Hyvää joulun jälkiviettoa

ja "Uutta Joulua", kuten vanha kansa on uutta vuotta nimittänyt.

Lehdistössä on taas joulun aikaan keskusteltu koulun joulujuhlien viettämisestä, siis kuuluuko niihin uskonto vai eikö ja missä menee perinteen ja uskonnon harjoittamisen raja. Opetushallitushan on antanut jo 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä tästä ohjeet, mutta hämmennystä ei aiheutakaan se, että kouluissa on joulukuvaelmia, vaan se, että uskonnollinen aines on joissakin kouluissa jätetty kokonaan pois.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että tonttuleikit eivät riitä joulun sisällöksi. Kristillisellä arvomaailmalla on sanottavaa sillekin ihmiselle, joka ei halua kuulla ihmiseksi syntyneestä Jumalasta. Sanoma kaikkien ihmisten arvosta - myös köyhien ihmisten, joiden lapsi syntyi talliin - ja varauksettomasta, itsensä uhraavasta rakkaudesta on nykyisenä maailmanaikana yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin 2000 vuotta sitten.

Lehtien palstoilla on keskusteltu myös joulun alkuperäisestä sanomasta ja vedottu kristinuskoa vanhempiin perinteisiin. Lukion uskonnon kurssit opiskellut ihminen tietää, että vuoden kiertoon liittyvät valon ja pimeyden taitekohdat ovat ikiaikaisia juhla-aikoja, joille eri kultuurit ja uskonnot ovat antaneet oman sisältönsä. Periaatteessa voisimme juhlia joulua vaikka 18. syyskuuta, jos niin sopisimme - emmehän tiedä Jeesuksen syntymän päivämäärää tai edes vuodenaikaa - mutta keskitalven pimeimpänä aikana on oikein hyvä hetki juhlia Jeesusta. Juhlamme sisältää myös monia eri-ikäisiä perinteitä, joista monellakaan ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen sanomaan. Entä sitten? Perinteet myös muuttuvat -vai oliko teillä, hyvät lukijat, jouluolkia lattialla? Alkuperäisyys on siis ontto argumentti; parempi on kysyä, millaiset asiat ovat mielestämme juhlimisen arvoisia ja mitkä ovat oman identiteettimme tärkeitä rakennusaineita. Silloin ei kristillistä uskoa ja sen arvomaailmaa voida joulusta sivuuttaa.

En aikonut joulusaarnaa kirjoittaa, mutta tällainenhan tästä tuli.
Toivottavasti ette saaneet vielä juhlimisesta kylliksenne ja otatte ilon irti vuodenvaihteesta!

Virpi

J.K. käsittelee tällä kertaa kirjallisuutta + teatteria: Kiitos ystävät Irja ja Heli hienosta Kuopion-retkestä. Minna-musikaali herätti suomalaisen kirjallisuuden suurnaisen hetkeksi taas henkiin. Pitää lukea kouluiässä luetut Canthit uudestaan! Sama pitäisi kyllä tehdä monille muillekin klassikoille. Meillä oli niitä nimittäin lapsuudenkodissani kirjahyllyssä, ja ahkerasta kirjastossa käymisestä huolimatta luettava välillä loppui ja niin tuli kahlattua läpi kohtalainen valikoima suomalaisen ja venäläisen kirjallisuuden tärkeitä teoksia. Luultavasti niistä kuitenkin aikuisena saisi toisenlaisia asioita irti kuin keskenkasvuisena, vaikka kyllä ne silloinkin puhuttelivat. Kirjallisuus kasvattaa ja kaunokirjallisuus kasvattaa kaunosti! Isona kuitenkin hahmottaa asioiden yhteyksiä eri tavalla kuin nuorena.

Hyvää adventtiaikaa.

Joulua tulee jo tuutin täydeltä, mutta ei tässä blogissa tämän enempää.

Lupasin taannoin esitellä kätevää Internet-palvelua nimeltä del.icio.us. ( http://del.icio.us ) Käytän työssäni Internetiä sekä tiedonhakuun että kommunikaation välineenä. Netissä on paljon materiaalia, josta on hyötyä sekä minulle opettajana että opiskelijoille. Ongelmanahan on, että osoitteet unohtuvat ja jos niitä kirjoittelee paperille, laput häviävät ja ovat pian yhtä sotkua, kun osoitteita vetää yli ja lisää uusia. Kohtalaisesti on toiminut se systeemi, että olen tehnyt osoitteista tekstitiedostoja, jotka olen tallettanut työkoneelleni ja muistitikulle, mutta nyt toivon, että del.icio.us korvaa nekin.

Kyseinen herkkupalvelu on siis sellainen, että sinne talletetaan muistiin Internet-osoitteita. Tätä sanotaan kirjanmerkkien (bookmarks) tekemiseksi. Internet-sivun sisältö kuvataan lyhyesti ja sille merkitään avainsanoja (tags). Avainsanojen avulla tiettyyn aihepiiriin liittyvät sivut löytyvät sittenkin, kun kirjanmerkkejä on kymmeniä tai satoja. Minulla on esimerkiksi syyskuussa aloitetussa delissä jo 125 kirjanmerkkiä. Tageiksi olen laittanut esimerkiksi kurssinumeroita, jolloin saan yhdellä klikkauksella poimittua esiin kaikki vaikkapa maailmanuskontoihin liittyvät kirjanmerkkini.

Toinen olennainen piirre palvelussa on sosiaalisuus. Voin liittää muita delin käyttäjiä verkostooni ja he puolestaan voivat liittää minut omaan verkostoonsa. Sen jälkeen näemme toistemme tallennukset. Deli-kaverini voivat myös lähettää minulle kirjanmerkkejä, joiden arvelevat kiinnostavan minua ja päinvastoin. Haku-toiminnolla voin etsiä osumia kaikkien del.icio.us-käyttäjien kirjanmerkeistä. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan verkostooni!

Tässä osoitteessa on lisätietoa delistä selkoenglanniksi videona: http://www.commoncraft.com/bookmarking-plain-english

Virpi