Päivittelyä

Tuo päivittäminen on hauska uudissana, joka sopii moneen tarkoitukseen. Kuten huomaatte, hyvät Lukijat, kirkolliskokousimu oli niin kova, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta en ehtinyt kirjoittaa ajantasaisia kuulumisia. Muutamilla edustajilla on minikoneet salissa, jolloin voi kirjoittaa vaikka suoraan istunnosta, mutta siinä on tietysti se vaara, että jotain mielenkiintoista jää kuulematta. Toistaiseksi olen tyytynyt kirjoittamaan käsin lehtiöön, joten sikäli voin palata puheenvuoroihin näin jälkikäteenkin. Toki puheenvuorot löytyvät kirkolliskokouksen nettisivultakin, kuten olen moneen kertaan maininnut.

Kokeneemmatkin edustajat arvioivat tämän viimeisimmän kirkolliskokousviikon ehkä työteliäimmäksi, mitä on ollut. Alkuviikosta jo raportoinkin; keskiviikkoiltana ahkeroimme puoli kymmeneen, torstai-iltana lähettelimme arkkipiispa Paarmaa eläkkeelle ja perjantainakin työtä riitti vielä päivälliseen eli lähes 17:ään asti. Koska palaan asioihin näin jälkikäteen, en kerro tarkemmin päiväkohtaisesta ohjelmasta, vaan kommentoin muutamia keskusteluja ja päätöksiä.

Kuten etukäteen jo arvattiin ja blogissani mainitsin, eniten keskustelua synnyttivät piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkossa ja ns. HeTa-hanke. Piispainkokouksen selvitys julkaistiin jo talvella ja on siksi ollut julkisuuden puitavana. Tiivistettynä piispojen kanta on, että Suomen luterilaisessa kirkossa voitaisiin rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta ei käyttää rukouksessa mitään sellaista kaavaa tai elementtejä, jotka voitaisiin tulkita parisuhteen siunaamiseksi.

Kirkolliskokousedustajien joukossa oli monia, jotka näkivät piispojen kannan käyttökelpoisena kompromissina. Monet taas osoittivat pelkonsa, että se on kuitenkin askel siunaamisen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteen hyväksymisen suuntaan. Monet ilmaisivat ilonsa siitä, että se on pieni (vaikkakin riittämätön) askel oikeaan suuntaan. Moni pappi sanoi tyytyvänsä kirkon ratkaisuun, vaikka se ei tulisi olemaankaan oman kannan mukainen. Ymmärsittekö? Yritän kuvata sitä, miten erilaisia näkemyksiä tästä asiasta on olemassa! Suurista näkemyseroista huolimatta keskustelu pysyi varsin asiallisella tasolla eikä toisin ajattelevia kovin paljon manattu maan rakoon. Tämä oli helpotus. Nyt piispainkokouksen selvitys on valiokunnassa ja tulee sieltä aikanaan jonkin päätösehdotuksen kera takaisin täysistuntoon. Odotellaan rauhassa.

Kirkon henkilöstö- ja taloushallinon HeTa-projekti tarkoittaa sitä, että jo muutaman vuoden ajan kirkkohallituksessa on valmisteltu palvelukeskusta, jolle siirrettäisiin kaikista seurakunnista mm. palkanlaskenta ja kirjanpito. Kirkolliskokous lähetti hankkeen ensimmäisen suunnitelman jatkovalmisteluun, sillä siinä oli paljon keskeneräisiä ja selvittämättömiä asioita. Nyt se tuli huolellisesti valmisteltuna uudelleen ja hyväksyttiin määräenemmistöllä, vaikkakin tiukan keskustelun jälkeen. Hanketta valmistelleet ja sitä kannattavat näkevät siinä ainakin seuraavia hyötyjä:
- kokonaiskirkon tasolla säästyy rahaa
- palvelun laatu paranee ja tulee tasaiseksi koko maassa
- taloushallinnon henkilökunnan lähivuosina tapahtuvaan joukkoeläköitymisen aiheuttamaan haasteesen voidaan vastata
- paikallisseurakunnissa kevennetään työtaakkaa ja aikaa jää tärkeämpiin tehtäviin, kun rutiiniasioita hoidetaan muualla

Vastustajat taas arvostelevat sitä, että hanke on ajettu läpi, vaikka suuri osa seurakunnista on sitä vastustanut. Palvelukeskuksen perustamisen nähdään aiheuttavan päätösvallan siirtymistä pois seurakunnista. Myös suurten yksikköjen uljautta on epäilty ja korostettu pienuuden kauneutta. Pienissä seurakunnissa on arvosteltu sitä, että uusi järjestelmä tulee entistä tilannetta kalliimmaksi, koska taloushallinnon ainoaa työntekijää ei tietenkään voida irtisanoa, ja HeTa aiheuttaa uusia kustannuksia. Tähän on pyritty vastaamaan sillä, että seurakunnilla tulee olemaan lain voimaantulon jälkeen viisi vuotta aikaa ennen kuin on pakko liittyä palvelukeskuksen asiakkaaksi. Pienet seurakunnat voivat saada lisäksi neljän vuoden ajan avustusta keskusrahastosta palvelukeskuksen kustannuksiin. Säästökeinoksi tarjotaan myös sitä uutta mahdollisuutta, että kahdella seurakunnalla voisi olla yhteinen talouspäällikkö. Hanketta vastustavat kysyvät kuitenkin, mitä siirtymäkauden jälkeen tapahtuu. Oletetaanko, että kymmenen vuoden kuluessa kaikki pienet seurakunnat ovat poistuneet kartalta seurakuntaliitosten myötä?

Palvelukeskuksen suunnitelmissa on toki tehty riskianalyysiä. Muita vastaavia hankkeita tarkastellessa on nähty varoittavia esimerkkejä, joissa palvelukeskukset ovat tulleetkin kalliiksi ja samaa työtä on jouduttu tekenmään kahteen kertaan. Avaintekijä näyttäisi olevan ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen palvelukeskuksiin heti alusta alkaen. HeTassa tämän on arvioitu tapahtuvan niin, että suurista seurakunnista vapautuva työvoima voi siirtyä palvelukeskuksen palkkalistoille, mutta jatkaa fyysisesti entisillä työpaikoillaan ainakin aluksi. Tosiasiahan on, että suuri osa ihmisistä ei kovin mielellään muuta kauas työn perässä, jos vain vaihtoehtoja on - monia pitävät kotiseudulla puolison työt, lasten koulut, sukulaisten läheisyys jne. No, nyt siis asia on hyväksytty kirkolliskokouksessa, lakimuutos tulee voimaan v. 2012 alusta ja silloin, jos Luoja suo ja kirkkohallituksen aikataulut pitävät, palvelukeskus aloittaa toimintansa.