Olin kuluneella viikolla kahdessa eri koulutustilanteessa elikkä seminaarissa. Antoisia olivat molemmat, kiitos vain, ja palaan ehkä niiden sisältöön myöhemmin. Mielessäni kuitenkin rupesivat kättelemään toisiaan kahden eri esiintyjän toisistaan riippumattomat lauseet. Kouluttaja Lassi Pruuki totesi, ettei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytämme, kun kuvaamme asioita, sillä sanat luovat todellisuutta. Hän käytti esimerkkiä, että sanomalla "meillä on huono työyhteisö" luomme työyhteisömme todellisuutta.
Kirjailija Petri Tamminen puolestaan sanoi, että meidän ajallemme on tyypillistä hysteria. Esimerkiksi median otsikot ottavat kaiken irti erilaisista peloista ja uhkakuvista. Ne antavat kuvan, että elämä on vaarallista (esimerkiksi tavallisen talvisään vaaroja esitellään sivukaupalla; on liukkautta, pakkasta, lunta katolla ja jääpuikkoja ja vaikka mitä hirveää), vaikka oma kokemus osoittaa, että elämä sujuu enimmäkseen ihan rauhallisesti.
Kun olin lähtenyt kuuntelemasta kirjailijan vallan sympaattista esitystä, silmilleni hyppäsi iltapäivälehden lööppi: "LOPUN ALKU" kuvituksenaan kännyköistä muodostettu risti. Muistin taas kerran, miksi en koskaan osta enkä tule ostamaan iltapäivälehtiä, ja Tamminen antoi asialle nimen: hysteria. Pruuki puolestaan antoi selityksen, miksi hysteriapuhetta ei kannata tukea.
Mitä olette mieltä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti