Keitto Hesarin ohjeella: Bataattia ja porkkanaa
Alkuperäinen ohje on julkastu Hesarissa tämän kuun 13. päivä. Otetaan mitä on -keittiön olosuhteisiin nähden tein melko uskollisesti reseptin mukaan. Siinä sanotaan, että kuori ja pilko kaksisataagrammainen bataatti ja puoli kiloa porkkanoita ja raasta tuoretta inkivääriä kaksi ruokalusikallista. Pistin arviolta. Sitten käskettiin kuumentaa kattilassa 8 dl vettä, mikä on huono neuvo, koska vesi kannattaa ajan ja sähkön säästämiseksi kuumentaa vedenkeittimellä. Joka tapauksessa mainittuja aineksia ja kahta kasvisliemikuutiota piti keitettämän 15-20 minuuttia eli kunnes kasvikset olivat kypsiä. Kellon katsominen on sinänsä turhaa tuossa, kun on kuitenkin maistamalla varmistettava kypsyysaste. Sitten keittoon käskettiin lisätä 250 g mascarpone-juustoa ja 3-4 ruokalusikallista minttu- tai persiljasilppua, minkä jälkeen se piti soseuttaa tehosekoittimella, kaataa takaisin kattilaan, kuumentaa ja maustaa suolalla tarvittaessa. Minä vedin kasvikset soseeksi sauvasekoittimella ja lisäsin vasta sitten mascarponea ja yrttisilpun, joka oli ruohosipulin ja timjamin sekoitusta, kun pakastimesta sattui sellaista löytymään. Keitosta tuli vähän vihreäpilkullista, mutta epäilen, että tuo yrttiyhdistelmä oli jopa parempi kuin alkuperäinen ehdotus. Niin tai näin, lopputulos oli oikein hyvä.
Tarjollepanoon Hesari suositti seuraavaa: Kuumenna 2 tl rypsiöljyä paistinpannulla ja lisää 1 tl garam masala -maustesekoitusta. Lisää 4 rkl salaattisiemensekoitusta. Paista pari minuuttia ja mausta ripauksella suolaa. Annostele keittoa lautaselle ja lisää pinnalle siemensekoitusta. Minulla ei ollut valmista sekoitusta, joten kaivelin kaapista pellavansiemenrouhetta, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä ja kourallisen maapähkinöitä, jotka rouhin. Toimi hyvin!
Suolaa
Kaikki tietävät, että sitä pitää välttää ja että makuaisti tottuu tiettyyn suolatasoon. Jotkut ruoat minusta vaativat tiettyä suolaisuutta (kuten riisipuuro!), mutta silloin, kun sitä voi vähentää, kannattaa tehdä niin. Esimerkiksi tässä keitossa kaksi liemikuutiota sisältävät niin paljon suolaa, että maistaessani keskentekoista ruokaa vallan säikähdin. Onneksi mascarponen lisäys pelasti tilanteen. Lisäsuolaa ei minusta kannata enää laittaa. Maustetusta siemensekoituksesta jätin suolan kokonaan pois.
Erilaiset suolathan ovat olleet viime vuosina kokkaajien muotijuttu, ja erikoissuoloja voidaan tilata kalliilla ja kaukaa tai tuoda ulkomaanreissuilta. Näyttää niitä olevan marketissakin. Mikäs siinä, on minullakin pari purkkia jotain suoloja, mutta en ole päässyt oikein vauhtiin niiden käytössä. Ei taida makuaistini olla niin herkkä, että se erottaisi suolavivahteita...
Paistos munakoisosta
Jääkaapin tyhjennyksessä tuli vastaan myös yksi munakoiso ja tomaatteja, joista päättelin syntyvän uuniruoan. Italialaisen keittokirjan ohjeen mukaan olisi tarvittu kaksi munakoisoa, joten päätin jatkaa aineksia perunoilla. Koisokasvejahan nuo kaikki kolme ovat, joten sopinevat yhteen! Itketin ensin munakoisot, kun ohjeessa niin sanottiin, vaikka yleensä en vaivaudu. Se tapahtuu niin, että viipaloidaan munakoiso noin puolen sentin viipaleiksi, levitetään ne laudalle tai vadille tai paperille, ripotellaan suolaa päälle ja odotetaan puoli tuntia. Sitten kuivataan talouspaperilla suolainen neste pois viipaleiden pinnalta. Ohjeessa käskettiin uppopaistaa viipaleet, mikä kauhistutti minua, sillä munakoiso imee öljyä enemmän kuin sieni, joten paistoin viipaleet vain maltillisessa määrässä oliiviöljyä.
Munakoison itkiessä laitoin kastikkeen tulemaan. En halunnut ruveta kalttaamaan tomaatteja, koska kuoren mukana menetetään iso osa mausta, joten pilkoin tomaatit kuutioiksi. Jos joku haluaa kaltata, niin se käy näin: tee tomaatin pohjaan ristiviilto ja laita se hetkeksi kiehuvaan veteen. Sen jälkeen kuori lähtee helposti vetämällä pois. Mutta siis kastikkeeseen. Kuumensin hiukan oliiviöljyä pannussa, lisäsin paistumaan yhden hienonnetun valkosipulinkynnen ja hetken päästä 5 tomaattia. Koska ne eivät olleet kypsiä ja mehukkaita, kuten olisi pitänyt, lisäsin erittäin vääräoppisesti hiukan ketsuppia. Älkää kertoko italialaisille. Sitten mausteet: suolaa, mustapippuria, sokeria ja tuoreiden yrttien puutteessa kuivattua basilikaa ja oreganoa. Kastikkeeseen ei tule mitään suurusta, vaan sen annetaan kiehua sopivan sakeaksi ja makeaksi. Jos se on liian hapokasta, sokeri ja pippuri saattavat auttaa.
Seuraavaksi keitin perunat melkein kypsiksi ja viipaloin ne. Olivat muuten historian kumimaisimpia perunoita! Lajike muistiin ja kierrettäköön vastedes kaukaa! Sipaisin pullasudilla öljyä uunivuoan pohjalle, mikä helpottaa aikanaan tiskausta. Ladoin kerroksen perunoita, kerroksen munakoisoa ja levittelin tomaattikastikkeen päälle. Sen päälle tuli vielä mozzarellajuustonokareita ja parmesaaniraastetta. Paistoaika puoli tuntia 180 asteessa. Hyvää!
Jälkiruoka
Koska mascarponea oli vielä jäljellä, niin pitihän siitä kehitellä jälkiruokakin. Ajattelin ensin piirakkaa: pohja murskatuista Digestive-kekseistä ja sulatetusta rasvasta, päälle makeutettua ja jollain maitotuotteella notkistettua mascarponea, päärynäviipaleita ja raidoitus sulatetusta suklaasta. Olisi saattanut olla aika hyvää, mutta en viitsinyt ruveta tekemään pohjaa, joten päädyin yksinkertaiseen marjajälkkäriin. Fuusioin Venäjän Italiaan ja notkistin juuston viisitoistaprosenttisella smetanalla (ja tilkalla jogurttia, kun seos oli vielä aika paksua). Mauksi laitoin vain tomusokeria ja vaniljasokeria. Arkeologiset kaivaukset pakastimessa toivat päivänvaloon mustikoita, vadelmia ja mansikoita, jotka sekoitin ja maustoin tomusokerilla ja lirauksella Calvadosia. Ehkä turha juttu, mutta tulipahan laitettua. Lopuksi keitin desistä sokeria, desistä vettä ja raastetusta sitruunankuoresta makusiirapin. Jälkiruoka on vielä maistamatta, mutta näistä tarpeista sitten kootaan annokset. Jos ei ole hyvää, niin joutunen syömään vaikka hatun.
Tekstit
