Lipstikasta vielä

Tein kesän ensimmäisen lipstikkasopan teillekin jakamallani ohjeella. Pari täsmennystä siihen: Sipulisilppua ja lipstikkaa pitää keitellä niin kauan, että sipuli on ihan pehmeää ja makeaa, ainakin vartti ellei enemmänkin. Liemen suolaisuutta pitää varoa, koska lipstikan oma maku on lihaliemimäisen suolainen. Siis vain yksi liemikuutio litraan vettä, ja lipstikkaa ei kannata panna enempää kuin ohjeessa sanotaan. Sulatejuustoa voi laittaa noin 100 g. Jos keitto tuntuu suolaiselta, lisää vettä ja suurusta tarvittaessa Maizenan kätevällä suoraan liemeen siroteltavalla suurustusjauholla. Nam.

Lipstikkaa voi käyttää muissakin ruoissa korvaamaan liemikuutiota ja vähentämään suolan tarvetta. Sen maku on kuitenkin voimakas, joten yksi silputtu lehti per makkarakeittokattilallinen saattaa olla tarpeeksi. Riippuu tietysti kattilasta. Lipstikan lehtiä voi kuivattaa talveksi, mutta jostain syystä en ole sitä kuitenkaan käyttänyt kuin suoraan tuoreena. Pakastamista en ole kokeillut, mutta sitä voisi tänä kesänä yrittää, kun puskaa pitää harventaa, jotta se pysyy tuoreen näköisenä eikä pääse kukkimaan.

Toivottavasti ette muuten luule, että olen suurikin puutarhuri. Oikeasti pihassani ei juuri muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin lipstikka...

Virpi

J.K. Vivi-Ann Sjögrenin uudessa mahtavassa keittokirjassa on PERUNA-LIPSTIKKAKEITON ohje: "Kuullota silputtua tuoretta sipulia ja paria valkosipulinkynttä (kuorineen, hiukan muserrettuina) hetki öljyssä, älä ruskista. Lisää paloiteltua perunaa, hämmennä ja kaada sekaan liha- tai kasvislientä tai vettä. Kiehauta, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari lipstikanoksaa. Ei liikaa, lipstikan maku on hyvin hallitseva. Keitä perunat kypsiksi, poimi valkosipulinkynnet pois ja soseuta keitto. Ripottele pöydässä pinnalle ruohosipulia ja persiljaa." Vivi-Ann Sjögren, Vivi-Annin keittiössä, Schildts, s. 28.