Tamminen marssittaa esiin kavalkadin tiedemiehiä, filosofeja, taiteilijoita ja monenlaisia omatekoisia profeettoja ja mystikkoja ja osoittaa, miten 1800-luvun alkupuolelta asti rakennettiin fantasiakertomusta ihmisroduista ja niiden välisistä eroista. Valistusajan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet saivat mennä romukoppaan samoin kuin juutalais-kristillinen altruismin perinne.
Tähän asti minua on askarruttanut, miten Hitler ja kansallissosialistit saattoivat saada niin nopeasti saksalaiset puolelleen ja rakennettua mittasuhteiltaan käsittämättömän väkivaltakoneiston. Tammisen kirjan myötä minulle valkeni, että niin ei tapahtunutkaan, vaan että kansallissosialismi vain kokosi yhteen ja pani käytännössä toimeen aatteet ja uskomukset, jotka olivat jo sadan vuoden aikana levinneet syvälle ja laajalle erityisesti Saksassa, mutta myös muualla Euroopassa.
Yhtenä alkusysäyksenä ilmiölle oli 1700-luvun lopussa julkisuutta saanut tieteellinen havainto sanskriitin ja eurooppalaisten kielten sukulaisuudesta. (Havainto tosin oli alunperin tehty jo 1600-luvulla, kuten voi tarkistaa vaikkapa Wikipediasta. http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Indoeurooppalaiset_kielet) Kielisukulaisuudesta tehtiin ajatushyppäys rotusukulaisuuteen, johon liitettiin uskomus Intiasta ihmiskunnan sivistyksen alkukehtona. Tosin ihailun kohteena ei välttämättä ollut Intia sellaisena kuin se tuolloin oli olemassa, vaan myyttinen ihannekuva muinaisesta maailmasta. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Tammisen toimittamaa v. 2008 ilmestynyttä kirjaaa Guruja, joogeja ja filosofeja (WSOY), jossa eri kirjoittajat käsittelevät eurooppalaisen ja intialaisen filosofian välistä vuorovaikutusta. http://www.adlibris.com/fi/kirja/guruja-joogeja-ja-filosofeja-9789510316658
Erityisesti Saksassa syntyi 1800-luvulla liikkeitä, joissa haluttiin palata asioiden alkuperäisiin juuriin. Niitä etsittiin saksalaisesta muinaisuudesta ja paluusta luontoon esimerkiksi kasvissyönnin ja eläinsuojelun muodossa. Kristinuskon katsottiin edustavan ei-alkuperäistä, degeneroitunutta uskonnollisuutta, jonka tilalle oli tuotava aito saksalainen uskonto - varsinkin, kun kristinusko pohjautui juutalaisuuteen, josta rakennettiin yhä synkempää viholliskuvaa. Aatteellis-uskonnolliseen keitokseen lisättiin aineksia eri puolilta: darwinismia, rotuhygieniaa ja ikivanhoja käsityksiä saastumisesta ja puhtaudesta, manikealaisuutta, vapaamuurariutta, gnostilaisuutta, temppeliritareita... Näin Saksassa yhdistyivät uskonnollissävytteinen nationalismi, usko rotuihin ja niiden eriarvoisuuteen sekä käsitys tulevan, paremman maailman koittamisesta, kunhan viholliset olisi voitettu syvän kriisin ja väkivallan kautta. Soppa oli valmis ja se syötettiin 1900-luvulla miljoonille juutalaisille, romaneille, vammaisille, toisinajattelijoille ja sodan uhreille.
Tamminen käsittelee kirjassa myös suomalaisia, jotka saivat 1800- ja 1900-lukujen rotuluokituksessa paikan alempien rotujen joukossa. Suomalaisia pidettiin mongoleina, ja havaitsipa joku tutkija meikäläisten kalloissa suorastaan eläimellisiäkin piirteitä. Käsitys suomalaisten itäisistä rotuominaisuuksista eli Ruotsissa ainakin 1900-luvun puoliväliin asti, ja onpa siihen viitattu kansainvälisissä yhteyksissä vielä 1980-luvullakin. Suomen sisäisessä keskustelussa vedettiin roturajaa suomen- ja ruotsinkielisten tai itä- ja länsisuomalaisten välille.
Teoksensa loppupuolella Tamminen käsittelee millianistisia, apokalyptisia ja messiaanisia liikkeitä kautta historian ja osoittaa, että niiden tyypilliset piirteet ovat havaittavissa myös kansallissosialismissa. En pysty arvioimaan kirjoittajan käyttämien esimerkkien yksityiskohtien oikeellisuutta, vaikka joihinkin kirkkohistoriaa koskeviin kohtiin voisinkin esittää täsmennyksiä. Joka tapauksessa Tamminen vakuuttaa minut, kun hän hahmottelee, kuinka samat toimintamallit esiintyvät historiassa yhä uudelleen.
Poliittisesti ja kulttuurisesti epävarmoina aikoina haetaan turvaa menneisyydestä, josta rakennetaan myyttinen ihannekuva. Oma kansallinen, uskonnollinen tai etninen ryhmä nähdään oikeamielisten joukkona, valittuna kansana, jolla on pyhä lähetystehtävä. Muuttuvassa maailmassa se joutuu kärsimään vihollisten käsissä, mutta odottaa johtajaa, messiasta, joka johdattaa sen kriisin ja kärsimyksen tai suorastaan apokalyptisen taistelun kautta loistavaan tulevaisuuteen. Kannattajat sitoutetaan joukkoon lupauksilla uudesta maailmanjärjestyksestä ja rakentamalla vahvaa yhteishenkeä rituaalien ja symbolien avulla. Alunperin tämäntyyppinen ajatusmalli on esiintynyt uskonnoissa, mutta uusimmalla ajalla se on siirtynyt myös ideologioihin. Natsiaatteen ohella se on selvästi havaittavissa esimerkiksi marxilaisuuden käsityksissä vallankumouksestta ja kommunistisesta ihanneyhteiskunnasta.
Tässä ollaankin jo silmittömän väkivallan, terrorismin ja holokaustin selityksissä. Monet natsit olivat hyviä isiä ja äitejä ja ystävällisiä naapureita. He saattoivat kantaa huolta luonnosta ja eläimistä, mutta tappaa työkseen ihmisiä. Institutionalisoitu väkivalta oikeutettiin ideologisilla ja myyttisillä selityksillä. Rakennettiin identiteetti, joka vaati vastapainokseen demonisoidun vihollisen, josta oli hankkiuduttava eroon. Samaa kuviota ovat toistaneet vallankumoukselliset liikkeet eri puolilla maailmaa.
Tamminen päättää kirjansa 2000-luvun alun maailmantilanteen analyysiin. Hän näkee siinä samoja piirteitä kuin 1800-luvun teollistumisen aikakaudessa. Äärihindulaisuuden nousu, uusnatsien liikehdintä sekä amerikkalainen ja eurooppalainen uusoikeisto ovat vastareaktiota maailman muutokselle ja epävarmuudelle. "Sosiaaliset fantasiakertomukset jäsentävät taas ihmisten maailmankuvaa. Tarinaniskijät ilmestyvät jälleen keskuuteemme: osoittavat syylliset, syyttömät ja uhrit", ennustaa Tamminen. Hän viittaa (siis vuonna 2004) mahdollisuuteen, että militantti islamismi on yksi mahdollisista nousevista liikkeistä. Karmeammin oikeaan osuvaa ennustusta on vaikea löytää.
En pysty kokoamaan tähän kirjoitukseen kaikkia mielenkiintoisia näkökulmia Pahan viehätys -kirjasta, joten suosittelen sen lukemista. Omalle lukulistalleni kiipeävät yläpäähän Tammisen muut teokset, erityisesti hänen uusin kirjansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena 2014). http://www.adlibris.com/fi/kirja/kansankodin-pimeampi-puoli-9789523001275?gclid=CJ-7_7XdicQCFSWzcgodd5sAsA
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti