Kiireinen viikko

Viime viikko oli varmaan kalenterini kiireisin viikko ikinä. Normaaliin ohjelmaan kuuluu opetuksen lisäksi yleensä vähintään 1-2 kokousta ja useita palavereja yksittäisten ihmisten kanssa, mutta nyt oli tehtävänä lisäksi kolme isoa asiaa: kokeiden ja tehtävien korjaus (muovikassillinen tavaraa), lauantaisessa opettajien kolutuspäivässä vetämäni työpajan valmistelu ja esityksen valmistelu Savonlinnan seudun uskonnonopettajien paikalliskerhon ensimmäiseen kokoukseen. Ja sitten iski flunssa, joka teki tuloaan jo koko viikon kirkolliskokouksessa; kolme päivää sairaslomaa! Yritän kertoa vielä kirkolliskokouksen loppuviikon tunnelmista ja em. asioista, kunhan ensin käyn laittamassa ruokaa. Aion laittaa peruna-kasviskiusausta.

vieläkin vähän huteranoloinen
Virpi

Tuoreet terveiset Kakolasta

Iltaa. Kirkolliskokouksessa oli jälleen kiintoisa päivä, vaikka kirkkolain virkamiesoikeudellisista säännöksistä käyty keskustelu vähän ihmetyttikin. Koska haluan joskus nukkumaankin, kehun nyt kuitenkin vain tekemämme iltaretkeä. Jos en olisi unohtanut kameran johtoa kotiin, näkisitte kuviakin! Yritän huomenna jostain löytää kaapelin. Teimme siis Turun lääninvankilassa ja Kakolassa perusteellisen tutustumiskierroksen. Vangithan niistä paikoista ovat siirtyneet noin vuosi sitten uuteen Saramäen vankilaan, mutta elävä opastus herätti mielikuvat ragaistuslaitoksen elämästä henkiin. Karut olivat olosuhteet ja karua vankilan sosiaalinen elämä. Erittäin mielenkiintoista ja tietysti surulliseksi tekevää.

Toinen kohteemme oli Turun Akatemian talo, jonka komeassa (ja kaikuisassa) salissa nautime ruumiin ja sielun ravintoa iltapalan ja iltahartauden muodossa. Kiitos piispa Björkstrandille valaisevasta esittelystä. Molemmissa kohteissa opimme myös historiaa, mikä on aina interessanttia (yritän kiertää mielenkiintoista-sanaa) ja ihmiselle hyväksi.

sivistäytynyt Turun-reportterinne
Virpi

Pitkiä päiviä

Tuntuu kuin täällä Turussa oltaisiin oltu jo kauan, mutta on vasta tiistai. Tämä johtunee siitä, että eilen tehtiin kahden työpäivän verran työtä, aamuyhdeksästä iltaan puoli yhteentoista ja sitten vielä paperien lukemista. Tänään kokoustaminen loppui "jo" kahdeksalta, mutta sen jälkeen piti tietysti vielä keskustella monien ihmisten kanssa. Se on toki yhdistettyä hupia ja työtä, milloin kumpaakin tai sekä että. Pitkät päivät johtuvat siitä, että suuria asioita on vireillä; ne puhuttavat ja siksi asioiden käsittely kestää. Esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomus ja kirkkohallituksen budjetti ovat synnyttäneet paljon keskustelua.

Eikä se ole ihmekään, sillä nelivuotiskertomus kuvaa lähimenneisyyttä ja antaa sillä tavalla aineksia tulevaisuuden suunnitteluun. Budjetti taas sisältää kalliita hankkeita, joiden sisällöstä vallitsee vielä melkoinen epävarmuus. Tällaisia ovat esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hanke ja kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon joidenkin osa-alueiden siirtäminen valtakunnalliselle palvelukeskukselle eli HeTa-hanke. Erityisesti HeTa:sta tuli jo ennen kirkolliskokousta paljon kriittisiä evästyksiä, mutta itse olen kyennyt vasta vähitellen täällä muodostamaan kantaani siihen, sillä tietoa minulle ja muillekin kirkolliskokousedustajille on tullut vasta täällä paikan päällä. Olen tullut siihen ymmärrykseen, että jotain on tehtävä, sillä nykysysteemillä ei tulla tulevaisuudessa pärjäämään, koska rahaa tuhlautuu ja työvoima käy vähiin. Mitä pitäisi tehdä, on vaikeampi kysymys, mutta jos suunnittelurahaa tulevaisuuteen valmistautumiseksi ei anneta nyt, jäämme varmasti junasta. Oman kotiseurakuntani taloudellisen tilanteen kannalta HeTa-kaavailut eivät kyllä näytä hyvältä, mutta siitä asiasta keskustellaan sitten kotona.

Nyt vielä viimeiset valmistautumiset huomista varten ja sitten nukkumaan. Tulevaisuusskenaarioita aamuksi on kolme: aamumessu Maarian kirkossa, aamu-uinti tai sitten molemmat. Tänä aamuna avustin ehtoollisella mainitussa kirkossa ja se oli kyllä juhlavaa paitsi seurakunnan kokoonpanon vuoksi myös paikan vuoksi. Kirkko on jyhkeän keskiaikainen ja koristeltu viimeisen päälle ajan tyyliin. Yritin ottaa siellä kuvia, mutta valo ei oikein riittänyt, yritän jonain aamuna uudelleen. Sitä odotellessanne voitte katsoa, mitä Maariasta kerrotaan Turun seurakuntien sivulla: http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/kirkot/maarian_kirkko/

Hyvää yötä!
Virpi

Ennätyksellistä tekstitehtailua!

Toinen teksti samana iltana! Tämä johtuu siitä, että tapasin kirkolliskokouksessa Lukijan! Kivaa! Lukijoita on siis olemassa! Kyseinen Lukija kertoi yrittäneensä kommentoida tekstejäni, mutta järjestelmä oli edelleen vaatinut kirjautumista, vaikka olen säätänyt asetukset siihen malliin, että sitä ei pitäisi tarvita. En tiedä, missä vika, ottakaa yhteyttä, jos osaatte auttaa. Kommentoida voi siis joka tapauksessa siten, että hankkii itselleen Google-tilin, mikä on helppoa ja ilmaista. Sen jälkeen voi samalla salasanalla käyttää kaikkia käteviä Google-palveluja, jotka ovat oikeasti käteviä. Suosittelen esim. Google Docsia.

Tilin saa seuraavalla tavalla: Avaa http://www.google.fi/ -sivu. Klikkaa oikasta yläkulmasta kohtaa "Kirjaudu sisään". Klikkaa kohtaa "Luo tili". Sen jälkeen noudata ruutuun tulevia ohjeita: Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja valitsemasi salasana (älä käytä samaa salasanaa joka paikassa, valitse sana, jota ei ole sanakirjassa ja kirjoita salasana muistiin vaikka kalenteriisi tai Internetissä olevaan salasanojen hallinnointipalveluun). Kirjoita salasana uudestaan. Pidä tai poista kolme väkäsmerkkiä sen mukaan, haluatko, että tietokone muistaa kirjautumisesi, haluatko ottaa käyttöön verkkohistorian ja haluatko Googlen oletusetusivuksi (homma toimii, valitsitpa väkäset tai et). Kirjoita sen jälkeen seuraavaan ruutuun sana, jonka näet ruudun yläpuolella; tämän tarkoitus on rosvo-ohjelmien estäminen. Lue sen jälkeen palvelu- ja käyttöehdot, tarkista tietosi ja nappaa "Luo minulle tili" -kohtaa. Tästä eteenpäin en voi neuvoa tarkasti, kun en viitsi tehdä itselleni toista tiliä, mutta Google lähettää sähköpostiisi viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla vahvistat palvelun avaamisen. Tämän jälkeen voit kommentoida ja tehdä muutakin mukavaa.

Klikkailemisiin!
Virpi

Turussa ollaan

On siis kirkolliskokousviikko alkamassa. Tänään sunnuntai-iltana on monilla valiokunnilla kokouksia, mutta käsikirjavaliokunnalla ei, joten joudan vähän kirjoittamaankin. Huonessa odottaa kyllä luettavaa, kun tämän kokousviikon materiaaleja on tullut postissa harva se päivä. Tai ainakin viikoittain. Toki olen niitä silmäillyt, mutta pitää vielä katsoa kaikki läpi ennen kuin käsittely alkaa. Oli muuten ihan mukava tulla tänne kristilliselle opistolle, nähdä tuttuja ihmisiä ja asettua heti pöytään syömään jonkun muun laittamaa hyvää ruokaa. Ja kiitos Jaana-sijaiselle, ettei minun tarvitse olla huolissani, miten työt sujuvat työpaikalla!

Omatuntoni vähän kolkuttaa, kun en ole ehtinyt käsitellä kaikkia yo-tehtäviä, mutta jos näkisitte kalenterini, ymmärtäisitte, miksi on näin. Kirjoitan nyt kuitenkin jotain viidennestä tehtävästä, joka kuului: Mitä yhteisiä piirteitä on alkuperäiskansojen uskonnoissa? Tämä on hyvä perustehtävä, ei liian vaikea ja mahdollinen vastata kurssien pohjalta. Itse hahmotan alkuperäiskansojen (eli varhaiskantaiset eli luonnon-) uskonnot seuraavalla tavalla:

Alkuperäiskansojen kulttuurit ovat olleet kirjoituksettomia, suullisen perinteen kulttuureita (vaikka nykypäivänä jo enemmän tai vähemmän kirjoitettuinakin muistiin merkittyjä), ja elantonsa nämä kansat ovat saaneet luonnosta metsästyksen, kalastuksen, keräilyn ja yksinkertaisin menetelmin harjoitetun maa- ja karjatalouden välityksellä. Näille kansoille on ominaista ensinnäkin kokonaisvaltainen maailmankuva, jossa uskontoa ei mielletä muusta elämästä erilliseksi alueeksi, vaan luonnollinen ja yliluonnollinen muodostavat yhden kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa on oma paikkansa jumalille ja hengille, ihmisille ja vainajille. Jumalia on yleensä useita, ja henget asuttavat niin elollista kuin elotontakin luontoa (polyteismi, panteismi ja animismi). Koska nämä kansat elävät kiinteässä yhteydessä luontoon ja niiden koko elämäntapa on suoraan riippuvainen luonnosta, saa luonto myös uskonnossa keskeisen osan. Luonto ja kaikki, mitä siinä on ja mitä ihminen luonnosta saa, on pyhää. Palvonnan kohteita ovat usein luonnonilmiöt (aurinko, ukkonen), paikat (vuoret, joet) ja eläimet (karhu); palvotut asiat ovat tabuja, mikä juuri johtuu niiden pyhyydestä ja pelottavuudesta.

Toiseksi näille kansoille tyypillistä on vahva yhteisöllisyys; perhe, suku ja heimo - myös sen kuolleet jäsenet - muodostavat kokonaisuuden, johon yksilö liittyy. Ilman yhteisöä ihmistä ei ole olemassakaan, ja yhteisöstä eristäminen merkitsee kuolemantuomiota. Tällä on tietenkin suora yhteys siihen, että ankarissa luonnonolosuhteissa, vaikkapa Siperiassa, yksin jäävällä ihmisellä ei ole juurikaan eloonjäämisen mahdollisuuksia. Ns. vainajienpalvonta on ymmärrettävä tässä asiayhteydessä. Suvun vainajien tyytyväisyys takaa hyvän elämän nyt elossa oleville.

Myytit ja riitit ovat hyvin tärkeitä alkuperäiskansoille; niiden avulla maailma otetaan haltuun ja niiden avulla perinne myös siirretään uusille sukupolville. Maailmankuva on yleensä maaginen: uskotaan, että ihminen voi vaikuttaa korkeampiin voimiin riittien ja loitsujen avulla. Avainasemassa tässä ovat shamaanit tai muut vastaavat tietäjät, jotka hallitsevat yhteydenpidon maailman eri tasojen välillä - siis vainajien, ihmisten, henkien ja jumalien. Kultti (palvonnan kokonaisuus), myytit ja riitit muodostavat kokonaisuuden. Yo-vastaus kannattaa ryydittää esimerkein, jotka tässä nyt jätän vähemmälle. Kiinnostuneille suosittelen vaikkapa professori Juha Pentikäisen tutkimuksia esittelevää nettisivua http://www.etnika.fi/. Uskonnot.fi-sivulla vedetään myös rajaa alkuperäisuskontojen ja uususkontojen välille. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11.

Nyt lähden lukemaan tärkeitä papereitani ja lupaan, vaikka lyhyestikin, kirjoittaa, mitä täällä käsitellään. Toki voitte katsoa myös kirkolliskokouksen nettisivuja evl.fi-osoitteessa. Kokous alkaa aamulla messulla Maarian kirkossa ja ohjelman runsaudesta päätellen tulemme tekemään pitkiä työpäiviä tällä viikolla!

ahkera ihmisenne
Virpi