Kotona jälleen

Jos olet, hyvä lukijani, malttamattomana odotellut kuulumisia kirkolliskokouksesta, pyydän anteeksi viivettä. Matkan jälkeinen pyykkäys, tyttären syntymäpäivät ja äitienpäivä ovat nielleet aikani aika tarkkaan - ja hiukan oli rapsuteltava pihaakin, kun kerran oli lämmintä säätä. Turussa oli kyllä kevät aika paljon pitemmällä kuin täällä Itä-Suomessa, mutta perässä mekin tulemme.

Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".

Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.