tiistai 29. joulukuuta 2009

Kateuden aiheita ja ruokaa

Hyviä välipäiviä, lukijat! Jokos olette rynnänneet alennusmyynteihin? Minä en, nimittäin se hyöty on maalaiskylässä asumisessa, että rahaa säästyy, kun kaupunkimatkat on erikseen suunniteltava. Toki sitten on toista, kun verstas eli työmaa kaupungissa taas aukeaa.

Mutta kateudestahan minun piti kirjoittaa. Harjoitin nimittäin itsetutkiskelua keittokirjan äärellä, kun lainasin kirjastosta Sikke Sumarin Namaste-kirjan, jossa kerrotaan hänen Viron-kodistaan ja kokkailukoulustaan. Kirjassa on ihan hyviä ruokaohjeita - pari on jo kokeiltukin - mutta jokin minua opuksessa ärsytti. En ole oikein vieläkään selvittänyt, mikä se oli. Epäilen siis kateutta, mutta se ei ehkä ole tyhjentävä vastaus, koska kateuteni suuntautuu pääsääntöisesti ihan muualle kuin kokkaustaitoisiin ihmisiin. No, tunnustan, ihan pikkuisen kadehdin heitäkin, mutta enemmän vielä kadehdin fiksuja, oppineita ja viisaita ihmisiä, jotka omistavat niin paljon kirjoja, että niiden väliin pitää kodissa tehdä polkuja. Ja jotka vielä ehtivät lukea kaikki ne kirjat. En ole itsekään Suomen hitain lukija 45 vuoden ja muutaman tuhannen kirjan jälkeen, mutta jotkut tuntuvat ehtivän ihan mahdottomasti. Mistä he ovat luopuneet elämässään tai mitä heillä on sellaista, jota minulla ei ole?

Kateutta sanotaan suomalaiseksi ja ehkä vielä erityisesti savolaiseksi helmasynniksi. Onneks mie oonkii karjalaine... Väitettä on tietysti mahdotonta todistaa, enkä tiedä onko sen hokemisesta mitään hyötyä. Kateushan on kyllä yleisinhimillinen lempisynti, mikäli katolisen kirkon luetteloa seitsemästä kuolemansynnistä on uskominen. Katso tästä, millaisia linkkejä olen koonnut ko. aiheesta: http://delicious.com/virpiloi/kuolemansynti

Tuorehernekeitto kateellisille ja kaikille muillekin

Teemaan sopii vihreä keitto, jota Sikke tekee suunnilleen pelkistä tuoreista herneistä, mutta minä kerman kera. Tämä ei ole ihan yhtä nopea kuin porkknansosekeitto valmiista soseesta, mutta ei tämän kiehuessa kannata lenkillekään lähteä. Kasvata ensin herneet tai hae kaupasta pakastettuja. Alkukeitoksi riittänee 100 g per henkilö, mutta meidän perheen naisille meni lounaalla 200 g per äiti ja tyttäret. Heitä herneet kattilaan ja laita vettä sen verran, että sen pinta ei yllä herneiden yli. Keittele muutaman minuutin ajan eli pehmeiksi. Juokse laittamaan puserosi likoamaan, jos et hoksannut suojautua esiliinalla tai kirkkaanvihreällä paidalla (nimim. Kokeiltu on). En ole varma, laitoinko mukaan sipulijauhetta, mutta luultavasti laitoin, koska ruokaa ei voi tehdä ilman sipulia. Koska olin reilulla tuulella ja oli joululoma, lisäsin joukkoon purkillisen kermaa, mutta porkkanasosekeiton yhteydessä mainitsemani ruokakermat, sulatejuustot ja tuorejuustot käynevät tähänkin. Lisää kasvisliemikuution palanen (tai suolaa) ja pippuria sekä yrttejä maun mukaan. Kokeile vaikka salviaa. Soseuta keitto ja ruoka on valmis. Pala leipää maistuu keiton kaverina, mutta ei tämä välttämättä muuta kaipaa.

Jonkun aivosolun takana muhii muistikuva, että jossakin keittokirjassa vastaavaan keittoon olisi käytetty liemeksi kuohuviiniä ellei peräti samppanjaa. Kuulostaa ehkä Vahteran ja Nurmen keitoksilta. Jonain päivänä minä kokeilen siideriä. Siideristä muuten riittäisikin juttua, mutta jätetään se toiseen kertaan. Hyviä välipäiviä edelleen!

Kateellinen kokkinne
Virpi

lauantai 5. joulukuuta 2009

Pikaruokaa

Kaupoista saa nykyisin valmista porkkanasosetta, jopa muulloinkin kuin joulun alla. Tämä keitto on yhtä nopea kuin joku valmisruoka.

Porkkanakeitto

Annoksesta tulee lounas kahdelle, tai sitten alkukeitto neljälle. Osta puolen kilon putkilollinen porkkanasosetta. Laita se kattilaan ja siivoa keittiö, jos puhkaisit putkilon veitsellä ja purskautit soseet ympäriinsä (nimim. Kokeiltu on). Kuumenna ja lisää joukkoon ruokakermaa tai sulatejuustoa, tai ehkä tuorejustoa. Jos teet herkkua, niin oikeaa kermaa. Määrä on makuasia, mutta sulatejuustoa laitan noin 50 grammaa tai vähän enemmän. Lisää myös palanen kasvisliemikuutiosta, mutta ei liikaa, varsinkin jos käytät suolaista juustoa. Keitä vain sen verran, että ainekset tasoittuvat - ja huomaa, että jotkut tuorejuustot eivät kestä keittämistä kovinkaan hyvin. Mausta sipulijauheella (ja halutessasi valkosipulijauheella), valkopippurilla (älä liioittele sen kanssa) ja yrttimausteella. Minä käytin basilikaa, mutta muutkin käynevät. Syö leivän kera. Jos sattuu, että keitosta tulee liian suolaista, laimenna sitä maitotilkalla. Jos se on sitten liian lirua, niin suurusta maizena-suuruksella, jonka saa ripotella suoraan ruoan joukkoon. Konstit on monet, sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki...

Keiton voisi myös tehdä pitemmällä kaavalla: Kuori ja keitä lähes kypsiksi tai keitä ja kuori muutama porkkana. Tai anna mennä saman tien vähän enemmän. Voit heittää mukaan pari perunaakin, jos huvittaa. Kuori ja silppua sipuli. Jos pidät valkosipulista, kuori ja pilko yksi kynsi. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka voita tai oivariinia ja kuullota sipulit ja porkkanat. Voit tietysti käyttää öljyäkin, mutta eipä tule yhtä hyvän makuista. Lisää tilkka vettä tai keittämisen kestävää kermaa tai molempia ja keitä ainekset pehmeiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää juusto, jos haluat sitä käyttää. Säädä keiton paksuus mieleiseksesi. Kuumenna ja mausta, kuten edellä. Muutama katkarapu tai tuoreen yrtin oksa tai hiukan murusteltua fetaa tai sinihomejuustoa näyttävät hyviltä keiton päällä, jos tarjoat sen annoksina. Hyvää ruokahalua!