Turussa ollaan

On siis kirkolliskokousviikko alkamassa. Tänään sunnuntai-iltana on monilla valiokunnilla kokouksia, mutta käsikirjavaliokunnalla ei, joten joudan vähän kirjoittamaankin. Huonessa odottaa kyllä luettavaa, kun tämän kokousviikon materiaaleja on tullut postissa harva se päivä. Tai ainakin viikoittain. Toki olen niitä silmäillyt, mutta pitää vielä katsoa kaikki läpi ennen kuin käsittely alkaa. Oli muuten ihan mukava tulla tänne kristilliselle opistolle, nähdä tuttuja ihmisiä ja asettua heti pöytään syömään jonkun muun laittamaa hyvää ruokaa. Ja kiitos Jaana-sijaiselle, ettei minun tarvitse olla huolissani, miten työt sujuvat työpaikalla!

Omatuntoni vähän kolkuttaa, kun en ole ehtinyt käsitellä kaikkia yo-tehtäviä, mutta jos näkisitte kalenterini, ymmärtäisitte, miksi on näin. Kirjoitan nyt kuitenkin jotain viidennestä tehtävästä, joka kuului: Mitä yhteisiä piirteitä on alkuperäiskansojen uskonnoissa? Tämä on hyvä perustehtävä, ei liian vaikea ja mahdollinen vastata kurssien pohjalta. Itse hahmotan alkuperäiskansojen (eli varhaiskantaiset eli luonnon-) uskonnot seuraavalla tavalla:

Alkuperäiskansojen kulttuurit ovat olleet kirjoituksettomia, suullisen perinteen kulttuureita (vaikka nykypäivänä jo enemmän tai vähemmän kirjoitettuinakin muistiin merkittyjä), ja elantonsa nämä kansat ovat saaneet luonnosta metsästyksen, kalastuksen, keräilyn ja yksinkertaisin menetelmin harjoitetun maa- ja karjatalouden välityksellä. Näille kansoille on ominaista ensinnäkin kokonaisvaltainen maailmankuva, jossa uskontoa ei mielletä muusta elämästä erilliseksi alueeksi, vaan luonnollinen ja yliluonnollinen muodostavat yhden kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa on oma paikkansa jumalille ja hengille, ihmisille ja vainajille. Jumalia on yleensä useita, ja henget asuttavat niin elollista kuin elotontakin luontoa (polyteismi, panteismi ja animismi). Koska nämä kansat elävät kiinteässä yhteydessä luontoon ja niiden koko elämäntapa on suoraan riippuvainen luonnosta, saa luonto myös uskonnossa keskeisen osan. Luonto ja kaikki, mitä siinä on ja mitä ihminen luonnosta saa, on pyhää. Palvonnan kohteita ovat usein luonnonilmiöt (aurinko, ukkonen), paikat (vuoret, joet) ja eläimet (karhu); palvotut asiat ovat tabuja, mikä juuri johtuu niiden pyhyydestä ja pelottavuudesta.

Toiseksi näille kansoille tyypillistä on vahva yhteisöllisyys; perhe, suku ja heimo - myös sen kuolleet jäsenet - muodostavat kokonaisuuden, johon yksilö liittyy. Ilman yhteisöä ihmistä ei ole olemassakaan, ja yhteisöstä eristäminen merkitsee kuolemantuomiota. Tällä on tietenkin suora yhteys siihen, että ankarissa luonnonolosuhteissa, vaikkapa Siperiassa, yksin jäävällä ihmisellä ei ole juurikaan eloonjäämisen mahdollisuuksia. Ns. vainajienpalvonta on ymmärrettävä tässä asiayhteydessä. Suvun vainajien tyytyväisyys takaa hyvän elämän nyt elossa oleville.

Myytit ja riitit ovat hyvin tärkeitä alkuperäiskansoille; niiden avulla maailma otetaan haltuun ja niiden avulla perinne myös siirretään uusille sukupolville. Maailmankuva on yleensä maaginen: uskotaan, että ihminen voi vaikuttaa korkeampiin voimiin riittien ja loitsujen avulla. Avainasemassa tässä ovat shamaanit tai muut vastaavat tietäjät, jotka hallitsevat yhteydenpidon maailman eri tasojen välillä - siis vainajien, ihmisten, henkien ja jumalien. Kultti (palvonnan kokonaisuus), myytit ja riitit muodostavat kokonaisuuden. Yo-vastaus kannattaa ryydittää esimerkein, jotka tässä nyt jätän vähemmälle. Kiinnostuneille suosittelen vaikkapa professori Juha Pentikäisen tutkimuksia esittelevää nettisivua http://www.etnika.fi/. Uskonnot.fi-sivulla vedetään myös rajaa alkuperäisuskontojen ja uususkontojen välille. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11.

Nyt lähden lukemaan tärkeitä papereitani ja lupaan, vaikka lyhyestikin, kirjoittaa, mitä täällä käsitellään. Toki voitte katsoa myös kirkolliskokouksen nettisivuja evl.fi-osoitteessa. Kokous alkaa aamulla messulla Maarian kirkossa ja ohjelman runsaudesta päätellen tulemme tekemään pitkiä työpäiviä tällä viikolla!

ahkera ihmisenne
Virpi