Hyvää joulun jälkiviettoa

ja "Uutta Joulua", kuten vanha kansa on uutta vuotta nimittänyt.

Lehdistössä on taas joulun aikaan keskusteltu koulun joulujuhlien viettämisestä, siis kuuluuko niihin uskonto vai eikö ja missä menee perinteen ja uskonnon harjoittamisen raja. Opetushallitushan on antanut jo 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä tästä ohjeet, mutta hämmennystä ei aiheutakaan se, että kouluissa on joulukuvaelmia, vaan se, että uskonnollinen aines on joissakin kouluissa jätetty kokonaan pois.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että tonttuleikit eivät riitä joulun sisällöksi. Kristillisellä arvomaailmalla on sanottavaa sillekin ihmiselle, joka ei halua kuulla ihmiseksi syntyneestä Jumalasta. Sanoma kaikkien ihmisten arvosta - myös köyhien ihmisten, joiden lapsi syntyi talliin - ja varauksettomasta, itsensä uhraavasta rakkaudesta on nykyisenä maailmanaikana yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin 2000 vuotta sitten.

Lehtien palstoilla on keskusteltu myös joulun alkuperäisestä sanomasta ja vedottu kristinuskoa vanhempiin perinteisiin. Lukion uskonnon kurssit opiskellut ihminen tietää, että vuoden kiertoon liittyvät valon ja pimeyden taitekohdat ovat ikiaikaisia juhla-aikoja, joille eri kultuurit ja uskonnot ovat antaneet oman sisältönsä. Periaatteessa voisimme juhlia joulua vaikka 18. syyskuuta, jos niin sopisimme - emmehän tiedä Jeesuksen syntymän päivämäärää tai edes vuodenaikaa - mutta keskitalven pimeimpänä aikana on oikein hyvä hetki juhlia Jeesusta. Juhlamme sisältää myös monia eri-ikäisiä perinteitä, joista monellakaan ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen sanomaan. Entä sitten? Perinteet myös muuttuvat -vai oliko teillä, hyvät lukijat, jouluolkia lattialla? Alkuperäisyys on siis ontto argumentti; parempi on kysyä, millaiset asiat ovat mielestämme juhlimisen arvoisia ja mitkä ovat oman identiteettimme tärkeitä rakennusaineita. Silloin ei kristillistä uskoa ja sen arvomaailmaa voida joulusta sivuuttaa.

En aikonut joulusaarnaa kirjoittaa, mutta tällainenhan tästä tuli.
Toivottavasti ette saaneet vielä juhlimisesta kylliksenne ja otatte ilon irti vuodenvaihteesta!

Virpi

J.K. käsittelee tällä kertaa kirjallisuutta + teatteria: Kiitos ystävät Irja ja Heli hienosta Kuopion-retkestä. Minna-musikaali herätti suomalaisen kirjallisuuden suurnaisen hetkeksi taas henkiin. Pitää lukea kouluiässä luetut Canthit uudestaan! Sama pitäisi kyllä tehdä monille muillekin klassikoille. Meillä oli niitä nimittäin lapsuudenkodissani kirjahyllyssä, ja ahkerasta kirjastossa käymisestä huolimatta luettava välillä loppui ja niin tuli kahlattua läpi kohtalainen valikoima suomalaisen ja venäläisen kirjallisuuden tärkeitä teoksia. Luultavasti niistä kuitenkin aikuisena saisi toisenlaisia asioita irti kuin keskenkasvuisena, vaikka kyllä ne silloinkin puhuttelivat. Kirjallisuus kasvattaa ja kaunokirjallisuus kasvattaa kaunosti! Isona kuitenkin hahmottaa asioiden yhteyksiä eri tavalla kuin nuorena.

Hyvää adventtiaikaa.

Joulua tulee jo tuutin täydeltä, mutta ei tässä blogissa tämän enempää.

Lupasin taannoin esitellä kätevää Internet-palvelua nimeltä del.icio.us. ( http://del.icio.us ) Käytän työssäni Internetiä sekä tiedonhakuun että kommunikaation välineenä. Netissä on paljon materiaalia, josta on hyötyä sekä minulle opettajana että opiskelijoille. Ongelmanahan on, että osoitteet unohtuvat ja jos niitä kirjoittelee paperille, laput häviävät ja ovat pian yhtä sotkua, kun osoitteita vetää yli ja lisää uusia. Kohtalaisesti on toiminut se systeemi, että olen tehnyt osoitteista tekstitiedostoja, jotka olen tallettanut työkoneelleni ja muistitikulle, mutta nyt toivon, että del.icio.us korvaa nekin.

Kyseinen herkkupalvelu on siis sellainen, että sinne talletetaan muistiin Internet-osoitteita. Tätä sanotaan kirjanmerkkien (bookmarks) tekemiseksi. Internet-sivun sisältö kuvataan lyhyesti ja sille merkitään avainsanoja (tags). Avainsanojen avulla tiettyyn aihepiiriin liittyvät sivut löytyvät sittenkin, kun kirjanmerkkejä on kymmeniä tai satoja. Minulla on esimerkiksi syyskuussa aloitetussa delissä jo 125 kirjanmerkkiä. Tageiksi olen laittanut esimerkiksi kurssinumeroita, jolloin saan yhdellä klikkauksella poimittua esiin kaikki vaikkapa maailmanuskontoihin liittyvät kirjanmerkkini.

Toinen olennainen piirre palvelussa on sosiaalisuus. Voin liittää muita delin käyttäjiä verkostooni ja he puolestaan voivat liittää minut omaan verkostoonsa. Sen jälkeen näemme toistemme tallennukset. Deli-kaverini voivat myös lähettää minulle kirjanmerkkejä, joiden arvelevat kiinnostavan minua ja päinvastoin. Haku-toiminnolla voin etsiä osumia kaikkien del.icio.us-käyttäjien kirjanmerkeistä. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan verkostooni!

Tässä osoitteessa on lisätietoa delistä selkoenglanniksi videona: http://www.commoncraft.com/bookmarking-plain-english

Virpi

Terve,

pikaisena jatkon edelliseen: Olen kirjoittanut sivulleni http://virpinkurssit.pbwiki.com opiskeluohjeita ja koeohjeita. Oletan, että niistä saattavat olla kiinnostuneita esimerkiksi muut lukion reaaliaineiden opettajat. Otan mielelläni vastaan kommentteja, lisäyksiä ja korjausehdotuksia.

Virpi

J.K. Ihan lyhyt kirjavihje. Jos syys masentaa ja talvi uhkaa painollaan, aurinkoista vaihtelua tarjoavat Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat. Niitä on ilmestynyt suomeksi muutama ja ne kannattaa lukea järjestyksessä, sillä päähenkilöiden elämäntarina etenee kirjasta kirjaan. Ne antavat uskoa siihen, että maailmassa on vielä kunniallisiakin ihmisiä - vaikka sitten vain kirjojen sivuilla.

Moi kaikki kiireiset ihmiset,

kohtalotovereita ollaan.

Kerron tässä sen tähden lyhyesti, että olen pitänyt opiskelijoiden kanssa kurssipäiväkirjaa wiki-pohjaisesti. Jos tällainen Internetin käyttö opetuksen tukena kiinnostaa, käykää katsomassa alla olevissa osoitteissa. Olkaa nopeita, sillä tyhjennän wikit kurssien päätteeksi (= joka tapauksessa ennen joulua). Saattaa olla, että uusilla kursseilla aloitetaan uusia, mutta harkitsen vielä asiaa omien kokemuksieni ja opiskelijoilta kerättävän palautteen pohjalta. Otan mielelläni vastaan teiltä, hyvät lukijani, kommentteja ja ideoita systeemin kehittämiseksi.

Virpi

http://mikkihiiriwiki.pbwiki.com
http://nukkumatti.pbwiki.com
http://ue2004.pbwiki.com
(Huomaa kuitenkin, että nämä wikit sulkeutuvat aikanaan ja silloin linkit lakkaavat toimimasta.)

Hyvää lomaviikkoa,

olipa se sitten mennyt, meneillään tai tuloillaan.

Olen tässä viettänyt muutaman hetken tietokoneen ääressä keräillen Agricola-aiheista materiaalia Internetin syövereistä - lukijahan tietää, että parhaillaan vietetään hänen 450-vuotisjuhlavuottaan. Olin kyllä käynyt kaikilla löytämilläni sivuilla jo aikaisemminkin, mutta kokosin osoitteet delicious-palveluun, josta ne on helppo ottaa käyttöön. Jos kiinnostaa, hyvä lukijani, käy osoitteessa http://del.icio.us/virpiloi. Painotuotteiden puolelta voin suositella (vaikka en ole ehtinyt itsekään lukea...) professori Simo Heinisen uutta elämäkertaa Mikael Agricola. Elämä ja teokset (Edita 2007). Juttelin muutama vuosi sitten erään kokeneen kollegan kanssa tulossa olevasta juhlavuodesta ja arvelin silloin, että se tuo mukanaan uutta tutkimusta ja kirjallisuutta. Hän oli asiasta toista mieltä, koska piti aihetta jo loppuun tutkittuna, mutta onneksi tällä kertaa (kerrankin) minä taisin olla oikeassa. Aiheesta innostunutta saattaa kiinnostaa myös Heinisen julkaisema pieni kirja, jossa tarkastellaan Agricolan suhdetta Erasmus Rotterdamilaiseen. (Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. SKS. Helsinki 2006). Tämän olen oikeasti lukenutkin. Hieno juhlavuoden julkaisu on Rukouskirja, jossa on valikoima Agricolan rukouksia alkuperäisinä ja nykysuomeksi. Teos myös Internetissä osoitteessa http://www.evl.fi/kappeli/rukous/agricolan_rukouskirja.pdf. Agricola jyllää!

Virpi

J.K. Delicious-palvelu on kätevä ja helppokäyttöinen, kirjoitan siitä ehkä toiste lisää.

J.J.K. Kirjarintamalla on tällä hetkellä hiljaista, meneillään on kyllä jotain, mutta ei mainitsemisen arvoista. Taannoin viittasin Rouva Chenin henkeen, joka olikin mainio kirja, kuten osasin odottaakin Amy Tanin aikaisempien kirjojen perusteella. Teos on myös hyvin ajankohtainen, sillä se sijoittuu nykypäivän Myanmariin. Luin aikoinaan ulkomailla asuessani Keittiöjumalan vaimon englanninkielisenä ja sittemmin olen ahmaissut muut teokset suomennoksina, tosin tämä uusin vaati vähän sulattelua. Hieno kirjailija siis. Katso kirjojen nimiä ja tietoja Amysta esim. WSOY:n sivuilta http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=1102. Hesarin kultturisivuilla on myös Amy Tanista useita juttuja ja video, jossa hän kertoo lauluharrastuksestaan Rock Bottom Reminders -yhtyeessä! http://www.hs.fi/videot/1135224692670?kategoria=Kirjat&sivu=1

Pari kiitoksen sanaa on paikallaan tässä tilanteessa.

Viikko on nyt kulunut eTiimit-projektin intensiivisen osan loppumisesta ja haluan esittää kiitoksia. Keväällähän lienee vielä aiheeseen liittyvä seminaari, mutta siihen on niin pitkä aika, että on turha pantata asioita sinne asti.

Ensinnäkin kiitos rahoittajille, jotka tekivät mahdolliseksi irrottautua koulutyöstä kuukaudeksi. Voi olla, että toista tilaisuutta ei ainakaan meille samoille ihmisille tule. Toiseksi kiitokset SKK:n koko väelle, erityisesti toisen kerroksen asukeille, kuten Pekalle, Ilkalle ja Harrille, mutta erityisesti Maisalle (Mai-Britt Kentz) ja Teemulle (Moilanen). Vaikka oppimisen raa'an työn tekee oppija itse, niin kyllä opettajalla / ohjaajalla / mentorilla on siinä tärkeä rooli. Kiitos, että potkitte meitä eteenpäin, annoitte kipinöitä ja kritiikkiä ja paljon uusia ideoita, mukaan lukien junan vessat ja heinänteko. Kiitos, Maisa, että muistutit tutkimuksen ja jatkuvan opiskelun tärkeydestä. Meillä on nyt paljon uusia työvälineitä opetukseen.

Kiitos eTiimiläiset Anna-Maija, Kimmo, Merja, Pete, Mikko, Kati, Hannu ja Anne upeasta kuukaudesta. Kiitos esimerkiksi karhu- ja muista eläinjutuista... ja kiertävästä lukiobussista ja hauskoista ja hyödyllisistä matkoista Kuopioon ja Helsinkiin. Kiitos positiivisesta nosteesta, mainioista ideoista, ystävyydestä, naurusta ja avunannosta. Kuten jo joskus sanoinkin, minulle kirkastui konkreettisesti tämän kuukauden aikana, millä tavalla ryhmä on viisaampi kuin yksilö tai ryhmän jäsenet erikseen, ja toivon, että osaan tätä oivallusta käyttää hyväksi myös opiskelijoiden kanssa työskennellessä. Eläköön eTiimit-YYA!

Virpi

Uskonto YO-kirjoituksissa

Hei, lukijani.

Kommentoin tällä kertaa syksyn Yo-kirjoituksien uskonnon tehtäviä. Joskus kysymysten joukossa on ollut sellaisia tehtäviä, että niihin vastaaminen pelkästään lukion kurssien pohjalta on ollut hyvin vaikeaa. Tällä kertaa sellaisia tehtäviä ei ollut, joten pidän kysymyksiä tasoltaan sopivina tai jopa helpohkoina. Seuraavassa kuvailen, millaisia asioita vastauksissa voisi olla, mutta huomaa, hyvä lukjani, joka kenties olet uskontoa kirjoittanut, että nämä ovat kiitettävien vastauksien kuvailuja, joten älä säikähdä, vaikka Sinulla ei kaikkia näitä asioita olisikaan vstauksessasi.



1. Ensimmäisessä tehtävässä pyydettiin selittämään kolmen kuvan uskonnollinen merkitys.


1) Malja ja ympyrä, jonka keskellä on risti = ehtoollisen viini ja leipä. Ehtoollinen on kristillinen sakramentti, jonka Jeesus asetti kiirastorstaina vähän ennen kuolemaansa. Sakramentti on pyhä toimitus, jolla on pelastusta välittävä vaikutus. Luterilaisen opetuksen mukaan leipä ja viini ovat konkreettisesti ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri (reaalipreesenssi).


2) Lammas, jolla on sädekehä ja ristilippu = voitonlippua kantava Jumalan karitsa eli Kristus. Juutalaisuudessa uhrattiin aikoinaan lampaita ihmisten syntien sovittamiseksi, mutta kristityt tulkitsivat, että Kristus on kertakaikkinen sovitusuhri, jonka jälkeen ei muita uhreja tarvita. Kuolemallaan Jeesus voitti kuoleman ja sovitti ihmisten synnit.


3) Kyyhkynen = Pyhän Hengen symboli. Uudessa testamentissa kerrotaan Hengen laskeutuneen kyyhkysen hahmossa Jeesuksen päälle, kun hän kävi Johanneksen kastettavana Jordan-virralla. Helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin kristityihin.


2. Toinen tehtävä koski Japanin uskontoja nykypäivänä. Vastauksessa olisi hyvä kuvailla Japanissa vaikuttavia uskontoja, vähintään shintolaisuutta ja buddhalaisuutta; ehkä myös shintolaisuuden merkitystä Japanin kulttuurissa ja yhteiskunnassa ja buddhalaisuuden suuntauksia. Lisäksi voisi mainita kungfutselaisuuden vaikutuksen ja muita pienempiä uskontoja, kuten kristinuskon ja uususkonnot. Yksittäisten uskontojen lisäksi olisi hyvä kuvailla japanilaisen uskonnollisuuden synkretististä luonnetta ja sitä, että ihmiset eivät miellä eri uskontoja toisiaan pois sulkeviksi vaihtoehdoiksi, vaan osallistuvat eri uskontojen rituaaleihin.

3. Kolmannessa tehtävässä kysyttiin, miten evankeliumit kuvaavat Jeesuksen ristinkuoleman jälkeisiä tapahtumia. Tehtävässä on tärkeää pysytellä nimenomaan evankeliumien kertomuksissa, hallita ne aika tarkasti ja kenties pystyä kiinnittämään huomiota evankeliumien välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Evankeliumien luonnetta uskon todistuksena on myös hyvä pohtia. Tällä tarkoitan sitä, että evankeliumien kirjoittajat olivat ihmisiä, jotka uskoivat Jeesuksen olevan ylösnoussut Herra ja pelastaja ja jotka halusivat tätä ilosanomaa julistaa. Asiat, jotka vastauksessa on hyvä mainita, ovat seuraavat: Jeesuksen ottaminen alas ristiltä ja hautaaminen, naisten vierailu haudalla, enkeli ja ylösnousseen Kristuksen ja opetuslasten kohtaamiset - tai ainakin joitakin niistä - sekä taivaaseen astuminen.

4. Neljänneksi kysyttiin Mikael Agricolan merkitystä luterilaisen reformaation juurtumisessa Suomeen. Perusasiathan tässä ovat seuraavat: Mikael Agricolan elämäkerran esittely, hänen Saksasta tuomansa vaikutteet sekä toimintansa suomen kielen edistäjänä ja papiston kouluttajana. Ansiokasta on myös esitellä uskonpuhdistuksen yhteiskunnallista taustaa: valtion toisaalta myönteistä suhtautumista uskonpuhdistukseen ja toisaalta sitä, miten se uskonpuhdistuksen varjolla ajoi kirkkoa taloudellisesti ahtaalle. Agricola kävi tässä sitkeää viivytystaistelua kirkon puolesta ja sai kokea kuninkaan epäsuosiota.

5. Viidennessä kysymyksessä pyydettiin vertailemaan kahden suurimman kristillisen ryhmän eli katolilaisten ja helluntailaisten opillisia käsityksiä. Tehtävässä ei siis tarvitse käsitellä näiden kirkkokuntien historiaa ja levinneisyyttä, ellei sitten halua rakentaa näistä taustatiedoista aloituskappaletta. Tärkeintä on käsitellä oppia, kuten kaste-, seurakunta- ja virkakäsitystä. Helluntaiseurakunnassahan korostetaan henkilökohtaista uskonkokemusta, uskovien kastetta ja Pyhän Hengen uskoville jakamia armolahjoja, jotka ohittavat merkityksessään pappeuden ja sakramentit. Katolilaisille pappisvirka (mukaan lukien paavius), sakramentit ja kirkkolaitos ovat tärkeitä. Molemmissa kirkoissa korostetaan Raamatun auktoriteettia ja uskon näkymistä teoissa sekä uskotaan vahvasti ihmeisiin. Kirkkoja yhdistää myös konservatiivinen suhtautuminen tiettyihin sosiaalieettisiin kysymyksiin, kuten aborttiin ja seksuaalisuuden toteuttamiseen.

6. Kuudennessa tehtävässä tuli pohtia Dalai Laman väitteen paikkansapitävyyttä. Sen mukaan suurimmat maailmanuskonnot tähtäävät lopulta samaan päämäärään, onnellisuuteen. Vastauksessa tulisi analysoida väitteen perussisältöä: onnellisuutta päämääränä ja uskontojen samankaltaisuutta. Jotenkin tulisi ottaa mukaan Dalai Laman tausta Tiibetin buddhalaisena ja ottaa myös kantaa väitteen paikkansapitävyyteen - tietysti perustellen. Erilaiset käsittelytavat ovat tässä mahdollisia, mutta analyysin perusteellisuus, syvällisyys, kriittisyys ja faktojen virheettömyys antavat parhaat pisteet.

7. Seitsemänneksi oli tarjolla neljä köyhyydestä ja rikkaudesta kertovaa raamatunkohtaa vertailtavaksi. Lisäksi tuli miettiä, millaista kristillistä toimintaa kohdilla voi perustella. Eri raamatukohdat puhuvat köyhyydestä ja rikkaudesta hiukan eri merkityksessä ja sävyssä. Tämä tulisi vastauksessa havaita eikä väkisin yrittää harmonisoida tekstejä keskenään. Toiseksi tulisi esitellä muutamia (tai ainakin pari) toimintamallia, jotka nousevat näistä teksteistä, ja mukana saa olla mielellään kriittisiäkin näkökulmia. Lähtökohtahan toki on, että Raamattu - varsinkin Uusi testamentti - kehottaa vaatimattomaan elämäntapaan ja vähäosaisista huolehtimiseen.

8. Kahdeksas tehtävä tarjoili katsottavaksi Juho Rissasen Ruumiinpesijät-maalauksen vuodelta 1908. (Katso http://www.turuntaidemuseo.fi/) Kysymys kuului: miten nykypäivän suomalaisten suhtautuminen kuolemaan poikkeaa maalauksen ajoista? Tehtävässä ei tarvitse keskittyä kuvan analysoimiseen, sillä sen painopiste on nykyajassa. Kuitenkin kuva antaa tiettyjä viitteitä tilanteesta sata vuotta sitten: kuolema ja kuolleen hautaan valmistaminen tapahtuu kotona, ei sairaalassa, ihmiset kokoontuvat ruumiin ympärille ja tilanne näyttää luonnolliselta, oikeastaan aika arkiseltakin, sillä taustalla oleva mies näyttää toimittavan jotakin asiaa. Kuitenkin kaksi veisaavaa naista osoittavat, että tilanne on jollakin tavalla erityinen, pyhä. Tähän tulisi peilata nykypäivän käytäntöjä ja ihmisten tuntemuksia kuoleman edessä. Hyvässä vastauksessa olisi mukana myös laajempi yhteiskunnallinen näkökulma, esimerkiksi että kuolema siirretään syrjään, sairaaloihin, mutta tuodaan etäännytettynä televisioruudun kautta olohuoneisiin. Erilaiset lähestymistavat ovat tässä mahdollisia, kunhan ne ovat johdonmukaisesti esitettyjä.

9. Ensimmäinen jokeritehtävä esitteli Helsingin Kalliossa 20-39-vuotiaille tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tehtävänä oli selittää ja pohtia, miten kyselyn tulokset kuvastavat nykypäivän nuorten aikuisten hengellisyyttä. Vastaaminen tehtävään lähtee tietysti taulukon lukemisesta ja havaittujen seikkojen selostamisesta. Niiden pohjalta sitten pitäisi osata jotakin päätelmiä ja pohdiskeluja tehdä nuorten aikuisten uskonnollisuudesta. Esimerkiksi taulukosta näkee naisten olleen kaikissa kohdissa enemmän samaa mieltä väitteiden kanssa kuin miesten. Tosin kaikissa kohdissa ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Huomattavaa on myös kahden yhteisöllisyyteen liittyvän väitteen saama alhainen kannatus. Hyvässä vastauksessa taustoitetaan havaintoja suomalaisten uskonnollisuutta koskevilla taustatiedoilla. Parhaat pisteet saadaan vankalla asiatiedolla, liittämällä havainnot eri oppiaineiden kursseilla opittuihin asioihin ja tarkalla analyysillä. Tarkempaa tietoa tutkimuksesta saa luterilaisen kirkon sivuilta http://www.evl.fi/.

10. Toinen jokeritehtävä kysyy valtion ja kirkon välisten suhteiden järjestämistä eri aikoina, ja esitellä tulisi ainakin kolme mallia. Hyvät pisteet tästä tehtävästä saadaan määrittelemällä termit kunnolla ("kirkko", "valtiosuhde") ja esittelemällä malleja enemmän kuin kolme sekä arvioimalla niitä kriittisesti. Mahdollisia esimerkkitapauksia on vaikka kuinka paljon. Tässä voi yhtä hyvin esitellä nyky-Suomea (kaksi kansankirkkoa ja muita, joiden asema on toisenlainen), Yhdysvaltoja (vapaakirkko-tyyppinen järjestelmä) tai jotakin menneen ajan tilannetta (varhaiskirkko ja Rooma, Geneven teokratia 1500-luvulla, Neuvostoliitto).

Näin tällä kertaa, menen jakamaan pisteitä enkä kirjoita enempää.

Virpi

Kuvat katsomusaineiden opetuksessa

Kuvien tulvassa me siis elämme. Ne muokkaavat ihmiskäsitystämme ja maailmankuvaamme, joten ehkä olisi hyvä miettiä ja keskustella siitä, miten tuo tulva vaikuttaa meihin ja varsinkin miten se vaikuttaa lapsiimme ja nuoriimme. Kuva sisältää aina myös arvolatauksia! (Tarkoitan muuten kuvalla tässä myös liikkuvaa kuvaa.)

Kuvien opetuskäyttöä on saattanut tähän asti rajoittaa tekniikka tai sen puute. Me keski-ikäiset muistamme omilta kouluajoiltamme episkoopit, joita joku yksittäinen opettaja saattoi joskus raahata luokkaan ja pari kuvaa jostakin isosta taidekirjasta näytää. Nykyisin kuitenkin Internet tarjoaa valtavan kuvapankin kenen tahansa käytettäväksi - hyvässä ja pahassa. Toisaalta lienee yhä olemassa jokin tietty kulttuuriimme kuuluvien kuvien perusjoukko, joiden päälle rakentuu taas uusien kuvien maailma, ja alkuperäisten kuvien tunteminen on tarpeen, jotta uusia ymmärrettäisiin. Ajatellaanpa vaikka mainoskuvia, jotka on muunnettu jostakin tunnetun taiteilijan työstä. Koska en ole ihan varma tekijänoikeuksista, en hae kuvia tähän, mutta jos googlettaa kuvahaun vaikka "me naiset" -hakusanalla, saa näkyviin kyseisen naistenlehden takavuosien kampanjakuvia, joissa oli tehty juuri näin.

Opettajalle tämä merkitsee kahtalaista haastetta: Tuoda menneiden aikojen kuvia opiskelijoiden tietoisuuteen ja toisaalta opettaa seulomaan ja lukemaan kuvan hyökyaaltoa ja ohjata kenties myös itse tuottamaan kuvia. Tämä ei ole vain kuvataideopetuksen tehtävä, vaan osa sitä kulttuuriperinnön siirtämistä, joka on mainittu vaikkapa lukion opetussuunnitelman aihekokonaisuuksissa.

Kuva on siis osa opetuksen sisältöä, mutta myös opetuksen väline. Katsomusaineissa - ja varmasti muissakin aineissa - kuva välittää elämyksiä ja herättää tunteita. Se synnyttää mielikuvia ja voi toimia keskustelun avaajana, aiheeseen virittäjänä, motivoijana. Se voi kertoa tarinan tai antaa aiheen tarinalle. Kuva voi olla silta historiasta nykyaikaan ja sen avulla voi opettaa tiettyä asiasisältöä - vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.

eTiimit-koulutuksessa olemme kollega Katin kanssa tehneet aika paljon juuri kuviin liittyvää työtä ja pyrimme jatkossa ottamaan kuvat tehokkaampaan opetuskäyttöön. Osa töistämme on jo nyt Internetissä nähtävissä, mutta niitä tulee vielä lisää. eTiimit-koulutuksen blogisivuja www.etiimit.fi kannattaa käydä katsomassa, mutta ilmoitan myös tämän blogin kautta, kun asiassa tapahtuu jotakin uutta.

Bloggailemisiin, Virpi

J.K. Internet pullistelee kirjakeskusteluja ja erilaisia kirjalistoja, mutta kiusaanpahan teitä silti omilla kommenteillani, lukekaa tai olkaa lukematta. ;) Tänään en kuitenkaan ehdi enempää kuin vain mainita meneillään olevan kirjan nimen: Amy Tan, Rouva Chenin henki.

Kuvia katselemassa

Moi kaikki.

Olin kaksi viikkoa sitten lauantaikoulutuksessa, jossa Juha Luodeslampi pohti taidekuvan analysointia ja sen käyttöä opetuksessa. Viikko sitten lauantaina olin näyttelyn avajaisissa, jossa uskontotieteen professori Juha Pentikäinen esitteli kokoamaansa näyttelyä. Siinä ovat merkittävässä roolissa kalliomaalauskuvat ja suomalainen karhumytologia. Kolmesta eTiimit-koulutusviikosta kahdella olen kovasti ollut tekemisissä Internetistä löytyvien kuvien kanssa ja miettinyt yhdessä kollegani Katin kanssa erityisesti kirkkohistorian visualisointia. Tämä kaikki on johtanut pohtimaan kuvan lukemista, tulkintaa ja analysointia.

Kuvan virrassa - etten sanoisi tsunamissa - me kaikki elämme, mekin, jotka rakastamme painettua sanaa ja kaunokirjallisuutta. Esivanhemmillamme kuvia oli huomattavasti vähemmän, mutta ehkä ne olivat sitäkin tärkeämpiä. Kalliomaalaukset, rummut, muutamat veistokset, kenties vaatteiden, korujen ja aseiden koristekuviot - oliko muuta? Monilla näistä kuvista oli uskonnollinen merkitys; ne olivat pyhiä. Yksi uskonnon ydinasioista kaikkialla maailmassa on ilmaista ja jäsentää ihmisten käsitystä tuon- ja tämänpuoleisen kohtaamisesta. (Yksi Juha Luodeslammen teemoista oli muuten taidehistorian tarkastaleminen immanenssi-transsendenssi-siirtymien kautta.) Pyhinä pidetään yleensä juuri sellaisia asioita, joiden kautta ihminen saa yhteyden transsendenttiin todellisuuteen tai joiden kautta tuo todellisuus lähestyy ihmistä. Seuraavat kuvat ovat mainitusta näyttelystä, joka on parhaillaan nähtävänä Enonkosken luterilaisessa luostariyhteisössä Ihamaniemellä. Sieltä se jatkaa aikanaan maailmalle, seuraavaksi Italiaan.

Nykyihmiselle kuvien paljous ja moninaisuus aiheuttaa haasteen tulkita kuvia ja ehkä harrastaa kuvakritiikkiäkin. En tarkoita nyt "kuvainraastoa", ikonoklasmia, tai joidenkin uskontojen tai kulttuurien peruskielteistä suhtautumista kuviin, vaan sitä, että jotenkin tulvassa tulee sinnitellä hukkumatta. Kuvataideopettaja Irjan vihjeen pohjalta löysin paljon mielenkiintoista asiaa opetushallituksen sivuilta kohdasta lukiokoulutus / kuvataide / avauksia opsiin, osoite on
http://www.edu.fi/page.asp?path=498,530,1312,28010. Mielenkiintoinen on myös wikipedian kuvaa käsittelevä artikkeli osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva. Toistaiseksi erilaisia kuva-analyysejä tarkoittavat otsikot edustavat minulle erilaisia harmaasävyjä, mutta eivätköhän ne opiskellen kirkastu. Ilahdutan niilä teitäkin, hyvät lukijat, mutta vetäkää ensin henkeä, ettette huku: formalistinen, semioottinen, ikonografinen ja ikonologinen, reseptioanalyyttinen, syntaktinen, aatekriittinen, intertekstuaalinen ja fenomenologinen tulkinta. Elokuvan kohdalla törmäsin vielä ilmaukseen myyttinen tulkinta. Juha Luodeslampi puhui myös kuvan arvoanalyysistä, joka tarkoittaa esimerkiksi sen pohtimista, millaisia arvoja kukin kuva sisältää ja ovatko ne samoja tai erilaisia kuin kuvan katsojan arvomaailma. Lieneekö tämä sitten aatekriittistä tulkintaa...

Takataan bloos ja kuvitellaan lisää!

Virpi

J.K. Atwoodin kirjan nimi on tietenkin Poikkeustila ja se koostuu yhdestätoista novellista tai tarinanpätkästä. Tällä kertaa sisältö on pikemminkin hienovaraista kuin tajunnan räjäyttävää, mutta mielenkiintoa lisää se mahdollisuus, että tarinoilla saattaa olla omaelämäkerrallista taustaa. Lue muuten, mitä Atwood vastaa suomalaisille lukijoille Kirsi Pihan Lukupiirissä Hesarin sivuilla: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/category/yleinen/page/5/

Ai muita kanadalaisia? No esimerkiksi Carol Shields, Michael Ondaatje, Alice Munro, Robertson Davies. Ehkä myös Yann Martel mainiolla Piin elämällään voitaisiin lukea kanadalaiseksi. Huomasin muuten äsken tuossa surffaillessani, että Turun kirjamessujen aiheena on lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Kanada ja erityisesti sen kirjallisuuden vahvat naiset. http://www.turunmessukeskus.fi/index.html?n=10408

Harmi, että Turku on niin syrjässä täältä Itä-Suomesta katsoen.

Jotain unohtui

Moi taas. Tietysti yksi tärkeä tekijänoikeuksiin liittyvä merkki unohtui. Viiva vedettynä C-kirjaimen yli tarkoittaa, että tuotos on täysin vapaasti käytettävissä eli public domain. Merkin selityksessä saattaa myös lukea, että "copyright has expired" eli tekijänoikeudet ovat rauenneet.

Virpi

J.K. Pari sanaa mielenkiintoisista kirjoista, jos joku kaipaa vinkkejä. Viime viikolla luin Donna Leonin uusimman suomennoksen Verikivet. Suosittelen niillekin, jotka eivät tavallisesti dekkareita lue, sillä Leonin kirjoissa pääosassa on pikemminkin Venetsia kuin rikos. Hauska taustatieto on se, ettei Venetsiassa jo kauan asunut amerikkalainen Leon anna kääntää kirjojaan italiaksi, koska haluaa elää rauhassa. Aika ymmärrettävää myös siltä pohjalta, että Donna tekee varsin kirpeitä havaintoja italialaisen yhteiskunnan toiminnasta...

Tällä hetkellä on menossa kanadalaisen Margaret Atwoodin Poikkeustiloja. Monet Atwoodin kirjat pudottavat lukijan tuolilta, lukaisepa vaikka Orjattaresi-teos. Ylipäätänsä kanadalaiset kirjailijat ovat mainioita.

Tekijänoikeuksista, versio beta

Moi kaikki. Kiireen takia edellinen tekijänoikeuksia käsittelevä teksti oli vähän tynkä. Tässä täsmennyksiä, joiden lähde on siis alla oleva osoite, joka tällä kertaa toimii linkkinä.

Esiintyessään yksin tai CC-merkin kanssa tarkoittaa, että tuotos on vapaasti käytettävissä, kunhan alkuperäinen tekijä mainitaan. Siis sama kuin BY-merkintä tai teksti Attribution.

Tuotoksella ei saa hankkia kaupallista hyötyä. NC, Non-Commercial.

Tuotosta saa käyttää sellaisenaan, mutta ei saa muuttaa. ND, No Derivation

Tuotos pitää jakaa eteenpäin samalla lisenssillä. SA, Share-Alike

Mitä vähemmän tuotoksen perässä on lisenssimerkkejä, sen vapaampaa käyttö siis on.

http://creativecommons.fi/hae

Takataan bloos!

Virpi

Moi, tässä pläiskäys tekijänoikeuksista

Olen puoli päivää painiskellut erilaisten tekijänoikeusmerkintöjen kanssa ja säästääkseni teiltä aikaa ja vaivaa selostan niitä tässä.

Public Domain = teokseen liittyvät tekijänoikeudet ovat rauenneet tai niitä ei muusta syystä ole, vapaasti käytettävissä

GNU=GFDL
- liittyy lähinnä softwareen, mutta esim. Wikimedia Commonsissa kuvien kohdalla tämä saattaa olla ainoa merkintä; silloin se tarkoittanee suunnilleen samaa kuin CC-BY-NC-SA
- joskus GNU-merkinnän rinnalla on täsmentävä CC-merkintä

CC-merkinnät
-BY = Attribution = tekijä mainittava, merkki: ukkelin kuva
- NC = Non-commercial = ei kaupalliseen käyttöön; merkki: taalan yli vedetty viiva
- SA = Share-Alike = jaa samanlaisella lisenssillä eteenpäin; merkki: vasemmalle aukeava C
- ND = No Derivation = ei saa muokata; merkki: yhtäläisyysmerkki =

SIIS
- merkintä CC-BY tarkoittaa, että saat käyttää tuotosta vapaasti, kunhan mainitset alkuperäisen tekijän
- CC-BY-NC-ND, tekijä mainittava, ei kaupalliseen käyttöön, ei saa muokata
- CC-BY-NC-SA, tekijä mainittava, ei kaupalliseen käyttöön, saa muokata, jaa samalla lisenssillä eteenpäin
- CC-BY-NC, tekijä mainittava, saa muokata, lisenssin saa muuttaa
- CC-BY-ND, tekijä mainittava, ei-kaupallinen ja kaupallinen käyttö sallittu, ei saa muokata
- CC-BY-SA, tekijä mainittava, saa muokata, ei-kaupallinen ja kaupallinen käyttö, samalla lisenssillä eteenpäin

Katso netistä creativecommons.fi

Virpi

Hei kaikki tiistain tallaajat,

Tämä on koeluontoinen lähetys eTiimit-koulutuksesta. Jatketaan myöhemmin perusteellisemmilla jutuilla.
Virpi