Terve pitkästä aikaa, lukijat. Monia hyviä aiheita on käväissyt mielessä kuluneiden viikkojen aikana, mutta sopivaa hetkeä ei ole tuntunut löytyvän. Piti kirjoittamani ensimmäisistä joutsenista ja pääsiäisestä ja vaikka mistä. Yksi aihe kuitenkin on vanhentumaton: kirjaston ihanuus. Olen miettinyt, voisiko kirjastoon leiriytyä… Oma koti ei kelpaa, vaikka siellä olisikin ja onkin kirjoja, sillä sinne pitäisi itse syöttää uutuuksia. Julkisessa kirjastossa sedät ja tädit tuovat jatkuvasti uutta luettavaa. Missä muualla ovat läsnä kaikki ajat menneestä tulevaan ja kaikki eri elämänalueet? Nykyisin tietysti myös Internetissä, mutta vaikka kuinka surffaan siellä päivittäin, ei kiinnostavimmankaan nettisivun löytäminen vastaa sitä iloa, jota tuntee, kun saa ottaa käteensä lupaavan kirjan, joka on usein kaunis esineenäkin. Kirjat myös haisevat paremmalta kuin tietokoneet.;)
Rakkaus kirjoihin palautuu tietysti lapsuuteen. Hyvin selkeänä on mielessäni muisto ensimmäisestä kirjasta, jonka isä toi kirjastosta minulle. En ollut luullakseni vielä koulussa, mutta isä toi aikuisten puolelta (tai ehkä nuorten osastolta) Jules Vernen Salaperäisen saaren. Olin kerrasta koukussa! Tiedän, että tarina olisi nyt luettuna suuri pettymys, mutta silloin se avasi kerralla maailman eteeni. Ihminen voi mennä minne tahansa ja kokea mitä tahansa seikkailuja vain lukemalla kirjoja!
Otanpa esimerkin. Ihminen voi lainata kirjastosta yö- ynnä työpöydälleen samalla kertaa uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvan kuvateoksen Palestiinan arkeologiasta, nyky-Japaniin sijoittuvan dekkarin, keittokirjan ja oppaan sosiaalisesta mediasta yritysmaailmassa. Tai keskiaikaan sijoittuvan romaanin, puutarhakirjan ja tieteenfilosofista pohdintaa. Tai science fictionia ja elämäntaito-oppaan… no, ymmärsitte. Sitten voi lukea niitä kaikkia kerralla tai vuorotellen mielialan mukaan.
En kerro, kuinka monta kirjaa minulla on tällä hetkellä lainassa, mutta luettavana on WSOY:n julkaisemasta ”Kristinuskon vaikuttajat” –sarjasta Timo Nisulan kirjoittama teos Augustinuksesta. Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan kirkkoisän ajattelua ja teologiaa valottava teos, joka antaa uutta ymmärrystä tästä mielenkiintoisesta henkilöstä. Suosittelen! Ei ole edes paksu kirja. Jos joku ihmettelee, miten viitsin lukea jostakin puolitoista tuhatta vuotta sitten eläneestä ihmisestä ja vieläpä lapsellisen innostuneena, niin ehkä se onkin vähän outoa. Toki opettajana koen, että kaikki uusi tieto, olipa se melkein miltä elämänalueelta tahansa, hyödyttää minua työssäni. Vaikka en suoraan voisi jotakin asiaa siirtää oppitunnille, muuttuu se kuitenkin pääomaksi, joka antaa työssä tukevan alustan. Yritän myös opiskelijoille valaista sitä, että kirjoista on ihmiselle yhtä aikaa hupia ja hyötyä. Kaunokirjallisuuden kautta voi päästä sisälle vieraan kulttuurin tai aikakauden ”nahkoihin”.
Eräs kirja, jota odotan jo etukäteen, on kaksisataa vuotta sitten piispana toimineen Jacob Tengströmin elämäkerta. Sitä ei ole vielä kirjoitettu, mutta sitä suunnittelee syksyllä eläkkeelle jäävä Porvoon piispa Gustav Björkstrand. Nykyaikana on tapana fanittaa erilaisia asioita ja minä fanitan muutamia teologeja, en kovin monia, ja nyt olen liittänyt biskop Björkstrandin tuohon joukkoon. Hän on Suomen 200-vuotisjuhliin liittyen esitelmöinyt Tengströmin merkittävästä panoksesta siinä, että Suomi varsin vähällä väkivallalla siirtyi Ruotsin valtakunnasta Venäjän alle. Kuulin aiheesta radiohaastattelun pätkän, ja viikko sitten minulla oli ilo kuunnella piispan esitelmää Suomen ekumeenisen neuvoston kokouksessa. Idolikseni pääsee henkilö, josta näkyy rakkaus ja innostus aihettaan kohtaan ja joka löytää ja luo uutta ja osaa sitten vielä pukea sen selkeästi sanoiksi. Tämän lisäksi piispa Björkstrand on erinomainen puheenjohtaja kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnassa (jonka kokoukseen olen matkalla tätä kirjoittaessani); asioiden käsittelyssä ei ole kiireen tuntua, mutta ne etenevät napakasti. Olen joistakin valiokunnista kuullut toisenkinlaisia viestejä. Kolmanneksi piispa on positiivinen ja ajassa mukana oleva ihminen, ja olen harmissani, että hänen täytyy jäädä valiokunnan puheenjohtajuudesta pois. Varmaan saamme uuden hyvän puheenjohtajan, mutta emme yhtä sympaattista.
Huomasitteko muuten, miten hieno aasinsilta edellisen kappaleen alussa oli? Jatkan ilman uutta aasinsiltaa asiasta, johon piispa Björkstrand kiinnitti huomiota esitelmäänsä seuranneessa keskustelussa: Kun puhutaan menneistä ajoista, ei yleensä osata kylliksi kiinnittää huomiota siihen, miten keskeinen asia uskonnolla oli tuolloin ja miten uskonto ja kirkolliset henkilöt vaikuttivat asioiden kulkuun. Esimerkiksi suuren isännän vaihtuessa kaksisataa vuotta sitten nimenomaan kirkko vaikutti siihen, että suurelta verenvuodatukselta vältyttiin. Luterilainen usko oli myös keskeinen identiteettitekijä suhteessa ortodoksiseen Venäjään. Tämä piispan huomautus lienee ollut mielessäni, kun luin tyttären historian oppikirjaa kohdasta, jossa käsiteltiin 1800-luvun loppupuolta ja 1900-luvun alkua. Huomasin, että uskonnosta ei puhuttu sanaakaan! Mielestäni on virheellistä historiankirjoitusta sivuuttaa asia, joka oli todella tärkeä ihmisille heidän yksityiselämässään mutta myös koko yhteiskunnan ja politiikan kannalta. Buu, alas huonot historioitsijat!
Aasimaisen lapsellinen postaajanne
Virpi
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Kaupunki Kataloniassa
Lupasin kirjoittaa pari sanaa Barcelonasta, jossa kävin hiihtolomalla. Siellä ei voinut hiihtää, mutta ei se haitannut, koska muuta tekemistä riitti. Huomasin kyllä jo etukäteen matkaan valmistautuessani (kahlattuani läpi viisi matkaopaskirjaa ja eräitä nettisivuja), että kolmen päivän asemesta pitäisi varata kolmen viikon matka. No, jäipähän nähtävää toiseksikin kerraksi.
Tässä eräitä käytännön vihjeitä: Katso, että hotelli on keskustassa tai ihan metroaseman vieressä. Metro on kätevä ja halpa liikkumistapa; esimerkiksi kahden päivän lipulla, joka maksaa reilut 10 euroa, saa matkustaa niin paljon kuin ehtii, ja sama lippu käy myös busseihin ja ratikoihin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja tiuhaan liikennöityjä. Perehdy etukäteen kaupungin karttaan, niin liikkuminen sujuu. Muista katsoa mittakaava, ettei tule yllätyksiä, jos lähdet kävelemään.
Ostosmatkailijalle Barcelonassa on paljon tuhlauskohteita, sillä ole varma, ovatko hinnat sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta tietysti valikoimaa on paljon. Edullisin aika shoppailla on alennusmyynti tammi-helmikuussa tai sitten heinä-elokuussa. Jos ei halua käyttää kohtuuttomasti aikaa kilometrien mittaisten ostoskatujen läpikäymiseen, suosittelen Carrer dels Tallers -katua, joka lähtee läheltä Plaza de Catalunyan Ramblan-puoleista päätä. Siinä on ainakin vaate- ja kenkäkauppoja tiuhassa. Converse-tennarit näyttivät olevan vähän halvempia kuin Suomessa.
Toinen kätsy tapa ostostella on ajaa metrolla Diagonal Mar –ostoskeskukseen, jossa on kolmessa kerroksessa varmasti riittävästi kauppoja yhdeksi kerraksi. Myös marketti, josta saa sellaiset tuliaiset kuin juomat, oliiviöljyt ja juustot ja kinkut. Ruokatuliaisia löytää myös Las Ramblasin varrelta kuuluisasta La Boqueria-kauppahallista, jonka kuuluisuus ei ole turhaan tullutta. Arkisemmin, mutta helposti, ne saa Carrefour-ketjun kaupasta, joka on myös Ramblalla lähellä Carrer dels Tallerin risteystä. Jos tykkää markkinoista, niin sellaisiakin on tarjolla. Matkaopas mainosti paikkaa kirpputoriksi, mutta se oli tyypillinen espanjalainen non-food-tori, jossa oli myös kirpputoriosasto. Olen käynyt vastaavilla toreilla etelämpänä Valencian seudulla, ja toki ne ovat nähtävyyksiä omalla tavallaan, koska siellä tavallinen kansa käy ostoksilla. Ja edullisia ostoksia voi toki turistikin näistä löytää (kuten kengät 10 eurolla) ja turistirysiä alkuperäisemmät ja halvemmat kahvi- ja ruokapaikat torin liepeiltä. Paikan nimi on Encants tai Els Encants Vells ja se sijaitsee suuren liikenneympyrän reunalla lähellä Gloriésin metroasemaa. Avoinna ma-ke-pe-la.
Torilla on kova tungos, joten varokaa siellä taskuvarkaita. Kaikki opaskirjat varoittivat varkaista myös muualla turistialueilla, mutta ehkä keskitalvella ei ollut heilläkään sesonki. Kannattaa kuitenkin käyttää laukkua, jonka saa kunnolla kiinni ja joka pysyy tiukasti kainalon alla, tai sitten tunkea käteinen ja kortti syvälle farkkujen etutaskuun. Melkein kaikkialla (no ei torilla) saattoi maksaa pin-koodilla, joten passiakaan ei tarvinnut kuskata mukana. Fiksua on ehkä kuitenkin ottaa siitä valokopio ja kuskata sitä. Barcelonassa aikaisemmin käyneen sukulaisen vihje oli, että siinä kohdassa, missä on varkaista varottava kyltti, ei kannata kokeilla taskuaan, koska kokenut ”varainhankkija” päivystää juuri siinä katsomassa, missä taskussa turisti rahojaan pitää…
Mangan harrastaja haluaa ehkä Barcelonassakin käydä tarkistamassa valikoimat. Katalonian aukiolla sijaitsevan El Triangle -ostoskeskuksen fnac-kaupassa (myy videoita, musiikkia, kirjoja) oli hyvä määrä mangaa, mutta vain espanjaksi. Sarjakuvakaupassa katedraalin lähellä (Continuará, Via Laietana 29) oli lisäksi julisteita, figuureja ja tarjouspöydällinen alkuperäistä japaninkielistä mangaa, ja niitähän meille sitten lähti mukaan… Mieluummin ilmeisesti japania kuin espanjaa, vaikka minulla on toinen käsitys siitä, kumpi on helpommin luettava kieli.
Nähtävyyksistä kerrotaan matkaoppaissa niin paljon, että en rupea niitä kovin paljon kehumaan, mutta Sagrada Família on tietysti nähtävä – siitä oli muuten Hesarissa juuri juttu. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Piinattu+ja+parjattu+kirkko/1135244333844 . Kannattaa käydä myös kirkon kellarissa olevassa näyttelyssä. Ylös torniin me emme jaksaneet mennä, kun sinne olisi pitänyt jonottaa sata metriä, mutta kävimme sitten keskiaikaisen katedraalin katolla, ja kyllä sieltäkin oli hyvät näköalat. Sieltä oli kiva vastata puhelimeen: Sori, on vähän hankala paikka, kun olen kirkon katolla Barcelonassa… Museot jäivät minulta tällä reissulla väliin, mutta ainakin merimuseo, tekstiilimuseo ja taidemuseo ovat listallani seuraavaksi kerraksi. Jos seuraava kerta on riittävän pitkä, teen päiväretket Dalin kotiin ja Tarragonan kaupunkiin, joka oli roomalaisaikana alueen pääkaupunki. Dali-kierroskin oli juuri Hesarissa, mutta juttu näytti olevan maksullisen digilehden puolella ainakin tänään. Upeaa olisi myös käydä Pyreneitten etelärinteillä katsomassa romaanisen kauden kirkkoja, mutta se ehkä vaatii kolmannen matkan. Ilmoittaudutko seuraksi, Lukija?
Tässä eräitä käytännön vihjeitä: Katso, että hotelli on keskustassa tai ihan metroaseman vieressä. Metro on kätevä ja halpa liikkumistapa; esimerkiksi kahden päivän lipulla, joka maksaa reilut 10 euroa, saa matkustaa niin paljon kuin ehtii, ja sama lippu käy myös busseihin ja ratikoihin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja tiuhaan liikennöityjä. Perehdy etukäteen kaupungin karttaan, niin liikkuminen sujuu. Muista katsoa mittakaava, ettei tule yllätyksiä, jos lähdet kävelemään.
Ostosmatkailijalle Barcelonassa on paljon tuhlauskohteita, sillä ole varma, ovatko hinnat sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta tietysti valikoimaa on paljon. Edullisin aika shoppailla on alennusmyynti tammi-helmikuussa tai sitten heinä-elokuussa. Jos ei halua käyttää kohtuuttomasti aikaa kilometrien mittaisten ostoskatujen läpikäymiseen, suosittelen Carrer dels Tallers -katua, joka lähtee läheltä Plaza de Catalunyan Ramblan-puoleista päätä. Siinä on ainakin vaate- ja kenkäkauppoja tiuhassa. Converse-tennarit näyttivät olevan vähän halvempia kuin Suomessa.
Toinen kätsy tapa ostostella on ajaa metrolla Diagonal Mar –ostoskeskukseen, jossa on kolmessa kerroksessa varmasti riittävästi kauppoja yhdeksi kerraksi. Myös marketti, josta saa sellaiset tuliaiset kuin juomat, oliiviöljyt ja juustot ja kinkut. Ruokatuliaisia löytää myös Las Ramblasin varrelta kuuluisasta La Boqueria-kauppahallista, jonka kuuluisuus ei ole turhaan tullutta. Arkisemmin, mutta helposti, ne saa Carrefour-ketjun kaupasta, joka on myös Ramblalla lähellä Carrer dels Tallerin risteystä. Jos tykkää markkinoista, niin sellaisiakin on tarjolla. Matkaopas mainosti paikkaa kirpputoriksi, mutta se oli tyypillinen espanjalainen non-food-tori, jossa oli myös kirpputoriosasto. Olen käynyt vastaavilla toreilla etelämpänä Valencian seudulla, ja toki ne ovat nähtävyyksiä omalla tavallaan, koska siellä tavallinen kansa käy ostoksilla. Ja edullisia ostoksia voi toki turistikin näistä löytää (kuten kengät 10 eurolla) ja turistirysiä alkuperäisemmät ja halvemmat kahvi- ja ruokapaikat torin liepeiltä. Paikan nimi on Encants tai Els Encants Vells ja se sijaitsee suuren liikenneympyrän reunalla lähellä Gloriésin metroasemaa. Avoinna ma-ke-pe-la.
Torilla on kova tungos, joten varokaa siellä taskuvarkaita. Kaikki opaskirjat varoittivat varkaista myös muualla turistialueilla, mutta ehkä keskitalvella ei ollut heilläkään sesonki. Kannattaa kuitenkin käyttää laukkua, jonka saa kunnolla kiinni ja joka pysyy tiukasti kainalon alla, tai sitten tunkea käteinen ja kortti syvälle farkkujen etutaskuun. Melkein kaikkialla (no ei torilla) saattoi maksaa pin-koodilla, joten passiakaan ei tarvinnut kuskata mukana. Fiksua on ehkä kuitenkin ottaa siitä valokopio ja kuskata sitä. Barcelonassa aikaisemmin käyneen sukulaisen vihje oli, että siinä kohdassa, missä on varkaista varottava kyltti, ei kannata kokeilla taskuaan, koska kokenut ”varainhankkija” päivystää juuri siinä katsomassa, missä taskussa turisti rahojaan pitää…
Mangan harrastaja haluaa ehkä Barcelonassakin käydä tarkistamassa valikoimat. Katalonian aukiolla sijaitsevan El Triangle -ostoskeskuksen fnac-kaupassa (myy videoita, musiikkia, kirjoja) oli hyvä määrä mangaa, mutta vain espanjaksi. Sarjakuvakaupassa katedraalin lähellä (Continuará, Via Laietana 29) oli lisäksi julisteita, figuureja ja tarjouspöydällinen alkuperäistä japaninkielistä mangaa, ja niitähän meille sitten lähti mukaan… Mieluummin ilmeisesti japania kuin espanjaa, vaikka minulla on toinen käsitys siitä, kumpi on helpommin luettava kieli.
Nähtävyyksistä kerrotaan matkaoppaissa niin paljon, että en rupea niitä kovin paljon kehumaan, mutta Sagrada Família on tietysti nähtävä – siitä oli muuten Hesarissa juuri juttu. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Piinattu+ja+parjattu+kirkko/1135244333844 . Kannattaa käydä myös kirkon kellarissa olevassa näyttelyssä. Ylös torniin me emme jaksaneet mennä, kun sinne olisi pitänyt jonottaa sata metriä, mutta kävimme sitten keskiaikaisen katedraalin katolla, ja kyllä sieltäkin oli hyvät näköalat. Sieltä oli kiva vastata puhelimeen: Sori, on vähän hankala paikka, kun olen kirkon katolla Barcelonassa… Museot jäivät minulta tällä reissulla väliin, mutta ainakin merimuseo, tekstiilimuseo ja taidemuseo ovat listallani seuraavaksi kerraksi. Jos seuraava kerta on riittävän pitkä, teen päiväretket Dalin kotiin ja Tarragonan kaupunkiin, joka oli roomalaisaikana alueen pääkaupunki. Dali-kierroskin oli juuri Hesarissa, mutta juttu näytti olevan maksullisen digilehden puolella ainakin tänään. Upeaa olisi myös käydä Pyreneitten etelärinteillä katsomassa romaanisen kauden kirkkoja, mutta se ehkä vaatii kolmannen matkan. Ilmoittaudutko seuraksi, Lukija?
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Googlen dokumentit ja taidetta
Terve, Lukijat.
Kirjoitin opiskelijoille ohjeen Google docs -palvelun käytöstä. Koska tämä tapahtui suljetussa ympäristössä, julkaisen ohjeen myös tässä, koska siitä saattaa olla muillekin iloa.
Ensinnäkin: Mitä hyötyä on Googlen "Documents" eli asiakirjat -palvelun käytöstä? Samaa asiakirjaa, esitystä tms. voi kirjoittaa kaksi ihmistä tai useampikin yhdessä. Kirjoittamisen voi tehdä (lähes) yhtä aikaa tai eri aikoina. Asiakirja säilyy myös tallessa niin kauan kuin haluatte sitä pitää ja sitä voi muokata pitkänkin ajan kuluttua. Tätä voi siis käyttää erilaisten tuotosten yhteiseen valmistelemiseen. Sitä voi tietysti käyttää myös yksin: eipä tarvitse koulutehtäviä tai muita juttuja talletella sähköpostiin tai tikulle, ja ne saa melko varmasti ulos siellä, missä netti ylipäänsä toimii.
Toiseksi: Miten Google docs toimii? Katso tästä linkistä hauska opetusvideo "in plain English"; tämän verran englantia jokainen ymmärtää! http://www.commoncraft.com/video-googledocs
Selitän kuitenkin koko jutun tässä: Voit mennä dokumentteihin kahta kautta: Kirjoita selaimen osoitekenttään docs.google.com tai mene ensin www.google.fi-sivulle ja klikkaa yläreunasta sanaa "lisää", jolloin näkyy lista muutamista palveluista, joukossa dokumentit. Klikkaa sitä. Jos Sinulla on jo Google-tili, kirjoita kenttään sähköpostiosoitteesi ja salasanasi. Tili Sinulla on, jos Sinulla on gmail-sähköpostiosoite tai olet käyttänyt jotain muuta Googlen palvelua. Salasana tiliin on sama kuin g-sähköpostisi salasana. Jos Sinulla ei ole tiliä, klikkaa kohtaa "Aloitus" ja luo tili ohjeiden mukaan. Jos haluat jatkossa käyttää gmail-sähköpostia, Sinulla on nyt tunnukset ja salasana valmiina. Sama ilmainen tili oikeuttaa myös käyttämään muita Googlen palveluja, vaikkapa Bloggeria.
Nyt Sinulla on auki Dokumentit-etusivu. Jos siellä on jo dokumentteja listalla näkyvissä, ne ovat luultavasti tulleet, kun olet käyttänyt gmailia, tai sitten joku on jo ehtinyt jakaa asiakirjansa kanssasi. Uuden asiakirjan, esityksen tai muun vastaavan saat alkuun, kun klikkaat ylärivistä kohtaa "Uusi" ja valitset haluamasi vaihtoehdon. Nyt aukeaa työskentelytila, ja näet ylhäältä, että asiakirjan nimi on "Nimetön". Tallennusvaiheessa palvelu poimii tekstisi ensimmäisen rivin otsikoksi, joten aloita kirjoittamalla otsikko. Toki voit myöhemmin muokata otsikkoa yhtä lailla kuin tekstiä muutenkin. Huomaathan, että valikossa on monia toimintoja, joiden avulla dokumenttia voi käsitellä. Kirjoita jotain. Palvelu tallentaa tuottamasi tekstin muutaman minuutin välein automaattisesti, mutta voit itsekin tallentaa sen aina välillä. Kun olet lopettanut, klikkaa "Tallenna ja sulje". Hetken kuluttua tuotoksesi otsikko ilmaantuu aloitussivun luetteloon. Jos ei heti ilmaannu, voit klikata vasennalta valikosta kohtaa "Kaikki otsikot" tai "Avaamani" tai "Omistamani". Tuotos aukeaa jälleen, kun klikkaat sen nimeä. Nyt voit taas muokata sitä. Kannattaa ihan huvin vuoksi kokeilla kirjoittamista ja palvelun eri ominaisuuksia. Harjoitusjututhan saa sitten poistettua. Asiakirjoja voi merkitä tähdillä ja järjestellä kansioihin, mutta se on ajankohtaista vasta, kun tuotoksia on useampia.
Miten sitten kaveri(t) saadaan mukaan? Joko niin, että klikkaat merkin tuotoksen nimen edessä olevaan ruutuun ja klikkaat kohtaa "Jaa muille", tai niin, että dokumenttisi on auki ja klikkaat kohtaa "Jaa". Nyt voit valita, saavatko henkilöt, joita aiot kutsua, vain lukea dokumenttiasi vai myöskin muokata. Kirjoita ruutuun henkilön tai henkilöiden sähköpostiosoitteet. Lisäksi voit vielä määritellä, saavatko he jakaa dokumentin eteenpäin. Palvelu lähettää viestin ko. henkilön tai henkilöiden sähköpostiin ja kutsuu heidät käyttäjiksi. Jos heillä ei ole Google-tiliä, sellainen täytyy tehdä. Kun heillä on tili, he pääsevät dokumenttiin käsiksi menemällä omilla tunnuksillaan Google docsiin. Jos Sinä et jaa dokumenttiasi muille, sitä ei kukaan pääse katsomaan, ellei jotenkin saa käsiisi Sinun tunnuksiasi.
Jos kirjoitatte samaa dokumenttia yhtä aikaa, suosittelen seuraavaa menettelyä: Kirjoittakaa sillä tavalla vuorotellen, että toinen (hlö a) aloittaa ja painaa "Tallenna", kun on lopettanut lauseen tai kappaleen. Nyt henkilö b näkee, mitä a on kirjoittanut ja voi jatkaa. A näkee b:n tekstin, kun kone omia aikojaan tallentaa tai b painaa tallennusta. Jos molemmat kirjoittavat yhtä aikaa, automaattitallenus voi tehdä yllätyksiä ja tekstit sekoittuvat! Kätevä tapa erottaa, kuka mitäkin on kirjoittanut tai kirjoittaa, on käyttää eri värejä. Toinen voi käyttää vaikka sinistä fonttia tai taustaa, toinen punaista. Jos kirjoitatte eri aikaan, sekoittumisen vaaraa ei ole, mutta silloinkin eri värit voivat olla hyvä ratkaisu.
Tämä on siis tosi helppoa! Varsinaisen tuotoksen lisäksi voitte tietysti kirjoitella kommentteja tai muita viestejä toisillenne ja erottaa ne varsinaisesta tekstistä värin tai fontin avulla. Ne on sitten helppo poistaa, kun niitä ei tarvita. Kun olette sitä mieltä, että teksti on valmis, niin ei muuta kuin kopioitte sen ja siirrätte sinne, missä sitä mahdollisesti tarvitsette. Tai ette kopioi, vaan säilytätte dokumenteissa. Muistakaa kirjautua ulos palvelusta, kun haluatte poistua.
Toinen asia, taide, tarkoittaa tällä kertaa Marita Liulian näyttelyä Choosing my Religion, joka on parhaillaan Kiasmassa ja jatkaa sieltä aikanaan muihin kaupunkeihin. Yritän päästä sen näkemään, kun käyn pääkaupungissa, mutta sitä odotellessa kävin Kiasman sivuilla ja siellähän Liulian kauniit kuvat ovat nähtävissä ja latautuvat sitä paitsi nopeasti, ei tarvitse yhtään hermoilla. Näyttelyyn liittyy verkkosivu, jolla on tietoa eri uskonnoista. Suosittelen!
http://www.maritaliulia.com/fi/productions/cmr/index.php
http://www.maritaliulia.com/cmr/indexc.php?mode=1&lang_id=2#
Kirjoitin opiskelijoille ohjeen Google docs -palvelun käytöstä. Koska tämä tapahtui suljetussa ympäristössä, julkaisen ohjeen myös tässä, koska siitä saattaa olla muillekin iloa.
Ensinnäkin: Mitä hyötyä on Googlen "Documents" eli asiakirjat -palvelun käytöstä? Samaa asiakirjaa, esitystä tms. voi kirjoittaa kaksi ihmistä tai useampikin yhdessä. Kirjoittamisen voi tehdä (lähes) yhtä aikaa tai eri aikoina. Asiakirja säilyy myös tallessa niin kauan kuin haluatte sitä pitää ja sitä voi muokata pitkänkin ajan kuluttua. Tätä voi siis käyttää erilaisten tuotosten yhteiseen valmistelemiseen. Sitä voi tietysti käyttää myös yksin: eipä tarvitse koulutehtäviä tai muita juttuja talletella sähköpostiin tai tikulle, ja ne saa melko varmasti ulos siellä, missä netti ylipäänsä toimii.
Toiseksi: Miten Google docs toimii? Katso tästä linkistä hauska opetusvideo "in plain English"; tämän verran englantia jokainen ymmärtää! http://www.commoncraft.com/video-googledocs
Selitän kuitenkin koko jutun tässä: Voit mennä dokumentteihin kahta kautta: Kirjoita selaimen osoitekenttään docs.google.com tai mene ensin www.google.fi-sivulle ja klikkaa yläreunasta sanaa "lisää", jolloin näkyy lista muutamista palveluista, joukossa dokumentit. Klikkaa sitä. Jos Sinulla on jo Google-tili, kirjoita kenttään sähköpostiosoitteesi ja salasanasi. Tili Sinulla on, jos Sinulla on gmail-sähköpostiosoite tai olet käyttänyt jotain muuta Googlen palvelua. Salasana tiliin on sama kuin g-sähköpostisi salasana. Jos Sinulla ei ole tiliä, klikkaa kohtaa "Aloitus" ja luo tili ohjeiden mukaan. Jos haluat jatkossa käyttää gmail-sähköpostia, Sinulla on nyt tunnukset ja salasana valmiina. Sama ilmainen tili oikeuttaa myös käyttämään muita Googlen palveluja, vaikkapa Bloggeria.
Nyt Sinulla on auki Dokumentit-etusivu. Jos siellä on jo dokumentteja listalla näkyvissä, ne ovat luultavasti tulleet, kun olet käyttänyt gmailia, tai sitten joku on jo ehtinyt jakaa asiakirjansa kanssasi. Uuden asiakirjan, esityksen tai muun vastaavan saat alkuun, kun klikkaat ylärivistä kohtaa "Uusi" ja valitset haluamasi vaihtoehdon. Nyt aukeaa työskentelytila, ja näet ylhäältä, että asiakirjan nimi on "Nimetön". Tallennusvaiheessa palvelu poimii tekstisi ensimmäisen rivin otsikoksi, joten aloita kirjoittamalla otsikko. Toki voit myöhemmin muokata otsikkoa yhtä lailla kuin tekstiä muutenkin. Huomaathan, että valikossa on monia toimintoja, joiden avulla dokumenttia voi käsitellä. Kirjoita jotain. Palvelu tallentaa tuottamasi tekstin muutaman minuutin välein automaattisesti, mutta voit itsekin tallentaa sen aina välillä. Kun olet lopettanut, klikkaa "Tallenna ja sulje". Hetken kuluttua tuotoksesi otsikko ilmaantuu aloitussivun luetteloon. Jos ei heti ilmaannu, voit klikata vasennalta valikosta kohtaa "Kaikki otsikot" tai "Avaamani" tai "Omistamani". Tuotos aukeaa jälleen, kun klikkaat sen nimeä. Nyt voit taas muokata sitä. Kannattaa ihan huvin vuoksi kokeilla kirjoittamista ja palvelun eri ominaisuuksia. Harjoitusjututhan saa sitten poistettua. Asiakirjoja voi merkitä tähdillä ja järjestellä kansioihin, mutta se on ajankohtaista vasta, kun tuotoksia on useampia.
Miten sitten kaveri(t) saadaan mukaan? Joko niin, että klikkaat merkin tuotoksen nimen edessä olevaan ruutuun ja klikkaat kohtaa "Jaa muille", tai niin, että dokumenttisi on auki ja klikkaat kohtaa "Jaa". Nyt voit valita, saavatko henkilöt, joita aiot kutsua, vain lukea dokumenttiasi vai myöskin muokata. Kirjoita ruutuun henkilön tai henkilöiden sähköpostiosoitteet. Lisäksi voit vielä määritellä, saavatko he jakaa dokumentin eteenpäin. Palvelu lähettää viestin ko. henkilön tai henkilöiden sähköpostiin ja kutsuu heidät käyttäjiksi. Jos heillä ei ole Google-tiliä, sellainen täytyy tehdä. Kun heillä on tili, he pääsevät dokumenttiin käsiksi menemällä omilla tunnuksillaan Google docsiin. Jos Sinä et jaa dokumenttiasi muille, sitä ei kukaan pääse katsomaan, ellei jotenkin saa käsiisi Sinun tunnuksiasi.
Jos kirjoitatte samaa dokumenttia yhtä aikaa, suosittelen seuraavaa menettelyä: Kirjoittakaa sillä tavalla vuorotellen, että toinen (hlö a) aloittaa ja painaa "Tallenna", kun on lopettanut lauseen tai kappaleen. Nyt henkilö b näkee, mitä a on kirjoittanut ja voi jatkaa. A näkee b:n tekstin, kun kone omia aikojaan tallentaa tai b painaa tallennusta. Jos molemmat kirjoittavat yhtä aikaa, automaattitallenus voi tehdä yllätyksiä ja tekstit sekoittuvat! Kätevä tapa erottaa, kuka mitäkin on kirjoittanut tai kirjoittaa, on käyttää eri värejä. Toinen voi käyttää vaikka sinistä fonttia tai taustaa, toinen punaista. Jos kirjoitatte eri aikaan, sekoittumisen vaaraa ei ole, mutta silloinkin eri värit voivat olla hyvä ratkaisu.
Tämä on siis tosi helppoa! Varsinaisen tuotoksen lisäksi voitte tietysti kirjoitella kommentteja tai muita viestejä toisillenne ja erottaa ne varsinaisesta tekstistä värin tai fontin avulla. Ne on sitten helppo poistaa, kun niitä ei tarvita. Kun olette sitä mieltä, että teksti on valmis, niin ei muuta kuin kopioitte sen ja siirrätte sinne, missä sitä mahdollisesti tarvitsette. Tai ette kopioi, vaan säilytätte dokumenteissa. Muistakaa kirjautua ulos palvelusta, kun haluatte poistua.
Toinen asia, taide, tarkoittaa tällä kertaa Marita Liulian näyttelyä Choosing my Religion, joka on parhaillaan Kiasmassa ja jatkaa sieltä aikanaan muihin kaupunkeihin. Yritän päästä sen näkemään, kun käyn pääkaupungissa, mutta sitä odotellessa kävin Kiasman sivuilla ja siellähän Liulian kauniit kuvat ovat nähtävissä ja latautuvat sitä paitsi nopeasti, ei tarvitse yhtään hermoilla. Näyttelyyn liittyy verkkosivu, jolla on tietoa eri uskonnoista. Suosittelen!
http://www.maritaliulia.com/fi/productions/cmr/index.php
http://www.maritaliulia.com/cmr/indexc.php?mode=1&lang_id=2#
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Aioin kirjoittaa blogitekstin,
mutta muut koneenkäyttäjät tunkivat väliin ja itsekin kyllä pyörin kirkkorakennuksissa katselemassa niitä virtuaalisesti. Katsokaa deli-tallennukseni tagilla virtuaalikierros. Esim. Kölnin tuomiokirkolla on hienot sivut. http://delicious.com/virpiloi/virtuaalikierros.
Nyt on myöhä, enkä jaksa kertoa esim. Barcelonasta, mutta palataan asiaan. Sen verran voin väläyttää, että matkaillessa taas valkeni kielitaidon merkitys. Vaikka osaisi vain muutaman sanan, vaikka tilata kahvia alkuasukkaiden kielellä, siitä on iloa. Lähtiessä siis tarvittiin suomea - ja tietysti ruotsiakin olisi voinut käyttää. Lennolla ja Amsterdamin kentällä kelpasivat englanti ja hollanti, lehtiä tuli luettua ainakin saksaksi ja hollanniksi. Vieruskaverien kanssa olisi voinut puhua norjaa ja lehtiä lukea ranskaksi, jos olisi osannut. Perillä sitten pärjäiltiin englannilla ja espanjalla, ja barcelonalaiset itse tietysti käyttävät katalaania, jota ainakin kylteistä voi lukea. Suosittelen siis kaikille kieliopintoja; kouluaikana ne tulevat siinä sivussa muiden opintojen keralla, vaikka työtähän niissä tietysti on. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensimmäinen ja toinen kieli ovat vaikeimpia, mutta sitten alkaa helpottaa, varsinkin jos opiskelee sukulaiskieliä, joihin saa apuja aikaisemmin opitusta.
Hyvää yötä!
Virpi (väsyneenä)
Nyt on myöhä, enkä jaksa kertoa esim. Barcelonasta, mutta palataan asiaan. Sen verran voin väläyttää, että matkaillessa taas valkeni kielitaidon merkitys. Vaikka osaisi vain muutaman sanan, vaikka tilata kahvia alkuasukkaiden kielellä, siitä on iloa. Lähtiessä siis tarvittiin suomea - ja tietysti ruotsiakin olisi voinut käyttää. Lennolla ja Amsterdamin kentällä kelpasivat englanti ja hollanti, lehtiä tuli luettua ainakin saksaksi ja hollanniksi. Vieruskaverien kanssa olisi voinut puhua norjaa ja lehtiä lukea ranskaksi, jos olisi osannut. Perillä sitten pärjäiltiin englannilla ja espanjalla, ja barcelonalaiset itse tietysti käyttävät katalaania, jota ainakin kylteistä voi lukea. Suosittelen siis kaikille kieliopintoja; kouluaikana ne tulevat siinä sivussa muiden opintojen keralla, vaikka työtähän niissä tietysti on. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensimmäinen ja toinen kieli ovat vaikeimpia, mutta sitten alkaa helpottaa, varsinkin jos opiskelee sukulaiskieliä, joihin saa apuja aikaisemmin opitusta.
Hyvää yötä!
Virpi (väsyneenä)
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Vastaus Anonyymille ja muillekin kiinnostuneille
Ylioppilaskirjoituksia varten on netissä materiaalia monessa paikassa. Yksi parhaista on Ylen Abitreenit osoitteessa http://abitreenit.yle.fi/etusivu. Olen koonnut muutamia linkkejä omille kotisivuilleni osoitteessa http://virpinkurssit.pbwiki.com. Klikkaa otsikkoa "Uskonto yo-kirjoituksissa". Myös uskonnonopettajien liiton sivuilla on aineistoa ja sieltä löytyvät myös aikaisempien vuosien kysymykset. www.suol.fi
Jos haluat tehdä harjoitusvastauksia, niin silloin varmaan kannattaa pyytää omaa opettajaa lukemaan ja kommentoimaan niitä.
Tsemppiä kaikille kirjoittajille ja erityisesti tietysti uskontoa kirjoittaville!
Virpi
Jos haluat tehdä harjoitusvastauksia, niin silloin varmaan kannattaa pyytää omaa opettajaa lukemaan ja kommentoimaan niitä.
Tsemppiä kaikille kirjoittajille ja erityisesti tietysti uskontoa kirjoittaville!
Virpi
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
perjantai 20. helmikuuta 2009
Opastusta bloggaukseen
Terve. En ole itse lukenut mitään bloggausoppaita, mutta Mari Koistisen blogissa on viisauksia asiasta, erityisesti yritysbloggauksesta, ja linkkejä oppaisiin. http://www.marikoistinen.fi/2008/09/25/miten-blogiin-kirjoitetaan/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
