Lumista maaliskuuta, lukijani,

on ainakin täällä Itä-Suomessa pidellyt, ja onhan meillä ollut lunta yhtäjaksoisesti tammikuulta asti, niin että muuttakaa vaan tänne, eteläsuomalaiset.

Rooma

Hiihtolomalla tosin jäi hiihtämättä, kun suuntasimme siipan kanssa lomalle "etelään", Roomaan. Ratkaisu oli monella tavalla onnistunut: talviloma-ajan hintapiikki ei koske kaupunkilomia eikä ruuhkaisessa Roomassa ollut ihan niin ruuhkaista. Ja matka ilman lapsia on aina a-luokan matka, vaikka sataisi kaatamalla, hotelli olisi surkea ja ruoka pahaa, kuten tietävät pikkulasten ja murrosikäisten vanhemmat... Tällä kertaa jopa sää oli ihan lämmin, hotelli mainio ja ruoka hyvää!

Tavallaan oli kyse opintomatkasta, koska Rooma on yksi kristillisen kirkon historian keskeisistä paikoista. Oli ihan mukava tuoda opiskelijoille aivan tuoreita terveisiä Pietarinkirkosta ja paavilta (ei nyt ihan henk. koht.), kun näitä asioita käsitellään parhaillaan kirkkohistorian kursseilla. En rupea tässä sen enempää Roomaa esittelemään, kun monet ihmiset ovat siellä käyneet jopa useita kertoja, toteanpahan vain, että historiasta edes jollakin tavalla kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti sinne mennä.

Tai ehkä sen verran voin mainostaa, että San Clementen kirkko on todella mielenkiintoinen paikka. Siellä on Roomalle vähemmän tyypillisiä keskiaikaisia maalauksia ja varhaiskeskiaikainen kivinen kuoriaita. Kirkon alla on varhaiskristillinen kirkko ja sen alla taas ajanlaskun alun asuinhuoneita ja Mithra-kultin palvontapaikka. Siellä voi konkreettisesti kokea, miten menneisyys kantaa meitä harteillaan! Käy osoitteessa http://www.basilicasanclemente.com/ katsomassa virtuaalikierros maanpäällisestä rakennuksesta ja upeista mosaiikeista, kunnes pääset oikeasti paikan päälle. Googlaamalla löytyy myös muita sivuja, jossa kerrotaan kirkon historiasta. Itse bongasin sen Suomalainen matkaopas - sarjan Rooma-kirjasta. Kirkko sijaitsee varsin lähellä Colosseumia osoitteessa Via Di S. Giovanni In Laterano 124, ja kuten osoitteesta kuulee, varsin lähellä on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen San Giovanni in Laterano -kirkko, joka kuuluu Vatikaanin omistukseen. Sitä taas voi katsella osoitteessa http://roma.arounder.com/san_giovanni_in_laterano/. Tähän kirkkoon liitettynä on 300-luvun baptisterio - siis keisari Konstantinoksen ajalta!

Kirkolliskokousjäsenyydestä voin kertoa sen verran, että maaliskuun lopulla on piispan tapaaminen ja sitten vapun jälkeisellä viikolla ensimmäinen istunto. Papereita on jo tullut, mutta kertoilen käsiteltävistä asioista varmaankin tarkemmin sitten toukokuussa. Onneksi olen jo löytänyt kouluun sijaisen ja vielä sellaisen, johon luotan. Kiitos Jaana jo etukäteen!

Virpi

J.K:ssa mainitsen kaksi viime vuonna suomennettua muistelmateosta, jotka ovat tehneet vaikutuksen: Sandra Kalnieten, latvialaisen poliitikon kertomus sukunsa vaiheista, kun hänen isovanhempansa ja vanhempansa karkotettiin Siperiaan, jossa Sandra itse syntyi. Kirjan nimi, Tanssikengissä Siperiaan, kertoo jo jotain. Toinen suvun tarina on Lena Einhornin "Ninan matka", jossa kirjoittaja kertoo äitinsä selviytymistarinan Varsovan ghetosta Ruotsiin. Seuraavat linkit vievät Hesarin juttuihin näistä kirjoista. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tanssi+loppuu+taigalle/HS20070320SI1KU024x6. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Varsovan+getossa+kytee+toivo/HS20070704SI1KU02oly

Teatterista sen verran, että olemme Irjan ja Helin kanssa taas sivistäneet itseämme huomattavilla henkilöillä. Jokin aika sitten kävimme katsomassa Reidar Särestöniemestä kertovan monologin "Reitari" ja eilen Edit Piafista kertovan musiikkinäytelmän "Piaf - ihme". Siinä Liisu Mikkonen tekee erinomaisen roolin nimihenkilönä. Hän paitsi muuntautuu ulkoisesti Piafiksi myös laulaa hienosti. Suosittelen retkeä Savonlinnan teatteriin!