Jatkoa edelliseen (yo-kirjoituksista siis)

Uskonnon toinen YO-tehtävä koski anglikaanikirkkoa, sen syntyä, erityispiirteitä ja nykyistä asemaa. Jälleen kurssien pohjalta mahdollinen tehtävä, mutta erityispiirteiden ja erityisesti nykyisen aseman hallitsemiseksi oppikirjaa on pitänyt lukea aika tarkkaan. Syntyhistoriahan liittyy uskonpuhdistukseen. Henrik VIII aloitti Englannissa reformaation arkkipiispa Thomas Cranmerin tuella (The Book of Common Prayer). Lyhyen aikaa hallinnut Edward VI jatkoi työtä, mutta Maria I Tudor ("Verinen") yritti palauttaa maahan katolilaisen uskon. Lopullisesti anglikaanisuus vakiintui Elisabet I:n aikana 1500-luvun lopulla.

Anglikaanisuuden erityispiirre on varsinkin sen luonne katolilaisuuden ja protestanttisuuden "välityskirkkona": katolisesta kirkosta säilytettiin esim. näyttävät kirkkorakennukset ja jumalanpalvelukset sekä piispan keskeinen asema, mutta opin sisältö muistuttaa luterilaista. Tästä on osoituksena esim. Suomen luterilaisen ja Englannin anglikaanikirkon välille solmittu ehtoollisyhteys ja sopimus pappien vastavuoroisesta oikeudesta toimia molemmissa kirkoissa.

Nykyisestä asemasta voi mainita esim. sen, että kirkko on edelleen Englannin valtionkirkko. Tämä tarkoittaa, että Elisabet II on kirkon muodollinen johtaja, mutta käytännössä johtajuus on Canterburyn arkkipiispan käsissä. Kirkon sisällä on ainakin kaksi suuntausta, matala- ja korkeakirkollinen, joista ensin mainittu haluaa korostaa kirkon protestanttisia piirteitä, jälkimmäinen sen katolilaisia ominaisuuksia. Levinneisyysalue ulottuu Brittiläisen kansainyhteisön maihin (Kanada, Australia) ja lähetystyön tuloksena syntyneisiin kirkkoihin (Afrikka).

Kolmannessa tehtävässä kysyttiin armon, ansion ja lahjan liittymistä toisiinsa kristillisessä opissa. Tästä tehtävästä on mielestäni varsin helppo saada muutama piste, sillä kyseiset sanat ovat luterilaisen pelastuskäsityksen keskeisimpiä käsitteitä ja tuttuja varmasti vaikkapa rippikoulusta. Armo ja lahja liittyvät yhteen: Jumala lahjoittaa armossaan ihmisille pelastuksen. Ansio liittyy ihmisen omaan toimintaan ja sitä ei siis ihmisellä voi pelastuksessa olla. Joissakin vastauksissa ansiota on käsitelty Kristuksen ansion näkökulmasta, ja tämä on mielestäni myös mahdollinen näkökulma. Varottavaa tässä on millään tavalla esitellä, että ihmisellä voisi olla omia ansioita pelastuksen asiassa.

Parhaisiin pisteisiin pääsemiseksi voi mukaan ottaa esim. kirkkohistoriallisen näkökulman ja muistella uskonpuhdistuksen aikaisia erimielisyyksiä näissä asioissa. Tuohon aikaanhan katolinen kirkko myi aneita ja opetti, että kun ihminen ensin tekee kaikkensa, niin sitten Jumala vuodattaa hänelle armonsa. Huomaa kuitenkin, että katolisen kirkon opetus on muuttunut ja on nykypäivänä lähellä luterilaista. Tästä on todisteena näiden kirkkokuntien vuonna 1999 hyväksymä "Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta". Saman julistuksen ovat muuten hyväksyneet ainakin myös metodistit v. 2006.
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/kal/virikkeita/uskpmp_311004.html
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=3134&deptid=124&languageid=3&NEWS=1

Virpi