Ruusupensaassa satoa korjaamassa

Lupasin teille, hyvät Lukijat, lisää ruokajuttuja, ja nyt täytyy kirjoittaa ainakin yksi ennen kuin ruusujen kukinta menee ohi. Pihassani - joka EI siis ole mikään hieno puutarha - kasvaa jokunen pensas valamonruusuja. Olen jo muutamana kesänä tehnyt niiden terälehdistä ruusuhyytelöä, ja viime kesänä tein Vivi-Ann Sjögrenin ohjeella ruusuhilloa. Tänä kesänä olen sitten tehnyt sitä jo kolme annosta, mutta nyt taitaa sesonki olla ohi. Vaikka yhdestä annoksesta tulee vain 3 - 4 vauvanruokapurkillista hilloa, täytyy terälehtiä kerätä aika paljon. Jos siis pihassasi on vain yksi pensas, mene etsimään muualta lisää, mutta ei tietenkään teiden varsilta. Harmi sinänsä, sillä sieltähän satoisia kurtturuusuja löytäisi vaikka kuinka paljon... Tämä hillo on mielestäni oiva tuliainen hyvän ruoan ja erikoisuuksien ystäville. Ruusukimppu purkissa!

Ruusuhillo

1 litra kevyesti sullottuja ruusun terälehtiä, huom. tuoksuvaa lajiketta!
1 rkl sitruunankuorisuikaleita (keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan

Nypi pois terälehtien tyvessä oleva valkoinen piikki. Keitä lehtiä ja sitruunankuorta vedessä 5 - 10 minuuttia. Tässä vaiheessa keitos saattaa näyttää surkean hailakalta, mutta sokerin lisääminen muuttaa värin suorastaan jalokivimaiseksi. Kaada siis sekaan hillosokeri ja keitä vielä 5 - 10 minuuttia. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Anna hillon jäähtyä jonkin verran ja sekoita muutaman kerran, jotta terälehdet asettuvat tasaisesti hilloon. Purkita pieniin purkkeihin. Tarjoa vastapaahdetulla leivällä, rapeilla letuilla, jäätelön tai miedon vuohenjuuston kera. Mikäli haluat maustaa hillon, lisää keittämisen alkuvaiheessa jotakin seuraavista: kanelitanko, vaniljatanko, tähtianis, rusennettu kardemummankota, pala lakritsijuurta tai tuoretta inkivääriä suikaleina.

Omat kommentit: Kerään terälehtiä suoraan pensaasta, kun näen, että jokin kukka on täysin auennut tai jo osittain varissut. Maasta kerään virheettömiä lehtiä puhtaalta nurmikolta. Tuulisen poutapäivän ilta on paras aika keräämiseen; sade pilaa lehdet nopeasti. En ole varma, onko valkoisten osien nyppiminen välttämätöntä, mutta olen kuitenkin tehnyt sen. Taustalla voi kuunnella jazzia, ja perataanhan muutkin hilloainekset. Samalla voi hätistellä pikkuötökät pois lehdistä. Hillon makuun ja koostumukseen vaikuttavat ruusulajike, terälehtien määrä, sitruunan määrä ja keittoaika. Itse en ole kokeillut muita makuaineita kuin sitruunaa, mutta sitä ainakin kannattaa lisätä, sillä muuten hillosta tulee liian äitelää. 1 rkl sitruunankuoren suikaleita on aika vaikeasti mitattava määrä, joten olen vedellyt pestyn sitruunan pinnasta kuorimaveitsellä muutamia reiluja suikaleita keitoksen joukkoon. Tämä toimii sikäli hyvin, että suikaleet on helppo onkia pois hillosta purkitusvaiheessa, ne kun eivät kuitenkaan pehmene syömäkelpoisiksi. Kuumennan purkkeja 115-asteisessa uunissa jonkin aikaa ja keitän kannet kattilassa vesitilkassa. Veden voi sitten kaataaa pois tai onkia kannet keittiöpihdeillä hetkeksi kuivahtamaan ennen purkkien sulkemista. Hillo on hyvin makeaa, mutta vahvasti ruusun makuista, joten itse ainakin käytän sitä aika vähän kerrallaan. Tämänkesäinen keksintöni on syödä hilloa riisipuuron päällä!

Vivi-Annin keittokirjassa on muitakin ruusuohjeita, joten piipahtakaapa kirjastoon tai kirjakauppaan. Olen kerännyt netistä ja kirjoista myös muita ruusuhillo-ohjeita sekä ruususiirapin ja ruusujuoman ohjeet, mutta en rupea kaikkia tähän kirjoittamaan, etsikää itse tai ottakaa yhteyttä, jos haluatte niitä itsellenne. Jälkiruokahyytelön voin kuitenkin vielä naputella. Se on käsin kirjoitettuna kansiossani, joten alkuperä on tuntematon.

Ruusuhyytelö

Mittaa kattilaan 5 dl vettä ja yksi täyteen painettu litran mitta punaisia ruusun terälehtiä. Keitä 10 minuuttia, sekoittele ja jätä kannen alle hautumaan 10 minuutiksi. Siivilöi lehdet pois ja puserra joukkoon ½ sitruunan mehu. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää joukkoon hyytelösokeria pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita niin kauan, että liemi on sileää ja kuulasta. Kerää vaahto pois pinnalta ja kaada liemi pieniin, kerralla käytettäviin tölkkeihin hyytymään. Paina haarukan avulla muutama tuore ruusunlehti hyytelön joukkoon koristeeksi tai peitä sen pinta terälehdillä. Hyytelö näyttää kauniilta sileässä lasitölkissä. Tarjoa jälkiruokavanukkaan lisänä tai paahtoleivällä.

Omat huomiot: Tässä ohjeessa ei puhuta terälehtien nyppimisestä mitään, mutta ihan hyvää tulee. Kuvittelen, että tästä saisi kauniin kerrosjälkiruoan jonkin maitopohjaisen hyytelön tai vanukkaan kanssa. Jos jättää ruusunlehdet pois tai käyttää kokonaista ruusua koristeena, voi hyvin arvuutella vierailla, mistä eksoottinen jälkiruoka on tehty! Huomaa, että tämä hyytelö ei säily jääkaapissakaan paria päivää kauempaa.

Jokunen kesä sitten söin Tertin kartanossa Mikkelin lähellä ruususorbettia, joka oli tehty heidän omasta nimikkoruusustaan. Se oli valkoista ja ymmärtääkseni kanelilla maustettua, mutta resepti oli tietenkin salainen. Ehkä ensi kesänä kerkiän kehittelemään oman sorbettireseptin! Tertissä kannattaa muuten hyvän ruoan ja puutarhan ystävien piipahtaa, sillä kartanon ruoka on kuuluisaa muutenkin kuin jälkiruoastaan. http://www.tertinkartano.fi/ Lähellä on myös toinen käymisen arvoinen paikka, Kenkäveronniemi, josta myös saa hyvää ruokaa ja puutarhailoa. http://www.kenkavero.fi/index.php?pg=1 Ehkä toinen paikka, kun tulette meille kylään ja toinen kotiinpäin mennessä?

Virpi, jonka motto taitaa olla: jos johonkin rupeaa, kuten ruusuihin, kannattaa tehdä se perusteellisesti ;)

J.K. meinasin unohtaa mainita, että jos ruusunlehtiä ei ole tarpeeksi hilloon tai hyytelöön, ne voi kuivattaa ja käyttää talvella teen mausteena. Ja vielä viimeiseksi Jamie Oliverin Ruusuliemi:

Keitä yhtä paljon vettä ja sokeria 10 minuutin ajan. Jäähdytä hiukan ja lisää kunnon kourallinen ruusun terälehtiä. Tarjoa esim. mansikkasoseeseen sekoitettuna mansikoiden ja hunajakerman kera.