Tein kesän ensimmäisen lipstikkasopan teillekin jakamallani ohjeella. Pari täsmennystä siihen: Sipulisilppua ja lipstikkaa pitää keitellä niin kauan, että sipuli on ihan pehmeää ja makeaa, ainakin vartti ellei enemmänkin. Liemen suolaisuutta pitää varoa, koska lipstikan oma maku on lihaliemimäisen suolainen. Siis vain yksi liemikuutio litraan vettä, ja lipstikkaa ei kannata panna enempää kuin ohjeessa sanotaan. Sulatejuustoa voi laittaa noin 100 g. Jos keitto tuntuu suolaiselta, lisää vettä ja suurusta tarvittaessa Maizenan kätevällä suoraan liemeen siroteltavalla suurustusjauholla. Nam.
Lipstikkaa voi käyttää muissakin ruoissa korvaamaan liemikuutiota ja vähentämään suolan tarvetta. Sen maku on kuitenkin voimakas, joten yksi silputtu lehti per makkarakeittokattilallinen saattaa olla tarpeeksi. Riippuu tietysti kattilasta. Lipstikan lehtiä voi kuivattaa talveksi, mutta jostain syystä en ole sitä kuitenkaan käyttänyt kuin suoraan tuoreena. Pakastamista en ole kokeillut, mutta sitä voisi tänä kesänä yrittää, kun puskaa pitää harventaa, jotta se pysyy tuoreen näköisenä eikä pääse kukkimaan.
Toivottavasti ette muuten luule, että olen suurikin puutarhuri. Oikeasti pihassani ei juuri muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin lipstikka...
Virpi
J.K. Vivi-Ann Sjögrenin uudessa mahtavassa keittokirjassa on PERUNA-LIPSTIKKAKEITON ohje: "Kuullota silputtua tuoretta sipulia ja paria valkosipulinkynttä (kuorineen, hiukan muserrettuina) hetki öljyssä, älä ruskista. Lisää paloiteltua perunaa, hämmennä ja kaada sekaan liha- tai kasvislientä tai vettä. Kiehauta, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari lipstikanoksaa. Ei liikaa, lipstikan maku on hyvin hallitseva. Keitä perunat kypsiksi, poimi valkosipulinkynnet pois ja soseuta keitto. Ripottele pöydässä pinnalle ruohosipulia ja persiljaa." Vivi-Ann Sjögren, Vivi-Annin keittiössä, Schildts, s. 28.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Jo joutui armas aika.
Ainakin melkein, on nimittäin kesäkuu, mutta minä olen työpaikalla. En ehtinyt toukokuun puolella siivota työpöytiäni, joten täytyy käyttää pari päivää siihen. Mikään ei ole kamalapaa kuin tulla elokuussa töihin ja aloittaa siivoamisella! Onneksi ulkona ei ole mikään auringonottosää.
On minulla toinenkin syy tulla työmaalle, tänään menen nimittäin Maisan haastateltavaksi. Se liittyy viime syksyn koulutukseen, josta tämäkin blogi alkoi - selaa ihan ensimmäisiin teksteihin, niin näet. Minusta on hieno systeemi, että samalla kun koulutetaan, myös tutkitaan kyseistä koulutusta. Silloin saadaan arvokasta tietoa, jonka pohjalta asiaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin kuin vain normaalin koulutuspalautteen pohjalta, johon ihmiset nopeasti huitaisevat kommentiksi, että "ihan hyvä koulutus, ainakin ruoka oli hyvää".
Niin, loma on edessä. Ei-opettajat joskus ihmettelevät, miten ope saa kesän kulumaan, mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia. Talven aikana kertyy nimittäin niin paljon tekemättömiä töitä, siivouksesta alkaen, että eräs viikko menee pelkästään niihin. Monista töistä ihminen varmaan pääsee nopeasti henkisesti irti, mutta minä ainakin näen koulu-unia vähintään juhannukseen asti. Ja sitten on aikaa lukea! Kaunokirjallisuutta olen ennenkin mainostanut ja sitä kulutan kesällä, mutta menee siinä joukossa muutama ammattiin liittyvä kirjakin ja arvelenpa kahlaavani läpi joitakin seurakuntarakenteen muutoksiin liittyviä raportteja ja selvityksiä; nämä siis kirkolliskokoustyöskentelyn pohjaksi.
Mutta nyt työpöydän siivous vauhtiin, hyvää kesää kaikille, kirjoittelen, jos on asiaa.
Virpi
On minulla toinenkin syy tulla työmaalle, tänään menen nimittäin Maisan haastateltavaksi. Se liittyy viime syksyn koulutukseen, josta tämäkin blogi alkoi - selaa ihan ensimmäisiin teksteihin, niin näet. Minusta on hieno systeemi, että samalla kun koulutetaan, myös tutkitaan kyseistä koulutusta. Silloin saadaan arvokasta tietoa, jonka pohjalta asiaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin kuin vain normaalin koulutuspalautteen pohjalta, johon ihmiset nopeasti huitaisevat kommentiksi, että "ihan hyvä koulutus, ainakin ruoka oli hyvää".
Niin, loma on edessä. Ei-opettajat joskus ihmettelevät, miten ope saa kesän kulumaan, mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia. Talven aikana kertyy nimittäin niin paljon tekemättömiä töitä, siivouksesta alkaen, että eräs viikko menee pelkästään niihin. Monista töistä ihminen varmaan pääsee nopeasti henkisesti irti, mutta minä ainakin näen koulu-unia vähintään juhannukseen asti. Ja sitten on aikaa lukea! Kaunokirjallisuutta olen ennenkin mainostanut ja sitä kulutan kesällä, mutta menee siinä joukossa muutama ammattiin liittyvä kirjakin ja arvelenpa kahlaavani läpi joitakin seurakuntarakenteen muutoksiin liittyviä raportteja ja selvityksiä; nämä siis kirkolliskokoustyöskentelyn pohjaksi.
Mutta nyt työpöydän siivous vauhtiin, hyvää kesää kaikille, kirjoittelen, jos on asiaa.
Virpi
maanantai 26. toukokuuta 2008
Lipstikkaa, toverit
Sitä nimittäin kasvaa rehevänä kukkapenkissäni. Jos teillä on sama ongelma, tässä pari ratkaisuehdotusta. Jos teillä ei kasva sitä, voin jakaa juurakosta.
Lipstikkakeitto
4-6 silputtua sipulia
voita
1½ dl silputtua tuoretta lipstikkaa
4 rkl vehnäjauhoja
1½ l liha- tai kanalientä, kasvissyöjälle kasvislientä
suolaa, valkopippuria
2 dl kermaa
(korvaan yleensä jauhot, suolan ja kerman sulatejuustolla, tuorejuustokin varmaan kävisi)
Kuullota sipulit voissa ja lisää lipstikka. Hauduta pari minuuttia. Kääntele joukkoon jauhot, kaada sekaan neste ja mausta. Keitä tunti. Lisää kerma, kuumenna ja tarkista maku. Tarjoa alkukeittona.
Mutta minun versiossani siis jauhot jätetään pois ja neste kaadetaan suoraan sipulin ja lipstikan joukkoon. Eikä keitetä tuntia vaan vain vähän aikaa. Sitten nokaroidaan joukkoon anteliaasti sulatejuustoa, annetaan sen sulaa ja maistellaan sopiva vahvuus. Pippuria voi laittaa, mutta suolaa ei tarvinne, sillä sitä on yleensä liemissä ja juustossa. Tämä soppa valmistuu nopeasti ja maistuu hyvän leivän kanssa vaikka lounaana (jos teillä ei syödä kolmen ruokalajin aterioita ihan päivittäin)!
Lipstikkaletut
6 munaa
1 l maitoa
2 dl vehnäjauoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl tuoretta lipstikkaa silputtuna
Valmista ja paista letut tavalliseen tapaan (60 pientä lettua). Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä ohje on kokeilematta... Siihen kuuluu myös täytteen ohje:
Savusiikatäyte
500 g savusiikaa
400 g ruohosipulituorejuustoa
2 purkkia (227/137 g) ananaspaloja
12 retiisiä
ruukku ruohosipulia
Perkaa ja hienonna kala ja sekoita se juustoon. Silppua kasvikset ja lisä joukkoon. Notkista halutessasi ananasmehulla.
Oikeasti korjaan kokeita, enkä kirjoita blogia, joten kokkailemisiin.
Virpi
Lipstikkakeitto
4-6 silputtua sipulia
voita
1½ dl silputtua tuoretta lipstikkaa
4 rkl vehnäjauhoja
1½ l liha- tai kanalientä, kasvissyöjälle kasvislientä
suolaa, valkopippuria
2 dl kermaa
(korvaan yleensä jauhot, suolan ja kerman sulatejuustolla, tuorejuustokin varmaan kävisi)
Kuullota sipulit voissa ja lisää lipstikka. Hauduta pari minuuttia. Kääntele joukkoon jauhot, kaada sekaan neste ja mausta. Keitä tunti. Lisää kerma, kuumenna ja tarkista maku. Tarjoa alkukeittona.
Mutta minun versiossani siis jauhot jätetään pois ja neste kaadetaan suoraan sipulin ja lipstikan joukkoon. Eikä keitetä tuntia vaan vain vähän aikaa. Sitten nokaroidaan joukkoon anteliaasti sulatejuustoa, annetaan sen sulaa ja maistellaan sopiva vahvuus. Pippuria voi laittaa, mutta suolaa ei tarvinne, sillä sitä on yleensä liemissä ja juustossa. Tämä soppa valmistuu nopeasti ja maistuu hyvän leivän kanssa vaikka lounaana (jos teillä ei syödä kolmen ruokalajin aterioita ihan päivittäin)!
Lipstikkaletut
6 munaa
1 l maitoa
2 dl vehnäjauoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl tuoretta lipstikkaa silputtuna
Valmista ja paista letut tavalliseen tapaan (60 pientä lettua). Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä ohje on kokeilematta... Siihen kuuluu myös täytteen ohje:
Savusiikatäyte
500 g savusiikaa
400 g ruohosipulituorejuustoa
2 purkkia (227/137 g) ananaspaloja
12 retiisiä
ruukku ruohosipulia
Perkaa ja hienonna kala ja sekoita se juustoon. Silppua kasvikset ja lisä joukkoon. Notkista halutessasi ananasmehulla.
Oikeasti korjaan kokeita, enkä kirjoita blogia, joten kokkailemisiin.
Virpi
maanantai 12. toukokuuta 2008
Kirkolliskokoustarinointi jatkuu
Torstaina työskenneltiin siis valiokunnissa vielä illalla ja saimmekin käsikirjavaliokunnassa yhden mietinnön valmiiksi. Asioiden käsittely tapahtuu siis siten (kuten jo kerroinkin, mutta kertaan vielä), että aloite tai muu käsiteltävä asia lähtee täysistunnon lähetekeskustelun myötä johonkin valiokuntaan, jossa siitä keskustellaan, tehdään tarpeellisia selvityksiä ja kuullaan asiantuntijoita ja annetaan lopulta mietintö. Mietinnössä on mukana ponsia eli toimenpide-ehdotuksia, joita täysistunto sitten käsittelee. Ponsi voi sisältää ehdotuksen, että asia jätetään raukeamaan tai että se lähetetään jatkovalmisteluun vaikkapa kirkolliskokoukselle. Ponsi voi olla myös ehdotus asian hyväksymisestä. Tällä kertaa käsikirjavaliokunnassa käsitelty aloite Herran siunauksen sanamuodon muuttamisesta päiväjumalanpalveluksen kaavassa raukesi perjantaina täysistunnossa.
Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!
Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.
Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.
Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(
Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...
Virpi
J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.
Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!
Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.
Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.
Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(
Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...
Virpi
J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Kotona jälleen
Jos olet, hyvä lukijani, malttamattomana odotellut kuulumisia kirkolliskokouksesta, pyydän anteeksi viivettä. Matkan jälkeinen pyykkäys, tyttären syntymäpäivät ja äitienpäivä ovat nielleet aikani aika tarkkaan - ja hiukan oli rapsuteltava pihaakin, kun kerran oli lämmintä säätä. Turussa oli kyllä kevät aika paljon pitemmällä kuin täällä Itä-Suomessa, mutta perässä mekin tulemme.
Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".
Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.
Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".
Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Tervehdys Turusta,
kolmannesta hienosta kaupungista. Tosin itse kaupunkia en ole hirveästi kerinnyt näkemään, kun kirkolliskokoustyöskentely kristillisellä opistolla on varsin tiivistä. Väliin jää taukojakin, mutta ei välttämättä niin pitkiä, että autoton henkilö kerkiäisi kauas. Lenkkipolku vie kyllä ihanan valkovuokkometsän halki ja Prismalle ehtii kävellä shoppailemaan... Tai sitten voi istua Iiriksen kanssa Maarian kirkon vieressä olevalla hautuumaalla kuuntelemassa rastaan laulua.
Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!
Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.
Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.
Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.
Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Palataan!
Virpi
Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!
Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.
Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.
Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.
Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Palataan!
Virpi
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Kevät tulee, huomasitteko?
Meillä on vielä lumenrippeitä ja jäät järvissä, mutta sulasta koskesta on talven mittaan bongaamani koskikara lähtenyt ja tilalle tulleet telkät ja sorsat. Sinivuokko kukkii.
Berliini
Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.
Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum
Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.
Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!
Virpi
Berliini
Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.
Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum
Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.
Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!
Virpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
