Taidan olla lomalla

En nyt nimittäin saa juttua irti taaskaan muusta kuin ruoasta. Tai musiikista voisi kai kirjoittaa, mutta jotenkin tuntuu hassulta aloittaa, että "kävin konsertissa, oli muuten hieno", kun ei niitä taltioimattomia konsertteja voi kuitenkaan jakaa, vaikka kuinka hehkuttaisi. Sen verran voin toki mainostaa, että jos pääsette jossain kuulemaan basso Petri Lindroosia, niin se kannattaa. Ehkä ensi kesänäkin Kerimäellä.

Mutta ruoasta siis. Taannoin joku valitteli lehdessä uusien perunoiden olematonta makua ja kallista hintaa - kun multaakin piti vielä ostaa perunoiden mukana! Eikä edes makueroa ollut ruotsalaisten ja kotimaisten perunoiden välillä! Jos kyseinen henkilö lukee tätä, niin nyt tulee pari vihjettä.

Olen järven rannalla kasvanut perunanviljelijän tytär ja kokemuksesta tiedän, että kahta ei pidä ostaa päivää vanhempina: kalaa ja uusia perunoita (OK, mansikat kolmantena). Lapsuudesta muistan, miten hyviltä ensimmäiset perunat maistuivat, kun isä kävi ne ”varastamassa”, eli ei nostanut varsia pois, vaan mullan sisältä tunnustelemalla etsi ensimmäiset syöntikokoiset mukulat. Sitten ne pantiin suoraan TUOREINA kattilaan. Äidillä on tapana heittää joukkoon muutama kevätsipulin varsi, ja niin minäkin tietysti teen. Lajikkeella ja maaperällä sekä lannoituksella on toki myös vaikutusta perunan makuun, mutta siitä teidän täytyy kysellä tarkemmin isältäni. Niin, ja kannattaa tietysti valikoida tasakokoisia perunoita, jotta ne kypsyvät yhtä aikaa, ja muistaa laittaa hiukan suolaa keitinveteen.

Uudet perunat kannattaa siis ostaa suoraan tuottajalta ja tottakai multineen. Viime vuosina yleistynyt tapa ostaa ja myydä pestyä perunaa on ihan karmea. Alastomat, suojattomat perunat köllöttävät kaupan neonvaloissa muovipussissa viikkotolkulla ja uudetkin perunat päivätolkulla. Ei siinä auta jaottelu erivärisiin pusseihin ja laatuihin, surkeaa mikä surkeaa. Pesemisen huono puoli on myös se, että kun oikean perunan ystävä menee ostamaan multaperunaa, hän saa huonompaa laatua, sillä viljelijä, jolta pestyt perunat tilataan, joutuu tietysti laittamaan ykköslaadun muovipussiin ja kakkoslaadun laariin.

Jos siis jostain saatte tuoretta perunaa, niin siitä kannattaa nauttia suorastaan sinällään. Jos joudutte tyytymään siihen, mitä kaupassa sattuu olemaan, voitte tehdä vaikkapa sitruunaperunoita seuraavan ohjeen mukaan. Resepti on BBC Good Food –lehdestä 9/08, jonka nappasin talvella kirpparilta mukaani, ja olen ruoan siis kokeillut ja kelvolliseksi havainnut.

Sitruunaperunat

450 g uusia perunoita
ripaus suolaa
yhden sitruunan raastettu kuori
1 rkl oliiviöljyä
merisuolahiutaleita

Keitä perunoita miedosti suolatussa vedessä viisi minuuttia. Kaada vesi pois, lohko perunoita, jos tuntuu tarpeelliselta ja laita uunivuokaan. Sekoittele perunoiden joukkoon sitruunankuori ja öljy. Öljyn määrä on makuasia, mutta itse pysyisin kohtuudessa eli laittaisin öljyä vain sen verran, että se kostuttaa perunat, mutta ei jää astian pohjalle. Ripottele suolahiutaleita pinnalle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia tai kunnes perunat ruskistuvat hiukan ja ovat kypsiä. Tarjoa heti vaikkapa kalaruoan lisukkeena. Pippurin ystävä (kuten minä) saattaa haluta pyöräyttää pinnalle hiukan mustapippuria.

Toinen ruokalaji, johon uusia perunoita voi tunkea, on kanarialaiset suolaperunat, joita varmaan lähes jokainen suomalainen on etelänmatkalla maistellut. Tässä myöskin kokeiltu ohje, ja lisukkeeksi tulee tietysti kuuluisa mojo. Ohjeet ovat peräisin pienestä Könemannin kustantamasta espanjalaisen ruoan keittokirjasta (Anne Wilson: Herkkuja Espanjasta).

Patatas arrugadas - Kurttuiset perunat ja mojokastike

18 pientä uutta perunaa
1 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa

Kastike:
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuminaa
1 tl paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kuumaa vettä

Laita pestyt perunat uunivuokaan, valuta öljyä päälle ja ravista vuokaa niin, että öljy leviää. Ripota suola tasaisesti perunoille. Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita ja hiukan kurttuisia. Ravista vuokaa pari kertaa kypsennyksen aikana.

Laita kastiketta varten valkosipuli, kuminat ja paprika monitoimikoneeseen. Sekoita yksi minuutti. Lisää öljy hitaasti ohuena nauhana koneen käydessä, kunnes kaikki on lisätty ja kastike saonnut. Lisää viinietikka ja kuuma vesi ja sekoita edelleen minuutti. Tarjoa perunat kuumina kastikkeen kera.

Kastikkeen toinen muunnelma saadaan, kun paprika korvataan korianterilla. Perunat maistuvat myös valkosipulimajoneesin kanssa, varsinkin, jos lautasella on myös kalaa.

Minulla on vielä mielessä lisää ruokajuttuja, mutta palataan niihin toiste, pitää lähteä podengon kanssa lenkille. Sillä on muuten aika hyvä kuulo. Kun kirjoitan jotakin keittiössä, se kuulee sen olohuoneeseen ja ryntää katsomaan, kirjoitanko ostoslappua - silloin on ehkä koirallekin kävelyretki tiedossa. Sama efekti toistuu, jos vedän auki keittiön alimman laatikon, jossa ostoskassia säilytetään. Nyt se täytyy herättää, sillä koneen naputus ei tiedä koiraparalle mitään kivaa - yllätänpä sen kerrankin!

Leppoisaa ja lepoisaa kesää teillekin!
tuurikokkinne
Virpi