Opin sauna autuas aina

Moi, Lukijat.

Tänä talvena on tuota säätä piisannut. Ihan siltä varalta, että Lukija Ulkomailta osuu palstoille, kerron, että lämpömittari oli pakkasen puolella joulukuulta helmi-maaliskuun vaihteeseen. Ennätyskovia pakkasia ei ollut, kolmessakympissä korkeintaan meidän seudulla, mutta se rupesi jo väsyttämään, kun mittari juuttui viikkokausiksi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ja lunta on ollut varmasti kaikkien mielestä tarpeeksi; ennätyksiä on rikottu silläkin saralla. Jossain päin maailmaa täytyy olla kuivaa, kun kaikki vesi pakkautuu Eurooppaan! Eihän meillä Suomessa varsinaista hätää ole ollut lumen ja kylmän takia, kun talot ovat lämpimiä ja lumi siirtyy traktoreilla, mutta sääliksi käy vaikka katalonialaisia, kun siellä tuli metri lunta kerralla. Tosin Suomessakin on tänä talvena muutama ihminen kuollut lumeen joko katolta tippumalla tai putovan lumen alle jäämällä. Nyt sitten on parin viikon aikana nähty todellinen sulamisihme, kun korkeat hanget ovat huvenneet ihan olemattomiin.

Asiakseni otin kuitenkin tällä kertaa pohdiskella koulutuksen autuaallisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnan suurin keksintö ei ole pyörä tai tuli, vaan koululaitos. Olen joskus oppilaitten kanssa leikkinyt seuraavaa ajatusleikkiä: mitä tapahtuisi, jos eräänä yönä kaikki koulut yhtäkkiä häviäisivät? Ensimmäinen ajatus on tietysti "jippii", mutta kun ruvetaan pohtimaan tarkemmin, valkenee nopeasti, että koko yhteiskuntamme ja sivilisaatiomme perustuu koulutukseen. Ilman koulua asiat alkaisivat taantua muutamassa vuodessa! Siksi pidän koulutusta avaimena myös kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen, mutta tietysti köyhimmissä maissa pitäisi edetä monella rintamalla yhtä aikaa: koulutuksen lisäksi olisi huolehdittava mm. ravinnosta, terveydenhuollosta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Olen varma, että suomalaisen hyvinvoinnin perustana on pitkä ja sinnikäs lukutaito- ja muukin opetus. Kirkkoa moititaan monista asioista, mutta ehkä tässä olisi kiitoksen paikka!

Omalla kohdalla kyseessä on tietysti tätä nykyä lähinnä täydennyskoulutus, johon olenkin innokas osallistumaan. Aina koulutukset eivät osu tasoltaan kohdalleen, vaan on tarjolla joko liian tuttuja asioita tai sitten kahlataan liian kovalla vauhdilla uusia näkökulmia. Aina kuitenkin koulutuksesta jotain saa irti - jos nimittäin asenne on kohdallaan. Jos menee valmiiksi vastahakoisena, niin silloinhan ei niin sanotusti ole vastaanottaja kotona, vaikka koulutuksessa olisi miten hyvää asiaa tahansa. Toki myönnän, että huonojakin koulutuksia saattaa olla olemassa.

Pidän oppimista ihmisen perustarpeena. Toinen ajatusleikki: miten kauan ihminen säilyisi täysjärkisenä tyhjässä valkoisessa huoneessa? Ihmisen sanotaan tarvitsevan virikkeitä, mutta oppimisestahan siinä on pohjimmiltaan kysymys. Me opimme koko ajan sekä tietoisesti opiskelemalla että huomaamattamme: kun luemme lehteä, kun ulkoilemme, laitamme ruokaa, surffailemme Internetissä, harrastamme. Kaikki, mitä opimme, ei suinkaan ole hyödyllistä tai tarpeellista välittömästi tai ei ehkä koskaan, mutta hukkaan se ei mene.

Aivotutkijoiden mukaan nimittäin käytämme aivokapasiteetistamme vain osan, ehkä murto-osan, joten aivot eivät voi "täyttyä". Päinvastoin ajattelutoiminnan harjoittaminen ja oppiminen synnyttävät yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välille, joten voisi ehkä sanoa, että käyttämällä aivojen tehokkuus kasvaa! Jopa nukkuessaan ihminen oppii, sillä unen aikana aivot ilmeisesti prosessoivat ja painavat mieleen päivän asioita. Kannattaa siis nukkua! Unen puute on muuten nykyaikana nuorten ihmisten pahimpia terveysriskejä, eikä oppi tartu uupuneeseen.

Nyt tämä keski-ikäinen täti noudattaa omaa neuvoaan ja lähtee nukkumaan ja toivottaa kaikille hyvää yötä!