Tuommoistahan se sää on ollut. En ole ehtinyt kirjoitella, kun on ollut niin kiire olla mökillä ja siivota, mutta miksi, kuuluu yksityisasioihin. Paitsi että siivoaminen on tietysti aina tarpeen. Kiitos joka tapauksessa avusta, ystävät (eriyisesti Anna-Maija S.) ja sukulaiset, kun tauti iski kesken kiivaimman siivustornadon.
Pistän tähän vielä yhden lipstikkareseptin, jos ette ole ehtinyt jo aivan kuluttaa puskianne loppuun entisten kanssa. Ostin nimittäin kirpparilta pari keittokirjaa eurolla kappale, ja toisessa on tämä ohje. Mitä muuten tulee aivan ensimmäisten reseptien alkuperään, niin se on painunut unhoon, koska olen kopioinut ohjeet käsin luultavasti jostakin lehdestä.
Tomaatti-lipstikkakeitto
8 dl vettä
500-600 g tomaatteja
3-4 perunaa
2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
2-3 rkl hienonnettuja lipstikan varsia
1 rkl sokeria
5 mustapippuria hienonnettuna
1-1½ tl suolaa
Tarjoiluun:
1-2 rkl hienonnettuja lipstikan lehtiä
½ dl hienonnettua persiljaa
(smetanaa)
Leikkaa tomaatit, kuoritut perunat ja sipulit lohkoiksi ja laita ne kattilaan kiehumaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet, lipstikka, sokeri, huhmaressa hienonnetut pippurit ja suola. Anna keiton kiehua 30-40 min. Soseuta se sauvasekoittimella tai puserra siivilän läpi. Kuumenna keitto kiehuvaksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos keitto on liian paksua, lisää vettä. Tarjoa keiton kanssa erillisestä astiasta lipstikka-persiljasilppua ja halutaessa smetanaa.
(Kaarina Roininen, Maan Mainiot Maut. Kotimaiset Kasvikset ry. SA. s. 110.)
Amsterdam
Sen verran kannattaa kertoilla kesän kulumisista, että kävimme miehen kanssa taas yhdessä hienossa kaupungissa - tai tällä kertaa pikemminkin maassa, sillä pidimme tukikohtaa Amsterdamissa, mutta ehdimme parin päivän aikana käydä muutamassa muussakin Hollannin kaupungissa. (Rotterdamissa, Leidenissä ja Zandvoortissa.) Maahan on meille ennestään tuttu, joten ei ollut pakottavaa tarvetta kiertää turistikohteita. On rentouttavaa lomailla ilman must-ohjelmaa ja poimia niitä asioita, jotka jo tietää mieluisiksi. Esimerkiksi hollantilainen kahvilaelämä on ihan oma lukunsa: on mukava istuskella ja seurata elämänmenoa, kun kaikkialla on paljon ihmisiä, toisin kuin Suomessa... Pitkän päälle ihmispaljous stressaa, mutta käy lomalla vaihtelusta. Palvelu ja yleensäkin kanssakäyminen on rentoa, ja vaikka lähes kaikkialla osataan englantia, paikallisen kielen ymmärtäminen avaa asiat ihan eri tavalla. Itse pidän eniten vanhoista, perinteisistä, ehkä vähän nuhjuisistakin paikoista, joissa on monenikäistä väkeä ja elämisen makua. Modernit, kiillotetut kahvilat voisivat olla mistä päin maailmaa tahansa, miksi mennä niihin?
Must-ohjelmaa on tietysti se, että pitää ostaa muutama paikallinen naistenlehti ja ruokakaupasta tiettyjä ruokatarvikkeita, joita ei saa Suomesta. Sellaisia ovat mm. siirappivohvelit (stroopwafels) ja poffertjes-jauhe. "Poffertjes" ovat pieniä, vähän kaksieuroista suurempia kuohkeita lettusia, jotka syödään heti kuumina lisäkkeiden kera. Tyypillisimmät höysteet ovat tomusokeri, voi ja likööriloraus! Ainakin aikaisemmin kyseisiä herkkuja sai ostaa suoraan katukeittiöistä, ja oli hauska seurata paistomestarin taitavaa kädenliikettä, jolla taikina annosteltiin suureen rautapannuun, jossa oli letuille kolot. Yhtä taitavasti ja nopeasti ne käännettiin, kerättiin pahvialustalle, maustettiin ja ojennettiin tarjolle. Onneksi omistan pienen poffertjes-plaatin, jolla voin paistaa herkkua kotona, mutta itse tehdystä taikinasta ei tule ihan alkuperäisen makuista, siksi valmisjauhetta pitää raahata matkalaukussa.
Jaaha. Pääsin näköjään taas ruoka-aiheeseen! Vaikka Hollantia ei kenties pidetä minään kulinarismin huippumaana, on siellä kuitenkin paljon kiinnostavaa ja herkullista tarjolla. Perinteinen, yksinkertainen hollantilaisruokakin on omalla tavallaan hyvää, ja lisänsä tuovat monet etniset keittiöt, jotka nykyisin maustavat ja muuttavat ruokatottumuksia. Yksi must-kokemus on käydä torilla ihmettelemässä vihannesten, hedelmien, kukkien ja tietysti juustojen runsautta ja monipuolisuutta! Ette satu tarvitsemaan matkaopasta seuraavalle Hollannin-matkallenne?
Toivottavasti teidänkin kesänne sujuu mukavasti!
Virpi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Virpi!
VastaaPoistakiitos kovasti strutsi-vinkeistä sivullamme! wokkaamista täytyy kyllä kokeilla, koska nyt jo kahdelta taholta sitä on suositeltu.
itse olemme tehneet poffertjes-lettuja sekä valmisjauheesta että itse hiivataikinasta ja maistelleet Hollannissakin pikkulettusia useissa paikoissa. väittäisin että omassa taikinassa maku on ihan sama kuin valmisjauheessa, ja aineksia saatavana meillä aina. mielestäni poffertjesien maku perustuu heti pannulta tarjoamiseen, voi ja tomusokerikuorrutukseen. :)
tässä ohjeemme jos kiinnostaa kurkata http://sillasipuli.blogspot.com/2008/05/poffertjes-eli-hollantilaiset-pikkultyt.html