Tulevaisuudesta

Yksi kirkolliskokouksen teemoista tällä viikolla on ollut tulevaisuuden ennustaminen, sillä valiokunnat laativat lausuntoja viime syksynä julkaistusta kirkon tulevaisuusselonteosta. Selonteko pureutuu ansiokkaasti maailman muuttumiseen ja sen megatrendeihin, kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeen ja monikulttuurisuuden lisääntymiseen sekä median, erityisesti Internetin, aiheuttamaan muutokseen ihmisten elämässä.

Viimeksi mainitusta asiasta on paljon puhuttu myös koulumaailmassa, ja olen mielenkiinnosta asiaan lähtenyt koulutuksiin ja seminaareihin, joissa sitä on käsitelty. Myös kirkon HEV-hankkeeseen olen änkeytynyt. Halusimmepa tai emme, uusi teknologia muuttaa elämäämme ja maailmaa, ja minusta on parempi olla siinä mukana ja pyrkiä ehkä vaikuttamaankin muutokseen kuin mennä nurkkaan murjottamaan ja sanoa, etten minä ainakaan koskaan sitä kamalaa feisbuukkia käytä.

Ajassamme ovat yhtä aikaa näkyvissä kaksi ikivanhaa ja taas uutta trendiä, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tarpeet. Toisaalta tätä aikaa kuvataan individualistiseksi ja hedonistiseksi: ihmiset haluavat itse rakentaa elämänsä aina arvoja ja uskontoa myöten ja erottua muista yksilöllisillä (kulutus)valinnoillaan. Auktoriteetteja ja instituutioita vierastetaan ja valintoja tehdään sen perusteella, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Toisaalta ihminen ei ole lakannut olemasta laumasielu ja yhteyttä kaipaava olento. On näkyvissä merkkejä, että suvun, perheen, kotiseudun ja isänmaan arvostus kasvaa jälleen. Fyysisen läheisyyden ja kasvoista-kasvoihin-kohtaamisen tarve ei ole heikentynyt, mutta sen rinnalle ovat tulleet yhteisöt, joissa tapaaminen tapahtuu kuitenkin useimmiten sähköisten välineiden kautta. Yhteisöjen jäsenyys saattaa olla löyhää ja satunnaista, niitä ei ohjaa mikään auktoriteetti eivätkä ne ole välttämättä pysyviä. Toisaalta ne saattavat olla pitkäikäisiä ja niiden pohjalta voi syntyä live-tapaamisia ja "perinteisiä" kestäviä ystävyys- tai parisuhteita.

Enää ei siis voi puhua erikseen virtuaalimaailmasta ja reaalimaailmasta, koska myös "virtuaalissa" eletty elämä ja vietetty aika on reaalista. Ajatus virtuaalimaailman erillisyydestä juontanee juurensa käsitykseen, että Internet tai sosiaalinen media ovat lähinnä pelaamista tai muuta viihdettä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, sillä yhä enemmän koulutus, yritystoiminta ja muu työelämä, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, viranomaisten kanssa asioiminen, uskonnon harjoittaminen ja muu asia-asia käyttää välineenään Internetiä ja siinä toimivaa sosiaalista mediaa. Mobiililaitteiden yleistyessä yhteydet kaikkien kanssa ja kaikkialle kulkevat taskussa mukanamme, ja tulevaisuudessa kommunikoimme paitsi ihmisten, myös elottomien kappaleiden kanssa niihin liitetyn tietotekniikan kautta.

Uudet teknologiat ja niille rakennetut palvelut muuttavat ihmisten toimintatapoja ja ajankäyttöä. Eipä ennen vanhaan kirkolliskokouksen keskusteluista ilmaantunut välitöntä tietoa ja kommentointia asiasta kiinnostuneitten nähtäväksi. Eivät edustajat naputtaneet koneita istuntosalissa tai kaikissa sopivissa väleissä kirjastossa. Väistämättä teknologian ja toiminnan muutokset muuttavat myös ihmistä - jopa aivotoimintaa myöten. Mielenkiintoinen kysymys on, miten? Ei tietenkään ole itsestään selvää, että muutokset ovat positiivisia; tietokoneen äärellä kököttäminen vie aikaa esimerkiksi liikunnalta ja saattaa heikentää fyysistä terveyttä. Toisaalta, kuten sanoin, muutos on jo olemassa eikä sitä voi estää, tuskin edes hidastaa.

Tämä pohdinta jää nyt kesken, mutta voitte jatkaa sitä tykönänne, sillä lähden syömään ja sitten menemme porukalla Turun tuomiokirkkoon Viimeinen ehtoollinen -näyttelyä katsomaan ja sitten arkkipiispalle ja -piispattarelle kylään. Toivotan meille hauskaa iltaa, ja teillekin!

Virpi