Sitä nimittäin kasvaa rehevänä kukkapenkissäni. Jos teillä on sama ongelma, tässä pari ratkaisuehdotusta. Jos teillä ei kasva sitä, voin jakaa juurakosta.
Lipstikkakeitto
4-6 silputtua sipulia
voita
1½ dl silputtua tuoretta lipstikkaa
4 rkl vehnäjauhoja
1½ l liha- tai kanalientä, kasvissyöjälle kasvislientä
suolaa, valkopippuria
2 dl kermaa
(korvaan yleensä jauhot, suolan ja kerman sulatejuustolla, tuorejuustokin varmaan kävisi)
Kuullota sipulit voissa ja lisää lipstikka. Hauduta pari minuuttia. Kääntele joukkoon jauhot, kaada sekaan neste ja mausta. Keitä tunti. Lisää kerma, kuumenna ja tarkista maku. Tarjoa alkukeittona.
Mutta minun versiossani siis jauhot jätetään pois ja neste kaadetaan suoraan sipulin ja lipstikan joukkoon. Eikä keitetä tuntia vaan vain vähän aikaa. Sitten nokaroidaan joukkoon anteliaasti sulatejuustoa, annetaan sen sulaa ja maistellaan sopiva vahvuus. Pippuria voi laittaa, mutta suolaa ei tarvinne, sillä sitä on yleensä liemissä ja juustossa. Tämä soppa valmistuu nopeasti ja maistuu hyvän leivän kanssa vaikka lounaana (jos teillä ei syödä kolmen ruokalajin aterioita ihan päivittäin)!
Lipstikkaletut
6 munaa
1 l maitoa
2 dl vehnäjauoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl tuoretta lipstikkaa silputtuna
Valmista ja paista letut tavalliseen tapaan (60 pientä lettua). Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä ohje on kokeilematta... Siihen kuuluu myös täytteen ohje:
Savusiikatäyte
500 g savusiikaa
400 g ruohosipulituorejuustoa
2 purkkia (227/137 g) ananaspaloja
12 retiisiä
ruukku ruohosipulia
Perkaa ja hienonna kala ja sekoita se juustoon. Silppua kasvikset ja lisä joukkoon. Notkista halutessasi ananasmehulla.
Oikeasti korjaan kokeita, enkä kirjoita blogia, joten kokkailemisiin.
Virpi
maanantai 26. toukokuuta 2008
maanantai 12. toukokuuta 2008
Kirkolliskokoustarinointi jatkuu
Torstaina työskenneltiin siis valiokunnissa vielä illalla ja saimmekin käsikirjavaliokunnassa yhden mietinnön valmiiksi. Asioiden käsittely tapahtuu siis siten (kuten jo kerroinkin, mutta kertaan vielä), että aloite tai muu käsiteltävä asia lähtee täysistunnon lähetekeskustelun myötä johonkin valiokuntaan, jossa siitä keskustellaan, tehdään tarpeellisia selvityksiä ja kuullaan asiantuntijoita ja annetaan lopulta mietintö. Mietinnössä on mukana ponsia eli toimenpide-ehdotuksia, joita täysistunto sitten käsittelee. Ponsi voi sisältää ehdotuksen, että asia jätetään raukeamaan tai että se lähetetään jatkovalmisteluun vaikkapa kirkolliskokoukselle. Ponsi voi olla myös ehdotus asian hyväksymisestä. Tällä kertaa käsikirjavaliokunnassa käsitelty aloite Herran siunauksen sanamuodon muuttamisesta päiväjumalanpalveluksen kaavassa raukesi perjantaina täysistunnossa.
Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!
Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.
Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.
Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(
Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...
Virpi
J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.
Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!
Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.
Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.
Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(
Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...
Virpi
J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Kotona jälleen
Jos olet, hyvä lukijani, malttamattomana odotellut kuulumisia kirkolliskokouksesta, pyydän anteeksi viivettä. Matkan jälkeinen pyykkäys, tyttären syntymäpäivät ja äitienpäivä ovat nielleet aikani aika tarkkaan - ja hiukan oli rapsuteltava pihaakin, kun kerran oli lämmintä säätä. Turussa oli kyllä kevät aika paljon pitemmällä kuin täällä Itä-Suomessa, mutta perässä mekin tulemme.
Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".
Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.
Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".
Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Tervehdys Turusta,
kolmannesta hienosta kaupungista. Tosin itse kaupunkia en ole hirveästi kerinnyt näkemään, kun kirkolliskokoustyöskentely kristillisellä opistolla on varsin tiivistä. Väliin jää taukojakin, mutta ei välttämättä niin pitkiä, että autoton henkilö kerkiäisi kauas. Lenkkipolku vie kyllä ihanan valkovuokkometsän halki ja Prismalle ehtii kävellä shoppailemaan... Tai sitten voi istua Iiriksen kanssa Maarian kirkon vieressä olevalla hautuumaalla kuuntelemassa rastaan laulua.
Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!
Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.
Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.
Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.
Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Palataan!
Virpi
Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!
Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.
Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.
Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.
Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Palataan!
Virpi
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Kevät tulee, huomasitteko?
Meillä on vielä lumenrippeitä ja jäät järvissä, mutta sulasta koskesta on talven mittaan bongaamani koskikara lähtenyt ja tilalle tulleet telkät ja sorsat. Sinivuokko kukkii.
Berliini
Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.
Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum
Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.
Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!
Virpi
Berliini
Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.
Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum
Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.
Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!
Virpi
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Ja vieläkin jatkuu uskonnon tehtävistä.
Kuudennessa tehtävässä piti kertoa, mihin Vanhan testamentin kuvaamiin tapahtumiin liittyvät Nooa, Joosua ja Nehemia. Pohjatekstinä oli kolme katkelmaa apokryfisestä Siirakin kirjasta. Tässä, kuten edellisessäkin tehtävässä, kunkin henkilön onnistunut esittely toi aina kaksi pistettä. Nooa oli helppo tapaus, sillä kertomus vedenpaisumuksesta ja arkista eläimineen lienee kaikille tuttu jo lapsuudesta. Sen sijaan Joosua ja Nehemia olivat hankalampia. Näitä henkilöitä ei välttämättä edes oppikirjoissa esitellä.
Joosua tuli israelilaisten johtajaksi Mooseksen jälkeen. Mooses vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti heidät halki erämaan Luvatun maan rajoille. Hän kuitenkin kuoli pääsemättä itse sinne, joten Joosuasta tuli sotapäällikkö, joka johti Kanaaninmaan valloitusta joskus 1200-luvulla eaa. Luvattu maa ei tietenkään ollut autio, sillä se on osa Lähi-Idän hedelmällistä puolikuuta eli viljelykelpoista aluetta, joka ulottuu kuunsirpin muotoisena Kaksoisvirtojen maasta Välimeren pohjukan kautta Egyptiin. Taistelu tästä alueestahan jatkuu yhä nykypäivänä. (Tämä oli sivuhuomautus, ei vaadita YO-tehtävässä). Joosuan nimellä kulkee yksi Vanhan testamentin historiallisista kirjoista.
Nehemialla on myös VT:ssa nimikkokirja, jossa kerrotaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeisestä ajasta 400-luvulla. Nehemia oli Persian käskynhaltija Palestiinassa ja hän otti tehtäväkseen Jerusalemin muurin uudelleen rakentamisen, toimi köyhtyneiden israelilaisten taloudellisen tilanteen parantamiseksi sekä teki yhteiskunnallisia ja uskonnollisia uudistuksia.
Seitsemäs tehtävä kuului: "Uusimmassa tutkimuksessa on kritisoitu ajatusta hindulaisuudesta yhtenä uskontona. Pohdi syitä tähän arvioimalla oheisia tekstejä." Tekstikatkelmat olivat peräisin Mundakasta, Tulsi Dasista ja Manun laista ja toivat kukin esille erilaisen, jopa ristiriitaisen kuvan hindulaisuudesta. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, että ilmaus "yksi uskonto" viittaa hindulaisuuden sisäiseen yhtenäisyyteen; tehtävässä pyydetään siis pohtimaan väitettä, että hindulaisuus ei olisi yhtenäinen uskonto. Vastauksessa pitää käsitellä annettuja tekstejä ja lisäksi voi esitellä vaikkapa hindulaisuuden monimuotoista jumalakäsitystä, monikerroksista pyhää kirjallisuutta, alueellista laajuutta ja erilaisia käsityksiä pelastukseen johtavasta tiestä sekä eri kastien erilaista asemaa suhteessa uskontoon. Vastauksessa ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ottaa sitä kantaa, että hindulaisuus on kokoelma uskontoja, vaan voi ottaa vastapainoksi hindulaisia yhdistäviä tekijöitä, kuten uskon sielunvaellukseen ja karman lakiin. Tärkeää on siis vastata tehtyyn kysymykseen ja pohtia syitä otsikossa esiintyvälle tutkijoiden väitteelle.
Ainoa etiikkaan liittyvä kysymys oli tällä kertaa diakoniatyöhön liittyvä numero kahdeksan. Siinä piti pohjatekstiä apuna käyttäen vastata kysymykseen, miten diakoninen vastuu toteutuu nykyään. Vastauksen suuntaa määritteli myös kysymyksessä oleva pohjustus, jonka mukaan "Kirkon perustehtäviin on aina kuulunut diakonia. Suomessa kirkko on kantanut päävastuun sosiaalisen hädän lievittämisestä aina 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti. Tämän jälkeen yhteiskunta osallistui voimakkaammin sosiaalisen vastuun kantamiseen."
Tässä niin kuin monessa muussakin tehtävässä kannattaa lähteä määritelmästä. (Esim. seuraavasti: Diakonia on kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nousevaa vähosaisten auttamista. + esimerkkejä) Lisäksi vastauksessa täytyy jotenkin käsitellä diakonian ja yhteiskunnallisen sosiaaliturvan suhdetta. Annettu aineisto sijoittaa diakonian sosiaaliturvaa täydentäväksi "viimeiseksi luukuksi", josta haetaan apua, kun muualta ei sitä saa. Näillä eväillä saisi kolme pistettä. Syventelemällä yhteiskunnallisen tilanteen analyysiä ja pohtimalla, miten kirkon ja yhteiskunnan antaman avun suhde pitäisi järjestää, pisteitä tulisi lisää.
Ensimmäinen jokeri, yhdeksikkö, käsitteli kirkkovuotta, sen sisältöä ja merkitystä uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Tässä pääsee taas määritelmästä liikkeelle: Kirkkovuosi on kristillisten juhlapyhien kalenteri. Jokainen sunnuntai on ylösnousemuksen juhla, ja lisäksi vuoden kiertoon liittyy Jeesuksen elämänvaiheisiin, muutamiin muihin henkilöihin ja kristillisen opin teemoihin liittyviä juhlia. Kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Tämän jälkeen voisi selostaa kirkkovuoden sisältöä tarkemmin, esimerkiksi juhlien sisältöä ja viettoa ja mahdollisesti myös historiaa. Sitten olisi hyvä siirtyä uskonnolliseen merkitykseen ja lopulta yhteiskunnalliseen merkitykseen. Parhaisiin pisteisiin pääseee esittämällä myös kriittisiä näkökulmia: millaisia asioita kristillisten juhlien vietossa saatetaan pitää yhteiskunnallisesta näkökulmasta ongelmallisina. Mielestäni tämän tehtävän aihe sinänsä ei ollut vaikea, mutta parhaisiin pisteisiin ei ole siinä helppo päästä.
Kymmenes ja viimeinen tehtävä, toinen jokeri, kuului: "Askeettinen perinne maailmanuskonnoissa. Tarkastele kysymystä kolmen maailmanuskonnon näkökulmasta." Tämä on mielestäni tyypillinen maailmanuskonto-jokeri, johon vastaaminen ainakaan perustasolla ei ole ylivoimaista. Liikkeelle kannattaa lähteä sen pohtimisesta, mitä askeesi on ja sitten valita kolme käsiteltävää uskontoa. Parhaat valinnat ovat kristinusko (erakko- ja luostariperinne), budhalaisuus (luostariperinne ja elämänjanon sammuttaminen, mutta huomaa: Gautama Buddha ei kannattanut äärimmäistä askeesia, vaan kultaista keskitietä) sekä hindulaisuus (vaeltavat sadhut). Hyviä pisteitä saa pohtimalla askeesin merkitystä ja tavoitetta kussakin uskonnossa ja sen liittymistä kunkin uskonnon oppiin. Askeesi voi olla ulkonaista, kuten ruoasta, unesta, elämän mukavuuksista ja seksuaalisuuden toteuttamisesta luopumista, mutta se voi olla myös henkistä laatua, "omasta minästä luopumista". Tämä näkyy luostarien kuuliaisuuslupauksissa ja buddhalaisuuden käsityksessä minuuden harhasta.
Tällaista siis tänä pääsiäisenä, toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava loma.
Virpi
Joosua tuli israelilaisten johtajaksi Mooseksen jälkeen. Mooses vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti heidät halki erämaan Luvatun maan rajoille. Hän kuitenkin kuoli pääsemättä itse sinne, joten Joosuasta tuli sotapäällikkö, joka johti Kanaaninmaan valloitusta joskus 1200-luvulla eaa. Luvattu maa ei tietenkään ollut autio, sillä se on osa Lähi-Idän hedelmällistä puolikuuta eli viljelykelpoista aluetta, joka ulottuu kuunsirpin muotoisena Kaksoisvirtojen maasta Välimeren pohjukan kautta Egyptiin. Taistelu tästä alueestahan jatkuu yhä nykypäivänä. (Tämä oli sivuhuomautus, ei vaadita YO-tehtävässä). Joosuan nimellä kulkee yksi Vanhan testamentin historiallisista kirjoista.
Nehemialla on myös VT:ssa nimikkokirja, jossa kerrotaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeisestä ajasta 400-luvulla. Nehemia oli Persian käskynhaltija Palestiinassa ja hän otti tehtäväkseen Jerusalemin muurin uudelleen rakentamisen, toimi köyhtyneiden israelilaisten taloudellisen tilanteen parantamiseksi sekä teki yhteiskunnallisia ja uskonnollisia uudistuksia.
Seitsemäs tehtävä kuului: "Uusimmassa tutkimuksessa on kritisoitu ajatusta hindulaisuudesta yhtenä uskontona. Pohdi syitä tähän arvioimalla oheisia tekstejä." Tekstikatkelmat olivat peräisin Mundakasta, Tulsi Dasista ja Manun laista ja toivat kukin esille erilaisen, jopa ristiriitaisen kuvan hindulaisuudesta. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, että ilmaus "yksi uskonto" viittaa hindulaisuuden sisäiseen yhtenäisyyteen; tehtävässä pyydetään siis pohtimaan väitettä, että hindulaisuus ei olisi yhtenäinen uskonto. Vastauksessa pitää käsitellä annettuja tekstejä ja lisäksi voi esitellä vaikkapa hindulaisuuden monimuotoista jumalakäsitystä, monikerroksista pyhää kirjallisuutta, alueellista laajuutta ja erilaisia käsityksiä pelastukseen johtavasta tiestä sekä eri kastien erilaista asemaa suhteessa uskontoon. Vastauksessa ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ottaa sitä kantaa, että hindulaisuus on kokoelma uskontoja, vaan voi ottaa vastapainoksi hindulaisia yhdistäviä tekijöitä, kuten uskon sielunvaellukseen ja karman lakiin. Tärkeää on siis vastata tehtyyn kysymykseen ja pohtia syitä otsikossa esiintyvälle tutkijoiden väitteelle.
Ainoa etiikkaan liittyvä kysymys oli tällä kertaa diakoniatyöhön liittyvä numero kahdeksan. Siinä piti pohjatekstiä apuna käyttäen vastata kysymykseen, miten diakoninen vastuu toteutuu nykyään. Vastauksen suuntaa määritteli myös kysymyksessä oleva pohjustus, jonka mukaan "Kirkon perustehtäviin on aina kuulunut diakonia. Suomessa kirkko on kantanut päävastuun sosiaalisen hädän lievittämisestä aina 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti. Tämän jälkeen yhteiskunta osallistui voimakkaammin sosiaalisen vastuun kantamiseen."
Tässä niin kuin monessa muussakin tehtävässä kannattaa lähteä määritelmästä. (Esim. seuraavasti: Diakonia on kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nousevaa vähosaisten auttamista. + esimerkkejä) Lisäksi vastauksessa täytyy jotenkin käsitellä diakonian ja yhteiskunnallisen sosiaaliturvan suhdetta. Annettu aineisto sijoittaa diakonian sosiaaliturvaa täydentäväksi "viimeiseksi luukuksi", josta haetaan apua, kun muualta ei sitä saa. Näillä eväillä saisi kolme pistettä. Syventelemällä yhteiskunnallisen tilanteen analyysiä ja pohtimalla, miten kirkon ja yhteiskunnan antaman avun suhde pitäisi järjestää, pisteitä tulisi lisää.
Ensimmäinen jokeri, yhdeksikkö, käsitteli kirkkovuotta, sen sisältöä ja merkitystä uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Tässä pääsee taas määritelmästä liikkeelle: Kirkkovuosi on kristillisten juhlapyhien kalenteri. Jokainen sunnuntai on ylösnousemuksen juhla, ja lisäksi vuoden kiertoon liittyy Jeesuksen elämänvaiheisiin, muutamiin muihin henkilöihin ja kristillisen opin teemoihin liittyviä juhlia. Kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Tämän jälkeen voisi selostaa kirkkovuoden sisältöä tarkemmin, esimerkiksi juhlien sisältöä ja viettoa ja mahdollisesti myös historiaa. Sitten olisi hyvä siirtyä uskonnolliseen merkitykseen ja lopulta yhteiskunnalliseen merkitykseen. Parhaisiin pisteisiin pääseee esittämällä myös kriittisiä näkökulmia: millaisia asioita kristillisten juhlien vietossa saatetaan pitää yhteiskunnallisesta näkökulmasta ongelmallisina. Mielestäni tämän tehtävän aihe sinänsä ei ollut vaikea, mutta parhaisiin pisteisiin ei ole siinä helppo päästä.
Kymmenes ja viimeinen tehtävä, toinen jokeri, kuului: "Askeettinen perinne maailmanuskonnoissa. Tarkastele kysymystä kolmen maailmanuskonnon näkökulmasta." Tämä on mielestäni tyypillinen maailmanuskonto-jokeri, johon vastaaminen ainakaan perustasolla ei ole ylivoimaista. Liikkeelle kannattaa lähteä sen pohtimisesta, mitä askeesi on ja sitten valita kolme käsiteltävää uskontoa. Parhaat valinnat ovat kristinusko (erakko- ja luostariperinne), budhalaisuus (luostariperinne ja elämänjanon sammuttaminen, mutta huomaa: Gautama Buddha ei kannattanut äärimmäistä askeesia, vaan kultaista keskitietä) sekä hindulaisuus (vaeltavat sadhut). Hyviä pisteitä saa pohtimalla askeesin merkitystä ja tavoitetta kussakin uskonnossa ja sen liittymistä kunkin uskonnon oppiin. Askeesi voi olla ulkonaista, kuten ruoasta, unesta, elämän mukavuuksista ja seksuaalisuuden toteuttamisesta luopumista, mutta se voi olla myös henkistä laatua, "omasta minästä luopumista". Tämä näkyy luostarien kuuliaisuuslupauksissa ja buddhalaisuuden käsityksessä minuuden harhasta.
Tällaista siis tänä pääsiäisenä, toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava loma.
Virpi
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Ja jatkuu yo-tehtävistä.
Kuvatehtävä, joka oli neljäntenä, oli kaikkein suosituin, sillä siihen oli vastannut jokainen kokelas. Jos tunnisti kuvien aiheet, tehtävästä sai kyllä yhtä ja toista irti. Kyseessä ovat siis Bernt Notken maalaaman Johannesalttarin kaksi kuvaa Pyhän Annan kirkosta Lyypekistä. Tässä ne ovat pieninä kuvina, joten katso tarkemmin Wikimedia Commonsista.
Olennaista tehtävässä onnistumiselle oli tunnistus: oikeanpuoleisessa kuvassa Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen ja vasemmassa Jeesus on kuolleena, ristiltä alas otettuna. Molemmissa kuvissa on esitetty kolminaisuusoppi: Isä Jumala komeassa piispallisessa asussa, Pyhä Henki kyyhkysenä ja Poika ihminen Jeesuksena. Pisteitä sai kuviin liittyvän kristillisen sisällön selittämisestä: kolminaisuusopin lisäksi voi käsitellä kaksiluonto-oppia, Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman merkitystä sekä kastetta. Johanneksen kainalossa oleva kirja on muuten Vanha testamentti, sillä Johanneksen katsotaan olleen viimeinen "vanhan liiton" profeetta. http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Bernt_Notke_002.jpg
Viidenteen kysymykseen sen sijaan oli aika vähän vastauksia ja se olikin sikäli vaativa tehtävä, että näistä Suomen kirkkohistorian tärkeistä henkilöistä ei välttämättä oppikirjoissa ole paljoakaan - ehkä Lars Levi Laestadiusta lukuun ottamatta. Muut kaksi olivat Johannes (Juhana) Gezelius vanhempi ja Anders (Antti) Chydenius, ja kysyttiin siis, miksi he ovat merkittäviä Suomen kirkkohistoriassa.
Johannes Gezelius toimi Turun piispana 16oo-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän toimi aktiivisesti sekä papiston että kansan sivistystason kohottamiseksi ja uskoi painetun sanan voimaan. Siksi hän kehitti sekä koulu- että yliopisto-opetusta, kirjoitti ahkerasti ja edisti kirjojen kustantamista ja hankkimista seurakuntiin. Hänen aikanaan aloitettiin rippikirjojen pito, josta sittemmin muodostui väestökirjanpito. Internetissä on Biografiakeskuksen sivuilla Pentti Laasosen mielenkiintoinen artikkeli tästä puhdasoppisuuden ajan suurmiehestä:
Anders Chydeniuksessa puolestaan henkilöityvät monet 1700-luvulle tyypilliset ilmiöt. Paitsi että hän oli kirkkoherra (Kokkolassa) ja hengenmies, hän suuntasi tarmonsa valistusajan ihanteiden mukaisesti moniin hyödyllisiin ja järkeviin toimiin. Hänen keksintönsä, kuten paranneltu kärrymalli, ovat kuitenkin jääneet hänen talousteoreettisten ajatustensa varjoon. Aikoinaan Chydeniuksen kuva komeili 500 mk:n setelissä, koska häntä voidaan pitää liberalistisen talousteorian edelläkävijänä; hän siis vaati kaupan esteiden poistamista. Hän myös halusi edistää ihmisten perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja uskonnonvapautta (jälkimmäistä tosin esitettiin vielä 1700-luvulla varsin rajoitetulle ihmisryhmälle, maassa asuville ulkomaalaisille). Näissä asioissa Anders sai äänensä kuuluviin toimiessaan pappissäädyn edustajana valtiopäivillä. Katso lisää Wikipediasta tai Anders Cydenius -säätiön kotisivulta http://www.chydenius.net/index.asp.
Laestadius toimi 1800-luvulla pappina Ruotsin Kaaresuvannossa. Lestadiolainen liike rupesi kuitenkin leviämään Lapissa yli valtakunnanrajojen ja on tänäkin päivänä hyvin merkittävä herätysliike Pohjois-Suomessa. Hengellisen heräämisen lisäksi Laestadius pyrki edistämään raittiutta ja kristillisiä elämäntapoja, mikä on suuresti vaikuttanut liikkeen kannattajien ja koko Lapin väestön elämään. Lisätietoja on Wikipediassa tai vielä paremmin tässä dosentti Jouko Talosen artikkelissa: http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/talonen_jouko_002.html.
Virpi
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Tekstit
