Lupasin taannoin kirjoittaa jotakin esittelyä ja kenties analyysiäkin japanilaisen sarjakuvan eli mangan ja animaatioiden eli animen harrastamisesta. Tekstini perustuu harrastajien seuraamiseen ja Katja Valaskiven tutkimukseen ”Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa”, joka on ilmestynyt Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuna A110/2009.
Ilmiön alkuperä on siis tietysti Japanissa, jossa sarjakuvat ja animaatiot ovat jo pitkään olleet valtavan suosittuja. Sieltä se sitten on levinnyt ensin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan; Suomeen toden teolla 2000-luvulla. Japanissa suosituin mangan levitystapa on ollut paperille painetut kirjaset, mutta muualla televisio ja yhä enemmän Internet ovat olleet levikin takaajana. Kuulemma Japanissakin alkaa mobiilimanga eli Internetistä kännykkään ladattava manga saada yhä enemmän sijaa.
Suomessa harrastamiseen kuuluu tietysti sarjakuvien lukeminen ja elokuvien katselu, mutta se on vain pieni osa kokonaisuutta. Sarjakuvia julkaistaan suomeksi n. 170 nimekettä vuodessa, ja lisäksi kielitaitoiset fanit hankkivat suosikkisarjojaan muilla kielillä. Hankkiminen tarkoittaa joko ostamista uutena tai käytettynä tai lukemista / katselemista Internetin välityksellä. Suomessa julkaistaan myös alan aikakauslehtiä. Meillä harrastajat ovat suurelta osin nuoria tyttöjä, mutta Japanissa kaikenikäisiä. Siellä sarjakuvat ovat usein sisällöltään selvästi ”aikuisviihdettä” seksi- ja väkivaltakuvauksineen, mutta Suomessa on tarjolla lähinnä nuorisosarjoja.
Lisäksi harrastus voi kattaa laajan kirjon erilaista tekemistä. Kuten:
- Omien manga-aiheisten kuvien ja sarjakuvien piirtäminen, niiden lataaminen Internetiin ja toisten kuvien katselu ja kommentointi. Osa kuvista on puhtaasti jäljennöksiä, mutta osa on kuva-aiheiden ja henkilöhahmojen kierrätystä. Myös valokuvia ja videoita laitetaan toisten katsottaviksi ja kommentoitaviksi.
- Fic-kirjoittaminen, joka tarkoittaa omien tarinoiden kirjoittamista jonkin sarjan hahmoista. Nämäkin ladataan nettiin. Kielitaitoiset harrastajat tekevät epävirallisia mutta suosittuja fanikäännöksiä sarjakuvista.
- Cossaus eli cosplay eli costume play = pukeutuminen mangahahmoiksi. Tähän liittyy vaatteiden, päähineiden, aseiden ja monenlaisen muun rekvisiitan ostaminen tai itse valmistaminen. Ryhmäcossissa joukko harrastajia valitsee hahmot samasta sarjakuvasta. Harrastajien tapahtumissa esitetään myös sketsejä, jotka ryhmä suunnittelee ja toteuttaa. Pukujen ja rekvisiitan valmistamiseen liittyy tutoriaalien tekeminen, jossa siis kaavat, ohjeet ja kuvat tekemisen eri vaiheista dokumentoidaan ja ladataan nettiin toisten käytettäviksi.
- ”Erno-pukeutuminen” = arkena pukeudutaan vaatteisiin, jotka eivät ole varsinaisia cosseja, mutta joista harrastajat tuntevat toisensa. Musta, punainen, valkoinen tai violetti väri, lyhyet hameet, paksut sukkahousut ja raidalliset polvisukat ovat tavallisia. Jotain yhtymäkohtia goottityyliin on, mutta kesympänä, tyttömäisenä versiona. Poikia on muuten harrastajissa paljon vähemmän kuin tyttöjä, mutta jonkin verran kuitenkin.
- Toisten harrastajien tapaaminen joko Internetin yhteisöissä, miiteissä, larpeissa tai coneissa. Miitti on harrastajaporukan epävirallinen kokoontuminen, jonne saatetaan matkustaa pitkienkin matkojen takaa. Larppi on liveroolipeli, joka on ehkä tunnetumpi fantasiakirjallisuuden harrastuksen puolelta. Con on ohjelmallinen tapahtuma, jossa luentojen, kilpailujen (esim. paras puku) yms. aktiviteettien lisäksi hengaillaan ympäriinsä, tavataan tuttuja, otetaan valokuvia ja kiljutaan. (Viimeksi mainittu on omaa kokemusta…) Esim. vuosittainen Animecon kokoaa yhteen lähemmäs 10 000 harrastajaa.
- Japanilaisen musiikin (Japan pop tai J-rock) kuunteleminen joko Internetistä, levyiltä tai keikoilla. Yhtyeet tulevat siis jopa Suomeen. Myös tanssi kuuluu asiaan: netissä olevien videoiden avulla opetellaan tanssien liikesarjat.
- Rekvisiitan hankkiminen. Cossiasujen ja niihin kuuluvien tavaroiden (peruukit, laukut, kellot, lasit, kengät, korut ym.) lisäksi on tarjolla figuureja (hahmojen pienoismallinukkeja), pehmoleluja, julisteita ja monenmoista pikkutavaraa. Tosin Suomessa oheistuotekauppa on pienempää kuin monissa muissa maissa, mutta se on varmasti kasvavaa liiketoimintaa. Suomessa toimii yrityksiä, jotka tuovat ko. tavaraa maahan, mutta nettikaupan helppouden vuoksi sitä ostetaan myös suoraan ulkomailta.
- Toimiminen yhdistyksissä. Valtaosa kymmenistä tuhansista harrastajista ei kuitenkaan kuulu yhdistyksiin. Osa manga- ja animetapahtumista ja Internet-sivuista on yhdistysten järjestämiä, mutta Internet on mahdollistanut epävirallisten harrastajaryhmien oman toiminnan. Toki mukana on myös kaupallisia yrityksiä.
Olikohan tässä tarpeeksi? Voi tietysti olla, että jotain jäi mainitsematta, mutta luettelo antanee kuvan harrastuksen monipuolisuudesta. Katja Valaskivi toteaa tutkimuksessaan, että siinä olisi paljon aihetta perusteelliseen tieteelliseen tutkimukseen, mutta uskallan kuitenkin esittää pari epätieteellistä näkemystä.
Harrastuksessa on paljon hyvää. Se kokoaa nuoria verkostoksi ja ystäväpiiriksi ympäri Suomen ja ympäri maailman. Internetin vuoksi ei ole niin suurta väliä, missä asuu, harrastukseen voi osallistua syrjäseuduillakin ja vaikka paikkakunnalla ei olisi muita harrastajia. Se edistää monia taitoja: ompeleminen, askartelu, piirtäminen, kirjoittaminen, englannin (ja joillakin jopa japanin) kielen taito ja sosiaaliset taidot. Se voi tukea eri kouluaineiden, kuten historian ja maantieteen opiskelua. Jotkut saavat ehkä joskus harrastuksestaan ammatin joko piirtäjänä, kääntäjänä, rekvisiitan valmistajana tai muuna alan yrittäjänä.
Toisaalta asialla on varjopuolensa. Harrastuksesta voi tulla erittäin koukuttava, koska se houkuttelee roikkumaan tietokoneen ääressä. Se voi erottaa paikallisesta kaveripiiristä, joka ei jaa harrastusta, koska yhteiset puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet puuttuvat. Kovin harvinaista ei ole kiusatuksi tuleminenkaan. Cossaus, rekvisiitta ja matkat tapahtumiin maksavat myös paljon. Vaikka puvut tekisi itse, pelkkien kankaiden hinnaksi tulee helposti useita kymmeniä euroja, puhumattakaan muista kuluista. Harrastajat eivät myöskään yleensä piittaa tuon taivaallista tekijänoikeuksista.
Nuori voi myös törmätä Internetissä ikäkaudelleen sopimattomiin aiheisiin, vaikka ei haluaisikaan – ja varsinkin jos haluaa olla utelias. Japanilaisten sarjakuvien ja piirrosfilmien maailmankuva on hyvin toisenlainen kuin mihin länsimaissa on totuttu; shintolainen tausta näkyy mm. siinä, että tämänpuoleisen ja henkien maailman raja on hyvin häilyvä, samoin ihmisen ja eläimen. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuuteen suhtautuminen poikkeaa myös meikäläisestä, samoin ihmisten välisten suhteiden luonne ja kuvaus. Shintolainen ja kungfutselainen etiikka ovat ratkaisevasti erilaisia kuin kristillinen. En voi olla mielessäni aprikoimatta, onko omassa perheessä annettu kasvatuspohja niin vahva, että se kestää ja että nuori osaa erottaa, mikä on leikkiä ja harrastusta ja mikä todellisuutta.
Parhaillaan on menossa cossiviikko, joten jos olette nähneet merkillisiin asuihin pukeutunutta nuorisoa kaduilla, tiedätte nyt, mistä on kysymys. Ihmetyttää vain, kuinka kauan harrastus kestää – nähdäänkö meillä tulevaisuudessa nelikymppisiä ja kuusikymppisiä cossaajia tai divarin mangahyllyn penkojia?
Terveisin
mangamutsi Virpi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste manga. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste manga. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. syyskuuta 2009
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Matka-aatoksia
Tervehdys. Tulinpahan tehneeksi sen havainnon, että kannattaisi matkustella heti alkukesästä. Sain nimittäin tänä kesänä stressiunet eli painajaisenpoikaset katkeamaan vasta heinäkuun puolivälissä. No, se siitä. Matkustelu ei ollut tällä kertaa suurisuuntaista, sillä kävin paikoissa, joissa olen ennenkin käynyt, mutta ainahan jokainen matka on uusi elämys. Tukholmassa satoi, Helsingin Kaapelitehtaalla oli jopa alle miljoona kummallisesti pukeutunutta otusta ja Schleswig-Holsteinissa oli hienot säät.
Teimme siis pikaristeilyn Tukholmaan, joka on tietenkin hieno kaupunki, mutta en nyt rupea sen nähtävyyksiä rupea kehumaan, katsokaa itse matkailusivuilta. Parhaat tuliaiset ostin keskiaikamuseon kaupasta, vaikka museo onkin remontissa ja sen näyttelystä oli vain pieni osa nähtävissä Sergeltorgetilla. Hyvä syy siis mennä uudestaan, kunhan remontti on valmis.
Kaapelitehtaan kummajaiset olivat tietenkin mangan ja animen eli japanilaisen sarjakuvan ja animaatioiden harrastajia. Useimmat mukana olleet harrastavat myös cosplayta eli pukeutuvat jonkin sarjakuvahamon näköiseksi. Monet puvut vaativat vaatteiden lisäksi monenlaista rekvisiittaa, kuten aseita tai päähineitä. Niitä sitten ostetaan netin kautta tai tehdään itse. Meidänkin perheessä on näitä asuja värkätty... Kirjoitan aiheesta lisää, kunhan luen siitä tehdyn tutkimuksen, joka odottaa yöpöydälläni noin 20 muun kirjan joukossa.
Jos googlaatte kuvahaun sanalla cosplay, niin kuviahan riittää, mutta kannattaa muistaa, että ne tulevat kaikkialta maailmasta; suomalaisessa tapahtumassa oli (onneksi) aika vähän paljasta pintaa. Koko ilmiö on aika mielenkiintoinen ja oli sivistävää nähdä kyseinen suurtapahtuma. Cossaajien joukossa kuljeskelivat jotenkin orvon näköisinä scifi- ja fantasiakirjallisuuden harrastajat, sillä Animecon- ja Finncon-taphtumat järjestettiin yhtä aikaa. Oikeasti Finncon on emotapahtuma, jota on järjestetty jo 15 kertaa. http://2009.finncon.org/ Lyhyen osallistumiseni tapahtumaan kruunasi kolmen scifi-kirjailijan haastattelun seuraaminen. Tosin olin itse lukenut vain Alastair Reynoldsin kirjoja; George R. R. Martiniin ja Adam Robertsiin pitää vielä tutustua. Kiitos muuten mahtavasta iltapäivästä, Tuuli ja Juha!
Schleswig-Holstein on Saksan pohjoisin osavaltio, heti Tanskasta etelään. Jos etsitte lomakohdetta, jossa on sekä maaseutua, kaupunkeja että merenrantaa, niin tässäpä teille sellainen! Itämeren ja Pohjanmeren välinen kaistale on maisemaltaan lempeä, peltojen välissä on metsäkaistaleita ja pian tulee vastaan jokin viehättävä kylä tai isompi kaupunki. Myös merien läheisyys, merenkulku ja kalastus antavat seudulle oman leimansa. Neljä isoa kaupunkia, Flensburg, Schleswig, Lyypekki ja Kiel tarjoavat turistille riittävästi ostosmahdollisuuksia ja museoita, ja sitten voikin mennä pieniin kaupunkeihin ihailemaan, miten siistiä ja nättiä kaikkialla on ja miten ruusut kukkivat pihoilla ja puutarhoissa. Historian havinaa voi kuunnella esimerkiksi linnoissa tai yöpymällä 1500-luvulla rakennetussa majatalossa tai käymällä ihmettelemässä dolmeneita ja viikinkikuninkaiden hautakumpuja. Jos taas kaipaa suurkaupungin ihmeitä, on hansakaupunki Hampuri ihan lähellä etelässä. Suomenkielisessä Wikipediassa on alueesta vain lyhyt selvitys, mutta kun vaihtaa kielen saksaksi, löytyy perusteellisempaa tietoa. http://de.wikipedia.org/wiki/Schleswig-Holstein Kiitos sukulaisille vieraanvaraisuudesta!
Aihetta olisi enempäänkin, mutta yö yllättää ja uni kutsuu. Palataan astialle, kuten eräs ystävä takavuosina sanontaa väänteli.
Virpi
Teimme siis pikaristeilyn Tukholmaan, joka on tietenkin hieno kaupunki, mutta en nyt rupea sen nähtävyyksiä rupea kehumaan, katsokaa itse matkailusivuilta. Parhaat tuliaiset ostin keskiaikamuseon kaupasta, vaikka museo onkin remontissa ja sen näyttelystä oli vain pieni osa nähtävissä Sergeltorgetilla. Hyvä syy siis mennä uudestaan, kunhan remontti on valmis.
Kaapelitehtaan kummajaiset olivat tietenkin mangan ja animen eli japanilaisen sarjakuvan ja animaatioiden harrastajia. Useimmat mukana olleet harrastavat myös cosplayta eli pukeutuvat jonkin sarjakuvahamon näköiseksi. Monet puvut vaativat vaatteiden lisäksi monenlaista rekvisiittaa, kuten aseita tai päähineitä. Niitä sitten ostetaan netin kautta tai tehdään itse. Meidänkin perheessä on näitä asuja värkätty... Kirjoitan aiheesta lisää, kunhan luen siitä tehdyn tutkimuksen, joka odottaa yöpöydälläni noin 20 muun kirjan joukossa.
Jos googlaatte kuvahaun sanalla cosplay, niin kuviahan riittää, mutta kannattaa muistaa, että ne tulevat kaikkialta maailmasta; suomalaisessa tapahtumassa oli (onneksi) aika vähän paljasta pintaa. Koko ilmiö on aika mielenkiintoinen ja oli sivistävää nähdä kyseinen suurtapahtuma. Cossaajien joukossa kuljeskelivat jotenkin orvon näköisinä scifi- ja fantasiakirjallisuuden harrastajat, sillä Animecon- ja Finncon-taphtumat järjestettiin yhtä aikaa. Oikeasti Finncon on emotapahtuma, jota on järjestetty jo 15 kertaa. http://2009.finncon.org/ Lyhyen osallistumiseni tapahtumaan kruunasi kolmen scifi-kirjailijan haastattelun seuraaminen. Tosin olin itse lukenut vain Alastair Reynoldsin kirjoja; George R. R. Martiniin ja Adam Robertsiin pitää vielä tutustua. Kiitos muuten mahtavasta iltapäivästä, Tuuli ja Juha!
Schleswig-Holstein on Saksan pohjoisin osavaltio, heti Tanskasta etelään. Jos etsitte lomakohdetta, jossa on sekä maaseutua, kaupunkeja että merenrantaa, niin tässäpä teille sellainen! Itämeren ja Pohjanmeren välinen kaistale on maisemaltaan lempeä, peltojen välissä on metsäkaistaleita ja pian tulee vastaan jokin viehättävä kylä tai isompi kaupunki. Myös merien läheisyys, merenkulku ja kalastus antavat seudulle oman leimansa. Neljä isoa kaupunkia, Flensburg, Schleswig, Lyypekki ja Kiel tarjoavat turistille riittävästi ostosmahdollisuuksia ja museoita, ja sitten voikin mennä pieniin kaupunkeihin ihailemaan, miten siistiä ja nättiä kaikkialla on ja miten ruusut kukkivat pihoilla ja puutarhoissa. Historian havinaa voi kuunnella esimerkiksi linnoissa tai yöpymällä 1500-luvulla rakennetussa majatalossa tai käymällä ihmettelemässä dolmeneita ja viikinkikuninkaiden hautakumpuja. Jos taas kaipaa suurkaupungin ihmeitä, on hansakaupunki Hampuri ihan lähellä etelässä. Suomenkielisessä Wikipediassa on alueesta vain lyhyt selvitys, mutta kun vaihtaa kielen saksaksi, löytyy perusteellisempaa tietoa. http://de.wikipedia.org/wiki/Schleswig-Holstein Kiitos sukulaisille vieraanvaraisuudesta!
Aihetta olisi enempäänkin, mutta yö yllättää ja uni kutsuu. Palataan astialle, kuten eräs ystävä takavuosina sanontaa väänteli.
Virpi
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Kaupunki Kataloniassa
Lupasin kirjoittaa pari sanaa Barcelonasta, jossa kävin hiihtolomalla. Siellä ei voinut hiihtää, mutta ei se haitannut, koska muuta tekemistä riitti. Huomasin kyllä jo etukäteen matkaan valmistautuessani (kahlattuani läpi viisi matkaopaskirjaa ja eräitä nettisivuja), että kolmen päivän asemesta pitäisi varata kolmen viikon matka. No, jäipähän nähtävää toiseksikin kerraksi.
Tässä eräitä käytännön vihjeitä: Katso, että hotelli on keskustassa tai ihan metroaseman vieressä. Metro on kätevä ja halpa liikkumistapa; esimerkiksi kahden päivän lipulla, joka maksaa reilut 10 euroa, saa matkustaa niin paljon kuin ehtii, ja sama lippu käy myös busseihin ja ratikoihin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja tiuhaan liikennöityjä. Perehdy etukäteen kaupungin karttaan, niin liikkuminen sujuu. Muista katsoa mittakaava, ettei tule yllätyksiä, jos lähdet kävelemään.
Ostosmatkailijalle Barcelonassa on paljon tuhlauskohteita, sillä ole varma, ovatko hinnat sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta tietysti valikoimaa on paljon. Edullisin aika shoppailla on alennusmyynti tammi-helmikuussa tai sitten heinä-elokuussa. Jos ei halua käyttää kohtuuttomasti aikaa kilometrien mittaisten ostoskatujen läpikäymiseen, suosittelen Carrer dels Tallers -katua, joka lähtee läheltä Plaza de Catalunyan Ramblan-puoleista päätä. Siinä on ainakin vaate- ja kenkäkauppoja tiuhassa. Converse-tennarit näyttivät olevan vähän halvempia kuin Suomessa.
Toinen kätsy tapa ostostella on ajaa metrolla Diagonal Mar –ostoskeskukseen, jossa on kolmessa kerroksessa varmasti riittävästi kauppoja yhdeksi kerraksi. Myös marketti, josta saa sellaiset tuliaiset kuin juomat, oliiviöljyt ja juustot ja kinkut. Ruokatuliaisia löytää myös Las Ramblasin varrelta kuuluisasta La Boqueria-kauppahallista, jonka kuuluisuus ei ole turhaan tullutta. Arkisemmin, mutta helposti, ne saa Carrefour-ketjun kaupasta, joka on myös Ramblalla lähellä Carrer dels Tallerin risteystä. Jos tykkää markkinoista, niin sellaisiakin on tarjolla. Matkaopas mainosti paikkaa kirpputoriksi, mutta se oli tyypillinen espanjalainen non-food-tori, jossa oli myös kirpputoriosasto. Olen käynyt vastaavilla toreilla etelämpänä Valencian seudulla, ja toki ne ovat nähtävyyksiä omalla tavallaan, koska siellä tavallinen kansa käy ostoksilla. Ja edullisia ostoksia voi toki turistikin näistä löytää (kuten kengät 10 eurolla) ja turistirysiä alkuperäisemmät ja halvemmat kahvi- ja ruokapaikat torin liepeiltä. Paikan nimi on Encants tai Els Encants Vells ja se sijaitsee suuren liikenneympyrän reunalla lähellä Gloriésin metroasemaa. Avoinna ma-ke-pe-la.
Torilla on kova tungos, joten varokaa siellä taskuvarkaita. Kaikki opaskirjat varoittivat varkaista myös muualla turistialueilla, mutta ehkä keskitalvella ei ollut heilläkään sesonki. Kannattaa kuitenkin käyttää laukkua, jonka saa kunnolla kiinni ja joka pysyy tiukasti kainalon alla, tai sitten tunkea käteinen ja kortti syvälle farkkujen etutaskuun. Melkein kaikkialla (no ei torilla) saattoi maksaa pin-koodilla, joten passiakaan ei tarvinnut kuskata mukana. Fiksua on ehkä kuitenkin ottaa siitä valokopio ja kuskata sitä. Barcelonassa aikaisemmin käyneen sukulaisen vihje oli, että siinä kohdassa, missä on varkaista varottava kyltti, ei kannata kokeilla taskuaan, koska kokenut ”varainhankkija” päivystää juuri siinä katsomassa, missä taskussa turisti rahojaan pitää…
Mangan harrastaja haluaa ehkä Barcelonassakin käydä tarkistamassa valikoimat. Katalonian aukiolla sijaitsevan El Triangle -ostoskeskuksen fnac-kaupassa (myy videoita, musiikkia, kirjoja) oli hyvä määrä mangaa, mutta vain espanjaksi. Sarjakuvakaupassa katedraalin lähellä (Continuará, Via Laietana 29) oli lisäksi julisteita, figuureja ja tarjouspöydällinen alkuperäistä japaninkielistä mangaa, ja niitähän meille sitten lähti mukaan… Mieluummin ilmeisesti japania kuin espanjaa, vaikka minulla on toinen käsitys siitä, kumpi on helpommin luettava kieli.
Nähtävyyksistä kerrotaan matkaoppaissa niin paljon, että en rupea niitä kovin paljon kehumaan, mutta Sagrada Família on tietysti nähtävä – siitä oli muuten Hesarissa juuri juttu. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Piinattu+ja+parjattu+kirkko/1135244333844 . Kannattaa käydä myös kirkon kellarissa olevassa näyttelyssä. Ylös torniin me emme jaksaneet mennä, kun sinne olisi pitänyt jonottaa sata metriä, mutta kävimme sitten keskiaikaisen katedraalin katolla, ja kyllä sieltäkin oli hyvät näköalat. Sieltä oli kiva vastata puhelimeen: Sori, on vähän hankala paikka, kun olen kirkon katolla Barcelonassa… Museot jäivät minulta tällä reissulla väliin, mutta ainakin merimuseo, tekstiilimuseo ja taidemuseo ovat listallani seuraavaksi kerraksi. Jos seuraava kerta on riittävän pitkä, teen päiväretket Dalin kotiin ja Tarragonan kaupunkiin, joka oli roomalaisaikana alueen pääkaupunki. Dali-kierroskin oli juuri Hesarissa, mutta juttu näytti olevan maksullisen digilehden puolella ainakin tänään. Upeaa olisi myös käydä Pyreneitten etelärinteillä katsomassa romaanisen kauden kirkkoja, mutta se ehkä vaatii kolmannen matkan. Ilmoittaudutko seuraksi, Lukija?
Tässä eräitä käytännön vihjeitä: Katso, että hotelli on keskustassa tai ihan metroaseman vieressä. Metro on kätevä ja halpa liikkumistapa; esimerkiksi kahden päivän lipulla, joka maksaa reilut 10 euroa, saa matkustaa niin paljon kuin ehtii, ja sama lippu käy myös busseihin ja ratikoihin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja tiuhaan liikennöityjä. Perehdy etukäteen kaupungin karttaan, niin liikkuminen sujuu. Muista katsoa mittakaava, ettei tule yllätyksiä, jos lähdet kävelemään.
Ostosmatkailijalle Barcelonassa on paljon tuhlauskohteita, sillä ole varma, ovatko hinnat sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta tietysti valikoimaa on paljon. Edullisin aika shoppailla on alennusmyynti tammi-helmikuussa tai sitten heinä-elokuussa. Jos ei halua käyttää kohtuuttomasti aikaa kilometrien mittaisten ostoskatujen läpikäymiseen, suosittelen Carrer dels Tallers -katua, joka lähtee läheltä Plaza de Catalunyan Ramblan-puoleista päätä. Siinä on ainakin vaate- ja kenkäkauppoja tiuhassa. Converse-tennarit näyttivät olevan vähän halvempia kuin Suomessa.
Toinen kätsy tapa ostostella on ajaa metrolla Diagonal Mar –ostoskeskukseen, jossa on kolmessa kerroksessa varmasti riittävästi kauppoja yhdeksi kerraksi. Myös marketti, josta saa sellaiset tuliaiset kuin juomat, oliiviöljyt ja juustot ja kinkut. Ruokatuliaisia löytää myös Las Ramblasin varrelta kuuluisasta La Boqueria-kauppahallista, jonka kuuluisuus ei ole turhaan tullutta. Arkisemmin, mutta helposti, ne saa Carrefour-ketjun kaupasta, joka on myös Ramblalla lähellä Carrer dels Tallerin risteystä. Jos tykkää markkinoista, niin sellaisiakin on tarjolla. Matkaopas mainosti paikkaa kirpputoriksi, mutta se oli tyypillinen espanjalainen non-food-tori, jossa oli myös kirpputoriosasto. Olen käynyt vastaavilla toreilla etelämpänä Valencian seudulla, ja toki ne ovat nähtävyyksiä omalla tavallaan, koska siellä tavallinen kansa käy ostoksilla. Ja edullisia ostoksia voi toki turistikin näistä löytää (kuten kengät 10 eurolla) ja turistirysiä alkuperäisemmät ja halvemmat kahvi- ja ruokapaikat torin liepeiltä. Paikan nimi on Encants tai Els Encants Vells ja se sijaitsee suuren liikenneympyrän reunalla lähellä Gloriésin metroasemaa. Avoinna ma-ke-pe-la.
Torilla on kova tungos, joten varokaa siellä taskuvarkaita. Kaikki opaskirjat varoittivat varkaista myös muualla turistialueilla, mutta ehkä keskitalvella ei ollut heilläkään sesonki. Kannattaa kuitenkin käyttää laukkua, jonka saa kunnolla kiinni ja joka pysyy tiukasti kainalon alla, tai sitten tunkea käteinen ja kortti syvälle farkkujen etutaskuun. Melkein kaikkialla (no ei torilla) saattoi maksaa pin-koodilla, joten passiakaan ei tarvinnut kuskata mukana. Fiksua on ehkä kuitenkin ottaa siitä valokopio ja kuskata sitä. Barcelonassa aikaisemmin käyneen sukulaisen vihje oli, että siinä kohdassa, missä on varkaista varottava kyltti, ei kannata kokeilla taskuaan, koska kokenut ”varainhankkija” päivystää juuri siinä katsomassa, missä taskussa turisti rahojaan pitää…
Mangan harrastaja haluaa ehkä Barcelonassakin käydä tarkistamassa valikoimat. Katalonian aukiolla sijaitsevan El Triangle -ostoskeskuksen fnac-kaupassa (myy videoita, musiikkia, kirjoja) oli hyvä määrä mangaa, mutta vain espanjaksi. Sarjakuvakaupassa katedraalin lähellä (Continuará, Via Laietana 29) oli lisäksi julisteita, figuureja ja tarjouspöydällinen alkuperäistä japaninkielistä mangaa, ja niitähän meille sitten lähti mukaan… Mieluummin ilmeisesti japania kuin espanjaa, vaikka minulla on toinen käsitys siitä, kumpi on helpommin luettava kieli.
Nähtävyyksistä kerrotaan matkaoppaissa niin paljon, että en rupea niitä kovin paljon kehumaan, mutta Sagrada Família on tietysti nähtävä – siitä oli muuten Hesarissa juuri juttu. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Piinattu+ja+parjattu+kirkko/1135244333844 . Kannattaa käydä myös kirkon kellarissa olevassa näyttelyssä. Ylös torniin me emme jaksaneet mennä, kun sinne olisi pitänyt jonottaa sata metriä, mutta kävimme sitten keskiaikaisen katedraalin katolla, ja kyllä sieltäkin oli hyvät näköalat. Sieltä oli kiva vastata puhelimeen: Sori, on vähän hankala paikka, kun olen kirkon katolla Barcelonassa… Museot jäivät minulta tällä reissulla väliin, mutta ainakin merimuseo, tekstiilimuseo ja taidemuseo ovat listallani seuraavaksi kerraksi. Jos seuraava kerta on riittävän pitkä, teen päiväretket Dalin kotiin ja Tarragonan kaupunkiin, joka oli roomalaisaikana alueen pääkaupunki. Dali-kierroskin oli juuri Hesarissa, mutta juttu näytti olevan maksullisen digilehden puolella ainakin tänään. Upeaa olisi myös käydä Pyreneitten etelärinteillä katsomassa romaanisen kauden kirkkoja, mutta se ehkä vaatii kolmannen matkan. Ilmoittaudutko seuraksi, Lukija?
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Tekstit
