sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hyvää adventtiaikaa!

Vaikka onkin kovin märkää ja harmaata, niin elämä jatkuu...

Tänään aiheeni on ajaton ja aina ajankohtainen, nimittäin kultainen sääntö. Kaikki muistanevat Jeesuksen sanat: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille." (Matt. 7:12) Opettaessani etiikkaa lukiolaisille olen usein törmännyt siihen, että tämä Jeesuksen opetus tulkitaan kovin kapeasti.   Lukiolaisia en moiti, koska asia ei välttämättä avaudu aikuisillekaan eikä oppikirjoista ole juurikaan apua tässä kohdassa.

Kultainen sääntöhän ei ole kristinuskon yksityisomaisuutta. Tämä käy ilmi esimerkiksi seuraavilta nettisivuilta, joissa siteerataan kultaista sääntöä eri uskonnoissa. Ensimmäinen linkki vie sivulle, jossa kerrotan Suomessa toimivista uskontodialogia harjoittavista verkostoista ja Kultainen sääntö -palkinnosta.
http://kultainensaanto.wordpress.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_5_5.html

Turheneeko nyt sitten Jeesuksen opetus siitä, että muina aikoina muualla on opetettu samaan tapaan? Ei tietenkään. Jeesus ja Raamattu opettavat sitä, minkä ihmisen omatunto ja moraalitaju muutenkin ymmärtävät oikeaksi. Olisi silmien ummistamista tosiasioilta väittää, että kristillisen etiikan sisältö olisi jotenkin kokonaan muuta kuin mitä yleismaailmallisesti opetetaan. Luterilaisessa eettisessä pohdinnassa puhutaan kirjoitetusta laista eli Raamattuun kirjatusta etiikasta ja sydämeen kirjoitetusta laista eli omastatunnosta, jotka osoittavat samaan suuntaan.

Toisaalta kannattaa kiinnittää huomio siihen, miten Jeesuksen opetus poikkeaa useimmista muista kultaisen säännön sanamuodoista. Melkein kaikkialla muualla sääntö on passiivisessa muodossa eli se kehottaa välttämään pahan tekemistä muille ihmisille. Islamilaisessa sanamuodossa puhutaan hyvän tekemisestä, mutta kohteeksi on mainittu "veljet". Valitettavasti en osaa analysoida, ketkä kaikki islamilaisen tulkinnan mukaan kuuluvat veljiin, umman eli islamilaisen yhteisön jäsenetkö kenties? Jeesuksen opetus on kuitenkin kaikkia muita radikaalimpi ja vaativampi. Se kehottaa aktiiviseen hyvän tekemiseen eikä rajoita kohdetta millään tavalla. "Tehkää toisille sitä (siis sitä hyvää), mitä toivoisitte itsellenne tehtävän."

Kultainen sääntö sisältää jonkinlaisen vastavuoroisuuden ajatuksen. Joskus se tulkitaan niin, että meidän pitää tehdä hyvää niille, jotka tekevät meillekin hyvää, siis vastata hyvään hyvällä. Tähän ajatukseen jo Jeesus itse otti kantaa: "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" (Matt. 5:46-47)

Vastavuoroisuus tarkoittaa pikemminkin sitä, että me ihmiset olemme suunnilleen samanlaisia ja voimme ymmärtää toistemme tarpeita kuvittelemalla itsemme toisen ihmisen tilanteeseen. "Jos minä olisin tuossa tilanteessa, mitä tarvitsisin ja toivoisin?" Tämä tulee lähelle empatiakykyä, kykyä ymmärtää toisen ihmisen tunteita.

Tässä en malta olla heittämättä kriittistä kommenttia niille filosofian historian suurille ajattelijoille, jotka ovat pitäneet etiikkaa ja moraalia pelkästään järjen asiana - esimerkiksi ajatelleet, että jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös tekee oikein, tai että moraaliset ongelmat on ratkaistava tunteista riippumatta. Toisaalta en halua kumartaa myöskään niiden eetikkojen suuntaan, jotka johtavat moraalisen käytöksen pelkästään mieltymyksen tai vastenmielisyyden tuntemuksista. Pää ja sydän yhdessä!

Immanuel Kant http://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant oli yksi suurista eetikoista, ja hänen kategorinen imperatiivinsa muistuttaa jonkin verran kultaista sääntöä. Vapaasti suomentaen: Toimi aina niin, että toimintatapasi voisi olla kaikkien ihmisten yleinen toimintatapa. Tätä täydentää ihmisarvon imperatiivi: kohtele aina sekä toisia ihmisiä että itseäsi päämäärinä, ei koskaan välineinä. Nämä ovat erinomaisia ohjeita, mutta uskon, että niiden toteuttamisessa tarvitaan yhtä lailla sydäntä kuin päätäkin.

Kultaiseen sääntöön palataksemme... Mielestäni sitä tulee tarkastella yhdessä Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Jeesus ei opettanut olemaan hyvä vain niille, jotka ovat meille hyviä. Hän ei opettanut tekemään hyvää vain palkkion toivossa, vaan silloinkin, kun palkkiota ei ole luvassa tai odotettavissa on vihamielisyyttä. "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus." (Matt. 18:21-22) 
"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta." (Matt 5:44)

Maailmanhistoriaan ei jäädä miedoilla kehotuksilla "olla nyt vähän ihmisiksi". Syvällä sisimmässämme tiedämme, että Jeesus on oikeassa vaatiessaan täydellisyyttä. (Matt 5:48)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kumma juttu

Nimittäin se, että silloin, kun ei ole aikaa kirjoittaa, aiheita pyörii mielessä tanhunaan, mutta sitten, kun yhtäkkiä on aikaa, niin ei olekaan inspiraatiota. No, jos tässä elämässä jää inspistä odottelemaan, niin ei saa kovin paljon asioita aikaan.

Esimerkiksi ruoasta en ole kirjoittanut pitkään aikaan, vaikka olen kokannut harva se... no en nyt sentään päivä, mutta aika usein kuitenkin. Sisareni vierailivat taannoin luonamme ja toivat mukanaan seljankan ohjeen, johon olivat saaneet innoitusta Viron-matkoilta. Suomessahan seljanka tehdään yleensä kalasta, mutta tämä on lihasoppaversio. Sisaret olivat yksimielisiä naudanlihasta ja tomaattipyreestä ja siitä, että keittoon ei tule selleriä. Muuten erimielisyys vallitsi ainakin porkkanan ja herkkusienten käytöstä ja vissiin parista muustakin ainesosasta. Keitto saatiin kuitenkin keitettyä ja hyvää se oli. Tällä viikolla tein oman version aiheesta tutulla "otetaan mitä on" -periaatteella, joten saattaa olla, että tämä jonkin verran eroaa alkuperäisestä. Vaan hyvää tuli.

Lihaseljanka

Osta naudan keittolihaa tai sen puutteessa jotain paistia. Määrä voi olla jotain 500 - 700 g. Kuutioi liha. Jos se on jo valmiina paloina, leikkele niitä tarpeen mukaan pienemmiksi. Itse en ainakaan pidä suurista möykyistä keitossa, koska niiden paloittelu lusikalla on hankalaa ja kokonaisina mutustaminen vaikeaa. Lihan voi laittaa kattilaan kylmään veteen, kiehauttaa ja kuoria sitten vaahdon pinnalta. Minä ruskistin lihapaloja jonkin verran voissa ja huljautin myös pannun huuhdeliemen pataan. Jälkimmäisllä menetelmällä tulee maukkaampaa eikä voi tee pahaa sopalle, ainakaan, jos liha on vähärasvaista. Lisää kattilaan pari reilua ruokalusikallista tomaattipyrettä ja vettä jonkin verran. Määrää on vaikea sanoa, mutta vettä on helpompi myöhemmin lisätä kuin ottaa pois, joten voit kitsastella tässä vaiheessa. Lisää laakerinlehti tai pari ja maun mukaan mustapippureita. Minun makuni vaatii niitä suht paljon. Jos ei ole kokonaisia pippureita, käytä rouhetta. Lihoja kannattaa keittää sitä kauemmin, mitä jänteisempiä ja kalvoisempia palat ovat. Paisti menee vähemmälläkin keittämisellä.

Valmistele sillä aikaa vihannekset. Minulla oli pala selleriä ja ehkä kolme porkkanaa ja yksi nauris ja lasipurkillinen herkkusieniä ja kolme tai neljä hyvänkokoista perunaa. Olikohan vielä jotain? Sipulia yleensä laitan joka paikkaan, mutta sitä nyt ei sitten taas ollutkaan, eikä ollut purjoakaan. Valkosipulia oli. Pilko kasvikset ja heitä ne pataan ja lisää vettä tarpeen mukaan. Keittele jonkin aikaa ja rupea maistelemaan. Tämä on kriittinen vaihe. Keittoon pitää saada täyteläisyyden ja kirpeyden tasapaino, joten saattaa olla, että lisää tomaattia tarvitaan ja ehkä lihaliemikuution puolikas ja teelusikallinen suolaa. Kirpeyttä tulee maustekurkkukuutioista tai tässä tapauksessa kotitekoisesta kurkkupikkelssistä. Keitä, kunnes soppa vaikuttaa kypsältä.

Tarjoa leivän kera, ja jos hoksasit ostaa smetanaa tai muuta semmoista, niin laita sitä nokkare keittolautaselle. Persijaakin voisi laittaa. Ja nyt just muistan, että Sisarten soppaan tuli oliiveja, sitruunatäytteisiä sellaisia, mutta "ei oteta, mitä ei ole" -keittiön soppaan ei tullut.

Hyvää ruokahalua!

Ekovinkki

Tällä kertaa sopinee muistuttaa (myös itseään) siitä, että ruoan pois heittäminen on kallista ja ympäristön kannalta tuhoisaa, kuten tiedotusvälineissä on kerrottu viime aikoina. Muistutan (myös itseäni) siitä, että ruokaan liittyvät ratkaisut tehdään yleensä kaupassa, joten kannattaa mennä ostoksille maha täynnä ja huolellisesti mietityn ostoslapun kanssa. Ostoslappuja minulla on muuten nipullinen keittiön laatikossa, ja ne on leikattu jälkikasvun koulusta tuomista monisteista ja kouluvihkoihin jääneistä tyhjistä sivuista ja joskus myös laskujen kirjekuorista, jos sattuu akuutti paperipula.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Opin saunan poika

Ne, jotka ovat seuranneet viime aikojen keskustelua koulun ja erityisesti pedagogiikan kehittämisestä, ovat huomanneet, että yhä enemmän puhutaan siitä, että opiskelijoille ei pitäisi tuputtaa nippelitietoa, vaan pitäisi opettaa ajattelun ja tiedonhankinnan taitoja. Tämä puhe on järkevää tiettyyn rajaan asti, mutta vähitellen ovat niskakarvani ruvenneet nousemaan pystyyn. Eihän ajattelun taitoja voi opettaa, ellei samalla opeta sisältöjä, siis niitä faktoja! Esimerkiksi kategorioitten rakentamista ja asioiden ryhmittelemistä ei voi oppia eikä tehdä, ellei ole ensin opittuna niitä luokiteltavia asioita.

Muistan itse alkuajat teologisessa tiedekunnassa, kun aika tuskallisesti oli päntättävä perustiedot teologisista oppiaineista. Myöhemmin opiskelu helpottui ja muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun saattoi rakentaa uutta tietoa entisen päälle.

Ilokseni törmäsin tänään tolkulliseen esitykseen, jossa Vesa Linja-Aho referoi Daniel T. Willinghamin kirjaa Why don't Students like School? Monta ajatustani oli siinä puettu parempaan muotoon kuin olisin itse osannut niitä sanoa. Kiitos. Suosittelen erityisesti opettajille. http://www.slideshare.net/linjaaho/miksi-opiskelu-ei-ole-kivaa

Koe-ja tehtävävuoren alta piipittäen
pedagoginen kommentaattorinne
Virpi

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ynnäilyä osa kaksi

Edellisessä tekstissä mainitsin muutamia kirkkohallituksen esityksiä, joita käsiteltiin kuluneella kirkolliskokouksen istuntoviikolla. Niiden lisäksi käsittelyyn tuli useita mietintöjä eri valiokunnista. Nämä koskivat mm. kirkkoherranvaalin uudistamista, diakonaattiin liittyviä säädöksiä sekä Kirkko 2010 -tulevaisuusselontekoa. Näistä ja muista asioista saa täsmätietoa sivulta  http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=ContentAF4C0 , joten kertoilen tässä vain hiukan joitakin näkökulmia.

Kirkkoherran valinnasta olimme jo keskustelleet aikaisemminkin, kun sitä koskeva aloite oli lähetekeskustelussa. Valiokunnan mietinnön mukaan on mahdollista valita kirkkoherra joko välittömällä vaalilla, kuten nykyisin, tai pyytää tuomiokapitulilta lupaa välilliseen vaaliin, jossa siis kirkkovaltuusto (tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa seurakuntaneuvosto) suorittaa valinnan. Alkuperäinen kirkkohallituksen esitys asetti välillisen vaalin ensisijaiseksi, mutta valiokunta oli vaihtanut järjestyksen. Minusta tuntuu luontevalta, että nykyinen tilanne säilytetääm lähtötilanteena, mutta välillisen vaalin kannattajat epäilivät, että kynnys vaalitavan vaihtamiseen nousee liian suureksi. No, tämä jää nähtäväksi, kunhan laki tulee voimaan. Viimeisimmät kirkkolain muutokset, joista kirkolliskokous on päättänyt, jumittavat muuten jossain eivätkä ole menneet eduskunnan hyväksyttäviksi, vaikka siellä on lakeja, joiden pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Eduskuntahan ei voi muuttaa kirkolliskokouksen hyväksymiä lakeja, vaan ainostaan hyväksyä tai hylätä ne.

Nyt tehdyt lakimuutokset korjaavat joitakin epäkohtia kirkkoherran valinnassa, mutta jättävät niitä myös jäljelle. Uusia hankaluuksiakin kahden vaalitavan malli aihuttaa. Tässä yhteenvetoa:

- Välitön vaali on tähän saakka kestänyt tavattoman kauan, varsinkin, jos prosessista on tullut valituksia. Nyt valitusoikeus on vasta vaalin jälkeen, siis myös tuomiokapitulin suorittamasta ehdokasasettelusta. Prosessi lyhenee, mutta saattaa aiheuttaa sen, että vaali menee jälkikäteen uusiksi. Nämä tilanteet tosin lienevät harvinaisia. Sivumennen sanoen prosessia voisi varmasti vielä viilata tuomiokapituleissa esim. pitämällä mahdollisimman nopeassa aikataulussa ne kokoukset, joissa vaalisijoille asettamisia yms. asioita päätetään.
- Ylimääräinen vaalisija välittömässä vaalissa on saattanut tähän asti aiheuttaa sen, että eniten ääniä vaalissa saanut ehdokas on jääänyt valitsematta, kun kymmenen prosentin äänikynnys ei ole täyttynyt. Uudistuksessa poistettiin kokonaan ylimääräiset vaalisijat, joten vain kolme hakijaa voi olla vaalissa mukana. Tämä saattaa ole epäkohta, jos virkaa hakee useita suunnilleen yhtä päteviä hakijoita, joten nyt jo ennakoidaan, että tulevaisuudessa saatetaan vaalisijojen määrää lisätä.
- Välitön ja välillinen vaali ovat väistämättä jonkin verran erilaisia. Välittömässä vaalissa säilyi hakukielto eli kirkkoherran virkaa hakenut ei voi samaan aikaan hakea toista virkaa. Välillisessä vaalissa tällaista kieltoa ei ole. Vaalisijoille asettamisen sijasta välillisessä vaalissa tuomiokapituli antaa lausunnon hakijoista eikä valinnassa mukana olevien määrää ole rajoitettu kolmeen.

Niin kuin huomaatte, seurakunnallisiin virkoihin liittyy enemmän kiemuroita kuin muihin. Tämä johtuu papinviran kahtalaisesta luonteesta hengellisenä virkana ja erityisesti kirkkoherran tehtävistä hallinnossa ja seurakunnan johdossa. Kirkkoherran esimies on piispa eikä esimerkiksi kirkkovaltuusto, ja vaikka jatkossa osa kirkkoherroista valittaneen välillisellä vaalilla, ei valitseva toimielin siis käytä päätösvaltaa kirkkoherraan nähden. Toisaalta kirkkovaltuusto johtaa seurakunnan toimintaa. Voisi luulla, ettei tällainen systeemi toimisi olleenkaan, mutta useimmissa seurakunnissa se näyttää kuitenkin toimivan. Toki ongelmiakin on,  mutta niistä ei nyt tässä sen enempää. Toivottavasti nyt päätetty lakimuutos parantaa tilannetta niissä, erityisesti suurissa seurakunnissa, joissa äänestysprosentti on ollut alhainen ja välittömät vaalit on koettu hankalaksi ja myös kalliiksi systeemiksi niillä saavutettavaan hyötyyn nähden.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kirkolliskokousviikon ynnäilyä

Tervehdys, Lukijat. Kirjoitin teille jo maanantaina, mutta joku häiriöpeikko nielaisi pitkän tekstini, mistä suutuin niin, että menin nukkumaan, ja vasta nyt kykenen jatkamaan. Siis en kyllä nukkunut koko tätä väliaikaa...

Tämä kirkolliskokousviikko on nelivuotiskauden viimeinen, joten tunnelmat ovat hiukan haikeat. Täällä on saanut tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja joistakin on tullut suorastaan ystäviä. On ollut välillä raskasta ja väsyttävää, mutta monesti myös hauskaa ja innostavaa. Moni edustajakollega on kiittänyt erityisesti valiokuntatyöskentelyä mielekkääksi, ja itsekin voin sanoa samaa.

Yllättävän moni nykyisistä edustajista ei enää asetu ehdolle, kuka mistäkin syystä. Joillakin ne liittyvät ikään ja terveyteen tai työesteisiin, jotkut ovat jo tehneet mielestään riittävän pitkän rupeaman, ja saattaapa jollakulla olla mielessä kyllästymistäkin. Puhuttuani asiasta monien kanssa tulee sellainen vaikutelma, että nuoremmasta päästä olevat edustajat ovat jatkohaluisempia, mikä on tietysti hyvä ja luonnollista. Toivottavasti uusien ehdokkaiden joukkoon saadaan enemmänkin nuoria ihmisiä. Ikä tuo kokemusta ja saattaa siis tuoda viisauttakin, mutta olisi hyvä, että nuorempienkin ääni kuuluisi. Olisi myös hyvä, että ehdokkaiden joukossa olisi naisia runsaasti, koska ainakin tällä kaudella meitä oli edustajissa selvästi vähemmän kuin miehiä. Jos Sinä, Lukija, olet ihminen, joka voisi antaa viisautensa ja aikansa työhön kirkon hyväksi ja sinulla on kokouskärsivällisyyttä, niin asetu ehdokkaaksi! Vaalilistojen pitää olla valmiina joulukuun puolivälissä ja vaalit ovat helmikuussa. http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/5245804B150DA049C22574240028FCE3?openDocument&lang=FI

Tällä viikolla meillä oli käsiteltävänä vain joitakin uusia asioita, sillä entiset pitää saada päätökseen ennen kauden vaihdosta. Kirkkohallitukselta tuli tietenkin ensi vuoden talousarvio ja lähivuosien toiminta- ja taloussuunnitelma ja lisäksi muutama asia, jotka saatiin nopeasti käsiteltyä. Sellaisia olivat parin viittomakielisen käännöksen hyväksyminen ja yksi ohjesääntömuutos sekä lainmuutos, jolla helpotettiin Suomessa asuvien ulkomaalaisten liittymistä Suomen luterilaisen kirkon jäseniksi. Näitä voisi selostaa pitkäänkin, mutta kirjoitan vain pari sanaa viimeksi mainitusta. Jos jotakuta Lukijaa jokin muu asia kiinnostaa, voi esittää toivomuksen, niin kerron sitten lisää.

Mainittu lakimuutos ei ehkä vuosittain koske suurta ihmismäärää, mutta se on periaatteellisesti tärkeä. Tähän asti ulkomaalainen on voinut liittyä kirkon jäseneksi vain, jos hänellä on Suomessa kotikunta. Maahanmuuttaja on tietenkin voinut osallistua jumalanpalveluksiin ja kaikille avoimiin kirkon työmuotoihin, mutta ei viralliseen päätöksentekoon eikä ehtoollisellekaan ellei ole sattunut olemaan sellaisen kirkon jäsen, jonka kanssa meillä on olemassa ehtoollisyhteys. Maahanmuuttaja, joka on asunut esim. vastaanottokeskuksessa ja on halunnut tulla kristityksi, ei ole voinut liittyä kirkkoon eikä häntä ole voitu kastaa. Tosiasiassa kasteita on jonkun verran toimitettu, mutta kasteen yksi merkitys, seurakuntaan liittäminen, on jäänyt silloin puuttumaan. On siis vallinnut outo tilanne, että hallinnolliset seikat ovat estäneet yhden kirkon ydinasioista, uusien jäsenien kutsumisen ja vastaanottamisen. Nyt lakimuutos korjaa tämän epäkohdan ja toteaa, että ulkomaalainen voidaan ottaa kirkon jäseneksi, kun hän on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan ja hänellä on ymmärrys uskon sisällöstä. Äänioikeus ja vaalikelpoisuus tulevat kuitenkin mahdollisiksi vasta, kun henkilöllä on virallinen kotipaikka ja hänet voidaan merkitä vaaliluetteloihin.

Säästän sekä teitä, Lukijat, että itseäni ja pidän tauon. Palaan linjoille! Toivottavasti Blogger toimii nyt.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Uuden laitteen lumo

Iltaa, Lukijat!

 Jos ihmettelette, etteipä se viisastelija nyt jaksakaan kirjoitella, niin ilmoitan, että se johtuu uudesta lempilaitteestani. Ja yhdestä muustakin asiasta, mutta se taas on niitä yksityisasioita, joista jutellaan, kun tavataan nokitusten. Mutta lempilaite on siis iPad, jolla toki voi kirjoittaa, mutta jonka muuhun räpläilyyn on mennyt aikaa - ja pitäähän sitä välilä opettaa lukiolaisiakin. Opetushallitus myönsi rahaa Savonlinnan lyseon lukiolle, Juvan lukiolle ja Savonlinnan ammatti-instituutille Mobiili Etelä-Savo -hankkeeseen, jossa kokeillaan, miten mobiililaitteita kuten tablettititetokoneita ja älypuhelimia voidaan käyttää opetuksessa. Koulutusta ja tutkimusta hankkeeseen ostetaan Aducatelta.    

http://www.oph.fi/rahoitus/valtionavustukset/yleissivistava_koulutus/oppimisymparistot http://www.aducate.fi/etusivu http://mobileshanke.blogspot.com hankkeen blogi

Tänään kokeilen erillisen näppäimistön käyttöä, ja tällä kirjoittaminen sujuukin mukavammin kuin hipaisunäppäimillä, joilla tulee paljon virheitä, kun ne ovat ymmärtävinään, mitä kirjoittaja haluaa, vaikka tämä ei ole edes kunnolla koskettanut näppimistöä. Hankkeemme on nyt siinä vaiheessa, että vähitellen kokeillaan ja mietitään, mitkä applikaatiot sopisivat parhaiten opiskelijoiden käyttöön ja mitä opettajien koneille kannattaisi ladata. Koulun langatonta verkkoa pitää lajentaa, jotta koneet sitten aikanaan toimivat joka puolella rakennusta ja että toiminta ei hyydy, kun 30 tai 40 konetta ottaa yhtä aikaa yhteyttä Internetiin.

Tarkoitus on siis, että tablettikoneita saadaan niin paljon, että niitä riittää opetusryhmässä jokaiselle opiskelijalle. Kokeilemme luultavasti niiden käyttöä kahdella tavalla, joista toinen on se, että tietyn kurssin opiskelijat saavat koneet henkilökohtaiseen käyttöönsä kurssn ajaksi eli voivat viedä ne kotiin ja käyttää eri oppitunneilla. Toinen malli on, että useampi opettaja käyttää koneita kursseillaan, jolloin opiskelijat saavat koneet käyttöönsä vain kunkin oppitunnin ajaksi.

 Kollegan kanssa puhuttiin ja itse asiassa mietin jo viime keväänä, millainen voisi olla opiskelijan "sähköinen vihko" tai kurssikansio, joka nielisi tekstiä, kuvia, videoita upotuksina, RSS-syötteet ja oikeastaan kaiken mahdollisen. Eri oppiaineille tai eri kursseille olisi esim. omat välilehdet, ja kullekin sivulle voisi lisätä sekä opettajalta saadun että itse tehdyn ja netistä etsityn materiaalin. Perinteisiä muistiinpanojahan ei kannata ainakaan käsin tehdä, jos edessä on tietokone. Ja saattaa olla, että ylipäänsä ei kannata käyttää aikaa muistiinpanoihin, kun materiaalit voidan jakaa sähköisesti ja oppitunnin aika käyttää johonkin muuhun. Joku ihminen varmasti osaa tähänkin vastata. Jos se olet sinä, Lukija, niin kerro minulle ja muillekin! Joitakin ideoita asiasta häälyy ilmassa, mutta kaipaan lisäviisautta!

lauantai 6. elokuuta 2011

Opin saunan paluu

Moi!

Oppimisesta kirjoittelin jo viime vuonna jotain ajatuksia, mutta nyt olen ajatellut lisää! Tässä linkki vanhaan kirjoitukseen: http://virpiloi.blogspot.com/2010/03/opin-sauna-autuas-aina.html

Niin kuin olen saattanut jossain yhteydessä mainita, olen yrittänyt kehitellä tapoja, joilla tieto- ja viestintäteknologian (tvt eli ICT) ja Internetin tarjoamia mahdollisuuksia voisi hyödyntää opetuksessa ja opiskelemisessa. Kokemukset ovat olleet kyllä hyviä, mutta monet asiat ovat syystä tai toisesta jääneet kokeilun asteelle. Syitä siihen on varmaan moniakin, kuten allekirjoittaneen saamattomuus ja mielikuvituksen puute, mutta myös se, että en ole oikein löytänyt kavereita, joiden kanssa olisimme tehneet kehittelytyötä yhdessä ja sparranneet toisiamme.

Nimittäin se ajatus, jota olen tänä kesänä paljon ajatellut, liittyy juuri yhteistyöhön. Olen kesän aikana ottanut Twitterin http://twitter.com hyötykäyttöön ja ruvennut seuraamaan opetuksen ammattilaisia ja nimenomaan heitä, jotka ovat opetuksen kehittämisen eturintamassa. Olen sillä tavalla oppinut asioita, joita en yksin olisi oppinut, sillä oppiminen on vaatinut juuri sen kokemuksen, että toisilta ja yhdessä toisten kanssa voi oppia enemmän kuin yksin. Tosin sen kokemuksen alkujuuri ei ole tässä kesässä, vaan eTiimit-koulutuksessa, jonka aikana tämäkin blogi alkoi. Terveisiä vaan tiimiläisille!

Yhteistyön merkitys oppimisessa on ollut sen takia tärkeä kokemus, että minulle on ollut aikaisemmin luontaista pikemminkin yksin kuin ryhmässä tekeminen. Olen kyllä taipunut ryhmätyöskentelyyn, kun on ollut tarvis, mutta usein olen kokenut ryhmätyön tuskastuttavana ja hitaana, ja olen saattanut ajatella, että itsekseni olisin jo tehnyt tämän asian ajat sitten valmiiksi. Hyi miten tuhma ajatus! Saattaa pitää paikkansa, että joskus tekeillä oleva tuotos olisi yksin tehtynä yhtä hyvä ja nopeammin valmis, mutta paljon muuta menetettäisiin. Nimittäin kun asioita tehdään yhdessä, niin myös prosessi on tärkeä, ei vain se teksti tms., joka tuotetaan.

Yhdessä oppimisen lisäksi olen pohdiskellut myös sellaisia teemoja kuin avoimuus ja läpinäkyvyys ja jakaminen. Näistä asioista ja opetuksesta ylipäänsä kirjoitellaan paljon esim. blogeissa sekä Suomessa että muualla, ja olen keräillyt kiinnostavien sivujen syötteitä Netvibes-sivulleni. Ihan väärin tehty on, että olen koonnut ne salasanan taakse privaatti-vibeen, mutta menen NYT korjaamaan sen virheen. Palaan pian ja annan osoitteen, jossa voitte tutustua kokoelmaani.

HETKINENHETKINENHETINENHETKINENHETKINENHETKINENHETINENHETKINENHETKINENHETKINENHETINEN

Nonnih. Nyt se on tehty ja osoite on tämä: http://www.netvibes.com/virpiloi#Opetus_ja_oppiminen

Koska blogissani on aivan liian vähän kuvia, ymppään tähän yhden ja huomautan samalla, että se on otettu laillisesti Wikimedia Commonsista. Tämä on siis viittaus aikaisempaan tekstiini tekijänoikeuksista. http://virpiloi.blogspot.com/2011/02/hihat-paloivat.html





Kuva on otettu osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Book_learning.jpg, sen tekijäksi on merkitty debaird ja käyttöoikeus on CC-BY-SA. Se esittää kongressin kirjastoa Washington DC:ssa.

Saa sitten nähdä, millaiseksi käytännöksi nämä ajatukset muuttuvat, kun aloitamme Mobiili Etelä-Savo -hankkeen, jolle opetushallitus on myöntänyt tukea. Rahalla saamme mm. jonkin verran tablettitietokoneita opiskelijoiden käyttöön. http://oph.fi/rahoitus/valtionavustukset/yleissivistava_koulutus/oppimisymparistot

Ai niin, twitter-tunnukseni on sitten virpiloi, jos haluatte seurailla minua siellä.

Terveisin nimimerkillä "oiskohan loma kohta lopussa".

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ristiriitainen Facebook

Fb jakaa mielipiteitä ja oikeastaan olen itsekin jakomielinen sen suhteen. Kun seuraa lehtikirjoitelua, tulee mielikuva, että kyseisessä palvelussa on jotain perustavalla tavalla vinossa. Voiko lähes 700 miljoonaa käyttäjää siis olla väärässä?

Uutisia Fb:n käyttäjämäärästä:
http://www.itviikko.fi/uutiset/2011/06/24/facebook-marssii-kohti-miljardia-kayttajaa/20118951/7

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/miljoonat+jattavat+facebookin++ovatko+suomalaiset+seuraavana/a641406?service=mobile.

Jakomielisyyttä aiheuttaa se, mihin edellisissä uutisissakin viitattiin, nimittäin Fb:n tietoturva tai pikemminkin sen -turvattomuus ja heikko yksityisyyden suoja. Toisaalta tietysti yhteisöä ei synny, ellei jokainen yksilö anna edes jonkin verran tietoja itsestään. Seuraavien linkkien takana olevat tekstit (tai ainakin osa niistä) kannattaa lukea, jotta sinisilmäisyys Fb:n suhteen katoaa.

http://www.digitoday.fi/tietoturva/2011/01/18/naista-asioista-facebook-vaikenee/2011737/66

http://www.businessinsider.com/10-reasons-to-delete-your-facebook-account-2010-5

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/kotimaa.shtml/2010/10/1212306/nain-helposti-facebook-tilillesi-murtaudutaan---katso-videolinkki

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Facebookia+haukutaan+taas+l%C3%B6per%C3%B6st%C3%A4+tietosuojasta/1135261312636

http://www.youtube.com/watch?v=ZMWz3G_gPhU

Miksi kuitenkin edelleen käytän Facebookia? Koska se on niin kiva. Se ei korvaa kohtaamisia kasvokkain, mutta mahdollistaa yhteydenpidon myös sellaisiin ihmisiin, joille ei tule soiteltua, kirjoiteltua eikä läheteltyä pieniä paketteja. Siis vaikkapa kurssikaverit kaukaisilta opiskeluajoilta tai kotipaikkakunnan asukkaat tai kauempana asuvat sukulaiset tai eri yhteyksissä satunnaisesti tavatut mielenkiintoiset ihmiset. Se tarjoaa myös ammatillisia ja kaupallisia verkostoitumismahdollisuuksia ja sitä voi käyttää apuna opiskelussa.

Turvaan selustaani Fb:ssa seuraavilla tavoilla (Tällä en missään tapauksessa tarkoita, että Sinun, Lukija, pitäisi tehdä samoin, kerron vain siis, mitä itse teen.):
- käytän suojattua yhteyttä (sen merkkinä on osoiterivillä https pelkän http:n asemesta ja sen saa päälle Fb:n asetuksista)
- en käytä Fb-salasanaani missään muualla
- en anna sähköpostini salasanaa Fb:lle, vaikka se sitä pyytääkin kaverihaun helpottamiseksi
- en käytä ainoatakaan sovellusta, vaikka se merkitseekin, että en voi lisätä Norjan lippua profiilikuvaani, vaikka mieli tekisi
- avaan selaimen erikseen Facebookia varten; en siis avaa Fb:a välilehdelle, koska se lukee, mitä muita välilehtiä minulla on auki
- en julkaise olinpaikkaani enkä syntymäpäivääni
- en julkaise läheisten ihmisten tietoja tai muita heidän asioitaan ilman heidän lupaansa
- en julkaise valokuvia enkä merkitse itseäni muiden valokuviin enkä rohkaise muitakaan tähän puuhaan, koska kasvojentunnistusohjelmalla pystytään jo nyt identifioimaan ihmisiä netissä http://www.iltalehti.fi/digi/2011060813859726_du.shtml
- kun Fb:n toiminta muuttuu, niin kuin se silloin tällöin tekee, tarkistan, onko muutos sellainen, jonka haluan olevan käytössä vai voinko kenties poistaa ko. ominaisuuden tai jättää sen käyttämättä - kuten em. kasvojentunnistus
- en kirjoita mitään, mitä en voi julkaista kaikille Fb-kavereilleni; julkaisujen näkymistähän voi rajoittaa, mutta asia tallentuu kuitenkin Fb-palvelimelle ja on sieltä joskus löydettävissä

Seuraavissa linkeissä annetaan hyviä ohjeita itsensä suojaamiseksi Fb:ssa:
http://karriluoma.blogspot.com/2009/09/facebook-tietoturva-ohjeet-turvallisuus.html

http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2010/11/02/13-asiaa-joita-ei-kannata-kertoa-facebookissa/201015254/139

Facebookiin ja kaikkiin Internet-palveluihin pätee usein kuultu hokema: ilmaisia lounaita ei ole. Vaikka suurin osa sosiaalisen median palveluista on ainakin peruskäytön osalta maksuttomia, niin me ihmiset maksamme niistä kyllä luovuttamalla tietojamme palveluntarjoajien käyttöön. Niitä myydään sitten eteenpäin esimerkiksi mainostajille. Milläpä muulla vaikkapa Fb maksaisi toimintansa? Kolikolla on siis kaksi puolta, toisaalta yhteydenpito toisiin ihmisiin ja yhteisöön kuuluminen, joka on jokaisen ihmisen perustarve, toisaalta tietojen avautuminen samalla muillekin kuin niille, joihin luotamme ja joita pidämme ystävinämme. Hyötyä Internetin tarjoamasta yhteisöllisyydestä vaikkapa ammatillisessa verkostoitumisessa ei kuitenkaan saa, jos ei anna vastavuoroisesti itseltään mitään. Ajattelen suunnilleen samoin kuin Apteekkariliiton verkkotiedottaja Ilkka Salmela, joka pohtii kohua, joka syntyi väitteestä, jonka mukaan Fb-tiedot voivat päätyä tiedustelupalvelujen käyttöön: http://www.apteekkari.fi/blogit/interahttp://www.blogger.com/img/blank.gifktioita/onko-facebook-vakoilukone.html

Tässä myös pari muuta linkkiä aiheesta:
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106365-fbi-haluaa-takaoven-sinunkin-facebook-profiiliisi

http://www.tietokone.fi/uutiset/facebook_emme_ole_inhottava_vakoilukone

http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/cia+on+kiinnostunut+facebookkauksestasi/a538261

Että näin. Ja se, mikä on sanottu Fb:stä pätee monissa asioissa myös muihin suuriin palveluihin, kuten Twitteriin ja Googleen.

vainoharhainen? Virpi

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kierrätyksestä kasvojenkohotukseen

Brittiläistä sisustuslehteä lueskellessani törmäsin termiin, jota en ole vielä nähnyt suomennettuna: upcycling. Se tarkoittaa kierrätystä, jossa tuotteen arvoa tai käytettävyysastetta ei alenneta, vaan parannetaan, eli tehdään jätteestä jotakin entistä hienompaa. (Cathy Strongman: Wheels of Progress. House & Garden, March 2011, p. 50. Lehden nettisivulla http://www.houseandgarden.co.http://www.blogger.com/img/blank.gifuk/ on lähinnä uusimman numeron sisältötiedot.)

Teollisessa kierrätyksessä käytetään usein paljon energiaa jätteiden muokkaamiseksi uusiksi tuotteiksi, ja jätettä saatetaan kuljetella jalostettavaksi tuhansia kilometrejä ympäri maailmaa. "Kohotuksen" tarkoituksena on tehdä hyödyttömästä hyödyllistä - tai taidetta. Lehden tekstissä siteerataan Jan Hendzeliä, joka sanoo ääneen yksinkertaisen totuuden: "We simply can't keep consuming at our current rate." Kyseisessä artikkelissa mainitaan myös useita Briteissä toimivia yrityksiä, jotka tekevät jätemateriaaleista uusia tuotteita. Kiiltävälle paperille painettu lehti, joka esittelee toinen toistaan komeampia koteja ei tietysti peruslähtökohdaltaan ole kovin vihreä, mutta sitä lukiessa näkee, että kierrätys, vihreys, ekologisuus on suuri ilmiö maailmalla. Rauhoitan omaatuntoani sillä, että lainaan lehteä kirjastosta ;)

Onhan meillä Suomessakin monia yrityksiä, jotka tekevät vanhasta uutta, mutta ei meillä vielä olla sillä asteella, että (lähes) jokainen yritys esimerkiksi nettisivuillaan esittelisi toimintansa ympäristöystävälliset periaatteet ja tuotteittensa kierrätettävyyden tai kierrätysraaka-aineiden käytön. Olisi jo aika! Ympäristöystävällisyys on selvä kilpailuvaltti. En rupea tämän enempää esiintymään aiheen asiantuntijana, kun en sitä ole, mutta mainostan yritystä, joka toimii meidän kulmilla: Ilomieli http://www.ilomieli.com/ tekee vaatteita kierrätetyistä kankaista. Heli Järvisen (viime kauden kansanedustaja, Vihreät) upea puku linnanjuhlissa oli Ilomielen oopperajuhlien mainoslakanoista tekemä! "Kohotuksesta" löytää paljon tietoa, kun laittaa hakukoneeseen esim. sanat ekodesign, kierrätysdesign, kierrätystuotteet tai ecological design.

Kohotuksen sukulainen kotiverstaissa on tuunaus. Sen suosion näkee, kun laittaa hakukoneeseen ko. sanan ja saa tulokseksi 204 000 osumaa! Aika paljon näyttää olevan blogeja tarjolla. Tuunaushan on tietysti vain uusi nimi sille, mitä ennen vanhaan tehtiin olosuhteiden pakosta: käytettiin kaikki käyttökelpoinen materiaali uudestaan. Tuunausohjeita on paljon lehdissäkin, mutta täytyy kyllä sanoa, että joskus ohjeet ja kotituunareiden tekeleet ovat yksinkertaisesti käyttökelvottomia. Mitä järkeä on esimerkiksi askarrella lisää turhia koriste-esineitä tähän törkyä täynnä olevaan maailmaan? Jos joku osaa tehdä oikeaa kierrätystaidetta tai todella kauniita ja hyödyllisiä uusioesineitä, niin sehän on tietysti hyvä asia, mutta emme me kaikki osaa. Siis pientä itsekritiikkiä, kiitos!

Kierrätysvinkki

Tämänkertainen vinkki liittyy muovikasseihin, jotka ovat mielestäni uusiutumattoman luonnonvaran järjetöntä hukkakäyttöä. Kuinka siis välttää tällaista tuhlausta? Paras tapa on tietysti kuljettaa omaa kangaskassia tai muuta ostoskoria mukanaan. Kun kasseja kaikesta huolimatta pyrkii kertymään, niille pitää miettiä käyttöä. Roskapusseiksi? Kyllä, mutta silti jää ylijäämää. Marketin keräyspisteeseen? Kyllä. Askartelumateriaaleiksi? Kyllä - taitava tuunaaja virkkaa kasseista kylppärin maton tai silittää useamman kassin leivinpaperin välissä paksummaksi muoviksi ja ompelee laukun. (Muistatteko ajan, jolloin maitopusseista tehtiin mattoja?) Entä vielä? Seuraava vihje annetaan sillä ehdolla, että toteutatte sen jossain muualla kuin minun lähikaupungissani. Siis: kokoan siistit kassit nipuiksi ja vien paikallisille kirppareille, ei siis myytäväksi vaan kassalla käytettäviksi. Ne on otettu aina erittäin mielellään vastaan, mutta toisin voi käydä, jos jokainen asiakas tyhjentää kassivarastonsa samoille kirppareille!

Kivaa kesää kaikille!
Virpi

torstai 12. toukokuuta 2011

Virtuaalivallankumous

Yle Teemalla esitetty neliosaisen sarjan aloitus: Virtuaalivallankumous. Se käsittelee Internetiä ja sen voimaannuttavaa ja tasa-arvoistavaa vaikutusta - katsokaa!

http://areena.yle.fi/video/1304624972860

torstai 5. toukokuuta 2011

Tulevaisuudesta

Yksi kirkolliskokouksen teemoista tällä viikolla on ollut tulevaisuuden ennustaminen, sillä valiokunnat laativat lausuntoja viime syksynä julkaistusta kirkon tulevaisuusselonteosta. Selonteko pureutuu ansiokkaasti maailman muuttumiseen ja sen megatrendeihin, kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeen ja monikulttuurisuuden lisääntymiseen sekä median, erityisesti Internetin, aiheuttamaan muutokseen ihmisten elämässä.

Viimeksi mainitusta asiasta on paljon puhuttu myös koulumaailmassa, ja olen mielenkiinnosta asiaan lähtenyt koulutuksiin ja seminaareihin, joissa sitä on käsitelty. Myös kirkon HEV-hankkeeseen olen änkeytynyt. Halusimmepa tai emme, uusi teknologia muuttaa elämäämme ja maailmaa, ja minusta on parempi olla siinä mukana ja pyrkiä ehkä vaikuttamaankin muutokseen kuin mennä nurkkaan murjottamaan ja sanoa, etten minä ainakaan koskaan sitä kamalaa feisbuukkia käytä.

Ajassamme ovat yhtä aikaa näkyvissä kaksi ikivanhaa ja taas uutta trendiä, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tarpeet. Toisaalta tätä aikaa kuvataan individualistiseksi ja hedonistiseksi: ihmiset haluavat itse rakentaa elämänsä aina arvoja ja uskontoa myöten ja erottua muista yksilöllisillä (kulutus)valinnoillaan. Auktoriteetteja ja instituutioita vierastetaan ja valintoja tehdään sen perusteella, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Toisaalta ihminen ei ole lakannut olemasta laumasielu ja yhteyttä kaipaava olento. On näkyvissä merkkejä, että suvun, perheen, kotiseudun ja isänmaan arvostus kasvaa jälleen. Fyysisen läheisyyden ja kasvoista-kasvoihin-kohtaamisen tarve ei ole heikentynyt, mutta sen rinnalle ovat tulleet yhteisöt, joissa tapaaminen tapahtuu kuitenkin useimmiten sähköisten välineiden kautta. Yhteisöjen jäsenyys saattaa olla löyhää ja satunnaista, niitä ei ohjaa mikään auktoriteetti eivätkä ne ole välttämättä pysyviä. Toisaalta ne saattavat olla pitkäikäisiä ja niiden pohjalta voi syntyä live-tapaamisia ja "perinteisiä" kestäviä ystävyys- tai parisuhteita.

Enää ei siis voi puhua erikseen virtuaalimaailmasta ja reaalimaailmasta, koska myös "virtuaalissa" eletty elämä ja vietetty aika on reaalista. Ajatus virtuaalimaailman erillisyydestä juontanee juurensa käsitykseen, että Internet tai sosiaalinen media ovat lähinnä pelaamista tai muuta viihdettä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, sillä yhä enemmän koulutus, yritystoiminta ja muu työelämä, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, viranomaisten kanssa asioiminen, uskonnon harjoittaminen ja muu asia-asia käyttää välineenään Internetiä ja siinä toimivaa sosiaalista mediaa. Mobiililaitteiden yleistyessä yhteydet kaikkien kanssa ja kaikkialle kulkevat taskussa mukanamme, ja tulevaisuudessa kommunikoimme paitsi ihmisten, myös elottomien kappaleiden kanssa niihin liitetyn tietotekniikan kautta.

Uudet teknologiat ja niille rakennetut palvelut muuttavat ihmisten toimintatapoja ja ajankäyttöä. Eipä ennen vanhaan kirkolliskokouksen keskusteluista ilmaantunut välitöntä tietoa ja kommentointia asiasta kiinnostuneitten nähtäväksi. Eivät edustajat naputtaneet koneita istuntosalissa tai kaikissa sopivissa väleissä kirjastossa. Väistämättä teknologian ja toiminnan muutokset muuttavat myös ihmistä - jopa aivotoimintaa myöten. Mielenkiintoinen kysymys on, miten? Ei tietenkään ole itsestään selvää, että muutokset ovat positiivisia; tietokoneen äärellä kököttäminen vie aikaa esimerkiksi liikunnalta ja saattaa heikentää fyysistä terveyttä. Toisaalta, kuten sanoin, muutos on jo olemassa eikä sitä voi estää, tuskin edes hidastaa.

Tämä pohdinta jää nyt kesken, mutta voitte jatkaa sitä tykönänne, sillä lähden syömään ja sitten menemme porukalla Turun tuomiokirkkoon Viimeinen ehtoollinen -näyttelyä katsomaan ja sitten arkkipiispalle ja -piispattarelle kylään. Toivotan meille hauskaa iltaa, ja teillekin!

Virpi

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Taitaa olla keskiviikko

Heips.

Kirkolliskokousviikon puolivälissä ollaan. Valiokuntatyöskentelyn aiheena on ollut tällä viikolla lausunnon antaminen kirkon tulevaisuusselonteosta. Lausunnossa käsitellään uhkia, mahdollisuuksia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia kirkon tulevaisuutta ajatellen. Ainakin käsikirjavaliokunnassa keskustelu on jonkin verran rönsyillyt, mutta pidän näitä keskusteluja arvokkaina, vaikka kaikki asiat eivät päätyisikään lopulliseen mietintöön. On hyvin mielenkiintoista ja omaakin ajattelua kirkastavaa kuulla erilaisten ja eri puolilta Suomea tulevien pappien ja maallikoiden ajatuksia. Kiitos Björn, Riitta, Hans, Oiva, Mauno, Martti, Pekka, Aino, Anna-Mari ja Pentti!

Kirkolliskokouksen puheenvuorot ovat luettavissa osoitteessa http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?OpenView&Start=1&Count=30&Expand=1#1. Aloite kirkon ykseyttä rakentavan keskustelun puolesta herätti paljon keskustelua, enimmäkseen rakentavassa hengessä! Edustaja Leif Nummelan puhe (jota ei tätä kirjoittaessa vielä näy nettisivulla) herätti minut pohdiskelemaan vapauden käsitettä ja sen eri muotoja. Vapaushan on pakon vastakohta, ja klassisesti se määritellään tilanteeksi, jossa mikään ulkonainen ei pakota. Lisäksi vapaudessa erotellaan negatiivinen ja positiivinen vapaus. Voisi luulla, että negatiivinen vapaus on vapauden puutetta, mutta sillä tarkoitetaan eräänlaista vapauden minimitasoa; sitä, että kyseinen asia on sallittu ja se on oikeus tehdä. Positiivinen vapaus taas merkitsee aitoa mahdollisuutta toteuttaa kyseinen asia. Annan pari esimerkkiä. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on vapaus, mutta jos koko maassa on vain yksi äänestyspaikka eduskuntatalon portailla, vapaus ei toteudu positiivisella tasolla. Tai jos vapautena on oikeus koulutukseen, niin se toteutuu aidosti vasta, kun kouluja on riittävän paljon ja ne ovat riittävän halpoja tai ilmaisia, jotta jokaisella on mahdollisuus käydä koulua.

Yhteiskunnassa vapaudella on nähdäkseni kolme tärkeää osa-aluetta: Ajatuksen vapaus, sanomisen tai mielipiteen vapaus ja toiminnan vapaus. Ajatuksen vapaus on sillä tavoin rajoittamaton, ettei kukaan voi hallita toisen ajatuksia (vaikka niihin voidaankin vaikuttaa ja joskus vaikutetaankin jopa aivoja pesemällä). Itse asiassa aina emme itsekään hallitse ajatuksiamme.

Sanomisen vapautta pidetään ihmisoikeutena, ja monesti kuulee erilaisia lausuntoja puolustettavan sananvapauden periaatteella. Sananvapaus on kuitenkin eri tavalla rajoitettu kuin ajatuksen vapaus. Sitä rajoittavat moraaliset periaatteet, joista osa on kirjattu lakeihin ja erilaisiin muihin sääntöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi säädökset kunnianloukkauksesta ja toisen vakaumuksen loukkaamisesta. Tiettyjen ideologioiden, kuten natsiaatteen levittäminen on kielletty. Myös yleiset kohteliaisuuskäsitykset rajoittavat sanomisen täyttä vapautta. Tietyt ilmaisut saattavat saada kulttuurista painolastia, jolloin ne muuttuvat kielletyiksi tai vähintään poliittisesti epäkorrekteiksi. Esimerkiksi suomen sana neekeri on tullut vältettäväksi amerikkalaisen vastineensa vuoksi, vaikka meikäläinen sana ei kanna yhtä vahvaa negatiivista historiaa. Sallitun ja kielletyn sanomisen rajoja koetellaan tämän hetken poliittisessa tilanteessa, kun eräät poliitikot ovat antaneet lausuntoja, joita kaikki eivät pidä sopivina.

Tekemisen vapaus on vielä paljon monimutkaisempi asia. Teoillemme asettavat rajoituksia sekä omat ominaisuutemme että meitä ympäröivä maailma. Ihminen on aina osa toisten ihmisten verkostoa ja meidän on otettava toimissamme heidät huomioon. Yksilöt muodostavat monenlaisia yhteisöjä, joiden jäsenyys vaikuttaa siihen, miten voimme toimia. Ihmisten keskinäistä toimintaa säätelevät jälleen etiikka ja moraali, joiden pohjalta laaditaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Osittain säännöt ovat vastaavia kuin puhumisen kohdalla: toisen loukkaaminen ja vahingoittaminen on kiellettyä. On tarpeen osoittaa kohteliaisuutta. Yhteisiä pelisääntöjä on kunnioitettava.

Tekemisen vapaus ei siis koskaan ole täysi itsestäänselvyys, vaan kussakin tapauksessa erillisen tarkastelun alainen asia. Toki tekemisen oikeuksiakin on olemassa - lueteltuina esimerkiksi ihmisoikeusjulistuksessa. Yksi näistä oikeuksista on uskonnonvapaus, jossa todetaan sekä vakaumuksen että sen harjoittamisen että levittämisen vapaus. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeusjulistus Uskonnonvapauskin voidaan tulkita ja tulkitaan eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi Ranskassa sen sävy on ollut negatiivisen vapauden mukainen: uskonto on yksityisasia, jonka ei tule näkyä julkisessa elämässä. Meillä Suomessa on perinteisesti katsottu positiivisen vapauden mukaisesti, että uskonnolla on paikkansa myös yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten valtiopäivien avajaisissa tai koulujen opetuksessa. Toisaalta meillä on myös tahoja ja ääniä, jotka katsovat, että asia tulisi järjestää toisin ja uskonnolliset asiat siirtää kokonaan yksityisen alueelle.

Uskonnollisen vakaumuksen vapaus, uskonnollisen puheen vapaus ja uskonnonnollisen toiminnan vapaus ovat tärkeitä asioita (ja ne siis sisältävät tietenkin myös uskonnottomuuden vapauden), mutta toteutuksen yksityiskohdat vaativat paljon keskustelua. Edustaja Nummela otti jälleen kerran esille kysymyksen naisten pappeudesta, mutta siinä asiassa meillä on jo luterilaisessa kirkossa ja Suomen lainsäädännössä vakiintunut, siis yhteisössä ja yhteiskunnassa sovittu toimintatapa, jota ei helposti muuteta, vaikka se ei olekaan kaikkien yhteisön jäsenten mielen tai vakaumuksen mukainen. Tässä asiassa siis vakaumuksen ja sanomisen vapaus on suurempi kuin toiminnan vapaus.

Ehkä nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Nolottaa, kun huomaan itsessäni tämän perin opettajamaisen luennointiotteen, mutta olenhan sen tunnustanut jo luonnehtiessani itseäni tämän blogin profiilissa. Antakaa siis anteeksi ja lukekaa lisää kirkolliskokouskeskusteluista esimerkiksi edustajien Aino Vesti ja Henrietta Grönlund ansiokkaista blogeista:
http://ainovesti.blogspot.com/
http://henriettakirkossa.blogspot.com/

maanantai 2. toukokuuta 2011

Maanantaina aika myöhään

pystyy kirjoittamaan vain sanasen tai kaksi, koska pitää vielä valmistautua huomiseen työskentelyyn. Mutta harmittaa siis pikkuisen, etten ehtinyt ladata tänne sitä suunnittelemaani tekstiä, sillä kaksi piispaa puuttui tänään samaan aiheeseen. Mutta kyllä te vielä saatte sen lukea, piispoilla höystettynä.

Tämän kokouspäivän asialistalta puhuttivat edustajia erityisesti kolme asiaa: Ensinnäkin se, että kirkkohallitus oli kokonaan tyrmännyt ajatuksen seurakuntarajojen irrottamisesta kuntarajoista, vaikka toki tekikin sen perustellen. Toiseksi puhuttiin diakonaatista eli siitä, että seurakunnan eri työntekijät voisivat saada vihkimyksen virkaan. Asia on ollut vireillä jo kauan, ja siitä olisi hyvä saada päätös aikaan, mutta monien edustajien mielestä esityksessä oli vielä selvitettäviä kohtia - erityisesti se, tulisiko vihkimyksen olla kelpoisuusvaatimus. Arveltiin aiheuttavan ongelmia, jos seurakunnissa on "kahden kerroksen" työntekijöitä, joilla on hiukan erilainen toimenkuva. Vihkimys nimittäin oikeuttaisi eräisiin jumalanpalvelustehtäviin.

Kolmas kielenkannat kirvoittanut teema oli kirkkoherran vaalitavan uudistus, jossa ehdotetaan vaihtoehdoiksi suoraa kansanvaalia ja välillistä kirkkovaltuuston suorittamaa vaalia. Jos tämä aihe tuntuu tutulta, niin siitä keskusteltiin jo taannoin kirkolliskokouksessa, ja nyt se tuli kirkkohallituksen käsittelystä. Kaikki edustajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä siihen, millaisen muodon esitys oli saanut. Näistä ja muista asioista kannattaa katsoa kirkon kotisivulta ja kirkolliskokousedustajien blogeista, joihin pääsee http://evl.fi -etusivulta.
Hyvää yötä!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Turussa tervetulleena

Hei!
Kevään kirkolliskokousviikko on alkamassa ja samalla tämän edustajakauden viimeinen vuosi. On todella mukava tulla Turun kristilliselle opistolle, jossa on aina ystävällinen palvelu, hyvää ruokaa ja jo tutuksi käynyt huone odottamassa. Hienointa on kuitenkin tavata ihmisiä. Näiden vuosien aikana olen saanut runsaasti uusia tuttavia, ehkä jopa rohkenen sanoa, että ystäviäkin. Joidenkin kanssa tapaamme vain Turussa, joidenkin kanssa muuallakin - erityisesti Facebookissa.

Aloitamme aamulla taas juhlavalla messulla Maarian kirkossa. Tulkaa mukaan, jos satutte kulmille! Yritän raportoida viikon asioita parhaani mukaan, vaikka havainto on se, että loppuviikosta varsinkin jää mielenkiintoisiakin asioita kertomatta; joko aika tai into loppuu, yleensä kyllä aika.

Minulla on myös yksi teksti jemmassa käsin kirjoitettuna; katsotaan, missä välissä saisin sen siirrettyä sähkömuotoon. Se käsittelee kyllä kaluttua aihetta, raamatuntulkintaa ja kristittyjen välistä kommunikaatiota, mutta pitää kai minunkin saada siitä sanaseni sanottua. Mutta nyt järjestämään paperit huomista varten ja nukkumaan ennen kuin minut ajetaan ulos täältä kirjastosta! Hyvää yötä!

raportterinne Virpi

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Sosiaalinen media ja kirkko

Moi!

Erehdyin lupaamaan, että kirjoitan mainitusta aiheesta muutaman sanan, joten päätin saman tien kirjoittaa ne tänne blogiin. Perusteellinen ihminen kun olen (joskus), rupesin tietysti ensin etsimään lähdeaineistoa, vaikka olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa omasta päästänikin. Tietysti siinä kävi niin, etten koskaan tai ainakaan toistaiseksi päässyt niihin pariin sanaan, koska eksyin materiaaliviidakkoon. Niinpä saatte tällä kertaa tyytyä linkkeihin. Pohjustukseksi vain sen verran, että me kirkolliskokouksessa myönsimme taannoin huomattavan summan rahaa Hengellinen elämä verkossa -hankkeelle, jonka tehtävä on mm. kouluttaa seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia verkon käyttöön. "Kirkko" tarkoittaa tässä yhteydessä Suomen ev.lut. kirkkoa.

Hengellinen elämä verkossa -hanke
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content26433F

sosiaalinenmedia.org listaa mm. seurakuntien some-käytäntöjä: http://wiki.eoppimiskeskus.fi/label/seurakunta
esimerkkejä on tosin vain muutamia, todellisuudessa suurella määrällä seurakuntia ja / tai niiden työmuotoja tai ryhmiä on esim. Facebook-sivu

Sosiaalisen median käytöstä voittoa tuottamattomissa yhteisöissä (ei liity erityisesti kirkon some-käyttöön, mutta sopii siihenkin)
http://www.slideshare.net/garymoneysmith/putting-social-media-to-work-for-nonprofit-organizations-1996175?from=ss_embed

Terhi Paanasen Slideshow ”Sosiaalinen media ja kirkko”
http://www.slideshare.net/terhipaananen/sosiaalinen-media-ja-kirkko-2842258?src=related_normal&rel=3182189
katso myös muita Terhin esityksiä slideshare.netistä

Harto Pönkä: ”Sosiaalisen median mahdollisuudet kirkolle”
http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-tulevaisuuden-nkymt-ja-mahdollisuudet-kirkolle?from=ss_embed
katso myös muita Harton esityksiä slideshare.netistä

Blogeja aiheen tiimoilta esim. Terhi Paananen ja Karoliina Malmelin
http://terhip.vuodatus.net/
http://karoliinam.posterous.com/

Kirkon viestijät -Facebook-ryhmä http://www.facebook.com/group.php?gid=149986058358618#!/group.php?gid=149986058358618&v=wall

Hengellinen elämä verkossa -Facebook-ryhmä
http://www.facebook.com/group.php?gid=83840056102

”Hengellinen elämä verkossa” Twitterissä
http://twitter.com/hengellverkossa

”Kirkko” Facebookissa
http://www.facebook.com/group.php?gid=6512544251

Hintsala, Kähkönen, Pauha (toim): Verkkoa kokemassa. Hengellisyys ja vuorovaikutus verkkoyhteisöissä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 46. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tampere. 2011.
http://www.diak.fi/files/diak/Julkaisutoiminta/B_46_ISBN_9789524931281.pdf
Koko tutkimus on julkaistu verkossa.

Kirkon tiedotuskeskuksen verkkoviestintäyksikkö
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content4097F8

Kirkon valtakunnallisia verkkopalveluita
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?Open&cid=Content33FEC1
Kirkko kuulolla -palsta Suomi24.fi:ssä
Church@ on kirkon oma chatti nuorille IRC-galleriassa + IRC-galleria -kirkon nuorisotyö
City- lehden city.fi verkkopalvelussa on kirkon yhteisö ja keskustelupalsta Rakkauden ammattilaiset
Äitien suosimassa Helistin.fi –verkkopalvelussa on kirkon palsta Kirkko lähelläsi
Näihin ja moniin muihin pääsee suoraan evl.fi-etusivulta kohdasta ”Kirkko verkossa”

Yksi esimerkki mahdollisuuksista keskustella papin kanssa netin kautta
nettipappi@evl.fi

Ehkä kerkiän jossain välissä kirjoittaa ne pari sanaakin.

teveisin nimimerkki "HEV-kouluttaja olen minäkin"

perjantai 18. helmikuuta 2011

Hihat paloivat

Talvista pakkaspäivää!

Olin taas koulutuksessa ja oli ihan hyvä juttu paitsi että osasin melkein kaiken ennestään. Aika ei mennyt kuitenkaan hukkaan, sillä opin pari uutta jippoa ja tein koulutuksen aikana ihan aiheeseen liittyen yhden materiaalin omaan opetukseen.

Ylikierroksilla rupesin käymään siinä kohdassa, kun kouluttaja näytti, miten Googlen kuvahaulla haetaan kuvia Internetistä ja ympätään ne omaan PP-esitykseen. Siis noin vain. Olenko maailman ainoa ihminen, joka on kuullut tekijänoikeuksista tai yrittää niitä noudattaa? Olenko ainoa opettaja, jonka mielestä ei ole samantekevää, millaista esimerkkiä näytämme nuorisolle lain kunnioittamisessa?

Pääsääntöhän on, että kaikki teokset, olivatpa ne mitä tahansa muotoa (ääntä, kuvaa, tekstiä...) ovat jonkun omia ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa. Piste.

Poikkeuksena ovat teokset, joiden tekijänoikeusaika on mennyt umpeen ja jotka ovat siitä syystä vapaasti käytettävää eli public domain -materiaalia, ja teokset, joiden käyttöön tekijä itse on antanut jonkinasteisen luvan. Tällaisia lisenssejä ovat esim. GNU ja Creative Commons (CC). Näistä olen kirjoittanut ihan tämän blogin alkumetreillä: http://virpiloi.blogspot.com/search/label/tekij%C3%A4noikeudet

Tekstiä koskee sitaattioikeus, jonka mukaan tekstistä saa lainata pätkän, mutta se ei saa olla kovin pitkä. Asiaa ei auta, jos muuttelee tekstiä hiukan - se on silti lainattu. Lainauksen yhteydessä tulee ilmoittaa, kuka on tekstin tekijä ja mistä teksti on haettu. Asiasisällön lainaus on sen sijaan vapaata, mikä tarkoittaa, että luetun tekstin sisällön saa kirjoittaa omin sanoin. Asianmukaista on tässäkin ilmoittaa lähde, varsinkin jos oma teksti perustuu pohjatekstiin enemmän kuin satunnaisen ajatuksen verran.

Kuvan ja musiikin kohdalla ei sitaattioikeutta ole eli kuva ja ääni ovat kokonaan suojattuja. Omiin esityksiin ei siis saa ottaa kuvia mistä vain ja sitten mitä vain musiikkia taustaksi. Siksi neuvon jo alunperin hylkäämään avoimen kuvahaun ja menemään suoraan sellaisille nettisivuille, jotka sisältävät kuvia, joita saa käyttää tietyin ehdoin. (Jokaisen teoksen kohdalla käyttöoikeudet kannattaa tarkistaa erikseen.) Toki kuvia voi katsoa mistä vain, jos ei aio siirtää niitä toiseen paikkaan. Linkitysoikeus on ilman muuta olemassa eli omaan esitykseen voi laittaa kuvan tms. osoitteen, jota klikkaamalla pääsee alkuperäiseen lähteeseen. Tässä linkki deli-tallennuksiini, jotka olen merkinnyt sanalla "ilmainen"; mukana on muutakin kuin kuvia, mutta voihan olla, että äänet ja kirjatkin kiinnostavat jotakuta. http://www.delicious.com/virpiloi/ilmainen


Huomionarvoista tekijänoikeuksissa on myös se, että teoksen tallennusmuotoa ei saa luvatta muuttaa. Kirjasta saa ottaa koulun tekemän sopimuksen nojalla tietyn määrän sivuja kopioina ja jakaa oppilaille, mutta nettisivulla olevaa juttua ei saa tulostaa ja monistaa. Toinen korvan taakse pistettävä asia on elokuvien käyttö. Kotimaisia tv-ohjelmia saa nykyisin tietääkseni nauhoittaa ja käyttää opetuksessa, kotimaisia elokuvia saa näyttää, kun hankkii siihen koululle asianmukaisen luvan, mutta ulkomaisia ohjelmia ja elokuvia ei saa koulussa näyttää, koska koulun toiminta tulkitaan julkiseksi tilaisuudeksi. Sitaattioikeuden pariin menee ehkä se, että näyttää jostakin filmistä vaikkapa muutaman minuutin pätkän. Entäs YouTube? Tässä tunnustan itsekin lipsuvani. Vaikka tiedän, että suuri osa siellä olevasta materiaalista on laittomasti ladattua, en ole voinut vastustaa kiusausta käyttää sopivia pätkiä oppitunnilla.

Tekijänoikeusasiat ovat joskus aika monimutkaisia ja tulkinnanvaraisiakin. Tätä blogia täsmällisempää tietoa löytyy netistä paljonkin, ja olen seulonut niitä deliini, josta ne löytyvät osoitteella http://www.delicious.com/virpiloi/tekij%C3%A4noikeudet

terveisin Pilkunviilaaja-Virpi

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Todellisuutta luomassa

Olin kuluneella viikolla kahdessa eri koulutustilanteessa elikkä seminaarissa. Antoisia olivat molemmat, kiitos vain, ja palaan ehkä niiden sisältöön myöhemmin. Mielessäni kuitenkin rupesivat kättelemään toisiaan kahden eri esiintyjän toisistaan riippumattomat lauseet. Kouluttaja Lassi Pruuki totesi, ettei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytämme, kun kuvaamme asioita, sillä sanat luovat todellisuutta. Hän käytti esimerkkiä, että sanomalla "meillä on huono työyhteisö" luomme työyhteisömme todellisuutta.

Kirjailija Petri Tamminen puolestaan sanoi, että meidän ajallemme on tyypillistä hysteria. Esimerkiksi median otsikot ottavat kaiken irti erilaisista peloista ja uhkakuvista. Ne antavat kuvan, että elämä on vaarallista (esimerkiksi tavallisen talvisään vaaroja esitellään sivukaupalla; on liukkautta, pakkasta, lunta katolla ja jääpuikkoja ja vaikka mitä hirveää), vaikka oma kokemus osoittaa, että elämä sujuu enimmäkseen ihan rauhallisesti.

Kun olin lähtenyt kuuntelemasta kirjailijan vallan sympaattista esitystä, silmilleni hyppäsi iltapäivälehden lööppi: "LOPUN ALKU" kuvituksenaan kännyköistä muodostettu risti. Muistin taas kerran, miksi en koskaan osta enkä tule ostamaan iltapäivälehtiä, ja Tamminen antoi asialle nimen: hysteria. Pruuki puolestaan antoi selityksen, miksi hysteriapuhetta ei kannata tukea.

Mitä olette mieltä?

maanantai 7. helmikuuta 2011

Akateemisen osittainen maineenpalautus ja taas soppaa

Terve!

Taannoin mainitsin, että Akateemisesta kirjakaupasta ei löytynyt Nigel Slaterin kirjoja. Nyt, vajaat puoli vuotta edellisen käyntini jälkeen niitä oli peräti kuusi nimekettä, joten olkoon Pohjoismaiden suurimman kirjakaupan maine tältä osin palautettu. Osittaisuus tulee siitä, että Amazonista tilaamani Real Fast Food maksoi netin kautta ostettuna neljäsosan siitä, mitä ko. kirjakaupassa :)

Soppaa

löytyi jääkaappini vihanneslaatikosta, kun päätin pitää tyhjennystalkoot. Ensinnäkin parista palsternakasta ja yhdestä bataatista tuli tuorejuusto- ja sulatejuustonokareiden kanssa mainio sosekeitto. Taisin heittää joukkoon sipulihiutaleita, hiukan valkopippuria ja kasvisliemikuution puolikkaan. Koska bataatti kypsyy aika nopeasti, en tällä kertaa käyttänyt edes sosekonetta, vaan annoin sen kiehua möyhyksi, jotta palsternakkapalatkin pehmenivät.

Lisäksi jääkaapista löytyi viiden sipulin soppa: salaattisipuleita, tavallisia keltasipuleita, punasipuleita, purjoa ja valkosipulia. Kuullotin muut sipulit voissa ja keittelin niitä vesitilkassa hyvän tovin, lähes kypsiksi, ennen kuin lisäsin purjon. Kun keiton antaa kiehua tarpeeksi kauan, sipulit muuttuvat ihan pehmeiksi ja suussasulaviksi. Tähän soppaan ei tarvitse maitotuotetta joukkoon, mutta olisin laittanut ranskalaisen tapaan hiukan konjakkia tai punaviiniä, jos niitä olisi ollut. Kun ei ollut, niin tyydyin lihaliemikuutioon ja rouhittuun pippurisekoitukseen sekä timjamiin. Sipulisoppaan suosittelen nimenomaan lihalientä, ellei pöytään ole istumassa kasvissyöjiä. Ranskalaisilla, sipulisopan kuninkailla, on erikoinen tapa laittaa keittoannokseen lämmin voileipä eli pala leipää, jonka päällä on juustoa, ja korventaa sitten ruoka grillin alla, jotta juusto sulaa. Siis hyväähän se on, mutta en ymmärrä, miten sitkeä juusto ja leipä on tarkoitus saada sivistyneesti syötyä. Ehkä sitä ei tarvitsekaan syödä sivistyneesti, mutta itse ainakin kaipailisin aseiksi haarukkaa ja oikein terävää veistä.

Niin mutta viiden sipulin soppaan palatakseni... Se kannattaa syödä silmät kiinni, sillä väri on todella epämiellyttävä, mikä johtuu punasipulista. Punasipuli sopii oikeastaan vain raakana syötäväksi tai punakaalin joukkoon, sillä se luovuttaa keitettäessä kauniin värinsä ja muuttaa muun ruoan epämääräisen harmaanruskeaksi. Ihan taannoin luin jostakin niksin, jolla punasipulin saa paremmin pitämään värinsä, mutta enpä sitä nyt tähän hätään muista. Juustoraaste tekee hyvää myös itäsuomalaiselle sipulikeitolle, joka ihan hyvin voi olla vaikka yhden sipulin soppakin.

Ekovinkki 2

Toinen ekovinkki on yhtä mahdoton kuin ensimmäinenkin: älä osta mitään. Jos nyt kuitenkin ostat, niin mieti, tarvitsetko sitä oikeasti, onko vanha jo loppuun kulutettu ja voisitko ostaa sen käytettynä. Jos ei piittaa pintamuodista, kirppareilta löytyy hyviä vaatteita. Kerronpa esimerkin: Kävin oikeassa vaatekaupassa sovittamassa pitkiksiä. Myyjä esitteli useitakin vaihtoehtoja, jotka olivat hinnaltaan plus miinus sata euroa. Mitkään niistä eivät olleet aivan sopivia, vaikka olivatkin periaatteessa oikeaa kokoa. Myyjä lohdutti, että heidän kauttaan saa kyllä ompelupalvelua, jolla housut muutetaan istuviksi. Poistuin toivottavasti kohtalaisen kohteliaasti etuovesta ulos. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt ostaa kalliit ja sopimattomat housut ja käyttää vielä lisää rahaa niiden korjaamiseen. Menin sen tien kirpparille ja ostin kahdet housut parilla eurolla pari. Toiset olivat aivan sellaisenaan sopivat, toiset vaativat hiukan lyhennystä ja kavennusta, mutta olivat rakenteeltaan sellaiset, että toimenpide onnistui kotikonstein. Ekologisuus on siis myös säästämistä.

toteaa saiturinne
Virpi

lauantai 22. tammikuuta 2011

Ekovinkki

Nyt, kun laajalevikkisemmissäkin medioissa on ympäristötekopalstoja, niin ajattelin aloittaa minäkin sellaisen. Tunnustan kyllä varastaneeni näistä ideoista suurimman osan muilta, mutta kierrätyshän juuri on ekologista. Päivän vinkki on aivan perustavaa laatua: älä tee mitään, niin säästät ympäristöä ja kaikkea todella paljon. Jos ei kuitenkaan nyt mennä tässä aivan äärimmäisyyksiin, niin hengittää täytyy vähintäänkin, joten lievennetään vähän: pysy kotona, alenna asunnon lämpötilaa, pistä villasukat jalkaan ja lue kirjaston kirjoja.

ehdottaa ekoemäntä Virpi

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Piparien loppusijoitus ja muuta ruokaa

Tervehdys, Lukijat!

Kuten huomaatte, ainakin yksi uuden vuoden lupaus tulee tässä täytettyä. Toisaalta taidan rikkoa toisen, joka on blogin otsikossa, ja tehdä yksityiselämään liityvän paljastuksen, tosin hyvin pienen sellaisen eikä se kyllä varmaan ketään kiinnostakaan... Ellette jo ole arvanneetkin, niin kerään keittokirjoja ja ruokareseptejä. Paljastusluonne liittyy siihen vähän noloon juttuun, että huolimatta keräiltyjen ohjeiden huomattavasta määrästä (joka sentään jääköön salaisuudeksi), en ole mikään gourmetkokki. Parhaimmillaan, mutta harvoin, kokkauksistani tulee erinomaisia, usein ihan hyviä ja joskus aika surkeita. Joku joskus ehdotteli, että rupeaisin pitämään ruokablogia, mutta netti on täynnä toinen toistaan ihanampia blogeja sillä saralla, joten tyydyn vain näihin satunnaisiin pläjäyksiin.

Tässä pari ruokablogia, joita seurailen ohimennen. Pidän sekä sellaisista kirjoista että blogeista, joissa on ruokaohjeet tarjoillaan tarinoinnin kera. Näiltä sivuilta löytyy sitten taas kymmeniä linkkejä eteenpäin, jos sattuu kiinnostamaan. Enkä ole vielä sanonut sanaakaan ulkomaisista sivuista!
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/
http://sillasipuli.blogspot.com/
http://siskotkokkaa.blogspot.com/
http://peruspoperoa.blogspot.com/

Keräilemäni ohjeet ja kirjat ovat minulla kyllä aktiivisessa käytössä sillä tavalla, että luen niitä aika ahkerasti. Mitä sitten kokkaan, on eri asia, mutta lukeminen on mukavaa. Viimeisen viikon aikana olen lukenut mm. Nigel Slaterin kirjoja; sekä hänen koskettavia muistelmiaan poikavuosilta että reseptejä. En ole mikään huippukokkien fanittaja enkä seuraa säännöllisesti televisiosta kokkiohjelmia, koska en ylipäätänsäkään juurikaan katso televisiota, mutta jostain syystä satuin seuraamaan viime syksynä lähetettyä Nigel Slater´s Simple Suppers -sarjaa ja miellyin siihen kovasti, sillä sen idea muistutti aika paljon omaa "otetaan mitä on" -kokkaustani. Tosin omia aikaansaannoksiani ei saa eikä voi verrata Nigelin tuotoksiin. Ilmeisesti Slaterin kirjoja ei saa kirjakaupoista - ei edes Akateemisesta, kävin kysymässä - joten tilasin niitä joululahjojen ohella Amazonilta. Pokkariversioita muista paitsi uusimmista kirjoista saa sieltä edulliseen hintaan. (Vink, vink.) Nigelin sympaattinen tv-esiintyminen myös miellyttää minua: odotan koko ajan, että hän hymyilisi, mutta ei - ellei sitten aivan viimeisellä sekunnilla.

Internetin kautta pääsee tutustumaan kyseiseen kokkiin laittamalla YouTubeen hakusanan Nigel Slater tai esim. seuraavilta nettisivuilta:
http://www.nigelslater.com/
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/series/nigelslaterrecipes
http://uktv.co.uk/food/chef/aid/533817

Harrastukseni (vai onkohan kyse addiktiosta?) vakavuudesta kertoo, että olen viime kesän ja syksyn aikana koonnut tukevan kansiollisen reseptejä, joissa käytetään tofua, papuja, linssejä, kikherneitä, simeniä ja pähkinöitä. Sen saa sitten aikanaan perheen Kasvissyöjä lahjaksi.

Ja lopuksi niihin pipareihin. Jos siis purkin pohjalla on vielä jokunen jämä joululta, ne maistuvat aika mainioilta sinihomejuuston ja päärynän kera. Tämä ei ole mikään uusi eikä omaperäinen keksintö, mutta muistutanpahan vain... Jos ei ole ihanteellista kotitekoisen piparin, tuoreen ja erittäin kypsän päärynän ja kotimaisen sinihomejuuston yhdistelmää, niin kaupan pipari, tanskalainen juusto ja säilykepäärynäkin käyvät ihan hyvin. Juoman pitää olla tämän kanssa riittävän tuhtia, että se ei kalpene voimakkaiden makujen rinnalla; sanoisin että sherry, madeira tai portviini olisivat hyviä. Mutta ota, mitä sattuu olemaan!

terkuin
Virpi

J.K. Meillä on tänään pakkasta kolmekymmentä astetta, joten ihan hyvin voi istua sisällä keittokirjaa lukemassa.