Podengosta

Tervehdys!

Podengo ei siis ole marsu vaan koira, kuten kuvista näette. Tarkemmin sanottuna Tepsu siis on pieni sileäkarvainen portugalinpodengo. Podengoja on erilaisia (esim. ibizanpodengo), ja näitä portugalilaisiakin kuusi muunnosta: iso, keskikokoinen ja pieni sekä sileä- ja karkeakarvainen. Suomessa tiettävästi on vain pieniä ja keskikokoisia.

Podengot ovat metsästyskoiria, vaikka moni ei sitä usko, kun meidän koiraa katselee, se kun ei ole paljon kissaa isompi. Paino on noin 4,5 kg ja korkeutta himpun enemmän kuin kissalla tai mäyräkoiralla. Suomessa podengot eivät metsästä (paitsi jos pääsevät karkuun ja ottavat saalista kiinni ominpäin), mutta rodun kotiseudulla niitä käytetään kaniinien ja muun pienriistan metsästykseen. Rusakkoa kohtaan meidän Tepsu ei tunne metsästysintoa, niitä kun on tullut pari kertaa vastaan, mutta linnut, oravat, siilit, naapurin kissa ja kaikki vastaantulevat koirat kiinnostavat. Podengoharrastajat (joita me emme ole, meillä vain sattuu olemaan sellainen) vievät koiriaan agilitykentille ja vinttikoirien kilparadoille, jotta ne saavat purkaa loputonta tarmoaan.

Podengoja sanotaan arkaaiseksi roduksi, se on siis vanha rotu, jota ei ole jalostamalla muunneltu. Se merkitsee, että podengoilla on jäljellä vahvat lauman suojelemisvaistot, se esimerkiksi haukkuu herkästi varoittaakseen vaarasta ja saattaa olla ärhäkkä vieraille. Nämä siis metsästysvietin lisäksi. Siksi podengo ei ole paras kerrostalokoira eikä vanhan mummelin seurakoira - enkä ole ihan varma pikkulapsiperheestäkään. Mutta sopivassa kodissa ja hyvin koulutettuna se on tosi hauska ja reipas koira. Vie emännän lenkille kaksi kertaa päivässä satoi tai paistoi. Mieluummin tietysti paisteella, sillä etelän maista tulevan koiran turkki ei oikein meikäläisissä oloissa riitä. Talvella sillä pitää olla takki päällä tai sitten on suoritettava aika nopeaa liikettä... Toisaalta se on hyvin seurallinen ja viihtyy lauman keskellä - sylissä, jos suinkin mahdollista.

Hupaisinta meidän koirassa on ehkä se, miten se saa kaikki hyvälle tuulelle. Se juosta tipsuttelee pienillä jaloillaan kuin vietereillä, häntä ja korvat pystyssä sen näköisenä, että kivaa on koko ajan. Podengon korvat ovat erittäin ilmeikkäät ja niiden lukemattomista eri asennoista voi nähdä, mitä sillä on mielessä. Tepsu on lisäksi kehittänyt oman tervetuliaisrituaalin: kun joku perheenjäsen tulee kotiin, innosta kiemurteleva koira etsii jotakin suuhunsa, vaikka sukan, jos ei muuta löydä,ja sitten ulvahtelee iloiset tervehdykset. Näettekö muuten, miten se hymyilee ylimmässä kuvassa?

koiran äitsy
Virpi