Kumma juttu

Nimittäin se, että silloin, kun ei ole aikaa kirjoittaa, aiheita pyörii mielessä tanhunaan, mutta sitten, kun yhtäkkiä on aikaa, niin ei olekaan inspiraatiota. No, jos tässä elämässä jää inspistä odottelemaan, niin ei saa kovin paljon asioita aikaan.

Esimerkiksi ruoasta en ole kirjoittanut pitkään aikaan, vaikka olen kokannut harva se... no en nyt sentään päivä, mutta aika usein kuitenkin. Sisareni vierailivat taannoin luonamme ja toivat mukanaan seljankan ohjeen, johon olivat saaneet innoitusta Viron-matkoilta. Suomessahan seljanka tehdään yleensä kalasta, mutta tämä on lihasoppaversio. Sisaret olivat yksimielisiä naudanlihasta ja tomaattipyreestä ja siitä, että keittoon ei tule selleriä. Muuten erimielisyys vallitsi ainakin porkkanan ja herkkusienten käytöstä ja vissiin parista muustakin ainesosasta. Keitto saatiin kuitenkin keitettyä ja hyvää se oli. Tällä viikolla tein oman version aiheesta tutulla "otetaan mitä on" -periaatteella, joten saattaa olla, että tämä jonkin verran eroaa alkuperäisestä. Vaan hyvää tuli.

Lihaseljanka

Osta naudan keittolihaa tai sen puutteessa jotain paistia. Määrä voi olla jotain 500 - 700 g. Kuutioi liha. Jos se on jo valmiina paloina, leikkele niitä tarpeen mukaan pienemmiksi. Itse en ainakaan pidä suurista möykyistä keitossa, koska niiden paloittelu lusikalla on hankalaa ja kokonaisina mutustaminen vaikeaa. Lihan voi laittaa kattilaan kylmään veteen, kiehauttaa ja kuoria sitten vaahdon pinnalta. Minä ruskistin lihapaloja jonkin verran voissa ja huljautin myös pannun huuhdeliemen pataan. Jälkimmäisllä menetelmällä tulee maukkaampaa eikä voi tee pahaa sopalle, ainakaan, jos liha on vähärasvaista. Lisää kattilaan pari reilua ruokalusikallista tomaattipyrettä ja vettä jonkin verran. Määrää on vaikea sanoa, mutta vettä on helpompi myöhemmin lisätä kuin ottaa pois, joten voit kitsastella tässä vaiheessa. Lisää laakerinlehti tai pari ja maun mukaan mustapippureita. Minun makuni vaatii niitä suht paljon. Jos ei ole kokonaisia pippureita, käytä rouhetta. Lihoja kannattaa keittää sitä kauemmin, mitä jänteisempiä ja kalvoisempia palat ovat. Paisti menee vähemmälläkin keittämisellä.

Valmistele sillä aikaa vihannekset. Minulla oli pala selleriä ja ehkä kolme porkkanaa ja yksi nauris ja lasipurkillinen herkkusieniä ja kolme tai neljä hyvänkokoista perunaa. Olikohan vielä jotain? Sipulia yleensä laitan joka paikkaan, mutta sitä nyt ei sitten taas ollutkaan, eikä ollut purjoakaan. Valkosipulia oli. Pilko kasvikset ja heitä ne pataan ja lisää vettä tarpeen mukaan. Keittele jonkin aikaa ja rupea maistelemaan. Tämä on kriittinen vaihe. Keittoon pitää saada täyteläisyyden ja kirpeyden tasapaino, joten saattaa olla, että lisää tomaattia tarvitaan ja ehkä lihaliemikuution puolikas ja teelusikallinen suolaa. Kirpeyttä tulee maustekurkkukuutioista tai tässä tapauksessa kotitekoisesta kurkkupikkelssistä. Keitä, kunnes soppa vaikuttaa kypsältä.

Tarjoa leivän kera, ja jos hoksasit ostaa smetanaa tai muuta semmoista, niin laita sitä nokkare keittolautaselle. Persijaakin voisi laittaa. Ja nyt just muistan, että Sisarten soppaan tuli oliiveja, sitruunatäytteisiä sellaisia, mutta "ei oteta, mitä ei ole" -keittiön soppaan ei tullut.

Hyvää ruokahalua!

Ekovinkki

Tällä kertaa sopinee muistuttaa (myös itseään) siitä, että ruoan pois heittäminen on kallista ja ympäristön kannalta tuhoisaa, kuten tiedotusvälineissä on kerrottu viime aikoina. Muistutan (myös itseäni) siitä, että ruokaan liittyvät ratkaisut tehdään yleensä kaupassa, joten kannattaa mennä ostoksille maha täynnä ja huolellisesti mietityn ostoslapun kanssa. Ostoslappuja minulla on muuten nipullinen keittiön laatikossa, ja ne on leikattu jälkikasvun koulusta tuomista monisteista ja kouluvihkoihin jääneistä tyhjistä sivuista ja joskus myös laskujen kirjekuorista, jos sattuu akuutti paperipula.