Kuvia katselemassa

Moi kaikki.

Olin kaksi viikkoa sitten lauantaikoulutuksessa, jossa Juha Luodeslampi pohti taidekuvan analysointia ja sen käyttöä opetuksessa. Viikko sitten lauantaina olin näyttelyn avajaisissa, jossa uskontotieteen professori Juha Pentikäinen esitteli kokoamaansa näyttelyä. Siinä ovat merkittävässä roolissa kalliomaalauskuvat ja suomalainen karhumytologia. Kolmesta eTiimit-koulutusviikosta kahdella olen kovasti ollut tekemisissä Internetistä löytyvien kuvien kanssa ja miettinyt yhdessä kollegani Katin kanssa erityisesti kirkkohistorian visualisointia. Tämä kaikki on johtanut pohtimaan kuvan lukemista, tulkintaa ja analysointia.

Kuvan virrassa - etten sanoisi tsunamissa - me kaikki elämme, mekin, jotka rakastamme painettua sanaa ja kaunokirjallisuutta. Esivanhemmillamme kuvia oli huomattavasti vähemmän, mutta ehkä ne olivat sitäkin tärkeämpiä. Kalliomaalaukset, rummut, muutamat veistokset, kenties vaatteiden, korujen ja aseiden koristekuviot - oliko muuta? Monilla näistä kuvista oli uskonnollinen merkitys; ne olivat pyhiä. Yksi uskonnon ydinasioista kaikkialla maailmassa on ilmaista ja jäsentää ihmisten käsitystä tuon- ja tämänpuoleisen kohtaamisesta. (Yksi Juha Luodeslammen teemoista oli muuten taidehistorian tarkastaleminen immanenssi-transsendenssi-siirtymien kautta.) Pyhinä pidetään yleensä juuri sellaisia asioita, joiden kautta ihminen saa yhteyden transsendenttiin todellisuuteen tai joiden kautta tuo todellisuus lähestyy ihmistä. Seuraavat kuvat ovat mainitusta näyttelystä, joka on parhaillaan nähtävänä Enonkosken luterilaisessa luostariyhteisössä Ihamaniemellä. Sieltä se jatkaa aikanaan maailmalle, seuraavaksi Italiaan.

Nykyihmiselle kuvien paljous ja moninaisuus aiheuttaa haasteen tulkita kuvia ja ehkä harrastaa kuvakritiikkiäkin. En tarkoita nyt "kuvainraastoa", ikonoklasmia, tai joidenkin uskontojen tai kulttuurien peruskielteistä suhtautumista kuviin, vaan sitä, että jotenkin tulvassa tulee sinnitellä hukkumatta. Kuvataideopettaja Irjan vihjeen pohjalta löysin paljon mielenkiintoista asiaa opetushallituksen sivuilta kohdasta lukiokoulutus / kuvataide / avauksia opsiin, osoite on
http://www.edu.fi/page.asp?path=498,530,1312,28010. Mielenkiintoinen on myös wikipedian kuvaa käsittelevä artikkeli osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva. Toistaiseksi erilaisia kuva-analyysejä tarkoittavat otsikot edustavat minulle erilaisia harmaasävyjä, mutta eivätköhän ne opiskellen kirkastu. Ilahdutan niilä teitäkin, hyvät lukijat, mutta vetäkää ensin henkeä, ettette huku: formalistinen, semioottinen, ikonografinen ja ikonologinen, reseptioanalyyttinen, syntaktinen, aatekriittinen, intertekstuaalinen ja fenomenologinen tulkinta. Elokuvan kohdalla törmäsin vielä ilmaukseen myyttinen tulkinta. Juha Luodeslampi puhui myös kuvan arvoanalyysistä, joka tarkoittaa esimerkiksi sen pohtimista, millaisia arvoja kukin kuva sisältää ja ovatko ne samoja tai erilaisia kuin kuvan katsojan arvomaailma. Lieneekö tämä sitten aatekriittistä tulkintaa...

Takataan bloos ja kuvitellaan lisää!

Virpi

J.K. Atwoodin kirjan nimi on tietenkin Poikkeustila ja se koostuu yhdestätoista novellista tai tarinanpätkästä. Tällä kertaa sisältö on pikemminkin hienovaraista kuin tajunnan räjäyttävää, mutta mielenkiintoa lisää se mahdollisuus, että tarinoilla saattaa olla omaelämäkerrallista taustaa. Lue muuten, mitä Atwood vastaa suomalaisille lukijoille Kirsi Pihan Lukupiirissä Hesarin sivuilla: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/category/yleinen/page/5/

Ai muita kanadalaisia? No esimerkiksi Carol Shields, Michael Ondaatje, Alice Munro, Robertson Davies. Ehkä myös Yann Martel mainiolla Piin elämällään voitaisiin lukea kanadalaiseksi. Huomasin muuten äsken tuossa surffaillessani, että Turun kirjamessujen aiheena on lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Kanada ja erityisesti sen kirjallisuuden vahvat naiset. http://www.turunmessukeskus.fi/index.html?n=10408

Harmi, että Turku on niin syrjässä täältä Itä-Suomesta katsoen.