Tuli taas käytyä Helsingissä, tällä kertaa työn puolesta. Tutustuimme ensinnäkin Ateneumin Kalevala-näyttelyyn, joka oli oikein mielenkiintoinen ja herätti ihmettelemään sitä, miten erilaisia tulkintoja samasta teoksesta voidaan tehdä. Oli tietenkin hienoa nähdä klassikkoteoksia, kuten Gallen-Kallelan Sammon taonta - sen sijaan Ekmanin romanttiset tulkinnat taivaalla leijuvine hahmoineen ja utupilvineen eivät meikäläistä puhuttele. Modernien, sinänsä hienojen, tilaustöiden yhteyttä Kalevalaan jäin vähän ihmettelemään. Tästä linkistä pääset Ateneumin Kalevala-sivulle: http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=15942 Näyttely on avoinna 9.8. asti.
Toinen näyttely oli Tennispalatsin taidemuseon Disney-näyttely, jossa siis valotettiin Disney-studioiden elokuvien taidehistoriallisia taustoja. En ole mikään suuri Disneyn ystävä, koska mielestäni elokuvissa ja sarjoissa usein vesitetään alkuperäiset tarinat jotenkin pliisuiksi muoviversioiksi, mutta näyttelyn jälkeen arvostukseni kyllä himpun verran kasvoi, kun osoitettiin, miten paljon taustatyötä elokuviin on tehty ja miten vahvat yhteydet niillä on (eurooppalaiseen) kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, elokuvataiteeseen, arkkitehtuuriin ja musiikkiin. Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki kuuden minuutin pituinen surrealistinen lyhytelokuva, joka on tehty valmiiksi 2000-luvulla Walt Disneyn ja Salvador Dalin yhteistyönä syntyneen materiaalin pohjalta. Materiaalit olivat lojuneet arkistossa vuosikymmeniä, mutta hyvää kannatti kai odottaa!http://www.taidemuseo.fi/suomi/tennispalatsi/lisat/Disney1.html Tämä näyttely päättyy 31.5.
Entä ruokanälkä?
Lipstikka rehottaa taas puutarhassa, mutta nyt ei ole siihen liittyvää reseptiä tarjolla, vaan uunikasvisten ohje. Tämä on alunperin Ghillie Basanin keittokirjasta Marokkolainen keittiö (Gummerus 2006), mutta mukailen sitä vapaasti. Alkuperäisen ohjeen idea on käyttää seitsemää eri kasvista, runsaasti valkosipulia ja oliiviöljyä sekä tuoretta rosmariinia. Meidän keittiön versio on suraavanlainen:
Kaivele esille kasviksia, useaa lajia ja eri värisiä, jos mahdollista, esim. seuraavia: bataattia ja/tai porkkanaa, munakoisoa, sipuleita ja/tai purjoa, kesäkurpitsaa, tomaatteja, parsakaalia, palsternakkaa, paprikaa. Pilko ne reiluiksi paloiksi, hitaasti kypsyvät pienemmiksi kuin nopeasti kypsyvät. Laita uunipellille, mutta leivinpaperia ei kannata laittaa. Kasviksia tulee olla pelti täynnä, jos meinaat, että ruokaa riittää edes muutamalle hengelle, koska kypsyessään kasvikset pienenevät, ja ainakin meidän perheessä menekki on huomattava. Kuori ja viipaloi valkosipulia; alkuperäisessä ohjeessa taisi olla 6 kynttä, mutta laita oman maun mukaan. Kuori ja viipaloi myös palanen tuoretta inkivääriä. Jos sitä ei ole, niin jätä pois... Ripottele nämä kasvisten joukkoon. Ripottele mukaan myös vastajauhettua mustapippuria ja hiuman suolaa ja - tämä on tärkeää - jonkin verran juoksevaa hunajaa tai ruskeaa sokeria. Ja sitten vielä sitä rosmariinia, joko muutama tuore oksa tai kuivattua purkista, ja lopuksi anteliaasti oliiviöljyä, neitsytsellaista, jos sattuu olemaan. Puristi tietysti etsisi kaikki Suomen herkkukaupat läpi löytääkseen marokkolaista, mutta meidän keittiö on "otetaan, mitä on" -keittiö. Kääntele öljy kasvisten joukkoon. Paista uunissa; jos on kiire, niin kuumemmassa, jos ei ole kiire, niin miedossa lämmössä kaikessa rauhassa niin kauan, että kasvikset ovat pehmeitä ja hiukan karamellisoituneita. Jos osa kasviksista on pakasteesta eli esikypsytettyjä, niin lisää ne joukkoon, kun muut kasvikset ovat puolikovia. Sekoita välillä, jos tuntuu siltä. Tarjoa kuskusin kera, jonka voit maustaa voilla, sitruunalla ja persilja- tai minttusilpulla tai olla maustamatta.
perjantai 22. toukokuuta 2009
tiistai 12. toukokuuta 2009
Taiteellisia muisteluksia
ovat seuraavat rivit, sillä ne on kirjoitettu huhtikuisella kokousmatkalla Helsingissä, mutta jäivät ostain syystä silloin sinkauttamatta eetteriin.
Hei taas.
Taannoin mainitsin Kiasmassa olleesta Marita Liulian näyttelystä ”Choosing my Religion” ja onnistuinkin silloin hyvin pian käymään sen katsomassa. Nyt näyttely on jo päättynyt, mutta toivottavasti siihen liittyvät nettisivut ovat vielä avoinna. Eräs ystäväni mainitsi Facebookissa saaneensa huonoja kokemuksia nykytaiteesta, mutta toivon hänen käyneen katsomassa tätä näyttelyä, sillä se edusti nykytaiteen positiivista puolta.
Liulia on vuosien ajan kerännyt materiaalia ja perehtynyt uskontoihin suorastaan tutkijan otteella, mutta lopputulos oli taiteilijan työtä. Esineistä, valokuvista, maalauksista ja videoista koostuva näyttely oli hyvin kaunis ja sai katsojan pohtimaan mm. uskontojen perimmäistä sanomaa, niiden mahdollisia yhtäläisyyksiä ja sukupuolen merkitystä uskonnossa. Liulia oli nimittäin kuvannut itseään eri uskontojen asuihin pukeutuneena, myös oppineiden asuihin – se roolihan on perinteisesti varattu miehille. Toki näyttely herätti kysymyksiäkin, kuten miksi kristinuskoa edustamaan oli valittu juuri katolilaisuus. Ehkä vastaus löytyy, kunhan ehdin lukea näyttelyyn liittyvän kirjan, mutta arvailen, että ehkä rikkaan visuaalisuutensa vuoksi ja ehkä siksi, että se meille suomalaisille ei ole se kaikkein tutuin kristillisyyden haara. Tästä nousee jatkokysymys, että miten sitten on muista uskonnoista valikoitunut juuri se materiaali, joka näyttelyssä on esillä. Kolmanneksi kristitty ihminen joutuu ehkä nieleskelemään näyttelyn edessä sitä, että kristinusko on esitetty yhtenä samanarvoisena vaihtoehtona muiden joukossa. Toisaalta pitää ilahtua siitä, että uskontoa käsitellään yhteiskunnassamme muullakin tavalla kuin potkupallona tai yleisenä syntipukkina (tunnistitteko muuten taas raamatullisen ilmauksen?). Toki näyttelyä saattoi varmaan katsella pelkkänä visuaalisenakin elämyksenä – ja vaikuttavana sellaisena – mutta luulen, että Marita Liulia itse on sisällyttänyt siihen enemmän. Tiesittehän muuten, että Liulian ryhtymiseen taiteilijaksi oli hyvin tärkeä merkitys hänen opinnoillaan Savonlinnan taidelukiossa ja että hän on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä taiteilijoistamme. Kiitos Marita Liulia.
Toinen taide-elämys syntyi, kun pääsin kerrankin elokuviin ja kävin katsomassa Klaus Härön ohjaaman ”Postia pappi Jaakobille”. Elokuvaa on kehuttu sekä lehtien palstoilla että ystäväporukoissa, ja se olikin kehujen veroinen. Ulkonaisia tapahtumia oli vähän, samoin henkilöitä, mutta näyttelijät oli erinomaisesti valittu ja he tekivät roolinsa hyvin puhuttelevasti. Ränsistyneen pappilan maisema, tyhjä kirkko ja loppukesän säänvaihtelut toimivat myös kerronnan osana. Postia pappi Jaakobille on elokuva armosta, kutsumuksesta ja myös vanhuudesta. Kiitos Klaus Härö.
Kolmas elämys on myös taidenäyttelystä. Mielessäni oli parikin museoissa esillä olevaa näyttelyä, mutta koska museot ovat maanantaisin kiinni, ohjauduin kokouksen jälkeen Helsingin kaupungintalon ala-aulassa olevaan Virka-galleriaan (no, olin sen kyllä bongannut etukäteen netistä). Siellä oli näyttely huomattavan japanilaisen maisemamaalari Koii Higashiyaman (1908-1999) elämästä ja työstä. Higashiyama oli kotimaassaan suuresti arvostettu taiteilija, joka elvytti perinteisen luonnonväreihin pohjautuvan nihonga-maalaustavan. Hän maalasi suurikokoisia töitä keisarillisiin palatseihin ja temppeleihin. Näyttelyssä ne olivat mukana tietenkin vain elokuvassa, ja seinillä on pienempiä töitä, joista kyllä sai käsityksen Higashiyaman taiteesta. Vitriineissä oli myös taiteilijalle kuuluneita esineitä lippalakista väriputeleihin.
Taulut olivat hyvin kauniita ja useimmiten voimakkaan värisiä ja joissakin niistä oli jopa hiukan naivismia tai satukuvitusta muistuttava ote. En tiedä onko viimeksi mainittu sattumaa ja yritänkö ympätä taiteilijan työhön siihen kuulumattomia käsitteitä, mutta tämä oli mielleyhtymäni. Ehkä siihen osittain vaikutti se, että tauluissa ei ollut ihmisiä, ja eläimiäkin esiintyi hyvin harvoin. Toisaalta on toki mahdollista, että Higashiyama sai taiteeseensa vaikutteita eurooppalaisesta tyylistä, sillä hän opiskeli 30-luvulla Berliinissä ja matkusteli myöhemminkin paljon. 60-luvun alussa hän kävi puolisonsa Sumin kanssa Pohjoismaissa ja vaikuttui erityisesti suomalaisesta luonnosta, ihmisistä – ja musiikista. Jostakin syystä häneen teki erityisen vaikutuksen laulu Kesäpäivä Kangasalla, joten hän hankki levyn itselleen, ja kerrotaan hänen kuunnelleen sitä usein kotona Japanissa. Suomalainen (ainakin minä) tunnisti näyttelystä helposti meikäläisestä maisemasta tehdyt maalaukset ja itäsuomalaista herkisti erityisesti pieni kuva Olavinlinnasta! Näyttelyyn voi tutustua netissä osoitteessa http://www.virka.fi/higashiyama, ja se oli avoinna toukokuun kymmenenteen päivään asti. Kiitos Kaii Higashiyama.
Hei taas.
Taannoin mainitsin Kiasmassa olleesta Marita Liulian näyttelystä ”Choosing my Religion” ja onnistuinkin silloin hyvin pian käymään sen katsomassa. Nyt näyttely on jo päättynyt, mutta toivottavasti siihen liittyvät nettisivut ovat vielä avoinna. Eräs ystäväni mainitsi Facebookissa saaneensa huonoja kokemuksia nykytaiteesta, mutta toivon hänen käyneen katsomassa tätä näyttelyä, sillä se edusti nykytaiteen positiivista puolta.
Liulia on vuosien ajan kerännyt materiaalia ja perehtynyt uskontoihin suorastaan tutkijan otteella, mutta lopputulos oli taiteilijan työtä. Esineistä, valokuvista, maalauksista ja videoista koostuva näyttely oli hyvin kaunis ja sai katsojan pohtimaan mm. uskontojen perimmäistä sanomaa, niiden mahdollisia yhtäläisyyksiä ja sukupuolen merkitystä uskonnossa. Liulia oli nimittäin kuvannut itseään eri uskontojen asuihin pukeutuneena, myös oppineiden asuihin – se roolihan on perinteisesti varattu miehille. Toki näyttely herätti kysymyksiäkin, kuten miksi kristinuskoa edustamaan oli valittu juuri katolilaisuus. Ehkä vastaus löytyy, kunhan ehdin lukea näyttelyyn liittyvän kirjan, mutta arvailen, että ehkä rikkaan visuaalisuutensa vuoksi ja ehkä siksi, että se meille suomalaisille ei ole se kaikkein tutuin kristillisyyden haara. Tästä nousee jatkokysymys, että miten sitten on muista uskonnoista valikoitunut juuri se materiaali, joka näyttelyssä on esillä. Kolmanneksi kristitty ihminen joutuu ehkä nieleskelemään näyttelyn edessä sitä, että kristinusko on esitetty yhtenä samanarvoisena vaihtoehtona muiden joukossa. Toisaalta pitää ilahtua siitä, että uskontoa käsitellään yhteiskunnassamme muullakin tavalla kuin potkupallona tai yleisenä syntipukkina (tunnistitteko muuten taas raamatullisen ilmauksen?). Toki näyttelyä saattoi varmaan katsella pelkkänä visuaalisenakin elämyksenä – ja vaikuttavana sellaisena – mutta luulen, että Marita Liulia itse on sisällyttänyt siihen enemmän. Tiesittehän muuten, että Liulian ryhtymiseen taiteilijaksi oli hyvin tärkeä merkitys hänen opinnoillaan Savonlinnan taidelukiossa ja että hän on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä taiteilijoistamme. Kiitos Marita Liulia.
Toinen taide-elämys syntyi, kun pääsin kerrankin elokuviin ja kävin katsomassa Klaus Härön ohjaaman ”Postia pappi Jaakobille”. Elokuvaa on kehuttu sekä lehtien palstoilla että ystäväporukoissa, ja se olikin kehujen veroinen. Ulkonaisia tapahtumia oli vähän, samoin henkilöitä, mutta näyttelijät oli erinomaisesti valittu ja he tekivät roolinsa hyvin puhuttelevasti. Ränsistyneen pappilan maisema, tyhjä kirkko ja loppukesän säänvaihtelut toimivat myös kerronnan osana. Postia pappi Jaakobille on elokuva armosta, kutsumuksesta ja myös vanhuudesta. Kiitos Klaus Härö.
Kolmas elämys on myös taidenäyttelystä. Mielessäni oli parikin museoissa esillä olevaa näyttelyä, mutta koska museot ovat maanantaisin kiinni, ohjauduin kokouksen jälkeen Helsingin kaupungintalon ala-aulassa olevaan Virka-galleriaan (no, olin sen kyllä bongannut etukäteen netistä). Siellä oli näyttely huomattavan japanilaisen maisemamaalari Koii Higashiyaman (1908-1999) elämästä ja työstä. Higashiyama oli kotimaassaan suuresti arvostettu taiteilija, joka elvytti perinteisen luonnonväreihin pohjautuvan nihonga-maalaustavan. Hän maalasi suurikokoisia töitä keisarillisiin palatseihin ja temppeleihin. Näyttelyssä ne olivat mukana tietenkin vain elokuvassa, ja seinillä on pienempiä töitä, joista kyllä sai käsityksen Higashiyaman taiteesta. Vitriineissä oli myös taiteilijalle kuuluneita esineitä lippalakista väriputeleihin.
Taulut olivat hyvin kauniita ja useimmiten voimakkaan värisiä ja joissakin niistä oli jopa hiukan naivismia tai satukuvitusta muistuttava ote. En tiedä onko viimeksi mainittu sattumaa ja yritänkö ympätä taiteilijan työhön siihen kuulumattomia käsitteitä, mutta tämä oli mielleyhtymäni. Ehkä siihen osittain vaikutti se, että tauluissa ei ollut ihmisiä, ja eläimiäkin esiintyi hyvin harvoin. Toisaalta on toki mahdollista, että Higashiyama sai taiteeseensa vaikutteita eurooppalaisesta tyylistä, sillä hän opiskeli 30-luvulla Berliinissä ja matkusteli myöhemminkin paljon. 60-luvun alussa hän kävi puolisonsa Sumin kanssa Pohjoismaissa ja vaikuttui erityisesti suomalaisesta luonnosta, ihmisistä – ja musiikista. Jostakin syystä häneen teki erityisen vaikutuksen laulu Kesäpäivä Kangasalla, joten hän hankki levyn itselleen, ja kerrotaan hänen kuunnelleen sitä usein kotona Japanissa. Suomalainen (ainakin minä) tunnisti näyttelystä helposti meikäläisestä maisemasta tehdyt maalaukset ja itäsuomalaista herkisti erityisesti pieni kuva Olavinlinnasta! Näyttelyyn voi tutustua netissä osoitteessa http://www.virka.fi/higashiyama, ja se oli avoinna toukokuun kymmenenteen päivään asti. Kiitos Kaii Higashiyama.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Pe-la-su ja niin edelleen
Nimittäin on jo maanantai, mutta heitän tähän lauantai-iltana junassa kirjoittamani tekstin.
Kotimatkalla
Perjantain ihme toteutui taas ja olimme valmiit noin puoleenpäivään mennessä. Työskentelyn lisäksi kuulimme kirkolliskokouksen mieskuoron äitienpäivälaulun ja hyvästelimme piispa Björkstrandin. Hänen eläkkeelle jäämiseensä on tosin vielä muutama kuukausi, mutta se tapahtuu kuitenkin muutamaa päivää ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa.
Perjantain mielenkiintoisin tapaus oli äänestys kirkollisten rakennusten suojelua koskevasta esityksestä. Kirkkohallituksen alkuperäiseen ehdotukseen oli sisällytetty museoviraston valitusoikeus, mutta mietinnössään lakivaliokunta oli jättänyt sen pois. Mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä valtioneuvoston edustaja teki ehdotuksen ko. asian sisältämän pykälän lisäämisestä lakiin. Vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan esitys sai kannatusta sekä ensimmäisessä että toisessa käsittelyssä niin, että lakiehdotus ei saanut vaadittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä ja siis raukesi. Vanha ja varmasti aika lailla vanhentunut lainsäädäntö on siis voimassa niin kauan, kunnes mahdollinen uusi esitys tulee käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Asiaa hankaloittaa jonkin verran sen pohtiminen, voidaanko museovirastolle antaa valitusoikeus myös Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suhteen. Myös siitä keskusteltiin, kaventaisiko valitusoikeus seurakuntien ja kirkon autonomiaa sellaisissa tilanteissa, jossa rakennuksiin olisi tarve tehdä muutoksia toiminnallisista syistä tai mahdollisesti jopa purkaa jokin rakennus. Kuntien ja seurakuntien rakennemuutos ja muuttoliike saattavat tehdä jollakin seudulla toimitilat tarpeettomiksi, kun niitä toisaalla on rakennettava lisää.
Kolme neljäsosan määräenemmistövaatimus lakimuutoksissa on varsin, etten sanoisi erittäin kova. Se estää muutosten voimaantulon silloinkin, kun varsin pieni ryhmä on muutosta vastaan (en nyt puhu erityisesti rakennussuojelusta, vaan ylipäänsä). Se tarkoittaa, että vähemmistön suoja on hyvin vahva ja että muutoksia on monissa tilanteissa erittäin vaikea saada aikaan. Valtion puolella määräenemmistöistä on luovuttu muuten, paitsi perustuslain suhteen, jossa esityksen on saatava kahden kolmasosan enemmistö ja tultava hyväksytyksi kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Itse kannattaisin määräenemmistövaatimuksen pienentämistä kahteen kolmasosaan.
Tämä teksti on kirjoitettu lauantaina, joten en ihan suorinta tietä tullut Turusta kotiin. Pysähdyin Lahdessa käydäkseni katsomassa Beatles-musikaalin erään ko. musiikin ystävän kanssa. Toki tykkään siitä itsekin, joten musikaali kannatti käydä katsomassa, vaikka tarina onkin, kuten tiedetään, oikeastaan surullinen. En voi suositella musikaalia teille, koska sen viimeiset esitykset olivat juuri, mutta ehkä se tulee joskus jonnekin toisaalle. Harmi kyllä, että se loppuu, koska näytökset olivat aivan loppuunmyytyjä ja pojat olivat aika perusteellisesti harjoitellet musiikin. Jee jee jee!
Sunnuntaina rapsuttelin koiran lisäksi hiukan puutarhaa, tai oikeastaan pihaa, sillä se ei ansaitse puutarhan juhlavaa titteliä. Lipstikka kuitenkin taas nousee vahvana, ensimmäiset lehdet on jo leikattu syötäväksi, samoin jalokiurunkannukset ovat komeita, mutta eivät ihan vielä kukassa. Kevätkaihonkukka kukkii jo. Jos ette sitä tunne, niin se on runsaasti leviävä matala maanpeittokasvi, jolla on vaaleanvihreät lehdet ja kauniin siniset pienet kukat. Ruohosipuliakin voi jo leikata ja ihan varovasti viinisuolaheinää. Taidan tänä keväänä hommata lisää monivuotisia yrttejä. Minttuakin penkissä on, mutta se on vielä mullan alla. Oli kyllä paha virhe sijoittaa se samaan penkkiin muiden kasvien kanssa, sillä se leviää rikkaruohomaisesti. Tiesin sen kyllä etukäteen, mutta tulinpahan laittaneeksi. Niin että minulta saa mintun juuria, kuka vain haluaa. Ihan kaunis kasvi se on ja hyvä mauste ja teeaines. Valamonruususta leikkasin kuolleita oksia ja huomasin joko jänön tai myyrän syöneen varsia, mutta ehkä kaikki pensaat ovat kuitenkin hengissä.
Nyt vielä jokunen viikko työn raskaan raadantaa, josta kyllä kovasti pidän, ja sitten sekä lehmät että vasikat laitumelle!
teitä tervehtien
Virpi
Kotimatkalla
Perjantain ihme toteutui taas ja olimme valmiit noin puoleenpäivään mennessä. Työskentelyn lisäksi kuulimme kirkolliskokouksen mieskuoron äitienpäivälaulun ja hyvästelimme piispa Björkstrandin. Hänen eläkkeelle jäämiseensä on tosin vielä muutama kuukausi, mutta se tapahtuu kuitenkin muutamaa päivää ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa.
Perjantain mielenkiintoisin tapaus oli äänestys kirkollisten rakennusten suojelua koskevasta esityksestä. Kirkkohallituksen alkuperäiseen ehdotukseen oli sisällytetty museoviraston valitusoikeus, mutta mietinnössään lakivaliokunta oli jättänyt sen pois. Mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä valtioneuvoston edustaja teki ehdotuksen ko. asian sisältämän pykälän lisäämisestä lakiin. Vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan esitys sai kannatusta sekä ensimmäisessä että toisessa käsittelyssä niin, että lakiehdotus ei saanut vaadittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä ja siis raukesi. Vanha ja varmasti aika lailla vanhentunut lainsäädäntö on siis voimassa niin kauan, kunnes mahdollinen uusi esitys tulee käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Asiaa hankaloittaa jonkin verran sen pohtiminen, voidaanko museovirastolle antaa valitusoikeus myös Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suhteen. Myös siitä keskusteltiin, kaventaisiko valitusoikeus seurakuntien ja kirkon autonomiaa sellaisissa tilanteissa, jossa rakennuksiin olisi tarve tehdä muutoksia toiminnallisista syistä tai mahdollisesti jopa purkaa jokin rakennus. Kuntien ja seurakuntien rakennemuutos ja muuttoliike saattavat tehdä jollakin seudulla toimitilat tarpeettomiksi, kun niitä toisaalla on rakennettava lisää.
Kolme neljäsosan määräenemmistövaatimus lakimuutoksissa on varsin, etten sanoisi erittäin kova. Se estää muutosten voimaantulon silloinkin, kun varsin pieni ryhmä on muutosta vastaan (en nyt puhu erityisesti rakennussuojelusta, vaan ylipäänsä). Se tarkoittaa, että vähemmistön suoja on hyvin vahva ja että muutoksia on monissa tilanteissa erittäin vaikea saada aikaan. Valtion puolella määräenemmistöistä on luovuttu muuten, paitsi perustuslain suhteen, jossa esityksen on saatava kahden kolmasosan enemmistö ja tultava hyväksytyksi kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Itse kannattaisin määräenemmistövaatimuksen pienentämistä kahteen kolmasosaan.
Tämä teksti on kirjoitettu lauantaina, joten en ihan suorinta tietä tullut Turusta kotiin. Pysähdyin Lahdessa käydäkseni katsomassa Beatles-musikaalin erään ko. musiikin ystävän kanssa. Toki tykkään siitä itsekin, joten musikaali kannatti käydä katsomassa, vaikka tarina onkin, kuten tiedetään, oikeastaan surullinen. En voi suositella musikaalia teille, koska sen viimeiset esitykset olivat juuri, mutta ehkä se tulee joskus jonnekin toisaalle. Harmi kyllä, että se loppuu, koska näytökset olivat aivan loppuunmyytyjä ja pojat olivat aika perusteellisesti harjoitellet musiikin. Jee jee jee!
Sunnuntaina rapsuttelin koiran lisäksi hiukan puutarhaa, tai oikeastaan pihaa, sillä se ei ansaitse puutarhan juhlavaa titteliä. Lipstikka kuitenkin taas nousee vahvana, ensimmäiset lehdet on jo leikattu syötäväksi, samoin jalokiurunkannukset ovat komeita, mutta eivät ihan vielä kukassa. Kevätkaihonkukka kukkii jo. Jos ette sitä tunne, niin se on runsaasti leviävä matala maanpeittokasvi, jolla on vaaleanvihreät lehdet ja kauniin siniset pienet kukat. Ruohosipuliakin voi jo leikata ja ihan varovasti viinisuolaheinää. Taidan tänä keväänä hommata lisää monivuotisia yrttejä. Minttuakin penkissä on, mutta se on vielä mullan alla. Oli kyllä paha virhe sijoittaa se samaan penkkiin muiden kasvien kanssa, sillä se leviää rikkaruohomaisesti. Tiesin sen kyllä etukäteen, mutta tulinpahan laittaneeksi. Niin että minulta saa mintun juuria, kuka vain haluaa. Ihan kaunis kasvi se on ja hyvä mauste ja teeaines. Valamonruususta leikkasin kuolleita oksia ja huomasin joko jänön tai myyrän syöneen varsia, mutta ehkä kaikki pensaat ovat kuitenkin hengissä.
Nyt vielä jokunen viikko työn raskaan raadantaa, josta kyllä kovasti pidän, ja sitten sekä lehmät että vasikat laitumelle!
teitä tervehtien
Virpi
Tunnisteet:
kirkolliskokous_kevät09,
puutarha,
teatteri
torstai 7. toukokuuta 2009
Jo torstai!
Tänään huolestuin, koska olemme hyvin hitaasti päässeet lähetekeskusteluista mietintöjen käsittelyyn. Illan täysistunnossa kuitenkin monia asioita vietiin nopeasti päätökseen. Hyvä sinänsä, että asiat etenevät, mutta jotkut aiheet olisivat ansainneet enemmän huomiota (esimerkiksi jumalanpalveluselämää koskenut mietintö), mutta jotenkin tuntuu, että ei voi keskustelua enää pitkittää. Huomiseksi jäi vielä paljon asioita, joten voi olla, että viikko ei pääty lounas- vaan vasta kahviaikaan. Huonompi niille, joilla on esim. lentoliput varattuna iltapäiväksi. Tänään oli tosi rankka päivä edustajille, jotka olivat koko iltapäivän valiokunnissa, meikäläinen sentään sai viettää luppoaikaa.
Tänään tehtiin tärkeä henkilövalinta, kun Pekka Huokuna valittiin kirkkoneuvokseksi eli kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaksi. Se merkitsee mm. sitä, että varajäsen nousee hänen tilalleen kirkolliskokoukseen ja että kirkkohallitukseen valitaan uusi pappisjäsen ja Mikkelin maaseurakuntaan uusi kirkkoherra. Onnea, Pekka! Keskustelua syntyi tänään kummiasiasta toistamiseen tällä viikolla, koska aiheesta oli toinen aloite. Luulin, ettei enää uutta sanottavaa löydy, mutta erehdyin. Parissa puheenvuorossa tuotiin esille ajatus, että kummien minimäärä voitaisiin säilyttää periaatteessa kahdessa, mutta annettaisiin kirkkoherralle poikkeustapauksessa lupa hyväksyä kaste yhden kummin kera.
Pari sanaa myös eilisiltaisesta retkestämme. Kuten jo etukäteen kerroin, kävimme museossa - tällä kertaa vain Aboa Vetus -puolella, emme taidemuseon puolella. Museo oli oikein kiinnostava ja valaisi keskiajan elämää Turussa. Iltapalalla ja iltahartaudessa kävimme Katariinan pappilassa ja keskiaikaisessa kirkossa. Kyllä entiset turkulaiset olivat kovia rakentamaa, monta kirkkoa muutaman kilometrin säteellä! Täällä Turun seudulla tuntee muutenkin olevansa historian keskellä, kun kokouspaikan lähistöllä sijaitsevat Turun ensimmäisestä piispanistuimen paikasta muistuttavat rauniot Koroistenniemellä. Tosin alueella on paljon vanhempiakin jäänteitä, sillä aivan kristillisen opiston takana sijaitsee kukkula, jolta on löydetty muinaislinnan jäänteitä. Se on suoraan ruokasalin ikkunoiden takana, mutta arvatkaa, olenko ehtinyt käydä siellä katsomassa... Tänään olisin ehtinyt, mutta pääsin autokyydissä asioille keskustaan ja kävelin sitten Aurajoen rantaa takaisin opistolle ihanassa säässä. Vaikka siis olemme historiallisissa miljöissä, en Keski-Euroopassa asuneena ja jonkin verran kierrelleenä voi olla ajattelematta, että siellä keskiaikaa ei tarvitse kaivaa esille arkeologin kihvelillä, sillä keskiaikaisissa taloissa asutaan edelleen...
Liitän tähän pari kuvaa Tuomiokirkosta ja Maarian kirkosta.
Lähden iltateelle, rauhallisia unia kaikille!
Virpi
Tänään tehtiin tärkeä henkilövalinta, kun Pekka Huokuna valittiin kirkkoneuvokseksi eli kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaksi. Se merkitsee mm. sitä, että varajäsen nousee hänen tilalleen kirkolliskokoukseen ja että kirkkohallitukseen valitaan uusi pappisjäsen ja Mikkelin maaseurakuntaan uusi kirkkoherra. Onnea, Pekka! Keskustelua syntyi tänään kummiasiasta toistamiseen tällä viikolla, koska aiheesta oli toinen aloite. Luulin, ettei enää uutta sanottavaa löydy, mutta erehdyin. Parissa puheenvuorossa tuotiin esille ajatus, että kummien minimäärä voitaisiin säilyttää periaatteessa kahdessa, mutta annettaisiin kirkkoherralle poikkeustapauksessa lupa hyväksyä kaste yhden kummin kera.
Pari sanaa myös eilisiltaisesta retkestämme. Kuten jo etukäteen kerroin, kävimme museossa - tällä kertaa vain Aboa Vetus -puolella, emme taidemuseon puolella. Museo oli oikein kiinnostava ja valaisi keskiajan elämää Turussa. Iltapalalla ja iltahartaudessa kävimme Katariinan pappilassa ja keskiaikaisessa kirkossa. Kyllä entiset turkulaiset olivat kovia rakentamaa, monta kirkkoa muutaman kilometrin säteellä! Täällä Turun seudulla tuntee muutenkin olevansa historian keskellä, kun kokouspaikan lähistöllä sijaitsevat Turun ensimmäisestä piispanistuimen paikasta muistuttavat rauniot Koroistenniemellä. Tosin alueella on paljon vanhempiakin jäänteitä, sillä aivan kristillisen opiston takana sijaitsee kukkula, jolta on löydetty muinaislinnan jäänteitä. Se on suoraan ruokasalin ikkunoiden takana, mutta arvatkaa, olenko ehtinyt käydä siellä katsomassa... Tänään olisin ehtinyt, mutta pääsin autokyydissä asioille keskustaan ja kävelin sitten Aurajoen rantaa takaisin opistolle ihanassa säässä. Vaikka siis olemme historiallisissa miljöissä, en Keski-Euroopassa asuneena ja jonkin verran kierrelleenä voi olla ajattelematta, että siellä keskiaikaa ei tarvitse kaivaa esille arkeologin kihvelillä, sillä keskiaikaisissa taloissa asutaan edelleen...
Liitän tähän pari kuvaa Tuomiokirkosta ja Maarian kirkosta.
Lähden iltateelle, rauhallisia unia kaikille!
Virpi
Tunnisteet:
kaupungit,
kirkolliskokous_kevät09,
Turku
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Keskiviikossa mennään
Moi.
Käsikirjavaliokunta on saanut kaksi mietintöä tehtyä ja siksi joudan kirjoittelemaan keskellä päivää. Tämän iltapäivän kokouksessa lauloimme ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa eläkkeelle jäävälle puheenjohtajallemme piispa Björkstrandille lähtölaulut. Mikäs oli laulaessa, kun lauluntekijät Kaskinen ja Simojoki itse olivat mukana porukassa. He eivät kuulemma "Olet vapaa lähtemään" -laulua kirjoittaessaan tulleet ajatelleeksi, että se sopisi tällaiseenkin tilanteeseen...
Vaikka eilinen ilta meni vähän myöhään (en kerrokaan kaikkea!), olin jo kuuden jälkeen ylhäällä, kävin lenkillä ja kerkesin aamumessuunkin. Aamupäivällä ja lounaan jälkeen on isossa salissa keskusteltu erityisesti kahdesta aloitteesta, joista toisessa olin itsekin allekirjoittajana. Aloitteet koskivat lasten ja nuorten parempaa huomioon ottamista ja heidän äänensä kuulemista kirkon kaikilla tasoilla. Joskus pitkä istuminen on raskasta, mutta toisaalta on hienoa kuulla hyviä ja koskettavia puheita, joita edustajat pitävät. Puheet tulevat pienellä viipeellä kokonaisuudessaan nettiin, joten lukekaa ihmeessä esim. lapsiin liittyvän aloitteen puheet. Tänään http://www.evl.fi/kirkolliskokous -sivulla "Esitykset, päätökset, puheenvuorot" -kohdassa näyttää olevan maanantain ja tiistain keskustelut.
Nyt kipitän kirkkohallituksen kyselytunnille!
Virpi
Käsikirjavaliokunta on saanut kaksi mietintöä tehtyä ja siksi joudan kirjoittelemaan keskellä päivää. Tämän iltapäivän kokouksessa lauloimme ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa eläkkeelle jäävälle puheenjohtajallemme piispa Björkstrandille lähtölaulut. Mikäs oli laulaessa, kun lauluntekijät Kaskinen ja Simojoki itse olivat mukana porukassa. He eivät kuulemma "Olet vapaa lähtemään" -laulua kirjoittaessaan tulleet ajatelleeksi, että se sopisi tällaiseenkin tilanteeseen...
Vaikka eilinen ilta meni vähän myöhään (en kerrokaan kaikkea!), olin jo kuuden jälkeen ylhäällä, kävin lenkillä ja kerkesin aamumessuunkin. Aamupäivällä ja lounaan jälkeen on isossa salissa keskusteltu erityisesti kahdesta aloitteesta, joista toisessa olin itsekin allekirjoittajana. Aloitteet koskivat lasten ja nuorten parempaa huomioon ottamista ja heidän äänensä kuulemista kirkon kaikilla tasoilla. Joskus pitkä istuminen on raskasta, mutta toisaalta on hienoa kuulla hyviä ja koskettavia puheita, joita edustajat pitävät. Puheet tulevat pienellä viipeellä kokonaisuudessaan nettiin, joten lukekaa ihmeessä esim. lapsiin liittyvän aloitteen puheet. Tänään http://www.evl.fi/kirkolliskokous -sivulla "Esitykset, päätökset, puheenvuorot" -kohdassa näyttää olevan maanantain ja tiistain keskustelut.
Nyt kipitän kirkkohallituksen kyselytunnille!
Virpi
tiistai 5. toukokuuta 2009
Kirkolliskokouksen tiistai
alkoi taas aamumessulla. Hilkka Olkinuoran saarna oli mieleenpainuva, sillä myös Maarian kirkkosali ja erityisesti sen laivoja esittävät piirrokset saarnasivat. Kiitos, Hilkka!
Täysistunnon asioista puheenvuoroja kirvoitti erityisesti aloite kummien vähimmäismäärän alentamisesta yhteen. Mielipiteissä tulivat esille käytännöllisyyttä korostava linja, jonka mukaan kahden kummien löytäminen on joskus niin vaikeaa, että olisi hyvä tyytyä yhteen, ja kirkon jäsenyyden merkitystä korostava linja, jossa toivottiin kummiuden aseman vahvistamista ja kahden kummin säilyttämistä. Tutkimusten mukaan kummiudella on ollut kasvava merkitys suomalaisille ja siitä on tullut yksi kirkkoon liittymisen motiiveista.
Iltapäivällä olemme työskennelleet valiokunnissa. Käsikirjavaliokunta sai kaksi käsiteltävänään olevaa asiaa (jumalanpalveluselämän kehittäminen ja Evankeliumikirjan viittomakieliset käännökset) niin pitkälle, että ne voidaan vielä tämän viikon aikana tuoda täysistunnon käsiteltäviksi. Täysistuntoviikon ohjelmahan rakentuu aika lailla niin, että alkuviikosta kirkolliskokoukselle tulleet esitykset ja aloitteet ovat lähetekeskusteluissa ja jatkavat valiokuntiin ja loppuviikosta käsitellään valiokunnista tulevia mietintöjä. Useimmat asiat eivät ole lähetekeskustelussa ja lopullisessa käsittelyssä saman viikon aikana, mutta joitakin on sellaisiakin.
Seuraava täysistunto on huomisaamina ja huomenna illalla meitä odottaa retki Aboa Vetus et Ars Nova -museoon. Sen nettisivut ovat osoitteessa http://www.aboavetusarsnova.fi/
Terveisin Virpi
Täysistunnon asioista puheenvuoroja kirvoitti erityisesti aloite kummien vähimmäismäärän alentamisesta yhteen. Mielipiteissä tulivat esille käytännöllisyyttä korostava linja, jonka mukaan kahden kummien löytäminen on joskus niin vaikeaa, että olisi hyvä tyytyä yhteen, ja kirkon jäsenyyden merkitystä korostava linja, jossa toivottiin kummiuden aseman vahvistamista ja kahden kummin säilyttämistä. Tutkimusten mukaan kummiudella on ollut kasvava merkitys suomalaisille ja siitä on tullut yksi kirkkoon liittymisen motiiveista.
Iltapäivällä olemme työskennelleet valiokunnissa. Käsikirjavaliokunta sai kaksi käsiteltävänään olevaa asiaa (jumalanpalveluselämän kehittäminen ja Evankeliumikirjan viittomakieliset käännökset) niin pitkälle, että ne voidaan vielä tämän viikon aikana tuoda täysistunnon käsiteltäviksi. Täysistuntoviikon ohjelmahan rakentuu aika lailla niin, että alkuviikosta kirkolliskokoukselle tulleet esitykset ja aloitteet ovat lähetekeskusteluissa ja jatkavat valiokuntiin ja loppuviikosta käsitellään valiokunnista tulevia mietintöjä. Useimmat asiat eivät ole lähetekeskustelussa ja lopullisessa käsittelyssä saman viikon aikana, mutta joitakin on sellaisiakin.
Seuraava täysistunto on huomisaamina ja huomenna illalla meitä odottaa retki Aboa Vetus et Ars Nova -museoon. Sen nettisivut ovat osoitteessa http://www.aboavetusarsnova.fi/
Terveisin Virpi
maanantai 4. toukokuuta 2009
Turku-viikko alussa
Moi, Lukijat. Kuten huomaatte, kirkolliskokouksen täysistuntoviikko on alussa. Aika moni kirkolliskokousedustaja on ollut minua nopeampi ja on jo blogannut päivän aiheista, muuta ehkä kaikki eivät lue kaikkea, joten kertoilenpa minäkin osaltani tunnelmia.
Viime viikko oli tosi hektinen, kun maanantaina oli Helsingissä käsikirjavaliokunnan kokous ja sitten oli vain kolme työpäivää käytössä ja niistäkin yksi oli koulullamme teemapäivä, jonka ohjelmassa olin mukana. Ennen perjantaita piti saada aika monta asiaa hoidettua, jotta ei tarvitsisi Turussa miettiä työasioita, kun täällä on tiukka ohjelma muutenkin. No, jotain pientä jäi vielä sunnuntai-iltaankin, kuten erään hankehakemuksen kirjoittamisen viimeistely... Nyt kuitenkin näihin asioihin.
Meidän hiippakunnalla oli ilo toteuttaa avajaisjumalanpalvelus Maarian kirkossa tänä aamuna. Kaikki meni nappiin, myös esirukous, joka oli minun vastuullani. Sain kehuja ainakin ruotsin ääntämisestä, tosin suomenkielisiltä edustajatovereilta, ruotsinkielisiltä en uskalla kysyä, vaikka he istuvat takanani isossa salissa. Hälsningar! Oikeasti on kuitenkin kehuttava uuden piispamme Seppo Häkkisen saarnaa, joka oli sekä selkeä että syvällinen. Hän mm. totesi, ettei kirkon tulevaisuus ole lopulta meidän käsissämme, vaan Kristuksen, mutta meidän tulee toimia ikään kuin kaikki riippuisi meistä.
Saarnan lisäksi kuulimme kaksi merkittävää muuta puhetta, nimittäin arkkipiispan avajaisistunnossa pitämän puheen ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin puheen. En käy niitä referoimaan, kun kello on yli 11 ja tiedotuskeskus on jo uutisoinut niistä. Katsokaa seuraavista linkeistä!
Arkkipiispan avauspuhe, jonka aiheena oli suvaitsevaisuus: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/EC68045EAE129CB8C22575AC003C6A8A?OpenDocument&lang=FI
Keskustelu kirkkoherran vaalitavasta: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/150CC47AC51F4011C22575AC0053C99E?OpenDocument&lang=FI
Kulttuuriministeri Stefan Wallinin puhe: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/B39AEAD36393FDBEC22575AC003F6D0F?OpenDocument&lang=FI
Kirkolliskokousedustajien blogien osoitteita:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Uutinen kirkolliskokousedustajien Facebook-ryhmästä:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/9514162931423D62C22575A70022B7B1?OpenDocument&lang=FI
Hyvää yötä!
tilapäinen turkulaisenne
Virpi
Viime viikko oli tosi hektinen, kun maanantaina oli Helsingissä käsikirjavaliokunnan kokous ja sitten oli vain kolme työpäivää käytössä ja niistäkin yksi oli koulullamme teemapäivä, jonka ohjelmassa olin mukana. Ennen perjantaita piti saada aika monta asiaa hoidettua, jotta ei tarvitsisi Turussa miettiä työasioita, kun täällä on tiukka ohjelma muutenkin. No, jotain pientä jäi vielä sunnuntai-iltaankin, kuten erään hankehakemuksen kirjoittamisen viimeistely... Nyt kuitenkin näihin asioihin.
Meidän hiippakunnalla oli ilo toteuttaa avajaisjumalanpalvelus Maarian kirkossa tänä aamuna. Kaikki meni nappiin, myös esirukous, joka oli minun vastuullani. Sain kehuja ainakin ruotsin ääntämisestä, tosin suomenkielisiltä edustajatovereilta, ruotsinkielisiltä en uskalla kysyä, vaikka he istuvat takanani isossa salissa. Hälsningar! Oikeasti on kuitenkin kehuttava uuden piispamme Seppo Häkkisen saarnaa, joka oli sekä selkeä että syvällinen. Hän mm. totesi, ettei kirkon tulevaisuus ole lopulta meidän käsissämme, vaan Kristuksen, mutta meidän tulee toimia ikään kuin kaikki riippuisi meistä.
Saarnan lisäksi kuulimme kaksi merkittävää muuta puhetta, nimittäin arkkipiispan avajaisistunnossa pitämän puheen ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin puheen. En käy niitä referoimaan, kun kello on yli 11 ja tiedotuskeskus on jo uutisoinut niistä. Katsokaa seuraavista linkeistä!
Arkkipiispan avauspuhe, jonka aiheena oli suvaitsevaisuus: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/EC68045EAE129CB8C22575AC003C6A8A?OpenDocument&lang=FI
Keskustelu kirkkoherran vaalitavasta: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/150CC47AC51F4011C22575AC0053C99E?OpenDocument&lang=FI
Kulttuuriministeri Stefan Wallinin puhe: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/B39AEAD36393FDBEC22575AC003F6D0F?OpenDocument&lang=FI
Kirkolliskokousedustajien blogien osoitteita:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Uutinen kirkolliskokousedustajien Facebook-ryhmästä:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/9514162931423D62C22575A70022B7B1?OpenDocument&lang=FI
Hyvää yötä!
tilapäinen turkulaisenne
Virpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)