lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ristiriitainen Facebook

Fb jakaa mielipiteitä ja oikeastaan olen itsekin jakomielinen sen suhteen. Kun seuraa lehtikirjoitelua, tulee mielikuva, että kyseisessä palvelussa on jotain perustavalla tavalla vinossa. Voiko lähes 700 miljoonaa käyttäjää siis olla väärässä?

Uutisia Fb:n käyttäjämäärästä:
http://www.itviikko.fi/uutiset/2011/06/24/facebook-marssii-kohti-miljardia-kayttajaa/20118951/7

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/miljoonat+jattavat+facebookin++ovatko+suomalaiset+seuraavana/a641406?service=mobile.

Jakomielisyyttä aiheuttaa se, mihin edellisissä uutisissakin viitattiin, nimittäin Fb:n tietoturva tai pikemminkin sen -turvattomuus ja heikko yksityisyyden suoja. Toisaalta tietysti yhteisöä ei synny, ellei jokainen yksilö anna edes jonkin verran tietoja itsestään. Seuraavien linkkien takana olevat tekstit (tai ainakin osa niistä) kannattaa lukea, jotta sinisilmäisyys Fb:n suhteen katoaa.

http://www.digitoday.fi/tietoturva/2011/01/18/naista-asioista-facebook-vaikenee/2011737/66

http://www.businessinsider.com/10-reasons-to-delete-your-facebook-account-2010-5

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/kotimaa.shtml/2010/10/1212306/nain-helposti-facebook-tilillesi-murtaudutaan---katso-videolinkki

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Facebookia+haukutaan+taas+l%C3%B6per%C3%B6st%C3%A4+tietosuojasta/1135261312636

http://www.youtube.com/watch?v=ZMWz3G_gPhU

Miksi kuitenkin edelleen käytän Facebookia? Koska se on niin kiva. Se ei korvaa kohtaamisia kasvokkain, mutta mahdollistaa yhteydenpidon myös sellaisiin ihmisiin, joille ei tule soiteltua, kirjoiteltua eikä läheteltyä pieniä paketteja. Siis vaikkapa kurssikaverit kaukaisilta opiskeluajoilta tai kotipaikkakunnan asukkaat tai kauempana asuvat sukulaiset tai eri yhteyksissä satunnaisesti tavatut mielenkiintoiset ihmiset. Se tarjoaa myös ammatillisia ja kaupallisia verkostoitumismahdollisuuksia ja sitä voi käyttää apuna opiskelussa.

Turvaan selustaani Fb:ssa seuraavilla tavoilla (Tällä en missään tapauksessa tarkoita, että Sinun, Lukija, pitäisi tehdä samoin, kerron vain siis, mitä itse teen.):
- käytän suojattua yhteyttä (sen merkkinä on osoiterivillä https pelkän http:n asemesta ja sen saa päälle Fb:n asetuksista)
- en käytä Fb-salasanaani missään muualla
- en anna sähköpostini salasanaa Fb:lle, vaikka se sitä pyytääkin kaverihaun helpottamiseksi
- en käytä ainoatakaan sovellusta, vaikka se merkitseekin, että en voi lisätä Norjan lippua profiilikuvaani, vaikka mieli tekisi
- avaan selaimen erikseen Facebookia varten; en siis avaa Fb:a välilehdelle, koska se lukee, mitä muita välilehtiä minulla on auki
- en julkaise olinpaikkaani enkä syntymäpäivääni
- en julkaise läheisten ihmisten tietoja tai muita heidän asioitaan ilman heidän lupaansa
- en julkaise valokuvia enkä merkitse itseäni muiden valokuviin enkä rohkaise muitakaan tähän puuhaan, koska kasvojentunnistusohjelmalla pystytään jo nyt identifioimaan ihmisiä netissä http://www.iltalehti.fi/digi/2011060813859726_du.shtml
- kun Fb:n toiminta muuttuu, niin kuin se silloin tällöin tekee, tarkistan, onko muutos sellainen, jonka haluan olevan käytössä vai voinko kenties poistaa ko. ominaisuuden tai jättää sen käyttämättä - kuten em. kasvojentunnistus
- en kirjoita mitään, mitä en voi julkaista kaikille Fb-kavereilleni; julkaisujen näkymistähän voi rajoittaa, mutta asia tallentuu kuitenkin Fb-palvelimelle ja on sieltä joskus löydettävissä

Seuraavissa linkeissä annetaan hyviä ohjeita itsensä suojaamiseksi Fb:ssa:
http://karriluoma.blogspot.com/2009/09/facebook-tietoturva-ohjeet-turvallisuus.html

http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2010/11/02/13-asiaa-joita-ei-kannata-kertoa-facebookissa/201015254/139

Facebookiin ja kaikkiin Internet-palveluihin pätee usein kuultu hokema: ilmaisia lounaita ei ole. Vaikka suurin osa sosiaalisen median palveluista on ainakin peruskäytön osalta maksuttomia, niin me ihmiset maksamme niistä kyllä luovuttamalla tietojamme palveluntarjoajien käyttöön. Niitä myydään sitten eteenpäin esimerkiksi mainostajille. Milläpä muulla vaikkapa Fb maksaisi toimintansa? Kolikolla on siis kaksi puolta, toisaalta yhteydenpito toisiin ihmisiin ja yhteisöön kuuluminen, joka on jokaisen ihmisen perustarve, toisaalta tietojen avautuminen samalla muillekin kuin niille, joihin luotamme ja joita pidämme ystävinämme. Hyötyä Internetin tarjoamasta yhteisöllisyydestä vaikkapa ammatillisessa verkostoitumisessa ei kuitenkaan saa, jos ei anna vastavuoroisesti itseltään mitään. Ajattelen suunnilleen samoin kuin Apteekkariliiton verkkotiedottaja Ilkka Salmela, joka pohtii kohua, joka syntyi väitteestä, jonka mukaan Fb-tiedot voivat päätyä tiedustelupalvelujen käyttöön: http://www.apteekkari.fi/blogit/interahttp://www.blogger.com/img/blank.gifktioita/onko-facebook-vakoilukone.html

Tässä myös pari muuta linkkiä aiheesta:
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106365-fbi-haluaa-takaoven-sinunkin-facebook-profiiliisi

http://www.tietokone.fi/uutiset/facebook_emme_ole_inhottava_vakoilukone

http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/cia+on+kiinnostunut+facebookkauksestasi/a538261

Että näin. Ja se, mikä on sanottu Fb:stä pätee monissa asioissa myös muihin suuriin palveluihin, kuten Twitteriin ja Googleen.

vainoharhainen? Virpi

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kierrätyksestä kasvojenkohotukseen

Brittiläistä sisustuslehteä lueskellessani törmäsin termiin, jota en ole vielä nähnyt suomennettuna: upcycling. Se tarkoittaa kierrätystä, jossa tuotteen arvoa tai käytettävyysastetta ei alenneta, vaan parannetaan, eli tehdään jätteestä jotakin entistä hienompaa. (Cathy Strongman: Wheels of Progress. House & Garden, March 2011, p. 50. Lehden nettisivulla http://www.houseandgarden.co.http://www.blogger.com/img/blank.gifuk/ on lähinnä uusimman numeron sisältötiedot.)

Teollisessa kierrätyksessä käytetään usein paljon energiaa jätteiden muokkaamiseksi uusiksi tuotteiksi, ja jätettä saatetaan kuljetella jalostettavaksi tuhansia kilometrejä ympäri maailmaa. "Kohotuksen" tarkoituksena on tehdä hyödyttömästä hyödyllistä - tai taidetta. Lehden tekstissä siteerataan Jan Hendzeliä, joka sanoo ääneen yksinkertaisen totuuden: "We simply can't keep consuming at our current rate." Kyseisessä artikkelissa mainitaan myös useita Briteissä toimivia yrityksiä, jotka tekevät jätemateriaaleista uusia tuotteita. Kiiltävälle paperille painettu lehti, joka esittelee toinen toistaan komeampia koteja ei tietysti peruslähtökohdaltaan ole kovin vihreä, mutta sitä lukiessa näkee, että kierrätys, vihreys, ekologisuus on suuri ilmiö maailmalla. Rauhoitan omaatuntoani sillä, että lainaan lehteä kirjastosta ;)

Onhan meillä Suomessakin monia yrityksiä, jotka tekevät vanhasta uutta, mutta ei meillä vielä olla sillä asteella, että (lähes) jokainen yritys esimerkiksi nettisivuillaan esittelisi toimintansa ympäristöystävälliset periaatteet ja tuotteittensa kierrätettävyyden tai kierrätysraaka-aineiden käytön. Olisi jo aika! Ympäristöystävällisyys on selvä kilpailuvaltti. En rupea tämän enempää esiintymään aiheen asiantuntijana, kun en sitä ole, mutta mainostan yritystä, joka toimii meidän kulmilla: Ilomieli http://www.ilomieli.com/ tekee vaatteita kierrätetyistä kankaista. Heli Järvisen (viime kauden kansanedustaja, Vihreät) upea puku linnanjuhlissa oli Ilomielen oopperajuhlien mainoslakanoista tekemä! "Kohotuksesta" löytää paljon tietoa, kun laittaa hakukoneeseen esim. sanat ekodesign, kierrätysdesign, kierrätystuotteet tai ecological design.

Kohotuksen sukulainen kotiverstaissa on tuunaus. Sen suosion näkee, kun laittaa hakukoneeseen ko. sanan ja saa tulokseksi 204 000 osumaa! Aika paljon näyttää olevan blogeja tarjolla. Tuunaushan on tietysti vain uusi nimi sille, mitä ennen vanhaan tehtiin olosuhteiden pakosta: käytettiin kaikki käyttökelpoinen materiaali uudestaan. Tuunausohjeita on paljon lehdissäkin, mutta täytyy kyllä sanoa, että joskus ohjeet ja kotituunareiden tekeleet ovat yksinkertaisesti käyttökelvottomia. Mitä järkeä on esimerkiksi askarrella lisää turhia koriste-esineitä tähän törkyä täynnä olevaan maailmaan? Jos joku osaa tehdä oikeaa kierrätystaidetta tai todella kauniita ja hyödyllisiä uusioesineitä, niin sehän on tietysti hyvä asia, mutta emme me kaikki osaa. Siis pientä itsekritiikkiä, kiitos!

Kierrätysvinkki

Tämänkertainen vinkki liittyy muovikasseihin, jotka ovat mielestäni uusiutumattoman luonnonvaran järjetöntä hukkakäyttöä. Kuinka siis välttää tällaista tuhlausta? Paras tapa on tietysti kuljettaa omaa kangaskassia tai muuta ostoskoria mukanaan. Kun kasseja kaikesta huolimatta pyrkii kertymään, niille pitää miettiä käyttöä. Roskapusseiksi? Kyllä, mutta silti jää ylijäämää. Marketin keräyspisteeseen? Kyllä. Askartelumateriaaleiksi? Kyllä - taitava tuunaaja virkkaa kasseista kylppärin maton tai silittää useamman kassin leivinpaperin välissä paksummaksi muoviksi ja ompelee laukun. (Muistatteko ajan, jolloin maitopusseista tehtiin mattoja?) Entä vielä? Seuraava vihje annetaan sillä ehdolla, että toteutatte sen jossain muualla kuin minun lähikaupungissani. Siis: kokoan siistit kassit nipuiksi ja vien paikallisille kirppareille, ei siis myytäväksi vaan kassalla käytettäviksi. Ne on otettu aina erittäin mielellään vastaan, mutta toisin voi käydä, jos jokainen asiakas tyhjentää kassivarastonsa samoille kirppareille!

Kivaa kesää kaikille!
Virpi