Kalenteriin katsomattakin tietää, että kirkolliskokousviikko Turussa lähestyy - posti on nimittäin tuonut taas runsaasti kirjoja ja papereita tutkittavaksi. Viime sunnuntaina me Mikkelin hiippakunnan edustajat olimme piispa Häkkisen luona kuulemassa ja keskustelemassa muutamista kokouksessa käsiteltävästä asiasta. Kiitos vieraanvaraisuudesta, Maria ja Seppo!
Kirkolliskokouksessa on taas paljon asioita työn alla, ja saimme jo varoituksen, että kokous ei todennäköisesti lopu perjantaina lounasaikaan, kuten tavallisesti, vaan kestää iltaan saakka. Muutamia aiheita mainitsen jo etukäteen: Henkilöstö- ja taloushallinnon HeTa-hanke on edennyt niin pitkälle, että palvelukeskuksen perustamisesta on käsiteltävänä lakiesitys. Piispainkokouksen selvitys aiheesta "Parisuhdelain vaikutukset kirkossa" sisältää näkemyksen, että papit voivat rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta mitään erityistä siunaustoimitusta tai kaavaa ei laadita eikä sellaista tule käyttää.
Kolmas tärkeä asia on kirkkohallituksen kansliapällikön ja ulkoasiain suhteista vastaavan kirkkoneuvoksen vaalit. Ristot Junttila ja Cantell jäävät näistä viroista eläkkeelle. Neljäs asia, joka on toisaalta surullinen, toisaalta mieluisa, on arkkipiispan juhlalliset läksiäiset Turun linnassa. Tämä on vaatinut päänvaivaa etukäteen, kun piti hankkia joku sopiva vaate, mutta torstai-iltana sitten ollaan juhlamielellä.
Kaikki kirkolliskokouksessa käsiteltävät asiat ovat nähtävillä kirkolliskokouksen nettisivuilla osoitteessa http://www.evl.fi/kirkolliskokous/
Monilla kirkolliskokousedustajilla on blogeja, seuraavassa osoitteessa on linkkejä niihin: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Yritän kirjoitella ahkerasti ensi viikolla, jotta voitte halutessanne seurata kirkolliskokouksen työskentelyä! Kaikki puheenvuorot ja päätökset tulevat toki myös em. nettisivuille varsin nopeasti, mutta siellä ei ole tietysti kommentointia...
Hauskaa vappua!
kommentaattorinne Virpi
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Opin sauna autuas aina
Moi, Lukijat.
Tänä talvena on tuota säätä piisannut. Ihan siltä varalta, että Lukija Ulkomailta osuu palstoille, kerron, että lämpömittari oli pakkasen puolella joulukuulta helmi-maaliskuun vaihteeseen. Ennätyskovia pakkasia ei ollut, kolmessakympissä korkeintaan meidän seudulla, mutta se rupesi jo väsyttämään, kun mittari juuttui viikkokausiksi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ja lunta on ollut varmasti kaikkien mielestä tarpeeksi; ennätyksiä on rikottu silläkin saralla. Jossain päin maailmaa täytyy olla kuivaa, kun kaikki vesi pakkautuu Eurooppaan! Eihän meillä Suomessa varsinaista hätää ole ollut lumen ja kylmän takia, kun talot ovat lämpimiä ja lumi siirtyy traktoreilla, mutta sääliksi käy vaikka katalonialaisia, kun siellä tuli metri lunta kerralla. Tosin Suomessakin on tänä talvena muutama ihminen kuollut lumeen joko katolta tippumalla tai putovan lumen alle jäämällä. Nyt sitten on parin viikon aikana nähty todellinen sulamisihme, kun korkeat hanget ovat huvenneet ihan olemattomiin.
Asiakseni otin kuitenkin tällä kertaa pohdiskella koulutuksen autuaallisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnan suurin keksintö ei ole pyörä tai tuli, vaan koululaitos. Olen joskus oppilaitten kanssa leikkinyt seuraavaa ajatusleikkiä: mitä tapahtuisi, jos eräänä yönä kaikki koulut yhtäkkiä häviäisivät? Ensimmäinen ajatus on tietysti "jippii", mutta kun ruvetaan pohtimaan tarkemmin, valkenee nopeasti, että koko yhteiskuntamme ja sivilisaatiomme perustuu koulutukseen. Ilman koulua asiat alkaisivat taantua muutamassa vuodessa! Siksi pidän koulutusta avaimena myös kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen, mutta tietysti köyhimmissä maissa pitäisi edetä monella rintamalla yhtä aikaa: koulutuksen lisäksi olisi huolehdittava mm. ravinnosta, terveydenhuollosta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Olen varma, että suomalaisen hyvinvoinnin perustana on pitkä ja sinnikäs lukutaito- ja muukin opetus. Kirkkoa moititaan monista asioista, mutta ehkä tässä olisi kiitoksen paikka!
Omalla kohdalla kyseessä on tietysti tätä nykyä lähinnä täydennyskoulutus, johon olenkin innokas osallistumaan. Aina koulutukset eivät osu tasoltaan kohdalleen, vaan on tarjolla joko liian tuttuja asioita tai sitten kahlataan liian kovalla vauhdilla uusia näkökulmia. Aina kuitenkin koulutuksesta jotain saa irti - jos nimittäin asenne on kohdallaan. Jos menee valmiiksi vastahakoisena, niin silloinhan ei niin sanotusti ole vastaanottaja kotona, vaikka koulutuksessa olisi miten hyvää asiaa tahansa. Toki myönnän, että huonojakin koulutuksia saattaa olla olemassa.
Pidän oppimista ihmisen perustarpeena. Toinen ajatusleikki: miten kauan ihminen säilyisi täysjärkisenä tyhjässä valkoisessa huoneessa? Ihmisen sanotaan tarvitsevan virikkeitä, mutta oppimisestahan siinä on pohjimmiltaan kysymys. Me opimme koko ajan sekä tietoisesti opiskelemalla että huomaamattamme: kun luemme lehteä, kun ulkoilemme, laitamme ruokaa, surffailemme Internetissä, harrastamme. Kaikki, mitä opimme, ei suinkaan ole hyödyllistä tai tarpeellista välittömästi tai ei ehkä koskaan, mutta hukkaan se ei mene.
Aivotutkijoiden mukaan nimittäin käytämme aivokapasiteetistamme vain osan, ehkä murto-osan, joten aivot eivät voi "täyttyä". Päinvastoin ajattelutoiminnan harjoittaminen ja oppiminen synnyttävät yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välille, joten voisi ehkä sanoa, että käyttämällä aivojen tehokkuus kasvaa! Jopa nukkuessaan ihminen oppii, sillä unen aikana aivot ilmeisesti prosessoivat ja painavat mieleen päivän asioita. Kannattaa siis nukkua! Unen puute on muuten nykyaikana nuorten ihmisten pahimpia terveysriskejä, eikä oppi tartu uupuneeseen.
Nyt tämä keski-ikäinen täti noudattaa omaa neuvoaan ja lähtee nukkumaan ja toivottaa kaikille hyvää yötä!
Tänä talvena on tuota säätä piisannut. Ihan siltä varalta, että Lukija Ulkomailta osuu palstoille, kerron, että lämpömittari oli pakkasen puolella joulukuulta helmi-maaliskuun vaihteeseen. Ennätyskovia pakkasia ei ollut, kolmessakympissä korkeintaan meidän seudulla, mutta se rupesi jo väsyttämään, kun mittari juuttui viikkokausiksi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ja lunta on ollut varmasti kaikkien mielestä tarpeeksi; ennätyksiä on rikottu silläkin saralla. Jossain päin maailmaa täytyy olla kuivaa, kun kaikki vesi pakkautuu Eurooppaan! Eihän meillä Suomessa varsinaista hätää ole ollut lumen ja kylmän takia, kun talot ovat lämpimiä ja lumi siirtyy traktoreilla, mutta sääliksi käy vaikka katalonialaisia, kun siellä tuli metri lunta kerralla. Tosin Suomessakin on tänä talvena muutama ihminen kuollut lumeen joko katolta tippumalla tai putovan lumen alle jäämällä. Nyt sitten on parin viikon aikana nähty todellinen sulamisihme, kun korkeat hanget ovat huvenneet ihan olemattomiin.
Asiakseni otin kuitenkin tällä kertaa pohdiskella koulutuksen autuaallisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnan suurin keksintö ei ole pyörä tai tuli, vaan koululaitos. Olen joskus oppilaitten kanssa leikkinyt seuraavaa ajatusleikkiä: mitä tapahtuisi, jos eräänä yönä kaikki koulut yhtäkkiä häviäisivät? Ensimmäinen ajatus on tietysti "jippii", mutta kun ruvetaan pohtimaan tarkemmin, valkenee nopeasti, että koko yhteiskuntamme ja sivilisaatiomme perustuu koulutukseen. Ilman koulua asiat alkaisivat taantua muutamassa vuodessa! Siksi pidän koulutusta avaimena myös kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen, mutta tietysti köyhimmissä maissa pitäisi edetä monella rintamalla yhtä aikaa: koulutuksen lisäksi olisi huolehdittava mm. ravinnosta, terveydenhuollosta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Olen varma, että suomalaisen hyvinvoinnin perustana on pitkä ja sinnikäs lukutaito- ja muukin opetus. Kirkkoa moititaan monista asioista, mutta ehkä tässä olisi kiitoksen paikka!
Omalla kohdalla kyseessä on tietysti tätä nykyä lähinnä täydennyskoulutus, johon olenkin innokas osallistumaan. Aina koulutukset eivät osu tasoltaan kohdalleen, vaan on tarjolla joko liian tuttuja asioita tai sitten kahlataan liian kovalla vauhdilla uusia näkökulmia. Aina kuitenkin koulutuksesta jotain saa irti - jos nimittäin asenne on kohdallaan. Jos menee valmiiksi vastahakoisena, niin silloinhan ei niin sanotusti ole vastaanottaja kotona, vaikka koulutuksessa olisi miten hyvää asiaa tahansa. Toki myönnän, että huonojakin koulutuksia saattaa olla olemassa.
Pidän oppimista ihmisen perustarpeena. Toinen ajatusleikki: miten kauan ihminen säilyisi täysjärkisenä tyhjässä valkoisessa huoneessa? Ihmisen sanotaan tarvitsevan virikkeitä, mutta oppimisestahan siinä on pohjimmiltaan kysymys. Me opimme koko ajan sekä tietoisesti opiskelemalla että huomaamattamme: kun luemme lehteä, kun ulkoilemme, laitamme ruokaa, surffailemme Internetissä, harrastamme. Kaikki, mitä opimme, ei suinkaan ole hyödyllistä tai tarpeellista välittömästi tai ei ehkä koskaan, mutta hukkaan se ei mene.
Aivotutkijoiden mukaan nimittäin käytämme aivokapasiteetistamme vain osan, ehkä murto-osan, joten aivot eivät voi "täyttyä". Päinvastoin ajattelutoiminnan harjoittaminen ja oppiminen synnyttävät yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välille, joten voisi ehkä sanoa, että käyttämällä aivojen tehokkuus kasvaa! Jopa nukkuessaan ihminen oppii, sillä unen aikana aivot ilmeisesti prosessoivat ja painavat mieleen päivän asioita. Kannattaa siis nukkua! Unen puute on muuten nykyaikana nuorten ihmisten pahimpia terveysriskejä, eikä oppi tartu uupuneeseen.
Nyt tämä keski-ikäinen täti noudattaa omaa neuvoaan ja lähtee nukkumaan ja toivottaa kaikille hyvää yötä!
torstai 4. helmikuuta 2010
Hautuumaajuttuja ja kateutta II
Niin, sen minä vielä keksin, että olen kateellinen niille, jotka ovat hyviä karaokelaulajia ja muutenkin hyviä laulajia, mikä täten tunnustettakoon.
Kauhian kiireen takia en jaksa kirjoittaa syvällisiä juttuja, mutta hauskuutan teitä, rakkaat Lukijat, parilla jutulla isäni varastoista. Ensimmäistä on kotipaikkakunnalla kerrottu tositarinana, koska se on liitetty aitoon henkilöön. Tämä lienee tapahtunut joskus 60-luvulla:
Pitäjässä oli Oskari-niminen haudankaivaja, ja siksi hautausmaata kutsuttiin nimellä Oskarin viita. Siihen aikaan haudat kaivettiin vielä käsipelissä eli lapiolla, ja koska oli kesäkuuma, haudankaivajalla oli tapana tehdä työtään öiseen aikaan. Erään kerran oli maatalon isäntä ollut käyttämässä lehmää sonnin luona vierailulla, ja palailivat he sitten pitkäksi venyneen illan jälkeen kesäyössä kotiin päin. Talsittiin rauhassa, mies edellä ja lehmä narussa perässä. Matkareitti kulki Oskarin viidan viertä, jolloin isäntä tuumasi siinä kohdalla ihan ääneen, että "tuolla niitä on monta...". Silloin hautausmaalta kuului reipas vastaus: "Onhan meitä täällä!" Lienee lehmä saanut reipasta kyytiä loppumatkalla...
Kahden muun jutun todenperäisyydestä en anna takeita, mutta hautuumaalla nekin tapahtuvat: Oli jälleen kerran kuolema korjannut seurakuntalaisen ja haudankaivaja oli yötöissä. Liekö ollut kuutamoista urakointia vai ei, en tiedä, mutta pari pitäjäläistä koiranleukaa päätti kokeilla hauturin hermoja, kun tiesivät tämän olevan yövuorossa. He huutelivat ja juoksentelivat ja kolistelivat hautausmaalla aikansa, mutta haudankaivaja ei näyttänyt regoivan millään tavalla. Aikansa kummiteltuaan nuoret miehet kyllästyivät ja päättivät lähteä kotiin ja ehtivätkin jo hautausmaan portille, kun takaa kajahti selkeä komento: "Jalotella saa, mutta alueelta ei poistuta!"
Liekö ollut sama haudankaivaja, joka sittemmin syksyisenä aamuna saapui viimeistelemään kuoppaa, joka oli edellisenä iltana jäänyt vähän keskeneräiseksi - ja peittämättä. Yöllä oli joku myöhäinen kulkija ehkä ravitsemusliikkeestä tullessaan päättänyt oikaista hautausmaan poikki, mutta oli kupsahtanut hautaan eikä ollut päässyt omin neuvoin pois. Aamulla kuuli hauturi väräjävän äänen valittavan montusta, että on niin kylmä, kovin kylmä. Haudankaivaja kurkisti haudan reunalta alas ja totesi ykskantaan: "No ihmekös tuo, kun olet potkinut kaikki mullat pois päältäsi!"
Pilkettä päiväänne!
Virpi
Kauhian kiireen takia en jaksa kirjoittaa syvällisiä juttuja, mutta hauskuutan teitä, rakkaat Lukijat, parilla jutulla isäni varastoista. Ensimmäistä on kotipaikkakunnalla kerrottu tositarinana, koska se on liitetty aitoon henkilöön. Tämä lienee tapahtunut joskus 60-luvulla:
Pitäjässä oli Oskari-niminen haudankaivaja, ja siksi hautausmaata kutsuttiin nimellä Oskarin viita. Siihen aikaan haudat kaivettiin vielä käsipelissä eli lapiolla, ja koska oli kesäkuuma, haudankaivajalla oli tapana tehdä työtään öiseen aikaan. Erään kerran oli maatalon isäntä ollut käyttämässä lehmää sonnin luona vierailulla, ja palailivat he sitten pitkäksi venyneen illan jälkeen kesäyössä kotiin päin. Talsittiin rauhassa, mies edellä ja lehmä narussa perässä. Matkareitti kulki Oskarin viidan viertä, jolloin isäntä tuumasi siinä kohdalla ihan ääneen, että "tuolla niitä on monta...". Silloin hautausmaalta kuului reipas vastaus: "Onhan meitä täällä!" Lienee lehmä saanut reipasta kyytiä loppumatkalla...
Kahden muun jutun todenperäisyydestä en anna takeita, mutta hautuumaalla nekin tapahtuvat: Oli jälleen kerran kuolema korjannut seurakuntalaisen ja haudankaivaja oli yötöissä. Liekö ollut kuutamoista urakointia vai ei, en tiedä, mutta pari pitäjäläistä koiranleukaa päätti kokeilla hauturin hermoja, kun tiesivät tämän olevan yövuorossa. He huutelivat ja juoksentelivat ja kolistelivat hautausmaalla aikansa, mutta haudankaivaja ei näyttänyt regoivan millään tavalla. Aikansa kummiteltuaan nuoret miehet kyllästyivät ja päättivät lähteä kotiin ja ehtivätkin jo hautausmaan portille, kun takaa kajahti selkeä komento: "Jalotella saa, mutta alueelta ei poistuta!"
Liekö ollut sama haudankaivaja, joka sittemmin syksyisenä aamuna saapui viimeistelemään kuoppaa, joka oli edellisenä iltana jäänyt vähän keskeneräiseksi - ja peittämättä. Yöllä oli joku myöhäinen kulkija ehkä ravitsemusliikkeestä tullessaan päättänyt oikaista hautausmaan poikki, mutta oli kupsahtanut hautaan eikä ollut päässyt omin neuvoin pois. Aamulla kuuli hauturi väräjävän äänen valittavan montusta, että on niin kylmä, kovin kylmä. Haudankaivaja kurkisti haudan reunalta alas ja totesi ykskantaan: "No ihmekös tuo, kun olet potkinut kaikki mullat pois päältäsi!"
Pilkettä päiväänne!
Virpi
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Pari linkkiä
Moi.
Yritin liittää näitä esityksiä suoraan slideshare.netistä tänne, mutta Firefox kaatui, vaikka on aikaisemmin toiminut ihan hyvin. Siksi siis saatte nämä linkkeinä. Ensimmäinen on opettajille ja muille esiintyjille: Steve Jobs malliesimerkkinä erinomaisesta esiintyjästä ja esitysten laatijasta. Meillä joka päivä esiintyvillä ei kyllä ole mahdollisuuksia samanlaisiin harjoitusaikoihin kuin hänellä, mutta oppia ei kannata kaataa ojaan sen takia. Vai miten se nyt menikään... ;) Toisessa esityksessä Harto Pönkä opastaa meitä jälleen sosiaalisen median maailmaan.
http://www.slideshare.net/cvgallo/the-presentation-secrets-of-steve-jobs-2609477
http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-kyttnotto-pelisnnt-ja-strategiat
Oikein hyvää vuoden alkua kaikille!
Virpi
Yritin liittää näitä esityksiä suoraan slideshare.netistä tänne, mutta Firefox kaatui, vaikka on aikaisemmin toiminut ihan hyvin. Siksi siis saatte nämä linkkeinä. Ensimmäinen on opettajille ja muille esiintyjille: Steve Jobs malliesimerkkinä erinomaisesta esiintyjästä ja esitysten laatijasta. Meillä joka päivä esiintyvillä ei kyllä ole mahdollisuuksia samanlaisiin harjoitusaikoihin kuin hänellä, mutta oppia ei kannata kaataa ojaan sen takia. Vai miten se nyt menikään... ;) Toisessa esityksessä Harto Pönkä opastaa meitä jälleen sosiaalisen median maailmaan.
http://www.slideshare.net/cvgallo/the-presentation-secrets-of-steve-jobs-2609477
http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-kyttnotto-pelisnnt-ja-strategiat
Oikein hyvää vuoden alkua kaikille!
Virpi
tiistai 29. joulukuuta 2009
Kateuden aiheita ja ruokaa
Hyviä välipäiviä, lukijat! Jokos olette rynnänneet alennusmyynteihin? Minä en, nimittäin se hyöty on maalaiskylässä asumisessa, että rahaa säästyy, kun kaupunkimatkat on erikseen suunniteltava. Toki sitten on toista, kun verstas eli työmaa kaupungissa taas aukeaa.
Mutta kateudestahan minun piti kirjoittaa. Harjoitin nimittäin itsetutkiskelua keittokirjan äärellä, kun lainasin kirjastosta Sikke Sumarin Namaste-kirjan, jossa kerrotaan hänen Viron-kodistaan ja kokkailukoulustaan. Kirjassa on ihan hyviä ruokaohjeita - pari on jo kokeiltukin - mutta jokin minua opuksessa ärsytti. En ole oikein vieläkään selvittänyt, mikä se oli. Epäilen siis kateutta, mutta se ei ehkä ole tyhjentävä vastaus, koska kateuteni suuntautuu pääsääntöisesti ihan muualle kuin kokkaustaitoisiin ihmisiin. No, tunnustan, ihan pikkuisen kadehdin heitäkin, mutta enemmän vielä kadehdin fiksuja, oppineita ja viisaita ihmisiä, jotka omistavat niin paljon kirjoja, että niiden väliin pitää kodissa tehdä polkuja. Ja jotka vielä ehtivät lukea kaikki ne kirjat. En ole itsekään Suomen hitain lukija 45 vuoden ja muutaman tuhannen kirjan jälkeen, mutta jotkut tuntuvat ehtivän ihan mahdottomasti. Mistä he ovat luopuneet elämässään tai mitä heillä on sellaista, jota minulla ei ole?
Kateutta sanotaan suomalaiseksi ja ehkä vielä erityisesti savolaiseksi helmasynniksi. Onneks mie oonkii karjalaine... Väitettä on tietysti mahdotonta todistaa, enkä tiedä onko sen hokemisesta mitään hyötyä. Kateushan on kyllä yleisinhimillinen lempisynti, mikäli katolisen kirkon luetteloa seitsemästä kuolemansynnistä on uskominen. Katso tästä, millaisia linkkejä olen koonnut ko. aiheesta: http://delicious.com/virpiloi/kuolemansynti
Tuorehernekeitto kateellisille ja kaikille muillekin
Teemaan sopii vihreä keitto, jota Sikke tekee suunnilleen pelkistä tuoreista herneistä, mutta minä kerman kera. Tämä ei ole ihan yhtä nopea kuin porkknansosekeitto valmiista soseesta, mutta ei tämän kiehuessa kannata lenkillekään lähteä. Kasvata ensin herneet tai hae kaupasta pakastettuja. Alkukeitoksi riittänee 100 g per henkilö, mutta meidän perheen naisille meni lounaalla 200 g per äiti ja tyttäret. Heitä herneet kattilaan ja laita vettä sen verran, että sen pinta ei yllä herneiden yli. Keittele muutaman minuutin ajan eli pehmeiksi. Juokse laittamaan puserosi likoamaan, jos et hoksannut suojautua esiliinalla tai kirkkaanvihreällä paidalla (nimim. Kokeiltu on). En ole varma, laitoinko mukaan sipulijauhetta, mutta luultavasti laitoin, koska ruokaa ei voi tehdä ilman sipulia. Koska olin reilulla tuulella ja oli joululoma, lisäsin joukkoon purkillisen kermaa, mutta porkkanasosekeiton yhteydessä mainitsemani ruokakermat, sulatejuustot ja tuorejuustot käynevät tähänkin. Lisää kasvisliemikuution palanen (tai suolaa) ja pippuria sekä yrttejä maun mukaan. Kokeile vaikka salviaa. Soseuta keitto ja ruoka on valmis. Pala leipää maistuu keiton kaverina, mutta ei tämä välttämättä muuta kaipaa.
Jonkun aivosolun takana muhii muistikuva, että jossakin keittokirjassa vastaavaan keittoon olisi käytetty liemeksi kuohuviiniä ellei peräti samppanjaa. Kuulostaa ehkä Vahteran ja Nurmen keitoksilta. Jonain päivänä minä kokeilen siideriä. Siideristä muuten riittäisikin juttua, mutta jätetään se toiseen kertaan. Hyviä välipäiviä edelleen!
Kateellinen kokkinne
Virpi
Mutta kateudestahan minun piti kirjoittaa. Harjoitin nimittäin itsetutkiskelua keittokirjan äärellä, kun lainasin kirjastosta Sikke Sumarin Namaste-kirjan, jossa kerrotaan hänen Viron-kodistaan ja kokkailukoulustaan. Kirjassa on ihan hyviä ruokaohjeita - pari on jo kokeiltukin - mutta jokin minua opuksessa ärsytti. En ole oikein vieläkään selvittänyt, mikä se oli. Epäilen siis kateutta, mutta se ei ehkä ole tyhjentävä vastaus, koska kateuteni suuntautuu pääsääntöisesti ihan muualle kuin kokkaustaitoisiin ihmisiin. No, tunnustan, ihan pikkuisen kadehdin heitäkin, mutta enemmän vielä kadehdin fiksuja, oppineita ja viisaita ihmisiä, jotka omistavat niin paljon kirjoja, että niiden väliin pitää kodissa tehdä polkuja. Ja jotka vielä ehtivät lukea kaikki ne kirjat. En ole itsekään Suomen hitain lukija 45 vuoden ja muutaman tuhannen kirjan jälkeen, mutta jotkut tuntuvat ehtivän ihan mahdottomasti. Mistä he ovat luopuneet elämässään tai mitä heillä on sellaista, jota minulla ei ole?
Kateutta sanotaan suomalaiseksi ja ehkä vielä erityisesti savolaiseksi helmasynniksi. Onneks mie oonkii karjalaine... Väitettä on tietysti mahdotonta todistaa, enkä tiedä onko sen hokemisesta mitään hyötyä. Kateushan on kyllä yleisinhimillinen lempisynti, mikäli katolisen kirkon luetteloa seitsemästä kuolemansynnistä on uskominen. Katso tästä, millaisia linkkejä olen koonnut ko. aiheesta: http://delicious.com/virpiloi/kuolemansynti
Tuorehernekeitto kateellisille ja kaikille muillekin
Teemaan sopii vihreä keitto, jota Sikke tekee suunnilleen pelkistä tuoreista herneistä, mutta minä kerman kera. Tämä ei ole ihan yhtä nopea kuin porkknansosekeitto valmiista soseesta, mutta ei tämän kiehuessa kannata lenkillekään lähteä. Kasvata ensin herneet tai hae kaupasta pakastettuja. Alkukeitoksi riittänee 100 g per henkilö, mutta meidän perheen naisille meni lounaalla 200 g per äiti ja tyttäret. Heitä herneet kattilaan ja laita vettä sen verran, että sen pinta ei yllä herneiden yli. Keittele muutaman minuutin ajan eli pehmeiksi. Juokse laittamaan puserosi likoamaan, jos et hoksannut suojautua esiliinalla tai kirkkaanvihreällä paidalla (nimim. Kokeiltu on). En ole varma, laitoinko mukaan sipulijauhetta, mutta luultavasti laitoin, koska ruokaa ei voi tehdä ilman sipulia. Koska olin reilulla tuulella ja oli joululoma, lisäsin joukkoon purkillisen kermaa, mutta porkkanasosekeiton yhteydessä mainitsemani ruokakermat, sulatejuustot ja tuorejuustot käynevät tähänkin. Lisää kasvisliemikuution palanen (tai suolaa) ja pippuria sekä yrttejä maun mukaan. Kokeile vaikka salviaa. Soseuta keitto ja ruoka on valmis. Pala leipää maistuu keiton kaverina, mutta ei tämä välttämättä muuta kaipaa.
Jonkun aivosolun takana muhii muistikuva, että jossakin keittokirjassa vastaavaan keittoon olisi käytetty liemeksi kuohuviiniä ellei peräti samppanjaa. Kuulostaa ehkä Vahteran ja Nurmen keitoksilta. Jonain päivänä minä kokeilen siideriä. Siideristä muuten riittäisikin juttua, mutta jätetään se toiseen kertaan. Hyviä välipäiviä edelleen!
Kateellinen kokkinne
Virpi
lauantai 5. joulukuuta 2009
Pikaruokaa
Kaupoista saa nykyisin valmista porkkanasosetta, jopa muulloinkin kuin joulun alla. Tämä keitto on yhtä nopea kuin joku valmisruoka.
Porkkanakeitto
Annoksesta tulee lounas kahdelle, tai sitten alkukeitto neljälle. Osta puolen kilon putkilollinen porkkanasosetta. Laita se kattilaan ja siivoa keittiö, jos puhkaisit putkilon veitsellä ja purskautit soseet ympäriinsä (nimim. Kokeiltu on). Kuumenna ja lisää joukkoon ruokakermaa tai sulatejuustoa, tai ehkä tuorejustoa. Jos teet herkkua, niin oikeaa kermaa. Määrä on makuasia, mutta sulatejuustoa laitan noin 50 grammaa tai vähän enemmän. Lisää myös palanen kasvisliemikuutiosta, mutta ei liikaa, varsinkin jos käytät suolaista juustoa. Keitä vain sen verran, että ainekset tasoittuvat - ja huomaa, että jotkut tuorejuustot eivät kestä keittämistä kovinkaan hyvin. Mausta sipulijauheella (ja halutessasi valkosipulijauheella), valkopippurilla (älä liioittele sen kanssa) ja yrttimausteella. Minä käytin basilikaa, mutta muutkin käynevät. Syö leivän kera. Jos sattuu, että keitosta tulee liian suolaista, laimenna sitä maitotilkalla. Jos se on sitten liian lirua, niin suurusta maizena-suuruksella, jonka saa ripotella suoraan ruoan joukkoon. Konstit on monet, sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki...
Keiton voisi myös tehdä pitemmällä kaavalla: Kuori ja keitä lähes kypsiksi tai keitä ja kuori muutama porkkana. Tai anna mennä saman tien vähän enemmän. Voit heittää mukaan pari perunaakin, jos huvittaa. Kuori ja silppua sipuli. Jos pidät valkosipulista, kuori ja pilko yksi kynsi. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka voita tai oivariinia ja kuullota sipulit ja porkkanat. Voit tietysti käyttää öljyäkin, mutta eipä tule yhtä hyvän makuista. Lisää tilkka vettä tai keittämisen kestävää kermaa tai molempia ja keitä ainekset pehmeiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää juusto, jos haluat sitä käyttää. Säädä keiton paksuus mieleiseksesi. Kuumenna ja mausta, kuten edellä. Muutama katkarapu tai tuoreen yrtin oksa tai hiukan murusteltua fetaa tai sinihomejuustoa näyttävät hyviltä keiton päällä, jos tarjoat sen annoksina. Hyvää ruokahalua!
Porkkanakeitto
Annoksesta tulee lounas kahdelle, tai sitten alkukeitto neljälle. Osta puolen kilon putkilollinen porkkanasosetta. Laita se kattilaan ja siivoa keittiö, jos puhkaisit putkilon veitsellä ja purskautit soseet ympäriinsä (nimim. Kokeiltu on). Kuumenna ja lisää joukkoon ruokakermaa tai sulatejuustoa, tai ehkä tuorejustoa. Jos teet herkkua, niin oikeaa kermaa. Määrä on makuasia, mutta sulatejuustoa laitan noin 50 grammaa tai vähän enemmän. Lisää myös palanen kasvisliemikuutiosta, mutta ei liikaa, varsinkin jos käytät suolaista juustoa. Keitä vain sen verran, että ainekset tasoittuvat - ja huomaa, että jotkut tuorejuustot eivät kestä keittämistä kovinkaan hyvin. Mausta sipulijauheella (ja halutessasi valkosipulijauheella), valkopippurilla (älä liioittele sen kanssa) ja yrttimausteella. Minä käytin basilikaa, mutta muutkin käynevät. Syö leivän kera. Jos sattuu, että keitosta tulee liian suolaista, laimenna sitä maitotilkalla. Jos se on sitten liian lirua, niin suurusta maizena-suuruksella, jonka saa ripotella suoraan ruoan joukkoon. Konstit on monet, sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki...
Keiton voisi myös tehdä pitemmällä kaavalla: Kuori ja keitä lähes kypsiksi tai keitä ja kuori muutama porkkana. Tai anna mennä saman tien vähän enemmän. Voit heittää mukaan pari perunaakin, jos huvittaa. Kuori ja silppua sipuli. Jos pidät valkosipulista, kuori ja pilko yksi kynsi. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka voita tai oivariinia ja kuullota sipulit ja porkkanat. Voit tietysti käyttää öljyäkin, mutta eipä tule yhtä hyvän makuista. Lisää tilkka vettä tai keittämisen kestävää kermaa tai molempia ja keitä ainekset pehmeiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää juusto, jos haluat sitä käyttää. Säädä keiton paksuus mieleiseksesi. Kuumenna ja mausta, kuten edellä. Muutama katkarapu tai tuoreen yrtin oksa tai hiukan murusteltua fetaa tai sinihomejuustoa näyttävät hyviltä keiton päällä, jos tarjoat sen annoksina. Hyvää ruokahalua!
maanantai 23. marraskuuta 2009
Irmeli Pietilä opastaa muutamien Googlen palveluiden käyttöön, huom. tämä on slidecast eli mukana on myös ääni
Check out this SlideShare Presentation:
Google
View more documents from Irmeli Pietilä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Tekstit
