tiistai 16. marraskuuta 2010

Arkiston uumenista

Tervehdys. Jostain syystä seuraava teksti on maannut luonnoskansiossa julkaisemista odottamassa - ehkä siksi, että armoton työruuhka hyökkäsi kimpuuni marras- joulukuussa ja alkaa nyt vasta helpottaa. No joo, olihan siinä joulu välissä, mutta silloin pidin lomaa.

Kirkolliskokouksen loppuviikon Puheenaihe ja hallintoa
Loppuviikolla kiire lisääntyi, kun perustevaliokunnan mietintö valmistui. Koko torstai käytetiin keskusteluun kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja siitä, pitäisikö parisuhteensa rekisteröineiden kanssa rukoilla vai siunata vai mitä pitäisi tehdä. Perustevaliokunta päätyi samalle kannalle kuin piispainkokous viime keväänä, että rukous on mahdollinen joko yksityisesti tai yhteisesti, kirkossa tai muualla. Rukouksessa voi käyttää vapaata rukousta ja Isä meidän -rukousta sekä Herran siunausta, mutta ei vihkimisen elementtejä, kuten lupauksia tai sormusten vaihtoa. Piispainkokouksen tulee laatia ohjeita rukouksen sisällöstä.

Paitsi varsinaisesta aiheesta, keskusteltiin myös päätöstavasta eli siitä, tulisiko asia päättää yksinkertaisella vai määräenemmistöllä. Puhemiesneuvosto oli keskustellut asiasta, ja sen jälkeen arkkipiispa ilmoitti, että yksinkertainen enemmistö riittää. Säädösten mukaan määräenemmistö tarvitaan silloin, kun kyseessä on lakimuutos tai kirkon uskoa ja oppia koskeva asia. Arkkipiispan ilmoitukseen tyytymättömät pyrkivät puheenvuoroissaan osoittamaan, että kysymys homoseksuaalisuudesta kuuluu nimenomaan kirkon oppiin ja uskoon. Asia päätettiin kuitenkin lopulta yksinkertaisella enemmistöllä selvästi perustelakivaliokunnan esityksen mukaisesti. Mikäli asiassa olisi katsottu vaadittavan määräenemmistöä, esitys ei olisi mennyt läpi. Päätöksenä siis oli, että piispainkokouksen tulee laatia pastoraalisia ohjeita rukouksen suorittamisesta.

Kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut syksyn kuuma puheenaihe. On peräänkuulutettu kirkon kantaa ja todettu, että kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ei käytä asiassa kirkon ääntä, vaikka hän esiintyikin televisiossa ikään kuin kristittyjen edustajana. Kuka sitten sitä ääntä käyttää? Arkkipiispako? Kari Mäkinen on tuonut selvästi esille suvaitsevaisen suhtautumisensa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, ja on saanut sekä kannatusta että vastustusta kirkon sisältä. Tosisiahan on, että yli neljän miljoonan jäsenen kirkossa ei ole tästä asiasta yhtä ääntä. Jollakin tavalla siis kirkolliskokouksen päätös on kirkon ääni, ja näytti ainakin silloin rauhoittavan asiasta käydyn keskustelun. Olisihan se tietysti saattanut laantua muutenkin.

Kirkolliskokouksen jälkeen on koettu vielä asiaan liittyvä jälkinäytös, kun lestadiolaisen liikkeen johtajien kokouksessa todettiin, että veljet kirkolliskokousedustajat äänestivät väärin kannattaessaan ohjeiden laatimista rukousta varten. Kaikki, tiettävästi yhdeksän, liikeeseen kuuluvaa edustajaa ovat pyytäneet anteeksi väärää menettelyään. He kertovat äänestäneensä ohjeistuksen puolesta, että ei syntyisi villiä tilannetta, jossa kukin piispa antaa omassa hiippakunnassaan erilaisia ohjeita. Tämä on aika hämmentävä tapaus, ja minua harmittaa edustajaveljien puolesta, jotka varmasti toimivat äänestyksessä parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan.

Television "homoillan" jälkeen suuri määrä ihmisiä erosi kirkosta, mutta toisaalta käyty keskustelu nosti marraskuun kirkollisvaalit puheenaiheeksi ja nosti luultavasti äänestysprosenttia. Monien seurakuntien kirkkovaltuustot uusiutuivat melko paljon. Julkisuudessa arveltiin tätä muutoksen mahdollisuudeksi kirkossa, ja saattaahan se sitä ollakin, mutta tunnen kirkon hallintoa sen verran hyvin, että en odota nopeita muutoksia. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka hallinto on hyvin tarkasti säädelty - esimerkiksi budjetointi on hyvin tarkkaa - joten asiat vievät aikansa kierrellessään virkatietä. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että pitäisin hallintojärjestelmää huonona: demokratian toteutuminen vaatii tietynlaisia rakenteita ja runsaasti kokouksia. Silti uskon siihen, että jos ihmisillä on halua vaikuttaa asioihin ja hyviä ideoita, niin hallinto ei ole esteenä niiden toteuttamiselle.

Oikein hienoa vuotta 2011 kaikille!
Teen lupauksen, että julkaisen seuraavan tekstin lyhyemmällä viipeellä kuin tämän!

Virpi

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kirkkohallitusta käy sääliksi

Tämä kirkolliskokousviikko on poikkeuksellinen, koska meillä on varsin paljon vapaa-aikaa. Se johtuu ensinnäkin siitä, että päiväjärjestyksessä oli alkuviikosta varattu runsaasti aikaa valiokuntatyöskentelylle, erityisesti perustevaliokunnalle, joka laati mietintöä viime keväänä annetusta piispaikokouksen selvityksestä parisuhdelain vaikutuksista kirkossa. Muistanette, että kertoilin siitä toukokuussa. Muilla valiokunnilla ei mennyt yhtä paljon aikaa työskentelyyn.

Toinen syy vapaa-aikaan on edustajien käsittämätön vähäpuheisuus. Esimerkiksi kirkon keskusrahaston euromäärältään huomattava talousarvio hyväksyttiin jokseenkin suoraan talousvaliokunnan puheenjohtajan Pertti Simolan esittelypuheenvuoron jälkeen. Kirkolliskokouksen toinen vpj Timo Sahi ei ollut uskoa silmiään, kun katseli puheenvuoropyynnöistä tyhjää taulua. Minä olisin voinut kiitoksella mainita parista asiasta talousarviossa, mutta enpä viitsinyt ruveta pitkittämään selvää asiaa. Kiitokset olisin antanut siitä, että uskonnonopettajien tukemiseen meidän tärkeässä työssämme myönnettiin tukea - siis välillisesti Uskonnonpedagogisen instituutin ja Uskonnonopettajien liiton kautta. Toinen kiitos olisi tullut siitä, että kotiseurakuntani oikein nimeltä mainittiin ylimääräistä rahaa saavien seurakuntien joukossa. Tämä johtuu saaristoseurakuntastatuksesta.

Miksi sitten kirkkohallitusta pitäisi säälitellä? Koska kirkolliskokous syöttää sille jatkuvasti uusia tehtäviä. Sellaiset aloitteet, joiden asiaa pidetään hyvänä, mutta joita ei sellaisenaan voida hyväksyä, saavat usein sen muodon, että kirkkohallitusta pyydetään selvittämään asiaa ja tekemään tarvittavat ehdotukset selvitystyön jälkeen. Lisäksi ovat tietysti suorat tehtävänannot, joissa suuria esiselvityksiä ei välttämättä tarvita. Näistä esimerkkeinä äskeisessä istunnossa olivat virsikirjan lisävihkon työstämisen aloittaminen ja seurakunnissa tehtävän aluetyön rakenteiden ja ko. työssä käytettävien nimitysten selvittäminen ja sen jälkeen tapahtuva ohjeistaminen. Nämä asiat eivät ehkä tästä aukea, joten jos ne kiinnostavat, neuvon lukemaan valiokuntien mietinnöt kirkolliskokouksen nettisivulta.

Huominen päivä on lähes kokonaan varattu perustevaliokunnan mietinnön käsittelyyn. Paikalle rynnännee runsaasti tiedotusvälineitä. Onneksi täällä on koko viikon ollut järjestysmies paikalla, jos pahakin hässäkkä tulee... Pitää vissiin kammata tukka aamulla, jos joutuu kuviin. Huomisillaksi meidät on kutsuttu merivoimien esikuntaan kylään.

terveisin ei-tällä-kertaa-niin-väsynyt Virpi

tiistai 9. marraskuuta 2010

Hyvää, sanoi edustaja, päivää!

Otsikossa lainaan mustapartaista miestä, jos joku vielä sellaista pakinahamoa muistaa. Mutta tervehdin teitä siis kirkolliskokouksesta, jossa toinen päivä on kääntynyt iltapäivään. Saavuin paikalle jo sunnuntai-iltana ja aloitin silloin blogikirjoituksen, mutta ilkeä tietokone valehteli, että olisin muka tehnyt jotain laitonta, ja nappasi itsensä kiinni ennen kuin ehdin kissaa sanoa saati sitten tallennusnappulaa painaa. No se siitä.

Eilen aloitimme istuntoviikon tavan mukaan juhlavasti jumalanpalveluksella Maarian kirkossa. Aamuaurinko paistoi kauniisti kirkon etuosaan ja Porvoon hiippakunta hoiti jumalanpalveluksen tyylikkäästi. Piispa Björn Vikström saarnasi kirkon ja maailman suhteesta. Hänen mukaansa kristiyillä on joskus - varsinkin vaikeina aikoina - houkutus vetäytyä omiin piireihinsä ja sanoutua irti muusta maailmasta. Piispan mukaan tämä ei kuitenkaan käy, vaan on noudatettava saarnatekstinä (Jer 29:4-7) ollutta profeetta Jeremian neuvoa ja elettävä sen yhteisön keskellä, missä kukin kristitty on: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne." Tiivistelmä ja linkki saarnaan löytyvät tästä osoitteesta:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/0AED54583CDFCE1EC22577D5002D4754?OpenDocument&lang=FI

Täysistunnon avauspuheessaan arkkipiispa Kari Mäkinen pohdiskeli turbulenssia, jonka keskelle luterilainen kirkkomme on viime viikkoina joutunut, ja näki sen hyvänä puolena, että kansankirkosta voi tulla aidosti kansan kirkko. Moni varmasti kiinnitti puheessa kuitenkin eniten huomiota siihen kohtaan, jossa arkkipiispa puhui suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen: "Omasta puolestani odotan juuri siksi, että täällä tehdään piispainkokouksen selvityksen pohjalta selkeä, homoseksuaalisia ihmisiä ja suhteensa rekisteröineitä pareja tukeva ja rohkaiseva päätös. Tässäkin suhteessa sen tavan, jolla kirkko toimii ja tulee toimimaan, pitää olla avoin, julkinen ja peittelemätön ilman varauksia." Puhe tuntuu herättäneen edustajissa hyvin erilaisia tuntoja, moni on sitä lämpimästi kiitellyt, mutta moni myös kysellyt, mitä se tarkoittaa. Puhe on kokonaisuudessaan tässä osoitteessa:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/446BF8C5BA4BB9D2C22577D500325A95?OpenDocument&lang=FI

Päivän kolmas puhuja oli kulttuuriministeri Wallin, joka perinteen mukaan toi kirkolliskokoukselle valtiovallan tervehdyksen ja kakkukahvit. Puheessaan ministeri osoitti lämmintä arvostusta kirkollisvaaleille ja tavalle, jolla ne on järjestetty ja markkinoitu. Varoittavampi sävy puheeseen tuli, kun hän käsitteli kirkolliskokouksen homoseksuaalisuus-kannanottoa: "Kansankirkon tulevaisuudesta päätetään nyt. Tämä kokous tulee kertomaan, minne kirkko on matkalla. Avautuuko kirkko ja jos avautuu, miten? Miten leveälle seinät voidaan asettaa ilman, että katto romahtaa sisään? Vai onko tie sulkeutumisen tie? Hyväksyykö kirkko vain yhden Raamatun tulkinnan - mikä tulkinta se sitten olisi? Onko kirkko kaikkien vai vain niiden, jotka ajattelevat samalla tavalla? Totuus lienee jossain näiden suuntauksien keskiössä." Tiivistelmä ja linkki puheeseen:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/593D3EE372BBC345C22577D5004967FC?OpenDocument&lang=FI


Valiokuntatyöskentelyn jälkeen kokoonnuimme vielä illalla täysistuntoon, jossa muutamia asioita lähetettiin valiokuntiin pitemmittä puheitta - myös iso asia eli kirkon keskusrahaston talousarvio. Ne asiathan tulevat sitten valiokunnista vielä lopulliseen päätöksenteoon täysistuntoon. Useita puheenvuoroja käytettiin kirkon uudesta tulevaisuusselonteosta, joka on ensimmäinen laatuaan. Tein kyllä muistiinpanoja, mutta koska edustajatoveri Aino Vesti näyttää referoineen keskustelun melko kattavasti, liitän tähän linkin hänen blogiinsa: http://ainovesti.blogspot.com/2010/11/kirkko-2020-keskustelua.html
Yritän myöhemmin pohdiskella selonteon sisältöä ja merkitystä tarkemmin. Tässä aiheeseen liittyvä uutinen ja linkki selonteon (tarkastamattomaan) tekstiin. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/2E2241F821AB6217C22577A5004288E7?OpenDocument&lang=FI

Kiitän lämpimästi Kirkon tiedotuskeskusta, joka toimittaa nämä ja monet muut aineistot käytettäviksemme!

Tänään olemme työskennelleet valiokunnissa ja istuneet vain hetken täysistunnossa. Se oli siitä mielenkiintoista, että kaksi aloitetta tyrmättiin heti salissa, eikä niitä edes lähetetty valiokuntiin. Nämä olivat esimerkkejä siitä, että kirkolliskokoukselle tulevat aloitteet pitäisi valmistella hyvin huolellisesti ja kuunnella asiantuntijoita siitä, mitä kannattaa lähettää korkeimpaan päättävään elimeen asti. Aloitteiden aiheet olivat sinänsä hyviä: seurakuntahallinnon yksinkertaistaminen ja synnintunnustus- ja synninpäästövaihtoehtojen lisääminen Jumalanpalvelusten kirjaan.

Viihdepuolelta voin kertoa, että eilen saunoin kahdesti, aamulla ja illalla, ja tänä aamuna olin jo seitsemältä tanssimassa israelilaisia kansantansseja. Viihteelle menee tämäkin iltapäivä, sillä osa valiokunnista työskentelee, erityisesti perustevaliokunta, mutta aika suurella osalla on vapaata! Siitä lähden nyt nauttimaan ja toivotan teille hyvää iltaa. Täällä muuten sataa lunta.

terveisin Virpi

perjantai 5. marraskuuta 2010

Ennakkovaroitus

Tervehdys.

Töissä on ollut kiire, joten en ole ehtinyt jatkaa ekumenia-bloggausta, enkä ensi viikollakaan ehdi, koska kirkolliskokous on jälleen koolla. Kokemuksen mukaan aikataulu tulee olemaan tiukka, mutta kirjoittelen kuulumisia parhaani mukaan, jos niitä vaikka joku sattuu odottamaan.

Turkuun valmistautuva kommentaattorinne
Virpi