Mitä kuuluu?

Minulle kuuluu, kiitos kysymästä, ihan hyvää. Kalenterini oli kovin täynnä ennen joulua ja erityisesti marraskuussa, ja luulin, että vuoden alku olisi rauhallisempi, mutta siinä erehdyin. Opetuksen väleissä olevat aukot täyttyvät monenlaisista tapaamisista.

Aika moni opiskelija suorittaa kursseja itsenäisesti, mikä työllistää minuakin, sillä itsenäinenkin suoritus on ohjattua, ei yksin tehtävää. Kirjallisesti tai netissä annetut tehtävät on vähintäänkin yhdessä tarkistettava, sillä vaikka pidänkin tieto- ja viestintätekniikkaa erinomaisena työkaluna, ei se kuitenkaan korvaa inhimillistä kontaktia opiskelijan ja opettajan välillä.

Toinen opiskelijaryhmä, joka kalenterissani esiintyy, on oma ohjattava lukiolaisryhmä. Luokattomassa lukiossa perusryhmä on kokonaisuudessaan koossa vain viikottaisissa ryhmänohjaustuokioissa ja vaikka opettaja opettaakin kaikkia "lapsiaan", he ovat hajaantuneet eri opetusryhmiin. On siis tärkeää, että ryhmänohjaaja voi jutella vaikka pienen hetkisen jokaisen opiskelijan kanssa, tutustua ja kysellä kuulumiset.

Joulu- ja tammikuussa minua työllistää myös uusi asia: lupautumiseni kirkolliskokousvaaliehdokkaaksi. Innostuneen tukiryhmäni (terveisiä vaan!) lempeässä mutta lujassa työnnössä olen työstämässä itsestäni kertovaa esitettä. Kokemus on mielenkiintoinen, ei helppo, mutta otan sen haasteena ja yritän tehdä parhaani. Onneksi on ystäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan avukseni. Kiitos! Kirkolliskokous on Suomen luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Sitä voidaan jossain määrin verrata eduskuntaan, sillä sen jäsenet valitaan vaaleilla. Vaalitapa on kuitenkin toisenlainen kuin eduskuntavaaleissa ja kirkolliskokouksen käsittelemä asiamäärä pienempi: se kokoontuu noin kahden viikon ajan vuodessa. Väliaikoina on toki valiokunta- ja työryhmätyöskentelyä. Kirjoitan toiste lisää tästä asiasta,

tältä päivältä kuulemiin.

Virpi