keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Hyvää Uutta Vuotta!

Oli vissiin varsinaista slow foodia, kun kesti puolitoista kuukautta palata koneen ääreen... En nyt kehu enempää kiireilläni, mutta niitä on ollut. Joulunpyhät olen pitänyt tietokonepaastoa ja muutenkin laiskotellut, ja nyt vuodenvaihteessa palaan linjoille levänneenä.

Mainitsin viimeksi uskonnonopettajien kerhon kokouksesta. Perustimme siis Savonlinnan seudun epävirallisen kerhon, joka kokoontuu silloin, kun jäseniä huvittaa ja käsittelee hauskoja ja hyödyllisiä asioita sen mukaan kuin huvittaa. Tervetuloa mukaan, Lukija, jos olet jollakin tavalla alan ihmisiä ja välimatka ei ole kohtuuton; mitään sen kumempia jäsenkriteereitä ei ole. Seuraavan kerran kokoonnumme hiihtolomaa edeltävänä keskiviikkona - ota yhteyttä tarkempia tietoja varten.

Palaan keskeneräiseen asiaan eli yo-kirjoituksiin. Syksyn viitostehtävässä kysyttiin alkuperäiskansojen uskontojen yhteisiä piirteitä. Kyseisiä uskontoja kutsutaan myös esim. varhaiskantaisiksi tai luonnonuskonnoiksi, arkikielessä saatetaan puhua heimouskonnoista. Kun tämä on oivallettu, voidaan lähteä liikkeelle. Itse aloittaisin kertomalla johdannoksi, kuinka paljon ko. uskonnoilla on kannattajia ja missä päin maailmaa. Näitä uskontoja harjoittavia kansoja elää Amerikan ja Aasian mantereiden pohjoisosissa ja Etelä-Amerikan, Afrikan ja Australian sydänmailla. Kyse on perinteisesti ollut kirjoituksettomista kulttuureista. Jäseniä arvioidaan olevan 200-300 miljoonaa ihmistä, mutta koska kaikki eivät aktiivisesti harjoita perinteisiä uskontojaan, on valistunut arvaus uskontojen kannattajamäärästä noin 100 miljoonaa. Tästä pääsemmekin näitä uskontoja yhdistävään tärkeään peruspiirteeseen: ne ovat erottamattomasti sidoksissa kunkin kansan elämäntapaan ja kulttuuriin eli ovat etnisiä uskontoja. Tällaiseen uskontoon ei liitytä vaan synnytään, eikä uskonto kovin helposti siirry mukana, jos elämäntapa, elinkeino ja asuinympäristö muuttuvat. Peuranmetsästäjän uskonnolla ei ole sijaa kaupungissa ja tehdastyössä. Globalisaatio ja kaupungistuminen ja elinympäristön muuttuminen uhkaavatkin näitä uskontoja.

Toinen, kiinteästi äskeiseen liittyvä tekijä, on luonnon keskeinen merkitys alkuperäisuskonnoille. Koska ko. kansat elävät luonnossa ja luonnosta, on luonto myös niiden uskonto. Tämä näkyy esim. animismina ja polyteismina. Luonnon eri paikoille ja asioille ja elinkeinon eri osa-alueille on omat jumalansa ja henkensä, ja luonnon paikkoja ja ilmiöitä palvotaan. Ehkä voisimme puhua luonnon ja ympäristön haltuunotosta ja selittämisestä ja myöskin ihmetyksestä luonnon edessä. Myytit eli pyhät kertomukset ovat yksi tapa toisaalta ihmetellä, toisaalta selittää selittämätöntä. Myytit konkretisoituvat lukuisissa riiteissä.

Kolmas, tavallaan edellisiin liittyvä piirre, on yhteisöllisyys. Ankarissa luonnonoloissa ihminen ei pärjää yksin. Jos jalka katkeaa tundralla tai käärme puree viidakossa, on toisen ihmisen läsnäolo eloonjäämisen ehto. Heimo ja kansa ja perhe on kaikki kaikessa, yksin ihminen ei ole mitään. Heimosta erottaminen merkitseekin kuolemanrangaistusta. Heimoon kuuluvat myös vainajat, joita kunnioitetaan ja joilta kysytään neuvoa. Iäkkäät ihmiset ovat arvostettuja, mutta kaikkein viisaimpia ovat toki edesmenneet. Usein käytetään termiä vainajien palvonta, mutta enemmänkin on kyse siitä, että menneet sukupolvet ovat yhä omalla tavallaan läsnä heimon elämässä.

Varhaiskantaisissa uskonnoissa ei tehdäkään jyrkkää eroa tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden, luonnollisen ja yliluonnollisen välillä, vaan ne ovat yhtä aikaa läsnä olevia todellisuuden osa-alueita. Yliluonnollinen on kuitenkin sen verran pelättävää, että sen hallitsemiseen tarvitaan asiantuntijaa eli shamaania tai tietäjää. Joskus shamanismi-sanaa käytetään kaikkien heimouskontojen ja jopa uususkontojen tietäjä-ilmiöstä, mutta aika usein sillä viitataan erityisesti pohjoisten kansojen tietäjiin.

Nopea ja asiantunteva katsaus näihin uskontoihin on opetushallituksen etälukiosivulla osoitteessa: http://www.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi4/sivu_4_1_1.html. Toinen hyvä lähde on teologia.fi-sivu, jossa eritellään myös luonnonkansojen uskontojen suhdetta niitä "matkiviin" uususkontoihin. (http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11) Tähän erotteluun viitostehtävän vastaus olisikin fiksua päättää!

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kiireinen viikko

Viime viikko oli varmaan kalenterini kiireisin viikko ikinä. Normaaliin ohjelmaan kuuluu opetuksen lisäksi yleensä vähintään 1-2 kokousta ja useita palavereja yksittäisten ihmisten kanssa, mutta nyt oli tehtävänä lisäksi kolme isoa asiaa: kokeiden ja tehtävien korjaus (muovikassillinen tavaraa), lauantaisessa opettajien kolutuspäivässä vetämäni työpajan valmistelu ja esityksen valmistelu Savonlinnan seudun uskonnonopettajien paikalliskerhon ensimmäiseen kokoukseen. Ja sitten iski flunssa, joka teki tuloaan jo koko viikon kirkolliskokouksessa; kolme päivää sairaslomaa! Yritän kertoa vielä kirkolliskokouksen loppuviikon tunnelmista ja em. asioista, kunhan ensin käyn laittamassa ruokaa. Aion laittaa peruna-kasviskiusausta.

vieläkin vähän huteranoloinen
Virpi

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Tuoreet terveiset Kakolasta

Iltaa. Kirkolliskokouksessa oli jälleen kiintoisa päivä, vaikka kirkkolain virkamiesoikeudellisista säännöksistä käyty keskustelu vähän ihmetyttikin. Koska haluan joskus nukkumaankin, kehun nyt kuitenkin vain tekemämme iltaretkeä. Jos en olisi unohtanut kameran johtoa kotiin, näkisitte kuviakin! Yritän huomenna jostain löytää kaapelin. Teimme siis Turun lääninvankilassa ja Kakolassa perusteellisen tutustumiskierroksen. Vangithan niistä paikoista ovat siirtyneet noin vuosi sitten uuteen Saramäen vankilaan, mutta elävä opastus herätti mielikuvat ragaistuslaitoksen elämästä henkiin. Karut olivat olosuhteet ja karua vankilan sosiaalinen elämä. Erittäin mielenkiintoista ja tietysti surulliseksi tekevää.

Toinen kohteemme oli Turun Akatemian talo, jonka komeassa (ja kaikuisassa) salissa nautime ruumiin ja sielun ravintoa iltapalan ja iltahartauden muodossa. Kiitos piispa Björkstrandille valaisevasta esittelystä. Molemmissa kohteissa opimme myös historiaa, mikä on aina interessanttia (yritän kiertää mielenkiintoista-sanaa) ja ihmiselle hyväksi.

sivistäytynyt Turun-reportterinne
Virpi

tiistai 4. marraskuuta 2008

Pitkiä päiviä

Tuntuu kuin täällä Turussa oltaisiin oltu jo kauan, mutta on vasta tiistai. Tämä johtunee siitä, että eilen tehtiin kahden työpäivän verran työtä, aamuyhdeksästä iltaan puoli yhteentoista ja sitten vielä paperien lukemista. Tänään kokoustaminen loppui "jo" kahdeksalta, mutta sen jälkeen piti tietysti vielä keskustella monien ihmisten kanssa. Se on toki yhdistettyä hupia ja työtä, milloin kumpaakin tai sekä että. Pitkät päivät johtuvat siitä, että suuria asioita on vireillä; ne puhuttavat ja siksi asioiden käsittely kestää. Esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomus ja kirkkohallituksen budjetti ovat synnyttäneet paljon keskustelua.

Eikä se ole ihmekään, sillä nelivuotiskertomus kuvaa lähimenneisyyttä ja antaa sillä tavalla aineksia tulevaisuuden suunnitteluun. Budjetti taas sisältää kalliita hankkeita, joiden sisällöstä vallitsee vielä melkoinen epävarmuus. Tällaisia ovat esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hanke ja kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon joidenkin osa-alueiden siirtäminen valtakunnalliselle palvelukeskukselle eli HeTa-hanke. Erityisesti HeTa:sta tuli jo ennen kirkolliskokousta paljon kriittisiä evästyksiä, mutta itse olen kyennyt vasta vähitellen täällä muodostamaan kantaani siihen, sillä tietoa minulle ja muillekin kirkolliskokousedustajille on tullut vasta täällä paikan päällä. Olen tullut siihen ymmärrykseen, että jotain on tehtävä, sillä nykysysteemillä ei tulla tulevaisuudessa pärjäämään, koska rahaa tuhlautuu ja työvoima käy vähiin. Mitä pitäisi tehdä, on vaikeampi kysymys, mutta jos suunnittelurahaa tulevaisuuteen valmistautumiseksi ei anneta nyt, jäämme varmasti junasta. Oman kotiseurakuntani taloudellisen tilanteen kannalta HeTa-kaavailut eivät kyllä näytä hyvältä, mutta siitä asiasta keskustellaan sitten kotona.

Nyt vielä viimeiset valmistautumiset huomista varten ja sitten nukkumaan. Tulevaisuusskenaarioita aamuksi on kolme: aamumessu Maarian kirkossa, aamu-uinti tai sitten molemmat. Tänä aamuna avustin ehtoollisella mainitussa kirkossa ja se oli kyllä juhlavaa paitsi seurakunnan kokoonpanon vuoksi myös paikan vuoksi. Kirkko on jyhkeän keskiaikainen ja koristeltu viimeisen päälle ajan tyyliin. Yritin ottaa siellä kuvia, mutta valo ei oikein riittänyt, yritän jonain aamuna uudelleen. Sitä odotellessanne voitte katsoa, mitä Maariasta kerrotaan Turun seurakuntien sivulla: http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/kirkot/maarian_kirkko/

Hyvää yötä!
Virpi

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ennätyksellistä tekstitehtailua!

Toinen teksti samana iltana! Tämä johtuu siitä, että tapasin kirkolliskokouksessa Lukijan! Kivaa! Lukijoita on siis olemassa! Kyseinen Lukija kertoi yrittäneensä kommentoida tekstejäni, mutta järjestelmä oli edelleen vaatinut kirjautumista, vaikka olen säätänyt asetukset siihen malliin, että sitä ei pitäisi tarvita. En tiedä, missä vika, ottakaa yhteyttä, jos osaatte auttaa. Kommentoida voi siis joka tapauksessa siten, että hankkii itselleen Google-tilin, mikä on helppoa ja ilmaista. Sen jälkeen voi samalla salasanalla käyttää kaikkia käteviä Google-palveluja, jotka ovat oikeasti käteviä. Suosittelen esim. Google Docsia.

Tilin saa seuraavalla tavalla: Avaa http://www.google.fi/ -sivu. Klikkaa oikasta yläkulmasta kohtaa "Kirjaudu sisään". Klikkaa kohtaa "Luo tili". Sen jälkeen noudata ruutuun tulevia ohjeita: Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja valitsemasi salasana (älä käytä samaa salasanaa joka paikassa, valitse sana, jota ei ole sanakirjassa ja kirjoita salasana muistiin vaikka kalenteriisi tai Internetissä olevaan salasanojen hallinnointipalveluun). Kirjoita salasana uudestaan. Pidä tai poista kolme väkäsmerkkiä sen mukaan, haluatko, että tietokone muistaa kirjautumisesi, haluatko ottaa käyttöön verkkohistorian ja haluatko Googlen oletusetusivuksi (homma toimii, valitsitpa väkäset tai et). Kirjoita sen jälkeen seuraavaan ruutuun sana, jonka näet ruudun yläpuolella; tämän tarkoitus on rosvo-ohjelmien estäminen. Lue sen jälkeen palvelu- ja käyttöehdot, tarkista tietosi ja nappaa "Luo minulle tili" -kohtaa. Tästä eteenpäin en voi neuvoa tarkasti, kun en viitsi tehdä itselleni toista tiliä, mutta Google lähettää sähköpostiisi viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla vahvistat palvelun avaamisen. Tämän jälkeen voit kommentoida ja tehdä muutakin mukavaa.

Klikkailemisiin!
Virpi

Turussa ollaan

On siis kirkolliskokousviikko alkamassa. Tänään sunnuntai-iltana on monilla valiokunnilla kokouksia, mutta käsikirjavaliokunnalla ei, joten joudan vähän kirjoittamaankin. Huonessa odottaa kyllä luettavaa, kun tämän kokousviikon materiaaleja on tullut postissa harva se päivä. Tai ainakin viikoittain. Toki olen niitä silmäillyt, mutta pitää vielä katsoa kaikki läpi ennen kuin käsittely alkaa. Oli muuten ihan mukava tulla tänne kristilliselle opistolle, nähdä tuttuja ihmisiä ja asettua heti pöytään syömään jonkun muun laittamaa hyvää ruokaa. Ja kiitos Jaana-sijaiselle, ettei minun tarvitse olla huolissani, miten työt sujuvat työpaikalla!

Omatuntoni vähän kolkuttaa, kun en ole ehtinyt käsitellä kaikkia yo-tehtäviä, mutta jos näkisitte kalenterini, ymmärtäisitte, miksi on näin. Kirjoitan nyt kuitenkin jotain viidennestä tehtävästä, joka kuului: Mitä yhteisiä piirteitä on alkuperäiskansojen uskonnoissa? Tämä on hyvä perustehtävä, ei liian vaikea ja mahdollinen vastata kurssien pohjalta. Itse hahmotan alkuperäiskansojen (eli varhaiskantaiset eli luonnon-) uskonnot seuraavalla tavalla:

Alkuperäiskansojen kulttuurit ovat olleet kirjoituksettomia, suullisen perinteen kulttuureita (vaikka nykypäivänä jo enemmän tai vähemmän kirjoitettuinakin muistiin merkittyjä), ja elantonsa nämä kansat ovat saaneet luonnosta metsästyksen, kalastuksen, keräilyn ja yksinkertaisin menetelmin harjoitetun maa- ja karjatalouden välityksellä. Näille kansoille on ominaista ensinnäkin kokonaisvaltainen maailmankuva, jossa uskontoa ei mielletä muusta elämästä erilliseksi alueeksi, vaan luonnollinen ja yliluonnollinen muodostavat yhden kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa on oma paikkansa jumalille ja hengille, ihmisille ja vainajille. Jumalia on yleensä useita, ja henget asuttavat niin elollista kuin elotontakin luontoa (polyteismi, panteismi ja animismi). Koska nämä kansat elävät kiinteässä yhteydessä luontoon ja niiden koko elämäntapa on suoraan riippuvainen luonnosta, saa luonto myös uskonnossa keskeisen osan. Luonto ja kaikki, mitä siinä on ja mitä ihminen luonnosta saa, on pyhää. Palvonnan kohteita ovat usein luonnonilmiöt (aurinko, ukkonen), paikat (vuoret, joet) ja eläimet (karhu); palvotut asiat ovat tabuja, mikä juuri johtuu niiden pyhyydestä ja pelottavuudesta.

Toiseksi näille kansoille tyypillistä on vahva yhteisöllisyys; perhe, suku ja heimo - myös sen kuolleet jäsenet - muodostavat kokonaisuuden, johon yksilö liittyy. Ilman yhteisöä ihmistä ei ole olemassakaan, ja yhteisöstä eristäminen merkitsee kuolemantuomiota. Tällä on tietenkin suora yhteys siihen, että ankarissa luonnonolosuhteissa, vaikkapa Siperiassa, yksin jäävällä ihmisellä ei ole juurikaan eloonjäämisen mahdollisuuksia. Ns. vainajienpalvonta on ymmärrettävä tässä asiayhteydessä. Suvun vainajien tyytyväisyys takaa hyvän elämän nyt elossa oleville.

Myytit ja riitit ovat hyvin tärkeitä alkuperäiskansoille; niiden avulla maailma otetaan haltuun ja niiden avulla perinne myös siirretään uusille sukupolville. Maailmankuva on yleensä maaginen: uskotaan, että ihminen voi vaikuttaa korkeampiin voimiin riittien ja loitsujen avulla. Avainasemassa tässä ovat shamaanit tai muut vastaavat tietäjät, jotka hallitsevat yhteydenpidon maailman eri tasojen välillä - siis vainajien, ihmisten, henkien ja jumalien. Kultti (palvonnan kokonaisuus), myytit ja riitit muodostavat kokonaisuuden. Yo-vastaus kannattaa ryydittää esimerkein, jotka tässä nyt jätän vähemmälle. Kiinnostuneille suosittelen vaikkapa professori Juha Pentikäisen tutkimuksia esittelevää nettisivua http://www.etnika.fi/. Uskonnot.fi-sivulla vedetään myös rajaa alkuperäisuskontojen ja uususkontojen välille. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11.

Nyt lähden lukemaan tärkeitä papereitani ja lupaan, vaikka lyhyestikin, kirjoittaa, mitä täällä käsitellään. Toki voitte katsoa myös kirkolliskokouksen nettisivuja evl.fi-osoitteessa. Kokous alkaa aamulla messulla Maarian kirkossa ja ohjelman runsaudesta päätellen tulemme tekemään pitkiä työpäiviä tällä viikolla!

ahkera ihmisenne
Virpi

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Luontopolulla kuljettiin

Kiitos, työkaverit, mukavasta lauantaipäivästä. Vaikka satoikin, Nahkiaissalon luontopolku oli (taas kerran) elämys. Helille kiitos, kun päästit meidät kotiisi. Tänään kävin vielä retkeilemässä lisää ja keräsin suppilovahveroita - auringonpaisteessa!

Välipalaksi tähän sopinee omenapiirakan resepti. Tämä on helppo ja maultaan erinomainen piirakka. Olen kokeillut lukuisia ohjeita, monimutkaisiakin ja kalliimmista aineksista, mutta palaan aina tähän. Ohje on kopsattu jostakin lehdestä vuosia sitten.

Omenapiirakka

Sekoita 9 dl:aan vehnäjauhoja 2 tl soodaa, 2 tl kanelia ja 2 tl vaniljasokeria. Sekoita tilavassa kulhossa 6 dl piimää, 3/4 dl öljyä, 3 dl sokeria ja jauhoseos. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori ja viipaloi muutama omena, niin paljon, että saat taikinan pinnan peitettyä omenapaloilla. Ripottele pinnalle fariinisokeria tai muuta ruskeaa sokeria noin ½ dl. Paista uunissa 200 asteessa 25 - 30 minuuttia. Syö sinällään tai vaikka jäätelön kera. Sopii pakastettavaksi, mutta tietysti sokeri vähän tahmaantuu.


Pitemmittä jorinoitta jatkan yo-kirjoitustehtävistä ennen kuin aihe tyystin vanhenee ja lakkaa kiinnostamasta ketään. Kolmannessa tehtävässä oli aineistona kuva, joka voitte katsoa vaikka osoitteesta http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/evlut_uskonto_syksy_2008.pdf. Siellä ovat tietenkin myös tehtävät alkuperäisessä sanamuodossaan. Kolmostehtävässä piti nimetä kuvan esittämästä alttaritilasta kuusi kalustetta ja selittää, miten ne liittyvät jumalanpalveluselämään. Maininta alttaritilasta oli hiukan hämäävä, sillä käytännössä tehtävässä voi käsitellä kaikkea kuvassa näkyvää, myös penkkejä, vaikka ne eivät tarkkaan ottaen kuulukaan alttarialueeseen. Tehtävä oli sikäli yksinkertainen, että jokaisesta mainitusta ja riittävällä tavalla selitetystä asiasta voi saada pisteen (siis tietenkin vain kuuteen asti). Toisaalta joillakin vastaajilla voi olla vaikeuksia löytää kuutta asiaa, jos maininta alttaritilasta hämäsi. Kuvan esittämässä kirkossa on myös perinteestä poiketen ja ehkä hämäävästi lukupulpetti ja saarnastuoli samalla puolella kirkkoa. Melkoista kirkkotilaan perehtymistä vaati myös löytää kastemalja alttarialueelta, sillä kivisenä se on kuvassa melko huomaamaton (katso urkujen ja alttarin puoliväliä). Kalusteet, joita tehtävässä voi käsitellä, ovat alttari, alttarikaide, lukupulpetti, saarnastuoli, urut, kastemalja, alttaritaulun korvaava risti, kuoron istuimet ja seurakuntalaisten penkit. Moni on varmasti myös käsitellyt, kynttilöitä, kukkia ja kirkkotekstiilejä. Sekin luullakseni käy, jos vain tietoa vaikkapa kirkkotekstiilien mekityksestä ja niissä käytetyistä symboleista on riittävästi. Jumalanpalveluksen elementtejä ovat liturgia, saarna tai opetus, rukous, musiikki, sakramentit kaste ja ehtoollinen sekä Raamatun luku. Nämä asiat kuuluvat tai ovat yhteydessä kristilliseen oppiin, joten kirkkotila kalusteineen heijastelee monella tavalla kristinuskon sisältöä.

Neljännessä tehtävässä piti selittää lyhyesti kolmen henkilön merkitystä länsimaisen kirkon historiassa. Henkilöt ovat Augustinus, Franciscus Assisilainen ja Pyhä Birgitta. Tehtävä on sinänsä selkeä eikä kirkkohistoriaan perehtyneelle tuota ongelmia, mutta epäilen, että moni yo-kokelas ei ollut riittävän perehtynyt. Kirkkohistorian kurssi on laaja ja jos halutaan ehtiä yhtään nykypäivää käsitellä, yksittäisten pyhimysten esittely kyllä jää kurssilla tekemättä. Omassa opetuksessani yritän hiukan valottaaa pyhimysuskoa ja sen historiaa ja kertoa muutamista pyhimyksistä, joten varmasti kyseiset kolme henkilöä ovat piipahtaneet tunnilla, mutta vastaukseksi asti - tuskinpa. Kuitenkin ko. henkilöt eittämättä ovat vaikuttaneet kirkon historiaan ja kehitykseen ja ansaitsisivat tulla käsitellyiksi!

Aurelius Augustinusta pidetään lännen kirkon merkittävimpänä kirkkoisänä ja huomattavana filosofina. Kirkkoisiksi sanotaan niitä vanhan kirkon teologeja, jotka opetuksillaan vaikuttivat kirkon uskon kehitykseen - jotkut tosin siten, että heidän käsityksensä osittain kiistettiin. Augustinusta esitellään ja pohditaan monilla nettisivuilla, mutta jo Wikipedian perusteella saa hänestä hyvän käsityksen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus. Aurelius Augustinus oli 300-luvun lopulla ja 400-luvun alussa elänyt Hippon piispa, jolta on säilynyt nykypäiviin useita satoja tekstejä, ja muutamia hänen teoksiaan on suomennettukin. Näistä tärkeimmät ovat Tunnustuksia (Confessiones) ja Jumalan valtio (De civitate Dei). A. A. liittyi opetuksissaan Uuden testamentin paavalilaiseen traditioon ja puolestaan vaikutti paljon reformaattoreihin, kuten Lutheriin. Augustinuksesta kiinnostunut löytää myös hänestä kirjoitettua kirjallisuutta. Lyhyt, mutta kiinnostava on Jostein Gaarderin Vita Brevis, jossa A. A:n hylätty rakastajatar Floria Aemilia komentoi kirpeään sävyyn Tunnustuksia-teoksessa esitettyä versiota heidän yhteisestä ajastaan.

Franciscus oli kotoisin Italian Assisista, varakkaan kauppiaan poika, joka sanoutui irti perheyrityksestä, sitoutui äärimmäiseen köyhyyteen ja alkoi saarnata hengellistä uudistusta. Tämä tapahtui 1200-luvun taitteessa, ja jo saman vuosisadan aikana fransiskaanien kerjäläisveljistö levisi yli koko Euroopan ja vaikutti syvällisesti uskonnolliseen ajatteluun ja käytännön työhön. Mitään omistamattomat "vähäisemmät veljet" sitoutuivat työhön köyhien auttamiseksi. Franciscuksesta ja hänen perustamastaan järjestöstä on paljon tietoa netissä ja paljon kirjallisuutta, suomeksikin. (Ja erityisen runsaasti tietysti erikielisillä roomalaiskatolisilla sivustoilla.) Franciscuksen tunnetuin teksti on nimeltään Aurinkolaulu, ja siinä ilmenee hänen kuuluisa luonnonrakkautensa. Franciscus näki luonnon ihmeellisyydessä Jumalan ja liittyi koko luomakunnan Jumalaa ylistävään kuoroon. Hänet kuvataan usein saarnaamassa linnuille; ehkä hauskin Franciscus-legenda on tarina Gubbion sudesta: paha ihmisiä syövä susi tekee parannuksen pyhimyksen nuhdeltua sitä. Katso Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_Assisilainen.

Pyhä Birgitta on näistä kolmesta maantieteellisesti meitä lähin, sillä hän oli ruotsalainen aatelisnainen. Kasvatettuaan lapsensa ja jäätyään leskeksi hän antautui uskonnolliselle kutsumukselleen ja muutti loppuelämäkseen Roomaan - jossa hän muuten ei tavannut paavia, sillä tämä oli tuohon aikaan Avignonissa Ranskan kuninkaan pakottamana. Paavin paluu oli yksi Birgitan tavoitteista, muita olivat kirkon itsenäistyminen maallisen vallan alta ja oman luostarijärjestön perustaminen. Birgitta oli sananmukaisesti visionääri, sillä hänen kerrotaan nähneen ilmestyksiä jo lapsuudestaan asti. Tämä oli tärkeä peruste sille, että Birgitta julistettiin pyhimykseksi 1300-luvun lopussa, varsin nopeasti kuolemansa jälkeen. Hän ei ehtinyt itse asua perustamassaan ruotsalaisessa Vadstenan luostarissa tai vierailla Naantalin birgittalaisluostarissa, mutta järjestö toimii edelleen. Birgitta julistettiin Euroopan suojeluspyhimykseksi vuonna 1999 ja vuosi 2003 oli hänen juhlavuotensa. Naantalin luostarikirkko on tätä nykyä Naantalin seurakunnan kirkkona. Netissä on paljon aineistoa, katso vaikka Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Birgitta.

Olen taas käyttänyt paljon aikaa taustatietojen tarkistamiseen ja delicious-tallenuksiin, joten jos, hyvä lukijani, haluat lisätietoja muualtakin kuin Wikipediasta, katso kirjanmerkkejäni osoitteesta http://delicious.com/virpiloi. Käytä hakusanoina Augustinusta, Franciscusta ja Birgittaa. Tapaamisiin!

Virpi

torstai 2. lokakuuta 2008

Valinnan vaikeus

Tarkoitan aiheiden paljoutta. Tyhjän paperin (lue: ruudun) syndrooma ei siis ainakaan vaivaa. Ajatuksia on päässä niin Kauhajokelasta kuin Mikkelin hiippakunnan piispanvaalistakin, mutta lupaus uskonnon yo-tehtävien kommentoinnista on lunastamatta, joten lähden siitä liikkeelle. Tämä ei tule tänään valmiiksi missään tapauksessa, koska eksyin tässä välillä päivittämään työhöni liittyviä nettisivuja...

Ensimmäisessä tehtävässä pyydettiin kertomaan siialaisten ja sunnalaisten eroista. Nämähän ovat islamin kaksi pääsuuntausta. Hyvään vastaukseen tulisi hallita liikkeiden keskeiset erot, niiden syntyhistoria ja nykytilanne. Palaan asiaan.

Toisessa tehtävässä pyydettiin selvittämään, mitä tiedetään Jeesuksesta historian henkilönä ja minkälaisia ongelmia hänen elämänsä ja opetustensa historialliseen hahmottamiseen liittyy. Tämän tehtävän sudenkuoppa on ruveta selittämään Jeesuksen elämää suoraan evankeliumien mukaan. Kyseiset teoksethan ovat toisen polven opetuslasten saarnaa Jeesuksesta, joten monien kertomusten historiallisuuden täsmällinen selvittäminen on hyvin vaikeaa, varsinkin, kun evankeliumien välillä on joitakin keskinäisiä eroja. Lisäksi ihmeiden, kuten ylösnousemuksen, historiallisuuteen on tutkimuksen näkökulmasta paha ottaa kantaa. Siis kannattaa pitäytyä perustietoihin: Jeesus oli historiallinen henkilö, jonka mainitsevat Uuden testamentin lisäksi eräät muutkin lähteet. Hän eli noin vuosien 7 eKr. ja 33 jKr. välisenä aikana. Hän oli syntyperältään juutalainen ja hänen perheeseensä kuuluivat äiti Maria, isä Josef sekä sisaria ja veljiä, joista tunnetaan nimeltä Jaakob. Jeesus toimi lähinnä Galilean alueella kiertelevänä saarnaajana ja parantajana. Roomalaiset vallanpitäjät syyttivät häntä kansankiihottajaksi ja teloittivat hänet. Opetuslasten ylösnousemususkosta sai alkunsa kristinuskoksi nimetty liike. Tässä olisi kannattanut muistella kakkoskurssilla tehtyä Jeesuksen elämäkerta -tehtävää!

Nyt on pakko keskeyttää, kun huomenna on jaksettava tehdä taas työtä. Ehkä jatkan viikonloppuna. Hyvää yötä!

Virpi

lauantai 6. syyskuuta 2008

Ja taas

löytyi keitto-ohje, jossa esiintyy rehevä ystävämme lipstikka! Kirjan nimi on Bestselleri ja muut vuodenaikojen parhaat kasvisruokani. Tekijä on Leena Hietamies, kustantaja Katharos Oy, vuosi 2006.

Lipstikka-kaalikeitto

lipstikkaa
puolikas kaali
sipuli
öljyä
kasvisliemikuutio
persiljaa

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi. Silppua kourallinen tuoretta lipstikkaa ja iso sipuli. Kuullota ainekset padassa tilkassa öljyä. Lisää vettä ja kasvisliemikuutio. Kypsytä tunnin verran miedolla lämmöllä. Lisää valmiin sopan päälle runsaasti persiljasilppua. Ruokaisampaan versioon voit lisätä tölkillisen papuja.

Nyt pitäisi kyllä kehitellä omenareseptejä, sillä yksi varhain kypsyviä omenoita tuottava puu hukuttaa meidät hedelmiinsä. Olen niitä jo kaupitellut niin naapureille kuin ohikulkijoillekin, mutta aina omppoja vain riittää.

Töissä

Työasioissa tämän syksyn uutena tehtävänä on oppilaskunnan ohjaavana opettajana toimiminen. Epäröin jonkin aikaa ennen kuin otin tehtävän vastaan, mutta suostuin sitten, kun ideat alkoivat sinkoilla päässäni ja huomasin, että kyseessähän onkin mielenkiintoinen haaste. Tavoitteenani on oppilaskunnan toiminnan virkistäminen siten, että ensinnäkin vaikuttaminen koulun asioihin ja koulun ulkopuolelle paranee ja toiseksi koulun yhteishenki kohenee yhteisten tempausten kautta. Toki olen vain katalysaattori ja opiskelijat itse tekevät asioita. Uskonkin, että heitä tarvitsee vain vähän tuupata, niin tulosta alkaa syntyä.

Konkreettinen lähitavoite on saada kokouskäytännöt ja muut "hallinnolliset" seikat pyörimään rutiinilla. Kauemmas kurottava tavoite on tehdä Suomen parhaat oppilaskunnan kotisivut nettiin. Jee! Olen nimittäin surffaillut kymmenillä oppilaskuntien kotisivuilla ja väitän, että tavoitetta ei ole mahdoton saavuttaa - useimmat kotisivut kun ovat varsin vaatimattomia. Päivityksetkin saattavat olla vuodelta 2006... Tarjoilen tässä Suomen lukiolaisten liitolle ilmaisen idean: kilpailu parhaista kotisivuista. Ei kuitenkaan ennen kuin me olemme saaneet omamme vauhtiin! Maanantaina lähden Kuopioon aiheeseen liittyvään koulutukseen, joten huomaattehan, että olen oikeasti innostunut tästä asiasta.

Virpi

maanantai 1. syyskuuta 2008

Hups, elokuu jäi väliin

Vaikka koulun alkamisesta olisi toki saanut jutun juurta. Enkä nytkään ehdi kirjoittaa, kun on myöhä. Kerron vain, että loin juuri itselleni "tilin" Librarything-palveluun, jonne ihminen voi listata kirjastonsa sisällön tai lukemansa kirjat ja keskustella niistä. Aion aloittaa jälkimmäisen ja olen oikeastaan harmissani, etten ole aikaisemmin pitänyt kirjapäiväkirjaa. (Yhtenä talvena keskikouluaikana 1970-luvulla listan pitäminen oli kotitehtävänä ja silloin tulin muistaakseni lukeneeksi noin 150 kirjaa - missä ajassa, en muista, mutta ehkä lukukaudessa tai lukuvuodessa?)

Suurin osa Librarythingin käyttäjistä on englanninkielisiä, mutta se toimii myös suomeksi ja suomalaisten ryhmässä on yli 130 jäsentä. Osoite on http://fi.librarything.com/. Toinen hiukan vastaava on http://www.goodreads.com/, jota kuvataan kirjanystävien Facebookina. En kylläkään kerinnyt vielä listata palveluun yhtään kirjaa, mutta just nyt on meneillään Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Siinä, kuten Leijapojassakin, avautuu mahdollisuus kurkistaa vieraaseen kulttuuiin ja se, jos mikä, on kaunokirjallisuuden suuri siunaus. Sattuuko joku muuten tietämään, onko jotain edellä mainitun tapaista suomalaista kirjanystävien sivustoa olemassa?

kysyypi
Virpi

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Nopea repliikki

Olen parina päivänä ehtinyt istua tietokoneen ääressä ja olen taas löytänyt kaikkea hauskaa ja hyödyllistä. Hyödyllistä on löytynyt opetushallituksen edu.fi-sivujen kautta; siellä on parikin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää opintopakettia, joita olen silmäillyt. Suurin osa asioista on tuttua, mutta kertaus ei ole pahaksi ja aina tulee opittua jotain uuttakin. Linkkien ja linkin linkkien takaa on sitten löytynyt hauskaakin. Jos kiinnostuitte Kotkasta, jota taannoin kehuin, niin tässä linkki Mari Hirsikallion blogiin, jossa on runsaasti valokuvia:
http://kuvakotka.blogspot.com/

Toiste lisää!
Virpi

J.K. Pieni täsmennys vielä: Ortodoksinen kirkko on siis Kotkan vanhin käytössä oleva rakennus, mutta linnoitusraunioista monet ovat hiukan - tosin vain hiukan - vanhempia. Vuoden 1743 rauhanteossa Kotka jäi Venäjän puolelle. Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa käytiin 1789 ja 1790 kaksi meritaistelua, joista ensimmäisen voitti Venäjä, toisen Ruotsi. Tämän vuoksi Venäjä alkoi linnoittaa rannikkoa suojaamaan Pietarin aluetta, ja niinpä Kotkaankin rakennettiin useita puolustusrakennelmia 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Kun koko Suomi 1809 siirtyi Venäjän valtaan, menettivät linnakkeet sotilaallisen merkityksensä, mutta ovat edelleen kiinnostavia nähtävyyksiä.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Etsivä löytää

lisää lipstikkareseptejä. (Hoksasitteko muuten, että otsikko on raamattusitaatti?) Monica Ahlbergin kirjassa "Kesän makuja yrteistä" (WSOY 2005) on sivulla 30 seuraava ohje:

Lipstikalla höystetty porkkanakeitto
50 g voita
4 rkl lipstikkaa hienonnettuna
2 salottisipulia
2 perunaa
½ kg porkkanoita
8 dl kanalientä
1 dl kuohukermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
koristeluun muutama lipstikanlehti

Sulata voi lipstikan kanssa kasarissa. Kuori ja hienonna salottisipulit. Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Kumoa kasvikset kasariin ja anna hautua kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoita silloin tällöin pohjaanpalamisen estämiseksi. Kaada joukkoon kanaliemi ja hauduta keittoa noin 15-20 minuuttia tai kunnes porkkanat ja perunat ovat miltei pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kuumenna uudelleen ja mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Kruunaa keitto lopuksi muutamalla lipstikanlehdellä.

Kotka

Hienojen kaupunkien sarja jatkuu tänään Kotkalla, jonne teimme pikavisiitin. Sekin on kaupunki, jonne on aina mukava mennä uudelleen. Toki se on muuttunut paljon 80-luvusta, jolloin asuimme siellä - silloin se oli vielä jotenkin nuhruinen pikkukaupunki, jonka keskustassa oli muutama kauppa. Sen jälkeen sinne on rakennettu upeat puistoalueet mm. Sapokkaan, kauppakeskus ja turistikohteita, uusimpana merikeskus Vellamo. Kuitenkin kaupungin omaperäinen merellinen ja teollinen henki on tallella. Tämän päivän Hesarissa esitellään Kotkaa, ottakaa sivu talteen ja vierailkaa kaupungissa kaikessa rauhassa Meripäivien jälkeen. Tietysti jos haluatte nähdä yhden kesäfestivaalin ja osallistua ohjelmaan, niin mikäs siinä, mutta kaupungin näkee paremmin, kun ruuhka on ohi.

Kaikkea ei Hesari tietysti mainitse, joten kannattaa katsoa vaikka http://www.kotka.fi/ -osoitteesta lisää. Haukkavuoren näkötornista voi katsella kaupunkia ja merta, mutta kantasataman suuntaan näkee mukavasti Palotorninvuoreltakin, joka on kallioineen lapsille hauska juoksentelupaikka. Suosittelen myös autoajelua ristiin rastiin Kotkansaarella, sillä moni mukava näkymä jää muuten kokematta, vaikka Kotkansaari sinänsä on helppo ottaa haltuun kävellenkin. Kannattaa käydä myös Luotsi-Kuusisessa kääntymässä. Keskustan kaksi kirkkoa ovat käymisen arvoisia nekin. Luterilainen kirkko on alkuperäiseen, mahtavaan uusgoottilaiseen asuun entisöity ja siellä on upeat urut. Seurakunnan sivuilla on 360 asteen panoraamakuva kirkosta, mutta se antaa vain kalpean aavistuksen todellisuudesta. http://www.kotkanseurakunnat.fi/kotka/index.php.

Ortodoksinen kirkko on valmistunut vuonna 1801 ja on kaupungin vanhin rakennus. Sen erikoisuus ovat perinteisestä tyylistä poikkeavat, länsimaisia maalauksia muistuttavat ikonit. Tämä johtuu rakentamisajankohdasta: Pietari Suuri ihaili kaikkea länsimaalaista, ja niinpä ikonejakin tehtiin jonkin aikaa läntiseen malliin. Törmäsin samaan ilmiöön Pietarissa Aleksanteri Nevskin luostarin kirkossa, joka on valmistunut vuonna 1790. Meritunnelmaan pääsee lähtemällä tuurimoottorilla saariin. Jos aikaa on, voi käydä Haapasaaressa asti, mutta nopean kosketuksen saa pistäytymällä Varissaaressa Fort Elisabethin linnoituksessa, jossa on jopa kesäravintola.

Moikka taas!
Virpi

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Heleää heinäkuuta!

Tänään tahdon, hyvä lukijani, kertoilla muutamasta lukemastani kirjasta. Jostain syystä keskikesän lukupakettiini on valikoitunut tosikertomuksia ja eräät vielä aiheeltaan raskaita. On tosin jokunen viihteellisempikin kirja mennyt siinä sivussa, mutta niitä ei kannata mainita (ja pari vieraskielistä on meneillään, mutta ei niistäkään enempää).

Ensin luin Uzodinma Iwealan "Ei kenenkään lapset". Se on minä-muotoinen kertomus nigerialaisen pojan joutumisesta lapsisotilaaksi, tappamisesta ja kärsimyksestä ja selviytymisestä uuden elämän alkuun. Kirja on yhdysvaltalaisen tekijänsä ensimmäinen ja on saanut kimmokkeen kirjailijan haastattelemilta sisällissodan veteraaneilta. Aihe on kauhea, sisältö on kauhea, mutta kirja kannattaa lukea, koska se on totta.

Toinen kauhea, mutta selviytymisen sisältävä tarina on Mark Johnsonin omaelämäkerrallinen "Väärillä raiteilla". Se alkaa väkivaltaisesta kodista ja kuvaa elämää yhä pahemmassa huumeiden käyttökierteessä, joka vie Markin kuoleman partaalle. Tämäkin tositarina tempaa mukaansa ja jää kaihertamaan mieleen.

Elämäkerrallinen teos on myös Veikko Huovisen "Pojan kuolema". Siinä iäkäs kirjailija kertoo poikansa elämästä ja itsemurhasta hyvin yksinkertaisesti ja henkilökohtaisesti. Kärsimys on eri tavalla läsnä, etäisemmin, kuin edellisissä kahdessa kirjassa, mutta lopputulos on lohduton: eristäytyneen pojan, siis jo keski-ikäisen miehen, kuolema ja vanhempien suru.

Lohdullisempi tarina sen sijaan on Umayya Abu-Hannan lapsuuskuvaus "Nurinkurin". Kirja kiinnosti, koska olin nähnyt Umayyan opiskeluaikoina 80-luvulla silloin tällöin, koska hän ilmeisesti asui jossain lähellä meitä. Hänen tukkansa on todella mieleenpainuva, minusta ihana, vaikka hän on joutunut sen takia silmätikuksi jo lapsena... Kärsimys on kyllä läsnä tässäkin kirjassa, sillä kirjoittajan perhe asui ja asuu edelleen palestiinalaisina Israelissa. Kristittyinä perhe on vielä vähemmistön vähemmistöä. Mielenkiintoinen ja elämää täynnä oleva kirja. Voi vain kuvitella, millaista oli tulla täysin toisenlaisesta kulttuurista vantaalaisen lähiön harmauteen.

Tällaista tänään. Lukaisin vielä Päivikki Annalan toimittaman Papinlapset, mutta se ei paini samassa sarjassa edellisten kirjojen kanssa, vaikka onkin ihan mielenkiintoinen.

Virpi

J.K. Nuorempi tytär antoi tänään minulle tunnustuksen, jota pidän korkeassa arvossa: "On hyvä, että on sellainen äiti, joka valmistaa paahtovanukasta."

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Hyvää sateista / aurinkoista päivää, valitkaa oikea vaihtoehto.

Tuommoistahan se sää on ollut. En ole ehtinyt kirjoitella, kun on ollut niin kiire olla mökillä ja siivota, mutta miksi, kuuluu yksityisasioihin. Paitsi että siivoaminen on tietysti aina tarpeen. Kiitos joka tapauksessa avusta, ystävät (eriyisesti Anna-Maija S.) ja sukulaiset, kun tauti iski kesken kiivaimman siivustornadon.

Pistän tähän vielä yhden lipstikkareseptin, jos ette ole ehtinyt jo aivan kuluttaa puskianne loppuun entisten kanssa. Ostin nimittäin kirpparilta pari keittokirjaa eurolla kappale, ja toisessa on tämä ohje. Mitä muuten tulee aivan ensimmäisten reseptien alkuperään, niin se on painunut unhoon, koska olen kopioinut ohjeet käsin luultavasti jostakin lehdestä.

Tomaatti-lipstikkakeitto
8 dl vettä
500-600 g tomaatteja
3-4 perunaa
2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
2-3 rkl hienonnettuja lipstikan varsia
1 rkl sokeria
5 mustapippuria hienonnettuna
1-1½ tl suolaa
Tarjoiluun:
1-2 rkl hienonnettuja lipstikan lehtiä
½ dl hienonnettua persiljaa
(smetanaa)

Leikkaa tomaatit, kuoritut perunat ja sipulit lohkoiksi ja laita ne kattilaan kiehumaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet, lipstikka, sokeri, huhmaressa hienonnetut pippurit ja suola. Anna keiton kiehua 30-40 min. Soseuta se sauvasekoittimella tai puserra siivilän läpi. Kuumenna keitto kiehuvaksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos keitto on liian paksua, lisää vettä. Tarjoa keiton kanssa erillisestä astiasta lipstikka-persiljasilppua ja halutaessa smetanaa.
(Kaarina Roininen, Maan Mainiot Maut. Kotimaiset Kasvikset ry. SA. s. 110.)

Amsterdam

Sen verran kannattaa kertoilla kesän kulumisista, että kävimme miehen kanssa taas yhdessä hienossa kaupungissa - tai tällä kertaa pikemminkin maassa, sillä pidimme tukikohtaa Amsterdamissa, mutta ehdimme parin päivän aikana käydä muutamassa muussakin Hollannin kaupungissa. (Rotterdamissa, Leidenissä ja Zandvoortissa.) Maahan on meille ennestään tuttu, joten ei ollut pakottavaa tarvetta kiertää turistikohteita. On rentouttavaa lomailla ilman must-ohjelmaa ja poimia niitä asioita, jotka jo tietää mieluisiksi. Esimerkiksi hollantilainen kahvilaelämä on ihan oma lukunsa: on mukava istuskella ja seurata elämänmenoa, kun kaikkialla on paljon ihmisiä, toisin kuin Suomessa... Pitkän päälle ihmispaljous stressaa, mutta käy lomalla vaihtelusta. Palvelu ja yleensäkin kanssakäyminen on rentoa, ja vaikka lähes kaikkialla osataan englantia, paikallisen kielen ymmärtäminen avaa asiat ihan eri tavalla. Itse pidän eniten vanhoista, perinteisistä, ehkä vähän nuhjuisistakin paikoista, joissa on monenikäistä väkeä ja elämisen makua. Modernit, kiillotetut kahvilat voisivat olla mistä päin maailmaa tahansa, miksi mennä niihin?

Must-ohjelmaa on tietysti se, että pitää ostaa muutama paikallinen naistenlehti ja ruokakaupasta tiettyjä ruokatarvikkeita, joita ei saa Suomesta. Sellaisia ovat mm. siirappivohvelit (stroopwafels) ja poffertjes-jauhe. "Poffertjes" ovat pieniä, vähän kaksieuroista suurempia kuohkeita lettusia, jotka syödään heti kuumina lisäkkeiden kera. Tyypillisimmät höysteet ovat tomusokeri, voi ja likööriloraus! Ainakin aikaisemmin kyseisiä herkkuja sai ostaa suoraan katukeittiöistä, ja oli hauska seurata paistomestarin taitavaa kädenliikettä, jolla taikina annosteltiin suureen rautapannuun, jossa oli letuille kolot. Yhtä taitavasti ja nopeasti ne käännettiin, kerättiin pahvialustalle, maustettiin ja ojennettiin tarjolle. Onneksi omistan pienen poffertjes-plaatin, jolla voin paistaa herkkua kotona, mutta itse tehdystä taikinasta ei tule ihan alkuperäisen makuista, siksi valmisjauhetta pitää raahata matkalaukussa.

Jaaha. Pääsin näköjään taas ruoka-aiheeseen! Vaikka Hollantia ei kenties pidetä minään kulinarismin huippumaana, on siellä kuitenkin paljon kiinnostavaa ja herkullista tarjolla. Perinteinen, yksinkertainen hollantilaisruokakin on omalla tavallaan hyvää, ja lisänsä tuovat monet etniset keittiöt, jotka nykyisin maustavat ja muuttavat ruokatottumuksia. Yksi must-kokemus on käydä torilla ihmettelemässä vihannesten, hedelmien, kukkien ja tietysti juustojen runsautta ja monipuolisuutta! Ette satu tarvitsemaan matkaopasta seuraavalle Hollannin-matkallenne?

Toivottavasti teidänkin kesänne sujuu mukavasti!

Virpi

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Lipstikasta vielä

Tein kesän ensimmäisen lipstikkasopan teillekin jakamallani ohjeella. Pari täsmennystä siihen: Sipulisilppua ja lipstikkaa pitää keitellä niin kauan, että sipuli on ihan pehmeää ja makeaa, ainakin vartti ellei enemmänkin. Liemen suolaisuutta pitää varoa, koska lipstikan oma maku on lihaliemimäisen suolainen. Siis vain yksi liemikuutio litraan vettä, ja lipstikkaa ei kannata panna enempää kuin ohjeessa sanotaan. Sulatejuustoa voi laittaa noin 100 g. Jos keitto tuntuu suolaiselta, lisää vettä ja suurusta tarvittaessa Maizenan kätevällä suoraan liemeen siroteltavalla suurustusjauholla. Nam.

Lipstikkaa voi käyttää muissakin ruoissa korvaamaan liemikuutiota ja vähentämään suolan tarvetta. Sen maku on kuitenkin voimakas, joten yksi silputtu lehti per makkarakeittokattilallinen saattaa olla tarpeeksi. Riippuu tietysti kattilasta. Lipstikan lehtiä voi kuivattaa talveksi, mutta jostain syystä en ole sitä kuitenkaan käyttänyt kuin suoraan tuoreena. Pakastamista en ole kokeillut, mutta sitä voisi tänä kesänä yrittää, kun puskaa pitää harventaa, jotta se pysyy tuoreen näköisenä eikä pääse kukkimaan.

Toivottavasti ette muuten luule, että olen suurikin puutarhuri. Oikeasti pihassani ei juuri muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin lipstikka...

Virpi

J.K. Vivi-Ann Sjögrenin uudessa mahtavassa keittokirjassa on PERUNA-LIPSTIKKAKEITON ohje: "Kuullota silputtua tuoretta sipulia ja paria valkosipulinkynttä (kuorineen, hiukan muserrettuina) hetki öljyssä, älä ruskista. Lisää paloiteltua perunaa, hämmennä ja kaada sekaan liha- tai kasvislientä tai vettä. Kiehauta, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari lipstikanoksaa. Ei liikaa, lipstikan maku on hyvin hallitseva. Keitä perunat kypsiksi, poimi valkosipulinkynnet pois ja soseuta keitto. Ripottele pöydässä pinnalle ruohosipulia ja persiljaa." Vivi-Ann Sjögren, Vivi-Annin keittiössä, Schildts, s. 28.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Jo joutui armas aika.

Ainakin melkein, on nimittäin kesäkuu, mutta minä olen työpaikalla. En ehtinyt toukokuun puolella siivota työpöytiäni, joten täytyy käyttää pari päivää siihen. Mikään ei ole kamalapaa kuin tulla elokuussa töihin ja aloittaa siivoamisella! Onneksi ulkona ei ole mikään auringonottosää.

On minulla toinenkin syy tulla työmaalle, tänään menen nimittäin Maisan haastateltavaksi. Se liittyy viime syksyn koulutukseen, josta tämäkin blogi alkoi - selaa ihan ensimmäisiin teksteihin, niin näet. Minusta on hieno systeemi, että samalla kun koulutetaan, myös tutkitaan kyseistä koulutusta. Silloin saadaan arvokasta tietoa, jonka pohjalta asiaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin kuin vain normaalin koulutuspalautteen pohjalta, johon ihmiset nopeasti huitaisevat kommentiksi, että "ihan hyvä koulutus, ainakin ruoka oli hyvää".

Niin, loma on edessä. Ei-opettajat joskus ihmettelevät, miten ope saa kesän kulumaan, mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia. Talven aikana kertyy nimittäin niin paljon tekemättömiä töitä, siivouksesta alkaen, että eräs viikko menee pelkästään niihin. Monista töistä ihminen varmaan pääsee nopeasti henkisesti irti, mutta minä ainakin näen koulu-unia vähintään juhannukseen asti. Ja sitten on aikaa lukea! Kaunokirjallisuutta olen ennenkin mainostanut ja sitä kulutan kesällä, mutta menee siinä joukossa muutama ammattiin liittyvä kirjakin ja arvelenpa kahlaavani läpi joitakin seurakuntarakenteen muutoksiin liittyviä raportteja ja selvityksiä; nämä siis kirkolliskokoustyöskentelyn pohjaksi.

Mutta nyt työpöydän siivous vauhtiin, hyvää kesää kaikille, kirjoittelen, jos on asiaa.

Virpi

maanantai 26. toukokuuta 2008

Lipstikkaa, toverit

Sitä nimittäin kasvaa rehevänä kukkapenkissäni. Jos teillä on sama ongelma, tässä pari ratkaisuehdotusta. Jos teillä ei kasva sitä, voin jakaa juurakosta.

Lipstikkakeitto
4-6 silputtua sipulia
voita
1½ dl silputtua tuoretta lipstikkaa
4 rkl vehnäjauhoja
1½ l liha- tai kanalientä, kasvissyöjälle kasvislientä
suolaa, valkopippuria
2 dl kermaa
(korvaan yleensä jauhot, suolan ja kerman sulatejuustolla, tuorejuustokin varmaan kävisi)

Kuullota sipulit voissa ja lisää lipstikka. Hauduta pari minuuttia. Kääntele joukkoon jauhot, kaada sekaan neste ja mausta. Keitä tunti. Lisää kerma, kuumenna ja tarkista maku. Tarjoa alkukeittona.

Mutta minun versiossani siis jauhot jätetään pois ja neste kaadetaan suoraan sipulin ja lipstikan joukkoon. Eikä keitetä tuntia vaan vain vähän aikaa. Sitten nokaroidaan joukkoon anteliaasti sulatejuustoa, annetaan sen sulaa ja maistellaan sopiva vahvuus. Pippuria voi laittaa, mutta suolaa ei tarvinne, sillä sitä on yleensä liemissä ja juustossa. Tämä soppa valmistuu nopeasti ja maistuu hyvän leivän kanssa vaikka lounaana (jos teillä ei syödä kolmen ruokalajin aterioita ihan päivittäin)!


Lipstikkaletut
6 munaa
1 l maitoa
2 dl vehnäjauoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl tuoretta lipstikkaa silputtuna

Valmista ja paista letut tavalliseen tapaan (60 pientä lettua). Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä ohje on kokeilematta... Siihen kuuluu myös täytteen ohje:

Savusiikatäyte
500 g savusiikaa
400 g ruohosipulituorejuustoa
2 purkkia (227/137 g) ananaspaloja
12 retiisiä
ruukku ruohosipulia

Perkaa ja hienonna kala ja sekoita se juustoon. Silppua kasvikset ja lisä joukkoon. Notkista halutessasi ananasmehulla.

Oikeasti korjaan kokeita, enkä kirjoita blogia, joten kokkailemisiin.

Virpi

maanantai 12. toukokuuta 2008

Kirkolliskokoustarinointi jatkuu

Torstaina työskenneltiin siis valiokunnissa vielä illalla ja saimmekin käsikirjavaliokunnassa yhden mietinnön valmiiksi. Asioiden käsittely tapahtuu siis siten (kuten jo kerroinkin, mutta kertaan vielä), että aloite tai muu käsiteltävä asia lähtee täysistunnon lähetekeskustelun myötä johonkin valiokuntaan, jossa siitä keskustellaan, tehdään tarpeellisia selvityksiä ja kuullaan asiantuntijoita ja annetaan lopulta mietintö. Mietinnössä on mukana ponsia eli toimenpide-ehdotuksia, joita täysistunto sitten käsittelee. Ponsi voi sisältää ehdotuksen, että asia jätetään raukeamaan tai että se lähetetään jatkovalmisteluun vaikkapa kirkolliskokoukselle. Ponsi voi olla myös ehdotus asian hyväksymisestä. Tällä kertaa käsikirjavaliokunnassa käsitelty aloite Herran siunauksen sanamuodon muuttamisesta päiväjumalanpalveluksen kaavassa raukesi perjantaina täysistunnossa.

Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!

Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.

Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.

Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(

Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...

Virpi

J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Kotona jälleen

Jos olet, hyvä lukijani, malttamattomana odotellut kuulumisia kirkolliskokouksesta, pyydän anteeksi viivettä. Matkan jälkeinen pyykkäys, tyttären syntymäpäivät ja äitienpäivä ovat nielleet aikani aika tarkkaan - ja hiukan oli rapsuteltava pihaakin, kun kerran oli lämmintä säätä. Turussa oli kyllä kevät aika paljon pitemmällä kuin täällä Itä-Suomessa, mutta perässä mekin tulemme.

Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".

Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Tervehdys Turusta,

kolmannesta hienosta kaupungista. Tosin itse kaupunkia en ole hirveästi kerinnyt näkemään, kun kirkolliskokoustyöskentely kristillisellä opistolla on varsin tiivistä. Väliin jää taukojakin, mutta ei välttämättä niin pitkiä, että autoton henkilö kerkiäisi kauas. Lenkkipolku vie kyllä ihanan valkovuokkometsän halki ja Prismalle ehtii kävellä shoppailemaan... Tai sitten voi istua Iiriksen kanssa Maarian kirkon vieressä olevalla hautuumaalla kuuntelemassa rastaan laulua.

Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!

Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.

Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.

Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.

Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI

Palataan!
Virpi

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Kevät tulee, huomasitteko?

Meillä on vielä lumenrippeitä ja jäät järvissä, mutta sulasta koskesta on talven mittaan bongaamani koskikara lähtenyt ja tilalle tulleet telkät ja sorsat. Sinivuokko kukkii.

Berliini

Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.

Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum

Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.

Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!

Virpi

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Ja vieläkin jatkuu uskonnon tehtävistä.

Kuudennessa tehtävässä piti kertoa, mihin Vanhan testamentin kuvaamiin tapahtumiin liittyvät Nooa, Joosua ja Nehemia. Pohjatekstinä oli kolme katkelmaa apokryfisestä Siirakin kirjasta. Tässä, kuten edellisessäkin tehtävässä, kunkin henkilön onnistunut esittely toi aina kaksi pistettä. Nooa oli helppo tapaus, sillä kertomus vedenpaisumuksesta ja arkista eläimineen lienee kaikille tuttu jo lapsuudesta. Sen sijaan Joosua ja Nehemia olivat hankalampia. Näitä henkilöitä ei välttämättä edes oppikirjoissa esitellä.

Joosua tuli israelilaisten johtajaksi Mooseksen jälkeen. Mooses vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti heidät halki erämaan Luvatun maan rajoille. Hän kuitenkin kuoli pääsemättä itse sinne, joten Joosuasta tuli sotapäällikkö, joka johti Kanaaninmaan valloitusta joskus 1200-luvulla eaa. Luvattu maa ei tietenkään ollut autio, sillä se on osa Lähi-Idän hedelmällistä puolikuuta eli viljelykelpoista aluetta, joka ulottuu kuunsirpin muotoisena Kaksoisvirtojen maasta Välimeren pohjukan kautta Egyptiin. Taistelu tästä alueestahan jatkuu yhä nykypäivänä. (Tämä oli sivuhuomautus, ei vaadita YO-tehtävässä). Joosuan nimellä kulkee yksi Vanhan testamentin historiallisista kirjoista.

Nehemialla on myös VT:ssa nimikkokirja, jossa kerrotaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeisestä ajasta 400-luvulla. Nehemia oli Persian käskynhaltija Palestiinassa ja hän otti tehtäväkseen Jerusalemin muurin uudelleen rakentamisen, toimi köyhtyneiden israelilaisten taloudellisen tilanteen parantamiseksi sekä teki yhteiskunnallisia ja uskonnollisia uudistuksia.

Seitsemäs tehtävä kuului: "Uusimmassa tutkimuksessa on kritisoitu ajatusta hindulaisuudesta yhtenä uskontona. Pohdi syitä tähän arvioimalla oheisia tekstejä." Tekstikatkelmat olivat peräisin Mundakasta, Tulsi Dasista ja Manun laista ja toivat kukin esille erilaisen, jopa ristiriitaisen kuvan hindulaisuudesta. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, että ilmaus "yksi uskonto" viittaa hindulaisuuden sisäiseen yhtenäisyyteen; tehtävässä pyydetään siis pohtimaan väitettä, että hindulaisuus ei olisi yhtenäinen uskonto. Vastauksessa pitää käsitellä annettuja tekstejä ja lisäksi voi esitellä vaikkapa hindulaisuuden monimuotoista jumalakäsitystä, monikerroksista pyhää kirjallisuutta, alueellista laajuutta ja erilaisia käsityksiä pelastukseen johtavasta tiestä sekä eri kastien erilaista asemaa suhteessa uskontoon. Vastauksessa ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ottaa sitä kantaa, että hindulaisuus on kokoelma uskontoja, vaan voi ottaa vastapainoksi hindulaisia yhdistäviä tekijöitä, kuten uskon sielunvaellukseen ja karman lakiin. Tärkeää on siis vastata tehtyyn kysymykseen ja pohtia syitä otsikossa esiintyvälle tutkijoiden väitteelle.

Ainoa etiikkaan liittyvä kysymys oli tällä kertaa diakoniatyöhön liittyvä numero kahdeksan. Siinä piti pohjatekstiä apuna käyttäen vastata kysymykseen, miten diakoninen vastuu toteutuu nykyään. Vastauksen suuntaa määritteli myös kysymyksessä oleva pohjustus, jonka mukaan "Kirkon perustehtäviin on aina kuulunut diakonia. Suomessa kirkko on kantanut päävastuun sosiaalisen hädän lievittämisestä aina 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti. Tämän jälkeen yhteiskunta osallistui voimakkaammin sosiaalisen vastuun kantamiseen."

Tässä niin kuin monessa muussakin tehtävässä kannattaa lähteä määritelmästä. (Esim. seuraavasti: Diakonia on kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nousevaa vähosaisten auttamista. + esimerkkejä) Lisäksi vastauksessa täytyy jotenkin käsitellä diakonian ja yhteiskunnallisen sosiaaliturvan suhdetta. Annettu aineisto sijoittaa diakonian sosiaaliturvaa täydentäväksi "viimeiseksi luukuksi", josta haetaan apua, kun muualta ei sitä saa. Näillä eväillä saisi kolme pistettä. Syventelemällä yhteiskunnallisen tilanteen analyysiä ja pohtimalla, miten kirkon ja yhteiskunnan antaman avun suhde pitäisi järjestää, pisteitä tulisi lisää.

Ensimmäinen jokeri, yhdeksikkö, käsitteli kirkkovuotta, sen sisältöä ja merkitystä uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Tässä pääsee taas määritelmästä liikkeelle: Kirkkovuosi on kristillisten juhlapyhien kalenteri. Jokainen sunnuntai on ylösnousemuksen juhla, ja lisäksi vuoden kiertoon liittyy Jeesuksen elämänvaiheisiin, muutamiin muihin henkilöihin ja kristillisen opin teemoihin liittyviä juhlia. Kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Tämän jälkeen voisi selostaa kirkkovuoden sisältöä tarkemmin, esimerkiksi juhlien sisältöä ja viettoa ja mahdollisesti myös historiaa. Sitten olisi hyvä siirtyä uskonnolliseen merkitykseen ja lopulta yhteiskunnalliseen merkitykseen. Parhaisiin pisteisiin pääseee esittämällä myös kriittisiä näkökulmia: millaisia asioita kristillisten juhlien vietossa saatetaan pitää yhteiskunnallisesta näkökulmasta ongelmallisina. Mielestäni tämän tehtävän aihe sinänsä ei ollut vaikea, mutta parhaisiin pisteisiin ei ole siinä helppo päästä.

Kymmenes ja viimeinen tehtävä, toinen jokeri, kuului: "Askeettinen perinne maailmanuskonnoissa. Tarkastele kysymystä kolmen maailmanuskonnon näkökulmasta." Tämä on mielestäni tyypillinen maailmanuskonto-jokeri, johon vastaaminen ainakaan perustasolla ei ole ylivoimaista. Liikkeelle kannattaa lähteä sen pohtimisesta, mitä askeesi on ja sitten valita kolme käsiteltävää uskontoa. Parhaat valinnat ovat kristinusko (erakko- ja luostariperinne), budhalaisuus (luostariperinne ja elämänjanon sammuttaminen, mutta huomaa: Gautama Buddha ei kannattanut äärimmäistä askeesia, vaan kultaista keskitietä) sekä hindulaisuus (vaeltavat sadhut). Hyviä pisteitä saa pohtimalla askeesin merkitystä ja tavoitetta kussakin uskonnossa ja sen liittymistä kunkin uskonnon oppiin. Askeesi voi olla ulkonaista, kuten ruoasta, unesta, elämän mukavuuksista ja seksuaalisuuden toteuttamisesta luopumista, mutta se voi olla myös henkistä laatua, "omasta minästä luopumista". Tämä näkyy luostarien kuuliaisuuslupauksissa ja buddhalaisuuden käsityksessä minuuden harhasta.

Tällaista siis tänä pääsiäisenä, toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava loma.

Virpi

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Ja jatkuu yo-tehtävistä.



Kuvatehtävä, joka oli neljäntenä, oli kaikkein suosituin, sillä siihen oli vastannut jokainen kokelas. Jos tunnisti kuvien aiheet, tehtävästä sai kyllä yhtä ja toista irti. Kyseessä ovat siis Bernt Notken maalaaman Johannesalttarin kaksi kuvaa Pyhän Annan kirkosta Lyypekistä. Tässä ne ovat pieninä kuvina, joten katso tarkemmin Wikimedia Commonsista.
Olennaista tehtävässä onnistumiselle oli tunnistus: oikeanpuoleisessa kuvassa Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen ja vasemmassa Jeesus on kuolleena, ristiltä alas otettuna. Molemmissa kuvissa on esitetty kolminaisuusoppi: Isä Jumala komeassa piispallisessa asussa, Pyhä Henki kyyhkysenä ja Poika ihminen Jeesuksena. Pisteitä sai kuviin liittyvän kristillisen sisällön selittämisestä: kolminaisuusopin lisäksi voi käsitellä kaksiluonto-oppia, Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman merkitystä sekä kastetta. Johanneksen kainalossa oleva kirja on muuten Vanha testamentti, sillä Johanneksen katsotaan olleen viimeinen "vanhan liiton" profeetta. http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Bernt_Notke_002.jpg

Viidenteen
kysymykseen sen sijaan oli aika vähän vastauksia ja se olikin sikäli vaativa tehtävä, että näistä Suomen kirkkohistorian tärkeistä henkilöistä ei välttämättä oppikirjoissa ole paljoakaan - ehkä Lars Levi Laestadiusta lukuun ottamatta. Muut kaksi olivat Johannes (Juhana) Gezelius vanhempi ja Anders (Antti) Chydenius, ja kysyttiin siis, miksi he ovat merkittäviä Suomen kirkkohistoriassa.
Johannes Gezelius toimi Turun piispana 16oo-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän toimi aktiivisesti sekä papiston että kansan sivistystason kohottamiseksi ja uskoi painetun sanan voimaan. Siksi hän kehitti sekä koulu- että yliopisto-opetusta, kirjoitti ahkerasti ja edisti kirjojen kustantamista ja hankkimista seurakuntiin. Hänen aikanaan aloitettiin rippikirjojen pito, josta sittemmin muodostui väestökirjanpito. Internetissä on Biografiakeskuksen sivuilla Pentti Laasosen mielenkiintoinen artikkeli tästä puhdasoppisuuden ajan suurmiehestä:

Anders Chydeniuksessa puolestaan henkilöityvät monet 1700-luvulle tyypilliset ilmiöt. Paitsi että hän oli kirkkoherra (Kokkolassa) ja hengenmies, hän suuntasi tarmonsa valistusajan ihanteiden mukaisesti moniin hyödyllisiin ja järkeviin toimiin. Hänen keksintönsä, kuten paranneltu kärrymalli, ovat kuitenkin jääneet hänen talousteoreettisten ajatustensa varjoon. Aikoinaan Chydeniuksen kuva komeili 500 mk:n setelissä, koska häntä voidaan pitää liberalistisen talousteorian edelläkävijänä; hän siis vaati kaupan esteiden poistamista. Hän myös halusi edistää ihmisten perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja uskonnonvapautta (jälkimmäistä tosin esitettiin vielä 1700-luvulla varsin rajoitetulle ihmisryhmälle, maassa asuville ulkomaalaisille). Näissä asioissa Anders sai äänensä kuuluviin toimiessaan pappissäädyn edustajana valtiopäivillä. Katso lisää Wikipediasta tai Anders Cydenius -säätiön kotisivulta http://www.chydenius.net/index.asp.

Laestadius toimi 1800-luvulla pappina Ruotsin Kaaresuvannossa. Lestadiolainen liike rupesi kuitenkin leviämään Lapissa yli valtakunnanrajojen ja on tänäkin päivänä hyvin merkittävä herätysliike Pohjois-Suomessa. Hengellisen heräämisen lisäksi Laestadius pyrki edistämään raittiutta ja kristillisiä elämäntapoja, mikä on suuresti vaikuttanut liikkeen kannattajien ja koko Lapin väestön elämään. Lisätietoja on Wikipediassa tai vielä paremmin tässä dosentti Jouko Talosen artikkelissa: http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/talonen_jouko_002.html.

Virpi


lauantai 22. maaliskuuta 2008

Jatkoa edelliseen (yo-kirjoituksista siis)

Uskonnon toinen YO-tehtävä koski anglikaanikirkkoa, sen syntyä, erityispiirteitä ja nykyistä asemaa. Jälleen kurssien pohjalta mahdollinen tehtävä, mutta erityispiirteiden ja erityisesti nykyisen aseman hallitsemiseksi oppikirjaa on pitänyt lukea aika tarkkaan. Syntyhistoriahan liittyy uskonpuhdistukseen. Henrik VIII aloitti Englannissa reformaation arkkipiispa Thomas Cranmerin tuella (The Book of Common Prayer). Lyhyen aikaa hallinnut Edward VI jatkoi työtä, mutta Maria I Tudor ("Verinen") yritti palauttaa maahan katolilaisen uskon. Lopullisesti anglikaanisuus vakiintui Elisabet I:n aikana 1500-luvun lopulla.

Anglikaanisuuden erityispiirre on varsinkin sen luonne katolilaisuuden ja protestanttisuuden "välityskirkkona": katolisesta kirkosta säilytettiin esim. näyttävät kirkkorakennukset ja jumalanpalvelukset sekä piispan keskeinen asema, mutta opin sisältö muistuttaa luterilaista. Tästä on osoituksena esim. Suomen luterilaisen ja Englannin anglikaanikirkon välille solmittu ehtoollisyhteys ja sopimus pappien vastavuoroisesta oikeudesta toimia molemmissa kirkoissa.

Nykyisestä asemasta voi mainita esim. sen, että kirkko on edelleen Englannin valtionkirkko. Tämä tarkoittaa, että Elisabet II on kirkon muodollinen johtaja, mutta käytännössä johtajuus on Canterburyn arkkipiispan käsissä. Kirkon sisällä on ainakin kaksi suuntausta, matala- ja korkeakirkollinen, joista ensin mainittu haluaa korostaa kirkon protestanttisia piirteitä, jälkimmäinen sen katolilaisia ominaisuuksia. Levinneisyysalue ulottuu Brittiläisen kansainyhteisön maihin (Kanada, Australia) ja lähetystyön tuloksena syntyneisiin kirkkoihin (Afrikka).

Kolmannessa tehtävässä kysyttiin armon, ansion ja lahjan liittymistä toisiinsa kristillisessä opissa. Tästä tehtävästä on mielestäni varsin helppo saada muutama piste, sillä kyseiset sanat ovat luterilaisen pelastuskäsityksen keskeisimpiä käsitteitä ja tuttuja varmasti vaikkapa rippikoulusta. Armo ja lahja liittyvät yhteen: Jumala lahjoittaa armossaan ihmisille pelastuksen. Ansio liittyy ihmisen omaan toimintaan ja sitä ei siis ihmisellä voi pelastuksessa olla. Joissakin vastauksissa ansiota on käsitelty Kristuksen ansion näkökulmasta, ja tämä on mielestäni myös mahdollinen näkökulma. Varottavaa tässä on millään tavalla esitellä, että ihmisellä voisi olla omia ansioita pelastuksen asiassa.

Parhaisiin pisteisiin pääsemiseksi voi mukaan ottaa esim. kirkkohistoriallisen näkökulman ja muistella uskonpuhdistuksen aikaisia erimielisyyksiä näissä asioissa. Tuohon aikaanhan katolinen kirkko myi aneita ja opetti, että kun ihminen ensin tekee kaikkensa, niin sitten Jumala vuodattaa hänelle armonsa. Huomaa kuitenkin, että katolisen kirkon opetus on muuttunut ja on nykypäivänä lähellä luterilaista. Tästä on todisteena näiden kirkkokuntien vuonna 1999 hyväksymä "Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta". Saman julistuksen ovat muuten hyväksyneet ainakin myös metodistit v. 2006.
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/kal/virikkeita/uskpmp_311004.html
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=3134&deptid=124&languageid=3&NEWS=1

Virpi

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Hyvää pääsiäistä kaikille yhdessä ja erikseen.

Aloittelen tänään ev.lut. uskonnon ylioppilastehtävien käsittelyä. Pisteytysurakka on meneillään ja täydennän selityksiä tähän blogiin sitä mukaa kuin etenen. Tänään siis ykköstehtävästä, joka kuului: Selvitä Raamatun ja Koraanin eroja.

Tehtävä on mielestäni hyvä perustehtävä, johon pystyy vastaamaan lukiokurssien pohjalta. Tässä voi kertoa oikeastaan kolmesta asiasta: kirjojen syntyhistoriasta, niiden sisällöstä ja merkityksestä. Raamattu on siis pitkän ajan kuluessa syntynyt teos, jolla on monia kirjoittajia. Sen yksittäiset kirjat ovat saattaneet käydä läpi pitkän kehitysprosessin, ja koko teoskokoelmankin eli kaanonin määrittely on ollut prosessi. Koraanin syntyhistoria on tähän verrattuna lyhyt, sillä Muhammedin oppilaat kokosivat sen ilmeisesti varsin pian hänen kuolemansa jälkeen. Syntyprosessi näkyy myös sisällössä, jota en tähän käy erittelemään, koska se olisi liian pitkä juttu, mutta yo-vastauksessa on hyvä jotenkin täsmällisesti mainita esimerkkejä eroavaisuuksista. Huomionarvoista on, että kirjat eivät eroa luonteeltaan siinä, onko kyse historiallisesta tekstistä vai jumalallisesta totuudesta - molempia kirjoja voidaan tarkastalla kummastakin näkökulmasta. Tosin islamin piirissä historiallinen tutkimus ei ole suosittua, koska Koraani ymmärretään täydelliseksi Jumalan ilmoitukseksi. Kristityt, tai ainakin suurin osa, ovat olleet valmiimpia hyväksymään eksegeettisen tutkimuksen. Kristinuskon piirissä suhtaudutaan Raamatun kääntämiseen myös vapaammin kuin islamissa Koraanin; sen itseymmärryksen mukaan käännökset ovat tulkintaa eivätkä autenttista ilmoitusta.

Virpi

lauantai 8. maaliskuuta 2008

Lumista maaliskuuta, lukijani,

on ainakin täällä Itä-Suomessa pidellyt, ja onhan meillä ollut lunta yhtäjaksoisesti tammikuulta asti, niin että muuttakaa vaan tänne, eteläsuomalaiset.

Rooma

Hiihtolomalla tosin jäi hiihtämättä, kun suuntasimme siipan kanssa lomalle "etelään", Roomaan. Ratkaisu oli monella tavalla onnistunut: talviloma-ajan hintapiikki ei koske kaupunkilomia eikä ruuhkaisessa Roomassa ollut ihan niin ruuhkaista. Ja matka ilman lapsia on aina a-luokan matka, vaikka sataisi kaatamalla, hotelli olisi surkea ja ruoka pahaa, kuten tietävät pikkulasten ja murrosikäisten vanhemmat... Tällä kertaa jopa sää oli ihan lämmin, hotelli mainio ja ruoka hyvää!

Tavallaan oli kyse opintomatkasta, koska Rooma on yksi kristillisen kirkon historian keskeisistä paikoista. Oli ihan mukava tuoda opiskelijoille aivan tuoreita terveisiä Pietarinkirkosta ja paavilta (ei nyt ihan henk. koht.), kun näitä asioita käsitellään parhaillaan kirkkohistorian kursseilla. En rupea tässä sen enempää Roomaa esittelemään, kun monet ihmiset ovat siellä käyneet jopa useita kertoja, toteanpahan vain, että historiasta edes jollakin tavalla kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti sinne mennä.

Tai ehkä sen verran voin mainostaa, että San Clementen kirkko on todella mielenkiintoinen paikka. Siellä on Roomalle vähemmän tyypillisiä keskiaikaisia maalauksia ja varhaiskeskiaikainen kivinen kuoriaita. Kirkon alla on varhaiskristillinen kirkko ja sen alla taas ajanlaskun alun asuinhuoneita ja Mithra-kultin palvontapaikka. Siellä voi konkreettisesti kokea, miten menneisyys kantaa meitä harteillaan! Käy osoitteessa http://www.basilicasanclemente.com/ katsomassa virtuaalikierros maanpäällisestä rakennuksesta ja upeista mosaiikeista, kunnes pääset oikeasti paikan päälle. Googlaamalla löytyy myös muita sivuja, jossa kerrotaan kirkon historiasta. Itse bongasin sen Suomalainen matkaopas - sarjan Rooma-kirjasta. Kirkko sijaitsee varsin lähellä Colosseumia osoitteessa Via Di S. Giovanni In Laterano 124, ja kuten osoitteesta kuulee, varsin lähellä on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen San Giovanni in Laterano -kirkko, joka kuuluu Vatikaanin omistukseen. Sitä taas voi katsella osoitteessa http://roma.arounder.com/san_giovanni_in_laterano/. Tähän kirkkoon liitettynä on 300-luvun baptisterio - siis keisari Konstantinoksen ajalta!

Kirkolliskokousjäsenyydestä voin kertoa sen verran, että maaliskuun lopulla on piispan tapaaminen ja sitten vapun jälkeisellä viikolla ensimmäinen istunto. Papereita on jo tullut, mutta kertoilen käsiteltävistä asioista varmaankin tarkemmin sitten toukokuussa. Onneksi olen jo löytänyt kouluun sijaisen ja vielä sellaisen, johon luotan. Kiitos Jaana jo etukäteen!

Virpi

J.K:ssa mainitsen kaksi viime vuonna suomennettua muistelmateosta, jotka ovat tehneet vaikutuksen: Sandra Kalnieten, latvialaisen poliitikon kertomus sukunsa vaiheista, kun hänen isovanhempansa ja vanhempansa karkotettiin Siperiaan, jossa Sandra itse syntyi. Kirjan nimi, Tanssikengissä Siperiaan, kertoo jo jotain. Toinen suvun tarina on Lena Einhornin "Ninan matka", jossa kirjoittaja kertoo äitinsä selviytymistarinan Varsovan ghetosta Ruotsiin. Seuraavat linkit vievät Hesarin juttuihin näistä kirjoista. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tanssi+loppuu+taigalle/HS20070320SI1KU024x6. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Varsovan+getossa+kytee+toivo/HS20070704SI1KU02oly

Teatterista sen verran, että olemme Irjan ja Helin kanssa taas sivistäneet itseämme huomattavilla henkilöillä. Jokin aika sitten kävimme katsomassa Reidar Särestöniemestä kertovan monologin "Reitari" ja eilen Edit Piafista kertovan musiikkinäytelmän "Piaf - ihme". Siinä Liisu Mikkonen tekee erinomaisen roolin nimihenkilönä. Hän paitsi muuntautuu ulkoisesti Piafiksi myös laulaa hienosti. Suosittelen retkeä Savonlinnan teatteriin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Saa onnitella!

Omaksi hämmästyksekseni (ja ehkä muidenkin) tulin sitten valituksi kirkolliskokoukseen.
Lämpimät kiitokset kaikille minua tukeneille ja äänestäneille!

Erityisesti haluan kiittää teitä, jotka annoitte nimenne käyttöön julkisesti esitteessäni: Sirkka Nousiainen Punkaharjulta, Helena Haverinen Enonkoskelta, Tuija Kuokka Kotkasta ja Maunu Paajanen Kerimäeltä. Kiitos myös teille, jotka työskentelitte kanssani ja puolestani: Irja otti vaivaa säästämättä kuvia ja käsitteli niitä. Irjan puoliso Esko antoi arvokkaita huomautuksia esitteen tekstiin ja Heli tarkisti kieliasun. Hannu auttoi pdf-tiedoston tekemisessä, kun esitteellä alkoi olla kiire. Jo mainittujen Sirkan ja Helenan lisäksi tukiryhmässäni antoivat aikaansa erityisesti Arja ja Ulla-Riitta sekä Matti-Pekka. Kiitos myös kaikille teille, jotka tavalla tai toisella sanoitte hyvän sanan puolestani!

Seuraava lainaus tiivistää, mistä kirkolliskokouksessa on kysymys:
"Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Se käsittelee asioita, jotka
koskevat kirkon oppia ja työtä, kirkon lainsäädäntöä ja kirkon hallintoa ja taloutta.

Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa viikoksi, toukokuussa ja marraskuussa.
Kirkolliskokousedustajia on yhteensä 109. Heistä 96 valitaan vaaleilla. Lisäksi edustajia ovat
luterilaisen kirkon kymmenen piispaa, valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja
saamelaiskäräjien valitsema saamelaisten edustaja. Kirkolliskokouksessa puhetta johtaa arkkipiispa."
http://evl.fi/EVLfi.nsf/documents/228964FF9E9A0C39C22573F0004D5081/$file/kirkolliskokousedustajat2008.pdf

Kyseisellä sivulla on myös lueteltu kaikki tässä vaalissa kirkolliskokoukseen valitut maallikko- ja pappisedustajat. Lehdissä on jo kiinnitetty huomiota siihen, että alle kolmekymmenvuotiaiden osuus on pieni (vain yksi edustaja), samoin naisten osuus on pieni, n. 30%. Meikäläinen täyttää sentään toisen ehdon.

Vähän hämmentynyt olo on, joten säästän muut löpinät toiseen kertaan.

naisenne Turussa
Virpi

tiistai 15. tammikuuta 2008

Mitä kuuluu?

Minulle kuuluu, kiitos kysymästä, ihan hyvää. Kalenterini oli kovin täynnä ennen joulua ja erityisesti marraskuussa, ja luulin, että vuoden alku olisi rauhallisempi, mutta siinä erehdyin. Opetuksen väleissä olevat aukot täyttyvät monenlaisista tapaamisista.

Aika moni opiskelija suorittaa kursseja itsenäisesti, mikä työllistää minuakin, sillä itsenäinenkin suoritus on ohjattua, ei yksin tehtävää. Kirjallisesti tai netissä annetut tehtävät on vähintäänkin yhdessä tarkistettava, sillä vaikka pidänkin tieto- ja viestintätekniikkaa erinomaisena työkaluna, ei se kuitenkaan korvaa inhimillistä kontaktia opiskelijan ja opettajan välillä.

Toinen opiskelijaryhmä, joka kalenterissani esiintyy, on oma ohjattava lukiolaisryhmä. Luokattomassa lukiossa perusryhmä on kokonaisuudessaan koossa vain viikottaisissa ryhmänohjaustuokioissa ja vaikka opettaja opettaakin kaikkia "lapsiaan", he ovat hajaantuneet eri opetusryhmiin. On siis tärkeää, että ryhmänohjaaja voi jutella vaikka pienen hetkisen jokaisen opiskelijan kanssa, tutustua ja kysellä kuulumiset.

Joulu- ja tammikuussa minua työllistää myös uusi asia: lupautumiseni kirkolliskokousvaaliehdokkaaksi. Innostuneen tukiryhmäni (terveisiä vaan!) lempeässä mutta lujassa työnnössä olen työstämässä itsestäni kertovaa esitettä. Kokemus on mielenkiintoinen, ei helppo, mutta otan sen haasteena ja yritän tehdä parhaani. Onneksi on ystäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan avukseni. Kiitos! Kirkolliskokous on Suomen luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Sitä voidaan jossain määrin verrata eduskuntaan, sillä sen jäsenet valitaan vaaleilla. Vaalitapa on kuitenkin toisenlainen kuin eduskuntavaaleissa ja kirkolliskokouksen käsittelemä asiamäärä pienempi: se kokoontuu noin kahden viikon ajan vuodessa. Väliaikoina on toki valiokunta- ja työryhmätyöskentelyä. Kirjoitan toiste lisää tästä asiasta,

tältä päivältä kuulemiin.

Virpi