Olin viime vuonna kahteen otteeseen Roomassa. Matkojen ensisijainen tarkoitus ei ollut kulinaarinen, mutta ptihän siellä syödä... Ikimuistoisin ateria oli perinteinen monen ruokalajin lounas, joka kesti kolme tuntia. Paikka oli vanha perheomistuksessa oleva ravintola pikkukaupungissa jonkin matkaa Roomasta. Kun katsotte ruokalistaa, voitte uskoa, että jatkoimme matkaa ruoasta ja juomasta suorastaan pökertyneinä! Yleishavainto ruoan suhteen oli, että se oli kaikkialla hyvää. Siinä mielessä on helppo olla turistina Italiassa.
En rupea tässä esiintymään asiantuntijana, jollainen en ole, enkä hehkuttamaan italialaisen ruoan paikallisuudesta ja ensiluokkaisista raaka-aineista ja muusta sellaisesta, jota ovat kirjat ja kokkiohjelmat täynnä. Se kaikki pitää varmaan paikkansa. Pikkuisen pitää kyllä hehkuttaa, että kun oli käynyt ruokakaupassa Trasteveressä ja kiivennyt helteessä ylös Gianicolo-kukkulalle, niin aika yksinkertainen ruoka, kuten salaatti, hedelmät, juusto ja kuiva Prosecco, maistuivat erinomaisilta fiksussa seurassa. Lisätään siihen vielä laskevan auringon punerrus Rooman keskustan yllä... Tässä kaivattaisiin nyt runoilijaa!
Pari ruokalajia pitää toki esitellä. Toinen oli äyriäisrisotto. Jos Suomessa tuotaisiin sellainen annos pöytään ravintolassa, niin menisipä ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun. Matalalla lautasella oli lätäkkö oranssia riisivelliä. Ei muuta. Ei siis mitään koristeluja eikä sattumia eikä söpöstelyjä. Mutta kyllä se oli hyvää! Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli perunapizza. Monien ravintoloiden pizzat oli jaoteltu valkoisiin (bianco) ja punaisiin (rosso), jotka eroavat toisistaan siten, että ensimmäisissä ei ole tomaattia, jälkimmäisissä on. Perunapizzassa oli päällä lähinnä perunaraastetta ja rosmariinia, ja sekin oli todella hyvää. Jonain päivänä kokeilen sitä kotona.
Jonkinlainen panzanella
Tämä salaatti on niin sanotusti omasta päästä, mutta ei erityisen omaperäinen. Italialaistyylinen se kyllä on. Jos hakee netistä, niin löytää paljon erilaisia panzanella- eli leipäsalaattiohjeita, mutta vaikka itse sanonkin, niin tämä on kyllä hyvä.
Tarvitaan rasiallinen rucolaa, rasiallinen tai pari kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja, suolaa ja pippuria, pakkaus pieniä mozzarellapalloja, pari palaa vaaleaa leipää ja öljyä (mieluiten aurinkokuivattujen tomaattien tölkistä) sekä balsamicopohjaista kastiketta.
Aloita tomaateista. Sipaise uunivuokaan pullasudilla tai puhtain käsin hiukan tomaatinmakuista öljyä tai jos sitä ei ole, niin oliiviöljyä. Halkaise tomaatit kahtia ja asettele ne leikkuupinta ylöspäin vuokaan. Jauha päälle myllystä hiukan merisuolaa ja mustapippuria. Jos ei ole näitä myllyssä, niin sitten muusta purkista. Pirskottele päälle tomaattista öljyä ehkä pari ruokalusikallista. Mausteita pitäisi riittää kaikille tomaateille, mutta ei ole tarkoitus, että ne lilluvat öljyssä. Paista tomaatteja uunissa sadassa asteessa muutaman tunnin ajan, jos haluat niistä kuivahkoja, mutta jos aikaa ei ole niin paljon, niin riittää, että tomaatit kypsyvät jonkin verran. Jos aikaa on vielä vähemmän, nosta uunin lämpötilaa. Jos sitä on todella vähän, paista tomaatit paistinpannulla. Jos ei ole pikkutomaatteja, niin viipaloi tai lohko iso tomaatti.
Katso, että rucola on tuoretta eli tummanvihreää, ei kellastunutta tai möyhyksi pehmennyttä. Huuhdo siitä hiekat kylmällä vedellä siivilässä. Valuta lehdet kunnolla ja/tai kuivaa pyyhkeellä. Ne eivät saa olla märkiä, kun kokoat salaatin. Levitä rucolat vadille tai esim. piirakkavuokaan. Asettele jäähtyneet tomaatit tasaisesti rucolan päälle ja kaada vuokaan mahdollisesti valunut liemi perään. Asettele seuraavaksi tomaattien lomaan mozzarellapallot. Jos et saa lähikaupasta pikkuisia, osta iso pallo ja paloittele se. K-kaupan Pirkan parhaat -sarjassa on aivan upea puhvelimozzarella, joka on jopa parempaa kuin mitä söin Roomassa. Itse tein sen virheen, että ostin 17-prosenttista kevytversiota, kun kaupassa ei ollut muuta, mutta ei se kyllä ollut mistään kotoisin. (Sivuhuomautus: Jos kevyttyotteilla laihtuisi, niin miksi suomalaiset ovat ylipainoisia? Mieluummin on sitten syömättä.) Ota vielä pari viipaletta vaaleaa leipää ja revi se suupaloiksi. Käytä jotain hyvää maalaisleivän tai ciabattan tapaista leipää, ei mitään pehmeää mössöä. Asettele leipäpalat vadille muiden salaattiainesten joukkoon. Ei haittaa, vaikka leipä olisi kuivahtanuttakin.
Sitten kastike. Jos ei ole muuta, niin käytä hyvää öljypohjaista valmiskastiketta. Esimerkiksi Felixin Special yrtti-balsamicokastike käy hyvin. Itse otin taas aurinkokuivattujen tomaattien öljyä ja valutin sitä salaattivadille niin, että jokaiselle leipäpalalle tuli hiukan öljyä. Taaskaan ei ole tarkoitus uittaa koko salaattia öljyssä! Sitten kukin syömämies sai lisätä omalle lautaselleen balsamicokastiketta, jota olen tuonut tulisisina Roomasta. Vastaavaa saa kyllä Suomestakin. Jos sitä ei ole, niin pelkkä balsamico suoraan pullosta käy sekin. Tai sitten voi keittää itse balsamicosiirappia, joka tehdään niin, että keitetään sokeria ja balsamicoetikkaa kattilassa kokoon. Ohjeita löytää netistä.
Pari bonusohjetta
Hyviä salaatteja samantapaisista aineksista ovat myös seuraavat: Viipaloi tomaatteja ja mozzarellaa ja irrottele tuoreesta basilikasta lehtiä. Asettele ne vadille puna-valko-vihreiksi raidoiksi. Tämän kanssa minä en viitsi käyttää kastiketta, mutta se on kovastikin makuasia. Toinen annos on oikeastaan enemmänkin alkupala: Asettele lautaselle mozzarellaa, rucolaa, tomaattia ja ilmakuivattua prosciutto-kinkkua, syö leivän, oliiviöljyn ja etikan kera. Kruunaa jollain hyvällä juomalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti