Ynnäilyä osa kaksi

Edellisessä tekstissä mainitsin muutamia kirkkohallituksen esityksiä, joita käsiteltiin kuluneella kirkolliskokouksen istuntoviikolla. Niiden lisäksi käsittelyyn tuli useita mietintöjä eri valiokunnista. Nämä koskivat mm. kirkkoherranvaalin uudistamista, diakonaattiin liittyviä säädöksiä sekä Kirkko 2010 -tulevaisuusselontekoa. Näistä ja muista asioista saa täsmätietoa sivulta  http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=ContentAF4C0 , joten kertoilen tässä vain hiukan joitakin näkökulmia.

Kirkkoherran valinnasta olimme jo keskustelleet aikaisemminkin, kun sitä koskeva aloite oli lähetekeskustelussa. Valiokunnan mietinnön mukaan on mahdollista valita kirkkoherra joko välittömällä vaalilla, kuten nykyisin, tai pyytää tuomiokapitulilta lupaa välilliseen vaaliin, jossa siis kirkkovaltuusto (tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa seurakuntaneuvosto) suorittaa valinnan. Alkuperäinen kirkkohallituksen esitys asetti välillisen vaalin ensisijaiseksi, mutta valiokunta oli vaihtanut järjestyksen. Minusta tuntuu luontevalta, että nykyinen tilanne säilytetääm lähtötilanteena, mutta välillisen vaalin kannattajat epäilivät, että kynnys vaalitavan vaihtamiseen nousee liian suureksi. No, tämä jää nähtäväksi, kunhan laki tulee voimaan. Viimeisimmät kirkkolain muutokset, joista kirkolliskokous on päättänyt, jumittavat muuten jossain eivätkä ole menneet eduskunnan hyväksyttäviksi, vaikka siellä on lakeja, joiden pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Eduskuntahan ei voi muuttaa kirkolliskokouksen hyväksymiä lakeja, vaan ainostaan hyväksyä tai hylätä ne.

Nyt tehdyt lakimuutokset korjaavat joitakin epäkohtia kirkkoherran valinnassa, mutta jättävät niitä myös jäljelle. Uusia hankaluuksiakin kahden vaalitavan malli aihuttaa. Tässä yhteenvetoa:

- Välitön vaali on tähän saakka kestänyt tavattoman kauan, varsinkin, jos prosessista on tullut valituksia. Nyt valitusoikeus on vasta vaalin jälkeen, siis myös tuomiokapitulin suorittamasta ehdokasasettelusta. Prosessi lyhenee, mutta saattaa aiheuttaa sen, että vaali menee jälkikäteen uusiksi. Nämä tilanteet tosin lienevät harvinaisia. Sivumennen sanoen prosessia voisi varmasti vielä viilata tuomiokapituleissa esim. pitämällä mahdollisimman nopeassa aikataulussa ne kokoukset, joissa vaalisijoille asettamisia yms. asioita päätetään.
- Ylimääräinen vaalisija välittömässä vaalissa on saattanut tähän asti aiheuttaa sen, että eniten ääniä vaalissa saanut ehdokas on jääänyt valitsematta, kun kymmenen prosentin äänikynnys ei ole täyttynyt. Uudistuksessa poistettiin kokonaan ylimääräiset vaalisijat, joten vain kolme hakijaa voi olla vaalissa mukana. Tämä saattaa ole epäkohta, jos virkaa hakee useita suunnilleen yhtä päteviä hakijoita, joten nyt jo ennakoidaan, että tulevaisuudessa saatetaan vaalisijojen määrää lisätä.
- Välitön ja välillinen vaali ovat väistämättä jonkin verran erilaisia. Välittömässä vaalissa säilyi hakukielto eli kirkkoherran virkaa hakenut ei voi samaan aikaan hakea toista virkaa. Välillisessä vaalissa tällaista kieltoa ei ole. Vaalisijoille asettamisen sijasta välillisessä vaalissa tuomiokapituli antaa lausunnon hakijoista eikä valinnassa mukana olevien määrää ole rajoitettu kolmeen.

Niin kuin huomaatte, seurakunnallisiin virkoihin liittyy enemmän kiemuroita kuin muihin. Tämä johtuu papinviran kahtalaisesta luonteesta hengellisenä virkana ja erityisesti kirkkoherran tehtävistä hallinnossa ja seurakunnan johdossa. Kirkkoherran esimies on piispa eikä esimerkiksi kirkkovaltuusto, ja vaikka jatkossa osa kirkkoherroista valittaneen välillisellä vaalilla, ei valitseva toimielin siis käytä päätösvaltaa kirkkoherraan nähden. Toisaalta kirkkovaltuusto johtaa seurakunnan toimintaa. Voisi luulla, ettei tällainen systeemi toimisi olleenkaan, mutta useimmissa seurakunnissa se näyttää kuitenkin toimivan. Toki ongelmiakin on,  mutta niistä ei nyt tässä sen enempää. Toivottavasti nyt päätetty lakimuutos parantaa tilannetta niissä, erityisesti suurissa seurakunnissa, joissa äänestysprosentti on ollut alhainen ja välittömät vaalit on koettu hankalaksi ja myös kalliiksi systeemiksi niillä saavutettavaan hyötyyn nähden.

Kirkolliskokousviikon ynnäilyä

Tervehdys, Lukijat. Kirjoitin teille jo maanantaina, mutta joku häiriöpeikko nielaisi pitkän tekstini, mistä suutuin niin, että menin nukkumaan, ja vasta nyt kykenen jatkamaan. Siis en kyllä nukkunut koko tätä väliaikaa...

Tämä kirkolliskokousviikko on nelivuotiskauden viimeinen, joten tunnelmat ovat hiukan haikeat. Täällä on saanut tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja joistakin on tullut suorastaan ystäviä. On ollut välillä raskasta ja väsyttävää, mutta monesti myös hauskaa ja innostavaa. Moni edustajakollega on kiittänyt erityisesti valiokuntatyöskentelyä mielekkääksi, ja itsekin voin sanoa samaa.

Yllättävän moni nykyisistä edustajista ei enää asetu ehdolle, kuka mistäkin syystä. Joillakin ne liittyvät ikään ja terveyteen tai työesteisiin, jotkut ovat jo tehneet mielestään riittävän pitkän rupeaman, ja saattaapa jollakulla olla mielessä kyllästymistäkin. Puhuttuani asiasta monien kanssa tulee sellainen vaikutelma, että nuoremmasta päästä olevat edustajat ovat jatkohaluisempia, mikä on tietysti hyvä ja luonnollista. Toivottavasti uusien ehdokkaiden joukkoon saadaan enemmänkin nuoria ihmisiä. Ikä tuo kokemusta ja saattaa siis tuoda viisauttakin, mutta olisi hyvä, että nuorempienkin ääni kuuluisi. Olisi myös hyvä, että ehdokkaiden joukossa olisi naisia runsaasti, koska ainakin tällä kaudella meitä oli edustajissa selvästi vähemmän kuin miehiä. Jos Sinä, Lukija, olet ihminen, joka voisi antaa viisautensa ja aikansa työhön kirkon hyväksi ja sinulla on kokouskärsivällisyyttä, niin asetu ehdokkaaksi! Vaalilistojen pitää olla valmiina joulukuun puolivälissä ja vaalit ovat helmikuussa. http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/5245804B150DA049C22574240028FCE3?openDocument&lang=FI

Tällä viikolla meillä oli käsiteltävänä vain joitakin uusia asioita, sillä entiset pitää saada päätökseen ennen kauden vaihdosta. Kirkkohallitukselta tuli tietenkin ensi vuoden talousarvio ja lähivuosien toiminta- ja taloussuunnitelma ja lisäksi muutama asia, jotka saatiin nopeasti käsiteltyä. Sellaisia olivat parin viittomakielisen käännöksen hyväksyminen ja yksi ohjesääntömuutos sekä lainmuutos, jolla helpotettiin Suomessa asuvien ulkomaalaisten liittymistä Suomen luterilaisen kirkon jäseniksi. Näitä voisi selostaa pitkäänkin, mutta kirjoitan vain pari sanaa viimeksi mainitusta. Jos jotakuta Lukijaa jokin muu asia kiinnostaa, voi esittää toivomuksen, niin kerron sitten lisää.

Mainittu lakimuutos ei ehkä vuosittain koske suurta ihmismäärää, mutta se on periaatteellisesti tärkeä. Tähän asti ulkomaalainen on voinut liittyä kirkon jäseneksi vain, jos hänellä on Suomessa kotikunta. Maahanmuuttaja on tietenkin voinut osallistua jumalanpalveluksiin ja kaikille avoimiin kirkon työmuotoihin, mutta ei viralliseen päätöksentekoon eikä ehtoollisellekaan ellei ole sattunut olemaan sellaisen kirkon jäsen, jonka kanssa meillä on olemassa ehtoollisyhteys. Maahanmuuttaja, joka on asunut esim. vastaanottokeskuksessa ja on halunnut tulla kristityksi, ei ole voinut liittyä kirkkoon eikä häntä ole voitu kastaa. Tosiasiassa kasteita on jonkun verran toimitettu, mutta kasteen yksi merkitys, seurakuntaan liittäminen, on jäänyt silloin puuttumaan. On siis vallinnut outo tilanne, että hallinnolliset seikat ovat estäneet yhden kirkon ydinasioista, uusien jäsenien kutsumisen ja vastaanottamisen. Nyt lakimuutos korjaa tämän epäkohdan ja toteaa, että ulkomaalainen voidaan ottaa kirkon jäseneksi, kun hän on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan ja hänellä on ymmärrys uskon sisällöstä. Äänioikeus ja vaalikelpoisuus tulevat kuitenkin mahdollisiksi vasta, kun henkilöllä on virallinen kotipaikka ja hänet voidaan merkitä vaaliluetteloihin.

Säästän sekä teitä, Lukijat, että itseäni ja pidän tauon. Palaan linjoille! Toivottavasti Blogger toimii nyt.