Keskikesää!

Ensiksi kunnia sille, jolle se kuuluu: mainio sana "hajatelma" on peräisin ystävältäni Anu Y:ltä.

Näin hellekesänä on ollut tällä kirjoitusrintamalla hiljaista - tai sitten ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, kun en ole matkustellutkaan. Alkukesällä olin pari päivää Lahdessa, ja Lähikaupungissa olen pistäytynyt pari kertaa asioilla, siinä se. Parit juhlat on kyllä vietetty ja yhdet tulossa, mutta ei niistä sen enempää kuin että kiitos juhlavieraille, jotka tulevat etukäteen paikalle ja osallistuvat toimekkaasti juhlien valmisteluun!

Jotta ei ihan kirjoitustaito ruostuisi, näpyttelen tähän pari tomaattikeittoversiota, jotka ovat kotoisin tykkänään omasta päästä. Aloita kuullottamalla sipulisilppua öljyssä, näin kesällä tietysti mielellään nippusipuleita. Käytän useimmiten miedonmakuista rypsiölyä, mutta oliiviöljyäkin voisi käyttää. Silppua mukaan valkosipulia 1-2 kynttä tai maun mukaan. Minulla oli tuoretta tämän kesän satoa, mutta muukin käy. Älä siis käytä puristinta, sillä se rikkoo valkosipulin solurakenteen ja mausta tulee terävä - silppua veitsellä. Kuutioi tomaatteja maun ja jaksamisen mukaan ja heitä mukaan kypsymään. Älä suinkaan kalttaa tomaatteja äläkä heitä sisusta pois, sillä niissä juuri ovat parhaat makuaineet. Kun tomaatti on riittävän pieninä kuutioina, eivät kuorenpalat haittaa yhtään. Minulla on peräti terävä sahalaitainen tomaattiveitsi, joka helpottaa pilkkomista! Keittele tätä pohjaa jonkun aikaa, jotta tomaatit kypsyvät.

Tästä eteenpäin on sitten kaksi versiota: Ensimmäiseen versioon heitetään mukaan liemikuution puolikas (tai kokonainen, jos soppaa on enemmän) ja tölkillinen Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa sekä maissia joko pakasteesta tai purkista. Vettä ei luultavasti tarvita, mutta voithan huuhtaista paputölkin vesitilkalla ja huitaista sen pataan. Keitellään vielä hetki. Kipaise valmiiseen soppaan kourallinen yrttejä rapunpielestä, tai jos ei ole, niin purkista sitten mitä sattuu olemaan. Mausta vielä chilikastikkeella tai -jauheella, jos pidät tulisemmasta mausta.

Toisessa versiossa tomaattipohjaan lisätään jotain mieluista vihannesta. Minulla sattui olemaan kukkakaalin jämä, joten pilkoin sen keiton joukkoon, ja koska tomaatin määrä näytti vähäiseltä, lisäsin vielä purkista jotain - olikohan se tomaattimurskaa vai -pyrettä. No, jotain tomaattista siis. Keitellään vihannekset sopivan kypsiksi ja lopuksi viimeistellään keitto kermatilkalla - ei siis koko purkillisella, jos ei soppaa ole paljon, koska kerman on vain tarkoitus vähän pyöristää makua. Minulla oli kahvikerman jämä, joka ei tietysti ollut keittämiseen sopivaa, joten kerma juoksettui keitossa, mutta sehän on vain esteettinen haitta, maku tuli kumminkin ihan hyvä. Yrttejä ja chiliä voi tähänkin soppaan lisätä.

Tuoreet yrtit ovat kesäkeittiön mainio lisuke jokaiseen ruokaan. Minulla olisi kyllä tilaa pihassa oikeallekin yrttitarhalle, mutta laiskuuttani ostan keväällä valmiita taimia ja istutan ne isoon ruukkuun rapunpieleen, josta niitä on helppo käydä napsimassa. Raukat eivät pääsekään koko kesänä kovin isoiksi, kun aina sakset käyvät napsimassa uudet kasvustot...

Kivaa loppukesää kaikille!
toivoo mökkiytynyt Virpi