torstai 4. helmikuuta 2010

Hautuumaajuttuja ja kateutta II

Niin, sen minä vielä keksin, että olen kateellinen niille, jotka ovat hyviä karaokelaulajia ja muutenkin hyviä laulajia, mikä täten tunnustettakoon.

Kauhian kiireen takia en jaksa kirjoittaa syvällisiä juttuja, mutta hauskuutan teitä, rakkaat Lukijat, parilla jutulla isäni varastoista. Ensimmäistä on kotipaikkakunnalla kerrottu tositarinana, koska se on liitetty aitoon henkilöön. Tämä lienee tapahtunut joskus 60-luvulla:

Pitäjässä oli Oskari-niminen haudankaivaja, ja siksi hautausmaata kutsuttiin nimellä Oskarin viita. Siihen aikaan haudat kaivettiin vielä käsipelissä eli lapiolla, ja koska oli kesäkuuma, haudankaivajalla oli tapana tehdä työtään öiseen aikaan. Erään kerran oli maatalon isäntä ollut käyttämässä lehmää sonnin luona vierailulla, ja palailivat he sitten pitkäksi venyneen illan jälkeen kesäyössä kotiin päin. Talsittiin rauhassa, mies edellä ja lehmä narussa perässä. Matkareitti kulki Oskarin viidan viertä, jolloin isäntä tuumasi siinä kohdalla ihan ääneen, että "tuolla niitä on monta...". Silloin hautausmaalta kuului reipas vastaus: "Onhan meitä täällä!" Lienee lehmä saanut reipasta kyytiä loppumatkalla...

Kahden muun jutun todenperäisyydestä en anna takeita, mutta hautuumaalla nekin tapahtuvat: Oli jälleen kerran kuolema korjannut seurakuntalaisen ja haudankaivaja oli yötöissä. Liekö ollut kuutamoista urakointia vai ei, en tiedä, mutta pari pitäjäläistä koiranleukaa päätti kokeilla hauturin hermoja, kun tiesivät tämän olevan yövuorossa. He huutelivat ja juoksentelivat ja kolistelivat hautausmaalla aikansa, mutta haudankaivaja ei näyttänyt regoivan millään tavalla. Aikansa kummiteltuaan nuoret miehet kyllästyivät ja päättivät lähteä kotiin ja ehtivätkin jo hautausmaan portille, kun takaa kajahti selkeä komento: "Jalotella saa, mutta alueelta ei poistuta!"

Liekö ollut sama haudankaivaja, joka sittemmin syksyisenä aamuna saapui viimeistelemään kuoppaa, joka oli edellisenä iltana jäänyt vähän keskeneräiseksi - ja peittämättä. Yöllä oli joku myöhäinen kulkija ehkä ravitsemusliikkeestä tullessaan päättänyt oikaista hautausmaan poikki, mutta oli kupsahtanut hautaan eikä ollut päässyt omin neuvoin pois. Aamulla kuuli hauturi väräjävän äänen valittavan montusta, että on niin kylmä, kovin kylmä. Haudankaivaja kurkisti haudan reunalta alas ja totesi ykskantaan: "No ihmekös tuo, kun olet potkinut kaikki mullat pois päältäsi!"

Pilkettä päiväänne!
Virpi