Omaksi hämmästyksekseni (ja ehkä muidenkin) tulin sitten valituksi kirkolliskokoukseen.
Lämpimät kiitokset kaikille minua tukeneille ja äänestäneille!
Erityisesti haluan kiittää teitä, jotka annoitte nimenne käyttöön julkisesti esitteessäni: Sirkka Nousiainen Punkaharjulta, Helena Haverinen Enonkoskelta, Tuija Kuokka Kotkasta ja Maunu Paajanen Kerimäeltä. Kiitos myös teille, jotka työskentelitte kanssani ja puolestani: Irja otti vaivaa säästämättä kuvia ja käsitteli niitä. Irjan puoliso Esko antoi arvokkaita huomautuksia esitteen tekstiin ja Heli tarkisti kieliasun. Hannu auttoi pdf-tiedoston tekemisessä, kun esitteellä alkoi olla kiire. Jo mainittujen Sirkan ja Helenan lisäksi tukiryhmässäni antoivat aikaansa erityisesti Arja ja Ulla-Riitta sekä Matti-Pekka. Kiitos myös kaikille teille, jotka tavalla tai toisella sanoitte hyvän sanan puolestani!
Seuraava lainaus tiivistää, mistä kirkolliskokouksessa on kysymys:
"Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Se käsittelee asioita, jotka
koskevat kirkon oppia ja työtä, kirkon lainsäädäntöä ja kirkon hallintoa ja taloutta.
Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa viikoksi, toukokuussa ja marraskuussa.
Kirkolliskokousedustajia on yhteensä 109. Heistä 96 valitaan vaaleilla. Lisäksi edustajia ovat
luterilaisen kirkon kymmenen piispaa, valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja
saamelaiskäräjien valitsema saamelaisten edustaja. Kirkolliskokouksessa puhetta johtaa arkkipiispa."
http://evl.fi/EVLfi.nsf/documents/228964FF9E9A0C39C22573F0004D5081/$file/kirkolliskokousedustajat2008.pdf
Kyseisellä sivulla on myös lueteltu kaikki tässä vaalissa kirkolliskokoukseen valitut maallikko- ja pappisedustajat. Lehdissä on jo kiinnitetty huomiota siihen, että alle kolmekymmenvuotiaiden osuus on pieni (vain yksi edustaja), samoin naisten osuus on pieni, n. 30%. Meikäläinen täyttää sentään toisen ehdon.
Vähän hämmentynyt olo on, joten säästän muut löpinät toiseen kertaan.
naisenne Turussa
Virpi
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
tiistai 15. tammikuuta 2008
Mitä kuuluu?
Minulle kuuluu, kiitos kysymästä, ihan hyvää. Kalenterini oli kovin täynnä ennen joulua ja erityisesti marraskuussa, ja luulin, että vuoden alku olisi rauhallisempi, mutta siinä erehdyin. Opetuksen väleissä olevat aukot täyttyvät monenlaisista tapaamisista.
Aika moni opiskelija suorittaa kursseja itsenäisesti, mikä työllistää minuakin, sillä itsenäinenkin suoritus on ohjattua, ei yksin tehtävää. Kirjallisesti tai netissä annetut tehtävät on vähintäänkin yhdessä tarkistettava, sillä vaikka pidänkin tieto- ja viestintätekniikkaa erinomaisena työkaluna, ei se kuitenkaan korvaa inhimillistä kontaktia opiskelijan ja opettajan välillä.
Toinen opiskelijaryhmä, joka kalenterissani esiintyy, on oma ohjattava lukiolaisryhmä. Luokattomassa lukiossa perusryhmä on kokonaisuudessaan koossa vain viikottaisissa ryhmänohjaustuokioissa ja vaikka opettaja opettaakin kaikkia "lapsiaan", he ovat hajaantuneet eri opetusryhmiin. On siis tärkeää, että ryhmänohjaaja voi jutella vaikka pienen hetkisen jokaisen opiskelijan kanssa, tutustua ja kysellä kuulumiset.
Joulu- ja tammikuussa minua työllistää myös uusi asia: lupautumiseni kirkolliskokousvaaliehdokkaaksi. Innostuneen tukiryhmäni (terveisiä vaan!) lempeässä mutta lujassa työnnössä olen työstämässä itsestäni kertovaa esitettä. Kokemus on mielenkiintoinen, ei helppo, mutta otan sen haasteena ja yritän tehdä parhaani. Onneksi on ystäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan avukseni. Kiitos! Kirkolliskokous on Suomen luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Sitä voidaan jossain määrin verrata eduskuntaan, sillä sen jäsenet valitaan vaaleilla. Vaalitapa on kuitenkin toisenlainen kuin eduskuntavaaleissa ja kirkolliskokouksen käsittelemä asiamäärä pienempi: se kokoontuu noin kahden viikon ajan vuodessa. Väliaikoina on toki valiokunta- ja työryhmätyöskentelyä. Kirjoitan toiste lisää tästä asiasta,
tältä päivältä kuulemiin.
Virpi
Aika moni opiskelija suorittaa kursseja itsenäisesti, mikä työllistää minuakin, sillä itsenäinenkin suoritus on ohjattua, ei yksin tehtävää. Kirjallisesti tai netissä annetut tehtävät on vähintäänkin yhdessä tarkistettava, sillä vaikka pidänkin tieto- ja viestintätekniikkaa erinomaisena työkaluna, ei se kuitenkaan korvaa inhimillistä kontaktia opiskelijan ja opettajan välillä.
Toinen opiskelijaryhmä, joka kalenterissani esiintyy, on oma ohjattava lukiolaisryhmä. Luokattomassa lukiossa perusryhmä on kokonaisuudessaan koossa vain viikottaisissa ryhmänohjaustuokioissa ja vaikka opettaja opettaakin kaikkia "lapsiaan", he ovat hajaantuneet eri opetusryhmiin. On siis tärkeää, että ryhmänohjaaja voi jutella vaikka pienen hetkisen jokaisen opiskelijan kanssa, tutustua ja kysellä kuulumiset.
Joulu- ja tammikuussa minua työllistää myös uusi asia: lupautumiseni kirkolliskokousvaaliehdokkaaksi. Innostuneen tukiryhmäni (terveisiä vaan!) lempeässä mutta lujassa työnnössä olen työstämässä itsestäni kertovaa esitettä. Kokemus on mielenkiintoinen, ei helppo, mutta otan sen haasteena ja yritän tehdä parhaani. Onneksi on ystäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan avukseni. Kiitos! Kirkolliskokous on Suomen luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Sitä voidaan jossain määrin verrata eduskuntaan, sillä sen jäsenet valitaan vaaleilla. Vaalitapa on kuitenkin toisenlainen kuin eduskuntavaaleissa ja kirkolliskokouksen käsittelemä asiamäärä pienempi: se kokoontuu noin kahden viikon ajan vuodessa. Väliaikoina on toki valiokunta- ja työryhmätyöskentelyä. Kirjoitan toiste lisää tästä asiasta,
tältä päivältä kuulemiin.
Virpi
sunnuntai 30. joulukuuta 2007
Hyvää joulun jälkiviettoa
ja "Uutta Joulua", kuten vanha kansa on uutta vuotta nimittänyt.
Lehdistössä on taas joulun aikaan keskusteltu koulun joulujuhlien viettämisestä, siis kuuluuko niihin uskonto vai eikö ja missä menee perinteen ja uskonnon harjoittamisen raja. Opetushallitushan on antanut jo 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä tästä ohjeet, mutta hämmennystä ei aiheutakaan se, että kouluissa on joulukuvaelmia, vaan se, että uskonnollinen aines on joissakin kouluissa jätetty kokonaan pois.
Omasta puolestani olen sitä mieltä, että tonttuleikit eivät riitä joulun sisällöksi. Kristillisellä arvomaailmalla on sanottavaa sillekin ihmiselle, joka ei halua kuulla ihmiseksi syntyneestä Jumalasta. Sanoma kaikkien ihmisten arvosta - myös köyhien ihmisten, joiden lapsi syntyi talliin - ja varauksettomasta, itsensä uhraavasta rakkaudesta on nykyisenä maailmanaikana yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin 2000 vuotta sitten.
Lehtien palstoilla on keskusteltu myös joulun alkuperäisestä sanomasta ja vedottu kristinuskoa vanhempiin perinteisiin. Lukion uskonnon kurssit opiskellut ihminen tietää, että vuoden kiertoon liittyvät valon ja pimeyden taitekohdat ovat ikiaikaisia juhla-aikoja, joille eri kultuurit ja uskonnot ovat antaneet oman sisältönsä. Periaatteessa voisimme juhlia joulua vaikka 18. syyskuuta, jos niin sopisimme - emmehän tiedä Jeesuksen syntymän päivämäärää tai edes vuodenaikaa - mutta keskitalven pimeimpänä aikana on oikein hyvä hetki juhlia Jeesusta. Juhlamme sisältää myös monia eri-ikäisiä perinteitä, joista monellakaan ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen sanomaan. Entä sitten? Perinteet myös muuttuvat -vai oliko teillä, hyvät lukijat, jouluolkia lattialla? Alkuperäisyys on siis ontto argumentti; parempi on kysyä, millaiset asiat ovat mielestämme juhlimisen arvoisia ja mitkä ovat oman identiteettimme tärkeitä rakennusaineita. Silloin ei kristillistä uskoa ja sen arvomaailmaa voida joulusta sivuuttaa.
En aikonut joulusaarnaa kirjoittaa, mutta tällainenhan tästä tuli.
Toivottavasti ette saaneet vielä juhlimisesta kylliksenne ja otatte ilon irti vuodenvaihteesta!
Virpi
J.K. käsittelee tällä kertaa kirjallisuutta + teatteria: Kiitos ystävät Irja ja Heli hienosta Kuopion-retkestä. Minna-musikaali herätti suomalaisen kirjallisuuden suurnaisen hetkeksi taas henkiin. Pitää lukea kouluiässä luetut Canthit uudestaan! Sama pitäisi kyllä tehdä monille muillekin klassikoille. Meillä oli niitä nimittäin lapsuudenkodissani kirjahyllyssä, ja ahkerasta kirjastossa käymisestä huolimatta luettava välillä loppui ja niin tuli kahlattua läpi kohtalainen valikoima suomalaisen ja venäläisen kirjallisuuden tärkeitä teoksia. Luultavasti niistä kuitenkin aikuisena saisi toisenlaisia asioita irti kuin keskenkasvuisena, vaikka kyllä ne silloinkin puhuttelivat. Kirjallisuus kasvattaa ja kaunokirjallisuus kasvattaa kaunosti! Isona kuitenkin hahmottaa asioiden yhteyksiä eri tavalla kuin nuorena.
Lehdistössä on taas joulun aikaan keskusteltu koulun joulujuhlien viettämisestä, siis kuuluuko niihin uskonto vai eikö ja missä menee perinteen ja uskonnon harjoittamisen raja. Opetushallitushan on antanut jo 2003 uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä tästä ohjeet, mutta hämmennystä ei aiheutakaan se, että kouluissa on joulukuvaelmia, vaan se, että uskonnollinen aines on joissakin kouluissa jätetty kokonaan pois.
Omasta puolestani olen sitä mieltä, että tonttuleikit eivät riitä joulun sisällöksi. Kristillisellä arvomaailmalla on sanottavaa sillekin ihmiselle, joka ei halua kuulla ihmiseksi syntyneestä Jumalasta. Sanoma kaikkien ihmisten arvosta - myös köyhien ihmisten, joiden lapsi syntyi talliin - ja varauksettomasta, itsensä uhraavasta rakkaudesta on nykyisenä maailmanaikana yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin 2000 vuotta sitten.
Lehtien palstoilla on keskusteltu myös joulun alkuperäisestä sanomasta ja vedottu kristinuskoa vanhempiin perinteisiin. Lukion uskonnon kurssit opiskellut ihminen tietää, että vuoden kiertoon liittyvät valon ja pimeyden taitekohdat ovat ikiaikaisia juhla-aikoja, joille eri kultuurit ja uskonnot ovat antaneet oman sisältönsä. Periaatteessa voisimme juhlia joulua vaikka 18. syyskuuta, jos niin sopisimme - emmehän tiedä Jeesuksen syntymän päivämäärää tai edes vuodenaikaa - mutta keskitalven pimeimpänä aikana on oikein hyvä hetki juhlia Jeesusta. Juhlamme sisältää myös monia eri-ikäisiä perinteitä, joista monellakaan ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen sanomaan. Entä sitten? Perinteet myös muuttuvat -vai oliko teillä, hyvät lukijat, jouluolkia lattialla? Alkuperäisyys on siis ontto argumentti; parempi on kysyä, millaiset asiat ovat mielestämme juhlimisen arvoisia ja mitkä ovat oman identiteettimme tärkeitä rakennusaineita. Silloin ei kristillistä uskoa ja sen arvomaailmaa voida joulusta sivuuttaa.
En aikonut joulusaarnaa kirjoittaa, mutta tällainenhan tästä tuli.
Toivottavasti ette saaneet vielä juhlimisesta kylliksenne ja otatte ilon irti vuodenvaihteesta!
Virpi
J.K. käsittelee tällä kertaa kirjallisuutta + teatteria: Kiitos ystävät Irja ja Heli hienosta Kuopion-retkestä. Minna-musikaali herätti suomalaisen kirjallisuuden suurnaisen hetkeksi taas henkiin. Pitää lukea kouluiässä luetut Canthit uudestaan! Sama pitäisi kyllä tehdä monille muillekin klassikoille. Meillä oli niitä nimittäin lapsuudenkodissani kirjahyllyssä, ja ahkerasta kirjastossa käymisestä huolimatta luettava välillä loppui ja niin tuli kahlattua läpi kohtalainen valikoima suomalaisen ja venäläisen kirjallisuuden tärkeitä teoksia. Luultavasti niistä kuitenkin aikuisena saisi toisenlaisia asioita irti kuin keskenkasvuisena, vaikka kyllä ne silloinkin puhuttelivat. Kirjallisuus kasvattaa ja kaunokirjallisuus kasvattaa kaunosti! Isona kuitenkin hahmottaa asioiden yhteyksiä eri tavalla kuin nuorena.
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
Hyvää adventtiaikaa.
Joulua tulee jo tuutin täydeltä, mutta ei tässä blogissa tämän enempää.
Lupasin taannoin esitellä kätevää Internet-palvelua nimeltä del.icio.us. ( http://del.icio.us ) Käytän työssäni Internetiä sekä tiedonhakuun että kommunikaation välineenä. Netissä on paljon materiaalia, josta on hyötyä sekä minulle opettajana että opiskelijoille. Ongelmanahan on, että osoitteet unohtuvat ja jos niitä kirjoittelee paperille, laput häviävät ja ovat pian yhtä sotkua, kun osoitteita vetää yli ja lisää uusia. Kohtalaisesti on toiminut se systeemi, että olen tehnyt osoitteista tekstitiedostoja, jotka olen tallettanut työkoneelleni ja muistitikulle, mutta nyt toivon, että del.icio.us korvaa nekin.
Kyseinen herkkupalvelu on siis sellainen, että sinne talletetaan muistiin Internet-osoitteita. Tätä sanotaan kirjanmerkkien (bookmarks) tekemiseksi. Internet-sivun sisältö kuvataan lyhyesti ja sille merkitään avainsanoja (tags). Avainsanojen avulla tiettyyn aihepiiriin liittyvät sivut löytyvät sittenkin, kun kirjanmerkkejä on kymmeniä tai satoja. Minulla on esimerkiksi syyskuussa aloitetussa delissä jo 125 kirjanmerkkiä. Tageiksi olen laittanut esimerkiksi kurssinumeroita, jolloin saan yhdellä klikkauksella poimittua esiin kaikki vaikkapa maailmanuskontoihin liittyvät kirjanmerkkini.
Toinen olennainen piirre palvelussa on sosiaalisuus. Voin liittää muita delin käyttäjiä verkostooni ja he puolestaan voivat liittää minut omaan verkostoonsa. Sen jälkeen näemme toistemme tallennukset. Deli-kaverini voivat myös lähettää minulle kirjanmerkkejä, joiden arvelevat kiinnostavan minua ja päinvastoin. Haku-toiminnolla voin etsiä osumia kaikkien del.icio.us-käyttäjien kirjanmerkeistä. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan verkostooni!
Tässä osoitteessa on lisätietoa delistä selkoenglanniksi videona: http://www.commoncraft.com/bookmarking-plain-english
Virpi
Lupasin taannoin esitellä kätevää Internet-palvelua nimeltä del.icio.us. ( http://del.icio.us ) Käytän työssäni Internetiä sekä tiedonhakuun että kommunikaation välineenä. Netissä on paljon materiaalia, josta on hyötyä sekä minulle opettajana että opiskelijoille. Ongelmanahan on, että osoitteet unohtuvat ja jos niitä kirjoittelee paperille, laput häviävät ja ovat pian yhtä sotkua, kun osoitteita vetää yli ja lisää uusia. Kohtalaisesti on toiminut se systeemi, että olen tehnyt osoitteista tekstitiedostoja, jotka olen tallettanut työkoneelleni ja muistitikulle, mutta nyt toivon, että del.icio.us korvaa nekin.
Kyseinen herkkupalvelu on siis sellainen, että sinne talletetaan muistiin Internet-osoitteita. Tätä sanotaan kirjanmerkkien (bookmarks) tekemiseksi. Internet-sivun sisältö kuvataan lyhyesti ja sille merkitään avainsanoja (tags). Avainsanojen avulla tiettyyn aihepiiriin liittyvät sivut löytyvät sittenkin, kun kirjanmerkkejä on kymmeniä tai satoja. Minulla on esimerkiksi syyskuussa aloitetussa delissä jo 125 kirjanmerkkiä. Tageiksi olen laittanut esimerkiksi kurssinumeroita, jolloin saan yhdellä klikkauksella poimittua esiin kaikki vaikkapa maailmanuskontoihin liittyvät kirjanmerkkini.
Toinen olennainen piirre palvelussa on sosiaalisuus. Voin liittää muita delin käyttäjiä verkostooni ja he puolestaan voivat liittää minut omaan verkostoonsa. Sen jälkeen näemme toistemme tallennukset. Deli-kaverini voivat myös lähettää minulle kirjanmerkkejä, joiden arvelevat kiinnostavan minua ja päinvastoin. Haku-toiminnolla voin etsiä osumia kaikkien del.icio.us-käyttäjien kirjanmerkeistä. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan verkostooni!
Tässä osoitteessa on lisätietoa delistä selkoenglanniksi videona: http://www.commoncraft.com/bookmarking-plain-english
Virpi
torstai 22. marraskuuta 2007
Terve,
pikaisena jatkon edelliseen: Olen kirjoittanut sivulleni http://virpinkurssit.pbwiki.com opiskeluohjeita ja koeohjeita. Oletan, että niistä saattavat olla kiinnostuneita esimerkiksi muut lukion reaaliaineiden opettajat. Otan mielelläni vastaan kommentteja, lisäyksiä ja korjausehdotuksia.
Virpi
J.K. Ihan lyhyt kirjavihje. Jos syys masentaa ja talvi uhkaa painollaan, aurinkoista vaihtelua tarjoavat Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat. Niitä on ilmestynyt suomeksi muutama ja ne kannattaa lukea järjestyksessä, sillä päähenkilöiden elämäntarina etenee kirjasta kirjaan. Ne antavat uskoa siihen, että maailmassa on vielä kunniallisiakin ihmisiä - vaikka sitten vain kirjojen sivuilla.
Virpi
J.K. Ihan lyhyt kirjavihje. Jos syys masentaa ja talvi uhkaa painollaan, aurinkoista vaihtelua tarjoavat Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat. Niitä on ilmestynyt suomeksi muutama ja ne kannattaa lukea järjestyksessä, sillä päähenkilöiden elämäntarina etenee kirjasta kirjaan. Ne antavat uskoa siihen, että maailmassa on vielä kunniallisiakin ihmisiä - vaikka sitten vain kirjojen sivuilla.
tiistai 13. marraskuuta 2007
Moi kaikki kiireiset ihmiset,
kohtalotovereita ollaan.
Kerron tässä sen tähden lyhyesti, että olen pitänyt opiskelijoiden kanssa kurssipäiväkirjaa wiki-pohjaisesti. Jos tällainen Internetin käyttö opetuksen tukena kiinnostaa, käykää katsomassa alla olevissa osoitteissa. Olkaa nopeita, sillä tyhjennän wikit kurssien päätteeksi (= joka tapauksessa ennen joulua). Saattaa olla, että uusilla kursseilla aloitetaan uusia, mutta harkitsen vielä asiaa omien kokemuksieni ja opiskelijoilta kerättävän palautteen pohjalta. Otan mielelläni vastaan teiltä, hyvät lukijani, kommentteja ja ideoita systeemin kehittämiseksi.
Virpi
http://mikkihiiriwiki.pbwiki.com
http://nukkumatti.pbwiki.com
http://ue2004.pbwiki.com
(Huomaa kuitenkin, että nämä wikit sulkeutuvat aikanaan ja silloin linkit lakkaavat toimimasta.)
Kerron tässä sen tähden lyhyesti, että olen pitänyt opiskelijoiden kanssa kurssipäiväkirjaa wiki-pohjaisesti. Jos tällainen Internetin käyttö opetuksen tukena kiinnostaa, käykää katsomassa alla olevissa osoitteissa. Olkaa nopeita, sillä tyhjennän wikit kurssien päätteeksi (= joka tapauksessa ennen joulua). Saattaa olla, että uusilla kursseilla aloitetaan uusia, mutta harkitsen vielä asiaa omien kokemuksieni ja opiskelijoilta kerättävän palautteen pohjalta. Otan mielelläni vastaan teiltä, hyvät lukijani, kommentteja ja ideoita systeemin kehittämiseksi.
Virpi
http://mikkihiiriwiki.pbwiki.com
http://nukkumatti.pbwiki.com
http://ue2004.pbwiki.com
(Huomaa kuitenkin, että nämä wikit sulkeutuvat aikanaan ja silloin linkit lakkaavat toimimasta.)
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Hyvää lomaviikkoa,
olipa se sitten mennyt, meneillään tai tuloillaan.
Olen tässä viettänyt muutaman hetken tietokoneen ääressä keräillen Agricola-aiheista materiaalia Internetin syövereistä - lukijahan tietää, että parhaillaan vietetään hänen 450-vuotisjuhlavuottaan. Olin kyllä käynyt kaikilla löytämilläni sivuilla jo aikaisemminkin, mutta kokosin osoitteet delicious-palveluun, josta ne on helppo ottaa käyttöön. Jos kiinnostaa, hyvä lukijani, käy osoitteessa http://del.icio.us/virpiloi. Painotuotteiden puolelta voin suositella (vaikka en ole ehtinyt itsekään lukea...) professori Simo Heinisen uutta elämäkertaa Mikael Agricola. Elämä ja teokset (Edita 2007). Juttelin muutama vuosi sitten erään kokeneen kollegan kanssa tulossa olevasta juhlavuodesta ja arvelin silloin, että se tuo mukanaan uutta tutkimusta ja kirjallisuutta. Hän oli asiasta toista mieltä, koska piti aihetta jo loppuun tutkittuna, mutta onneksi tällä kertaa (kerrankin) minä taisin olla oikeassa. Aiheesta innostunutta saattaa kiinnostaa myös Heinisen julkaisema pieni kirja, jossa tarkastellaan Agricolan suhdetta Erasmus Rotterdamilaiseen. (Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. SKS. Helsinki 2006). Tämän olen oikeasti lukenutkin. Hieno juhlavuoden julkaisu on Rukouskirja, jossa on valikoima Agricolan rukouksia alkuperäisinä ja nykysuomeksi. Teos myös Internetissä osoitteessa http://www.evl.fi/kappeli/rukous/agricolan_rukouskirja.pdf. Agricola jyllää!
Virpi
J.K. Delicious-palvelu on kätevä ja helppokäyttöinen, kirjoitan siitä ehkä toiste lisää.
J.J.K. Kirjarintamalla on tällä hetkellä hiljaista, meneillään on kyllä jotain, mutta ei mainitsemisen arvoista. Taannoin viittasin Rouva Chenin henkeen, joka olikin mainio kirja, kuten osasin odottaakin Amy Tanin aikaisempien kirjojen perusteella. Teos on myös hyvin ajankohtainen, sillä se sijoittuu nykypäivän Myanmariin. Luin aikoinaan ulkomailla asuessani Keittiöjumalan vaimon englanninkielisenä ja sittemmin olen ahmaissut muut teokset suomennoksina, tosin tämä uusin vaati vähän sulattelua. Hieno kirjailija siis. Katso kirjojen nimiä ja tietoja Amysta esim. WSOY:n sivuilta http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=1102. Hesarin kultturisivuilla on myös Amy Tanista useita juttuja ja video, jossa hän kertoo lauluharrastuksestaan Rock Bottom Reminders -yhtyeessä! http://www.hs.fi/videot/1135224692670?kategoria=Kirjat&sivu=1
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
