muuta kauas työn perässä, jos vain vaihtoehtoja on - monia pitävät kotiseudulla puolison työt, lasten koulut, sukulaisten läheisyys jne. No, nyt siis asia on hyväksytty kirkolliskokouksessa, lakimuutos tulee voimaan v. 2012 alusta ja silloin, jos Luoja suo ja kirkkohallituksen aikataulut pitävät, palvelukeskus aloittaa toimintansa.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Vähän lyhyemmin tänään
Moi.
Kirkolliskokouksen toisena iltana on perinteisesti piispojen keskinäinen istunto, joten me tavalliset edustajat olemme saaneet vapaata. Käväisin kaupungilla ja sorruin taas ostamaan kassillisen kirjoja. Älkää kertoko Puolisolle. Ostosreissulla meni sen verran pitkään, että blogi meinaa jäädä huutolaislapsen asemaan, mutta pari sanaa kuitenkin:
Aamupäivällä työskentelimme valiokunnissa, ja toisin kuin viime kokouskerralla, myös käsikirjavaliokunnalla on nyt työtä. Meillä on käsiteltävänä kolme aihetta: Ensinnäkin aloite VT:n apokryfikirjoista otettujen tekstikatkelmien eli perikooppien liittäminen jumalanpalveluksissa luettavien tekstien joukkoon. Luterilaisessa kirkossammehan on se systeemi, että pappi ei omasta päästään keksi, mitä raamatunkohtia hän milloinkin lukee, vaan ne on valmiiksi annettu käsikirjassa. Tällä taataan Raamatun monipuolinen käyttö ja eri aihepiirien huomioon ottaminen. Apokryfit ovat kirjoja, joita jotkut kirkkokunnat pitävät Raamattuun kuuluvina, jotkut taas eivät. Aihetta on esitelty mm. evl.fi-sivuilla ja lyhyesti Wikipediassa: http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/6CCBA76FD31CF9C4C2256FEA00400F62?openDocument&lang=FI http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfikirjat
Toinen aihe on Raamatun alkukertomusten eli 1. Mooseksen kirjassa olevien peruskertomusten viittomakielisten käännösten hyväksyminen. On ollut hyvin mielenkiintoista hiukan saada vilahdusta siihen, millaista viittomakielelle kääntäminen on ja millaisia eroja on suomen ja viittomakielen välillä. Kyseinen kielihän on maassamme yksi virallisista vähemmistökielistä, ja kirkko on tehnyt edelläkävijän työtä kääntäessään Raamatun tekstejä viittomakielelle.
Kolmas työn alla oleva asia on aloite virsikirjan lisävihkon valmistelemisen aloittamisesta. Aloitteessa esitetään monia perusteluja uusien virsien tarpeellisuudelle, mm. se, että on elämänalueita, joille on 24 vuotta vanhassa virsikirjassamme hyvin vähän tai ei lainkaan virsiä. Esimerkiksi isänpäivävirsi puuttuu.
Isossa salissa käytiin monista aiheista lähetekeskusteluja, useimmat niistä lyhyitä. Eniten puhutti aloite, jonka mukaan pitäisi tutkia perusteet kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamiseen tarvittavalle määräenemmistölle. Tällä hetkellä kaikkiin lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö, mikä hidastaa kirkon päätöksentekoa, koska huolellisesti valmistellut isotkin lakipaketit voivat kaatua jonkin pienen asian vuoksi, kun määräenemmistö jää toteutumatta. Korkeaa määräenemmistöä ja tarkoituksellista hitautta perustelevia puheenvuoroja kuultiin salissa tänään, ja ymmärrän kyseiset teologiset perustelut, sen verran teologi olen itsekin, mutta pidän silti tarpeellisena selvittää asiaa - ja mahdollisesti hiukan hellittää korkeasta määräenemmistöstä.
Eilen kesken jääneeseen kuumaan aiheeseen eli parisuhdelain seurauksiin kirkossa emme ollenkaan ehtineet, vaan keskustelu siitä jatkuu aamulla. Aiheesta on jo sanottu äärestä laitaan ja lisää tullaan kuulemaan. Menkää lukemaan puheenvuoroja kirkolliskokouksen nettisivulta. Tiedotusvälineiden mukaan pedofiliatapaukset olisivat täällä keskeisin puheenaihe, mutta se ei pidä paikkaansa. Täysistunnossa ja valiokunnissa käsitellään vain etukäteen asialistalle tulleita aiheita. Toki käytäväkeskusteluissa voidaan pohtia mitä vain, mutta kyllä niissäkin viikon virallisella listalla olevat asiat puhuttavat eniten.
Tänään muuten käytiin harvinainen äänestys isossa salissa. Vastakkain olivat liha ja kala, ja liha voitti äänestyksen! Oikeasti oli kyse siitä, mitä ruokaa kukin edustaja haluaa syödä Turun linnan juhlissa torstaina...
Kirkolliskokouksen toisena iltana on perinteisesti piispojen keskinäinen istunto, joten me tavalliset edustajat olemme saaneet vapaata. Käväisin kaupungilla ja sorruin taas ostamaan kassillisen kirjoja. Älkää kertoko Puolisolle. Ostosreissulla meni sen verran pitkään, että blogi meinaa jäädä huutolaislapsen asemaan, mutta pari sanaa kuitenkin:
Aamupäivällä työskentelimme valiokunnissa, ja toisin kuin viime kokouskerralla, myös käsikirjavaliokunnalla on nyt työtä. Meillä on käsiteltävänä kolme aihetta: Ensinnäkin aloite VT:n apokryfikirjoista otettujen tekstikatkelmien eli perikooppien liittäminen jumalanpalveluksissa luettavien tekstien joukkoon. Luterilaisessa kirkossammehan on se systeemi, että pappi ei omasta päästään keksi, mitä raamatunkohtia hän milloinkin lukee, vaan ne on valmiiksi annettu käsikirjassa. Tällä taataan Raamatun monipuolinen käyttö ja eri aihepiirien huomioon ottaminen. Apokryfit ovat kirjoja, joita jotkut kirkkokunnat pitävät Raamattuun kuuluvina, jotkut taas eivät. Aihetta on esitelty mm. evl.fi-sivuilla ja lyhyesti Wikipediassa: http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/6CCBA76FD31CF9C4C2256FEA00400F62?openDocument&lang=FI http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfikirjat
Toinen aihe on Raamatun alkukertomusten eli 1. Mooseksen kirjassa olevien peruskertomusten viittomakielisten käännösten hyväksyminen. On ollut hyvin mielenkiintoista hiukan saada vilahdusta siihen, millaista viittomakielelle kääntäminen on ja millaisia eroja on suomen ja viittomakielen välillä. Kyseinen kielihän on maassamme yksi virallisista vähemmistökielistä, ja kirkko on tehnyt edelläkävijän työtä kääntäessään Raamatun tekstejä viittomakielelle.
Kolmas työn alla oleva asia on aloite virsikirjan lisävihkon valmistelemisen aloittamisesta. Aloitteessa esitetään monia perusteluja uusien virsien tarpeellisuudelle, mm. se, että on elämänalueita, joille on 24 vuotta vanhassa virsikirjassamme hyvin vähän tai ei lainkaan virsiä. Esimerkiksi isänpäivävirsi puuttuu.
Isossa salissa käytiin monista aiheista lähetekeskusteluja, useimmat niistä lyhyitä. Eniten puhutti aloite, jonka mukaan pitäisi tutkia perusteet kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamiseen tarvittavalle määräenemmistölle. Tällä hetkellä kaikkiin lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö, mikä hidastaa kirkon päätöksentekoa, koska huolellisesti valmistellut isotkin lakipaketit voivat kaatua jonkin pienen asian vuoksi, kun määräenemmistö jää toteutumatta. Korkeaa määräenemmistöä ja tarkoituksellista hitautta perustelevia puheenvuoroja kuultiin salissa tänään, ja ymmärrän kyseiset teologiset perustelut, sen verran teologi olen itsekin, mutta pidän silti tarpeellisena selvittää asiaa - ja mahdollisesti hiukan hellittää korkeasta määräenemmistöstä.
Eilen kesken jääneeseen kuumaan aiheeseen eli parisuhdelain seurauksiin kirkossa emme ollenkaan ehtineet, vaan keskustelu siitä jatkuu aamulla. Aiheesta on jo sanottu äärestä laitaan ja lisää tullaan kuulemaan. Menkää lukemaan puheenvuoroja kirkolliskokouksen nettisivulta. Tiedotusvälineiden mukaan pedofiliatapaukset olisivat täällä keskeisin puheenaihe, mutta se ei pidä paikkaansa. Täysistunnossa ja valiokunnissa käsitellään vain etukäteen asialistalle tulleita aiheita. Toki käytäväkeskusteluissa voidaan pohtia mitä vain, mutta kyllä niissäkin viikon virallisella listalla olevat asiat puhuttavat eniten.
Tänään muuten käytiin harvinainen äänestys isossa salissa. Vastakkain olivat liha ja kala, ja liha voitti äänestyksen! Oikeasti oli kyse siitä, mitä ruokaa kukin edustaja haluaa syödä Turun linnan juhlissa torstaina...
maanantai 3. toukokuuta 2010
Ja nyt pitäisi nukkua
On nimittäin kohtalaisen raskas päivä takana. Aloitimme perinteen mukaan Maarian kirkossa avajaismessulla. Työvuorossa oli Lapuan hiippakunta ja piispa Peura piti hyvän saarnan. Avajaisistunto oli lyhyt ja siinä kuultiin arkkipiispan puhutteleva puhe, joka lienee jo kirkolliskokouksen sivuilla nähtävissä. Ruokailun jälkeen jatkettiin täysistuntoa ministeri Wallinin tarjoamiin kahveihin asti. Ministerikin piti kelpo puheen, jonka aiheena oli nuorten hyvinvionti ja käsittelyssä oleva lakiehdotus, joka mahdollistaa eri tahojen yhteistyön nuorten, erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi. Tähän yhteistyöhön Wallin kutsui seurakuntiakin. Kahvin ja ruoan välissä istuimme valiokunnassa, kello 18:sta lähes kymmeneen sitten vielä täysistunnossa. Aamulla jatketaan valiokunnissa aamumessun jälkeen.
Näin ensimmäisenä päivänä käytiin lähinnä lähetekeskusteluja, mikä tarkoittaa sitä, että asiat menevät evästyksen jälkeen valiokuntien työstettäviksi. Useimmat asiat lähtivät käsittelyyn varsin lyhyen keskustelun jälkeen - sellaisia olivat esimerkiksi alkukertomusten viittomakieliset käännökset ja kummien määrä, jota puimme jo aikaisemmin perusteellisesti. Kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustaminen puhutti paljon ja vielä enemmän piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkkoon. Jälkimmäinen keskustelu jäi kesken ja jatkuu huomenna puoliltapäivin. Kuten on jo tiedetty, mielipiteet molemmissa asioissa vaihtelevat laidasta laitaan. En rupea ennustelemaan, millaisia lopputuloksia saadaan, kunhan nyt valiokunnat tekevät työnsä ensin.
Hyvää yötä!
Näin ensimmäisenä päivänä käytiin lähinnä lähetekeskusteluja, mikä tarkoittaa sitä, että asiat menevät evästyksen jälkeen valiokuntien työstettäviksi. Useimmat asiat lähtivät käsittelyyn varsin lyhyen keskustelun jälkeen - sellaisia olivat esimerkiksi alkukertomusten viittomakieliset käännökset ja kummien määrä, jota puimme jo aikaisemmin perusteellisesti. Kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustaminen puhutti paljon ja vielä enemmän piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkkoon. Jälkimmäinen keskustelu jäi kesken ja jatkuu huomenna puoliltapäivin. Kuten on jo tiedetty, mielipiteet molemmissa asioissa vaihtelevat laidasta laitaan. En rupea ennustelemaan, millaisia lopputuloksia saadaan, kunhan nyt valiokunnat tekevät työnsä ensin.
Hyvää yötä!
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Valmistautua täytyy
Kommentaattorinne on saapunut Turkuun, jossa on ihana ilma. Siitä huolimatta aion hautautua papereihin ja kaivautua kokousasioiden ytimiin. Olen silmäillyt postit läpi sitä mukaa, kun kirkkohallitus on niitä lähettänyt, mutta perinpohjainen lukeminen alkaa kohta. Ensin järjestän paperit siihen järjestykseen, jossa asioita käsitellään ja sitten alan lukea kynän kera. Kynä on välttämätön opiskelun apuväline! Osa edustajista istuu jo valiokuntien kokouksissa, osa on syömässä ja osa saapuu illan mittaan - jotkut ehkä vasta huomenna aamulla. Kokonnumme klo 9 Maarian kirkkoon avajaisjumalanpalvelukseen ja siitä se taas lähtee!
Hyvää viikkoa kaikille!
Hyvää viikkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
