Parempia opettajia?

Uusimman Opettaja-lehden pääkirjoituksen on kirjoittanut päätoimittaja Hannu Laaksola. Sen pääaihe on työpaikkakiusaaminen, ja kakkosaihe, josta kirjoitetaan lyhyesti, on otsikoitu "Opettaja on paras käyttöliittymä". Tässä linkki: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2012_12/168583.htm

Jos ette jaksa kurkata linkin taakse, niin kerron, että Laaksola aloittaa toteamalla, että valtion leikkuri tulee aiheuttamaan pienten lukioiden lakkauttamisia, koska valtionosuuksia leikataan alle 200 opiskelijan lukioilta. Hän jatkaa, että pikkulukiot houkuttelevat opiskelijoita mm. ilmaisilla kirjoilla ja tietokoneilla, mutta pitää tällaisia houkuttimia turhina ja esittää, että todellinen houkutin olisi opettajiin investoiminen. "Mitä parempia opettajia lukio tarjoaa oppilailleen, sen tasokkaampaa on myös opetus."

"Paremmat opettajat" sai ajatukseni liikkeelle. Mistähän niitä parempia opettajia saisi? Mikä tekee opettajasta paremman (kuin joku toinen opettaja)? Millä mitataan, kuka on parempi opettaja? En lähde arvailemaan, mitä Laaksola tarkoittaa, vaan annan seuraavassa ajatusteni kulkea ihan omia polkujaan.

Suomessa on yleissivistävän koulutuksen puolella varsin hyvä tilanne sen suhteen, että suurin osa opettajista on päteviä eli asianmukaisen koulutuksen saaneita. Ammatillisella puolella tilanne on heikompi, mutta ei siitä sen enempää. Aiheesta on olemassa tilastojakin, mutta en jaksa niitä nyt tähän hätään kaivaa esiin. Mutta siis päteviä opettajia on. Luultavasti eri yliopistojen välillä ei ole ratkaisevia eroja opettajankoulutuksessa, joten voinemme olettaa, että varsin tasalaatuisesti hyvin koulutettuja opettajia on kaikkialla Suomessa. Jos joku kunta haluaisi palkata parempia opettajia, niin kuinkahan se onnistuisi?

Mutta eiköhän jokainen koulutuksen järjestäjä halua palkata mahdollisimman hyviä opettajia? Huhu kyllä kertoo, että jossain päin pidetään säästösyistä töissä epäpäteviä ihmisiä, kun heille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa, mutta tämä lienee vain ilkeää panettelua... No niin. Kunta on siis palkkaamassa opettajia ja valintaprosessi on käynnissä, ja yllätys yllätys, virkaan valitaan se, jolla on hyvät paperit ja joka vaikuttaa haastattelussa sopivimmalta. Siis tietysti valitaan paras!

Mistä eroja sitten eri koulujen välille tulee, miten joku koulu voisi kerätä parempia opettajia kuin joku toinen? Ehkä sillä tavalla, että toisilla paikkakunnilla virkoihin on enemmän hakijoita kuin toisilla. Mutta onko aina niin, että ne harvalukuiset hakijat ovatkin heikompia kuin monilukuinen joukko? Enpä usko. Jos olisi niin, niin silloin ruuhka-Suomessa olisi parempia opettajia kuin harva-Suomessa. Tämä ei kuitenkaan näy koulujen tuloksissa, vaan koko Suomessa oppimistulokset ovat varsin tasalaatuisia. Taaskaan en jaksa etsiä tilastoa, mutta uskokaa pois, näin on.

Tosiasiahan on, että kaikkiin kouluihin valikoituu monenlaisia opettajia, koska me ihmiset olemme erilaisia. Tosiasia on myös se, että oppimiseen vaikuttaa moni asia, ei pelkästään se, millainen opettaja on. Tutkimusten mukaan (arvaatte jo: en jaksa etsiä linkkiä) perheen sosiaalinen asema ja erityisesti äidin koulutustaso on suurin yksittäinen oppilaan koulumenestystä selittävä tekijä. Tämä siis tilastollisesti tarkasteltuna. Yksittäisen opiskelijan kohdalla voi olla toisinkin. Siis ratkaisevinta ei tilastollisesti ole se, onko oppilaalla parempi opettaja - vaikka tietenkin yksittäisen opiskelijan, luokan tai koulun kannalta se toki on merkityksellistä.

Mistä niitä parempia opettajia sitten saadaan? Tietty pitää panostaa opettajankoulutukseen ja rekrytointiin, mutta ennen kaikkea siihen, mitä tapahtuu, kun opettaja on työssään. Toivon, että päätoimittaja Laaksola tarkoitti tätä, kun hän kirjoitti opettajiin investoimisesta. Nimittäin siihen, onko opettaja hyvä tai vielä parempi, vaikuttaa kovin moni seikka. Henkilökohtaisten ominaisuuksien ja saadun koulutuksen lisäksi olennaista on koko koulun kulttuuri ja toimintatapa. Vaikka ope on usein ainoa aikuinen luokassa, hänellä on runsaasti isompia tai pienempiä työtovereita, nimittäin oppilaita. Lisäksi hänellä on työtovereita opehuoneessa ja esihenkilö rehtorin kansliassa. On vielä myös koulu -tai sivistysvirasto ja enemmän tai vähemmän ymmärtäväiset luottamushenkilöt koulutuslautakunnassa. Ja vanhemmat ja yritysmaailma ja jokainen kansalainen, joka on opetuksen asiantuntija, koska on itse käynyt koulua... Okei, rupesin vähän liioittelemaan, mutta tarkoitan sitä, että yhteisö, jossa opettaja toimii, vaikuttaa todella paljon siihen, millainen opettaja hän on. Edellä mainittujen asioiden lisäksi Internet ja sosiaalinen media tarjoavat loistavan verkoston, jossa opettaja voi - jos niin haluaa - rakentaa itselleen oman oppimis-ja tukiverkoston (PLN, Personal Learning Network).

Edellinen pohdinta nousee omasta kokemuksestani. Minulle nimittäin valkeni eilen epämiellyttävä totuus, että olen ollut osan elämästäni alisuoriutuja. Ettekö usko? Se on totta ja se johtuu siitä, että en ole kaikissa elämänvaiheissa päässyt osaksi innostavaa yhteisöä, joka olisi sparrannut ja saanut minut ja muut jäsenensä ottamaan itsestään kaikki irti. En käy tässä avautumaan elämänhistoriastani, mutta alisuoriutuminen alkoi jo koulussa, kun omaa osaamistaan piti piilottaa tai ainakin vähätellä, jotta sulautuisi paremmin porukkaan. Olin kyllä omalla tavallani erilainen nuori ja ihan reippaasti lukutoukka, mutta silti joku sosiaalinen paine oli olemassa, että joukosta ei saanut erottua liikaa. Tämän voi hyvin yleistää opettajan työhön ja toki muuhunkin työelämään ja opiskeluun: innostavassa seurassa, jossa kannustetaan toisia menemään eteenpäin, oppimaan uutta ja olemaan parempi opettaja, kuka tahansa voi olla parempi opettaja.

Tosiasiaoiden tunnustaminen on viisauden alku, joten tästä lähtien alisuoriutuminen olkoon minun kohdallani vain kaukainen muisto! Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että nykyisessä työpaikassani en kärsi alisuoriutumisesta. Terveisiä vaan kivaan työpaikkaani ja kaikkiin kouluihin, joihin toivon eteenpäin menemisen meininkiä ja keskinäistä tsemppausta.

Ja vielä hyvää marianpäivää kaikille Marioille ja muillekin!
toivoo tunnustuskirjailijanne
Virpi