Koulutuskuulumisia

Tervehdys. Olen koulutuksessa, jossa varmaankin viisastun taas entisestään... Kohta lisää.

Lunta ja pakkasta on mukavasti.

Toivottavasti teilläkin päin! Muuten on mukavaa ulkoilla ja nauttia kauniista maisemasta, mutta pienen koirani tassuja palelee, joten lenkit eivät ole pitkiä. Ai millainen koira? Pieni sileäkarvainen portugalinpodengo, vaaleanruskea-valkoinen väriltään ja painaa 4,5 kg. Kutsutaan myös kissankorvikkeeksi, koska makaa mielellään kiepillä sylissäni, kun korjaan kokeita tai teen muuta istumatyötä.

Kokeenkorjausta haittasi eilen koiransilittelyn lisäksi myös kokkausprojekti. Yksi loman ja vapaapäivien hyvä puoli on, että voi laittaa jopa ruokaa. Pidän ruoanlaitosta silloin, kun on aikaa tehdä muutakin kuin kaivaa pizza pakasteesta, mutta eilen meni tosiaan vähän pitkäksi. Jaan teille siitä ilosta jälkiruokasoossireseptin.

Pihistetään tyttären kolapullon jämät. Keitetään juomaa kattilassa ja heitetään perään keittämistä kestäviä mausteita. Minulla sattui olemaan pöydällä vaniljatangon puolikas, kun olin tehnyt paahtovanukasta, ja appelsiinikuorta. Lisätään kirpeyttä. Mieleni teki laittaa joukkoon limettimehua, mutta kun sitruuna oli jo "korkattu", niin laitoin sitten sitä. Keitellään, kunnes kastike hiukan sakenee eli muuttuu siirappimaiseksi. Kalastetaan mausteet pois ja valmista on. Paahtovanukkaan kaveriksi tämä kastike on liian makeaa, mutta se sopii hyvin vähän kirpeämmille aineksille, kuten pakastevadelmille tai sitruksille - kuvittelisin, että verigreippilohkot olisivat hyviä ja kauniita. Jos kolaa ei ole, otetaan vettä, sokeria ja jotakin järeää alkoholijuomaa, kuten viskiä tai konjakkia. Mausteiksi voisi ajatella myös kanelitankoa, tähtianista tai kokonaisia neilikoita. Muotimaustetta chiliäkin voisi kai kokeilla. Ja jos ei alkoholijuomaakaan ole, otetaan teetä. Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteesä oli Vivi-Ann Sjögrenin ruokajuttu teen käytöstä kokkauksessa, lukekaapa! (Muistattehan, että olen jo aikaisemmin kehunut Vivi-Annin keittiössä -kirjaa.)

Ja nyt jatkamaan kokeiden lukemista, hyvää päivänjatkoa teillekin!
Virpi

Hyvää Uutta Vuotta!

Oli vissiin varsinaista slow foodia, kun kesti puolitoista kuukautta palata koneen ääreen... En nyt kehu enempää kiireilläni, mutta niitä on ollut. Joulunpyhät olen pitänyt tietokonepaastoa ja muutenkin laiskotellut, ja nyt vuodenvaihteessa palaan linjoille levänneenä.

Mainitsin viimeksi uskonnonopettajien kerhon kokouksesta. Perustimme siis Savonlinnan seudun epävirallisen kerhon, joka kokoontuu silloin, kun jäseniä huvittaa ja käsittelee hauskoja ja hyödyllisiä asioita sen mukaan kuin huvittaa. Tervetuloa mukaan, Lukija, jos olet jollakin tavalla alan ihmisiä ja välimatka ei ole kohtuuton; mitään sen kumempia jäsenkriteereitä ei ole. Seuraavan kerran kokoonnumme hiihtolomaa edeltävänä keskiviikkona - ota yhteyttä tarkempia tietoja varten.

Palaan keskeneräiseen asiaan eli yo-kirjoituksiin. Syksyn viitostehtävässä kysyttiin alkuperäiskansojen uskontojen yhteisiä piirteitä. Kyseisiä uskontoja kutsutaan myös esim. varhaiskantaisiksi tai luonnonuskonnoiksi, arkikielessä saatetaan puhua heimouskonnoista. Kun tämä on oivallettu, voidaan lähteä liikkeelle. Itse aloittaisin kertomalla johdannoksi, kuinka paljon ko. uskonnoilla on kannattajia ja missä päin maailmaa. Näitä uskontoja harjoittavia kansoja elää Amerikan ja Aasian mantereiden pohjoisosissa ja Etelä-Amerikan, Afrikan ja Australian sydänmailla. Kyse on perinteisesti ollut kirjoituksettomista kulttuureista. Jäseniä arvioidaan olevan 200-300 miljoonaa ihmistä, mutta koska kaikki eivät aktiivisesti harjoita perinteisiä uskontojaan, on valistunut arvaus uskontojen kannattajamäärästä noin 100 miljoonaa. Tästä pääsemmekin näitä uskontoja yhdistävään tärkeään peruspiirteeseen: ne ovat erottamattomasti sidoksissa kunkin kansan elämäntapaan ja kulttuuriin eli ovat etnisiä uskontoja. Tällaiseen uskontoon ei liitytä vaan synnytään, eikä uskonto kovin helposti siirry mukana, jos elämäntapa, elinkeino ja asuinympäristö muuttuvat. Peuranmetsästäjän uskonnolla ei ole sijaa kaupungissa ja tehdastyössä. Globalisaatio ja kaupungistuminen ja elinympäristön muuttuminen uhkaavatkin näitä uskontoja.

Toinen, kiinteästi äskeiseen liittyvä tekijä, on luonnon keskeinen merkitys alkuperäisuskonnoille. Koska ko. kansat elävät luonnossa ja luonnosta, on luonto myös niiden uskonto. Tämä näkyy esim. animismina ja polyteismina. Luonnon eri paikoille ja asioille ja elinkeinon eri osa-alueille on omat jumalansa ja henkensä, ja luonnon paikkoja ja ilmiöitä palvotaan. Ehkä voisimme puhua luonnon ja ympäristön haltuunotosta ja selittämisestä ja myöskin ihmetyksestä luonnon edessä. Myytit eli pyhät kertomukset ovat yksi tapa toisaalta ihmetellä, toisaalta selittää selittämätöntä. Myytit konkretisoituvat lukuisissa riiteissä.

Kolmas, tavallaan edellisiin liittyvä piirre, on yhteisöllisyys. Ankarissa luonnonoloissa ihminen ei pärjää yksin. Jos jalka katkeaa tundralla tai käärme puree viidakossa, on toisen ihmisen läsnäolo eloonjäämisen ehto. Heimo ja kansa ja perhe on kaikki kaikessa, yksin ihminen ei ole mitään. Heimosta erottaminen merkitseekin kuolemanrangaistusta. Heimoon kuuluvat myös vainajat, joita kunnioitetaan ja joilta kysytään neuvoa. Iäkkäät ihmiset ovat arvostettuja, mutta kaikkein viisaimpia ovat toki edesmenneet. Usein käytetään termiä vainajien palvonta, mutta enemmänkin on kyse siitä, että menneet sukupolvet ovat yhä omalla tavallaan läsnä heimon elämässä.

Varhaiskantaisissa uskonnoissa ei tehdäkään jyrkkää eroa tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden, luonnollisen ja yliluonnollisen välillä, vaan ne ovat yhtä aikaa läsnä olevia todellisuuden osa-alueita. Yliluonnollinen on kuitenkin sen verran pelättävää, että sen hallitsemiseen tarvitaan asiantuntijaa eli shamaania tai tietäjää. Joskus shamanismi-sanaa käytetään kaikkien heimouskontojen ja jopa uususkontojen tietäjä-ilmiöstä, mutta aika usein sillä viitataan erityisesti pohjoisten kansojen tietäjiin.

Nopea ja asiantunteva katsaus näihin uskontoihin on opetushallituksen etälukiosivulla osoitteessa: http://www.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi4/sivu_4_1_1.html. Toinen hyvä lähde on teologia.fi-sivu, jossa eritellään myös luonnonkansojen uskontojen suhdetta niitä "matkiviin" uususkontoihin. (http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11) Tähän erotteluun viitostehtävän vastaus olisikin fiksua päättää!

Kiireinen viikko

Viime viikko oli varmaan kalenterini kiireisin viikko ikinä. Normaaliin ohjelmaan kuuluu opetuksen lisäksi yleensä vähintään 1-2 kokousta ja useita palavereja yksittäisten ihmisten kanssa, mutta nyt oli tehtävänä lisäksi kolme isoa asiaa: kokeiden ja tehtävien korjaus (muovikassillinen tavaraa), lauantaisessa opettajien kolutuspäivässä vetämäni työpajan valmistelu ja esityksen valmistelu Savonlinnan seudun uskonnonopettajien paikalliskerhon ensimmäiseen kokoukseen. Ja sitten iski flunssa, joka teki tuloaan jo koko viikon kirkolliskokouksessa; kolme päivää sairaslomaa! Yritän kertoa vielä kirkolliskokouksen loppuviikon tunnelmista ja em. asioista, kunhan ensin käyn laittamassa ruokaa. Aion laittaa peruna-kasviskiusausta.

vieläkin vähän huteranoloinen
Virpi

Tuoreet terveiset Kakolasta

Iltaa. Kirkolliskokouksessa oli jälleen kiintoisa päivä, vaikka kirkkolain virkamiesoikeudellisista säännöksistä käyty keskustelu vähän ihmetyttikin. Koska haluan joskus nukkumaankin, kehun nyt kuitenkin vain tekemämme iltaretkeä. Jos en olisi unohtanut kameran johtoa kotiin, näkisitte kuviakin! Yritän huomenna jostain löytää kaapelin. Teimme siis Turun lääninvankilassa ja Kakolassa perusteellisen tutustumiskierroksen. Vangithan niistä paikoista ovat siirtyneet noin vuosi sitten uuteen Saramäen vankilaan, mutta elävä opastus herätti mielikuvat ragaistuslaitoksen elämästä henkiin. Karut olivat olosuhteet ja karua vankilan sosiaalinen elämä. Erittäin mielenkiintoista ja tietysti surulliseksi tekevää.

Toinen kohteemme oli Turun Akatemian talo, jonka komeassa (ja kaikuisassa) salissa nautime ruumiin ja sielun ravintoa iltapalan ja iltahartauden muodossa. Kiitos piispa Björkstrandille valaisevasta esittelystä. Molemmissa kohteissa opimme myös historiaa, mikä on aina interessanttia (yritän kiertää mielenkiintoista-sanaa) ja ihmiselle hyväksi.

sivistäytynyt Turun-reportterinne
Virpi

Pitkiä päiviä

Tuntuu kuin täällä Turussa oltaisiin oltu jo kauan, mutta on vasta tiistai. Tämä johtunee siitä, että eilen tehtiin kahden työpäivän verran työtä, aamuyhdeksästä iltaan puoli yhteentoista ja sitten vielä paperien lukemista. Tänään kokoustaminen loppui "jo" kahdeksalta, mutta sen jälkeen piti tietysti vielä keskustella monien ihmisten kanssa. Se on toki yhdistettyä hupia ja työtä, milloin kumpaakin tai sekä että. Pitkät päivät johtuvat siitä, että suuria asioita on vireillä; ne puhuttavat ja siksi asioiden käsittely kestää. Esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomus ja kirkkohallituksen budjetti ovat synnyttäneet paljon keskustelua.

Eikä se ole ihmekään, sillä nelivuotiskertomus kuvaa lähimenneisyyttä ja antaa sillä tavalla aineksia tulevaisuuden suunnitteluun. Budjetti taas sisältää kalliita hankkeita, joiden sisällöstä vallitsee vielä melkoinen epävarmuus. Tällaisia ovat esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hanke ja kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon joidenkin osa-alueiden siirtäminen valtakunnalliselle palvelukeskukselle eli HeTa-hanke. Erityisesti HeTa:sta tuli jo ennen kirkolliskokousta paljon kriittisiä evästyksiä, mutta itse olen kyennyt vasta vähitellen täällä muodostamaan kantaani siihen, sillä tietoa minulle ja muillekin kirkolliskokousedustajille on tullut vasta täällä paikan päällä. Olen tullut siihen ymmärrykseen, että jotain on tehtävä, sillä nykysysteemillä ei tulla tulevaisuudessa pärjäämään, koska rahaa tuhlautuu ja työvoima käy vähiin. Mitä pitäisi tehdä, on vaikeampi kysymys, mutta jos suunnittelurahaa tulevaisuuteen valmistautumiseksi ei anneta nyt, jäämme varmasti junasta. Oman kotiseurakuntani taloudellisen tilanteen kannalta HeTa-kaavailut eivät kyllä näytä hyvältä, mutta siitä asiasta keskustellaan sitten kotona.

Nyt vielä viimeiset valmistautumiset huomista varten ja sitten nukkumaan. Tulevaisuusskenaarioita aamuksi on kolme: aamumessu Maarian kirkossa, aamu-uinti tai sitten molemmat. Tänä aamuna avustin ehtoollisella mainitussa kirkossa ja se oli kyllä juhlavaa paitsi seurakunnan kokoonpanon vuoksi myös paikan vuoksi. Kirkko on jyhkeän keskiaikainen ja koristeltu viimeisen päälle ajan tyyliin. Yritin ottaa siellä kuvia, mutta valo ei oikein riittänyt, yritän jonain aamuna uudelleen. Sitä odotellessanne voitte katsoa, mitä Maariasta kerrotaan Turun seurakuntien sivulla: http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/kirkot/maarian_kirkko/

Hyvää yötä!
Virpi

Ennätyksellistä tekstitehtailua!

Toinen teksti samana iltana! Tämä johtuu siitä, että tapasin kirkolliskokouksessa Lukijan! Kivaa! Lukijoita on siis olemassa! Kyseinen Lukija kertoi yrittäneensä kommentoida tekstejäni, mutta järjestelmä oli edelleen vaatinut kirjautumista, vaikka olen säätänyt asetukset siihen malliin, että sitä ei pitäisi tarvita. En tiedä, missä vika, ottakaa yhteyttä, jos osaatte auttaa. Kommentoida voi siis joka tapauksessa siten, että hankkii itselleen Google-tilin, mikä on helppoa ja ilmaista. Sen jälkeen voi samalla salasanalla käyttää kaikkia käteviä Google-palveluja, jotka ovat oikeasti käteviä. Suosittelen esim. Google Docsia.

Tilin saa seuraavalla tavalla: Avaa http://www.google.fi/ -sivu. Klikkaa oikasta yläkulmasta kohtaa "Kirjaudu sisään". Klikkaa kohtaa "Luo tili". Sen jälkeen noudata ruutuun tulevia ohjeita: Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja valitsemasi salasana (älä käytä samaa salasanaa joka paikassa, valitse sana, jota ei ole sanakirjassa ja kirjoita salasana muistiin vaikka kalenteriisi tai Internetissä olevaan salasanojen hallinnointipalveluun). Kirjoita salasana uudestaan. Pidä tai poista kolme väkäsmerkkiä sen mukaan, haluatko, että tietokone muistaa kirjautumisesi, haluatko ottaa käyttöön verkkohistorian ja haluatko Googlen oletusetusivuksi (homma toimii, valitsitpa väkäset tai et). Kirjoita sen jälkeen seuraavaan ruutuun sana, jonka näet ruudun yläpuolella; tämän tarkoitus on rosvo-ohjelmien estäminen. Lue sen jälkeen palvelu- ja käyttöehdot, tarkista tietosi ja nappaa "Luo minulle tili" -kohtaa. Tästä eteenpäin en voi neuvoa tarkasti, kun en viitsi tehdä itselleni toista tiliä, mutta Google lähettää sähköpostiisi viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla vahvistat palvelun avaamisen. Tämän jälkeen voit kommentoida ja tehdä muutakin mukavaa.

Klikkailemisiin!
Virpi