Viisastelemassa?

Opin saunan tytär

2012-01-22T04:45:00.000-08:00

Tervehdys, Lukijat!

Olen viime aikoina kirjoitellut toiseen blogiin, joka liittyy suoraan työhöni. Niin kuin olen täälläkin jo kertonut, koulumme, siis Savonlinnan lyseon lukio, sai opetushallitukselta rahaa tablettitietokoneiden hankintaan, jotta voidaan kokeilla opetusta ja oppimista mobiililaitteilla. Blogin osoite on http://mobileshanke.blogspot.com

Tiivistelmänä kerron tässä, että hankerahalla ostettiin vajaat 40 iPadia, joista muutama on opettajilla ja loput opiskelijoiden käytössä. Pohdimme valintaa eri valmistajien tuotteiden
välillä, ja Applen hyväksi ratkaisun kallistivat kehittyneimmät ohjelmistot ja kätevä tapa ladata ja synkronoida kaikkia laitteita kerralla.

Marraskuussa rehtori Ismo Falck aloitti maantieteen kurssin, joka käytännössä toteutettiin kokonaan iPadeilla. Paperia ja kynää tarvittiin vain loppukokeessa. Itse olen aloittanut nyt tammikuussa kaksi "täppärikurssia". Nimitys on sikäli osuva, että kurssin alussa menee aika paljon aikaa tekniikan eli lähinnä ohjelmien käytön opetteluun. Nyt olemme kuitenkin siinä vaiheessa, että perusasiat alkavat sujua. Mutta ei tästä käytännön puolesta nyt enempää, koska voitte halutessanne lukea mainittua hankeblogia.

Opin sauna -otsikon alla haluan pohtia oppimisen ja opettamisen peruskysymyksiä, kuten mitä oppiminen on ja miten se parhaiten tapahtuu. Kun aloitimme kurssit iPadeilla, osa opiskelijoista esitti aiheellisen miksi-kysymyksen, johon vastailen nyt tässä hiukan perusteellisemmin kuin oppitunnilla.

Ihan äskettäin kuljeskelin pitkin netin haarautuvia metsäpolkuja ja törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin, että tällä hetkellä 90%:ssa työpaikoista tarvitaan tietotekniikan käyttötaitoa. Luku tuntui ensin suurelta, mutta asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, että eipä ole helppoa keksiä ammattia, jossa ei TVT:tä tarvittaisi. Nykyisinhän monissa paikoissa erilaiset varaukset, kalenterit ja tilaukset ovat yksinomaan sähköisessä muodossa. Monia laitteita hallitaan tietokoneelta käsin, ja jos ei muuta, niin sähköpostia lähes jokainen käyttää työssään. Artikkelissa arvioitiin myös, että tulevaisuudessa TVT:n eli tieto- ja viestintäteknologian käytön osuus työajasta tulee kasvamaan. Valitettavasti en osannut enää samalle polulle enkä pysty laittamaan tähän artikkelin linkkiä, mutta luottanette, että en keksinyt tätä juttua omasta päästäni. Mielestäni tässä on jo riittävästi perustelua sille, että koulussa käytetään ja opetellaan käyttämään tietotekniikkaa!

Vastaväitteenä saattaa kuulla, että lapset ja nuoret ovat jo muutenkin liikaa tietokoneen äärellä ja tulevat sen käytöstä levottomiksi ja lyhytjännitteisiksi. Heistä myös puhutaan diginatiiveina, joilla tietokoneen käyttö hallussa jo pikkulapsesta käsin. Levottomuuden ja lyhytjännitteisyyden lisääntyminen on luultavasti ilmiö, jonka kaikki vähänkin kauemmin opettajana olleet ovat havainneet. Se pitää ilman muuta ottaa huomioon varsinkin nuorimpien oppilaiden kanssa ja sisällyttää koulupäivään erilaisia asioita sopivassa suhteessa. Syyttävän sormen suuntaan tässä kuitenkin kohti koteja; se TVT:n käyttö, joka koulussa tapahtuu, ei riitä tekemään kenestäkään ymmyrkäissilmäistä zombia tai herkeämättä vilistävää sähköpupua.

Diginatiivi-käsitteen taakse voi tietysti yrittää piiloutua, mutta opettajien keskusteluissa ja myös tutkimuksessa on tehty kaksi tärkeää havaintoa: Ensinnäkin oppilaat osaavat näppärästi tehdä moniakin asioita tietokoneella, mutta koska he käyttävät TVT:tä vapaa-ajallaan lähinnä viihteeseen, hyötykäytön taidot saattavat olla yllättävän puutteellisia. Toinen havainto on, että erot oppilaiden välillä ovat suuret. Kansallinen tutkimus Lasten ja nuorten sosiaalisen median käytöstä vahvistaa nämä arjen havainnot. Anna Aarnion ja Jari Multisillan Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus on luettavissa osoitteessa http://www.cicero.fi/sivut2/documents/Aarnio&Multisilta_Nuoret_ja_sosiaalinen%20media2011.pdf

TVT:n käytölle koulussa on myös olemassa oppimisteoreettisia perusteluja. Uusimmissa oppimiskäsityksissä korostuu sosiaalinen tiedon rakentaminen eli se, että opiskelija työstää opittavaa asiaa itse ja yhdessä muiden kanssa. Tietotekniikka ja erityisesti mukana kulkevat laitteet, kuten puhelimet ja tablettitietokoneet, mahdollistavat yhdessä työskentelyn riippumatta siitä, ollaanko fyysisesti samassa tilassa. Tästä aiheesta on olemassa runsaasti keskustelua netissä, esimerkiksi opettajien blogeissa, mutta epäilen, että käytännön toteutuksen tasolle ei olla vielä kovin hyvin päästy. Olen koonnut muutamien mielenkiintoisten blogien syötteitä tälle sivulle: http://www.netvibes.com/virpiloi#Opetus_ja_oppiminen

Lukioiden toimintaan vaikuttaa myös se, että opetushallitus haluaa kääntää lukio-opetusta modernimpaan suuntaan ja ohjaa mm. hankerahoituspäätöksillä ja tutkimuksilla lukioita käyttämään enemmän TVT:tä opetuksessa. Seuraavista linkeistä ensimmäinen on laaja tulevaisuusbarometri, toinen käsittelee tulevaisuuden oppimisympäristöjä ja kolmas on TVT:n käytön tilannekatsaus viime keväältä. Neljäs on Jyväskylän yliopiston julkaisema raportti hankkeesta Opetusteknologia koulun arjessa. Viimeinen on kansallinen TVT:n opetuskäytön suunnitelma, jonka on laatinut valtioneuvoston asettama arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. iPadissa muuten PDF-tiedostot saa kätevästi omaan "kirjahyllyyn", jolloin ei tarvitse ihmetellä, mistä joku tietty raportti tai muu hyödyllinen materiaali mahtaakaan löytyä.
http://www.oph.fi/download/137072_Lukion_tulevaisuus_2030.pdf
http://www.oph.fi/julkaisut/2010/merkkeja_tulevaisuuden_oppimisymparistoista
http://www.oph.fi/download/132877_Tieto-_ja_viestintatekniikka_opetuskaytossa.pdf
http://ktl.jyu.fi/img/portal/21724/Verkkoversio_102.pdf
http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/313/TVT_opetuskayton_suunnitelma_011210_(2).pdf

Viimeisenä, mutta varmasti painavana perusteluna toimii kansainvälinen kilpailu. En jaksa enää kaivella (flunssa päällä, nääs) tähän linkkejä, mutta Suomi ei suinkaan ole enää välttämättä tietotekniikan käytön edelläkävijämaa sen enempää koulutuksessa kuin monilla muillakaan alueilla yhteiskunnassa. Kun seuraa kansainvälisiä lehtiartikkeleita ja blogeja, näkee, että muuallakin mennään vauhdilla eteenpäin opetusalalla. Suomella on monia vahvuuksia, kuten korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat, mutta sen varjolla ei pidä jättäytyä jälkeen opetusteknologian käytössä.

Olen tässä kovasti puolustanut TVT:n opetuskäyttöä, mutta tietysti pitää muistaa pitää jalat maassa ja miettiä, missä kohdassa teknologia oikeasti tuo lisäarvoa oppimiseen ja missä ei. Aina sitä ei kuitenkaan tiedä ennen kuin kokeilee!

Hyvää adventtiaikaa!

2011-12-18T02:28:00.000-08:00

Vaikka onkin kovin märkää ja harmaata, niin elämä jatkuu...

Tänään aiheeni on ajaton ja aina ajankohtainen, nimittäin kultainen sääntö. Kaikki muistanevat Jeesuksen sanat: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille." (Matt. 7:12) Opettaessani etiikkaa lukiolaisille olen usein törmännyt siihen, että tämä Jeesuksen opetus tulkitaan kovin kapeasti. Lukiolaisia en moiti, koska asia ei välttämättä avaudu aikuisillekaan eikä oppikirjoista ole juurikaan apua tässä kohdassa.

Kultainen sääntöhän ei ole kristinuskon yksityisomaisuutta. Tämä käy ilmi esimerkiksi seuraavilta nettisivuilta, joissa siteerataan kultaista sääntöä eri uskonnoissa. Ensimmäinen linkki vie sivulle, jossa kerrotan Suomessa toimivista uskontodialogia harjoittavista verkostoista ja Kultainen sääntö -palkinnosta.
http://kultainensaanto.wordpress.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_5_5.html

Turheneeko nyt sitten Jeesuksen opetus siitä, että muina aikoina muualla on opetettu samaan tapaan? Ei tietenkään. Jeesus ja Raamattu opettavat sitä, minkä ihmisen omatunto ja moraalitaju muutenkin ymmärtävät oikeaksi. Olisi silmien ummistamista tosiasioilta väittää, että kristillisen etiikan sisältö olisi jotenkin kokonaan muuta kuin mitä yleismaailmallisesti opetetaan. Luterilaisessa eettisessä pohdinnassa puhutaan kirjoitetusta laista eli Raamattuun kirjatusta etiikasta ja sydämeen kirjoitetusta laista eli omastatunnosta, jotka osoittavat samaan suuntaan.

Toisaalta kannattaa kiinnittää huomio siihen, miten Jeesuksen opetus poikkeaa useimmista muista kultaisen säännön sanamuodoista. Melkein kaikkialla muualla sääntö on passiivisessa muodossa eli se kehottaa välttämään pahan tekemistä muille ihmisille. Islamilaisessa sanamuodossa puhutaan hyvän tekemisestä, mutta kohteeksi on mainittu "veljet". Valitettavasti en osaa analysoida, ketkä kaikki islamilaisen tulkinnan mukaan kuuluvat veljiin, umman eli islamilaisen yhteisön jäsenetkö kenties? Jeesuksen opetus on kuitenkin kaikkia muita radikaalimpi ja vaativampi. Se kehottaa aktiiviseen hyvän tekemiseen eikä rajoita kohdetta millään tavalla. "Tehkää toisille sitä (siis sitä hyvää), mitä toivoisitte itsellenne tehtävän."

Kultainen sääntö sisältää jonkinlaisen vastavuoroisuuden ajatuksen. Joskus se tulkitaan niin, että meidän pitää tehdä hyvää niille, jotka tekevät meillekin hyvää, siis vastata hyvään hyvällä. Tähän ajatukseen jo Jeesus itse otti kantaa: "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" (Matt. 5:46-47)

Vastavuoroisuus tarkoittaa pikemminkin sitä, että me ihmiset olemme suunnilleen samanlaisia ja voimme ymmärtää toistemme tarpeita kuvittelemalla itsemme toisen ihmisen tilanteeseen. "Jos minä olisin tuossa tilanteessa, mitä tarvitsisin ja toivoisin?" Tämä tulee lähelle empatiakykyä, kykyä ymmärtää toisen ihmisen tunteita.

Tässä en malta olla heittämättä kriittistä kommenttia niille filosofian historian suurille ajattelijoille, jotka ovat pitäneet etiikkaa ja moraalia pelkästään järjen asiana - esimerkiksi ajatelleet, että jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös tekee oikein, tai että moraaliset ongelmat on ratkaistava tunteista riippumatta. Toisaalta en halua kumartaa myöskään niiden eetikkojen suuntaan, jotka johtavat moraalisen käytöksen pelkästään mieltymyksen tai vastenmielisyyden tuntemuksista. Pää ja sydän yhdessä!

Immanuel Kant http://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant oli yksi suurista eetikoista, ja hänen kategorinen imperatiivinsa muistuttaa jonkin verran kultaista sääntöä. Vapaasti suomentaen: Toimi aina niin, että toimintatapasi voisi olla kaikkien ihmisten yleinen toimintatapa. Tätä täydentää ihmisarvon imperatiivi: kohtele aina sekä toisia ihmisiä että itseäsi päämäärinä, ei koskaan välineinä. Nämä ovat erinomaisia ohjeita, mutta uskon, että niiden toteuttamisessa tarvitaan yhtä lailla sydäntä kuin päätäkin.

Kultaiseen sääntöön palataksemme... Mielestäni sitä tulee tarkastella yhdessä Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Jeesus ei opettanut olemaan hyvä vain niille, jotka ovat meille hyviä. Hän ei opettanut tekemään hyvää vain palkkion toivossa, vaan silloinkin, kun palkkiota ei ole luvassa tai odotettavissa on vihamielisyyttä. "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus." (Matt. 18:21-22)
"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta." (Matt 5:44)

Maailmanhistoriaan ei jäädä miedoilla kehotuksilla "olla nyt vähän ihmisiksi". Syvällä sisimmässämme tiedämme, että Jeesus on oikeassa vaatiessaan täydellisyyttä. (Matt 5:48)

Kumma juttu

2011-11-30T11:44:00.000-08:00

Nimittäin se, että silloin, kun ei ole aikaa kirjoittaa, aiheita pyörii mielessä tanhunaan, mutta sitten, kun yhtäkkiä on aikaa, niin ei olekaan inspiraatiota. No, jos tässä elämässä jää inspistä odottelemaan, niin ei saa kovin paljon asioita aikaan.

Esimerkiksi ruoasta en ole kirjoittanut pitkään aikaan, vaikka olen kokannut harva se... no en nyt sentään päivä, mutta aika usein kuitenkin. Sisareni vierailivat taannoin luonamme ja toivat mukanaan seljankan ohjeen, johon olivat saaneet innoitusta Viron-matkoilta. Suomessahan seljanka tehdään yleensä kalasta, mutta tämä on lihasoppaversio. Sisaret olivat yksimielisiä naudanlihasta ja tomaattipyreestä ja siitä, että keittoon ei tule selleriä. Muuten erimielisyys vallitsi ainakin porkkanan ja herkkusienten käytöstä ja vissiin parista muustakin ainesosasta. Keitto saatiin kuitenkin keitettyä ja hyvää se oli. Tällä viikolla tein oman version aiheesta tutulla "otetaan mitä on" -periaatteella, joten saattaa olla, että tämä jonkin verran eroaa alkuperäisestä. Vaan hyvää tuli.

Lihaseljanka

Osta naudan keittolihaa tai sen puutteessa jotain paistia. Määrä voi olla jotain 500 - 700 g. Kuutioi liha. Jos se on jo valmiina paloina, leikkele niitä tarpeen mukaan pienemmiksi. Itse en ainakaan pidä suurista möykyistä keitossa, koska niiden paloittelu lusikalla on hankalaa ja kokonaisina mutustaminen vaikeaa. Lihan voi laittaa kattilaan kylmään veteen, kiehauttaa ja kuoria sitten vaahdon pinnalta. Minä ruskistin lihapaloja jonkin verran voissa ja huljautin myös pannun huuhdeliemen pataan. Jälkimmäisllä menetelmällä tulee maukkaampaa eikä voi tee pahaa sopalle, ainakaan, jos liha on vähärasvaista. Lisää kattilaan pari reilua ruokalusikallista tomaattipyrettä ja vettä jonkin verran. Määrää on vaikea sanoa, mutta vettä on helpompi myöhemmin lisätä kuin ottaa pois, joten voit kitsastella tässä vaiheessa. Lisää laakerinlehti tai pari ja maun mukaan mustapippureita. Minun makuni vaatii niitä suht paljon. Jos ei ole kokonaisia pippureita, käytä rouhetta. Lihoja kannattaa keittää sitä kauemmin, mitä jänteisempiä ja kalvoisempia palat ovat. Paisti menee vähemmälläkin keittämisellä.

Valmistele sillä aikaa vihannekset. Minulla oli pala selleriä ja ehkä kolme porkkanaa ja yksi nauris ja lasipurkillinen herkkusieniä ja kolme tai neljä hyvänkokoista perunaa. Olikohan vielä jotain? Sipulia yleensä laitan joka paikkaan, mutta sitä nyt ei sitten taas ollutkaan, eikä ollut purjoakaan. Valkosipulia oli. Pilko kasvikset ja heitä ne pataan ja lisää vettä tarpeen mukaan. Keittele jonkin aikaa ja rupea maistelemaan. Tämä on kriittinen vaihe. Keittoon pitää saada täyteläisyyden ja kirpeyden tasapaino, joten saattaa olla, että lisää tomaattia tarvitaan ja ehkä lihaliemikuution puolikas ja teelusikallinen suolaa. Kirpeyttä tulee maustekurkkukuutioista tai tässä tapauksessa kotitekoisesta kurkkupikkelssistä. Keitä, kunnes soppa vaikuttaa kypsältä.

Tarjoa leivän kera, ja jos hoksasit ostaa smetanaa tai muuta semmoista, niin laita sitä nokkare keittolautaselle. Persijaakin voisi laittaa. Ja nyt just muistan, että Sisarten soppaan tuli oliiveja, sitruunatäytteisiä sellaisia, mutta "ei oteta, mitä ei ole" -keittiön soppaan ei tullut.

Hyvää ruokahalua!

Ekovinkki

Tällä kertaa sopinee muistuttaa (myös itseään) siitä, että ruoan pois heittäminen on kallista ja ympäristön kannalta tuhoisaa, kuten tiedotusvälineissä on kerrottu viime aikoina. Muistutan (myös itseäni) siitä, että ruokaan liittyvät ratkaisut tehdään yleensä kaupassa, joten kannattaa mennä ostoksille maha täynnä ja huolellisesti mietityn ostoslapun kanssa. Ostoslappuja minulla on muuten nipullinen keittiön laatikossa, ja ne on leikattu jälkikasvun koulusta tuomista monisteista ja kouluvihkoihin jääneistä tyhjistä sivuista ja joskus myös laskujen kirjekuorista, jos sattuu akuutti paperipula.

Opin saunan poika

2011-11-15T13:26:00.000-08:00

Ne, jotka ovat seuranneet viime aikojen keskustelua koulun ja erityisesti pedagogiikan kehittämisestä, ovat huomanneet, että yhä enemmän puhutaan siitä, että opiskelijoille ei pitäisi tuputtaa nippelitietoa, vaan pitäisi opettaa ajattelun ja tiedonhankinnan taitoja. Tämä puhe on järkevää tiettyyn rajaan asti, mutta vähitellen ovat niskakarvani ruvenneet nousemaan pystyyn. Eihän ajattelun taitoja voi opettaa, ellei samalla opeta sisältöjä, siis niitä faktoja! Esimerkiksi kategorioitten rakentamista ja asioiden ryhmittelemistä ei voi oppia eikä tehdä, ellei ole ensin opittuna niitä luokiteltavia asioita.

Muistan itse alkuajat teologisessa tiedekunnassa, kun aika tuskallisesti oli päntättävä perustiedot teologisista oppiaineista. Myöhemmin opiskelu helpottui ja muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun saattoi rakentaa uutta tietoa entisen päälle.

Ilokseni törmäsin tänään tolkulliseen esitykseen, jossa Vesa Linja-Aho referoi Daniel T. Willinghamin kirjaa Why don't Students like School? Monta ajatustani oli siinä puettu parempaan muotoon kuin olisin itse osannut niitä sanoa. Kiitos. Suosittelen erityisesti opettajille. http://www.slideshare.net/linjaaho/miksi-opiskelu-ei-ole-kivaa

Koe-ja tehtävävuoren alta piipittäen
pedagoginen kommentaattorinne
Virpi

Ynnäilyä osa kaksi

2011-11-13T12:10:00.000-08:00

Edellisessä tekstissä mainitsin muutamia kirkkohallituksen esityksiä, joita käsiteltiin kuluneella kirkolliskokouksen istuntoviikolla. Niiden lisäksi käsittelyyn tuli useita mietintöjä eri valiokunnista. Nämä koskivat mm. kirkkoherranvaalin uudistamista, diakonaattiin liittyviä säädöksiä sekä Kirkko 2010 -tulevaisuusselontekoa. Näistä ja muista asioista saa täsmätietoa sivulta http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=ContentAF4C0 , joten kertoilen tässä vain hiukan joitakin näkökulmia.

Kirkkoherran valinnasta olimme jo keskustelleet aikaisemminkin, kun sitä koskeva aloite oli lähetekeskustelussa. Valiokunnan mietinnön mukaan on mahdollista valita kirkkoherra joko välittömällä vaalilla, kuten nykyisin, tai pyytää tuomiokapitulilta lupaa välilliseen vaaliin, jossa siis kirkkovaltuusto (tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa seurakuntaneuvosto) suorittaa valinnan. Alkuperäinen kirkkohallituksen esitys asetti välillisen vaalin ensisijaiseksi, mutta valiokunta oli vaihtanut järjestyksen. Minusta tuntuu luontevalta, että nykyinen tilanne säilytetääm lähtötilanteena, mutta välillisen vaalin kannattajat epäilivät, että kynnys vaalitavan vaihtamiseen nousee liian suureksi. No, tämä jää nähtäväksi, kunhan laki tulee voimaan. Viimeisimmät kirkkolain muutokset, joista kirkolliskokous on päättänyt, jumittavat muuten jossain eivätkä ole menneet eduskunnan hyväksyttäviksi, vaikka siellä on lakeja, joiden pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Eduskuntahan ei voi muuttaa kirkolliskokouksen hyväksymiä lakeja, vaan ainostaan hyväksyä tai hylätä ne.

Nyt tehdyt lakimuutokset korjaavat joitakin epäkohtia kirkkoherran valinnassa, mutta jättävät niitä myös jäljelle. Uusia hankaluuksiakin kahden vaalitavan malli aihuttaa. Tässä yhteenvetoa:

- Välitön vaali on tähän saakka kestänyt tavattoman kauan, varsinkin, jos prosessista on tullut valituksia. Nyt valitusoikeus on vasta vaalin jälkeen, siis myös tuomiokapitulin suorittamasta ehdokasasettelusta. Prosessi lyhenee, mutta saattaa aiheuttaa sen, että vaali menee jälkikäteen uusiksi. Nämä tilanteet tosin lienevät harvinaisia. Sivumennen sanoen prosessia voisi varmasti vielä viilata tuomiokapituleissa esim. pitämällä mahdollisimman nopeassa aikataulussa ne kokoukset, joissa vaalisijoille asettamisia yms. asioita päätetään.
- Ylimääräinen vaalisija välittömässä vaalissa on saattanut tähän asti aiheuttaa sen, että eniten ääniä vaalissa saanut ehdokas on jääänyt valitsematta, kun kymmenen prosentin äänikynnys ei ole täyttynyt. Uudistuksessa poistettiin kokonaan ylimääräiset vaalisijat, joten vain kolme hakijaa voi olla vaalissa mukana. Tämä saattaa ole epäkohta, jos virkaa hakee useita suunnilleen yhtä päteviä hakijoita, joten nyt jo ennakoidaan, että tulevaisuudessa saatetaan vaalisijojen määrää lisätä.
- Välitön ja välillinen vaali ovat väistämättä jonkin verran erilaisia. Välittömässä vaalissa säilyi hakukielto eli kirkkoherran virkaa hakenut ei voi samaan aikaan hakea toista virkaa. Välillisessä vaalissa tällaista kieltoa ei ole. Vaalisijoille asettamisen sijasta välillisessä vaalissa tuomiokapituli antaa lausunnon hakijoista eikä valinnassa mukana olevien määrää ole rajoitettu kolmeen.

Niin kuin huomaatte, seurakunnallisiin virkoihin liittyy enemmän kiemuroita kuin muihin. Tämä johtuu papinviran kahtalaisesta luonteesta hengellisenä virkana ja erityisesti kirkkoherran tehtävistä hallinnossa ja seurakunnan johdossa. Kirkkoherran esimies on piispa eikä esimerkiksi kirkkovaltuusto, ja vaikka jatkossa osa kirkkoherroista valittaneen välillisellä vaalilla, ei valitseva toimielin siis käytä päätösvaltaa kirkkoherraan nähden. Toisaalta kirkkovaltuusto johtaa seurakunnan toimintaa. Voisi luulla, ettei tällainen systeemi toimisi olleenkaan, mutta useimmissa seurakunnissa se näyttää kuitenkin toimivan. Toki ongelmiakin on, mutta niistä ei nyt tässä sen enempää. Toivottavasti nyt päätetty lakimuutos parantaa tilannetta niissä, erityisesti suurissa seurakunnissa, joissa äänestysprosentti on ollut alhainen ja välittömät vaalit on koettu hankalaksi ja myös kalliiksi systeemiksi niillä saavutettavaan hyötyyn nähden.

Kirkolliskokousviikon ynnäilyä

2011-11-11T02:43:00.001-08:00

Tervehdys, Lukijat. Kirjoitin teille jo maanantaina, mutta joku häiriöpeikko nielaisi pitkän tekstini, mistä suutuin niin, että menin nukkumaan, ja vasta nyt kykenen jatkamaan. Siis en kyllä nukkunut koko tätä väliaikaa...

Tämä kirkolliskokousviikko on nelivuotiskauden viimeinen, joten tunnelmat ovat hiukan haikeat. Täällä on saanut tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja joistakin on tullut suorastaan ystäviä. On ollut välillä raskasta ja väsyttävää, mutta monesti myös hauskaa ja innostavaa. Moni edustajakollega on kiittänyt erityisesti valiokuntatyöskentelyä mielekkääksi, ja itsekin voin sanoa samaa.

Yllättävän moni nykyisistä edustajista ei enää asetu ehdolle, kuka mistäkin syystä. Joillakin ne liittyvät ikään ja terveyteen tai työesteisiin, jotkut ovat jo tehneet mielestään riittävän pitkän rupeaman, ja saattaapa jollakulla olla mielessä kyllästymistäkin. Puhuttuani asiasta monien kanssa tulee sellainen vaikutelma, että nuoremmasta päästä olevat edustajat ovat jatkohaluisempia, mikä on tietysti hyvä ja luonnollista. Toivottavasti uusien ehdokkaiden joukkoon saadaan enemmänkin nuoria ihmisiä. Ikä tuo kokemusta ja saattaa siis tuoda viisauttakin, mutta olisi hyvä, että nuorempienkin ääni kuuluisi. Olisi myös hyvä, että ehdokkaiden joukossa olisi naisia runsaasti, koska ainakin tällä kaudella meitä oli edustajissa selvästi vähemmän kuin miehiä. Jos Sinä, Lukija, olet ihminen, joka voisi antaa viisautensa ja aikansa työhön kirkon hyväksi ja sinulla on kokouskärsivällisyyttä, niin asetu ehdokkaaksi! Vaalilistojen pitää olla valmiina joulukuun puolivälissä ja vaalit ovat helmikuussa. http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/5245804B150DA049C22574240028FCE3?openDocument&lang=FI

Tällä viikolla meillä oli käsiteltävänä vain joitakin uusia asioita, sillä entiset pitää saada päätökseen ennen kauden vaihdosta. Kirkkohallitukselta tuli tietenkin ensi vuoden talousarvio ja lähivuosien toiminta- ja taloussuunnitelma ja lisäksi muutama asia, jotka saatiin nopeasti käsiteltyä. Sellaisia olivat parin viittomakielisen käännöksen hyväksyminen ja yksi ohjesääntömuutos sekä lainmuutos, jolla helpotettiin Suomessa asuvien ulkomaalaisten liittymistä Suomen luterilaisen kirkon jäseniksi. Näitä voisi selostaa pitkäänkin, mutta kirjoitan vain pari sanaa viimeksi mainitusta. Jos jotakuta Lukijaa jokin muu asia kiinnostaa, voi esittää toivomuksen, niin kerron sitten lisää.

Mainittu lakimuutos ei ehkä vuosittain koske suurta ihmismäärää, mutta se on periaatteellisesti tärkeä. Tähän asti ulkomaalainen on voinut liittyä kirkon jäseneksi vain, jos hänellä on Suomessa kotikunta. Maahanmuuttaja on tietenkin voinut osallistua jumalanpalveluksiin ja kaikille avoimiin kirkon työmuotoihin, mutta ei viralliseen päätöksentekoon eikä ehtoollisellekaan ellei ole sattunut olemaan sellaisen kirkon jäsen, jonka kanssa meillä on olemassa ehtoollisyhteys. Maahanmuuttaja, joka on asunut esim. vastaanottokeskuksessa ja on halunnut tulla kristityksi, ei ole voinut liittyä kirkkoon eikä häntä ole voitu kastaa. Tosiasiassa kasteita on jonkun verran toimitettu, mutta kasteen yksi merkitys, seurakuntaan liittäminen, on jäänyt silloin puuttumaan. On siis vallinnut outo tilanne, että hallinnolliset seikat ovat estäneet yhden kirkon ydinasioista, uusien jäsenien kutsumisen ja vastaanottamisen. Nyt lakimuutos korjaa tämän epäkohdan ja toteaa, että ulkomaalainen voidaan ottaa kirkon jäseneksi, kun hän on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan ja hänellä on ymmärrys uskon sisällöstä. Äänioikeus ja vaalikelpoisuus tulevat kuitenkin mahdollisiksi vasta, kun henkilöllä on virallinen kotipaikka ja hänet voidaan merkitä vaaliluetteloihin.

Säästän sekä teitä, Lukijat, että itseäni ja pidän tauon. Palaan linjoille! Toivottavasti Blogger toimii nyt.

Uuden laitteen lumo

2011-09-25T12:29:00.000-07:00

Iltaa, Lukijat!

Jos ihmettelette, etteipä se viisastelija nyt jaksakaan kirjoitella, niin ilmoitan, että se johtuu uudesta lempilaitteestani. Ja yhdestä muustakin asiasta, mutta se taas on niitä yksityisasioita, joista jutellaan, kun tavataan nokitusten. Mutta lempilaite on siis iPad, jolla toki voi kirjoittaa, mutta jonka muuhun räpläilyyn on mennyt aikaa - ja pitäähän sitä välilä opettaa lukiolaisiakin. Opetushallitus myönsi rahaa Savonlinnan lyseon lukiolle, Juvan lukiolle ja Savonlinnan ammatti-instituutille Mobiili Etelä-Savo -hankkeeseen, jossa kokeillaan, miten mobiililaitteita kuten tablettititetokoneita ja älypuhelimia voidaan käyttää opetuksessa. Koulutusta ja tutkimusta hankkeeseen ostetaan Aducatelta.

http://www.oph.fi/rahoitus/valtionavustukset/yleissivistava_koulutus/oppimisymparistot http://www.aducate.fi/etusivu http://mobileshanke.blogspot.com hankkeen blogi

Tänään kokeilen erillisen näppäimistön käyttöä, ja tällä kirjoittaminen sujuukin mukavammin kuin hipaisunäppäimillä, joilla tulee paljon virheitä, kun ne ovat ymmärtävinään, mitä kirjoittaja haluaa, vaikka tämä ei ole edes kunnolla koskettanut näppimistöä. Hankkeemme on nyt siinä vaiheessa, että vähitellen kokeillaan ja mietitään, mitkä applikaatiot sopisivat parhaiten opiskelijoiden käyttöön ja mitä opettajien koneille kannattaisi ladata. Koulun langatonta verkkoa pitää lajentaa, jotta koneet sitten aikanaan toimivat joka puolella rakennusta ja että toiminta ei hyydy, kun 30 tai 40 konetta ottaa yhtä aikaa yhteyttä Internetiin.

Tarkoitus on siis, että tablettikoneita saadaan niin paljon, että niitä riittää opetusryhmässä jokaiselle opiskelijalle. Kokeilemme luultavasti niiden käyttöä kahdella tavalla, joista toinen on se, että tietyn kurssin opiskelijat saavat koneet henkilökohtaiseen käyttöönsä kurssn ajaksi eli voivat viedä ne kotiin ja käyttää eri oppitunneilla. Toinen malli on, että useampi opettaja käyttää koneita kursseillaan, jolloin opiskelijat saavat koneet käyttöönsä vain kunkin oppitunnin ajaksi.

Kollegan kanssa puhuttiin ja itse asiassa mietin jo viime keväänä, millainen voisi olla opiskelijan "sähköinen vihko" tai kurssikansio, joka nielisi tekstiä, kuvia, videoita upotuksina, RSS-syötteet ja oikeastaan kaiken mahdollisen. Eri oppiaineille tai eri kursseille olisi esim. omat välilehdet, ja kullekin sivulle voisi lisätä sekä opettajalta saadun että itse tehdyn ja netistä etsityn materiaalin. Perinteisiä muistiinpanojahan ei kannata ainakaan käsin tehdä, jos edessä on tietokone. Ja saattaa olla, että ylipäänsä ei kannata käyttää aikaa muistiinpanoihin, kun materiaalit voidan jakaa sähköisesti ja oppitunnin aika käyttää johonkin muuhun. Joku ihminen varmasti osaa tähänkin vastata. Jos se olet sinä, Lukija, niin kerro minulle ja muillekin! Joitakin ideoita asiasta häälyy ilmassa, mutta kaipaan lisäviisautta!

Opin saunan paluu

2011-08-06T01:31:00.000-07:00

Moi!

Oppimisesta kirjoittelin jo viime vuonna jotain ajatuksia, mutta nyt olen ajatellut lisää! Tässä linkki vanhaan kirjoitukseen: http://virpiloi.blogspot.com/2010/03/opin-sauna-autuas-aina.html

Niin kuin olen saattanut jossain yhteydessä mainita, olen yrittänyt kehitellä tapoja, joilla tieto- ja viestintäteknologian (tvt eli ICT) ja Internetin tarjoamia mahdollisuuksia voisi hyödyntää opetuksessa ja opiskelemisessa. Kokemukset ovat olleet kyllä hyviä, mutta monet asiat ovat syystä tai toisesta jääneet kokeilun asteelle. Syitä siihen on varmaan moniakin, kuten allekirjoittaneen saamattomuus ja mielikuvituksen puute, mutta myös se, että en ole oikein löytänyt kavereita, joiden kanssa olisimme tehneet kehittelytyötä yhdessä ja sparranneet toisiamme.

Nimittäin se ajatus, jota olen tänä kesänä paljon ajatellut, liittyy juuri yhteistyöhön. Olen kesän aikana ottanut Twitterin http://twitter.com hyötykäyttöön ja ruvennut seuraamaan opetuksen ammattilaisia ja nimenomaan heitä, jotka ovat opetuksen kehittämisen eturintamassa. Olen sillä tavalla oppinut asioita, joita en yksin olisi oppinut, sillä oppiminen on vaatinut juuri sen kokemuksen, että toisilta ja yhdessä toisten kanssa voi oppia enemmän kuin yksin. Tosin sen kokemuksen alkujuuri ei ole tässä kesässä, vaan eTiimit-koulutuksessa, jonka aikana tämäkin blogi alkoi. Terveisiä vaan tiimiläisille!

Yhteistyön merkitys oppimisessa on ollut sen takia tärkeä kokemus, että minulle on ollut aikaisemmin luontaista pikemminkin yksin kuin ryhmässä tekeminen. Olen kyllä taipunut ryhmätyöskentelyyn, kun on ollut tarvis, mutta usein olen kokenut ryhmätyön tuskastuttavana ja hitaana, ja olen saattanut ajatella, että itsekseni olisin jo tehnyt tämän asian ajat sitten valmiiksi. Hyi miten tuhma ajatus! Saattaa pitää paikkansa, että joskus tekeillä oleva tuotos olisi yksin tehtynä yhtä hyvä ja nopeammin valmis, mutta paljon muuta menetettäisiin. Nimittäin kun asioita tehdään yhdessä, niin myös prosessi on tärkeä, ei vain se teksti tms., joka tuotetaan.

Yhdessä oppimisen lisäksi olen pohdiskellut myös sellaisia teemoja kuin avoimuus ja läpinäkyvyys ja jakaminen. Näistä asioista ja opetuksesta ylipäänsä kirjoitellaan paljon esim. blogeissa sekä Suomessa että muualla, ja olen keräillyt kiinnostavien sivujen syötteitä Netvibes-sivulleni. Ihan väärin tehty on, että olen koonnut ne salasanan taakse privaatti-vibeen, mutta menen NYT korjaamaan sen virheen. Palaan pian ja annan osoitteen, jossa voitte tutustua kokoelmaani.

HETKINENHETKINENHETINENHETKINENHETKINENHETKINENHETINENHETKINENHETKINENHETKINENHETINEN

Nonnih. Nyt se on tehty ja osoite on tämä: http://www.netvibes.com/virpiloi#Opetus_ja_oppiminen

Koska blogissani on aivan liian vähän kuvia, ymppään tähän yhden ja huomautan samalla, että se on otettu laillisesti Wikimedia Commonsista. Tämä on siis viittaus aikaisempaan tekstiini tekijänoikeuksista. http://virpiloi.blogspot.com/2011/02/hihat-paloivat.html

Kuva on otettu osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Book_learning.jpg, sen tekijäksi on merkitty debaird ja käyttöoikeus on CC-BY-SA. Se esittää kongressin kirjastoa Washington DC:ssa.

Saa sitten nähdä, millaiseksi käytännöksi nämä ajatukset muuttuvat, kun aloitamme Mobiili Etelä-Savo -hankkeen, jolle opetushallitus on myöntänyt tukea. Rahalla saamme mm. jonkin verran tablettitietokoneita opiskelijoiden käyttöön. http://oph.fi/rahoitus/valtionavustukset/yleissivistava_koulutus/oppimisymparistot

Ai niin, twitter-tunnukseni on sitten virpiloi, jos haluatte seurailla minua siellä.

Terveisin nimimerkillä "oiskohan loma kohta lopussa".

Ristiriitainen Facebook

2011-07-30T01:18:00.000-07:00

Fb jakaa mielipiteitä ja oikeastaan olen itsekin jakomielinen sen suhteen. Kun seuraa lehtikirjoitelua, tulee mielikuva, että kyseisessä palvelussa on jotain perustavalla tavalla vinossa. Voiko lähes 700 miljoonaa käyttäjää siis olla väärässä?

Uutisia Fb:n käyttäjämäärästä:
http://www.itviikko.fi/uutiset/2011/06/24/facebook-marssii-kohti-miljardia-kayttajaa/20118951/7

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/miljoonat+jattavat+facebookin++ovatko+suomalaiset+seuraavana/a641406?service=mobile.

Jakomielisyyttä aiheuttaa se, mihin edellisissä uutisissakin viitattiin, nimittäin Fb:n tietoturva tai pikemminkin sen -turvattomuus ja heikko yksityisyyden suoja. Toisaalta tietysti yhteisöä ei synny, ellei jokainen yksilö anna edes jonkin verran tietoja itsestään. Seuraavien linkkien takana olevat tekstit (tai ainakin osa niistä) kannattaa lukea, jotta sinisilmäisyys Fb:n suhteen katoaa.

http://www.digitoday.fi/tietoturva/2011/01/18/naista-asioista-facebook-vaikenee/2011737/66

http://www.businessinsider.com/10-reasons-to-delete-your-facebook-account-2010-5

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/kotimaa.shtml/2010/10/1212306/nain-helposti-facebook-tilillesi-murtaudutaan---katso-videolinkki

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Facebookia+haukutaan+taas+l%C3%B6per%C3%B6st%C3%A4+tietosuojasta/1135261312636

http://www.youtube.com/watch?v=ZMWz3G_gPhU

Miksi kuitenkin edelleen käytän Facebookia? Koska se on niin kiva. Se ei korvaa kohtaamisia kasvokkain, mutta mahdollistaa yhteydenpidon myös sellaisiin ihmisiin, joille ei tule soiteltua, kirjoiteltua eikä läheteltyä pieniä paketteja. Siis vaikkapa kurssikaverit kaukaisilta opiskeluajoilta tai kotipaikkakunnan asukkaat tai kauempana asuvat sukulaiset tai eri yhteyksissä satunnaisesti tavatut mielenkiintoiset ihmiset. Se tarjoaa myös ammatillisia ja kaupallisia verkostoitumismahdollisuuksia ja sitä voi käyttää apuna opiskelussa.

Turvaan selustaani Fb:ssa seuraavilla tavoilla (Tällä en missään tapauksessa tarkoita, että Sinun, Lukija, pitäisi tehdä samoin, kerron vain siis, mitä itse teen.):
- käytän suojattua yhteyttä (sen merkkinä on osoiterivillä https pelkän http:n asemesta ja sen saa päälle Fb:n asetuksista)
- en käytä Fb-salasanaani missään muualla
- en anna sähköpostini salasanaa Fb:lle, vaikka se sitä pyytääkin kaverihaun helpottamiseksi
- en käytä ainoatakaan sovellusta, vaikka se merkitseekin, että en voi lisätä Norjan lippua profiilikuvaani, vaikka mieli tekisi
- avaan selaimen erikseen Facebookia varten; en siis avaa Fb:a välilehdelle, koska se lukee, mitä muita välilehtiä minulla on auki
- en julkaise olinpaikkaani enkä syntymäpäivääni
- en julkaise läheisten ihmisten tietoja tai muita heidän asioitaan ilman heidän lupaansa
- en julkaise valokuvia enkä merkitse itseäni muiden valokuviin enkä rohkaise muitakaan tähän puuhaan, koska kasvojentunnistusohjelmalla pystytään jo nyt identifioimaan ihmisiä netissä http://www.iltalehti.fi/digi/2011060813859726_du.shtml
- kun Fb:n toiminta muuttuu, niin kuin se silloin tällöin tekee, tarkistan, onko muutos sellainen, jonka haluan olevan käytössä vai voinko kenties poistaa ko. ominaisuuden tai jättää sen käyttämättä - kuten em. kasvojentunnistus
- en kirjoita mitään, mitä en voi julkaista kaikille Fb-kavereilleni; julkaisujen näkymistähän voi rajoittaa, mutta asia tallentuu kuitenkin Fb-palvelimelle ja on sieltä joskus löydettävissä

Seuraavissa linkeissä annetaan hyviä ohjeita itsensä suojaamiseksi Fb:ssa:
http://karriluoma.blogspot.com/2009/09/facebook-tietoturva-ohjeet-turvallisuus.html

http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2010/11/02/13-asiaa-joita-ei-kannata-kertoa-facebookissa/201015254/139

Facebookiin ja kaikkiin Internet-palveluihin pätee usein kuultu hokema: ilmaisia lounaita ei ole. Vaikka suurin osa sosiaalisen median palveluista on ainakin peruskäytön osalta maksuttomia, niin me ihmiset maksamme niistä kyllä luovuttamalla tietojamme palveluntarjoajien käyttöön. Niitä myydään sitten eteenpäin esimerkiksi mainostajille. Milläpä muulla vaikkapa Fb maksaisi toimintansa? Kolikolla on siis kaksi puolta, toisaalta yhteydenpito toisiin ihmisiin ja yhteisöön kuuluminen, joka on jokaisen ihmisen perustarve, toisaalta tietojen avautuminen samalla muillekin kuin niille, joihin luotamme ja joita pidämme ystävinämme. Hyötyä Internetin tarjoamasta yhteisöllisyydestä vaikkapa ammatillisessa verkostoitumisessa ei kuitenkaan saa, jos ei anna vastavuoroisesti itseltään mitään. Ajattelen suunnilleen samoin kuin Apteekkariliiton verkkotiedottaja Ilkka Salmela, joka pohtii kohua, joka syntyi väitteestä, jonka mukaan Fb-tiedot voivat päätyä tiedustelupalvelujen käyttöön: http://www.apteekkari.fi/blogit/interahttp://www.blogger.com/img/blank.gifktioita/onko-facebook-vakoilukone.html

Tässä myös pari muuta linkkiä aiheesta:
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106365-fbi-haluaa-takaoven-sinunkin-facebook-profiiliisi

http://www.tietokone.fi/uutiset/facebook_emme_ole_inhottava_vakoilukone

http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/cia+on+kiinnostunut+facebookkauksestasi/a538261

Että näin. Ja se, mikä on sanottu Fb:stä pätee monissa asioissa myös muihin suuriin palveluihin, kuten Twitteriin ja Googleen.

vainoharhainen? Virpi

Kierrätyksestä kasvojenkohotukseen

2011-07-07T09:47:00.000-07:00

Brittiläistä sisustuslehteä lueskellessani törmäsin termiin, jota en ole vielä nähnyt suomennettuna: upcycling. Se tarkoittaa kierrätystä, jossa tuotteen arvoa tai käytettävyysastetta ei alenneta, vaan parannetaan, eli tehdään jätteestä jotakin entistä hienompaa. (Cathy Strongman: Wheels of Progress. House & Garden, March 2011, p. 50. Lehden nettisivulla http://www.houseandgarden.co.http://www.blogger.com/img/blank.gifuk/ on lähinnä uusimman numeron sisältötiedot.)

Teollisessa kierrätyksessä käytetään usein paljon energiaa jätteiden muokkaamiseksi uusiksi tuotteiksi, ja jätettä saatetaan kuljetella jalostettavaksi tuhansia kilometrejä ympäri maailmaa. "Kohotuksen" tarkoituksena on tehdä hyödyttömästä hyödyllistä - tai taidetta. Lehden tekstissä siteerataan Jan Hendzeliä, joka sanoo ääneen yksinkertaisen totuuden: "We simply can't keep consuming at our current rate." Kyseisessä artikkelissa mainitaan myös useita Briteissä toimivia yrityksiä, jotka tekevät jätemateriaaleista uusia tuotteita. Kiiltävälle paperille painettu lehti, joka esittelee toinen toistaan komeampia koteja ei tietysti peruslähtökohdaltaan ole kovin vihreä, mutta sitä lukiessa näkee, että kierrätys, vihreys, ekologisuus on suuri ilmiö maailmalla. Rauhoitan omaatuntoani sillä, että lainaan lehteä kirjastosta ;)

Onhan meillä Suomessakin monia yrityksiä, jotka tekevät vanhasta uutta, mutta ei meillä vielä olla sillä asteella, että (lähes) jokainen yritys esimerkiksi nettisivuillaan esittelisi toimintansa ympäristöystävälliset periaatteet ja tuotteittensa kierrätettävyyden tai kierrätysraaka-aineiden käytön. Olisi jo aika! Ympäristöystävällisyys on selvä kilpailuvaltti. En rupea tämän enempää esiintymään aiheen asiantuntijana, kun en sitä ole, mutta mainostan yritystä, joka toimii meidän kulmilla: Ilomieli http://www.ilomieli.com/ tekee vaatteita kierrätetyistä kankaista. Heli Järvisen (viime kauden kansanedustaja, Vihreät) upea puku linnanjuhlissa oli Ilomielen oopperajuhlien mainoslakanoista tekemä! "Kohotuksesta" löytää paljon tietoa, kun laittaa hakukoneeseen esim. sanat ekodesign, kierrätysdesign, kierrätystuotteet tai ecological design.

Kohotuksen sukulainen kotiverstaissa on tuunaus. Sen suosion näkee, kun laittaa hakukoneeseen ko. sanan ja saa tulokseksi 204 000 osumaa! Aika paljon näyttää olevan blogeja tarjolla. Tuunaushan on tietysti vain uusi nimi sille, mitä ennen vanhaan tehtiin olosuhteiden pakosta: käytettiin kaikki käyttökelpoinen materiaali uudestaan. Tuunausohjeita on paljon lehdissäkin, mutta täytyy kyllä sanoa, että joskus ohjeet ja kotituunareiden tekeleet ovat yksinkertaisesti käyttökelvottomia. Mitä järkeä on esimerkiksi askarrella lisää turhia koriste-esineitä tähän törkyä täynnä olevaan maailmaan? Jos joku osaa tehdä oikeaa kierrätystaidetta tai todella kauniita ja hyödyllisiä uusioesineitä, niin sehän on tietysti hyvä asia, mutta emme me kaikki osaa. Siis pientä itsekritiikkiä, kiitos!

Kierrätysvinkki

Tämänkertainen vinkki liittyy muovikasseihin, jotka ovat mielestäni uusiutumattoman luonnonvaran järjetöntä hukkakäyttöä. Kuinka siis välttää tällaista tuhlausta? Paras tapa on tietysti kuljettaa omaa kangaskassia tai muuta ostoskoria mukanaan. Kun kasseja kaikesta huolimatta pyrkii kertymään, niille pitää miettiä käyttöä. Roskapusseiksi? Kyllä, mutta silti jää ylijäämää. Marketin keräyspisteeseen? Kyllä. Askartelumateriaaleiksi? Kyllä - taitava tuunaaja virkkaa kasseista kylppärin maton tai silittää useamman kassin leivinpaperin välissä paksummaksi muoviksi ja ompelee laukun. (Muistatteko ajan, jolloin maitopusseista tehtiin mattoja?) Entä vielä? Seuraava vihje annetaan sillä ehdolla, että toteutatte sen jossain muualla kuin minun lähikaupungissani. Siis: kokoan siistit kassit nipuiksi ja vien paikallisille kirppareille, ei siis myytäväksi vaan kassalla käytettäviksi. Ne on otettu aina erittäin mielellään vastaan, mutta toisin voi käydä, jos jokainen asiakas tyhjentää kassivarastonsa samoille kirppareille!

Kivaa kesää kaikille!
Virpi

Esityksen laatiminen on taitolaji

2011-05-19T12:11:00.000-07:00

Death by PowerPoint

View more presentations from www.kapterev.com

Stop Killing Students With PowerPoint

View more presentations from sheldonict

Virtuaalivallankumous

2011-05-12T06:53:00.000-07:00

Yle Teemalla esitetty neliosaisen sarjan aloitus: Virtuaalivallankumous. Se käsittelee Internetiä ja sen voimaannuttavaa ja tasa-arvoistavaa vaikutusta - katsokaa!

http://areena.yle.fi/video/1304624972860

Tulevaisuudesta

2011-05-05T05:59:00.000-07:00

Yksi kirkolliskokouksen teemoista tällä viikolla on ollut tulevaisuuden ennustaminen, sillä valiokunnat laativat lausuntoja viime syksynä julkaistusta kirkon tulevaisuusselonteosta. Selonteko pureutuu ansiokkaasti maailman muuttumiseen ja sen megatrendeihin, kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeen ja monikulttuurisuuden lisääntymiseen sekä median, erityisesti Internetin, aiheuttamaan muutokseen ihmisten elämässä.

Viimeksi mainitusta asiasta on paljon puhuttu myös koulumaailmassa, ja olen mielenkiinnosta asiaan lähtenyt koulutuksiin ja seminaareihin, joissa sitä on käsitelty. Myös kirkon HEV-hankkeeseen olen änkeytynyt. Halusimmepa tai emme, uusi teknologia muuttaa elämäämme ja maailmaa, ja minusta on parempi olla siinä mukana ja pyrkiä ehkä vaikuttamaankin muutokseen kuin mennä nurkkaan murjottamaan ja sanoa, etten minä ainakaan koskaan sitä kamalaa feisbuukkia käytä.

Ajassamme ovat yhtä aikaa näkyvissä kaksi ikivanhaa ja taas uutta trendiä, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tarpeet. Toisaalta tätä aikaa kuvataan individualistiseksi ja hedonistiseksi: ihmiset haluavat itse rakentaa elämänsä aina arvoja ja uskontoa myöten ja erottua muista yksilöllisillä (kulutus)valinnoillaan. Auktoriteetteja ja instituutioita vierastetaan ja valintoja tehdään sen perusteella, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Toisaalta ihminen ei ole lakannut olemasta laumasielu ja yhteyttä kaipaava olento. On näkyvissä merkkejä, että suvun, perheen, kotiseudun ja isänmaan arvostus kasvaa jälleen. Fyysisen läheisyyden ja kasvoista-kasvoihin-kohtaamisen tarve ei ole heikentynyt, mutta sen rinnalle ovat tulleet yhteisöt, joissa tapaaminen tapahtuu kuitenkin useimmiten sähköisten välineiden kautta. Yhteisöjen jäsenyys saattaa olla löyhää ja satunnaista, niitä ei ohjaa mikään auktoriteetti eivätkä ne ole välttämättä pysyviä. Toisaalta ne saattavat olla pitkäikäisiä ja niiden pohjalta voi syntyä live-tapaamisia ja "perinteisiä" kestäviä ystävyys- tai parisuhteita.

Enää ei siis voi puhua erikseen virtuaalimaailmasta ja reaalimaailmasta, koska myös "virtuaalissa" eletty elämä ja vietetty aika on reaalista. Ajatus virtuaalimaailman erillisyydestä juontanee juurensa käsitykseen, että Internet tai sosiaalinen media ovat lähinnä pelaamista tai muuta viihdettä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, sillä yhä enemmän koulutus, yritystoiminta ja muu työelämä, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, viranomaisten kanssa asioiminen, uskonnon harjoittaminen ja muu asia-asia käyttää välineenään Internetiä ja siinä toimivaa sosiaalista mediaa. Mobiililaitteiden yleistyessä yhteydet kaikkien kanssa ja kaikkialle kulkevat taskussa mukanamme, ja tulevaisuudessa kommunikoimme paitsi ihmisten, myös elottomien kappaleiden kanssa niihin liitetyn tietotekniikan kautta.

Uudet teknologiat ja niille rakennetut palvelut muuttavat ihmisten toimintatapoja ja ajankäyttöä. Eipä ennen vanhaan kirkolliskokouksen keskusteluista ilmaantunut välitöntä tietoa ja kommentointia asiasta kiinnostuneitten nähtäväksi. Eivät edustajat naputtaneet koneita istuntosalissa tai kaikissa sopivissa väleissä kirjastossa. Väistämättä teknologian ja toiminnan muutokset muuttavat myös ihmistä - jopa aivotoimintaa myöten. Mielenkiintoinen kysymys on, miten? Ei tietenkään ole itsestään selvää, että muutokset ovat positiivisia; tietokoneen äärellä kököttäminen vie aikaa esimerkiksi liikunnalta ja saattaa heikentää fyysistä terveyttä. Toisaalta, kuten sanoin, muutos on jo olemassa eikä sitä voi estää, tuskin edes hidastaa.

Tämä pohdinta jää nyt kesken, mutta voitte jatkaa sitä tykönänne, sillä lähden syömään ja sitten menemme porukalla Turun tuomiokirkkoon Viimeinen ehtoollinen -näyttelyä katsomaan ja sitten arkkipiispalle ja -piispattarelle kylään. Toivotan meille hauskaa iltaa, ja teillekin!

Virpi

Taitaa olla keskiviikko

2011-05-04T02:50:00.001-07:00

Heips.

Kirkolliskokousviikon puolivälissä ollaan. Valiokuntatyöskentelyn aiheena on ollut tällä viikolla lausunnon antaminen kirkon tulevaisuusselonteosta. Lausunnossa käsitellään uhkia, mahdollisuuksia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia kirkon tulevaisuutta ajatellen. Ainakin käsikirjavaliokunnassa keskustelu on jonkin verran rönsyillyt, mutta pidän näitä keskusteluja arvokkaina, vaikka kaikki asiat eivät päätyisikään lopulliseen mietintöön. On hyvin mielenkiintoista ja omaakin ajattelua kirkastavaa kuulla erilaisten ja eri puolilta Suomea tulevien pappien ja maallikoiden ajatuksia. Kiitos Björn, Riitta, Hans, Oiva, Mauno, Martti, Pekka, Aino, Anna-Mari ja Pentti!

Kirkolliskokouksen puheenvuorot ovat luettavissa osoitteessa http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?OpenView&Start=1&Count=30&Expand=1#1. Aloite kirkon ykseyttä rakentavan keskustelun puolesta herätti paljon keskustelua, enimmäkseen rakentavassa hengessä! Edustaja Leif Nummelan puhe (jota ei tätä kirjoittaessa vielä näy nettisivulla) herätti minut pohdiskelemaan vapauden käsitettä ja sen eri muotoja. Vapaushan on pakon vastakohta, ja klassisesti se määritellään tilanteeksi, jossa mikään ulkonainen ei pakota. Lisäksi vapaudessa erotellaan negatiivinen ja positiivinen vapaus. Voisi luulla, että negatiivinen vapaus on vapauden puutetta, mutta sillä tarkoitetaan eräänlaista vapauden minimitasoa; sitä, että kyseinen asia on sallittu ja se on oikeus tehdä. Positiivinen vapaus taas merkitsee aitoa mahdollisuutta toteuttaa kyseinen asia. Annan pari esimerkkiä. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on vapaus, mutta jos koko maassa on vain yksi äänestyspaikka eduskuntatalon portailla, vapaus ei toteudu positiivisella tasolla. Tai jos vapautena on oikeus koulutukseen, niin se toteutuu aidosti vasta, kun kouluja on riittävän paljon ja ne ovat riittävän halpoja tai ilmaisia, jotta jokaisella on mahdollisuus käydä koulua.

Yhteiskunnassa vapaudella on nähdäkseni kolme tärkeää osa-aluetta: Ajatuksen vapaus, sanomisen tai mielipiteen vapaus ja toiminnan vapaus. Ajatuksen vapaus on sillä tavoin rajoittamaton, ettei kukaan voi hallita toisen ajatuksia (vaikka niihin voidaankin vaikuttaa ja joskus vaikutetaankin jopa aivoja pesemällä). Itse asiassa aina emme itsekään hallitse ajatuksiamme.

Sanomisen vapautta pidetään ihmisoikeutena, ja monesti kuulee erilaisia lausuntoja puolustettavan sananvapauden periaatteella. Sananvapaus on kuitenkin eri tavalla rajoitettu kuin ajatuksen vapaus. Sitä rajoittavat moraaliset periaatteet, joista osa on kirjattu lakeihin ja erilaisiin muihin sääntöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi säädökset kunnianloukkauksesta ja toisen vakaumuksen loukkaamisesta. Tiettyjen ideologioiden, kuten natsiaatteen levittäminen on kielletty. Myös yleiset kohteliaisuuskäsitykset rajoittavat sanomisen täyttä vapautta. Tietyt ilmaisut saattavat saada kulttuurista painolastia, jolloin ne muuttuvat kielletyiksi tai vähintään poliittisesti epäkorrekteiksi. Esimerkiksi suomen sana neekeri on tullut vältettäväksi amerikkalaisen vastineensa vuoksi, vaikka meikäläinen sana ei kanna yhtä vahvaa negatiivista historiaa. Sallitun ja kielletyn sanomisen rajoja koetellaan tämän hetken poliittisessa tilanteessa, kun eräät poliitikot ovat antaneet lausuntoja, joita kaikki eivät pidä sopivina.

Tekemisen vapaus on vielä paljon monimutkaisempi asia. Teoillemme asettavat rajoituksia sekä omat ominaisuutemme että meitä ympäröivä maailma. Ihminen on aina osa toisten ihmisten verkostoa ja meidän on otettava toimissamme heidät huomioon. Yksilöt muodostavat monenlaisia yhteisöjä, joiden jäsenyys vaikuttaa siihen, miten voimme toimia. Ihmisten keskinäistä toimintaa säätelevät jälleen etiikka ja moraali, joiden pohjalta laaditaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Osittain säännöt ovat vastaavia kuin puhumisen kohdalla: toisen loukkaaminen ja vahingoittaminen on kiellettyä. On tarpeen osoittaa kohteliaisuutta. Yhteisiä pelisääntöjä on kunnioitettava.

Tekemisen vapaus ei siis koskaan ole täysi itsestäänselvyys, vaan kussakin tapauksessa erillisen tarkastelun alainen asia. Toki tekemisen oikeuksiakin on olemassa - lueteltuina esimerkiksi ihmisoikeusjulistuksessa. Yksi näistä oikeuksista on uskonnonvapaus, jossa todetaan sekä vakaumuksen että sen harjoittamisen että levittämisen vapaus. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeusjulistus Uskonnonvapauskin voidaan tulkita ja tulkitaan eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi Ranskassa sen sävy on ollut negatiivisen vapauden mukainen: uskonto on yksityisasia, jonka ei tule näkyä julkisessa elämässä. Meillä Suomessa on perinteisesti katsottu positiivisen vapauden mukaisesti, että uskonnolla on paikkansa myös yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten valtiopäivien avajaisissa tai koulujen opetuksessa. Toisaalta meillä on myös tahoja ja ääniä, jotka katsovat, että asia tulisi järjestää toisin ja uskonnolliset asiat siirtää kokonaan yksityisen alueelle.

Uskonnollisen vakaumuksen vapaus, uskonnollisen puheen vapaus ja uskonnonnollisen toiminnan vapaus ovat tärkeitä asioita (ja ne siis sisältävät tietenkin myös uskonnottomuuden vapauden), mutta toteutuksen yksityiskohdat vaativat paljon keskustelua. Edustaja Nummela otti jälleen kerran esille kysymyksen naisten pappeudesta, mutta siinä asiassa meillä on jo luterilaisessa kirkossa ja Suomen lainsäädännössä vakiintunut, siis yhteisössä ja yhteiskunnassa sovittu toimintatapa, jota ei helposti muuteta, vaikka se ei olekaan kaikkien yhteisön jäsenten mielen tai vakaumuksen mukainen. Tässä asiassa siis vakaumuksen ja sanomisen vapaus on suurempi kuin toiminnan vapaus.

Ehkä nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Nolottaa, kun huomaan itsessäni tämän perin opettajamaisen luennointiotteen, mutta olenhan sen tunnustanut jo luonnehtiessani itseäni tämän blogin profiilissa. Antakaa siis anteeksi ja lukekaa lisää kirkolliskokouskeskusteluista esimerkiksi edustajien Aino Vesti ja Henrietta Grönlund ansiokkaista blogeista:
http://ainovesti.blogspot.com/
http://henriettakirkossa.blogspot.com/

Maanantaina aika myöhään

2011-05-02T12:48:00.001-07:00

pystyy kirjoittamaan vain sanasen tai kaksi, koska pitää vielä valmistautua huomiseen työskentelyyn. Mutta harmittaa siis pikkuisen, etten ehtinyt ladata tänne sitä suunnittelemaani tekstiä, sillä kaksi piispaa puuttui tänään samaan aiheeseen. Mutta kyllä te vielä saatte sen lukea, piispoilla höystettynä.

Tämän kokouspäivän asialistalta puhuttivat edustajia erityisesti kolme asiaa: Ensinnäkin se, että kirkkohallitus oli kokonaan tyrmännyt ajatuksen seurakuntarajojen irrottamisesta kuntarajoista, vaikka toki tekikin sen perustellen. Toiseksi puhuttiin diakonaatista eli siitä, että seurakunnan eri työntekijät voisivat saada vihkimyksen virkaan. Asia on ollut vireillä jo kauan, ja siitä olisi hyvä saada päätös aikaan, mutta monien edustajien mielestä esityksessä oli vielä selvitettäviä kohtia - erityisesti se, tulisiko vihkimyksen olla kelpoisuusvaatimus. Arveltiin aiheuttavan ongelmia, jos seurakunnissa on "kahden kerroksen" työntekijöitä, joilla on hiukan erilainen toimenkuva. Vihkimys nimittäin oikeuttaisi eräisiin jumalanpalvelustehtäviin.

Kolmas kielenkannat kirvoittanut teema oli kirkkoherran vaalitavan uudistus, jossa ehdotetaan vaihtoehdoiksi suoraa kansanvaalia ja välillistä kirkkovaltuuston suorittamaa vaalia. Jos tämä aihe tuntuu tutulta, niin siitä keskusteltiin jo taannoin kirkolliskokouksessa, ja nyt se tuli kirkkohallituksen käsittelystä. Kaikki edustajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä siihen, millaisen muodon esitys oli saanut. Näistä ja muista asioista kannattaa katsoa kirkon kotisivulta ja kirkolliskokousedustajien blogeista, joihin pääsee http://evl.fi -etusivulta.
Hyvää yötä!

Turussa tervetulleena

2011-05-01T13:00:00.000-07:00

Hei!
Kevään kirkolliskokousviikko on alkamassa ja samalla tämän edustajakauden viimeinen vuosi. On todella mukava tulla Turun kristilliselle opistolle, jossa on aina ystävällinen palvelu, hyvää ruokaa ja jo tutuksi käynyt huone odottamassa. Hienointa on kuitenkin tavata ihmisiä. Näiden vuosien aikana olen saanut runsaasti uusia tuttavia, ehkä jopa rohkenen sanoa, että ystäviäkin. Joidenkin kanssa tapaamme vain Turussa, joidenkin kanssa muuallakin - erityisesti Facebookissa.

Aloitamme aamulla taas juhlavalla messulla Maarian kirkossa. Tulkaa mukaan, jos satutte kulmille! Yritän raportoida viikon asioita parhaani mukaan, vaikka havainto on se, että loppuviikosta varsinkin jää mielenkiintoisiakin asioita kertomatta; joko aika tai into loppuu, yleensä kyllä aika.

Minulla on myös yksi teksti jemmassa käsin kirjoitettuna; katsotaan, missä välissä saisin sen siirrettyä sähkömuotoon. Se käsittelee kyllä kaluttua aihetta, raamatuntulkintaa ja kristittyjen välistä kommunikaatiota, mutta pitää kai minunkin saada siitä sanaseni sanottua. Mutta nyt järjestämään paperit huomista varten ja nukkumaan ennen kuin minut ajetaan ulos täältä kirjastosta! Hyvää yötä!

raportterinne Virpi

Sosiaalinen media ja kirkko

2011-04-04T12:35:00.000-07:00

Moi!

Erehdyin lupaamaan, että kirjoitan mainitusta aiheesta muutaman sanan, joten päätin saman tien kirjoittaa ne tänne blogiin. Perusteellinen ihminen kun olen (joskus), rupesin tietysti ensin etsimään lähdeaineistoa, vaikka olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa omasta päästänikin. Tietysti siinä kävi niin, etten koskaan tai ainakaan toistaiseksi päässyt niihin pariin sanaan, koska eksyin materiaaliviidakkoon. Niinpä saatte tällä kertaa tyytyä linkkeihin. Pohjustukseksi vain sen verran, että me kirkolliskokouksessa myönsimme taannoin huomattavan summan rahaa Hengellinen elämä verkossa -hankkeelle, jonka tehtävä on mm. kouluttaa seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia verkon käyttöön. "Kirkko" tarkoittaa tässä yhteydessä Suomen ev.lut. kirkkoa.

Hengellinen elämä verkossa -hanke
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content26433F

sosiaalinenmedia.org listaa mm. seurakuntien some-käytäntöjä: http://wiki.eoppimiskeskus.fi/label/seurakunta
esimerkkejä on tosin vain muutamia, todellisuudessa suurella määrällä seurakuntia ja / tai niiden työmuotoja tai ryhmiä on esim. Facebook-sivu

Sosiaalisen median käytöstä voittoa tuottamattomissa yhteisöissä (ei liity erityisesti kirkon some-käyttöön, mutta sopii siihenkin)
http://www.slideshare.net/garymoneysmith/putting-social-media-to-work-for-nonprofit-organizations-1996175?from=ss_embed

Terhi Paanasen Slideshow ”Sosiaalinen media ja kirkko”
http://www.slideshare.net/terhipaananen/sosiaalinen-media-ja-kirkko-2842258?src=related_normal&rel=3182189
katso myös muita Terhin esityksiä slideshare.netistä

Harto Pönkä: ”Sosiaalisen median mahdollisuudet kirkolle”
http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-tulevaisuuden-nkymt-ja-mahdollisuudet-kirkolle?from=ss_embed
katso myös muita Harton esityksiä slideshare.netistä

Blogeja aiheen tiimoilta esim. Terhi Paananen ja Karoliina Malmelin
http://terhip.vuodatus.net/
http://karoliinam.posterous.com/

Kirkon viestijät -Facebook-ryhmä http://www.facebook.com/group.php?gid=149986058358618#!/group.php?gid=149986058358618&v=wall

Hengellinen elämä verkossa -Facebook-ryhmä
http://www.facebook.com/group.php?gid=83840056102

”Hengellinen elämä verkossa” Twitterissä
http://twitter.com/hengellverkossa

”Kirkko” Facebookissa
http://www.facebook.com/group.php?gid=6512544251

Hintsala, Kähkönen, Pauha (toim): Verkkoa kokemassa. Hengellisyys ja vuorovaikutus verkkoyhteisöissä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 46. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tampere. 2011.
http://www.diak.fi/files/diak/Julkaisutoiminta/B_46_ISBN_9789524931281.pdf
Koko tutkimus on julkaistu verkossa.

Kirkon tiedotuskeskuksen verkkoviestintäyksikkö
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content4097F8

Kirkon valtakunnallisia verkkopalveluita
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?Open&cid=Content33FEC1
Kirkko kuulolla -palsta Suomi24.fi:ssä
Church@ on kirkon oma chatti nuorille IRC-galleriassa + IRC-galleria -kirkon nuorisotyö
City- lehden city.fi verkkopalvelussa on kirkon yhteisö ja keskustelupalsta Rakkauden ammattilaiset
Äitien suosimassa Helistin.fi –verkkopalvelussa on kirkon palsta Kirkko lähelläsi
Näihin ja moniin muihin pääsee suoraan evl.fi-etusivulta kohdasta ”Kirkko verkossa”

Yksi esimerkki mahdollisuuksista keskustella papin kanssa netin kautta
nettipappi@evl.fi

Ehkä kerkiän jossain välissä kirjoittaa ne pari sanaakin.

teveisin nimimerkki "HEV-kouluttaja olen minäkin"

Hihat paloivat

2011-02-18T01:55:00.000-08:00

Talvista pakkaspäivää!

Olin taas koulutuksessa ja oli ihan hyvä juttu paitsi että osasin melkein kaiken ennestään. Aika ei mennyt kuitenkaan hukkaan, sillä opin pari uutta jippoa ja tein koulutuksen aikana ihan aiheeseen liittyen yhden materiaalin omaan opetukseen.

Ylikierroksilla rupesin käymään siinä kohdassa, kun kouluttaja näytti, miten Googlen kuvahaulla haetaan kuvia Internetistä ja ympätään ne omaan PP-esitykseen. Siis noin vain. Olenko maailman ainoa ihminen, joka on kuullut tekijänoikeuksista tai yrittää niitä noudattaa? Olenko ainoa opettaja, jonka mielestä ei ole samantekevää, millaista esimerkkiä näytämme nuorisolle lain kunnioittamisessa?

Pääsääntöhän on, että kaikki teokset, olivatpa ne mitä tahansa muotoa (ääntä, kuvaa, tekstiä...) ovat jonkun omia ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa. Piste.

Poikkeuksena ovat teokset, joiden tekijänoikeusaika on mennyt umpeen ja jotka ovat siitä syystä vapaasti käytettävää eli public domain -materiaalia, ja teokset, joiden käyttöön tekijä itse on antanut jonkinasteisen luvan. Tällaisia lisenssejä ovat esim. GNU ja Creative Commons (CC). Näistä olen kirjoittanut ihan tämän blogin alkumetreillä: http://virpiloi.blogspot.com/search/label/tekij%C3%A4noikeudet

Tekstiä koskee sitaattioikeus, jonka mukaan tekstistä saa lainata pätkän, mutta se ei saa olla kovin pitkä. Asiaa ei auta, jos muuttelee tekstiä hiukan - se on silti lainattu. Lainauksen yhteydessä tulee ilmoittaa, kuka on tekstin tekijä ja mistä teksti on haettu. Asiasisällön lainaus on sen sijaan vapaata, mikä tarkoittaa, että luetun tekstin sisällön saa kirjoittaa omin sanoin. Asianmukaista on tässäkin ilmoittaa lähde, varsinkin jos oma teksti perustuu pohjatekstiin enemmän kuin satunnaisen ajatuksen verran.

Kuvan ja musiikin kohdalla ei sitaattioikeutta ole eli kuva ja ääni ovat kokonaan suojattuja. Omiin esityksiin ei siis saa ottaa kuvia mistä vain ja sitten mitä vain musiikkia taustaksi. Siksi neuvon jo alunperin hylkäämään avoimen kuvahaun ja menemään suoraan sellaisille nettisivuille, jotka sisältävät kuvia, joita saa käyttää tietyin ehdoin. (Jokaisen teoksen kohdalla käyttöoikeudet kannattaa tarkistaa erikseen.) Toki kuvia voi katsoa mistä vain, jos ei aio siirtää niitä toiseen paikkaan. Linkitysoikeus on ilman muuta olemassa eli omaan esitykseen voi laittaa kuvan tms. osoitteen, jota klikkaamalla pääsee alkuperäiseen lähteeseen. Tässä linkki deli-tallennuksiini, jotka olen merkinnyt sanalla "ilmainen"; mukana on muutakin kuin kuvia, mutta voihan olla, että äänet ja kirjatkin kiinnostavat jotakuta. http://www.delicious.com/virpiloi/ilmainen

Huomionarvoista tekijänoikeuksissa on myös se, että teoksen tallennusmuotoa ei saa luvatta muuttaa. Kirjasta saa ottaa koulun tekemän sopimuksen nojalla tietyn määrän sivuja kopioina ja jakaa oppilaille, mutta nettisivulla olevaa juttua ei saa tulostaa ja monistaa. Toinen korvan taakse pistettävä asia on elokuvien käyttö. Kotimaisia tv-ohjelmia saa nykyisin tietääkseni nauhoittaa ja käyttää opetuksessa, kotimaisia elokuvia saa näyttää, kun hankkii siihen koululle asianmukaisen luvan, mutta ulkomaisia ohjelmia ja elokuvia ei saa koulussa näyttää, koska koulun toiminta tulkitaan julkiseksi tilaisuudeksi. Sitaattioikeuden pariin menee ehkä se, että näyttää jostakin filmistä vaikkapa muutaman minuutin pätkän. Entäs YouTube? Tässä tunnustan itsekin lipsuvani. Vaikka tiedän, että suuri osa siellä olevasta materiaalista on laittomasti ladattua, en ole voinut vastustaa kiusausta käyttää sopivia pätkiä oppitunnilla.

Tekijänoikeusasiat ovat joskus aika monimutkaisia ja tulkinnanvaraisiakin. Tätä blogia täsmällisempää tietoa löytyy netistä paljonkin, ja olen seulonut niitä deliini, josta ne löytyvät osoitteella http://www.delicious.com/virpiloi/tekij%C3%A4noikeudet

terveisin Pilkunviilaaja-Virpi

Todellisuutta luomassa

2011-02-13T02:00:00.000-08:00

Olin kuluneella viikolla kahdessa eri koulutustilanteessa elikkä seminaarissa. Antoisia olivat molemmat, kiitos vain, ja palaan ehkä niiden sisältöön myöhemmin. Mielessäni kuitenkin rupesivat kättelemään toisiaan kahden eri esiintyjän toisistaan riippumattomat lauseet. Kouluttaja Lassi Pruuki totesi, ettei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytämme, kun kuvaamme asioita, sillä sanat luovat todellisuutta. Hän käytti esimerkkiä, että sanomalla "meillä on huono työyhteisö" luomme työyhteisömme todellisuutta.

Kirjailija Petri Tamminen puolestaan sanoi, että meidän ajallemme on tyypillistä hysteria. Esimerkiksi median otsikot ottavat kaiken irti erilaisista peloista ja uhkakuvista. Ne antavat kuvan, että elämä on vaarallista (esimerkiksi tavallisen talvisään vaaroja esitellään sivukaupalla; on liukkautta, pakkasta, lunta katolla ja jääpuikkoja ja vaikka mitä hirveää), vaikka oma kokemus osoittaa, että elämä sujuu enimmäkseen ihan rauhallisesti.

Kun olin lähtenyt kuuntelemasta kirjailijan vallan sympaattista esitystä, silmilleni hyppäsi iltapäivälehden lööppi: "LOPUN ALKU" kuvituksenaan kännyköistä muodostettu risti. Muistin taas kerran, miksi en koskaan osta enkä tule ostamaan iltapäivälehtiä, ja Tamminen antoi asialle nimen: hysteria. Pruuki puolestaan antoi selityksen, miksi hysteriapuhetta ei kannata tukea.

Mitä olette mieltä?

Akateemisen osittainen maineenpalautus ja taas soppaa

2011-02-07T11:31:00.000-08:00

Terve!

Taannoin mainitsin, että Akateemisesta kirjakaupasta ei löytynyt Nigel Slaterin kirjoja. Nyt, vajaat puoli vuotta edellisen käyntini jälkeen niitä oli peräti kuusi nimekettä, joten olkoon Pohjoismaiden suurimman kirjakaupan maine tältä osin palautettu. Osittaisuus tulee siitä, että Amazonista tilaamani Real Fast Food maksoi netin kautta ostettuna neljäsosan siitä, mitä ko. kirjakaupassa :)

Soppaa

löytyi jääkaappini vihanneslaatikosta, kun päätin pitää tyhjennystalkoot. Ensinnäkin parista palsternakasta ja yhdestä bataatista tuli tuorejuusto- ja sulatejuustonokareiden kanssa mainio sosekeitto. Taisin heittää joukkoon sipulihiutaleita, hiukan valkopippuria ja kasvisliemikuution puolikkaan. Koska bataatti kypsyy aika nopeasti, en tällä kertaa käyttänyt edes sosekonetta, vaan annoin sen kiehua möyhyksi, jotta palsternakkapalatkin pehmenivät.

Lisäksi jääkaapista löytyi viiden sipulin soppa: salaattisipuleita, tavallisia keltasipuleita, punasipuleita, purjoa ja valkosipulia. Kuullotin muut sipulit voissa ja keittelin niitä vesitilkassa hyvän tovin, lähes kypsiksi, ennen kuin lisäsin purjon. Kun keiton antaa kiehua tarpeeksi kauan, sipulit muuttuvat ihan pehmeiksi ja suussasulaviksi. Tähän soppaan ei tarvitse maitotuotetta joukkoon, mutta olisin laittanut ranskalaisen tapaan hiukan konjakkia tai punaviiniä, jos niitä olisi ollut. Kun ei ollut, niin tyydyin lihaliemikuutioon ja rouhittuun pippurisekoitukseen sekä timjamiin. Sipulisoppaan suosittelen nimenomaan lihalientä, ellei pöytään ole istumassa kasvissyöjiä. Ranskalaisilla, sipulisopan kuninkailla, on erikoinen tapa laittaa keittoannokseen lämmin voileipä eli pala leipää, jonka päällä on juustoa, ja korventaa sitten ruoka grillin alla, jotta juusto sulaa. Siis hyväähän se on, mutta en ymmärrä, miten sitkeä juusto ja leipä on tarkoitus saada sivistyneesti syötyä. Ehkä sitä ei tarvitsekaan syödä sivistyneesti, mutta itse ainakin kaipailisin aseiksi haarukkaa ja oikein terävää veistä.

Niin mutta viiden sipulin soppaan palatakseni... Se kannattaa syödä silmät kiinni, sillä väri on todella epämiellyttävä, mikä johtuu punasipulista. Punasipuli sopii oikeastaan vain raakana syötäväksi tai punakaalin joukkoon, sillä se luovuttaa keitettäessä kauniin värinsä ja muuttaa muun ruoan epämääräisen harmaanruskeaksi. Ihan taannoin luin jostakin niksin, jolla punasipulin saa paremmin pitämään värinsä, mutta enpä sitä nyt tähän hätään muista. Juustoraaste tekee hyvää myös itäsuomalaiselle sipulikeitolle, joka ihan hyvin voi olla vaikka yhden sipulin soppakin.

Ekovinkki 2

Toinen ekovinkki on yhtä mahdoton kuin ensimmäinenkin: älä osta mitään. Jos nyt kuitenkin ostat, niin mieti, tarvitsetko sitä oikeasti, onko vanha jo loppuun kulutettu ja voisitko ostaa sen käytettynä. Jos ei piittaa pintamuodista, kirppareilta löytyy hyviä vaatteita. Kerronpa esimerkin: Kävin oikeassa vaatekaupassa sovittamassa pitkiksiä. Myyjä esitteli useitakin vaihtoehtoja, jotka olivat hinnaltaan plus miinus sata euroa. Mitkään niistä eivät olleet aivan sopivia, vaikka olivatkin periaatteessa oikeaa kokoa. Myyjä lohdutti, että heidän kauttaan saa kyllä ompelupalvelua, jolla housut muutetaan istuviksi. Poistuin toivottavasti kohtalaisen kohteliaasti etuovesta ulos. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt ostaa kalliit ja sopimattomat housut ja käyttää vielä lisää rahaa niiden korjaamiseen. Menin sen tien kirpparille ja ostin kahdet housut parilla eurolla pari. Toiset olivat aivan sellaisenaan sopivat, toiset vaativat hiukan lyhennystä ja kavennusta, mutta olivat rakenteeltaan sellaiset, että toimenpide onnistui kotikonstein. Ekologisuus on siis myös säästämistä.

toteaa saiturinne
Virpi

Ekovinkki

2011-01-22T11:51:00.000-08:00

Nyt, kun laajalevikkisemmissäkin medioissa on ympäristötekopalstoja, niin ajattelin aloittaa minäkin sellaisen. Tunnustan kyllä varastaneeni näistä ideoista suurimman osan muilta, mutta kierrätyshän juuri on ekologista. Päivän vinkki on aivan perustavaa laatua: älä tee mitään, niin säästät ympäristöä ja kaikkea todella paljon. Jos ei kuitenkaan nyt mennä tässä aivan äärimmäisyyksiin, niin hengittää täytyy vähintäänkin, joten lievennetään vähän: pysy kotona, alenna asunnon lämpötilaa, pistä villasukat jalkaan ja lue kirjaston kirjoja.

ehdottaa ekoemäntä Virpi

Piparien loppusijoitus ja muuta ruokaa

2011-01-16T01:21:00.000-08:00

Tervehdys, Lukijat!

Kuten huomaatte, ainakin yksi uuden vuoden lupaus tulee tässä täytettyä. Toisaalta taidan rikkoa toisen, joka on blogin otsikossa, ja tehdä yksityiselämään liityvän paljastuksen, tosin hyvin pienen sellaisen eikä se kyllä varmaan ketään kiinnostakaan... Ellette jo ole arvanneetkin, niin kerään keittokirjoja ja ruokareseptejä. Paljastusluonne liittyy siihen vähän noloon juttuun, että huolimatta keräiltyjen ohjeiden huomattavasta määrästä (joka sentään jääköön salaisuudeksi), en ole mikään gourmetkokki. Parhaimmillaan, mutta harvoin, kokkauksistani tulee erinomaisia, usein ihan hyviä ja joskus aika surkeita. Joku joskus ehdotteli, että rupeaisin pitämään ruokablogia, mutta netti on täynnä toinen toistaan ihanampia blogeja sillä saralla, joten tyydyn vain näihin satunnaisiin pläjäyksiin.

Tässä pari ruokablogia, joita seurailen ohimennen. Pidän sekä sellaisista kirjoista että blogeista, joissa on ruokaohjeet tarjoillaan tarinoinnin kera. Näiltä sivuilta löytyy sitten taas kymmeniä linkkejä eteenpäin, jos sattuu kiinnostamaan. Enkä ole vielä sanonut sanaakaan ulkomaisista sivuista!
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/
http://sillasipuli.blogspot.com/
http://siskotkokkaa.blogspot.com/
http://peruspoperoa.blogspot.com/

Keräilemäni ohjeet ja kirjat ovat minulla kyllä aktiivisessa käytössä sillä tavalla, että luen niitä aika ahkerasti. Mitä sitten kokkaan, on eri asia, mutta lukeminen on mukavaa. Viimeisen viikon aikana olen lukenut mm. Nigel Slaterin kirjoja; sekä hänen koskettavia muistelmiaan poikavuosilta että reseptejä. En ole mikään huippukokkien fanittaja enkä seuraa säännöllisesti televisiosta kokkiohjelmia, koska en ylipäätänsäkään juurikaan katso televisiota, mutta jostain syystä satuin seuraamaan viime syksynä lähetettyä Nigel Slater´s Simple Suppers -sarjaa ja miellyin siihen kovasti, sillä sen idea muistutti aika paljon omaa "otetaan mitä on" -kokkaustani. Tosin omia aikaansaannoksiani ei saa eikä voi verrata Nigelin tuotoksiin. Ilmeisesti Slaterin kirjoja ei saa kirjakaupoista - ei edes Akateemisesta, kävin kysymässä - joten tilasin niitä joululahjojen ohella Amazonilta. Pokkariversioita muista paitsi uusimmista kirjoista saa sieltä edulliseen hintaan. (Vink, vink.) Nigelin sympaattinen tv-esiintyminen myös miellyttää minua: odotan koko ajan, että hän hymyilisi, mutta ei - ellei sitten aivan viimeisellä sekunnilla.

Internetin kautta pääsee tutustumaan kyseiseen kokkiin laittamalla YouTubeen hakusanan Nigel Slater tai esim. seuraavilta nettisivuilta:
http://www.nigelslater.com/
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/series/nigelslaterrecipes
http://uktv.co.uk/food/chef/aid/533817

Harrastukseni (vai onkohan kyse addiktiosta?) vakavuudesta kertoo, että olen viime kesän ja syksyn aikana koonnut tukevan kansiollisen reseptejä, joissa käytetään tofua, papuja, linssejä, kikherneitä, simeniä ja pähkinöitä. Sen saa sitten aikanaan perheen Kasvissyöjä lahjaksi.

Ja lopuksi niihin pipareihin. Jos siis purkin pohjalla on vielä jokunen jämä joululta, ne maistuvat aika mainioilta sinihomejuuston ja päärynän kera. Tämä ei ole mikään uusi eikä omaperäinen keksintö, mutta muistutanpahan vain... Jos ei ole ihanteellista kotitekoisen piparin, tuoreen ja erittäin kypsän päärynän ja kotimaisen sinihomejuuston yhdistelmää, niin kaupan pipari, tanskalainen juusto ja säilykepäärynäkin käyvät ihan hyvin. Juoman pitää olla tämän kanssa riittävän tuhtia, että se ei kalpene voimakkaiden makujen rinnalla; sanoisin että sherry, madeira tai portviini olisivat hyviä. Mutta ota, mitä sattuu olemaan!

terkuin
Virpi

J.K. Meillä on tänään pakkasta kolmekymmentä astetta, joten ihan hyvin voi istua sisällä keittokirjaa lukemassa.

Arkiston uumenista

2010-11-16T23:49:00.000-08:00

Tervehdys. Jostain syystä seuraava teksti on maannut luonnoskansiossa julkaisemista odottamassa - ehkä siksi, että armoton työruuhka hyökkäsi kimpuuni marras- joulukuussa ja alkaa nyt vasta helpottaa. No joo, olihan siinä joulu välissä, mutta silloin pidin lomaa.

Kirkolliskokouksen loppuviikon Puheenaihe ja hallintoa
Loppuviikolla kiire lisääntyi, kun perustevaliokunnan mietintö valmistui. Koko torstai käytetiin keskusteluun kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja siitä, pitäisikö parisuhteensa rekisteröineiden kanssa rukoilla vai siunata vai mitä pitäisi tehdä. Perustevaliokunta päätyi samalle kannalle kuin piispainkokous viime keväänä, että rukous on mahdollinen joko yksityisesti tai yhteisesti, kirkossa tai muualla. Rukouksessa voi käyttää vapaata rukousta ja Isä meidän -rukousta sekä Herran siunausta, mutta ei vihkimisen elementtejä, kuten lupauksia tai sormusten vaihtoa. Piispainkokouksen tulee laatia ohjeita rukouksen sisällöstä.

Paitsi varsinaisesta aiheesta, keskusteltiin myös päätöstavasta eli siitä, tulisiko asia päättää yksinkertaisella vai määräenemmistöllä. Puhemiesneuvosto oli keskustellut asiasta, ja sen jälkeen arkkipiispa ilmoitti, että yksinkertainen enemmistö riittää. Säädösten mukaan määräenemmistö tarvitaan silloin, kun kyseessä on lakimuutos tai kirkon uskoa ja oppia koskeva asia. Arkkipiispan ilmoitukseen tyytymättömät pyrkivät puheenvuoroissaan osoittamaan, että kysymys homoseksuaalisuudesta kuuluu nimenomaan kirkon oppiin ja uskoon. Asia päätettiin kuitenkin lopulta yksinkertaisella enemmistöllä selvästi perustelakivaliokunnan esityksen mukaisesti. Mikäli asiassa olisi katsottu vaadittavan määräenemmistöä, esitys ei olisi mennyt läpi. Päätöksenä siis oli, että piispainkokouksen tulee laatia pastoraalisia ohjeita rukouksen suorittamisesta.

Kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut syksyn kuuma puheenaihe. On peräänkuulutettu kirkon kantaa ja todettu, että kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ei käytä asiassa kirkon ääntä, vaikka hän esiintyikin televisiossa ikään kuin kristittyjen edustajana. Kuka sitten sitä ääntä käyttää? Arkkipiispako? Kari Mäkinen on tuonut selvästi esille suvaitsevaisen suhtautumisensa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, ja on saanut sekä kannatusta että vastustusta kirkon sisältä. Tosisiahan on, että yli neljän miljoonan jäsenen kirkossa ei ole tästä asiasta yhtä ääntä. Jollakin tavalla siis kirkolliskokouksen päätös on kirkon ääni, ja näytti ainakin silloin rauhoittavan asiasta käydyn keskustelun. Olisihan se tietysti saattanut laantua muutenkin.

Kirkolliskokouksen jälkeen on koettu vielä asiaan liittyvä jälkinäytös, kun lestadiolaisen liikkeen johtajien kokouksessa todettiin, että veljet kirkolliskokousedustajat äänestivät väärin kannattaessaan ohjeiden laatimista rukousta varten. Kaikki, tiettävästi yhdeksän, liikeeseen kuuluvaa edustajaa ovat pyytäneet anteeksi väärää menettelyään. He kertovat äänestäneensä ohjeistuksen puolesta, että ei syntyisi villiä tilannetta, jossa kukin piispa antaa omassa hiippakunnassaan erilaisia ohjeita. Tämä on aika hämmentävä tapaus, ja minua harmittaa edustajaveljien puolesta, jotka varmasti toimivat äänestyksessä parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan.

Television "homoillan" jälkeen suuri määrä ihmisiä erosi kirkosta, mutta toisaalta käyty keskustelu nosti marraskuun kirkollisvaalit puheenaiheeksi ja nosti luultavasti äänestysprosenttia. Monien seurakuntien kirkkovaltuustot uusiutuivat melko paljon. Julkisuudessa arveltiin tätä muutoksen mahdollisuudeksi kirkossa, ja saattaahan se sitä ollakin, mutta tunnen kirkon hallintoa sen verran hyvin, että en odota nopeita muutoksia. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka hallinto on hyvin tarkasti säädelty - esimerkiksi budjetointi on hyvin tarkkaa - joten asiat vievät aikansa kierrellessään virkatietä. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että pitäisin hallintojärjestelmää huonona: demokratian toteutuminen vaatii tietynlaisia rakenteita ja runsaasti kokouksia. Silti uskon siihen, että jos ihmisillä on halua vaikuttaa asioihin ja hyviä ideoita, niin hallinto ei ole esteenä niiden toteuttamiselle.

Oikein hienoa vuotta 2011 kaikille!
Teen lupauksen, että julkaisen seuraavan tekstin lyhyemmällä viipeellä kuin tämän!

Virpi

Kirkkohallitusta käy sääliksi

2010-11-10T09:51:00.000-08:00

Tämä kirkolliskokousviikko on poikkeuksellinen, koska meillä on varsin paljon vapaa-aikaa. Se johtuu ensinnäkin siitä, että päiväjärjestyksessä oli alkuviikosta varattu runsaasti aikaa valiokuntatyöskentelylle, erityisesti perustevaliokunnalle, joka laati mietintöä viime keväänä annetusta piispaikokouksen selvityksestä parisuhdelain vaikutuksista kirkossa. Muistanette, että kertoilin siitä toukokuussa. Muilla valiokunnilla ei mennyt yhtä paljon aikaa työskentelyyn.

Toinen syy vapaa-aikaan on edustajien käsittämätön vähäpuheisuus. Esimerkiksi kirkon keskusrahaston euromäärältään huomattava talousarvio hyväksyttiin jokseenkin suoraan talousvaliokunnan puheenjohtajan Pertti Simolan esittelypuheenvuoron jälkeen. Kirkolliskokouksen toinen vpj Timo Sahi ei ollut uskoa silmiään, kun katseli puheenvuoropyynnöistä tyhjää taulua. Minä olisin voinut kiitoksella mainita parista asiasta talousarviossa, mutta enpä viitsinyt ruveta pitkittämään selvää asiaa. Kiitokset olisin antanut siitä, että uskonnonopettajien tukemiseen meidän tärkeässä työssämme myönnettiin tukea - siis välillisesti Uskonnonpedagogisen instituutin ja Uskonnonopettajien liiton kautta. Toinen kiitos olisi tullut siitä, että kotiseurakuntani oikein nimeltä mainittiin ylimääräistä rahaa saavien seurakuntien joukossa. Tämä johtuu saaristoseurakuntastatuksesta.

Miksi sitten kirkkohallitusta pitäisi säälitellä? Koska kirkolliskokous syöttää sille jatkuvasti uusia tehtäviä. Sellaiset aloitteet, joiden asiaa pidetään hyvänä, mutta joita ei sellaisenaan voida hyväksyä, saavat usein sen muodon, että kirkkohallitusta pyydetään selvittämään asiaa ja tekemään tarvittavat ehdotukset selvitystyön jälkeen. Lisäksi ovat tietysti suorat tehtävänannot, joissa suuria esiselvityksiä ei välttämättä tarvita. Näistä esimerkkeinä äskeisessä istunnossa olivat virsikirjan lisävihkon työstämisen aloittaminen ja seurakunnissa tehtävän aluetyön rakenteiden ja ko. työssä käytettävien nimitysten selvittäminen ja sen jälkeen tapahtuva ohjeistaminen. Nämä asiat eivät ehkä tästä aukea, joten jos ne kiinnostavat, neuvon lukemaan valiokuntien mietinnöt kirkolliskokouksen nettisivulta.

Huominen päivä on lähes kokonaan varattu perustevaliokunnan mietinnön käsittelyyn. Paikalle rynnännee runsaasti tiedotusvälineitä. Onneksi täällä on koko viikon ollut järjestysmies paikalla, jos pahakin hässäkkä tulee... Pitää vissiin kammata tukka aamulla, jos joutuu kuviin. Huomisillaksi meidät on kutsuttu merivoimien esikuntaan kylään.

terveisin ei-tällä-kertaa-niin-väsynyt Virpi

Hyvää, sanoi edustaja, päivää!

2010-11-09T05:31:00.000-08:00

Otsikossa lainaan mustapartaista miestä, jos joku vielä sellaista pakinahamoa muistaa. Mutta tervehdin teitä siis kirkolliskokouksesta, jossa toinen päivä on kääntynyt iltapäivään. Saavuin paikalle jo sunnuntai-iltana ja aloitin silloin blogikirjoituksen, mutta ilkeä tietokone valehteli, että olisin muka tehnyt jotain laitonta, ja nappasi itsensä kiinni ennen kuin ehdin kissaa sanoa saati sitten tallennusnappulaa painaa. No se siitä.

Eilen aloitimme istuntoviikon tavan mukaan juhlavasti jumalanpalveluksella Maarian kirkossa. Aamuaurinko paistoi kauniisti kirkon etuosaan ja Porvoon hiippakunta hoiti jumalanpalveluksen tyylikkäästi. Piispa Björn Vikström saarnasi kirkon ja maailman suhteesta. Hänen mukaansa kristiyillä on joskus - varsinkin vaikeina aikoina - houkutus vetäytyä omiin piireihinsä ja sanoutua irti muusta maailmasta. Piispan mukaan tämä ei kuitenkaan käy, vaan on noudatettava saarnatekstinä (Jer 29:4-7) ollutta profeetta Jeremian neuvoa ja elettävä sen yhteisön keskellä, missä kukin kristitty on: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne." Tiivistelmä ja linkki saarnaan löytyvät tästä osoitteesta:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/0AED54583CDFCE1EC22577D5002D4754?OpenDocument&lang=FI

Täysistunnon avauspuheessaan arkkipiispa Kari Mäkinen pohdiskeli turbulenssia, jonka keskelle luterilainen kirkkomme on viime viikkoina joutunut, ja näki sen hyvänä puolena, että kansankirkosta voi tulla aidosti kansan kirkko. Moni varmasti kiinnitti puheessa kuitenkin eniten huomiota siihen kohtaan, jossa arkkipiispa puhui suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen: "Omasta puolestani odotan juuri siksi, että täällä tehdään piispainkokouksen selvityksen pohjalta selkeä, homoseksuaalisia ihmisiä ja suhteensa rekisteröineitä pareja tukeva ja rohkaiseva päätös. Tässäkin suhteessa sen tavan, jolla kirkko toimii ja tulee toimimaan, pitää olla avoin, julkinen ja peittelemätön ilman varauksia." Puhe tuntuu herättäneen edustajissa hyvin erilaisia tuntoja, moni on sitä lämpimästi kiitellyt, mutta moni myös kysellyt, mitä se tarkoittaa. Puhe on kokonaisuudessaan tässä osoitteessa:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/446BF8C5BA4BB9D2C22577D500325A95?OpenDocument&lang=FI

Päivän kolmas puhuja oli kulttuuriministeri Wallin, joka perinteen mukaan toi kirkolliskokoukselle valtiovallan tervehdyksen ja kakkukahvit. Puheessaan ministeri osoitti lämmintä arvostusta kirkollisvaaleille ja tavalle, jolla ne on järjestetty ja markkinoitu. Varoittavampi sävy puheeseen tuli, kun hän käsitteli kirkolliskokouksen homoseksuaalisuus-kannanottoa: "Kansankirkon tulevaisuudesta päätetään nyt. Tämä kokous tulee kertomaan, minne kirkko on matkalla. Avautuuko kirkko ja jos avautuu, miten? Miten leveälle seinät voidaan asettaa ilman, että katto romahtaa sisään? Vai onko tie sulkeutumisen tie? Hyväksyykö kirkko vain yhden Raamatun tulkinnan - mikä tulkinta se sitten olisi? Onko kirkko kaikkien vai vain niiden, jotka ajattelevat samalla tavalla? Totuus lienee jossain näiden suuntauksien keskiössä." Tiivistelmä ja linkki puheeseen:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/593D3EE372BBC345C22577D5004967FC?OpenDocument&lang=FI

Valiokuntatyöskentelyn jälkeen kokoonnuimme vielä illalla täysistuntoon, jossa muutamia asioita lähetettiin valiokuntiin pitemmittä puheitta - myös iso asia eli kirkon keskusrahaston talousarvio. Ne asiathan tulevat sitten valiokunnista vielä lopulliseen päätöksenteoon täysistuntoon. Useita puheenvuoroja käytettiin kirkon uudesta tulevaisuusselonteosta, joka on ensimmäinen laatuaan. Tein kyllä muistiinpanoja, mutta koska edustajatoveri Aino Vesti näyttää referoineen keskustelun melko kattavasti, liitän tähän linkin hänen blogiinsa: http://ainovesti.blogspot.com/2010/11/kirkko-2020-keskustelua.html
Yritän myöhemmin pohdiskella selonteon sisältöä ja merkitystä tarkemmin. Tässä aiheeseen liittyvä uutinen ja linkki selonteon (tarkastamattomaan) tekstiin. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/2E2241F821AB6217C22577A5004288E7?OpenDocument&lang=FI

Kiitän lämpimästi Kirkon tiedotuskeskusta, joka toimittaa nämä ja monet muut aineistot käytettäviksemme!

Tänään olemme työskennelleet valiokunnissa ja istuneet vain hetken täysistunnossa. Se oli siitä mielenkiintoista, että kaksi aloitetta tyrmättiin heti salissa, eikä niitä edes lähetetty valiokuntiin. Nämä olivat esimerkkejä siitä, että kirkolliskokoukselle tulevat aloitteet pitäisi valmistella hyvin huolellisesti ja kuunnella asiantuntijoita siitä, mitä kannattaa lähettää korkeimpaan päättävään elimeen asti. Aloitteiden aiheet olivat sinänsä hyviä: seurakuntahallinnon yksinkertaistaminen ja synnintunnustus- ja synninpäästövaihtoehtojen lisääminen Jumalanpalvelusten kirjaan.

Viihdepuolelta voin kertoa, että eilen saunoin kahdesti, aamulla ja illalla, ja tänä aamuna olin jo seitsemältä tanssimassa israelilaisia kansantansseja. Viihteelle menee tämäkin iltapäivä, sillä osa valiokunnista työskentelee, erityisesti perustevaliokunta, mutta aika suurella osalla on vapaata! Siitä lähden nyt nauttimaan ja toivotan teille hyvää iltaa. Täällä muuten sataa lunta.

terveisin Virpi

Ennakkovaroitus

2010-11-05T04:34:00.000-07:00

Tervehdys.

Töissä on ollut kiire, joten en ole ehtinyt jatkaa ekumenia-bloggausta, enkä ensi viikollakaan ehdi, koska kirkolliskokous on jälleen koolla. Kokemuksen mukaan aikataulu tulee olemaan tiukka, mutta kirjoittelen kuulumisia parhaani mukaan, jos niitä vaikka joku sattuu odottamaan.

Turkuun valmistautuva kommentaattorinne
Virpi

Ekumeniasta

2010-08-28T10:56:00.000-07:00

Mutta ensin eräästä hienosta kaupungista

Syksyn tuntua on ilmassa, mutta palailen vielä kesän muistoihin. Mainitsin, ettei ole tullut lomalla matkusteltua, mutta onnistuin korjaamaan sen puutteen pistäytymällä Riiassa. Koska aikaa oli vähän erilaisten sovittujen kulttuuririentojen välillä, menimme lentäen, mikä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi. Riian vanhaa kaupunkia on kehuttu kovasti kauniiksi, mutta toisaalta on varoiteltu esim. luottokorttihuijauksista. No, kaunista oli, mutta huijatuksi emme tulleet. Illalla liikkui keskustassa niin paljon poliiseja, että arvelen siellä tapahtuneen kohtalaisen kurinpalautuksen. Yhden helteisen päivän kulutimme rannikolla Jurmalassa. Suosittelen näitä hienoja paikkoja! Annan samaan hintaan myös hotellivinkin: Jos moderni hotelli kelpaa, niin Avalon sijaitsee aivan vanhan keskustan reunalla ja samalla lähellä ratikka-, linja-auto- ja junapysäkkejä. Esimerkiksi lentokentältä tulevalla bussilla pääsee ko. hotellin eteen.

Nyt varsinaiseen aiheeseen

Olen jonkin aikaa ollut luterilaisen kirkon edustaja Suomen ekumeenisessa neuvostossa. SEN:lla on kotisivut osoitteessa http://www.ekumenia.fi/, kannattaa käydä sieltä tarkemmin katsomassa, sillä neuvosto järjestää usein esimerkiksi mielenkiintoisia seminaareja. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kosketukseni ekumeniaan, sillä opiskeluaikana pääaineenani oli nimenomaan ekumeniikka. Miksi sitten tartun aiheeseen juuri nyt? Olen törmännyt Facebookissa muutamiin kirjoituksiin, joissa lyödään ekumenia aivan lyttyyn ja suurella varmuudella julistetaan se lähes Paholaisen keksinnöksi. Tiedän tällaista suhtautumista olleen menneinä vuosikymmeninä, mutta olin luullut, että sellaisesta on jo päästy. En tunne kirjoittajaa enkä siis enempää kommentoi hänen käsityksiään, vaan kerron, miten asia minun mielestäni on.

Ekumenia-sanan juurena on kreikan oikumene, joka tarkoittaa koko asuttua maanpiiriä. Muinaiset kreikkalaiset tietysti tunsivat suppeamman maanpiirin, mutta meidän aikanamme se on laajentunut globaaliksi. Ekumenialla tarkoitetaan kristillisten kirkkojen pyrkimystä yhteistoimintaan ja keskinäiseen yhteyteen ja jopa ykseyteen. Tämä pyrkimys lähtee kahdesta tosiseikasta: että kristillinen kirkko on jakaantunut moniin eri suuntauksiin ja että kirkko kuitenkin periaatteessa on yksi.

Sanalla kirkko on useita eritasoisia merkityksiä. Konkreettisimmillaan se tarkoittaa kirkkorakennusta, mutta useimmiten sanalla viitataan ihmisten, kristittyjen, yhteisöön, joka organisoituu kirkoiksi tai kirkkokunniksi. Organisoitumisessa on erilaisia tapoja: joillakin kirkkokunnilla, kuten luterilaisuudessa ja ortodoksisuudessa, on maakohtaisia kansalliskirkkoja, mutta roomalaiskatolinen kirkko muodostaa yhden maailmanlaajan hallinnollisen kokonaisuuden.

Kun puhutaan kirkon periaatteellisesta ykseydestä, viitataan siihen, että on yksi Jumala, yksi Henki ja yksi Kristus, joka on kaikkien kristittyjen ylimmäinen paimen. Jeesus rukoilee Johanneksen evankeliumin mukaan selvästi: "että he yhtä olisivat". Onko organisaatioiden eli kirkkokuntien moninaisuus este tälle perimmäiselle ykseydelle? Yleensä ajatellaan, että kristityt kaikkialla maailmassa ja kaikissa kirkkokunnissa kuuluvat tähän Kristuksen kirkkoon tai Jumalan seurakuntaan, jolloin ulkonainen hajaannus olisi lähinnä käytännöllinen ongelma.

Sellaista ekumeenista linjaa, jossa korostetaan, että kristittyjä yhdistää Jumalan Henki ja että voimme toimia yhdessä kirkkokuntien erilaisista opetuksista huolimatta, ovat edustaneet mm. monet herätyskristilliset liikkeet ja ns. vapaat suunnat. Ulkonaisilla muodoilla ja oppikysymyksillä ei ole nähty olevan suurta merkitystä verrattuna sisäiseen uskoon ja Jumala-suhteeseen. Tässä ns. evankelikaalisessa suuntauksessa on ollut epäluuloa toisenlaista ekumeenista linjaa kohtaan.

Kirkkojen maailmanneuvosto on suurin kristillinen ekumeeninen järjestö, ja sen piiriin ovat järjestäytyneet ne kirkot ja ryhmät, jotka ajattelevat, että perimmäisen ykseyden tulisi vaikuttaa niin, että kirkot voisivat paitsi toimia sovinnossa myös vähitellen saavuttaa keskinäistä lähentymistä ja yhteisymmärrystä niissä opillisissa kysymyksissä, jotka niitä erottavat ja ovat aiheuttaneet ikävyyksiä historian aikana. Ongelmana ei ehkä pidetäkään organisaatioiden moninaisuutta, joka toden totta on käytännöllinen kysymys, vaan sitä, että kirkoilla on erilaisia käsityksiä keskeisistä kristinuskon sisällöllisistä kysymyksistä. Oppikeskustelujen tie on hidas, mutta tässä ekumeniassa - jota minä siis pidän aitona ekumeniana - ei vaieta eroavaisuuksista, vaan pyritään menemään niiden läpi aitoon yhteyteen ja ykseyteen.

Historiallinen vai pitäisikö sanoa sosiologinen faktahan on, että mitä suuremmaksi jokin yhteisö kasvaa, sitä varmemmin se jakaantuu. On selvää, että mikään yhteisö, jolla on yli kaksi miljardia jäsentä ja joka on hajaantunut kaikkialle maailmaan, ei voi olla kaikkialla samanlainen, vaan sen sisällä syntyy erilaisia "kulttuureita" ja erilaisia oppeja. Samoin on selvää, että mitä enemmän aikaa kuluu jonkin yhteisön perustamisesta, sitä enemmän syntyy tulkintavariaatioita sen opista, sillä maailma ja kulttuurit muuttuvat. Tässä mielessä kirkonkin jakaantuminen on vain luonnollista kehitystä.

Raamatusta ja kristillisen uskon perusteista nouseva ykseyden tavoite ei kuitenkaan salli levätä laakereilla ja tyytyä "luonnolliseen" olotilaan. Niin kauan kuin kaikilla kristityillä ei ole keskinäistä ehtoollisyhteyttä, joka on todellinen ykseyden merkki, ekumenialla on työsarkaa.

Ekumeniassa ei siis pyritä esimerkiksi samanlaisiin jumalanpalveluskäytäntöihin tai organisaatioihin kaikkialla, vaan haetaan mahdollisimman suurta yhteisymmärrystä perustavaa laatua olevissa kysymyksissä. Sellaisia ovat esimerkiksi kysymykset Jumalasta, pelastuksesta, Raamatusta, pappisvirasta ja sakramenteista. Kaikkia kristittyjä kylläkin yhdistävät ekumeeniset eli vanhan kirkon uskontunnustukset tai ainakin jotkin niistä, mutta yksityiskohdista sitten keskustellaan. Ja toden totta: ekumeenisella keskustelulla on saatu aikaan tuloksia eli kirkkojen kesken on tapahtunut yhteisymmärryksen lisääntymistä ja erilaisia sopimuksia solmittu. Henk. koht. en voi mitenkään ymmärtää, mikä tässä on Paholaisen touhua...

Koska tämä teksti näyttää jo nyt liian pitkältä, kerron toiste tarkemmin, millaisia ekumeenisia neuvotteluja on käyty, millaisia asioita niissä on käsitelty ja millaisia tuloksia saatu aikaan.

Sitä odotellessa mennään vaikka sieneen!
Virpi

http://www.ekumenia.fi/ Suomen ekumeeninen neuvosto
http://www.oikoumene.org/ Kirkkojen maailmanneuvosto
http://www.lutheranworld.org/lwf/ Luterilainen maailmanliitto

Keskikesää!

2010-07-26T03:53:00.001-07:00

Ensiksi kunnia sille, jolle se kuuluu: mainio sana "hajatelma" on peräisin ystävältäni Anu Y:ltä.

Näin hellekesänä on ollut tällä kirjoitusrintamalla hiljaista - tai sitten ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, kun en ole matkustellutkaan. Alkukesällä olin pari päivää Lahdessa, ja Lähikaupungissa olen pistäytynyt pari kertaa asioilla, siinä se. Parit juhlat on kyllä vietetty ja yhdet tulossa, mutta ei niistä sen enempää kuin että kiitos juhlavieraille, jotka tulevat etukäteen paikalle ja osallistuvat toimekkaasti juhlien valmisteluun!

Jotta ei ihan kirjoitustaito ruostuisi, näpyttelen tähän pari tomaattikeittoversiota, jotka ovat kotoisin tykkänään omasta päästä. Aloita kuullottamalla sipulisilppua öljyssä, näin kesällä tietysti mielellään nippusipuleita. Käytän useimmiten miedonmakuista rypsiölyä, mutta oliiviöljyäkin voisi käyttää. Silppua mukaan valkosipulia 1-2 kynttä tai maun mukaan. Minulla oli tuoretta tämän kesän satoa, mutta muukin käy. Älä siis käytä puristinta, sillä se rikkoo valkosipulin solurakenteen ja mausta tulee terävä - silppua veitsellä. Kuutioi tomaatteja maun ja jaksamisen mukaan ja heitä mukaan kypsymään. Älä suinkaan kalttaa tomaatteja äläkä heitä sisusta pois, sillä niissä juuri ovat parhaat makuaineet. Kun tomaatti on riittävän pieninä kuutioina, eivät kuorenpalat haittaa yhtään. Minulla on peräti terävä sahalaitainen tomaattiveitsi, joka helpottaa pilkkomista! Keittele tätä pohjaa jonkun aikaa, jotta tomaatit kypsyvät.

Tästä eteenpäin on sitten kaksi versiota: Ensimmäiseen versioon heitetään mukaan liemikuution puolikas (tai kokonainen, jos soppaa on enemmän) ja tölkillinen Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa sekä maissia joko pakasteesta tai purkista. Vettä ei luultavasti tarvita, mutta voithan huuhtaista paputölkin vesitilkalla ja huitaista sen pataan. Keitellään vielä hetki. Kipaise valmiiseen soppaan kourallinen yrttejä rapunpielestä, tai jos ei ole, niin purkista sitten mitä sattuu olemaan. Mausta vielä chilikastikkeella tai -jauheella, jos pidät tulisemmasta mausta.

Toisessa versiossa tomaattipohjaan lisätään jotain mieluista vihannesta. Minulla sattui olemaan kukkakaalin jämä, joten pilkoin sen keiton joukkoon, ja koska tomaatin määrä näytti vähäiseltä, lisäsin vielä purkista jotain - olikohan se tomaattimurskaa vai -pyrettä. No, jotain tomaattista siis. Keitellään vihannekset sopivan kypsiksi ja lopuksi viimeistellään keitto kermatilkalla - ei siis koko purkillisella, jos ei soppaa ole paljon, koska kerman on vain tarkoitus vähän pyöristää makua. Minulla oli kahvikerman jämä, joka ei tietysti ollut keittämiseen sopivaa, joten kerma juoksettui keitossa, mutta sehän on vain esteettinen haitta, maku tuli kumminkin ihan hyvä. Yrttejä ja chiliä voi tähänkin soppaan lisätä.

Tuoreet yrtit ovat kesäkeittiön mainio lisuke jokaiseen ruokaan. Minulla olisi kyllä tilaa pihassa oikeallekin yrttitarhalle, mutta laiskuuttani ostan keväällä valmiita taimia ja istutan ne isoon ruukkuun rapunpieleen, josta niitä on helppo käydä napsimassa. Raukat eivät pääsekään koko kesänä kovin isoiksi, kun aina sakset käyvät napsimassa uudet kasvustot...

Kivaa loppukesää kaikille!
toivoo mökkiytynyt Virpi

Hajatelmia

2010-06-16T12:56:00.000-07:00

Tuon kätevän sanan opin äskettäin joltakulta, mahdollisesti Facebook-kaverilta. Anteeksi, etten muista, keneltä! Haja-ajatelmiahan se tietysti tarkoittaa, ja sellaiset sopinevat näin kesäloman alkuun. Virallisesti loma alkoi jo yli viikko sitten, mutta oli muutama projekti...

Ensimmäinen hajatelma koskee viihdettä ja sukelsi mielen pintaan jossain vaiheessa keväällä, kun oli tullut luettua koukuttava, mutta loppujen lopuksi tyhjänpäiväiseksi osoittautunut kirja. Viihdettä ja siis jätä-hyllyyn-osastoa ovat mielestäni kirjat, jotka luettuaan tuntee tulleensa petetyksi ja tuhlanneensa aikaa. Ne saattavat olla hyvin kirjoitettuja, jolloin teksti tempaa mukaansa, eikä kirjaa malta jättää kesken, vaikka jossain vaiheessa jo tietää hukkaavansa aikaa. Lukemisen arvoisia taas ovat sellaiset kirjat, jotka jättävät jotain ajateltavaa mielen lokeroihin. Nekin voivat olla mukaansa tempaavia tai sitten joskus raskaammin luettavia, mutta eivät ajanhukkaa. Kun vain voisi erottaa etukäteen, millaisesta kirjasta on kyse ja kunpa olisi voimaa ja ymmärrystä jättää houkutteleva tyhjänpäiväisyys hyllyyn!

Toinen hajatelma on myös keväältä; siteeraan omaa fb-päivitystäni: "Lapselle omat vanhemmat ovat virheettömiä ihanteita. Nuoruuden kova koulu on huomata, että heissä on paljon vikoja. Aikuistumiseen kuuluu niiden hyväksyminen ja rakkauden säilyminen. Kovin koulu on kuitenkin hyväksyä oma keskinkertaisuutensa ja omat virheensä."

Hajatelma numero kolme on jo vanha, mutta en ole voinut sitä kovin usein käyttää, kun sitä ei voi oikein sanoa toiselle päin naamaa: elämässä on asioita, joihin ei auta kuin yksi lääke: metri multaa ja pelakuu pääpuoleen.

syvämietteistä kesää...
Virpi

Perunasalaattia

2010-05-27T12:20:00.000-07:00

Yleisön pyynnostä huolimatta tässä teille pari perunasalaattiohjetta. Perunastahan olen muuten jo aikaisemminkin kirjoittanut: http://virpiloi.blogspot.com/search/label/peruna Kiukkuun on taas tänään aihetta, kun salaattia varten keittämäni perunat olivat niin liisterisiä, että niitä olisi voinut käyttää askarteluliimana paremmin kuin ruokaperunana. Sivumennen sanottuna niin tehtiin, kun olin lapsi ja erikeepperi oli loppunut...

Perunasalaattia opin tekemään lukioikäisenä, kun olin seurakunnan leirikeskuksella toisena apuemäntänä. Pääemäntä oli seudulla kuuluisa pitokokki Suhosen Liisa - ehkä jotkut Lukijat muistavat Liisan keitokset! Kansiossani on käsin kirjoitettu ohje, jossa ei ole mitään mittoja. Siinä sanotaan: perunoita, punajuurta, maustekurkkua, porkkanaa, sipulinvarsia, persiljaa, juustoa, kaprista, kinkkua, vihanneksia jne.

Näistä poimin tänään tekemääni salaattiin keitetyt perunat ja porkkanat, maustekurkun ja kapriksen. Lisäksi sovelsin joukkoon purjoa ja omenaa. Ainesten määrät arvioidaan silmämääräisesti, maistamalla ja "otetaan, mitä on" -periaatteella. Tärkeää minusta on, että maussa tuntuu miedon perunan lisäksi jokin kirpeä aines, esimerkiksi maustekurkku ja kapris. Kastikkeeksi sekoitin kermaviiliä ja majoneesia, joista jälkimmäistä saattoi mennä enemmän. Kastike taas saa mielestäni olla täyteläisen makuista. Pinnalle silppusin kirveliä, kun kaupassa ei ollut persiljaa.

Meidän kylällä on kaksi pientä kauppaa, joista saa perustarvikkeita, mutta tänään kävin kaupungin marketissa ja seisoin säilykehyllyn ääressä ihmettelemässä. Silloin syntyi päässäni toinen ohje, jota tänä iltana kokeilin, ja ainakin alustava suutuntuma oli kelvollinen. Pilkoin siis muutaman keitetyn perunan kulhoon, lisäsin muutaman lusikallisen aurinkokuivattua tomaattia silppuna (sitä oli kaupassa valmiiksi silputtuna ja öljyyn säilöttynä), oliivisilppua (valmista silppuakin oli tarjolla, mutta tyhjensin jääkaapista paprikatäytteisten oliivien jämät) sekä marinoituja valkosipulin kynsiä silputtuna. Kipaisin vielä kukkapenkistä ruohosipulia joukkoon ja se oli siinä. Tomaateista ja valkosipuleista tuli sen verran öljyisyyttä salaattiin, etten laittanut mitään muuta kastiketta. Tarjoan salaatin huomenissa, ja jos se tuntuu kuivalta, lorautan mukaan vähän lisää tomaattiöljyä. Sivulauseena mainitsen, että kyseistä öljyä jää usein purkin pohjalle ja se on erinomainen aines erityisesti tomaattiruokiin, sitä ei kannata kaataa pois, vaikka tomaatit jo loppuisivatkin purkista.

Päivittelyä

2010-05-23T10:26:00.000-07:00

Tuo päivittäminen on hauska uudissana, joka sopii moneen tarkoitukseen. Kuten huomaatte, hyvät Lukijat, kirkolliskokousimu oli niin kova, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta en ehtinyt kirjoittaa ajantasaisia kuulumisia. Muutamilla edustajilla on minikoneet salissa, jolloin voi kirjoittaa vaikka suoraan istunnosta, mutta siinä on tietysti se vaara, että jotain mielenkiintoista jää kuulematta. Toistaiseksi olen tyytynyt kirjoittamaan käsin lehtiöön, joten sikäli voin palata puheenvuoroihin näin jälkikäteenkin. Toki puheenvuorot löytyvät kirkolliskokouksen nettisivultakin, kuten olen moneen kertaan maininnut.

Kokeneemmatkin edustajat arvioivat tämän viimeisimmän kirkolliskokousviikon ehkä työteliäimmäksi, mitä on ollut. Alkuviikosta jo raportoinkin; keskiviikkoiltana ahkeroimme puoli kymmeneen, torstai-iltana lähettelimme arkkipiispa Paarmaa eläkkeelle ja perjantainakin työtä riitti vielä päivälliseen eli lähes 17:ään asti. Koska palaan asioihin näin jälkikäteen, en kerro tarkemmin päiväkohtaisesta ohjelmasta, vaan kommentoin muutamia keskusteluja ja päätöksiä.

Kuten etukäteen jo arvattiin ja blogissani mainitsin, eniten keskustelua synnyttivät piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkossa ja ns. HeTa-hanke. Piispainkokouksen selvitys julkaistiin jo talvella ja on siksi ollut julkisuuden puitavana. Tiivistettynä piispojen kanta on, että Suomen luterilaisessa kirkossa voitaisiin rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta ei käyttää rukouksessa mitään sellaista kaavaa tai elementtejä, jotka voitaisiin tulkita parisuhteen siunaamiseksi.

Kirkolliskokousedustajien joukossa oli monia, jotka näkivät piispojen kannan käyttökelpoisena kompromissina. Monet taas osoittivat pelkonsa, että se on kuitenkin askel siunaamisen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteen hyväksymisen suuntaan. Monet ilmaisivat ilonsa siitä, että se on pieni (vaikkakin riittämätön) askel oikeaan suuntaan. Moni pappi sanoi tyytyvänsä kirkon ratkaisuun, vaikka se ei tulisi olemaankaan oman kannan mukainen. Ymmärsittekö? Yritän kuvata sitä, miten erilaisia näkemyksiä tästä asiasta on olemassa! Suurista näkemyseroista huolimatta keskustelu pysyi varsin asiallisella tasolla eikä toisin ajattelevia kovin paljon manattu maan rakoon. Tämä oli helpotus. Nyt piispainkokouksen selvitys on valiokunnassa ja tulee sieltä aikanaan jonkin päätösehdotuksen kera takaisin täysistuntoon. Odotellaan rauhassa.

Kirkon henkilöstö- ja taloushallinon HeTa-projekti tarkoittaa sitä, että jo muutaman vuoden ajan kirkkohallituksessa on valmisteltu palvelukeskusta, jolle siirrettäisiin kaikista seurakunnista mm. palkanlaskenta ja kirjanpito. Kirkolliskokous lähetti hankkeen ensimmäisen suunnitelman jatkovalmisteluun, sillä siinä oli paljon keskeneräisiä ja selvittämättömiä asioita. Nyt se tuli huolellisesti valmisteltuna uudelleen ja hyväksyttiin määräenemmistöllä, vaikkakin tiukan keskustelun jälkeen. Hanketta valmistelleet ja sitä kannattavat näkevät siinä ainakin seuraavia hyötyjä:
- kokonaiskirkon tasolla säästyy rahaa
- palvelun laatu paranee ja tulee tasaiseksi koko maassa
- taloushallinnon henkilökunnan lähivuosina tapahtuvaan joukkoeläköitymisen aiheuttamaan haasteesen voidaan vastata
- paikallisseurakunnissa kevennetään työtaakkaa ja aikaa jää tärkeämpiin tehtäviin, kun rutiiniasioita hoidetaan muualla

Vastustajat taas arvostelevat sitä, että hanke on ajettu läpi, vaikka suuri osa seurakunnista on sitä vastustanut. Palvelukeskuksen perustamisen nähdään aiheuttavan päätösvallan siirtymistä pois seurakunnista. Myös suurten yksikköjen uljautta on epäilty ja korostettu pienuuden kauneutta. Pienissä seurakunnissa on arvosteltu sitä, että uusi järjestelmä tulee entistä tilannetta kalliimmaksi, koska taloushallinnon ainoaa työntekijää ei tietenkään voida irtisanoa, ja HeTa aiheuttaa uusia kustannuksia. Tähän on pyritty vastaamaan sillä, että seurakunnilla tulee olemaan lain voimaantulon jälkeen viisi vuotta aikaa ennen kuin on pakko liittyä palvelukeskuksen asiakkaaksi. Pienet seurakunnat voivat saada lisäksi neljän vuoden ajan avustusta keskusrahastosta palvelukeskuksen kustannuksiin. Säästökeinoksi tarjotaan myös sitä uutta mahdollisuutta, että kahdella seurakunnalla voisi olla yhteinen talouspäällikkö. Hanketta vastustavat kysyvät kuitenkin, mitä siirtymäkauden jälkeen tapahtuu. Oletetaanko, että kymmenen vuoden kuluessa kaikki pienet seurakunnat ovat poistuneet kartalta seurakuntaliitosten myötä?

Palvelukeskuksen suunnitelmissa on toki tehty riskianalyysiä. Muita vastaavia hankkeita tarkastellessa on nähty varoittavia esimerkkejä, joissa palvelukeskukset ovat tulleetkin kalliiksi ja samaa työtä on jouduttu tekenmään kahteen kertaan. Avaintekijä näyttäisi olevan ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen palvelukeskuksiin heti alusta alkaen. HeTassa tämän on arvioitu tapahtuvan niin, että suurista seurakunnista vapautuva työvoima voi siirtyä palvelukeskuksen palkkalistoille, mutta jatkaa fyysisesti entisillä työpaikoillaan ainakin aluksi. Tosiasiahan on, että suuri osa ihmisistä ei kovin mielellään muuta kauas työn perässä, jos vain vaihtoehtoja on - monia pitävät kotiseudulla puolison työt, lasten koulut, sukulaisten läheisyys jne. No, nyt siis asia on hyväksytty kirkolliskokouksessa, lakimuutos tulee voimaan v. 2012 alusta ja silloin, jos Luoja suo ja kirkkohallituksen aikataulut pitävät, palvelukeskus aloittaa toimintansa.

Vähän lyhyemmin tänään

2010-05-04T12:54:00.000-07:00

Moi.

Kirkolliskokouksen toisena iltana on perinteisesti piispojen keskinäinen istunto, joten me tavalliset edustajat olemme saaneet vapaata. Käväisin kaupungilla ja sorruin taas ostamaan kassillisen kirjoja. Älkää kertoko Puolisolle. Ostosreissulla meni sen verran pitkään, että blogi meinaa jäädä huutolaislapsen asemaan, mutta pari sanaa kuitenkin:

Aamupäivällä työskentelimme valiokunnissa, ja toisin kuin viime kokouskerralla, myös käsikirjavaliokunnalla on nyt työtä. Meillä on käsiteltävänä kolme aihetta: Ensinnäkin aloite VT:n apokryfikirjoista otettujen tekstikatkelmien eli perikooppien liittäminen jumalanpalveluksissa luettavien tekstien joukkoon. Luterilaisessa kirkossammehan on se systeemi, että pappi ei omasta päästään keksi, mitä raamatunkohtia hän milloinkin lukee, vaan ne on valmiiksi annettu käsikirjassa. Tällä taataan Raamatun monipuolinen käyttö ja eri aihepiirien huomioon ottaminen. Apokryfit ovat kirjoja, joita jotkut kirkkokunnat pitävät Raamattuun kuuluvina, jotkut taas eivät. Aihetta on esitelty mm. evl.fi-sivuilla ja lyhyesti Wikipediassa: http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/6CCBA76FD31CF9C4C2256FEA00400F62?openDocument&lang=FI http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfikirjat

Toinen aihe on Raamatun alkukertomusten eli 1. Mooseksen kirjassa olevien peruskertomusten viittomakielisten käännösten hyväksyminen. On ollut hyvin mielenkiintoista hiukan saada vilahdusta siihen, millaista viittomakielelle kääntäminen on ja millaisia eroja on suomen ja viittomakielen välillä. Kyseinen kielihän on maassamme yksi virallisista vähemmistökielistä, ja kirkko on tehnyt edelläkävijän työtä kääntäessään Raamatun tekstejä viittomakielelle.

Kolmas työn alla oleva asia on aloite virsikirjan lisävihkon valmistelemisen aloittamisesta. Aloitteessa esitetään monia perusteluja uusien virsien tarpeellisuudelle, mm. se, että on elämänalueita, joille on 24 vuotta vanhassa virsikirjassamme hyvin vähän tai ei lainkaan virsiä. Esimerkiksi isänpäivävirsi puuttuu.

Isossa salissa käytiin monista aiheista lähetekeskusteluja, useimmat niistä lyhyitä. Eniten puhutti aloite, jonka mukaan pitäisi tutkia perusteet kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamiseen tarvittavalle määräenemmistölle. Tällä hetkellä kaikkiin lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö, mikä hidastaa kirkon päätöksentekoa, koska huolellisesti valmistellut isotkin lakipaketit voivat kaatua jonkin pienen asian vuoksi, kun määräenemmistö jää toteutumatta. Korkeaa määräenemmistöä ja tarkoituksellista hitautta perustelevia puheenvuoroja kuultiin salissa tänään, ja ymmärrän kyseiset teologiset perustelut, sen verran teologi olen itsekin, mutta pidän silti tarpeellisena selvittää asiaa - ja mahdollisesti hiukan hellittää korkeasta määräenemmistöstä.

Eilen kesken jääneeseen kuumaan aiheeseen eli parisuhdelain seurauksiin kirkossa emme ollenkaan ehtineet, vaan keskustelu siitä jatkuu aamulla. Aiheesta on jo sanottu äärestä laitaan ja lisää tullaan kuulemaan. Menkää lukemaan puheenvuoroja kirkolliskokouksen nettisivulta. Tiedotusvälineiden mukaan pedofiliatapaukset olisivat täällä keskeisin puheenaihe, mutta se ei pidä paikkaansa. Täysistunnossa ja valiokunnissa käsitellään vain etukäteen asialistalle tulleita aiheita. Toki käytäväkeskusteluissa voidaan pohtia mitä vain, mutta kyllä niissäkin viikon virallisella listalla olevat asiat puhuttavat eniten.

Tänään muuten käytiin harvinainen äänestys isossa salissa. Vastakkain olivat liha ja kala, ja liha voitti äänestyksen! Oikeasti oli kyse siitä, mitä ruokaa kukin edustaja haluaa syödä Turun linnan juhlissa torstaina...

Ja nyt pitäisi nukkua

2010-05-03T13:04:00.000-07:00

On nimittäin kohtalaisen raskas päivä takana. Aloitimme perinteen mukaan Maarian kirkossa avajaismessulla. Työvuorossa oli Lapuan hiippakunta ja piispa Peura piti hyvän saarnan. Avajaisistunto oli lyhyt ja siinä kuultiin arkkipiispan puhutteleva puhe, joka lienee jo kirkolliskokouksen sivuilla nähtävissä. Ruokailun jälkeen jatkettiin täysistuntoa ministeri Wallinin tarjoamiin kahveihin asti. Ministerikin piti kelpo puheen, jonka aiheena oli nuorten hyvinvionti ja käsittelyssä oleva lakiehdotus, joka mahdollistaa eri tahojen yhteistyön nuorten, erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi. Tähän yhteistyöhön Wallin kutsui seurakuntiakin. Kahvin ja ruoan välissä istuimme valiokunnassa, kello 18:sta lähes kymmeneen sitten vielä täysistunnossa. Aamulla jatketaan valiokunnissa aamumessun jälkeen.

Näin ensimmäisenä päivänä käytiin lähinnä lähetekeskusteluja, mikä tarkoittaa sitä, että asiat menevät evästyksen jälkeen valiokuntien työstettäviksi. Useimmat asiat lähtivät käsittelyyn varsin lyhyen keskustelun jälkeen - sellaisia olivat esimerkiksi alkukertomusten viittomakieliset käännökset ja kummien määrä, jota puimme jo aikaisemmin perusteellisesti. Kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustaminen puhutti paljon ja vielä enemmän piispainkokouksen selvitys parisuhdelain vaikutuksista kirkkoon. Jälkimmäinen keskustelu jäi kesken ja jatkuu huomenna puoliltapäivin. Kuten on jo tiedetty, mielipiteet molemmissa asioissa vaihtelevat laidasta laitaan. En rupea ennustelemaan, millaisia lopputuloksia saadaan, kunhan nyt valiokunnat tekevät työnsä ensin.

Hyvää yötä!

Valmistautua täytyy

2010-05-02T07:50:00.000-07:00

Kommentaattorinne on saapunut Turkuun, jossa on ihana ilma. Siitä huolimatta aion hautautua papereihin ja kaivautua kokousasioiden ytimiin. Olen silmäillyt postit läpi sitä mukaa, kun kirkkohallitus on niitä lähettänyt, mutta perinpohjainen lukeminen alkaa kohta. Ensin järjestän paperit siihen järjestykseen, jossa asioita käsitellään ja sitten alan lukea kynän kera. Kynä on välttämätön opiskelun apuväline! Osa edustajista istuu jo valiokuntien kokouksissa, osa on syömässä ja osa saapuu illan mittaan - jotkut ehkä vasta huomenna aamulla. Kokonnumme klo 9 Maarian kirkkoon avajaisjumalanpalvelukseen ja siitä se taas lähtee!

Hyvää viikkoa kaikille!

Matkalaukkua pakkaamassa

2010-04-28T02:32:00.000-07:00

Kalenteriin katsomattakin tietää, että kirkolliskokousviikko Turussa lähestyy - posti on nimittäin tuonut taas runsaasti kirjoja ja papereita tutkittavaksi. Viime sunnuntaina me Mikkelin hiippakunnan edustajat olimme piispa Häkkisen luona kuulemassa ja keskustelemassa muutamista kokouksessa käsiteltävästä asiasta. Kiitos vieraanvaraisuudesta, Maria ja Seppo!

Kirkolliskokouksessa on taas paljon asioita työn alla, ja saimme jo varoituksen, että kokous ei todennäköisesti lopu perjantaina lounasaikaan, kuten tavallisesti, vaan kestää iltaan saakka. Muutamia aiheita mainitsen jo etukäteen: Henkilöstö- ja taloushallinnon HeTa-hanke on edennyt niin pitkälle, että palvelukeskuksen perustamisesta on käsiteltävänä lakiesitys. Piispainkokouksen selvitys aiheesta "Parisuhdelain vaikutukset kirkossa" sisältää näkemyksen, että papit voivat rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten kanssa ja heidän puolestaan, mutta mitään erityistä siunaustoimitusta tai kaavaa ei laadita eikä sellaista tule käyttää.

Kolmas tärkeä asia on kirkkohallituksen kansliapällikön ja ulkoasiain suhteista vastaavan kirkkoneuvoksen vaalit. Ristot Junttila ja Cantell jäävät näistä viroista eläkkeelle. Neljäs asia, joka on toisaalta surullinen, toisaalta mieluisa, on arkkipiispan juhlalliset läksiäiset Turun linnassa. Tämä on vaatinut päänvaivaa etukäteen, kun piti hankkia joku sopiva vaate, mutta torstai-iltana sitten ollaan juhlamielellä.

Kaikki kirkolliskokouksessa käsiteltävät asiat ovat nähtävillä kirkolliskokouksen nettisivuilla osoitteessa http://www.evl.fi/kirkolliskokous/
Monilla kirkolliskokousedustajilla on blogeja, seuraavassa osoitteessa on linkkejä niihin: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI

Yritän kirjoitella ahkerasti ensi viikolla, jotta voitte halutessanne seurata kirkolliskokouksen työskentelyä! Kaikki puheenvuorot ja päätökset tulevat toki myös em. nettisivuille varsin nopeasti, mutta siellä ei ole tietysti kommentointia...

Hauskaa vappua!
kommentaattorinne Virpi

Opin sauna autuas aina

2010-03-19T13:15:00.000-07:00

Moi, Lukijat.

Tänä talvena on tuota säätä piisannut. Ihan siltä varalta, että Lukija Ulkomailta osuu palstoille, kerron, että lämpömittari oli pakkasen puolella joulukuulta helmi-maaliskuun vaihteeseen. Ennätyskovia pakkasia ei ollut, kolmessakympissä korkeintaan meidän seudulla, mutta se rupesi jo väsyttämään, kun mittari juuttui viikkokausiksi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ja lunta on ollut varmasti kaikkien mielestä tarpeeksi; ennätyksiä on rikottu silläkin saralla. Jossain päin maailmaa täytyy olla kuivaa, kun kaikki vesi pakkautuu Eurooppaan! Eihän meillä Suomessa varsinaista hätää ole ollut lumen ja kylmän takia, kun talot ovat lämpimiä ja lumi siirtyy traktoreilla, mutta sääliksi käy vaikka katalonialaisia, kun siellä tuli metri lunta kerralla. Tosin Suomessakin on tänä talvena muutama ihminen kuollut lumeen joko katolta tippumalla tai putovan lumen alle jäämällä. Nyt sitten on parin viikon aikana nähty todellinen sulamisihme, kun korkeat hanget ovat huvenneet ihan olemattomiin.

Asiakseni otin kuitenkin tällä kertaa pohdiskella koulutuksen autuaallisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnan suurin keksintö ei ole pyörä tai tuli, vaan koululaitos. Olen joskus oppilaitten kanssa leikkinyt seuraavaa ajatusleikkiä: mitä tapahtuisi, jos eräänä yönä kaikki koulut yhtäkkiä häviäisivät? Ensimmäinen ajatus on tietysti "jippii", mutta kun ruvetaan pohtimaan tarkemmin, valkenee nopeasti, että koko yhteiskuntamme ja sivilisaatiomme perustuu koulutukseen. Ilman koulua asiat alkaisivat taantua muutamassa vuodessa! Siksi pidän koulutusta avaimena myös kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen, mutta tietysti köyhimmissä maissa pitäisi edetä monella rintamalla yhtä aikaa: koulutuksen lisäksi olisi huolehdittava mm. ravinnosta, terveydenhuollosta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Olen varma, että suomalaisen hyvinvoinnin perustana on pitkä ja sinnikäs lukutaito- ja muukin opetus. Kirkkoa moititaan monista asioista, mutta ehkä tässä olisi kiitoksen paikka!

Omalla kohdalla kyseessä on tietysti tätä nykyä lähinnä täydennyskoulutus, johon olenkin innokas osallistumaan. Aina koulutukset eivät osu tasoltaan kohdalleen, vaan on tarjolla joko liian tuttuja asioita tai sitten kahlataan liian kovalla vauhdilla uusia näkökulmia. Aina kuitenkin koulutuksesta jotain saa irti - jos nimittäin asenne on kohdallaan. Jos menee valmiiksi vastahakoisena, niin silloinhan ei niin sanotusti ole vastaanottaja kotona, vaikka koulutuksessa olisi miten hyvää asiaa tahansa. Toki myönnän, että huonojakin koulutuksia saattaa olla olemassa.

Pidän oppimista ihmisen perustarpeena. Toinen ajatusleikki: miten kauan ihminen säilyisi täysjärkisenä tyhjässä valkoisessa huoneessa? Ihmisen sanotaan tarvitsevan virikkeitä, mutta oppimisestahan siinä on pohjimmiltaan kysymys. Me opimme koko ajan sekä tietoisesti opiskelemalla että huomaamattamme: kun luemme lehteä, kun ulkoilemme, laitamme ruokaa, surffailemme Internetissä, harrastamme. Kaikki, mitä opimme, ei suinkaan ole hyödyllistä tai tarpeellista välittömästi tai ei ehkä koskaan, mutta hukkaan se ei mene.

Aivotutkijoiden mukaan nimittäin käytämme aivokapasiteetistamme vain osan, ehkä murto-osan, joten aivot eivät voi "täyttyä". Päinvastoin ajattelutoiminnan harjoittaminen ja oppiminen synnyttävät yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välille, joten voisi ehkä sanoa, että käyttämällä aivojen tehokkuus kasvaa! Jopa nukkuessaan ihminen oppii, sillä unen aikana aivot ilmeisesti prosessoivat ja painavat mieleen päivän asioita. Kannattaa siis nukkua! Unen puute on muuten nykyaikana nuorten ihmisten pahimpia terveysriskejä, eikä oppi tartu uupuneeseen.

Nyt tämä keski-ikäinen täti noudattaa omaa neuvoaan ja lähtee nukkumaan ja toivottaa kaikille hyvää yötä!

Hautuumaajuttuja ja kateutta II

2010-02-04T03:32:00.000-08:00

Niin, sen minä vielä keksin, että olen kateellinen niille, jotka ovat hyviä karaokelaulajia ja muutenkin hyviä laulajia, mikä täten tunnustettakoon.

Kauhian kiireen takia en jaksa kirjoittaa syvällisiä juttuja, mutta hauskuutan teitä, rakkaat Lukijat, parilla jutulla isäni varastoista. Ensimmäistä on kotipaikkakunnalla kerrottu tositarinana, koska se on liitetty aitoon henkilöön. Tämä lienee tapahtunut joskus 60-luvulla:

Pitäjässä oli Oskari-niminen haudankaivaja, ja siksi hautausmaata kutsuttiin nimellä Oskarin viita. Siihen aikaan haudat kaivettiin vielä käsipelissä eli lapiolla, ja koska oli kesäkuuma, haudankaivajalla oli tapana tehdä työtään öiseen aikaan. Erään kerran oli maatalon isäntä ollut käyttämässä lehmää sonnin luona vierailulla, ja palailivat he sitten pitkäksi venyneen illan jälkeen kesäyössä kotiin päin. Talsittiin rauhassa, mies edellä ja lehmä narussa perässä. Matkareitti kulki Oskarin viidan viertä, jolloin isäntä tuumasi siinä kohdalla ihan ääneen, että "tuolla niitä on monta...". Silloin hautausmaalta kuului reipas vastaus: "Onhan meitä täällä!" Lienee lehmä saanut reipasta kyytiä loppumatkalla...

Kahden muun jutun todenperäisyydestä en anna takeita, mutta hautuumaalla nekin tapahtuvat: Oli jälleen kerran kuolema korjannut seurakuntalaisen ja haudankaivaja oli yötöissä. Liekö ollut kuutamoista urakointia vai ei, en tiedä, mutta pari pitäjäläistä koiranleukaa päätti kokeilla hauturin hermoja, kun tiesivät tämän olevan yövuorossa. He huutelivat ja juoksentelivat ja kolistelivat hautausmaalla aikansa, mutta haudankaivaja ei näyttänyt regoivan millään tavalla. Aikansa kummiteltuaan nuoret miehet kyllästyivät ja päättivät lähteä kotiin ja ehtivätkin jo hautausmaan portille, kun takaa kajahti selkeä komento: "Jalotella saa, mutta alueelta ei poistuta!"

Liekö ollut sama haudankaivaja, joka sittemmin syksyisenä aamuna saapui viimeistelemään kuoppaa, joka oli edellisenä iltana jäänyt vähän keskeneräiseksi - ja peittämättä. Yöllä oli joku myöhäinen kulkija ehkä ravitsemusliikkeestä tullessaan päättänyt oikaista hautausmaan poikki, mutta oli kupsahtanut hautaan eikä ollut päässyt omin neuvoin pois. Aamulla kuuli hauturi väräjävän äänen valittavan montusta, että on niin kylmä, kovin kylmä. Haudankaivaja kurkisti haudan reunalta alas ja totesi ykskantaan: "No ihmekös tuo, kun olet potkinut kaikki mullat pois päältäsi!"

Pilkettä päiväänne!
Virpi

Pari linkkiä

2010-01-03T03:38:00.000-08:00

Moi.
Yritin liittää näitä esityksiä suoraan slideshare.netistä tänne, mutta Firefox kaatui, vaikka on aikaisemmin toiminut ihan hyvin. Siksi siis saatte nämä linkkeinä. Ensimmäinen on opettajille ja muille esiintyjille: Steve Jobs malliesimerkkinä erinomaisesta esiintyjästä ja esitysten laatijasta. Meillä joka päivä esiintyvillä ei kyllä ole mahdollisuuksia samanlaisiin harjoitusaikoihin kuin hänellä, mutta oppia ei kannata kaataa ojaan sen takia. Vai miten se nyt menikään... ;) Toisessa esityksessä Harto Pönkä opastaa meitä jälleen sosiaalisen median maailmaan.

http://www.slideshare.net/cvgallo/the-presentation-secrets-of-steve-jobs-2609477
http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-kyttnotto-pelisnnt-ja-strategiat

Oikein hyvää vuoden alkua kaikille!
Virpi

Kateuden aiheita ja ruokaa

2009-12-29T04:49:00.000-08:00

Hyviä välipäiviä, lukijat! Jokos olette rynnänneet alennusmyynteihin? Minä en, nimittäin se hyöty on maalaiskylässä asumisessa, että rahaa säästyy, kun kaupunkimatkat on erikseen suunniteltava. Toki sitten on toista, kun verstas eli työmaa kaupungissa taas aukeaa.

Mutta kateudestahan minun piti kirjoittaa. Harjoitin nimittäin itsetutkiskelua keittokirjan äärellä, kun lainasin kirjastosta Sikke Sumarin Namaste-kirjan, jossa kerrotaan hänen Viron-kodistaan ja kokkailukoulustaan. Kirjassa on ihan hyviä ruokaohjeita - pari on jo kokeiltukin - mutta jokin minua opuksessa ärsytti. En ole oikein vieläkään selvittänyt, mikä se oli. Epäilen siis kateutta, mutta se ei ehkä ole tyhjentävä vastaus, koska kateuteni suuntautuu pääsääntöisesti ihan muualle kuin kokkaustaitoisiin ihmisiin. No, tunnustan, ihan pikkuisen kadehdin heitäkin, mutta enemmän vielä kadehdin fiksuja, oppineita ja viisaita ihmisiä, jotka omistavat niin paljon kirjoja, että niiden väliin pitää kodissa tehdä polkuja. Ja jotka vielä ehtivät lukea kaikki ne kirjat. En ole itsekään Suomen hitain lukija 45 vuoden ja muutaman tuhannen kirjan jälkeen, mutta jotkut tuntuvat ehtivän ihan mahdottomasti. Mistä he ovat luopuneet elämässään tai mitä heillä on sellaista, jota minulla ei ole?

Kateutta sanotaan suomalaiseksi ja ehkä vielä erityisesti savolaiseksi helmasynniksi. Onneks mie oonkii karjalaine... Väitettä on tietysti mahdotonta todistaa, enkä tiedä onko sen hokemisesta mitään hyötyä. Kateushan on kyllä yleisinhimillinen lempisynti, mikäli katolisen kirkon luetteloa seitsemästä kuolemansynnistä on uskominen. Katso tästä, millaisia linkkejä olen koonnut ko. aiheesta: http://delicious.com/virpiloi/kuolemansynti

Tuorehernekeitto kateellisille ja kaikille muillekin

Teemaan sopii vihreä keitto, jota Sikke tekee suunnilleen pelkistä tuoreista herneistä, mutta minä kerman kera. Tämä ei ole ihan yhtä nopea kuin porkknansosekeitto valmiista soseesta, mutta ei tämän kiehuessa kannata lenkillekään lähteä. Kasvata ensin herneet tai hae kaupasta pakastettuja. Alkukeitoksi riittänee 100 g per henkilö, mutta meidän perheen naisille meni lounaalla 200 g per äiti ja tyttäret. Heitä herneet kattilaan ja laita vettä sen verran, että sen pinta ei yllä herneiden yli. Keittele muutaman minuutin ajan eli pehmeiksi. Juokse laittamaan puserosi likoamaan, jos et hoksannut suojautua esiliinalla tai kirkkaanvihreällä paidalla (nimim. Kokeiltu on). En ole varma, laitoinko mukaan sipulijauhetta, mutta luultavasti laitoin, koska ruokaa ei voi tehdä ilman sipulia. Koska olin reilulla tuulella ja oli joululoma, lisäsin joukkoon purkillisen kermaa, mutta porkkanasosekeiton yhteydessä mainitsemani ruokakermat, sulatejuustot ja tuorejuustot käynevät tähänkin. Lisää kasvisliemikuution palanen (tai suolaa) ja pippuria sekä yrttejä maun mukaan. Kokeile vaikka salviaa. Soseuta keitto ja ruoka on valmis. Pala leipää maistuu keiton kaverina, mutta ei tämä välttämättä muuta kaipaa.

Jonkun aivosolun takana muhii muistikuva, että jossakin keittokirjassa vastaavaan keittoon olisi käytetty liemeksi kuohuviiniä ellei peräti samppanjaa. Kuulostaa ehkä Vahteran ja Nurmen keitoksilta. Jonain päivänä minä kokeilen siideriä. Siideristä muuten riittäisikin juttua, mutta jätetään se toiseen kertaan. Hyviä välipäiviä edelleen!

Kateellinen kokkinne
Virpi

Pikaruokaa

2009-12-05T09:07:00.000-08:00

Kaupoista saa nykyisin valmista porkkanasosetta, jopa muulloinkin kuin joulun alla. Tämä keitto on yhtä nopea kuin joku valmisruoka.

Porkkanakeitto

Annoksesta tulee lounas kahdelle, tai sitten alkukeitto neljälle. Osta puolen kilon putkilollinen porkkanasosetta. Laita se kattilaan ja siivoa keittiö, jos puhkaisit putkilon veitsellä ja purskautit soseet ympäriinsä (nimim. Kokeiltu on). Kuumenna ja lisää joukkoon ruokakermaa tai sulatejuustoa, tai ehkä tuorejustoa. Jos teet herkkua, niin oikeaa kermaa. Määrä on makuasia, mutta sulatejuustoa laitan noin 50 grammaa tai vähän enemmän. Lisää myös palanen kasvisliemikuutiosta, mutta ei liikaa, varsinkin jos käytät suolaista juustoa. Keitä vain sen verran, että ainekset tasoittuvat - ja huomaa, että jotkut tuorejuustot eivät kestä keittämistä kovinkaan hyvin. Mausta sipulijauheella (ja halutessasi valkosipulijauheella), valkopippurilla (älä liioittele sen kanssa) ja yrttimausteella. Minä käytin basilikaa, mutta muutkin käynevät. Syö leivän kera. Jos sattuu, että keitosta tulee liian suolaista, laimenna sitä maitotilkalla. Jos se on sitten liian lirua, niin suurusta maizena-suuruksella, jonka saa ripotella suoraan ruoan joukkoon. Konstit on monet, sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki...

Keiton voisi myös tehdä pitemmällä kaavalla: Kuori ja keitä lähes kypsiksi tai keitä ja kuori muutama porkkana. Tai anna mennä saman tien vähän enemmän. Voit heittää mukaan pari perunaakin, jos huvittaa. Kuori ja silppua sipuli. Jos pidät valkosipulista, kuori ja pilko yksi kynsi. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka voita tai oivariinia ja kuullota sipulit ja porkkanat. Voit tietysti käyttää öljyäkin, mutta eipä tule yhtä hyvän makuista. Lisää tilkka vettä tai keittämisen kestävää kermaa tai molempia ja keitä ainekset pehmeiksi. Soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää juusto, jos haluat sitä käyttää. Säädä keiton paksuus mieleiseksesi. Kuumenna ja mausta, kuten edellä. Muutama katkarapu tai tuoreen yrtin oksa tai hiukan murusteltua fetaa tai sinihomejuustoa näyttävät hyviltä keiton päällä, jos tarjoat sen annoksina. Hyvää ruokahalua!

Irmeli Pietilä opastaa muutamien Googlen palveluiden käyttöön, huom. tämä on slidecast eli mukana on myös ääni

2009-11-23T01:40:00.001-08:00

Check out this SlideShare Presentation:

Google

View more documents from Irmeli Pietilä.

Miksi mollasin kansanedustajaa

2009-11-16T05:01:00.000-08:00

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Pauliina Viitamies oli vieraana OAJ:n piirikokouksessa viime torstaina Savonlinnassa. Sivistysvaliokunnan jäsenenä hän kertoi meneillään olevista koulua koskevista asioista, siis lähinnä lakien valmistelusta, ja siitä, mitä kyseiset lait tulisivat merkitsemään opetusalalle. Asiallista asiaa kaikki nämä.

Kun puheeksi tulivat peruskoulun opetussuunnitelmauudistus ja tuntijaon uudistaminen, tapahtui seuraavaa: Kansanedustaja otti puheeksi asian, johon itsekin olen aikaisemmassa kirjoituksessani viitannut: jos jotain tulee lisää, niin jostain on vähennettävä, ja väistämättä puhe kääntyi uskontoon. Tällöin Viitamies heitti, että uskonnonopettajathan tietysti haluaisivat viisinkertaistaa uskonnon tuntimäärän. (En käytä lainausmerkkejä, koska en kirjoittanut ylös enkä nauhoittanut tilannetta, mutta läsnä olleet kolmisenkymmentä opettajaa voinevat vahvistaa muistikuvani sanotusta oikeaksi.) Sen jälkeen hän jatkoi pohtimalla mahdollisuutta, että uskonnonopetusta ei olisi ollenkaan, ja taas tuli heitto, että eihän se ole mahdollista, kun meillä on tämä valtionkirkko. Edelleen hetken kuluttua kuultiin tarina, kuinka peruskoululainen, olikohan neljäsluokkalainen, oli kokenut uskonnontunnit hankaliksi "kun siellä on niin paljon porukkaa". Tällä oppilas ilmeisesti tarkoitti, että oli paljon muistettavia henkilöitä. Vielä hetken kuluttua kansanedustaja Viitaniemi ehdotti käsi ylös -äänestystä siitä, pitäisikö oman uskonnon opetus muuttaa kaikille yhteiseksi uskontotiedoksi.

Kommentoin näitä asioita tuoreeltaan ko. tilaisuudessa, joten se, mitä tässä kirjoitan, on sanottu myös kansanedustajalle paikan päällä; tosin tässä voin perustella asioita hiukan paremmin. En siis kirjoita mitään selän takana -ilkeyksiä. Ensinnäkin on täysin varmaa, että kukaan uskonnonopettaja ei ole vaatinut uskonnon tuntimäärän lisäämistä, saatikka viisinkertaistamista. Jos joku minulle tuo dokumentin, joka toisin osoittaa, niin syön vanhan hattuni tai vaikka käytöstä poistetun oppikirjan. Siis perusteeton ja asiaton heitto!

Toiseksi: Suomessa ei ole valtionkirkkoa eikä ole ollut pitkään aikaan. Oletan Viitaniemen tarkoittaneen sitä, että meillä on kirkon ja valtion välillä monia yhteyksiä, mikä toki pitää paikkansa, mutta julkisessa tehtävässä olevan henkilön olettaisi tuntevan asianmukaisen terminologian. Ellei sitten ole Viitamiehen puolelta kyseessä termin tarkoitushakuinen käyttö. Valtionkirkon keskeinen tuntomerkki on se, että kirkollinen lainsäädäntö on osa valtion lainsäädäntöä; lisäksi valtionkirkoissa on usein jonkinlainen automaattinen jäsenyys ja hallitsijalla vahva asema kirkon johdossa. Ruotsissa valtionkirkkojärjestelmä purettiin aika äskettäin - en nyt muista ulkoa vuosilukua enkä ehdi etsiä - mutta Suomessa vähittäinen valtionkirkkojärjestelmän purkaminen alkoi jo Schaumanin kirkkolaista vuonna 1869 ja huipentui viimeistään kirkkolakiuudistuksessa 1994. Katso tietoja kirkon oikeudellisesta ja lainsäädännöllisestä asemasta tarkemmin tästä linkistä: http://www.joensuu.fi/oikeustieteet/halo/Kirkko-oikeus_luennot.pdf

Kolmanneksi: Minulle jäi hiukan epäselväksi, mihin Pauliina Viitamies pyrki kertomuksella neljäsluokkalaisen kokemuksista uskonnon tunnilla. Osoittamaan, miten heikkolaatuista opetus on, joutaisi pois senkin puolesta? Jos oppiaineita lähdettäisiin karsimaan sen perusteella, mitä koulukkaat niistä sanovat, niin mitähän jäisi jäljelle? Ja jos on niin, että opetuksessa on laatuongelmia, niitä ei ratkaista vähentämällä tai poistamalla tunteja, vaan parantamalla opetussuunnitelmia ja opettajien koulutusta. Tästäkin kirjoitin taannoin.

Neljänneksi siinä, että äänestetään jostakin asiasta mutu-tuntuman perusteella, on enemmän kyse vaikuttamaan pyrkimisestä kuin siitä, että haluttaisiin todella tietoa kuulijoiden mielipiteestä. Aänestykseen osallistuvilla pitäisi olla riittävät tiedot niistä asioista, joista äänestetään, tässä tapauksessa siis siitä, mitä uskonnonopetus on nyt ja mitä se olisi, jos olisi kyseessä uskontoihin sitoutumaton uskontotieto. Emme lopulta äänestäneet, vaan jatkoimme keskustelua uskonnonopetuksen merkityksestä. Joku osallistujista toi esille mm. sen seikan, että mikäli oman uskonnon opetusta ei olisi, osa vanhemmista saattaa ottaa lapset kotiopetukseen. Siihen verrattuna julkisessa valvonnassa oleva, opetussuunnitelmaan perustuva opetus olisi yhteiskunnan kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto.

Miksi vaivauduin kirjoittamaan tästä? En vain siksi, että se koski läheisesti itseäni ja tärkeäksi kokemaani uskonnonopetusta, vaan myös siksi, että hämmästyin kansanedustaja Viitamiehen argumentoinnin tasoa. Tällaisilla heitoillako asioita viedään eteenpäin valtakunnan päätöksenteossa? Minusta olisi vähintääkin oikeus ja kohtuus, että kaikista asioista, myös uskonnonopetuksesta, käytäisiin asiallista keskustelua, jossa argumentoidaan asiaperusteilla eikä tarkoitushakuisilla ja sisällöltään kevyillä, mutta vaikuttamaan pyrkivillä heitoilla.

Edelleenkin tuohtuneena
poliittinen kommentaattorinne
Virpi

Aiheita riittäisi

2009-11-15T12:46:00.000-08:00

Mielessä on monta kiinnostavaa (siis omasta mielestä...) juttua, mutta muistelen vielä muutamalla sanalla kirkolliskokousta. Saimme kuin saimmekin mainitsemani virkasuhteita käsittelevän lakipaketin hyväksyttyä, mikä oli erittäin hyvä, koska näin saatiin pitkään junnanneita asioita etenemään. Asiaa auttoi, että eräs edustaja käytti sovinnollisen puheenvuoron, jossa kuitenkin painotettiin, että asiaan pitää palata mahdollisimman pian. Asia on ns. syrjintäpykälä. Selitän:

Julkisoikeudellisena yhteisönä kirkkoa koskevat esimerkiksi tasa-arvolain määräykset, ellei kirkko omasta uskostaan ja tunnustuksestaan käsin määrittele jotakin asiaa toisin. Koska ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko eivät ole hyväksyneet naispappeutta, ei sitä, että he eivät ota naisia papeiksi, katsota syrjinnäksi. Sen sijaan luterilainen kirkko hyväksyessään naispappeuden on "altistunut" syrjinnän kieltäville pykälille. On jo olemassa joitakin tapauksia, joissa asiaa on puitu maallisissa tuomioistuimissa, ja tuomioitakin on jaettu.

Kirkossamme vaikuttavat naispappeuden vastustajat, jotka eivät halua esimerkiksi toimittaa jumalanpalveluksia naisten kanssa tai ottaa vastaan ehtoollista naiselta, haluaisivat, että virkasuhteita koskevaan lakiin tulisi pykälä, joka antaisi heille kirkon uskon ja tunnustuksen perusteella oikeuden jatkaa kirkon työssä ja samalla olla työskentelemättä naispuolisten pappien kanssa. Toinen ihmisryhmä, jota halutaan väistää, ovat julkisesti homoseksuaalisessa suhteessa elävät ihmiset, erityisesti parisuhteensa rekisteröineet ja varsinkin, jos nämä ihmiset ovat kirkon töissä. Tämä ei ole minun tulkintaani, vaan kirkolliskokouksessa julkisesti kuultua. Puheenvuorot ovat luettavissa kirkolliskokouksen verkkosivuilta osoitteesta http://www.evl.fi/kirkolliskokous/. Etsiydy kohtaan "Esitykset, päätökset ja puheenvuorot".

Joten siis ennustan, että kirkkohallituksella on vaikea tehtävä sellaisen pykälän laatimisessa, joka miellyttäisi kaikkia. Suuri osa kirkolliskokouksen jäsenistä - niin kuin suomalaisista kirkon jäsenistä yleensäkin - kannattaa naispappeutta ja on ehkä väsynyt siihen, että yhä kaksikymmentä vuotta naispappeuden hyväksymisen jälkeen yritetään löytää porsaanreikiä, joitten avulla päästäisiin naisia karkuun. Kuitenkin, erästä piispaa lainatakseni, naiset ovat pelastaneet luterilaisen kirkon. Ilman pappisnaisia kirkossamme olisi suuri pula papeista, eivätkä siinä auttaisi ne muutamat kymmenet miesteologit, jotka kuulemma odottavat pappisvihkimystä, mutta eivät suostu alttarilla yhteistyöhön naisten kanssa.

Ennustan myös, että kirkkohallitukselle on vaikeaa laatia pykälään homoseksuaalisuutta koskevaa sanamuotoa. Edelleen ennustan, että kevään istuntokaudella kuullaan mielenkiintoisia puheenvuoroja, jos piispainkokous ehtii käsitellä sitä ennen homoseksuaalisuutta koskevan työryhmän mietinnön, ja asiasta saadaan jonkinlainen esitys kirkolliskokoukselle. Tätä ette ole kuulleet minulta enkä minäkään ole kuullut keltään, mutta saattaa ehkä olla, että tulossa on ehdotus rukoushetkeksi parisuhteensa rekisteröineiden henkilöiden puolesta.

Se tulee varmasti olemaan monille kirkolliskokousedustajille liikaa. Moni pelkää, että meillä mennään "Ruotsin tietä", vaikka nyt ollaankin kaukana Ruotsin tilanteesta. Siellähän valtiollisessa lainsäädännössä hyväksyttiin sukupuolineutraalin avioliiton (könsneutral äktenskap) periaate, ja kirkko joutui päättämään, luopuuko se oikeudestaan suorittaa virallisia avioliittoon vihkimisiä vai hyväksyykö se sen, että vihittävät voivat olla samaa sukupuolta. Ruotsin piispatkaan eivät olleet tästä yksimielisiä, mutta vihkioikeuden säilyttävä kanta voitti kirkolliskokouksessa. Kuin pisteeksi i:n päälle oli Ruotsissa juuri äskettäin piispanvihkimys, jossa virkaansa vihittiin Härnösandin piispaksi suomalaissyntyinen Tuulikki Koivunen-Bylund ja Tukholman piispaksi Eva Brunne, jonka puoliso on nainen. He eivät ole suinkaan Ruotsin ensimmäiset naispiispat, mutta taustoiltaan poikkeukselliset.

Että tällaista tällä kertaa, ja paljon jäi sanomattakin. Seuraavaksi lupaan kertoa, miksi mollasin Facebookissa kansanedustaja Pauliina Viitamiestä.

Harto Pönkä räväyttää jälleen: Sosiaalinen media oppimisympäristönä

2009-11-11T09:14:00.001-08:00

Check out this SlideShare Presentation:

Sosiaalinen media oppimisympäristönä

View more presentations from Harto Pönkä.

Torstain väliraportti

2009-11-05T02:43:00.000-08:00

Sen verran pitää eilen kirjoitettua täsmentää, että aloite, jonka kohdalla mainitsin Porvoon hiippakunnan Nuorten kirkkopäivät, koski muitakin mahdollisia aloitteentekijöitä. Siis tarkoitus olisi, että kukin hiippakuntavaltuusto voi itse määritellä, millaisille järjestöille ja yhteisöille se antaa aloiteoikeuden.

Tänään olemme hyväksyneet kirkon keskusrahaston talousarvion ja talous- ja toimintasuunnitelman. Edustaja-aloite, joka koski osallistumista Petroskoin kirkon loppurahoitukseen, sai ratkaisukseen virallisen kolehdin ensi vuonna. Tuomasmessujen radioinnista Radio Dein kautta vuonna 2010 äänestettiin ja asialle myönnettiin rahoitus. Muilta osin talousarvio meni kirkkohallituksen esityksen mukaisena läpi, paitsi että valiokunta nipisti osan kirkolliskokouksen historian kirjoittamiseen tarkoitetusta määrärahasta. Itse käytin pienen kiitospuheenvuoron kirkkohallitukselle, koska budjetissa esitettiin (ja salissa siis hyväksyttiin) kaksi uskonnonopetusta tukevaa määräahaa. Iso raha menee Seurakuntaopiston säätiölle, joka mm. ylläpitää Uskonnonpedagogista instituuttia. Pieni määräraha menee uskonnonopettajien täydennyskoulutukseen liittomme kautta. Katso Seurakuntaopistosta lisätietoja tästä: http://www.srk-opisto.fi/ ja UPI:sta: http://www.srk-opisto.fi/index.php?lk_id=8

Viime keväästä asti on käyty vaihtelevalla intensiteetillä julkista keskustelua uskonnonopetuksen laajuudesta ja luonteesta. Parhaillaan on meneillään peruskoulun opetussuunnitelmauudistus ja tuntijaon pohtiminen. Koska tiedetään, että paineita joidenkin aineiden tuntimäärien lisäämiseen on olemassa, nousee kysymys, mistä vähennettäisiin, kun oppilaiden työpäivää ei voida venyttää. Historiasta tiedämme, että vähennyspaine koskee usein uskontoa, joten julkinen keskustelu aiheesta onkin paikallaan. Paikallaan on myös opettajien tukeminen, sillä varsinkin varhaiskasvattajat ja luokanopettajat saattavat olla uskonnon opettamisessa hankaluuksissa. Perustelen: Esimerkiksi luokanopettajien koulutuksessa on minimaalisen vähän uskontoa, joten jos opettajalla itsellään ei ole harrastuneisuutta asiaan, hän on hyvin riippuvainen valmiista tuntisuunnitelmista ja muusta materiaalista. Huhu myös kertoo, että uskonnon tunteja saatetaan käyttää muiden oppiaineiden tarpeisiin tai vaikkapa ajantäytevideoiden katseluun. Katsokaa huviksenne esimerkiksi Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen sivuja: uskontoa 2 opintopistettä, mikä tarkoittaa neljää tuntia luentoja, 14:ää tuntia ryhmätöitä ja neljää tenttikirjaa. Näillä opinnoilla pitäisi siis kyetä hoitamaan kokonainen oppiaine! https://www10.uta.fi/opas/opintojakso.htm?rid=1351&idx=0&uiLang=fi&lang=fi&lvv=2009

Toinen kohta, jossa tukea tarvittaisiin, ovat pienet yläkoulut, jossa ei ole pätevää uskonnonpettajaa, vaan opetusta hoitaa jonkin muun aineen opettaja, jolla sattuu olemaan vajaa tuntimäärä omassa aineessaan tai joka muusta syystä suostuu ottamaan itselleen uskonnon tunnit. Tuen kohdistaminen näille opettajille olisi todella tärkeää, koska heiltä saattavat kokonaan puuttua uskonnon aineopinnot, mutta en osaa oikein arvella, miten se parhaiten tapahtuisi. Suurissa yläkouluissa ja lukioissa on pääsääntöisesti alalle koulutetut opettajat, joten siellä tuen tarve on vähemmän akuutti, mutta kuitenkin olemassa, erityisesti nuorten opettajien parissa.

Keskiviikon asioita

2009-11-04T09:44:00.000-08:00

On näköjään mahdotonta raportoida kaikesta, mitä kirkolliskokouksessa keskustellaan ja päätetään, mutta tässä jokunen poiminta: Tänään hyväksyttiin kirkolliskokouksen uusi työjärjestys, jolla mm. perustetaan seuraavan nelivuotiskauden alusta kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta. Valiokunnan luonne tulee luultavasti olemaan hiukan erilainen kuin muiden, sillä yleensä valiokunnat käsittelevät täysistunnon niille osoittamia aloitteita. Tulevaisuusvaliokunnan odotettaneen pohtivan laajempiakin näkyjä.

Tosin omasta käsikirjavaliokunnastani on kerrottava sen verran, että olemme tänään työskennelleet, vaikka meillä ei olekaan käsiteltäviä aloitteita. "Ylimääräinen" aika antaa meille mahdollisuuden seurata, miten viime keväänä hyväksytyn mietintömme toimeenpano etenee, ja muutenkin keskustella tärkeistä asioista. En kuitenkaan kerro keskusteluista tarkemmin, koska valiokuntatyöskentely ei ole julkista. Jossakin vaiheessa jollakin tavalla varmaan työmme tuloksia tulee julkisiksikin. Mietintöhän siis koski seurakuntien jumalanpalveluselämän kehittämistä.

Äänestysnappia painamaan pääsimme äsken, kun Porvoon hiippakunnasta tullut aloite Nuorten kirkkopäivien (Ungdomens kyrkodagar) aloiteoikeudesta hiippakuntavaltuustolle meni äänestykseen. Valiokuntamietinnössä sitä esitettiin raukeamaan, mutta salissa se päätettiin lähettää kirkkohallitukselle työstettäväksi. Mikäli oikein käsitän, valiokunta ei löytänyt järjestelmää, jolla eri hiippakunnat saataisiin tasa-arvoisiksi, koska muissa hiippakunnissa ei ole vastaavaa järjestelmää. Täysistunnossa kuitenkin ilmeisesti ajateltiin, ettei se saa olla este hyvän ja luovan käytännön edistämiselle - varsinkin kun juuri olimme hyväksyneet mietinnön, joka koski nuorten kuulemisen ja osallisuuden vahvistamista.

Nyt ryntään kuulemaan keskustelua arkkipiispan vaalista ja jatkan myöhemmin!
Virpi

Tärkeitä aiheita

2009-11-03T09:03:00.000-08:00

Siis kirkolliskokouksessa. Useimmat valiokunnat ovat tänään työskennelleet koko aamupäivän ja työskentelevät parhaillaankin. Käsikirjavaliokunnalla ei ole työstettäviä asioita, joten me puuhaamme jotain muuta tärkeää tai vähemmän tärkeää. Eilen pidimme järjestäytymiskokouksen, jossa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Porvoon tuore piispa Bjön Vikström. Hänhän aloitti tehtävässään viime sunnuntaina ja joutui heti kirkolliskokoukseen! Valiokuntamme kokoontuu kyllä vielä työsarkaamme kuuluvien asioiden äärelle, vaikkei meillä virallista asialistaa olekaan.

Täysistunnossa käytiin eilen läpi 17 kohdan lista ja ko. asiat lähetettiin valiokuntiin valmisteltaviksi. Kirkon keskusrahaston budjetin kokonaisuudesta keskusteltiin varsin vähän, sen sijaan puheenvuoroja käytettiin kahdesta edustajien tekemästä talousarvioaloitteesta, joissa pyydettiin 100 000 euron määrärahaa Petroskoin luterilaisen kirkon rakentamisen viimeiseen vaiheeseen ja tuomasmessujen radiointiin ensi vuodelle n. 20 000 e. Talousarvion käsittely on siitä mielenkiintoista, että isot, satojentuhansien määrärahat menevät keskusteluitta ja sitten rahamäärältään paljon pienemmät kirvoittavat edustajien kielet. Tuomasmessun radiointiin pyydetään pariakymmentä tuhatta, ja kuvittelen, että joissakin miljoonahankkeissa tuollainen summa hupsahtaa helposti läpi käsien. Täytyy vain toivoa, että ne, jotka rahojen käytöstä sitten käytännössä lopulta päättävät, ovat viisaita ja vastuullisia. Olin hiukan varautunut käyttämään puheenvuoron uskonnonopetuksen tai pikemminkin opettajien tukemisesta, mutta talousarvioesityksessä oli määrärahat kahteen tällaiseen kohteeseen esitetty myönnettäväksi, niin en sitten viitsinyt tuhlata muiden edustajien aikaa jo eteenpäin menossa olevan asian vauhdittamiseen. Katsotaan sitten, onko aihetta palata teemaan, kun talousarvio tulee valiokunnasta takaisin täysistunnon käsittelyyn.

Jonkin verran keskusteltiin myös toisen helluntaipäivän palauttamisesta, josta on kaksi samansisältöistä aloitetta. Asia on sinänsä hyvä ja sai kannatusta, mutta noinkohan tuo enää onnistuu, työmarkkinajärjestöt saattavat pistää hanttiin. Katsotaan!

Teologisesti mielenkiintoinen teema on sopimus metodistikirkon kanssa (sekä suomen- että ruotsinkielisen). Kirkkojenvälisiä neuvotteluja on käyty jo usean vuoden ajan, ja niissä on tehty perusteellista työtä ja pureuduttu siihen, miten kumpikin kirkko ymmärtää ja tulkitsee kristillisen kirkon perusopetuksia, mm. vanhurskauttamista, pyhitystä ja sakramentteja. Eroja aivan ilmiselvästi on, mutta monissa asioissa on myös saavutettu entistä syvällisempää ymmärrystä toisen kirkon opetuksista, ja niinpä nyt esitetään, että solmittaisiin sopimus, joka mm. mahdollistaisi osallistumisen ehtoolliselle puolin ja toisin näissä kirkkokunnissa. Vastustaviakin puheenvuoroja kuultiin, mutta esityksen kannattajat katsovat, että "riittävä yksimielisyys" on saavutettu. Luettuani esityksen pohjana olevan asiakirjan, jossa tosiaankin on syvällistä teologiaa, olen omasta puolestani valmis äänestämään sopimuksen puolesta.

Tänään istuttiin klo 13:sta 17.15:een keskustelemassa ns. virkamiesoikeudellisesta paketista. Tarkemmin sanottuna siis lakivaliokunnan mietinnöstä, joka perustuu kirkkohallituksen esitykseen, jossa ehdotetaan kirkkolakiin muutoksia, joilla saatettaisiin ajan tasalle ja nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi lainsäädäntö, joka koskee kirkon palveluksessa virkasuhteessa olevia työntekijöitä. Tällä hetkellä lainsäädäntö on sekava ja vanhentunut ja hankalasti käytettävä. Vastaava lakiesityshän jo taannoin kaatui kirkolliskokouksessa, ja henkilökohtaisesti toivon, että tämä ei kaatuisi, vaikka salissa tullaankin ilmeisesti äänestämään siitä, hyväksytäänkö ehdotus vai lähetetäänkö se edelleen jatkovalmisteluun vai peräti hylätäänkö. Olen lähdössä iltalenkille, joten kirjoitan asiasta tarkemmin myöhemmin, mutta sanonpahan vain, että keskustelussa ammuttiin aika kovilla panoksilla!

Kansliapäällikkö rokotti kirkolliskokousta

2009-11-02T10:22:00.000-08:00

Kirkolliskokouksen täysistuntoviikon perinteisiin kuuluu ensimmäisenä päivänä nautittavat valtion tarjoamat kahvit ja tervehdys. Tällä kertaa puheosuuden esitti opetusministeriön kansliapäällikkö Harri Skog. Hän aloitti esityksensä riittävän kaukaa eli vuodesta 1809, jolloin saivat alkunsa monet nykyisenlaiseen Suomeen johtavat kehityslinjat, mm. opetusministeriön edeltäjän, kirkollistoimikunnan perustaminen ja kirkon vähittäinen itsenäistyminen valtion huomasta. Tuona vuonna 200 v. sitten Suomi lakkasi olemasta Ruotsin valtakunnan itäinen maakunta, ja syntyi autonominen Suomi osana Venäjän keisarikuntaa.

Kansliapäällikkö muistutti myös monien tärkeinä pitämiemme yhteiskunnallisten arvojen, kuten ihmisarvon ja heikoimmista huolehtimisen olevan alkuperältään kristillisiä. Puheenvuoro päättyi muistutukseen toisesta juhlavuodesta, sillä marraskuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta YK:n Lapsen oikeuksien julistuksesta, johon liittyvän sopimuksen Suomi ja muut maailman maat paitsi Somalia ja Yhdysvallat ovat allekirjoittaneet. Okei, Skog ei sanonut tuota viimeksi mainittua, mutta en malttanut olla sitä mainitsematta. Skogin mukaan lasten oikeuksia edistetään nyt maassamme kehittämällä lainsäädännön ja muun päätöksenteon lapsivaikutuksien arviointia sekä päätöksentekovaiheessa että toimeenpanon seurannassa. Omasta puolestani muistutan mieliinne, että kirkolliskokoukselle tehtiin viime keväänä edustaja-aloite, jossa esitettiin lapsivaikutusten arvioinnin kehittämistä kirkossamme ja sen seurakunnissa. Itsekin olin tämän aloitteen tekijöiden joukossa.

Entä se rokotus? Puheensa keskivaiheilla kansliapäällikkö Skog kertoi olleensa eräässä tilaisuudessa, jossa oli voimallisesti todistettu sikainfluenssarokotteen ottamisen hyödyllisyydestä, joten kansliapäällikkö suositteli rokotetta myös kaikille kirkolliskokousedustajille. Melkein menimme jonoon, mutta hänellä ei kuulemma ollut rokotetta mukanaan...

Katso tästä kansliapäällikön puhe - tosin ilman rokotusepisodia!http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/8A6AB2E661397051C225766200476A19/$file/Harri%20Skogin%20puhe.pdf

Ja täältä löytyy linkkejä kirkolliskokousedustajien blogeihin:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI

Avaus on avattu

2009-11-02T02:08:00.001-08:00

Tervehdys!
Hyökkäsin aamuvarhaisella saunaan ja uimaan ja sain kirkolliskokouksen ensimmäisen päivän käynnistymään mukavasti - ja mikäs siinä, kun tulin kokouspaikkakunnalle niin hyvissä ajoin eilen, että ehdin sukuloimaan ja olin vielä ajoissa nukkumaan menossa. Kiitos kyydistä ja muusta vieraanvaraisuudesta Vinkkilässä! Päivän virallinen osuus alkoi messulla Maarian kirkossa. Jumalanpalvelus tälläkin kertaa oli napakasti mutta arvokkaasti toimitettu ja erinomaisesti saarnattu, kiitos tamperelaisille piispa Revon johdolla. Tänne kannattaa melkein tulla jumalanpalveluksien vuoksi! Sitten pidettiin lyhyt avajaisistunto, jossa tosin vain todettiin päivän aikataulu ja käsiteltävät asiat.Aloitamme työskentelyn isoilla asioilla, ainakin rahallisesti, sillä käsiteltäväksi tulevat kirkon keskushallinnon budjetti ja toimintasuunnitelma ensi vuodelle. Olen suunnitellut pientä puheenvuoroa mihinkäs muuhun kuin omaan alaani uskonnonopetukseen liittyen, mutta katsotaan, tuleeko sille sopivaa tilaisuutta. En viitsi väen vängällä mennä pönttöön, jos ei ole aihetta. (Kuulitteko tässä pienen omahyväisen sävyn: "...toisin kuin jotkut, jotka hukkaavat muiden aikaa puhumalla uudestaan samoja asioita, jotka on jo käsitelty...") Palataan asiaan!

Virpi

Kirkolliskokousviikko aluillaan

2009-11-01T12:24:00.000-08:00

Tervehdys, Lukijat!

Turun-reportterinne on asemissaan: huomisaamuna aloitetaan yhdeksältä avajaisjumalanpalveluksella ja sitten heti ensimmäisellä täysistunnolla. Katsokaa tiedotetta käsiteltävistä asioista tästä linkistä - minä menen nyt nukkumaan. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/8BB6AA0DCE4C9C31C225765B0044F9A1?OpenDocument&lang=FI

Hyvää yötä!
Virpi

Podengosta

2009-10-04T12:44:00.000-07:00

Tervehdys!

Podengo ei siis ole marsu vaan koira, kuten kuvista näette. Tarkemmin sanottuna Tepsu siis on pieni sileäkarvainen portugalinpodengo. Podengoja on erilaisia (esim. ibizanpodengo), ja näitä portugalilaisiakin kuusi muunnosta: iso, keskikokoinen ja pieni sekä sileä- ja karkeakarvainen. Suomessa tiettävästi on vain pieniä ja keskikokoisia.

Podengot ovat metsästyskoiria, vaikka moni ei sitä usko, kun meidän koiraa katselee, se kun ei ole paljon kissaa isompi. Paino on noin 4,5 kg ja korkeutta himpun enemmän kuin kissalla tai mäyräkoiralla. Suomessa podengot eivät metsästä (paitsi jos pääsevät karkuun ja ottavat saalista kiinni ominpäin), mutta rodun kotiseudulla niitä käytetään kaniinien ja muun pienriistan metsästykseen. Rusakkoa kohtaan meidän Tepsu ei tunne metsästysintoa, niitä kun on tullut pari kertaa vastaan, mutta linnut, oravat, siilit, naapurin kissa ja kaikki vastaantulevat koirat kiinnostavat. Podengoharrastajat (joita me emme ole, meillä vain sattuu olemaan sellainen) vievät koiriaan agilitykentille ja vinttikoirien kilparadoille, jotta ne saavat purkaa loputonta tarmoaan.

Podengoja sanotaan arkaaiseksi roduksi, se on siis vanha rotu, jota ei ole jalostamalla muunneltu. Se merkitsee, että podengoilla on jäljellä vahvat lauman suojelemisvaistot, se esimerkiksi haukkuu herkästi varoittaakseen vaarasta ja saattaa olla ärhäkkä vieraille. Nämä siis metsästysvietin lisäksi. Siksi podengo ei ole paras kerrostalokoira eikä vanhan mummelin seurakoira - enkä ole ihan varma pikkulapsiperheestäkään. Mutta sopivassa kodissa ja hyvin koulutettuna se on tosi hauska ja reipas koira. Vie emännän lenkille kaksi kertaa päivässä satoi tai paistoi. Mieluummin tietysti paisteella, sillä etelän maista tulevan koiran turkki ei oikein meikäläisissä oloissa riitä. Talvella sillä pitää olla takki päällä tai sitten on suoritettava aika nopeaa liikettä... Toisaalta se on hyvin seurallinen ja viihtyy lauman keskellä - sylissä, jos suinkin mahdollista.

Hupaisinta meidän koirassa on ehkä se, miten se saa kaikki hyvälle tuulelle. Se juosta tipsuttelee pienillä jaloillaan kuin vietereillä, häntä ja korvat pystyssä sen näköisenä, että kivaa on koko ajan. Podengon korvat ovat erittäin ilmeikkäät ja niiden lukemattomista eri asennoista voi nähdä, mitä sillä on mielessä. Tepsu on lisäksi kehittänyt oman tervetuliaisrituaalin: kun joku perheenjäsen tulee kotiin, innosta kiemurteleva koira etsii jotakin suuhunsa, vaikka sukan, jos ei muuta löydä,ja sitten ulvahtelee iloiset tervehdykset. Näettekö muuten, miten se hymyilee ylimmässä kuvassa?

koiran äitsy
Virpi

PLE

2009-10-02T11:32:00.000-07:00

Tuo merkillinen kirjainyhdistelmä aiheutti kysymysmerkin Facebookissa, ja koska selitys ansaitsee enemmän tilaa kuin FB-päivityksessä on, niin tulkoon se siis tänne. PLE on lyhenne sanoista Personal Learning Environment. Suomeksi siis "henkilökohtainen oppimisympäristö".

Sen taustalla on käsitys ihmisestä aktiivisena oman oppimisensa rakentajana ja oppimisesta monenlaisten Internet-pohjaisten välineiden kautta - myös ja erityisesti yhdessä toisten ihmisten kanssa. Oppija (joita me kaikki olemme) voi koota yhteen ja samaan paikkaan, siis samaan Internet-palveluun hyvin monenlaisia juuri häntä itseään kiinnostavia asioita. Sitten ei tarvitse surffailla ympäri nettiä etsimässä, että missäs sekin mielenkiintoinen / tärkeä / hauska juttu oli. Tällaisen PLE-pohjan tarjoaa ihan ilmaiseksi esim. http://www.netvibes.com.

Netvibesiin voi koota esimerkiksi itselleen tärkeitä Internet-sivuja, siis sellaisia, joita käyttää usein. (Harvemmin käytetyt kannattaa tallettaa kirjanmerkkeinä esim. delicious.com-palveluun.) Vielä hienompaa on, että Netvibesiin saa upotettua kuvia, diaesityksiä ja videoita erilaisista jakopalveluista, kuten Flickristä, Slidesharesta ja Youtubesta. Erittäin kätevää on koota blogit ja muut sivut, joissa on RSS-syöte omalle sivulle: uudet päivitykset ja blogikirjoitukset näkyvät Netvibesissa, eikä tarvitse käydä muualla tsekkaamassa, onko lempibloggari postanut uuden ruokaohjeen. Sinne saa myös esim. ajantasaisena lehtien nettisivuille tulevat uutiset.

PLE:tä voi käyttää esim. oman opiskelun tai ammatillisen kasvun välineenä, opiskelijoiden ohjaamiseen (koska siellä olevia asioita voi myös jakaa toisille), tai sitten vaan viihtymiseen - tai näihin kaikkiin. Eri asiat voi jakaa eri välilehdille ja erikseen voi määritellä, mitkä asiat ovat julkisella sivulla, mitkä yksityisellä oman salasanan takana. Käykää katsomassa vaikka minun "vibeäni", jonka yksityisellä puolella tosin on verrattomasti enemmän tavaraa kuin julkisella. Tässä blogissa en voi enkä jaksa perinpohjaisesti selittää kaikkia netvibesin toimintoja, mutta ottakaa hihasta, niin kerron lisää.

Yritin etsiä netistä selostuksia PLE:stä, mutta löytyi kovin huonosti. Tässä kuitenkin yksi englanninkielinen sivu ja minun vibeni osoite.
http://net.educause.edu/ir/library/pdf/ELI7049.pdf
http://www.netvibes.com/virpiloi
Antoisaa illanjatkoa!

toivoo
jälleen kerran kouluttautunut viisastelijanne
Virpi

Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet, napattu Slideshare.netistä

2009-10-02T11:02:00.001-07:00

Check out this SlideShare Presentation:

Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet

View more presentations from Harto Pönkä.

Myth and Legends, napattu Slideshare.netistä

2009-10-02T01:10:00.001-07:00

Check out this SlideShare Presentation:

Myth and Legends

View more presentations from krobinson.

Megasti mangaa

2009-09-11T11:50:00.000-07:00

Lupasin taannoin kirjoittaa jotakin esittelyä ja kenties analyysiäkin japanilaisen sarjakuvan eli mangan ja animaatioiden eli animen harrastamisesta. Tekstini perustuu harrastajien seuraamiseen ja Katja Valaskiven tutkimukseen ”Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa”, joka on ilmestynyt Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuna A110/2009.

Ilmiön alkuperä on siis tietysti Japanissa, jossa sarjakuvat ja animaatiot ovat jo pitkään olleet valtavan suosittuja. Sieltä se sitten on levinnyt ensin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan; Suomeen toden teolla 2000-luvulla. Japanissa suosituin mangan levitystapa on ollut paperille painetut kirjaset, mutta muualla televisio ja yhä enemmän Internet ovat olleet levikin takaajana. Kuulemma Japanissakin alkaa mobiilimanga eli Internetistä kännykkään ladattava manga saada yhä enemmän sijaa.

Suomessa harrastamiseen kuuluu tietysti sarjakuvien lukeminen ja elokuvien katselu, mutta se on vain pieni osa kokonaisuutta. Sarjakuvia julkaistaan suomeksi n. 170 nimekettä vuodessa, ja lisäksi kielitaitoiset fanit hankkivat suosikkisarjojaan muilla kielillä. Hankkiminen tarkoittaa joko ostamista uutena tai käytettynä tai lukemista / katselemista Internetin välityksellä. Suomessa julkaistaan myös alan aikakauslehtiä. Meillä harrastajat ovat suurelta osin nuoria tyttöjä, mutta Japanissa kaikenikäisiä. Siellä sarjakuvat ovat usein sisällöltään selvästi ”aikuisviihdettä” seksi- ja väkivaltakuvauksineen, mutta Suomessa on tarjolla lähinnä nuorisosarjoja.

Lisäksi harrastus voi kattaa laajan kirjon erilaista tekemistä. Kuten:
- Omien manga-aiheisten kuvien ja sarjakuvien piirtäminen, niiden lataaminen Internetiin ja toisten kuvien katselu ja kommentointi. Osa kuvista on puhtaasti jäljennöksiä, mutta osa on kuva-aiheiden ja henkilöhahmojen kierrätystä. Myös valokuvia ja videoita laitetaan toisten katsottaviksi ja kommentoitaviksi.
- Fic-kirjoittaminen, joka tarkoittaa omien tarinoiden kirjoittamista jonkin sarjan hahmoista. Nämäkin ladataan nettiin. Kielitaitoiset harrastajat tekevät epävirallisia mutta suosittuja fanikäännöksiä sarjakuvista.
- Cossaus eli cosplay eli costume play = pukeutuminen mangahahmoiksi. Tähän liittyy vaatteiden, päähineiden, aseiden ja monenlaisen muun rekvisiitan ostaminen tai itse valmistaminen. Ryhmäcossissa joukko harrastajia valitsee hahmot samasta sarjakuvasta. Harrastajien tapahtumissa esitetään myös sketsejä, jotka ryhmä suunnittelee ja toteuttaa. Pukujen ja rekvisiitan valmistamiseen liittyy tutoriaalien tekeminen, jossa siis kaavat, ohjeet ja kuvat tekemisen eri vaiheista dokumentoidaan ja ladataan nettiin toisten käytettäviksi.
- ”Erno-pukeutuminen” = arkena pukeudutaan vaatteisiin, jotka eivät ole varsinaisia cosseja, mutta joista harrastajat tuntevat toisensa. Musta, punainen, valkoinen tai violetti väri, lyhyet hameet, paksut sukkahousut ja raidalliset polvisukat ovat tavallisia. Jotain yhtymäkohtia goottityyliin on, mutta kesympänä, tyttömäisenä versiona. Poikia on muuten harrastajissa paljon vähemmän kuin tyttöjä, mutta jonkin verran kuitenkin.
- Toisten harrastajien tapaaminen joko Internetin yhteisöissä, miiteissä, larpeissa tai coneissa. Miitti on harrastajaporukan epävirallinen kokoontuminen, jonne saatetaan matkustaa pitkienkin matkojen takaa. Larppi on liveroolipeli, joka on ehkä tunnetumpi fantasiakirjallisuuden harrastuksen puolelta. Con on ohjelmallinen tapahtuma, jossa luentojen, kilpailujen (esim. paras puku) yms. aktiviteettien lisäksi hengaillaan ympäriinsä, tavataan tuttuja, otetaan valokuvia ja kiljutaan. (Viimeksi mainittu on omaa kokemusta…) Esim. vuosittainen Animecon kokoaa yhteen lähemmäs 10 000 harrastajaa.
- Japanilaisen musiikin (Japan pop tai J-rock) kuunteleminen joko Internetistä, levyiltä tai keikoilla. Yhtyeet tulevat siis jopa Suomeen. Myös tanssi kuuluu asiaan: netissä olevien videoiden avulla opetellaan tanssien liikesarjat.
- Rekvisiitan hankkiminen. Cossiasujen ja niihin kuuluvien tavaroiden (peruukit, laukut, kellot, lasit, kengät, korut ym.) lisäksi on tarjolla figuureja (hahmojen pienoismallinukkeja), pehmoleluja, julisteita ja monenmoista pikkutavaraa. Tosin Suomessa oheistuotekauppa on pienempää kuin monissa muissa maissa, mutta se on varmasti kasvavaa liiketoimintaa. Suomessa toimii yrityksiä, jotka tuovat ko. tavaraa maahan, mutta nettikaupan helppouden vuoksi sitä ostetaan myös suoraan ulkomailta.
- Toimiminen yhdistyksissä. Valtaosa kymmenistä tuhansista harrastajista ei kuitenkaan kuulu yhdistyksiin. Osa manga- ja animetapahtumista ja Internet-sivuista on yhdistysten järjestämiä, mutta Internet on mahdollistanut epävirallisten harrastajaryhmien oman toiminnan. Toki mukana on myös kaupallisia yrityksiä.

Olikohan tässä tarpeeksi? Voi tietysti olla, että jotain jäi mainitsematta, mutta luettelo antanee kuvan harrastuksen monipuolisuudesta. Katja Valaskivi toteaa tutkimuksessaan, että siinä olisi paljon aihetta perusteelliseen tieteelliseen tutkimukseen, mutta uskallan kuitenkin esittää pari epätieteellistä näkemystä.

Harrastuksessa on paljon hyvää. Se kokoaa nuoria verkostoksi ja ystäväpiiriksi ympäri Suomen ja ympäri maailman. Internetin vuoksi ei ole niin suurta väliä, missä asuu, harrastukseen voi osallistua syrjäseuduillakin ja vaikka paikkakunnalla ei olisi muita harrastajia. Se edistää monia taitoja: ompeleminen, askartelu, piirtäminen, kirjoittaminen, englannin (ja joillakin jopa japanin) kielen taito ja sosiaaliset taidot. Se voi tukea eri kouluaineiden, kuten historian ja maantieteen opiskelua. Jotkut saavat ehkä joskus harrastuksestaan ammatin joko piirtäjänä, kääntäjänä, rekvisiitan valmistajana tai muuna alan yrittäjänä.

Toisaalta asialla on varjopuolensa. Harrastuksesta voi tulla erittäin koukuttava, koska se houkuttelee roikkumaan tietokoneen ääressä. Se voi erottaa paikallisesta kaveripiiristä, joka ei jaa harrastusta, koska yhteiset puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet puuttuvat. Kovin harvinaista ei ole kiusatuksi tuleminenkaan. Cossaus, rekvisiitta ja matkat tapahtumiin maksavat myös paljon. Vaikka puvut tekisi itse, pelkkien kankaiden hinnaksi tulee helposti useita kymmeniä euroja, puhumattakaan muista kuluista. Harrastajat eivät myöskään yleensä piittaa tuon taivaallista tekijänoikeuksista.

Nuori voi myös törmätä Internetissä ikäkaudelleen sopimattomiin aiheisiin, vaikka ei haluaisikaan – ja varsinkin jos haluaa olla utelias. Japanilaisten sarjakuvien ja piirrosfilmien maailmankuva on hyvin toisenlainen kuin mihin länsimaissa on totuttu; shintolainen tausta näkyy mm. siinä, että tämänpuoleisen ja henkien maailman raja on hyvin häilyvä, samoin ihmisen ja eläimen. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuuteen suhtautuminen poikkeaa myös meikäläisestä, samoin ihmisten välisten suhteiden luonne ja kuvaus. Shintolainen ja kungfutselainen etiikka ovat ratkaisevasti erilaisia kuin kristillinen. En voi olla mielessäni aprikoimatta, onko omassa perheessä annettu kasvatuspohja niin vahva, että se kestää ja että nuori osaa erottaa, mikä on leikkiä ja harrastusta ja mikä todellisuutta.

Parhaillaan on menossa cossiviikko, joten jos olette nähneet merkillisiin asuihin pukeutunutta nuorisoa kaduilla, tiedätte nyt, mistä on kysymys. Ihmetyttää vain, kuinka kauan harrastus kestää – nähdäänkö meillä tulevaisuudessa nelikymppisiä ja kuusikymppisiä cossaajia tai divarin mangahyllyn penkojia?

Terveisin
mangamutsi Virpi

Ruusupensaassa satoa korjaamassa

2009-07-21T09:44:00.000-07:00

Lupasin teille, hyvät Lukijat, lisää ruokajuttuja, ja nyt täytyy kirjoittaa ainakin yksi ennen kuin ruusujen kukinta menee ohi. Pihassani - joka EI siis ole mikään hieno puutarha - kasvaa jokunen pensas valamonruusuja. Olen jo muutamana kesänä tehnyt niiden terälehdistä ruusuhyytelöä, ja viime kesänä tein Vivi-Ann Sjögrenin ohjeella ruusuhilloa. Tänä kesänä olen sitten tehnyt sitä jo kolme annosta, mutta nyt taitaa sesonki olla ohi. Vaikka yhdestä annoksesta tulee vain 3 - 4 vauvanruokapurkillista hilloa, täytyy terälehtiä kerätä aika paljon. Jos siis pihassasi on vain yksi pensas, mene etsimään muualta lisää, mutta ei tietenkään teiden varsilta. Harmi sinänsä, sillä sieltähän satoisia kurtturuusuja löytäisi vaikka kuinka paljon... Tämä hillo on mielestäni oiva tuliainen hyvän ruoan ja erikoisuuksien ystäville. Ruusukimppu purkissa!

Ruusuhillo

1 litra kevyesti sullottuja ruusun terälehtiä, huom. tuoksuvaa lajiketta!
1 rkl sitruunankuorisuikaleita (keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan

Nypi pois terälehtien tyvessä oleva valkoinen piikki. Keitä lehtiä ja sitruunankuorta vedessä 5 - 10 minuuttia. Tässä vaiheessa keitos saattaa näyttää surkean hailakalta, mutta sokerin lisääminen muuttaa värin suorastaan jalokivimaiseksi. Kaada siis sekaan hillosokeri ja keitä vielä 5 - 10 minuuttia. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Anna hillon jäähtyä jonkin verran ja sekoita muutaman kerran, jotta terälehdet asettuvat tasaisesti hilloon. Purkita pieniin purkkeihin. Tarjoa vastapaahdetulla leivällä, rapeilla letuilla, jäätelön tai miedon vuohenjuuston kera. Mikäli haluat maustaa hillon, lisää keittämisen alkuvaiheessa jotakin seuraavista: kanelitanko, vaniljatanko, tähtianis, rusennettu kardemummankota, pala lakritsijuurta tai tuoretta inkivääriä suikaleina.

Omat kommentit: Kerään terälehtiä suoraan pensaasta, kun näen, että jokin kukka on täysin auennut tai jo osittain varissut. Maasta kerään virheettömiä lehtiä puhtaalta nurmikolta. Tuulisen poutapäivän ilta on paras aika keräämiseen; sade pilaa lehdet nopeasti. En ole varma, onko valkoisten osien nyppiminen välttämätöntä, mutta olen kuitenkin tehnyt sen. Taustalla voi kuunnella jazzia, ja perataanhan muutkin hilloainekset. Samalla voi hätistellä pikkuötökät pois lehdistä. Hillon makuun ja koostumukseen vaikuttavat ruusulajike, terälehtien määrä, sitruunan määrä ja keittoaika. Itse en ole kokeillut muita makuaineita kuin sitruunaa, mutta sitä ainakin kannattaa lisätä, sillä muuten hillosta tulee liian äitelää. 1 rkl sitruunankuoren suikaleita on aika vaikeasti mitattava määrä, joten olen vedellyt pestyn sitruunan pinnasta kuorimaveitsellä muutamia reiluja suikaleita keitoksen joukkoon. Tämä toimii sikäli hyvin, että suikaleet on helppo onkia pois hillosta purkitusvaiheessa, ne kun eivät kuitenkaan pehmene syömäkelpoisiksi. Kuumennan purkkeja 115-asteisessa uunissa jonkin aikaa ja keitän kannet kattilassa vesitilkassa. Veden voi sitten kaataaa pois tai onkia kannet keittiöpihdeillä hetkeksi kuivahtamaan ennen purkkien sulkemista. Hillo on hyvin makeaa, mutta vahvasti ruusun makuista, joten itse ainakin käytän sitä aika vähän kerrallaan. Tämänkesäinen keksintöni on syödä hilloa riisipuuron päällä!

Vivi-Annin keittokirjassa on muitakin ruusuohjeita, joten piipahtakaapa kirjastoon tai kirjakauppaan. Olen kerännyt netistä ja kirjoista myös muita ruusuhillo-ohjeita sekä ruususiirapin ja ruusujuoman ohjeet, mutta en rupea kaikkia tähän kirjoittamaan, etsikää itse tai ottakaa yhteyttä, jos haluatte niitä itsellenne. Jälkiruokahyytelön voin kuitenkin vielä naputella. Se on käsin kirjoitettuna kansiossani, joten alkuperä on tuntematon.

Ruusuhyytelö

Mittaa kattilaan 5 dl vettä ja yksi täyteen painettu litran mitta punaisia ruusun terälehtiä. Keitä 10 minuuttia, sekoittele ja jätä kannen alle hautumaan 10 minuutiksi. Siivilöi lehdet pois ja puserra joukkoon ½ sitruunan mehu. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää joukkoon hyytelösokeria pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita niin kauan, että liemi on sileää ja kuulasta. Kerää vaahto pois pinnalta ja kaada liemi pieniin, kerralla käytettäviin tölkkeihin hyytymään. Paina haarukan avulla muutama tuore ruusunlehti hyytelön joukkoon koristeeksi tai peitä sen pinta terälehdillä. Hyytelö näyttää kauniilta sileässä lasitölkissä. Tarjoa jälkiruokavanukkaan lisänä tai paahtoleivällä.

Omat huomiot: Tässä ohjeessa ei puhuta terälehtien nyppimisestä mitään, mutta ihan hyvää tulee. Kuvittelen, että tästä saisi kauniin kerrosjälkiruoan jonkin maitopohjaisen hyytelön tai vanukkaan kanssa. Jos jättää ruusunlehdet pois tai käyttää kokonaista ruusua koristeena, voi hyvin arvuutella vierailla, mistä eksoottinen jälkiruoka on tehty! Huomaa, että tämä hyytelö ei säily jääkaapissakaan paria päivää kauempaa.

Jokunen kesä sitten söin Tertin kartanossa Mikkelin lähellä ruususorbettia, joka oli tehty heidän omasta nimikkoruusustaan. Se oli valkoista ja ymmärtääkseni kanelilla maustettua, mutta resepti oli tietenkin salainen. Ehkä ensi kesänä kerkiän kehittelemään oman sorbettireseptin! Tertissä kannattaa muuten hyvän ruoan ja puutarhan ystävien piipahtaa, sillä kartanon ruoka on kuuluisaa muutenkin kuin jälkiruoastaan. http://www.tertinkartano.fi/ Lähellä on myös toinen käymisen arvoinen paikka, Kenkäveronniemi, josta myös saa hyvää ruokaa ja puutarhailoa. http://www.kenkavero.fi/index.php?pg=1 Ehkä toinen paikka, kun tulette meille kylään ja toinen kotiinpäin mennessä?

Virpi, jonka motto taitaa olla: jos johonkin rupeaa, kuten ruusuihin, kannattaa tehdä se perusteellisesti ;)

J.K. meinasin unohtaa mainita, että jos ruusunlehtiä ei ole tarpeeksi hilloon tai hyytelöön, ne voi kuivattaa ja käyttää talvella teen mausteena. Ja vielä viimeiseksi Jamie Oliverin Ruusuliemi:

Keitä yhtä paljon vettä ja sokeria 10 minuutin ajan. Jäähdytä hiukan ja lisää kunnon kourallinen ruusun terälehtiä. Tarjoa esim. mansikkasoseeseen sekoitettuna mansikoiden ja hunajakerman kera.

Matka-aatoksia

2009-07-20T12:47:00.000-07:00

Tervehdys. Tulinpahan tehneeksi sen havainnon, että kannattaisi matkustella heti alkukesästä. Sain nimittäin tänä kesänä stressiunet eli painajaisenpoikaset katkeamaan vasta heinäkuun puolivälissä. No, se siitä. Matkustelu ei ollut tällä kertaa suurisuuntaista, sillä kävin paikoissa, joissa olen ennenkin käynyt, mutta ainahan jokainen matka on uusi elämys. Tukholmassa satoi, Helsingin Kaapelitehtaalla oli jopa alle miljoona kummallisesti pukeutunutta otusta ja Schleswig-Holsteinissa oli hienot säät.

Teimme siis pikaristeilyn Tukholmaan, joka on tietenkin hieno kaupunki, mutta en nyt rupea sen nähtävyyksiä rupea kehumaan, katsokaa itse matkailusivuilta. Parhaat tuliaiset ostin keskiaikamuseon kaupasta, vaikka museo onkin remontissa ja sen näyttelystä oli vain pieni osa nähtävissä Sergeltorgetilla. Hyvä syy siis mennä uudestaan, kunhan remontti on valmis.

Kaapelitehtaan kummajaiset olivat tietenkin mangan ja animen eli japanilaisen sarjakuvan ja animaatioiden harrastajia. Useimmat mukana olleet harrastavat myös cosplayta eli pukeutuvat jonkin sarjakuvahamon näköiseksi. Monet puvut vaativat vaatteiden lisäksi monenlaista rekvisiittaa, kuten aseita tai päähineitä. Niitä sitten ostetaan netin kautta tai tehdään itse. Meidänkin perheessä on näitä asuja värkätty... Kirjoitan aiheesta lisää, kunhan luen siitä tehdyn tutkimuksen, joka odottaa yöpöydälläni noin 20 muun kirjan joukossa.

Jos googlaatte kuvahaun sanalla cosplay, niin kuviahan riittää, mutta kannattaa muistaa, että ne tulevat kaikkialta maailmasta; suomalaisessa tapahtumassa oli (onneksi) aika vähän paljasta pintaa. Koko ilmiö on aika mielenkiintoinen ja oli sivistävää nähdä kyseinen suurtapahtuma. Cossaajien joukossa kuljeskelivat jotenkin orvon näköisinä scifi- ja fantasiakirjallisuuden harrastajat, sillä Animecon- ja Finncon-taphtumat järjestettiin yhtä aikaa. Oikeasti Finncon on emotapahtuma, jota on järjestetty jo 15 kertaa. http://2009.finncon.org/ Lyhyen osallistumiseni tapahtumaan kruunasi kolmen scifi-kirjailijan haastattelun seuraaminen. Tosin olin itse lukenut vain Alastair Reynoldsin kirjoja; George R. R. Martiniin ja Adam Robertsiin pitää vielä tutustua. Kiitos muuten mahtavasta iltapäivästä, Tuuli ja Juha!

Schleswig-Holstein on Saksan pohjoisin osavaltio, heti Tanskasta etelään. Jos etsitte lomakohdetta, jossa on sekä maaseutua, kaupunkeja että merenrantaa, niin tässäpä teille sellainen! Itämeren ja Pohjanmeren välinen kaistale on maisemaltaan lempeä, peltojen välissä on metsäkaistaleita ja pian tulee vastaan jokin viehättävä kylä tai isompi kaupunki. Myös merien läheisyys, merenkulku ja kalastus antavat seudulle oman leimansa. Neljä isoa kaupunkia, Flensburg, Schleswig, Lyypekki ja Kiel tarjoavat turistille riittävästi ostosmahdollisuuksia ja museoita, ja sitten voikin mennä pieniin kaupunkeihin ihailemaan, miten siistiä ja nättiä kaikkialla on ja miten ruusut kukkivat pihoilla ja puutarhoissa. Historian havinaa voi kuunnella esimerkiksi linnoissa tai yöpymällä 1500-luvulla rakennetussa majatalossa tai käymällä ihmettelemässä dolmeneita ja viikinkikuninkaiden hautakumpuja. Jos taas kaipaa suurkaupungin ihmeitä, on hansakaupunki Hampuri ihan lähellä etelässä. Suomenkielisessä Wikipediassa on alueesta vain lyhyt selvitys, mutta kun vaihtaa kielen saksaksi, löytyy perusteellisempaa tietoa. http://de.wikipedia.org/wiki/Schleswig-Holstein Kiitos sukulaisille vieraanvaraisuudesta!

Aihetta olisi enempäänkin, mutta yö yllättää ja uni kutsuu. Palataan astialle, kuten eräs ystävä takavuosina sanontaa väänteli.

Virpi

Taidan olla lomalla

2009-07-02T10:18:00.000-07:00

En nyt nimittäin saa juttua irti taaskaan muusta kuin ruoasta. Tai musiikista voisi kai kirjoittaa, mutta jotenkin tuntuu hassulta aloittaa, että "kävin konsertissa, oli muuten hieno", kun ei niitä taltioimattomia konsertteja voi kuitenkaan jakaa, vaikka kuinka hehkuttaisi. Sen verran voin toki mainostaa, että jos pääsette jossain kuulemaan basso Petri Lindroosia, niin se kannattaa. Ehkä ensi kesänäkin Kerimäellä.

Mutta ruoasta siis. Taannoin joku valitteli lehdessä uusien perunoiden olematonta makua ja kallista hintaa - kun multaakin piti vielä ostaa perunoiden mukana! Eikä edes makueroa ollut ruotsalaisten ja kotimaisten perunoiden välillä! Jos kyseinen henkilö lukee tätä, niin nyt tulee pari vihjettä.

Olen järven rannalla kasvanut perunanviljelijän tytär ja kokemuksesta tiedän, että kahta ei pidä ostaa päivää vanhempina: kalaa ja uusia perunoita (OK, mansikat kolmantena). Lapsuudesta muistan, miten hyviltä ensimmäiset perunat maistuivat, kun isä kävi ne ”varastamassa”, eli ei nostanut varsia pois, vaan mullan sisältä tunnustelemalla etsi ensimmäiset syöntikokoiset mukulat. Sitten ne pantiin suoraan TUOREINA kattilaan. Äidillä on tapana heittää joukkoon muutama kevätsipulin varsi, ja niin minäkin tietysti teen. Lajikkeella ja maaperällä sekä lannoituksella on toki myös vaikutusta perunan makuun, mutta siitä teidän täytyy kysellä tarkemmin isältäni. Niin, ja kannattaa tietysti valikoida tasakokoisia perunoita, jotta ne kypsyvät yhtä aikaa, ja muistaa laittaa hiukan suolaa keitinveteen.

Uudet perunat kannattaa siis ostaa suoraan tuottajalta ja tottakai multineen. Viime vuosina yleistynyt tapa ostaa ja myydä pestyä perunaa on ihan karmea. Alastomat, suojattomat perunat köllöttävät kaupan neonvaloissa muovipussissa viikkotolkulla ja uudetkin perunat päivätolkulla. Ei siinä auta jaottelu erivärisiin pusseihin ja laatuihin, surkeaa mikä surkeaa. Pesemisen huono puoli on myös se, että kun oikean perunan ystävä menee ostamaan multaperunaa, hän saa huonompaa laatua, sillä viljelijä, jolta pestyt perunat tilataan, joutuu tietysti laittamaan ykköslaadun muovipussiin ja kakkoslaadun laariin.

Jos siis jostain saatte tuoretta perunaa, niin siitä kannattaa nauttia suorastaan sinällään. Jos joudutte tyytymään siihen, mitä kaupassa sattuu olemaan, voitte tehdä vaikkapa sitruunaperunoita seuraavan ohjeen mukaan. Resepti on BBC Good Food –lehdestä 9/08, jonka nappasin talvella kirpparilta mukaani, ja olen ruoan siis kokeillut ja kelvolliseksi havainnut.

Sitruunaperunat

450 g uusia perunoita
ripaus suolaa
yhden sitruunan raastettu kuori
1 rkl oliiviöljyä
merisuolahiutaleita

Keitä perunoita miedosti suolatussa vedessä viisi minuuttia. Kaada vesi pois, lohko perunoita, jos tuntuu tarpeelliselta ja laita uunivuokaan. Sekoittele perunoiden joukkoon sitruunankuori ja öljy. Öljyn määrä on makuasia, mutta itse pysyisin kohtuudessa eli laittaisin öljyä vain sen verran, että se kostuttaa perunat, mutta ei jää astian pohjalle. Ripottele suolahiutaleita pinnalle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia tai kunnes perunat ruskistuvat hiukan ja ovat kypsiä. Tarjoa heti vaikkapa kalaruoan lisukkeena. Pippurin ystävä (kuten minä) saattaa haluta pyöräyttää pinnalle hiukan mustapippuria.

Toinen ruokalaji, johon uusia perunoita voi tunkea, on kanarialaiset suolaperunat, joita varmaan lähes jokainen suomalainen on etelänmatkalla maistellut. Tässä myöskin kokeiltu ohje, ja lisukkeeksi tulee tietysti kuuluisa mojo. Ohjeet ovat peräisin pienestä Könemannin kustantamasta espanjalaisen ruoan keittokirjasta (Anne Wilson: Herkkuja Espanjasta).

Patatas arrugadas - Kurttuiset perunat ja mojokastike

18 pientä uutta perunaa
1 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa

Kastike:
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuminaa
1 tl paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kuumaa vettä

Laita pestyt perunat uunivuokaan, valuta öljyä päälle ja ravista vuokaa niin, että öljy leviää. Ripota suola tasaisesti perunoille. Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita ja hiukan kurttuisia. Ravista vuokaa pari kertaa kypsennyksen aikana.

Laita kastiketta varten valkosipuli, kuminat ja paprika monitoimikoneeseen. Sekoita yksi minuutti. Lisää öljy hitaasti ohuena nauhana koneen käydessä, kunnes kaikki on lisätty ja kastike saonnut. Lisää viinietikka ja kuuma vesi ja sekoita edelleen minuutti. Tarjoa perunat kuumina kastikkeen kera.

Kastikkeen toinen muunnelma saadaan, kun paprika korvataan korianterilla. Perunat maistuvat myös valkosipulimajoneesin kanssa, varsinkin, jos lautasella on myös kalaa.

Minulla on vielä mielessä lisää ruokajuttuja, mutta palataan niihin toiste, pitää lähteä podengon kanssa lenkille. Sillä on muuten aika hyvä kuulo. Kun kirjoitan jotakin keittiössä, se kuulee sen olohuoneeseen ja ryntää katsomaan, kirjoitanko ostoslappua - silloin on ehkä koirallekin kävelyretki tiedossa. Sama efekti toistuu, jos vedän auki keittiön alimman laatikon, jossa ostoskassia säilytetään. Nyt se täytyy herättää, sillä koneen naputus ei tiedä koiraparalle mitään kivaa - yllätänpä sen kerrankin!

Leppoisaa ja lepoisaa kesää teillekin!
tuurikokkinne
Virpi

Lisää raparperijuttuja

2009-06-08T01:58:00.000-07:00

Raparperiohjeita on näin alkukesästä joka paikka täynnä, joten hypätkää nämä yli, jos kyllästyttää. Jos ei kyllästytä tai joka paikka pursuaa raparperia, niin simantyyppistä juomaa voi tehdä vaikka seuraavan ohjeen mukaan. (Jos jollakulla on vielä marjoja pakasteessa; meillä ei ole kuin karpaloita ja saattaa olla, että niistä tulisi raparperin kanssa aika tuikea juoma!)

Raparperi-marjasima

1 kg raparperia paloiteltua
2 l pakastemansikoita tai 2 l mustikoita (pakastemustikoita 400-500 g)
300 g hienoa sokeria
400-500 g fariinisokeria
½ tl hiivaa
6-7 l vettä

Sekoita sokeri, marjat ja raparperi. Kaada kiehuva vesi päälle (tai osa vedestä, koska annos on iso). Anna jäähtyä ja siivilöi. (Lisää loput vedestä.) Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun ja anna siman käydä huoneenlämmössä noin 12 tuntia. Pullota ja säilytä kylmässä, juoma valmistunee muutamassa päivässä.

Seuraava ohje kannattaa ehkä kuitenkin panna merkille, sillä se on suomalaisittain poikkeuksellinen tapa tarjota raparperia, Hollannista peräisin. Hollantilainen pullakulttuuri, tai sen puute, on ihan oma lukunsa. Perinteisesti kuulemma vieraille on kahvin kera tarjottu keksi peltirasiasta, josta osansa piti ottaa nopeasti, ettei kansi napsahtanut sormille... Totta tai ei, hollantilaiset eivät ole mitään torttukansaa, siellä ei harrasteta syntisiä leivoskahviloita. Liekö tuolla juurensa reformoidun kristillisyyden perinteessä. Kotona ei leivota ja kaupan tortut ovat useimmiten ylimakeita keinokermavirityksiä. No, ehkä pikkuisen liioittelen, sillä yksi positiivinen poikkeus on, nimittäin Limburgista kotoisin oleva Vlaai, joka muistuttaa hiukan meikäläistä marjapiirakkaa. Pohja on ohut ja päällä on maltillinen kerros jotain hyvää, yleensä marjaa tai hedelmää, mutta eri vaihtoehtoja on paljon. Mutta siitä toiste ehkä lisää. Siispä raparperipiirakkaan en ole siellä törmännyt, mutta raparperi tuotiin ravintolassa pöytään kompottina liharuoan yhteydessä. Perinteinen ruokatarjoomus sisältää monta kippoa, jossa erilaiset perunat ja kasvislisäkkeet ovat asiakkaan itsensä annosteltavissa. Tässä kaikille kiinnostuneille kompotin ohje Barbara Bloemin kirjasta The Dutch Cookbook (kustantanut Van Dishoeck 1988).

Raparperikompotti

1 kg rapareria
3 dl vettä
4 rkl sitruunamehua
175 g sokeria
1 rkl suurustavaa maissijauhoa (jos ei sitä ole, niin laita perunajauhoa, rakenne tosin tulee hiukan erilaiseksi, mutta maku lienee sama)
2 rkl valkoviiniä
ripaus kanelia

Putsaa raparperi ja leikkaa kolmisenttisiksi paloiksi. Laita palat kattilaan veden ja sitruunamehun kanssa ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Lisää sokeri ja peitä kattila kannella, anna kiehua lempeällä lämmöllä 7-8 minuuttia tai kunnes raparperi on pehmeää. Nosta raparperipalat vadille, sekoita suurustusjauhot viiniin ja tämä kattilassa olevaan mehuun. Kiehauta. Kaada liemi raparperien päälle ja ripottele pinnalle kanelia.

Jos raparperit menevät möyhyksi, ei haittaa. Valmista kuten meikäläinen kiisseli, mutta tarjoa siis pääruokien lisukkeena. Jos joltakulta hollannin kieli taipuu niin lisää reseptejä löytyy, kun googlaa sanalla "rabarbercompote". Yhdessä ohjeessa näytti olevan mukana myös inkivääriä. Voisi olla hyvää!

Kylmänä päivänä

2009-06-06T03:25:00.000-07:00

ehtii kirjoittaa vaikka pari ruokaohjetta. Facebookissa on jaettu raparperipiirakan ohjeita, mutta joku kaipaili myös mehureseptiä. Lupasin laittaa sen tänne, niin että se on tallessa kauemmin kuin Facebookin postaukset, mutta nyt ylitänkin lupaukseni ja laitan useamman ohjeen, kun noita näyttää olevan kokoelmissani. Ensimmäinen ohje on saatu otsikossa mainitulta henkilöltä, ja mehu on ihanan väristä ja makuista. Jos joku suunnittelee boolikutsuja kesäksi, niin tässäpä mainio ainesosa:

Sannan äidin rarperimehu

Laita astiaan vajaa kilo pieniä raparperinpaloja ja kaada päälle litra vettä sekä 2 tl sitruunahappoa vesitilkkaan liuotettuna. Peitä ja anna mehustua kylmässä pari vuorokautta. Siivilöi, sokeroi ja pullota. Sokeria voi käyttää vaikkapa 4 dl per mehulitra. Kummentamaton mehu ei säily kovin kauan, joten jos et aio juoda sitä kohtsillään, pakasta se. Laimenna tarjolle tuodessasi tarpeen mukaan.

Arkistostani löytyi myös jostakin käsin kopsattu höyrymehuohje ja siitä viritelty booli. Tämä ohje on niille, joilla on isommat raparperipuskat kuin minulla.

Raparperihöyrymehu

Huuhtele ja paloittele 5 kg raparperia. Kaada ne kerroksittain sokerin (1½ kg sokeria ja 2 dl fariinisokeria tai siirappia) kanssa mehustimeen siten, että ylin ja alin kerros ovat raparperia. Keitä noin 20 min, kunnes mehua alkaa muodostua, mutta kaada ensimmäinen mehuerä takaisin kattilaan, jotta sokeri liukenee tasaisesti. Keittele tunnin ajan ja valuta mehu vähitellen kattilaan, kiehauta ja pullota.

Henk. koht. en tosin ymmärrä tuota kiehauttamista, sillä mehuhan tulee maijasta jo muutenkin kiehuvana. Laskisin siis mehun suoraan kuumiin pulloihin. Kätevin pullojen desinfiointitapa on kuumentaa pestyt pullot sähköuunissa himpun yli sadassa asteessa. Saattaapi myös olla, että tekisin mehun tässä vaiheessa ilman sokeria ja lisäisin makeutuksen vasta tarjoiluvaiheessa. Steriileissä pulloissa, jotka on suljettu keittämällä steriloiduilla korkeilla, mehu säilynee sokerittakin.

Booli

5 dl raparperihöyrymehua
5 dl vettä
1 l ananas- tai omena- tai mansikkamehua
1 l sitruunakivennäisvettä
mansikoita, jäitä

Seuraavan ohjeen mukaista mehua tarjosin viime kesänä perhejuhlissa hyvällä menestyksellä.

Raparperijuoma ja variaatio

2 kg raparperia paloiteltuna
12 dl vettä
1 kanelitanko
5-6 dl sokeria
Tarjoiluun: sitruunalla maustettua kivennäisvettä

Keitä raparpereja kanelivedessä hiljalleen puolisen tuntia. Siivilöi, lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Laimenna tarjoiluvaiheessa vedellä tai sitruunakivennäisvedellä.

Samalla menetelmällä voit tehdä mansikkamehua: jätä kaneli pois ja laita raparperin joukkoon yhden sitruunan mehu ja litra perattuja mansikoita.

Simantyyppisiä ohjeitakin näyttää olevan, mutta niihin palaan myöhemmin, sillä nyt täytyy lähteä ilahduttamaan perheen kesätyöläistä lämpimäisillä. Ehkä poimin samalla raparperja ja innostun mehuntekoon!

Keittiöhengettärenne
Virpi

Kulttuurinnälkä kasvaa syödessä

2009-05-22T02:16:00.000-07:00

Tuli taas käytyä Helsingissä, tällä kertaa työn puolesta. Tutustuimme ensinnäkin Ateneumin Kalevala-näyttelyyn, joka oli oikein mielenkiintoinen ja herätti ihmettelemään sitä, miten erilaisia tulkintoja samasta teoksesta voidaan tehdä. Oli tietenkin hienoa nähdä klassikkoteoksia, kuten Gallen-Kallelan Sammon taonta - sen sijaan Ekmanin romanttiset tulkinnat taivaalla leijuvine hahmoineen ja utupilvineen eivät meikäläistä puhuttele. Modernien, sinänsä hienojen, tilaustöiden yhteyttä Kalevalaan jäin vähän ihmettelemään. Tästä linkistä pääset Ateneumin Kalevala-sivulle: http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=15942 Näyttely on avoinna 9.8. asti.

Toinen näyttely oli Tennispalatsin taidemuseon Disney-näyttely, jossa siis valotettiin Disney-studioiden elokuvien taidehistoriallisia taustoja. En ole mikään suuri Disneyn ystävä, koska mielestäni elokuvissa ja sarjoissa usein vesitetään alkuperäiset tarinat jotenkin pliisuiksi muoviversioiksi, mutta näyttelyn jälkeen arvostukseni kyllä himpun verran kasvoi, kun osoitettiin, miten paljon taustatyötä elokuviin on tehty ja miten vahvat yhteydet niillä on (eurooppalaiseen) kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, elokuvataiteeseen, arkkitehtuuriin ja musiikkiin. Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki kuuden minuutin pituinen surrealistinen lyhytelokuva, joka on tehty valmiiksi 2000-luvulla Walt Disneyn ja Salvador Dalin yhteistyönä syntyneen materiaalin pohjalta. Materiaalit olivat lojuneet arkistossa vuosikymmeniä, mutta hyvää kannatti kai odottaa!http://www.taidemuseo.fi/suomi/tennispalatsi/lisat/Disney1.html Tämä näyttely päättyy 31.5.

Entä ruokanälkä?

Lipstikka rehottaa taas puutarhassa, mutta nyt ei ole siihen liittyvää reseptiä tarjolla, vaan uunikasvisten ohje. Tämä on alunperin Ghillie Basanin keittokirjasta Marokkolainen keittiö (Gummerus 2006), mutta mukailen sitä vapaasti. Alkuperäisen ohjeen idea on käyttää seitsemää eri kasvista, runsaasti valkosipulia ja oliiviöljyä sekä tuoretta rosmariinia. Meidän keittiön versio on suraavanlainen:

Kaivele esille kasviksia, useaa lajia ja eri värisiä, jos mahdollista, esim. seuraavia: bataattia ja/tai porkkanaa, munakoisoa, sipuleita ja/tai purjoa, kesäkurpitsaa, tomaatteja, parsakaalia, palsternakkaa, paprikaa. Pilko ne reiluiksi paloiksi, hitaasti kypsyvät pienemmiksi kuin nopeasti kypsyvät. Laita uunipellille, mutta leivinpaperia ei kannata laittaa. Kasviksia tulee olla pelti täynnä, jos meinaat, että ruokaa riittää edes muutamalle hengelle, koska kypsyessään kasvikset pienenevät, ja ainakin meidän perheessä menekki on huomattava. Kuori ja viipaloi valkosipulia; alkuperäisessä ohjeessa taisi olla 6 kynttä, mutta laita oman maun mukaan. Kuori ja viipaloi myös palanen tuoretta inkivääriä. Jos sitä ei ole, niin jätä pois... Ripottele nämä kasvisten joukkoon. Ripottele mukaan myös vastajauhettua mustapippuria ja hiuman suolaa ja - tämä on tärkeää - jonkin verran juoksevaa hunajaa tai ruskeaa sokeria. Ja sitten vielä sitä rosmariinia, joko muutama tuore oksa tai kuivattua purkista, ja lopuksi anteliaasti oliiviöljyä, neitsytsellaista, jos sattuu olemaan. Puristi tietysti etsisi kaikki Suomen herkkukaupat läpi löytääkseen marokkolaista, mutta meidän keittiö on "otetaan, mitä on" -keittiö. Kääntele öljy kasvisten joukkoon. Paista uunissa; jos on kiire, niin kuumemmassa, jos ei ole kiire, niin miedossa lämmössä kaikessa rauhassa niin kauan, että kasvikset ovat pehmeitä ja hiukan karamellisoituneita. Jos osa kasviksista on pakasteesta eli esikypsytettyjä, niin lisää ne joukkoon, kun muut kasvikset ovat puolikovia. Sekoita välillä, jos tuntuu siltä. Tarjoa kuskusin kera, jonka voit maustaa voilla, sitruunalla ja persilja- tai minttusilpulla tai olla maustamatta.

Taiteellisia muisteluksia

2009-05-12T11:37:00.000-07:00

ovat seuraavat rivit, sillä ne on kirjoitettu huhtikuisella kokousmatkalla Helsingissä, mutta jäivät ostain syystä silloin sinkauttamatta eetteriin.

Hei taas.
Taannoin mainitsin Kiasmassa olleesta Marita Liulian näyttelystä ”Choosing my Religion” ja onnistuinkin silloin hyvin pian käymään sen katsomassa. Nyt näyttely on jo päättynyt, mutta toivottavasti siihen liittyvät nettisivut ovat vielä avoinna. Eräs ystäväni mainitsi Facebookissa saaneensa huonoja kokemuksia nykytaiteesta, mutta toivon hänen käyneen katsomassa tätä näyttelyä, sillä se edusti nykytaiteen positiivista puolta.

Liulia on vuosien ajan kerännyt materiaalia ja perehtynyt uskontoihin suorastaan tutkijan otteella, mutta lopputulos oli taiteilijan työtä. Esineistä, valokuvista, maalauksista ja videoista koostuva näyttely oli hyvin kaunis ja sai katsojan pohtimaan mm. uskontojen perimmäistä sanomaa, niiden mahdollisia yhtäläisyyksiä ja sukupuolen merkitystä uskonnossa. Liulia oli nimittäin kuvannut itseään eri uskontojen asuihin pukeutuneena, myös oppineiden asuihin – se roolihan on perinteisesti varattu miehille. Toki näyttely herätti kysymyksiäkin, kuten miksi kristinuskoa edustamaan oli valittu juuri katolilaisuus. Ehkä vastaus löytyy, kunhan ehdin lukea näyttelyyn liittyvän kirjan, mutta arvailen, että ehkä rikkaan visuaalisuutensa vuoksi ja ehkä siksi, että se meille suomalaisille ei ole se kaikkein tutuin kristillisyyden haara. Tästä nousee jatkokysymys, että miten sitten on muista uskonnoista valikoitunut juuri se materiaali, joka näyttelyssä on esillä. Kolmanneksi kristitty ihminen joutuu ehkä nieleskelemään näyttelyn edessä sitä, että kristinusko on esitetty yhtenä samanarvoisena vaihtoehtona muiden joukossa. Toisaalta pitää ilahtua siitä, että uskontoa käsitellään yhteiskunnassamme muullakin tavalla kuin potkupallona tai yleisenä syntipukkina (tunnistitteko muuten taas raamatullisen ilmauksen?). Toki näyttelyä saattoi varmaan katsella pelkkänä visuaalisenakin elämyksenä – ja vaikuttavana sellaisena – mutta luulen, että Marita Liulia itse on sisällyttänyt siihen enemmän. Tiesittehän muuten, että Liulian ryhtymiseen taiteilijaksi oli hyvin tärkeä merkitys hänen opinnoillaan Savonlinnan taidelukiossa ja että hän on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä taiteilijoistamme. Kiitos Marita Liulia.

Toinen taide-elämys syntyi, kun pääsin kerrankin elokuviin ja kävin katsomassa Klaus Härön ohjaaman ”Postia pappi Jaakobille”. Elokuvaa on kehuttu sekä lehtien palstoilla että ystäväporukoissa, ja se olikin kehujen veroinen. Ulkonaisia tapahtumia oli vähän, samoin henkilöitä, mutta näyttelijät oli erinomaisesti valittu ja he tekivät roolinsa hyvin puhuttelevasti. Ränsistyneen pappilan maisema, tyhjä kirkko ja loppukesän säänvaihtelut toimivat myös kerronnan osana. Postia pappi Jaakobille on elokuva armosta, kutsumuksesta ja myös vanhuudesta. Kiitos Klaus Härö.

Kolmas elämys on myös taidenäyttelystä. Mielessäni oli parikin museoissa esillä olevaa näyttelyä, mutta koska museot ovat maanantaisin kiinni, ohjauduin kokouksen jälkeen Helsingin kaupungintalon ala-aulassa olevaan Virka-galleriaan (no, olin sen kyllä bongannut etukäteen netistä). Siellä oli näyttely huomattavan japanilaisen maisemamaalari Koii Higashiyaman (1908-1999) elämästä ja työstä. Higashiyama oli kotimaassaan suuresti arvostettu taiteilija, joka elvytti perinteisen luonnonväreihin pohjautuvan nihonga-maalaustavan. Hän maalasi suurikokoisia töitä keisarillisiin palatseihin ja temppeleihin. Näyttelyssä ne olivat mukana tietenkin vain elokuvassa, ja seinillä on pienempiä töitä, joista kyllä sai käsityksen Higashiyaman taiteesta. Vitriineissä oli myös taiteilijalle kuuluneita esineitä lippalakista väriputeleihin.

Taulut olivat hyvin kauniita ja useimmiten voimakkaan värisiä ja joissakin niistä oli jopa hiukan naivismia tai satukuvitusta muistuttava ote. En tiedä onko viimeksi mainittu sattumaa ja yritänkö ympätä taiteilijan työhön siihen kuulumattomia käsitteitä, mutta tämä oli mielleyhtymäni. Ehkä siihen osittain vaikutti se, että tauluissa ei ollut ihmisiä, ja eläimiäkin esiintyi hyvin harvoin. Toisaalta on toki mahdollista, että Higashiyama sai taiteeseensa vaikutteita eurooppalaisesta tyylistä, sillä hän opiskeli 30-luvulla Berliinissä ja matkusteli myöhemminkin paljon. 60-luvun alussa hän kävi puolisonsa Sumin kanssa Pohjoismaissa ja vaikuttui erityisesti suomalaisesta luonnosta, ihmisistä – ja musiikista. Jostakin syystä häneen teki erityisen vaikutuksen laulu Kesäpäivä Kangasalla, joten hän hankki levyn itselleen, ja kerrotaan hänen kuunnelleen sitä usein kotona Japanissa. Suomalainen (ainakin minä) tunnisti näyttelystä helposti meikäläisestä maisemasta tehdyt maalaukset ja itäsuomalaista herkisti erityisesti pieni kuva Olavinlinnasta! Näyttelyyn voi tutustua netissä osoitteessa http://www.virka.fi/higashiyama, ja se oli avoinna toukokuun kymmenenteen päivään asti. Kiitos Kaii Higashiyama.

Pe-la-su ja niin edelleen

2009-05-11T11:16:00.000-07:00

Nimittäin on jo maanantai, mutta heitän tähän lauantai-iltana junassa kirjoittamani tekstin.

Kotimatkalla

Perjantain ihme toteutui taas ja olimme valmiit noin puoleenpäivään mennessä. Työskentelyn lisäksi kuulimme kirkolliskokouksen mieskuoron äitienpäivälaulun ja hyvästelimme piispa Björkstrandin. Hänen eläkkeelle jäämiseensä on tosin vielä muutama kuukausi, mutta se tapahtuu kuitenkin muutamaa päivää ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa.

Perjantain mielenkiintoisin tapaus oli äänestys kirkollisten rakennusten suojelua koskevasta esityksestä. Kirkkohallituksen alkuperäiseen ehdotukseen oli sisällytetty museoviraston valitusoikeus, mutta mietinnössään lakivaliokunta oli jättänyt sen pois. Mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä valtioneuvoston edustaja teki ehdotuksen ko. asian sisältämän pykälän lisäämisestä lakiin. Vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitolan esitys sai kannatusta sekä ensimmäisessä että toisessa käsittelyssä niin, että lakiehdotus ei saanut vaadittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä ja siis raukesi. Vanha ja varmasti aika lailla vanhentunut lainsäädäntö on siis voimassa niin kauan, kunnes mahdollinen uusi esitys tulee käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Asiaa hankaloittaa jonkin verran sen pohtiminen, voidaanko museovirastolle antaa valitusoikeus myös Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suhteen. Myös siitä keskusteltiin, kaventaisiko valitusoikeus seurakuntien ja kirkon autonomiaa sellaisissa tilanteissa, jossa rakennuksiin olisi tarve tehdä muutoksia toiminnallisista syistä tai mahdollisesti jopa purkaa jokin rakennus. Kuntien ja seurakuntien rakennemuutos ja muuttoliike saattavat tehdä jollakin seudulla toimitilat tarpeettomiksi, kun niitä toisaalla on rakennettava lisää.

Kolme neljäsosan määräenemmistövaatimus lakimuutoksissa on varsin, etten sanoisi erittäin kova. Se estää muutosten voimaantulon silloinkin, kun varsin pieni ryhmä on muutosta vastaan (en nyt puhu erityisesti rakennussuojelusta, vaan ylipäänsä). Se tarkoittaa, että vähemmistön suoja on hyvin vahva ja että muutoksia on monissa tilanteissa erittäin vaikea saada aikaan. Valtion puolella määräenemmistöistä on luovuttu muuten, paitsi perustuslain suhteen, jossa esityksen on saatava kahden kolmasosan enemmistö ja tultava hyväksytyksi kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Itse kannattaisin määräenemmistövaatimuksen pienentämistä kahteen kolmasosaan.

Tämä teksti on kirjoitettu lauantaina, joten en ihan suorinta tietä tullut Turusta kotiin. Pysähdyin Lahdessa käydäkseni katsomassa Beatles-musikaalin erään ko. musiikin ystävän kanssa. Toki tykkään siitä itsekin, joten musikaali kannatti käydä katsomassa, vaikka tarina onkin, kuten tiedetään, oikeastaan surullinen. En voi suositella musikaalia teille, koska sen viimeiset esitykset olivat juuri, mutta ehkä se tulee joskus jonnekin toisaalle. Harmi kyllä, että se loppuu, koska näytökset olivat aivan loppuunmyytyjä ja pojat olivat aika perusteellisesti harjoitellet musiikin. Jee jee jee!

Sunnuntaina rapsuttelin koiran lisäksi hiukan puutarhaa, tai oikeastaan pihaa, sillä se ei ansaitse puutarhan juhlavaa titteliä. Lipstikka kuitenkin taas nousee vahvana, ensimmäiset lehdet on jo leikattu syötäväksi, samoin jalokiurunkannukset ovat komeita, mutta eivät ihan vielä kukassa. Kevätkaihonkukka kukkii jo. Jos ette sitä tunne, niin se on runsaasti leviävä matala maanpeittokasvi, jolla on vaaleanvihreät lehdet ja kauniin siniset pienet kukat. Ruohosipuliakin voi jo leikata ja ihan varovasti viinisuolaheinää. Taidan tänä keväänä hommata lisää monivuotisia yrttejä. Minttuakin penkissä on, mutta se on vielä mullan alla. Oli kyllä paha virhe sijoittaa se samaan penkkiin muiden kasvien kanssa, sillä se leviää rikkaruohomaisesti. Tiesin sen kyllä etukäteen, mutta tulinpahan laittaneeksi. Niin että minulta saa mintun juuria, kuka vain haluaa. Ihan kaunis kasvi se on ja hyvä mauste ja teeaines. Valamonruususta leikkasin kuolleita oksia ja huomasin joko jänön tai myyrän syöneen varsia, mutta ehkä kaikki pensaat ovat kuitenkin hengissä.

Nyt vielä jokunen viikko työn raskaan raadantaa, josta kyllä kovasti pidän, ja sitten sekä lehmät että vasikat laitumelle!

teitä tervehtien
Virpi

Jo torstai!

2009-05-07T10:20:00.000-07:00

Tänään huolestuin, koska olemme hyvin hitaasti päässeet lähetekeskusteluista mietintöjen käsittelyyn. Illan täysistunnossa kuitenkin monia asioita vietiin nopeasti päätökseen. Hyvä sinänsä, että asiat etenevät, mutta jotkut aiheet olisivat ansainneet enemmän huomiota (esimerkiksi jumalanpalveluselämää koskenut mietintö), mutta jotenkin tuntuu, että ei voi keskustelua enää pitkittää. Huomiseksi jäi vielä paljon asioita, joten voi olla, että viikko ei pääty lounas- vaan vasta kahviaikaan. Huonompi niille, joilla on esim. lentoliput varattuna iltapäiväksi. Tänään oli tosi rankka päivä edustajille, jotka olivat koko iltapäivän valiokunnissa, meikäläinen sentään sai viettää luppoaikaa.

Tänään tehtiin tärkeä henkilövalinta, kun Pekka Huokuna valittiin kirkkoneuvokseksi eli kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaksi. Se merkitsee mm. sitä, että varajäsen nousee hänen tilalleen kirkolliskokoukseen ja että kirkkohallitukseen valitaan uusi pappisjäsen ja Mikkelin maaseurakuntaan uusi kirkkoherra. Onnea, Pekka! Keskustelua syntyi tänään kummiasiasta toistamiseen tällä viikolla, koska aiheesta oli toinen aloite. Luulin, ettei enää uutta sanottavaa löydy, mutta erehdyin. Parissa puheenvuorossa tuotiin esille ajatus, että kummien minimäärä voitaisiin säilyttää periaatteessa kahdessa, mutta annettaisiin kirkkoherralle poikkeustapauksessa lupa hyväksyä kaste yhden kummin kera.

Pari sanaa myös eilisiltaisesta retkestämme. Kuten jo etukäteen kerroin, kävimme museossa - tällä kertaa vain Aboa Vetus -puolella, emme taidemuseon puolella. Museo oli oikein kiinnostava ja valaisi keskiajan elämää Turussa. Iltapalalla ja iltahartaudessa kävimme Katariinan pappilassa ja keskiaikaisessa kirkossa. Kyllä entiset turkulaiset olivat kovia rakentamaa, monta kirkkoa muutaman kilometrin säteellä! Täällä Turun seudulla tuntee muutenkin olevansa historian keskellä, kun kokouspaikan lähistöllä sijaitsevat Turun ensimmäisestä piispanistuimen paikasta muistuttavat rauniot Koroistenniemellä. Tosin alueella on paljon vanhempiakin jäänteitä, sillä aivan kristillisen opiston takana sijaitsee kukkula, jolta on löydetty muinaislinnan jäänteitä. Se on suoraan ruokasalin ikkunoiden takana, mutta arvatkaa, olenko ehtinyt käydä siellä katsomassa... Tänään olisin ehtinyt, mutta pääsin autokyydissä asioille keskustaan ja kävelin sitten Aurajoen rantaa takaisin opistolle ihanassa säässä. Vaikka siis olemme historiallisissa miljöissä, en Keski-Euroopassa asuneena ja jonkin verran kierrelleenä voi olla ajattelematta, että siellä keskiaikaa ei tarvitse kaivaa esille arkeologin kihvelillä, sillä keskiaikaisissa taloissa asutaan edelleen...

Liitän tähän pari kuvaa Tuomiokirkosta ja Maarian kirkosta.

Lähden iltateelle, rauhallisia unia kaikille!
Virpi

Keskiviikossa mennään

2009-05-06T05:14:00.000-07:00

Moi.
Käsikirjavaliokunta on saanut kaksi mietintöä tehtyä ja siksi joudan kirjoittelemaan keskellä päivää. Tämän iltapäivän kokouksessa lauloimme ennen seuraavaa täysistuntoviikkoa eläkkeelle jäävälle puheenjohtajallemme piispa Björkstrandille lähtölaulut. Mikäs oli laulaessa, kun lauluntekijät Kaskinen ja Simojoki itse olivat mukana porukassa. He eivät kuulemma "Olet vapaa lähtemään" -laulua kirjoittaessaan tulleet ajatelleeksi, että se sopisi tällaiseenkin tilanteeseen...

Vaikka eilinen ilta meni vähän myöhään (en kerrokaan kaikkea!), olin jo kuuden jälkeen ylhäällä, kävin lenkillä ja kerkesin aamumessuunkin. Aamupäivällä ja lounaan jälkeen on isossa salissa keskusteltu erityisesti kahdesta aloitteesta, joista toisessa olin itsekin allekirjoittajana. Aloitteet koskivat lasten ja nuorten parempaa huomioon ottamista ja heidän äänensä kuulemista kirkon kaikilla tasoilla. Joskus pitkä istuminen on raskasta, mutta toisaalta on hienoa kuulla hyviä ja koskettavia puheita, joita edustajat pitävät. Puheet tulevat pienellä viipeellä kokonaisuudessaan nettiin, joten lukekaa ihmeessä esim. lapsiin liittyvän aloitteen puheet. Tänään http://www.evl.fi/kirkolliskokous -sivulla "Esitykset, päätökset, puheenvuorot" -kohdassa näyttää olevan maanantain ja tiistain keskustelut.

Nyt kipitän kirkkohallituksen kyselytunnille!
Virpi

Kirkolliskokouksen tiistai

2009-05-05T06:24:00.000-07:00

alkoi taas aamumessulla. Hilkka Olkinuoran saarna oli mieleenpainuva, sillä myös Maarian kirkkosali ja erityisesti sen laivoja esittävät piirrokset saarnasivat. Kiitos, Hilkka!

Täysistunnon asioista puheenvuoroja kirvoitti erityisesti aloite kummien vähimmäismäärän alentamisesta yhteen. Mielipiteissä tulivat esille käytännöllisyyttä korostava linja, jonka mukaan kahden kummien löytäminen on joskus niin vaikeaa, että olisi hyvä tyytyä yhteen, ja kirkon jäsenyyden merkitystä korostava linja, jossa toivottiin kummiuden aseman vahvistamista ja kahden kummin säilyttämistä. Tutkimusten mukaan kummiudella on ollut kasvava merkitys suomalaisille ja siitä on tullut yksi kirkkoon liittymisen motiiveista.

Iltapäivällä olemme työskennelleet valiokunnissa. Käsikirjavaliokunta sai kaksi käsiteltävänään olevaa asiaa (jumalanpalveluselämän kehittäminen ja Evankeliumikirjan viittomakieliset käännökset) niin pitkälle, että ne voidaan vielä tämän viikon aikana tuoda täysistunnon käsiteltäviksi. Täysistuntoviikon ohjelmahan rakentuu aika lailla niin, että alkuviikosta kirkolliskokoukselle tulleet esitykset ja aloitteet ovat lähetekeskusteluissa ja jatkavat valiokuntiin ja loppuviikosta käsitellään valiokunnista tulevia mietintöjä. Useimmat asiat eivät ole lähetekeskustelussa ja lopullisessa käsittelyssä saman viikon aikana, mutta joitakin on sellaisiakin.

Seuraava täysistunto on huomisaamina ja huomenna illalla meitä odottaa retki Aboa Vetus et Ars Nova -museoon. Sen nettisivut ovat osoitteessa http://www.aboavetusarsnova.fi/

Terveisin Virpi

Turku-viikko alussa

2009-05-04T12:42:00.000-07:00

Moi, Lukijat. Kuten huomaatte, kirkolliskokouksen täysistuntoviikko on alussa. Aika moni kirkolliskokousedustaja on ollut minua nopeampi ja on jo blogannut päivän aiheista, muuta ehkä kaikki eivät lue kaikkea, joten kertoilenpa minäkin osaltani tunnelmia.

Viime viikko oli tosi hektinen, kun maanantaina oli Helsingissä käsikirjavaliokunnan kokous ja sitten oli vain kolme työpäivää käytössä ja niistäkin yksi oli koulullamme teemapäivä, jonka ohjelmassa olin mukana. Ennen perjantaita piti saada aika monta asiaa hoidettua, jotta ei tarvitsisi Turussa miettiä työasioita, kun täällä on tiukka ohjelma muutenkin. No, jotain pientä jäi vielä sunnuntai-iltaankin, kuten erään hankehakemuksen kirjoittamisen viimeistely... Nyt kuitenkin näihin asioihin.

Meidän hiippakunnalla oli ilo toteuttaa avajaisjumalanpalvelus Maarian kirkossa tänä aamuna. Kaikki meni nappiin, myös esirukous, joka oli minun vastuullani. Sain kehuja ainakin ruotsin ääntämisestä, tosin suomenkielisiltä edustajatovereilta, ruotsinkielisiltä en uskalla kysyä, vaikka he istuvat takanani isossa salissa. Hälsningar! Oikeasti on kuitenkin kehuttava uuden piispamme Seppo Häkkisen saarnaa, joka oli sekä selkeä että syvällinen. Hän mm. totesi, ettei kirkon tulevaisuus ole lopulta meidän käsissämme, vaan Kristuksen, mutta meidän tulee toimia ikään kuin kaikki riippuisi meistä.

Saarnan lisäksi kuulimme kaksi merkittävää muuta puhetta, nimittäin arkkipiispan avajaisistunnossa pitämän puheen ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin puheen. En käy niitä referoimaan, kun kello on yli 11 ja tiedotuskeskus on jo uutisoinut niistä. Katsokaa seuraavista linkeistä!

Arkkipiispan avauspuhe, jonka aiheena oli suvaitsevaisuus: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/EC68045EAE129CB8C22575AC003C6A8A?OpenDocument&lang=FI
Keskustelu kirkkoherran vaalitavasta: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/150CC47AC51F4011C22575AC0053C99E?OpenDocument&lang=FI
Kulttuuriministeri Stefan Wallinin puhe: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/B39AEAD36393FDBEC22575AC003F6D0F?OpenDocument&lang=FI
Kirkolliskokousedustajien blogien osoitteita:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI
Uutinen kirkolliskokousedustajien Facebook-ryhmästä:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/9514162931423D62C22575A70022B7B1?OpenDocument&lang=FI

Hyvää yötä!
tilapäinen turkulaisenne
Virpi

Kevään korvalla vai kevät korvissa (ja silmissä)

2009-04-26T12:21:00.000-07:00

Terve pitkästä aikaa, lukijat. Monia hyviä aiheita on käväissyt mielessä kuluneiden viikkojen aikana, mutta sopivaa hetkeä ei ole tuntunut löytyvän. Piti kirjoittamani ensimmäisistä joutsenista ja pääsiäisestä ja vaikka mistä. Yksi aihe kuitenkin on vanhentumaton: kirjaston ihanuus. Olen miettinyt, voisiko kirjastoon leiriytyä… Oma koti ei kelpaa, vaikka siellä olisikin ja onkin kirjoja, sillä sinne pitäisi itse syöttää uutuuksia. Julkisessa kirjastossa sedät ja tädit tuovat jatkuvasti uutta luettavaa. Missä muualla ovat läsnä kaikki ajat menneestä tulevaan ja kaikki eri elämänalueet? Nykyisin tietysti myös Internetissä, mutta vaikka kuinka surffaan siellä päivittäin, ei kiinnostavimmankaan nettisivun löytäminen vastaa sitä iloa, jota tuntee, kun saa ottaa käteensä lupaavan kirjan, joka on usein kaunis esineenäkin. Kirjat myös haisevat paremmalta kuin tietokoneet.;)

Rakkaus kirjoihin palautuu tietysti lapsuuteen. Hyvin selkeänä on mielessäni muisto ensimmäisestä kirjasta, jonka isä toi kirjastosta minulle. En ollut luullakseni vielä koulussa, mutta isä toi aikuisten puolelta (tai ehkä nuorten osastolta) Jules Vernen Salaperäisen saaren. Olin kerrasta koukussa! Tiedän, että tarina olisi nyt luettuna suuri pettymys, mutta silloin se avasi kerralla maailman eteeni. Ihminen voi mennä minne tahansa ja kokea mitä tahansa seikkailuja vain lukemalla kirjoja!

Otanpa esimerkin. Ihminen voi lainata kirjastosta yö- ynnä työpöydälleen samalla kertaa uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvan kuvateoksen Palestiinan arkeologiasta, nyky-Japaniin sijoittuvan dekkarin, keittokirjan ja oppaan sosiaalisesta mediasta yritysmaailmassa. Tai keskiaikaan sijoittuvan romaanin, puutarhakirjan ja tieteenfilosofista pohdintaa. Tai science fictionia ja elämäntaito-oppaan… no, ymmärsitte. Sitten voi lukea niitä kaikkia kerralla tai vuorotellen mielialan mukaan.

En kerro, kuinka monta kirjaa minulla on tällä hetkellä lainassa, mutta luettavana on WSOY:n julkaisemasta ”Kristinuskon vaikuttajat” –sarjasta Timo Nisulan kirjoittama teos Augustinuksesta. Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan kirkkoisän ajattelua ja teologiaa valottava teos, joka antaa uutta ymmärrystä tästä mielenkiintoisesta henkilöstä. Suosittelen! Ei ole edes paksu kirja. Jos joku ihmettelee, miten viitsin lukea jostakin puolitoista tuhatta vuotta sitten eläneestä ihmisestä ja vieläpä lapsellisen innostuneena, niin ehkä se onkin vähän outoa. Toki opettajana koen, että kaikki uusi tieto, olipa se melkein miltä elämänalueelta tahansa, hyödyttää minua työssäni. Vaikka en suoraan voisi jotakin asiaa siirtää oppitunnille, muuttuu se kuitenkin pääomaksi, joka antaa työssä tukevan alustan. Yritän myös opiskelijoille valaista sitä, että kirjoista on ihmiselle yhtä aikaa hupia ja hyötyä. Kaunokirjallisuuden kautta voi päästä sisälle vieraan kulttuurin tai aikakauden ”nahkoihin”.

Eräs kirja, jota odotan jo etukäteen, on kaksisataa vuotta sitten piispana toimineen Jacob Tengströmin elämäkerta. Sitä ei ole vielä kirjoitettu, mutta sitä suunnittelee syksyllä eläkkeelle jäävä Porvoon piispa Gustav Björkstrand. Nykyaikana on tapana fanittaa erilaisia asioita ja minä fanitan muutamia teologeja, en kovin monia, ja nyt olen liittänyt biskop Björkstrandin tuohon joukkoon. Hän on Suomen 200-vuotisjuhliin liittyen esitelmöinyt Tengströmin merkittävästä panoksesta siinä, että Suomi varsin vähällä väkivallalla siirtyi Ruotsin valtakunnasta Venäjän alle. Kuulin aiheesta radiohaastattelun pätkän, ja viikko sitten minulla oli ilo kuunnella piispan esitelmää Suomen ekumeenisen neuvoston kokouksessa. Idolikseni pääsee henkilö, josta näkyy rakkaus ja innostus aihettaan kohtaan ja joka löytää ja luo uutta ja osaa sitten vielä pukea sen selkeästi sanoiksi. Tämän lisäksi piispa Björkstrand on erinomainen puheenjohtaja kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnassa (jonka kokoukseen olen matkalla tätä kirjoittaessani); asioiden käsittelyssä ei ole kiireen tuntua, mutta ne etenevät napakasti. Olen joistakin valiokunnista kuullut toisenkinlaisia viestejä. Kolmanneksi piispa on positiivinen ja ajassa mukana oleva ihminen, ja olen harmissani, että hänen täytyy jäädä valiokunnan puheenjohtajuudesta pois. Varmaan saamme uuden hyvän puheenjohtajan, mutta emme yhtä sympaattista.

Huomasitteko muuten, miten hieno aasinsilta edellisen kappaleen alussa oli? Jatkan ilman uutta aasinsiltaa asiasta, johon piispa Björkstrand kiinnitti huomiota esitelmäänsä seuranneessa keskustelussa: Kun puhutaan menneistä ajoista, ei yleensä osata kylliksi kiinnittää huomiota siihen, miten keskeinen asia uskonnolla oli tuolloin ja miten uskonto ja kirkolliset henkilöt vaikuttivat asioiden kulkuun. Esimerkiksi suuren isännän vaihtuessa kaksisataa vuotta sitten nimenomaan kirkko vaikutti siihen, että suurelta verenvuodatukselta vältyttiin. Luterilainen usko oli myös keskeinen identiteettitekijä suhteessa ortodoksiseen Venäjään. Tämä piispan huomautus lienee ollut mielessäni, kun luin tyttären historian oppikirjaa kohdasta, jossa käsiteltiin 1800-luvun loppupuolta ja 1900-luvun alkua. Huomasin, että uskonnosta ei puhuttu sanaakaan! Mielestäni on virheellistä historiankirjoitusta sivuuttaa asia, joka oli todella tärkeä ihmisille heidän yksityiselämässään mutta myös koko yhteiskunnan ja politiikan kannalta. Buu, alas huonot historioitsijat!

Aasimaisen lapsellinen postaajanne
Virpi

Kaupunki Kataloniassa

2009-03-21T12:30:00.000-07:00

Lupasin kirjoittaa pari sanaa Barcelonasta, jossa kävin hiihtolomalla. Siellä ei voinut hiihtää, mutta ei se haitannut, koska muuta tekemistä riitti. Huomasin kyllä jo etukäteen matkaan valmistautuessani (kahlattuani läpi viisi matkaopaskirjaa ja eräitä nettisivuja), että kolmen päivän asemesta pitäisi varata kolmen viikon matka. No, jäipähän nähtävää toiseksikin kerraksi.

Tässä eräitä käytännön vihjeitä: Katso, että hotelli on keskustassa tai ihan metroaseman vieressä. Metro on kätevä ja halpa liikkumistapa; esimerkiksi kahden päivän lipulla, joka maksaa reilut 10 euroa, saa matkustaa niin paljon kuin ehtii, ja sama lippu käy myös busseihin ja ratikoihin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja tiuhaan liikennöityjä. Perehdy etukäteen kaupungin karttaan, niin liikkuminen sujuu. Muista katsoa mittakaava, ettei tule yllätyksiä, jos lähdet kävelemään.

Ostosmatkailijalle Barcelonassa on paljon tuhlauskohteita, sillä ole varma, ovatko hinnat sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta tietysti valikoimaa on paljon. Edullisin aika shoppailla on alennusmyynti tammi-helmikuussa tai sitten heinä-elokuussa. Jos ei halua käyttää kohtuuttomasti aikaa kilometrien mittaisten ostoskatujen läpikäymiseen, suosittelen Carrer dels Tallers -katua, joka lähtee läheltä Plaza de Catalunyan Ramblan-puoleista päätä. Siinä on ainakin vaate- ja kenkäkauppoja tiuhassa. Converse-tennarit näyttivät olevan vähän halvempia kuin Suomessa.

Toinen kätsy tapa ostostella on ajaa metrolla Diagonal Mar –ostoskeskukseen, jossa on kolmessa kerroksessa varmasti riittävästi kauppoja yhdeksi kerraksi. Myös marketti, josta saa sellaiset tuliaiset kuin juomat, oliiviöljyt ja juustot ja kinkut. Ruokatuliaisia löytää myös Las Ramblasin varrelta kuuluisasta La Boqueria-kauppahallista, jonka kuuluisuus ei ole turhaan tullutta. Arkisemmin, mutta helposti, ne saa Carrefour-ketjun kaupasta, joka on myös Ramblalla lähellä Carrer dels Tallerin risteystä. Jos tykkää markkinoista, niin sellaisiakin on tarjolla. Matkaopas mainosti paikkaa kirpputoriksi, mutta se oli tyypillinen espanjalainen non-food-tori, jossa oli myös kirpputoriosasto. Olen käynyt vastaavilla toreilla etelämpänä Valencian seudulla, ja toki ne ovat nähtävyyksiä omalla tavallaan, koska siellä tavallinen kansa käy ostoksilla. Ja edullisia ostoksia voi toki turistikin näistä löytää (kuten kengät 10 eurolla) ja turistirysiä alkuperäisemmät ja halvemmat kahvi- ja ruokapaikat torin liepeiltä. Paikan nimi on Encants tai Els Encants Vells ja se sijaitsee suuren liikenneympyrän reunalla lähellä Gloriésin metroasemaa. Avoinna ma-ke-pe-la.

Torilla on kova tungos, joten varokaa siellä taskuvarkaita. Kaikki opaskirjat varoittivat varkaista myös muualla turistialueilla, mutta ehkä keskitalvella ei ollut heilläkään sesonki. Kannattaa kuitenkin käyttää laukkua, jonka saa kunnolla kiinni ja joka pysyy tiukasti kainalon alla, tai sitten tunkea käteinen ja kortti syvälle farkkujen etutaskuun. Melkein kaikkialla (no ei torilla) saattoi maksaa pin-koodilla, joten passiakaan ei tarvinnut kuskata mukana. Fiksua on ehkä kuitenkin ottaa siitä valokopio ja kuskata sitä. Barcelonassa aikaisemmin käyneen sukulaisen vihje oli, että siinä kohdassa, missä on varkaista varottava kyltti, ei kannata kokeilla taskuaan, koska kokenut ”varainhankkija” päivystää juuri siinä katsomassa, missä taskussa turisti rahojaan pitää…

Mangan harrastaja haluaa ehkä Barcelonassakin käydä tarkistamassa valikoimat. Katalonian aukiolla sijaitsevan El Triangle -ostoskeskuksen fnac-kaupassa (myy videoita, musiikkia, kirjoja) oli hyvä määrä mangaa, mutta vain espanjaksi. Sarjakuvakaupassa katedraalin lähellä (Continuará, Via Laietana 29) oli lisäksi julisteita, figuureja ja tarjouspöydällinen alkuperäistä japaninkielistä mangaa, ja niitähän meille sitten lähti mukaan… Mieluummin ilmeisesti japania kuin espanjaa, vaikka minulla on toinen käsitys siitä, kumpi on helpommin luettava kieli.

Nähtävyyksistä kerrotaan matkaoppaissa niin paljon, että en rupea niitä kovin paljon kehumaan, mutta Sagrada Família on tietysti nähtävä – siitä oli muuten Hesarissa juuri juttu. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Piinattu+ja+parjattu+kirkko/1135244333844 . Kannattaa käydä myös kirkon kellarissa olevassa näyttelyssä. Ylös torniin me emme jaksaneet mennä, kun sinne olisi pitänyt jonottaa sata metriä, mutta kävimme sitten keskiaikaisen katedraalin katolla, ja kyllä sieltäkin oli hyvät näköalat. Sieltä oli kiva vastata puhelimeen: Sori, on vähän hankala paikka, kun olen kirkon katolla Barcelonassa… Museot jäivät minulta tällä reissulla väliin, mutta ainakin merimuseo, tekstiilimuseo ja taidemuseo ovat listallani seuraavaksi kerraksi. Jos seuraava kerta on riittävän pitkä, teen päiväretket Dalin kotiin ja Tarragonan kaupunkiin, joka oli roomalaisaikana alueen pääkaupunki. Dali-kierroskin oli juuri Hesarissa, mutta juttu näytti olevan maksullisen digilehden puolella ainakin tänään. Upeaa olisi myös käydä Pyreneitten etelärinteillä katsomassa romaanisen kauden kirkkoja, mutta se ehkä vaatii kolmannen matkan. Ilmoittaudutko seuraksi, Lukija?

Googlen dokumentit ja taidetta

2009-03-15T10:12:00.000-07:00

Terve, Lukijat.

Kirjoitin opiskelijoille ohjeen Google docs -palvelun käytöstä. Koska tämä tapahtui suljetussa ympäristössä, julkaisen ohjeen myös tässä, koska siitä saattaa olla muillekin iloa.

Ensinnäkin: Mitä hyötyä on Googlen "Documents" eli asiakirjat -palvelun käytöstä? Samaa asiakirjaa, esitystä tms. voi kirjoittaa kaksi ihmistä tai useampikin yhdessä. Kirjoittamisen voi tehdä (lähes) yhtä aikaa tai eri aikoina. Asiakirja säilyy myös tallessa niin kauan kuin haluatte sitä pitää ja sitä voi muokata pitkänkin ajan kuluttua. Tätä voi siis käyttää erilaisten tuotosten yhteiseen valmistelemiseen. Sitä voi tietysti käyttää myös yksin: eipä tarvitse koulutehtäviä tai muita juttuja talletella sähköpostiin tai tikulle, ja ne saa melko varmasti ulos siellä, missä netti ylipäänsä toimii.

Toiseksi: Miten Google docs toimii? Katso tästä linkistä hauska opetusvideo "in plain English"; tämän verran englantia jokainen ymmärtää! http://www.commoncraft.com/video-googledocs

Selitän kuitenkin koko jutun tässä: Voit mennä dokumentteihin kahta kautta: Kirjoita selaimen osoitekenttään docs.google.com tai mene ensin www.google.fi-sivulle ja klikkaa yläreunasta sanaa "lisää", jolloin näkyy lista muutamista palveluista, joukossa dokumentit. Klikkaa sitä. Jos Sinulla on jo Google-tili, kirjoita kenttään sähköpostiosoitteesi ja salasanasi. Tili Sinulla on, jos Sinulla on gmail-sähköpostiosoite tai olet käyttänyt jotain muuta Googlen palvelua. Salasana tiliin on sama kuin g-sähköpostisi salasana. Jos Sinulla ei ole tiliä, klikkaa kohtaa "Aloitus" ja luo tili ohjeiden mukaan. Jos haluat jatkossa käyttää gmail-sähköpostia, Sinulla on nyt tunnukset ja salasana valmiina. Sama ilmainen tili oikeuttaa myös käyttämään muita Googlen palveluja, vaikkapa Bloggeria.

Nyt Sinulla on auki Dokumentit-etusivu. Jos siellä on jo dokumentteja listalla näkyvissä, ne ovat luultavasti tulleet, kun olet käyttänyt gmailia, tai sitten joku on jo ehtinyt jakaa asiakirjansa kanssasi. Uuden asiakirjan, esityksen tai muun vastaavan saat alkuun, kun klikkaat ylärivistä kohtaa "Uusi" ja valitset haluamasi vaihtoehdon. Nyt aukeaa työskentelytila, ja näet ylhäältä, että asiakirjan nimi on "Nimetön". Tallennusvaiheessa palvelu poimii tekstisi ensimmäisen rivin otsikoksi, joten aloita kirjoittamalla otsikko. Toki voit myöhemmin muokata otsikkoa yhtä lailla kuin tekstiä muutenkin. Huomaathan, että valikossa on monia toimintoja, joiden avulla dokumenttia voi käsitellä. Kirjoita jotain. Palvelu tallentaa tuottamasi tekstin muutaman minuutin välein automaattisesti, mutta voit itsekin tallentaa sen aina välillä. Kun olet lopettanut, klikkaa "Tallenna ja sulje". Hetken kuluttua tuotoksesi otsikko ilmaantuu aloitussivun luetteloon. Jos ei heti ilmaannu, voit klikata vasennalta valikosta kohtaa "Kaikki otsikot" tai "Avaamani" tai "Omistamani". Tuotos aukeaa jälleen, kun klikkaat sen nimeä. Nyt voit taas muokata sitä. Kannattaa ihan huvin vuoksi kokeilla kirjoittamista ja palvelun eri ominaisuuksia. Harjoitusjututhan saa sitten poistettua. Asiakirjoja voi merkitä tähdillä ja järjestellä kansioihin, mutta se on ajankohtaista vasta, kun tuotoksia on useampia.

Miten sitten kaveri(t) saadaan mukaan? Joko niin, että klikkaat merkin tuotoksen nimen edessä olevaan ruutuun ja klikkaat kohtaa "Jaa muille", tai niin, että dokumenttisi on auki ja klikkaat kohtaa "Jaa". Nyt voit valita, saavatko henkilöt, joita aiot kutsua, vain lukea dokumenttiasi vai myöskin muokata. Kirjoita ruutuun henkilön tai henkilöiden sähköpostiosoitteet. Lisäksi voit vielä määritellä, saavatko he jakaa dokumentin eteenpäin. Palvelu lähettää viestin ko. henkilön tai henkilöiden sähköpostiin ja kutsuu heidät käyttäjiksi. Jos heillä ei ole Google-tiliä, sellainen täytyy tehdä. Kun heillä on tili, he pääsevät dokumenttiin käsiksi menemällä omilla tunnuksillaan Google docsiin. Jos Sinä et jaa dokumenttiasi muille, sitä ei kukaan pääse katsomaan, ellei jotenkin saa käsiisi Sinun tunnuksiasi.

Jos kirjoitatte samaa dokumenttia yhtä aikaa, suosittelen seuraavaa menettelyä: Kirjoittakaa sillä tavalla vuorotellen, että toinen (hlö a) aloittaa ja painaa "Tallenna", kun on lopettanut lauseen tai kappaleen. Nyt henkilö b näkee, mitä a on kirjoittanut ja voi jatkaa. A näkee b:n tekstin, kun kone omia aikojaan tallentaa tai b painaa tallennusta. Jos molemmat kirjoittavat yhtä aikaa, automaattitallenus voi tehdä yllätyksiä ja tekstit sekoittuvat! Kätevä tapa erottaa, kuka mitäkin on kirjoittanut tai kirjoittaa, on käyttää eri värejä. Toinen voi käyttää vaikka sinistä fonttia tai taustaa, toinen punaista. Jos kirjoitatte eri aikaan, sekoittumisen vaaraa ei ole, mutta silloinkin eri värit voivat olla hyvä ratkaisu.

Tämä on siis tosi helppoa! Varsinaisen tuotoksen lisäksi voitte tietysti kirjoitella kommentteja tai muita viestejä toisillenne ja erottaa ne varsinaisesta tekstistä värin tai fontin avulla. Ne on sitten helppo poistaa, kun niitä ei tarvita. Kun olette sitä mieltä, että teksti on valmis, niin ei muuta kuin kopioitte sen ja siirrätte sinne, missä sitä mahdollisesti tarvitsette. Tai ette kopioi, vaan säilytätte dokumenteissa. Muistakaa kirjautua ulos palvelusta, kun haluatte poistua.

Toinen asia, taide, tarkoittaa tällä kertaa Marita Liulian näyttelyä Choosing my Religion, joka on parhaillaan Kiasmassa ja jatkaa sieltä aikanaan muihin kaupunkeihin. Yritän päästä sen näkemään, kun käyn pääkaupungissa, mutta sitä odotellessa kävin Kiasman sivuilla ja siellähän Liulian kauniit kuvat ovat nähtävissä ja latautuvat sitä paitsi nopeasti, ei tarvitse yhtään hermoilla. Näyttelyyn liittyy verkkosivu, jolla on tietoa eri uskonnoista. Suosittelen!

http://www.maritaliulia.com/fi/productions/cmr/index.php
http://www.maritaliulia.com/cmr/indexc.php?mode=1&lang_id=2#

Aioin kirjoittaa blogitekstin,

2009-03-11T13:17:00.000-07:00

mutta muut koneenkäyttäjät tunkivat väliin ja itsekin kyllä pyörin kirkkorakennuksissa katselemassa niitä virtuaalisesti. Katsokaa deli-tallennukseni tagilla virtuaalikierros. Esim. Kölnin tuomiokirkolla on hienot sivut. http://delicious.com/virpiloi/virtuaalikierros.

Nyt on myöhä, enkä jaksa kertoa esim. Barcelonasta, mutta palataan asiaan. Sen verran voin väläyttää, että matkaillessa taas valkeni kielitaidon merkitys. Vaikka osaisi vain muutaman sanan, vaikka tilata kahvia alkuasukkaiden kielellä, siitä on iloa. Lähtiessä siis tarvittiin suomea - ja tietysti ruotsiakin olisi voinut käyttää. Lennolla ja Amsterdamin kentällä kelpasivat englanti ja hollanti, lehtiä tuli luettua ainakin saksaksi ja hollanniksi. Vieruskaverien kanssa olisi voinut puhua norjaa ja lehtiä lukea ranskaksi, jos olisi osannut. Perillä sitten pärjäiltiin englannilla ja espanjalla, ja barcelonalaiset itse tietysti käyttävät katalaania, jota ainakin kylteistä voi lukea. Suosittelen siis kaikille kieliopintoja; kouluaikana ne tulevat siinä sivussa muiden opintojen keralla, vaikka työtähän niissä tietysti on. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensimmäinen ja toinen kieli ovat vaikeimpia, mutta sitten alkaa helpottaa, varsinkin jos opiskelee sukulaiskieliä, joihin saa apuja aikaisemmin opitusta.

Hyvää yötä!
Virpi (väsyneenä)

Vastaus Anonyymille ja muillekin kiinnostuneille

2009-03-04T12:44:00.000-08:00

Ylioppilaskirjoituksia varten on netissä materiaalia monessa paikassa. Yksi parhaista on Ylen Abitreenit osoitteessa http://abitreenit.yle.fi/etusivu. Olen koonnut muutamia linkkejä omille kotisivuilleni osoitteessa http://virpinkurssit.pbwiki.com. Klikkaa otsikkoa "Uskonto yo-kirjoituksissa". Myös uskonnonopettajien liiton sivuilla on aineistoa ja sieltä löytyvät myös aikaisempien vuosien kysymykset. www.suol.fi

Jos haluat tehdä harjoitusvastauksia, niin silloin varmaan kannattaa pyytää omaa opettajaa lukemaan ja kommentoimaan niitä.

Tsemppiä kaikille kirjoittajille ja erityisesti tietysti uskontoa kirjoittaville!

Virpi

Nauroin niin, että olin pudota tuolilta...

2009-02-22T10:28:00.000-08:00

kun katsoin tätä videota, jossa Äiti laulaa.
http://www.youtube.com/watch?v=ESe-AysF9mw

Äiti-Virpi

Opastusta bloggaukseen

2009-02-20T02:27:00.000-08:00

Terve. En ole itse lukenut mitään bloggausoppaita, mutta Mari Koistisen blogissa on viisauksia asiasta, erityisesti yritysbloggauksesta, ja linkkejä oppaisiin. http://www.marikoistinen.fi/2008/09/25/miten-blogiin-kirjoitetaan/

Uusia jippoja

2009-02-18T02:58:00.001-08:00

Moi. Olen koevalvonnassa ja teen sillä aikaa kaikkea hyödyllistä... Kokeilin PP-esitysten siirtämistä Slideshare.netistä tähän blogiin. Kuten alta näette, se onnistui helposti. Lisäsin myös uuden vimpaimen, jonka avulla näette minun Slideshareen lataamani esitykset tällä sivulla. Rullatkaa sivua alaspäin; oikean palkin alimmaisena on tällä hetkellä neljä esitystä, jotka olen tehnyt lähinnä lukiolaisia varten, viides, myyttejä käsittelevä, on enemmänkin opettajille. Esitykset ovat siis Slidesharessa kaikkien käytettävissä.

Check out this SlideShare Presentation:

The 21st Century Educator

View more presentations from Kim Cofino. (tags: educator k-12)

J.K. Slideshare.netissä on useita tämän esityksen tekijän, Kim Cofinon, tuotoksia, kaikki korkeatasoisia.

Mielenkiintoinen juttu

2009-02-10T01:28:00.000-08:00

Tutustuttiin opiskelijoiden kanssa kristillisiin lehtiin ja verkkolehtiin ja tuli siinä puheeksi, että kirkot ja seurakunnat ja eri uskontojen piiriin kuuluvat yhteisöt käyttävät Internetiä monipuolisesti hyväkseen. Rupesin siinä pohtimaan, mitä erilaisia käyttötapoja mahtaa ollakaan ja heti tuli muutamia mieleen. Listaan niitä tähän, ja jos joku keksii lisää tai tietää, että aiheesta on kirjoitettu tai keskusteltu, niin vinkatkaapa minulle!

1. Kotisivut, joko viralliset tai jäsenten ylläpitämät epäviralliset
2. Papin päivystys verkossa, kirkon oma palvelu, sielunhoitoa
3. Rukouspalvelu
4. Osallistuminen keskusteluihin muualla Internetissä kuin kirkon omilla sivuilla
5. Yhteistyö, esim. luterilaisen kirkon ja city.fi-palvelun välillä: Rakkauden amaattilaiset -yhteisö
6. Verkkolehdet
7. Blogit ja podcastit eli teksti- tai äänipäiväkirjat verkossa
8. Virtuaalikirkko tai verkkokirkko; näillä termeillä saatetaan tarkoittaa monia asioita, esim. virtuaalista kierrosta kirkkorakennuksessa, nauhoitettuja tai online-jumalanpalveluksia tai muita nauhoituksia, esim. haastatteluja ja musiikkia
9. Buddhalaisilla sivuilla voi suorittaa uhreja hiiren klikkauksella!
10. Vatikaanin oma YouTube-kanava
11. Liity kirkkoon -palvelu (tulossa)
12. Tietyille ryhmille suunnatut sivut, esim. lastenkirkko.fi, jossa luodaan oma hahmo
13. Kokonaan virtuaaliset uskonnolliset yhteisöt
14. Koulutus, esim. parisuhdekurssit
15. Vapaaehtoispankki "Suurella sydämellä"

Lista on sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta nyt pitää juosta tunnille!

Virpi

Talvista pyhäpäivää kaikille!

2009-02-01T04:47:00.000-08:00

Nyt vihdoin täytän lupaukseni ja viimeistelen syksyn yo-kirjoitusten käsittelemisen, kun kohta pukkaa uusia tehtäviä!

Kuudennessa tehtävässä piti soveltaa kultaista sääntöä ajankohtaiseen kysymykseen terveydenhuollon priorisoinnista. Mielestäni tämä ei ollut kovin helppo tehtävä, mutta ainakin seuraavia elementtejä vastauksessa tuli olla: Kultaisen säännön esittely ja sen verran priorisoinnista, että kirjoittaja osoittaa ymmärtävänsä termin. Itse lähtisin sitten pohtimaan kultaisen säännön ("Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille") tulkintaa tarkemmin: usein sitä sovelletaan yksilöetiikkaan, mutta se sopii myös yhteiskunnallisten kysymysten, kuten otsikossa mainitun, pohdintaan. Jos itse olisin terveydenhuollon asiakkaana, kuinka haluaisin tulla kohdelluksi? Vähintään kaksi osuvaa esimerkkiä mukaan, samoin jokin kriittinen näkökulma, niin siinähän se sitten olisi.

Seitsemäs tehtävä kuului: Mitä kymmenen käskyä opettaa Jumalasta? Tässä tarvittiin jotakin taustatietoja käskyistä, ja niistä syntyisi hyvä johdantokappale: juutalaista heimoetiikkaa, joka on pienin muutoksin hyväksytty kristinuskoon ja ymmärretty universaaliksi uskonnoista riippumattomaksi etiikaksi. Muutos on lähinnä kuvakiellon poistaminen ja viimeisen käskyn jakaminen kahtia kymmenluvun säilyttämiseksi. Tässä tehtävässä kuvakieltoa olisi hyvä käsitellä, koska se kuuluu ns. ensimmäiseen tauluun eli jumalasuhteen osastoon. Toisen taulun ihmissuhdekäskyjä tässä ei tarvitsisi tarkastella muuta kuin maininnalla, että se, miten ihminen toimii toisten keskellä on myös asia, joka kiinnostaa Jumalaa, koska hän on nähnyt hyväksi siitä säädöksiä antaa. Varsinaiset käsiteltävät käskyt ovat ensimmäinen, muut jumalat kieltävä ja yhden Jumalan palvomiseen kehottava käsky, sekä tavallaan sitä selittävät säännöt: kuvakielto, Jumalan nimen lausumiskielto ja lepopäivän pyhittämiskäsky. Käsiteltäviä teemoja olisivat näin ollen mm. monoteismi ja Jumalan pyhyys.

Kahdeksanneksi kysyttiin: Mitä piirteitä kuuluu suomalaisten uskonnolliseen identiteettiin oheisen kyselytutkimuksen perusteella? Tutkimuksessa oli käytetty erilaisia ilmauksia, joilla ihminen voi kuvata suhdettaan kristillisyyteen. Tämäkin oli mielestäni vaikea tehtävä, sillä kuinka voi olettaa, että lukiolainen hahmottaisi esim. mitkä käytetyistä ilmaisuista ovat vaikkapa jollekin herätysliikkeille tyypillisiä tai mikä ero on esimerkiksi kristiyn, uskovan, uskovaisen ja uudestisyntyneen kristityn välillä . Tutkimuksen tuloksista kertova taulukko, josta näkee vaihtoehdot, on osoitteessa http://www.uskonnot.fi/raportit/tiedostot/2007/KUVIO_3_identiteetti.pdf. En lähde nyt asiaa tämän tarkemmin puimaan, ottakaa yhteyttä, jos tahdotte lisäselvityksiä.

Yhdeksäs tehtävä (jokeri) saattoi olla jollekulle juuri nappiin, jos oli arvannut perehtyä aiheeseen, ja yleistiedonkin pohjalta jotenkuten vastattavissa: Ranskalainen Alexis de Tocqueville (1805-1859) kirjoitti, että "Maailmassa ei ole maata, jossa kristillinen uskonto vaikuttaisi enemmän ihmisten sieluihin kuin Amerikassa". a) Kuvaa, miten kristinuskon vaikutus näkyy Yhdysvalloissa, b) selvitä, mitkä historialliset syyt selittävät Yhdysvaltojen uskonnollisen tilanteen, ja c) pohdi, miten se eroaa uskonnollisuudesta Euroopassa. Koska tehtävässä on kolme kohtaa, kukin niistä on arvostelussa kolmen pisteen arvoinen. Yksi piste per kohta tuli vastauksesta, jossa on kerrottu joitakin perusasioita USA:n uskonnollisesta monimuotoisuudesta ja aktiivisuudesta ja siitä, että siirtolaiset eri puolilta maailmaa ovat tuoneet sinne mukanaan omat uskonnolliset ryhmänsä. Lisäksi jotain eroista Eurooppaan nähden, esim. että täällä aktiivisuus on toisenlaista ja perinteiset kirkkokunnat enemmän esillä kuin uudet tai uususkonnot. Pisteitä herui lisää, jos kykeni mainitsemaan ja esittelemään Yhdysvalloissa vaikuttavia uskonnollisia ryhmiä ja kuvaamaan kirkon ja valtion suhdetta ja uskonnollisten ryhmien asemaa siellä. Parhaisiin pisteisiin vaaditaan runsaasti faktatietoja ja tietysti valttia on myös ajankohtaisuus: presidentinvaalit nostivat keskusteluun uskonnollisten ryhmien, erityisesti fundamentalistis-konservatiivisten, vaikutuksen politiikkaan.

Viimeinen tehtävä, toinen jokeri, kuului seuraavasti: Länsimaista ajattelua ja kulttuuria on syytetty piittaamattomuudesta ympäristöä kohtaan, mikä on johtanut vakaviin maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Länsimaisena uskontona myös kristinusko on saanut osansa näistä syytöksistä. Selitä ja pohdi juutalais-kristillisen perinteen merkitystä ja vaikutuksia ympäristön arvottamista ja suojelua koskevissa kysymyksissä. Koska tehtävänannossa viitataan juutalais-kristilliseen perinteeseen, on luontevaa lähteä Vanhasta testamentista ja siellä erityisesti luomiskertomuksessa, jossa ihminen luodaan luomakunnan keskelle Jumalan tilanhoitajaksi "viljelemään ja varjelemaan" (1 Ms 2:15). Jumala ei siis antanut ihmiselle omistusoikeutta vaan vain käyttöoikeuden luontoon, jota ihmisen tulee kohdella kunnioittavasti, sillä luonto on Jumalan luoma siinä kuin ihminenkin. Myös monissa muissa raamatunkohdissa viitataan luontoon ja eläimiin, esim. lepopäiväkäsky ulottui työtä tekeviin kotieläimiinkin: vetojuhdankin piti saada levätä. Synagogaan sen ei sentään tarvinnut mennä ;) Tästäkään tehtävästä ei ollut kovin helppo saada täysiä pisteitä, sillä tarvitaan hyvää raamatuntuntemusta, jotta voi poimia asiaan liittyviä kohtia. Joka tapauksessa hyviin pisteisiin vaadittiin myös kriittistä otetta eli kannan ottamista otsikossa mainittuun näkökulmaan, joka mukaan kristinusko on osasyyllinen ympäristöongelmiin.

Ja lopuksi palaan ykköstehtävään, jossa kysyttiin siialaisuuden ja sunnalaisuuden eroja. Nämä islamin kaksi pääsuuntausta syntyivät varsin pian Muhammedin ajan jälkeen. Erimielisyyttä aiheutti kysymys M:n seuraajasta, sillä häneltä ei jäänyt miespuolista perillistä. Sunnalaiset hyväksyivät kalifin valitsemisen vaaleilla, shiialaisille kelpasi vain Ali, M:n serkku ja vävy, ja hänen jälkeläisensä. Myös imaamikäsityksessä on erja: sunnalaisille imaami on lähinnä rukouksen johtaja, joka ei välitä uutta ilmoitusta Jumalalta. Sunnaa, Koraania selittävää teosta, joka sisältää mm. kertomuksia Muhammedin tekemistä ratkaisuista, arvostetaan suuresti. Shiialaisille imaami on hengellinen johtaja, joka voi tuoda esiin uutta sanomaa Allahilta. Heille Sunna on vähemmän tärkeä. Shiialaisuus jakaantuu 12 imaamin shiaalaisuuteen ja 7 imaamin shiialaisuuteen. Aiheeseen pääsee nopeasti käsiksi seuraavasta artikkelista: http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/islam/hyvatietaaislamista11.pdf
tai tästä: http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=9.

Huomasin muuten vasta nyt, että olen tullut selittäneeksi viitostehtävän kahdesti syksyn mittaan. Toivottavasti en ole puhunut itseni kanssa ristiin!

Virpi

Koulutuskuulumisia

2009-01-08T23:53:00.000-08:00

Tervehdys. Olen koulutuksessa, jossa varmaankin viisastun taas entisestään... Kohta lisää.

Lunta ja pakkasta on mukavasti.

2009-01-04T02:56:00.000-08:00

Toivottavasti teilläkin päin! Muuten on mukavaa ulkoilla ja nauttia kauniista maisemasta, mutta pienen koirani tassuja palelee, joten lenkit eivät ole pitkiä. Ai millainen koira? Pieni sileäkarvainen portugalinpodengo, vaaleanruskea-valkoinen väriltään ja painaa 4,5 kg. Kutsutaan myös kissankorvikkeeksi, koska makaa mielellään kiepillä sylissäni, kun korjaan kokeita tai teen muuta istumatyötä.

Kokeenkorjausta haittasi eilen koiransilittelyn lisäksi myös kokkausprojekti. Yksi loman ja vapaapäivien hyvä puoli on, että voi laittaa jopa ruokaa. Pidän ruoanlaitosta silloin, kun on aikaa tehdä muutakin kuin kaivaa pizza pakasteesta, mutta eilen meni tosiaan vähän pitkäksi. Jaan teille siitä ilosta jälkiruokasoossireseptin.

Pihistetään tyttären kolapullon jämät. Keitetään juomaa kattilassa ja heitetään perään keittämistä kestäviä mausteita. Minulla sattui olemaan pöydällä vaniljatangon puolikas, kun olin tehnyt paahtovanukasta, ja appelsiinikuorta. Lisätään kirpeyttä. Mieleni teki laittaa joukkoon limettimehua, mutta kun sitruuna oli jo "korkattu", niin laitoin sitten sitä. Keitellään, kunnes kastike hiukan sakenee eli muuttuu siirappimaiseksi. Kalastetaan mausteet pois ja valmista on. Paahtovanukkaan kaveriksi tämä kastike on liian makeaa, mutta se sopii hyvin vähän kirpeämmille aineksille, kuten pakastevadelmille tai sitruksille - kuvittelisin, että verigreippilohkot olisivat hyviä ja kauniita. Jos kolaa ei ole, otetaan vettä, sokeria ja jotakin järeää alkoholijuomaa, kuten viskiä tai konjakkia. Mausteiksi voisi ajatella myös kanelitankoa, tähtianista tai kokonaisia neilikoita. Muotimaustetta chiliäkin voisi kai kokeilla. Ja jos ei alkoholijuomaakaan ole, otetaan teetä. Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteesä oli Vivi-Ann Sjögrenin ruokajuttu teen käytöstä kokkauksessa, lukekaapa! (Muistattehan, että olen jo aikaisemmin kehunut Vivi-Annin keittiössä -kirjaa.)

Ja nyt jatkamaan kokeiden lukemista, hyvää päivänjatkoa teillekin!
Virpi

Hyvää Uutta Vuotta!

2008-12-31T10:25:00.000-08:00

Oli vissiin varsinaista slow foodia, kun kesti puolitoista kuukautta palata koneen ääreen... En nyt kehu enempää kiireilläni, mutta niitä on ollut. Joulunpyhät olen pitänyt tietokonepaastoa ja muutenkin laiskotellut, ja nyt vuodenvaihteessa palaan linjoille levänneenä.

Mainitsin viimeksi uskonnonopettajien kerhon kokouksesta. Perustimme siis Savonlinnan seudun epävirallisen kerhon, joka kokoontuu silloin, kun jäseniä huvittaa ja käsittelee hauskoja ja hyödyllisiä asioita sen mukaan kuin huvittaa. Tervetuloa mukaan, Lukija, jos olet jollakin tavalla alan ihmisiä ja välimatka ei ole kohtuuton; mitään sen kumempia jäsenkriteereitä ei ole. Seuraavan kerran kokoonnumme hiihtolomaa edeltävänä keskiviikkona - ota yhteyttä tarkempia tietoja varten.

Palaan keskeneräiseen asiaan eli yo-kirjoituksiin. Syksyn viitostehtävässä kysyttiin alkuperäiskansojen uskontojen yhteisiä piirteitä. Kyseisiä uskontoja kutsutaan myös esim. varhaiskantaisiksi tai luonnonuskonnoiksi, arkikielessä saatetaan puhua heimouskonnoista. Kun tämä on oivallettu, voidaan lähteä liikkeelle. Itse aloittaisin kertomalla johdannoksi, kuinka paljon ko. uskonnoilla on kannattajia ja missä päin maailmaa. Näitä uskontoja harjoittavia kansoja elää Amerikan ja Aasian mantereiden pohjoisosissa ja Etelä-Amerikan, Afrikan ja Australian sydänmailla. Kyse on perinteisesti ollut kirjoituksettomista kulttuureista. Jäseniä arvioidaan olevan 200-300 miljoonaa ihmistä, mutta koska kaikki eivät aktiivisesti harjoita perinteisiä uskontojaan, on valistunut arvaus uskontojen kannattajamäärästä noin 100 miljoonaa. Tästä pääsemmekin näitä uskontoja yhdistävään tärkeään peruspiirteeseen: ne ovat erottamattomasti sidoksissa kunkin kansan elämäntapaan ja kulttuuriin eli ovat etnisiä uskontoja. Tällaiseen uskontoon ei liitytä vaan synnytään, eikä uskonto kovin helposti siirry mukana, jos elämäntapa, elinkeino ja asuinympäristö muuttuvat. Peuranmetsästäjän uskonnolla ei ole sijaa kaupungissa ja tehdastyössä. Globalisaatio ja kaupungistuminen ja elinympäristön muuttuminen uhkaavatkin näitä uskontoja.

Toinen, kiinteästi äskeiseen liittyvä tekijä, on luonnon keskeinen merkitys alkuperäisuskonnoille. Koska ko. kansat elävät luonnossa ja luonnosta, on luonto myös niiden uskonto. Tämä näkyy esim. animismina ja polyteismina. Luonnon eri paikoille ja asioille ja elinkeinon eri osa-alueille on omat jumalansa ja henkensä, ja luonnon paikkoja ja ilmiöitä palvotaan. Ehkä voisimme puhua luonnon ja ympäristön haltuunotosta ja selittämisestä ja myöskin ihmetyksestä luonnon edessä. Myytit eli pyhät kertomukset ovat yksi tapa toisaalta ihmetellä, toisaalta selittää selittämätöntä. Myytit konkretisoituvat lukuisissa riiteissä.

Kolmas, tavallaan edellisiin liittyvä piirre, on yhteisöllisyys. Ankarissa luonnonoloissa ihminen ei pärjää yksin. Jos jalka katkeaa tundralla tai käärme puree viidakossa, on toisen ihmisen läsnäolo eloonjäämisen ehto. Heimo ja kansa ja perhe on kaikki kaikessa, yksin ihminen ei ole mitään. Heimosta erottaminen merkitseekin kuolemanrangaistusta. Heimoon kuuluvat myös vainajat, joita kunnioitetaan ja joilta kysytään neuvoa. Iäkkäät ihmiset ovat arvostettuja, mutta kaikkein viisaimpia ovat toki edesmenneet. Usein käytetään termiä vainajien palvonta, mutta enemmänkin on kyse siitä, että menneet sukupolvet ovat yhä omalla tavallaan läsnä heimon elämässä.

Varhaiskantaisissa uskonnoissa ei tehdäkään jyrkkää eroa tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden, luonnollisen ja yliluonnollisen välillä, vaan ne ovat yhtä aikaa läsnä olevia todellisuuden osa-alueita. Yliluonnollinen on kuitenkin sen verran pelättävää, että sen hallitsemiseen tarvitaan asiantuntijaa eli shamaania tai tietäjää. Joskus shamanismi-sanaa käytetään kaikkien heimouskontojen ja jopa uususkontojen tietäjä-ilmiöstä, mutta aika usein sillä viitataan erityisesti pohjoisten kansojen tietäjiin.

Nopea ja asiantunteva katsaus näihin uskontoihin on opetushallituksen etälukiosivulla osoitteessa: http://www.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi4/sivu_4_1_1.html. Toinen hyvä lähde on teologia.fi-sivu, jossa eritellään myös luonnonkansojen uskontojen suhdetta niitä "matkiviin" uususkontoihin. (http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11) Tähän erotteluun viitostehtävän vastaus olisikin fiksua päättää!

Kiireinen viikko

2008-11-16T06:05:00.000-08:00

Viime viikko oli varmaan kalenterini kiireisin viikko ikinä. Normaaliin ohjelmaan kuuluu opetuksen lisäksi yleensä vähintään 1-2 kokousta ja useita palavereja yksittäisten ihmisten kanssa, mutta nyt oli tehtävänä lisäksi kolme isoa asiaa: kokeiden ja tehtävien korjaus (muovikassillinen tavaraa), lauantaisessa opettajien kolutuspäivässä vetämäni työpajan valmistelu ja esityksen valmistelu Savonlinnan seudun uskonnonopettajien paikalliskerhon ensimmäiseen kokoukseen. Ja sitten iski flunssa, joka teki tuloaan jo koko viikon kirkolliskokouksessa; kolme päivää sairaslomaa! Yritän kertoa vielä kirkolliskokouksen loppuviikon tunnelmista ja em. asioista, kunhan ensin käyn laittamassa ruokaa. Aion laittaa peruna-kasviskiusausta.

vieläkin vähän huteranoloinen
Virpi

Tuoreet terveiset Kakolasta

2008-11-05T11:59:00.000-08:00

Iltaa. Kirkolliskokouksessa oli jälleen kiintoisa päivä, vaikka kirkkolain virkamiesoikeudellisista säännöksistä käyty keskustelu vähän ihmetyttikin. Koska haluan joskus nukkumaankin, kehun nyt kuitenkin vain tekemämme iltaretkeä. Jos en olisi unohtanut kameran johtoa kotiin, näkisitte kuviakin! Yritän huomenna jostain löytää kaapelin. Teimme siis Turun lääninvankilassa ja Kakolassa perusteellisen tutustumiskierroksen. Vangithan niistä paikoista ovat siirtyneet noin vuosi sitten uuteen Saramäen vankilaan, mutta elävä opastus herätti mielikuvat ragaistuslaitoksen elämästä henkiin. Karut olivat olosuhteet ja karua vankilan sosiaalinen elämä. Erittäin mielenkiintoista ja tietysti surulliseksi tekevää.

Toinen kohteemme oli Turun Akatemian talo, jonka komeassa (ja kaikuisassa) salissa nautime ruumiin ja sielun ravintoa iltapalan ja iltahartauden muodossa. Kiitos piispa Björkstrandille valaisevasta esittelystä. Molemmissa kohteissa opimme myös historiaa, mikä on aina interessanttia (yritän kiertää mielenkiintoista-sanaa) ja ihmiselle hyväksi.

sivistäytynyt Turun-reportterinne
Virpi

Pitkiä päiviä

2008-11-04T12:23:00.000-08:00

Tuntuu kuin täällä Turussa oltaisiin oltu jo kauan, mutta on vasta tiistai. Tämä johtunee siitä, että eilen tehtiin kahden työpäivän verran työtä, aamuyhdeksästä iltaan puoli yhteentoista ja sitten vielä paperien lukemista. Tänään kokoustaminen loppui "jo" kahdeksalta, mutta sen jälkeen piti tietysti vielä keskustella monien ihmisten kanssa. Se on toki yhdistettyä hupia ja työtä, milloin kumpaakin tai sekä että. Pitkät päivät johtuvat siitä, että suuria asioita on vireillä; ne puhuttavat ja siksi asioiden käsittely kestää. Esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomus ja kirkkohallituksen budjetti ovat synnyttäneet paljon keskustelua.

Eikä se ole ihmekään, sillä nelivuotiskertomus kuvaa lähimenneisyyttä ja antaa sillä tavalla aineksia tulevaisuuden suunnitteluun. Budjetti taas sisältää kalliita hankkeita, joiden sisällöstä vallitsee vielä melkoinen epävarmuus. Tällaisia ovat esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hanke ja kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon joidenkin osa-alueiden siirtäminen valtakunnalliselle palvelukeskukselle eli HeTa-hanke. Erityisesti HeTa:sta tuli jo ennen kirkolliskokousta paljon kriittisiä evästyksiä, mutta itse olen kyennyt vasta vähitellen täällä muodostamaan kantaani siihen, sillä tietoa minulle ja muillekin kirkolliskokousedustajille on tullut vasta täällä paikan päällä. Olen tullut siihen ymmärrykseen, että jotain on tehtävä, sillä nykysysteemillä ei tulla tulevaisuudessa pärjäämään, koska rahaa tuhlautuu ja työvoima käy vähiin. Mitä pitäisi tehdä, on vaikeampi kysymys, mutta jos suunnittelurahaa tulevaisuuteen valmistautumiseksi ei anneta nyt, jäämme varmasti junasta. Oman kotiseurakuntani taloudellisen tilanteen kannalta HeTa-kaavailut eivät kyllä näytä hyvältä, mutta siitä asiasta keskustellaan sitten kotona.

Nyt vielä viimeiset valmistautumiset huomista varten ja sitten nukkumaan. Tulevaisuusskenaarioita aamuksi on kolme: aamumessu Maarian kirkossa, aamu-uinti tai sitten molemmat. Tänä aamuna avustin ehtoollisella mainitussa kirkossa ja se oli kyllä juhlavaa paitsi seurakunnan kokoonpanon vuoksi myös paikan vuoksi. Kirkko on jyhkeän keskiaikainen ja koristeltu viimeisen päälle ajan tyyliin. Yritin ottaa siellä kuvia, mutta valo ei oikein riittänyt, yritän jonain aamuna uudelleen. Sitä odotellessanne voitte katsoa, mitä Maariasta kerrotaan Turun seurakuntien sivulla: http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/kirkot/maarian_kirkko/

Hyvää yötä!
Virpi

Ennätyksellistä tekstitehtailua!

2008-11-02T11:10:00.000-08:00

Toinen teksti samana iltana! Tämä johtuu siitä, että tapasin kirkolliskokouksessa Lukijan! Kivaa! Lukijoita on siis olemassa! Kyseinen Lukija kertoi yrittäneensä kommentoida tekstejäni, mutta järjestelmä oli edelleen vaatinut kirjautumista, vaikka olen säätänyt asetukset siihen malliin, että sitä ei pitäisi tarvita. En tiedä, missä vika, ottakaa yhteyttä, jos osaatte auttaa. Kommentoida voi siis joka tapauksessa siten, että hankkii itselleen Google-tilin, mikä on helppoa ja ilmaista. Sen jälkeen voi samalla salasanalla käyttää kaikkia käteviä Google-palveluja, jotka ovat oikeasti käteviä. Suosittelen esim. Google Docsia.

Tilin saa seuraavalla tavalla: Avaa http://www.google.fi/ -sivu. Klikkaa oikasta yläkulmasta kohtaa "Kirjaudu sisään". Klikkaa kohtaa "Luo tili". Sen jälkeen noudata ruutuun tulevia ohjeita: Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja valitsemasi salasana (älä käytä samaa salasanaa joka paikassa, valitse sana, jota ei ole sanakirjassa ja kirjoita salasana muistiin vaikka kalenteriisi tai Internetissä olevaan salasanojen hallinnointipalveluun). Kirjoita salasana uudestaan. Pidä tai poista kolme väkäsmerkkiä sen mukaan, haluatko, että tietokone muistaa kirjautumisesi, haluatko ottaa käyttöön verkkohistorian ja haluatko Googlen oletusetusivuksi (homma toimii, valitsitpa väkäset tai et). Kirjoita sen jälkeen seuraavaan ruutuun sana, jonka näet ruudun yläpuolella; tämän tarkoitus on rosvo-ohjelmien estäminen. Lue sen jälkeen palvelu- ja käyttöehdot, tarkista tietosi ja nappaa "Luo minulle tili" -kohtaa. Tästä eteenpäin en voi neuvoa tarkasti, kun en viitsi tehdä itselleni toista tiliä, mutta Google lähettää sähköpostiisi viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla vahvistat palvelun avaamisen. Tämän jälkeen voit kommentoida ja tehdä muutakin mukavaa.

Klikkailemisiin!
Virpi

Turussa ollaan

2008-11-02T08:05:00.000-08:00

On siis kirkolliskokousviikko alkamassa. Tänään sunnuntai-iltana on monilla valiokunnilla kokouksia, mutta käsikirjavaliokunnalla ei, joten joudan vähän kirjoittamaankin. Huonessa odottaa kyllä luettavaa, kun tämän kokousviikon materiaaleja on tullut postissa harva se päivä. Tai ainakin viikoittain. Toki olen niitä silmäillyt, mutta pitää vielä katsoa kaikki läpi ennen kuin käsittely alkaa. Oli muuten ihan mukava tulla tänne kristilliselle opistolle, nähdä tuttuja ihmisiä ja asettua heti pöytään syömään jonkun muun laittamaa hyvää ruokaa. Ja kiitos Jaana-sijaiselle, ettei minun tarvitse olla huolissani, miten työt sujuvat työpaikalla!

Omatuntoni vähän kolkuttaa, kun en ole ehtinyt käsitellä kaikkia yo-tehtäviä, mutta jos näkisitte kalenterini, ymmärtäisitte, miksi on näin. Kirjoitan nyt kuitenkin jotain viidennestä tehtävästä, joka kuului: Mitä yhteisiä piirteitä on alkuperäiskansojen uskonnoissa? Tämä on hyvä perustehtävä, ei liian vaikea ja mahdollinen vastata kurssien pohjalta. Itse hahmotan alkuperäiskansojen (eli varhaiskantaiset eli luonnon-) uskonnot seuraavalla tavalla:

Alkuperäiskansojen kulttuurit ovat olleet kirjoituksettomia, suullisen perinteen kulttuureita (vaikka nykypäivänä jo enemmän tai vähemmän kirjoitettuinakin muistiin merkittyjä), ja elantonsa nämä kansat ovat saaneet luonnosta metsästyksen, kalastuksen, keräilyn ja yksinkertaisin menetelmin harjoitetun maa- ja karjatalouden välityksellä. Näille kansoille on ominaista ensinnäkin kokonaisvaltainen maailmankuva, jossa uskontoa ei mielletä muusta elämästä erilliseksi alueeksi, vaan luonnollinen ja yliluonnollinen muodostavat yhden kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa on oma paikkansa jumalille ja hengille, ihmisille ja vainajille. Jumalia on yleensä useita, ja henget asuttavat niin elollista kuin elotontakin luontoa (polyteismi, panteismi ja animismi). Koska nämä kansat elävät kiinteässä yhteydessä luontoon ja niiden koko elämäntapa on suoraan riippuvainen luonnosta, saa luonto myös uskonnossa keskeisen osan. Luonto ja kaikki, mitä siinä on ja mitä ihminen luonnosta saa, on pyhää. Palvonnan kohteita ovat usein luonnonilmiöt (aurinko, ukkonen), paikat (vuoret, joet) ja eläimet (karhu); palvotut asiat ovat tabuja, mikä juuri johtuu niiden pyhyydestä ja pelottavuudesta.

Toiseksi näille kansoille tyypillistä on vahva yhteisöllisyys; perhe, suku ja heimo - myös sen kuolleet jäsenet - muodostavat kokonaisuuden, johon yksilö liittyy. Ilman yhteisöä ihmistä ei ole olemassakaan, ja yhteisöstä eristäminen merkitsee kuolemantuomiota. Tällä on tietenkin suora yhteys siihen, että ankarissa luonnonolosuhteissa, vaikkapa Siperiassa, yksin jäävällä ihmisellä ei ole juurikaan eloonjäämisen mahdollisuuksia. Ns. vainajienpalvonta on ymmärrettävä tässä asiayhteydessä. Suvun vainajien tyytyväisyys takaa hyvän elämän nyt elossa oleville.

Myytit ja riitit ovat hyvin tärkeitä alkuperäiskansoille; niiden avulla maailma otetaan haltuun ja niiden avulla perinne myös siirretään uusille sukupolville. Maailmankuva on yleensä maaginen: uskotaan, että ihminen voi vaikuttaa korkeampiin voimiin riittien ja loitsujen avulla. Avainasemassa tässä ovat shamaanit tai muut vastaavat tietäjät, jotka hallitsevat yhteydenpidon maailman eri tasojen välillä - siis vainajien, ihmisten, henkien ja jumalien. Kultti (palvonnan kokonaisuus), myytit ja riitit muodostavat kokonaisuuden. Yo-vastaus kannattaa ryydittää esimerkein, jotka tässä nyt jätän vähemmälle. Kiinnostuneille suosittelen vaikkapa professori Juha Pentikäisen tutkimuksia esittelevää nettisivua http://www.etnika.fi/. Uskonnot.fi-sivulla vedetään myös rajaa alkuperäisuskontojen ja uususkontojen välille. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=11.

Nyt lähden lukemaan tärkeitä papereitani ja lupaan, vaikka lyhyestikin, kirjoittaa, mitä täällä käsitellään. Toki voitte katsoa myös kirkolliskokouksen nettisivuja evl.fi-osoitteessa. Kokous alkaa aamulla messulla Maarian kirkossa ja ohjelman runsaudesta päätellen tulemme tekemään pitkiä työpäiviä tällä viikolla!

ahkera ihmisenne
Virpi

Luontopolulla kuljettiin

2008-10-12T06:15:00.000-07:00

Kiitos, työkaverit, mukavasta lauantaipäivästä. Vaikka satoikin, Nahkiaissalon luontopolku oli (taas kerran) elämys. Helille kiitos, kun päästit meidät kotiisi. Tänään kävin vielä retkeilemässä lisää ja keräsin suppilovahveroita - auringonpaisteessa!

Välipalaksi tähän sopinee omenapiirakan resepti. Tämä on helppo ja maultaan erinomainen piirakka. Olen kokeillut lukuisia ohjeita, monimutkaisiakin ja kalliimmista aineksista, mutta palaan aina tähän. Ohje on kopsattu jostakin lehdestä vuosia sitten.

Omenapiirakka

Sekoita 9 dl:aan vehnäjauhoja 2 tl soodaa, 2 tl kanelia ja 2 tl vaniljasokeria. Sekoita tilavassa kulhossa 6 dl piimää, 3/4 dl öljyä, 3 dl sokeria ja jauhoseos. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori ja viipaloi muutama omena, niin paljon, että saat taikinan pinnan peitettyä omenapaloilla. Ripottele pinnalle fariinisokeria tai muuta ruskeaa sokeria noin ½ dl. Paista uunissa 200 asteessa 25 - 30 minuuttia. Syö sinällään tai vaikka jäätelön kera. Sopii pakastettavaksi, mutta tietysti sokeri vähän tahmaantuu.

Pitemmittä jorinoitta jatkan yo-kirjoitustehtävistä ennen kuin aihe tyystin vanhenee ja lakkaa kiinnostamasta ketään. Kolmannessa tehtävässä oli aineistona kuva, joka voitte katsoa vaikka osoitteesta http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/evlut_uskonto_syksy_2008.pdf. Siellä ovat tietenkin myös tehtävät alkuperäisessä sanamuodossaan. Kolmostehtävässä piti nimetä kuvan esittämästä alttaritilasta kuusi kalustetta ja selittää, miten ne liittyvät jumalanpalveluselämään. Maininta alttaritilasta oli hiukan hämäävä, sillä käytännössä tehtävässä voi käsitellä kaikkea kuvassa näkyvää, myös penkkejä, vaikka ne eivät tarkkaan ottaen kuulukaan alttarialueeseen. Tehtävä oli sikäli yksinkertainen, että jokaisesta mainitusta ja riittävällä tavalla selitetystä asiasta voi saada pisteen (siis tietenkin vain kuuteen asti). Toisaalta joillakin vastaajilla voi olla vaikeuksia löytää kuutta asiaa, jos maininta alttaritilasta hämäsi. Kuvan esittämässä kirkossa on myös perinteestä poiketen ja ehkä hämäävästi lukupulpetti ja saarnastuoli samalla puolella kirkkoa. Melkoista kirkkotilaan perehtymistä vaati myös löytää kastemalja alttarialueelta, sillä kivisenä se on kuvassa melko huomaamaton (katso urkujen ja alttarin puoliväliä). Kalusteet, joita tehtävässä voi käsitellä, ovat alttari, alttarikaide, lukupulpetti, saarnastuoli, urut, kastemalja, alttaritaulun korvaava risti, kuoron istuimet ja seurakuntalaisten penkit. Moni on varmasti myös käsitellyt, kynttilöitä, kukkia ja kirkkotekstiilejä. Sekin luullakseni käy, jos vain tietoa vaikkapa kirkkotekstiilien mekityksestä ja niissä käytetyistä symboleista on riittävästi. Jumalanpalveluksen elementtejä ovat liturgia, saarna tai opetus, rukous, musiikki, sakramentit kaste ja ehtoollinen sekä Raamatun luku. Nämä asiat kuuluvat tai ovat yhteydessä kristilliseen oppiin, joten kirkkotila kalusteineen heijastelee monella tavalla kristinuskon sisältöä.

Neljännessä tehtävässä piti selittää lyhyesti kolmen henkilön merkitystä länsimaisen kirkon historiassa. Henkilöt ovat Augustinus, Franciscus Assisilainen ja Pyhä Birgitta. Tehtävä on sinänsä selkeä eikä kirkkohistoriaan perehtyneelle tuota ongelmia, mutta epäilen, että moni yo-kokelas ei ollut riittävän perehtynyt. Kirkkohistorian kurssi on laaja ja jos halutaan ehtiä yhtään nykypäivää käsitellä, yksittäisten pyhimysten esittely kyllä jää kurssilla tekemättä. Omassa opetuksessani yritän hiukan valottaaa pyhimysuskoa ja sen historiaa ja kertoa muutamista pyhimyksistä, joten varmasti kyseiset kolme henkilöä ovat piipahtaneet tunnilla, mutta vastaukseksi asti - tuskinpa. Kuitenkin ko. henkilöt eittämättä ovat vaikuttaneet kirkon historiaan ja kehitykseen ja ansaitsisivat tulla käsitellyiksi!

Aurelius Augustinusta pidetään lännen kirkon merkittävimpänä kirkkoisänä ja huomattavana filosofina. Kirkkoisiksi sanotaan niitä vanhan kirkon teologeja, jotka opetuksillaan vaikuttivat kirkon uskon kehitykseen - jotkut tosin siten, että heidän käsityksensä osittain kiistettiin. Augustinusta esitellään ja pohditaan monilla nettisivuilla, mutta jo Wikipedian perusteella saa hänestä hyvän käsityksen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus. Aurelius Augustinus oli 300-luvun lopulla ja 400-luvun alussa elänyt Hippon piispa, jolta on säilynyt nykypäiviin useita satoja tekstejä, ja muutamia hänen teoksiaan on suomennettukin. Näistä tärkeimmät ovat Tunnustuksia (Confessiones) ja Jumalan valtio (De civitate Dei). A. A. liittyi opetuksissaan Uuden testamentin paavalilaiseen traditioon ja puolestaan vaikutti paljon reformaattoreihin, kuten Lutheriin. Augustinuksesta kiinnostunut löytää myös hänestä kirjoitettua kirjallisuutta. Lyhyt, mutta kiinnostava on Jostein Gaarderin Vita Brevis, jossa A. A:n hylätty rakastajatar Floria Aemilia komentoi kirpeään sävyyn Tunnustuksia-teoksessa esitettyä versiota heidän yhteisestä ajastaan.

Franciscus oli kotoisin Italian Assisista, varakkaan kauppiaan poika, joka sanoutui irti perheyrityksestä, sitoutui äärimmäiseen köyhyyteen ja alkoi saarnata hengellistä uudistusta. Tämä tapahtui 1200-luvun taitteessa, ja jo saman vuosisadan aikana fransiskaanien kerjäläisveljistö levisi yli koko Euroopan ja vaikutti syvällisesti uskonnolliseen ajatteluun ja käytännön työhön. Mitään omistamattomat "vähäisemmät veljet" sitoutuivat työhön köyhien auttamiseksi. Franciscuksesta ja hänen perustamastaan järjestöstä on paljon tietoa netissä ja paljon kirjallisuutta, suomeksikin. (Ja erityisen runsaasti tietysti erikielisillä roomalaiskatolisilla sivustoilla.) Franciscuksen tunnetuin teksti on nimeltään Aurinkolaulu, ja siinä ilmenee hänen kuuluisa luonnonrakkautensa. Franciscus näki luonnon ihmeellisyydessä Jumalan ja liittyi koko luomakunnan Jumalaa ylistävään kuoroon. Hänet kuvataan usein saarnaamassa linnuille; ehkä hauskin Franciscus-legenda on tarina Gubbion sudesta: paha ihmisiä syövä susi tekee parannuksen pyhimyksen nuhdeltua sitä. Katso Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_Assisilainen.

Pyhä Birgitta on näistä kolmesta maantieteellisesti meitä lähin, sillä hän oli ruotsalainen aatelisnainen. Kasvatettuaan lapsensa ja jäätyään leskeksi hän antautui uskonnolliselle kutsumukselleen ja muutti loppuelämäkseen Roomaan - jossa hän muuten ei tavannut paavia, sillä tämä oli tuohon aikaan Avignonissa Ranskan kuninkaan pakottamana. Paavin paluu oli yksi Birgitan tavoitteista, muita olivat kirkon itsenäistyminen maallisen vallan alta ja oman luostarijärjestön perustaminen. Birgitta oli sananmukaisesti visionääri, sillä hänen kerrotaan nähneen ilmestyksiä jo lapsuudestaan asti. Tämä oli tärkeä peruste sille, että Birgitta julistettiin pyhimykseksi 1300-luvun lopussa, varsin nopeasti kuolemansa jälkeen. Hän ei ehtinyt itse asua perustamassaan ruotsalaisessa Vadstenan luostarissa tai vierailla Naantalin birgittalaisluostarissa, mutta järjestö toimii edelleen. Birgitta julistettiin Euroopan suojeluspyhimykseksi vuonna 1999 ja vuosi 2003 oli hänen juhlavuotensa. Naantalin luostarikirkko on tätä nykyä Naantalin seurakunnan kirkkona. Netissä on paljon aineistoa, katso vaikka Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Birgitta.

Olen taas käyttänyt paljon aikaa taustatietojen tarkistamiseen ja delicious-tallenuksiin, joten jos, hyvä lukijani, haluat lisätietoja muualtakin kuin Wikipediasta, katso kirjanmerkkejäni osoitteesta http://delicious.com/virpiloi. Käytä hakusanoina Augustinusta, Franciscusta ja Birgittaa. Tapaamisiin!

Virpi

Valinnan vaikeus

2008-10-02T11:09:00.000-07:00

Tarkoitan aiheiden paljoutta. Tyhjän paperin (lue: ruudun) syndrooma ei siis ainakaan vaivaa. Ajatuksia on päässä niin Kauhajokelasta kuin Mikkelin hiippakunnan piispanvaalistakin, mutta lupaus uskonnon yo-tehtävien kommentoinnista on lunastamatta, joten lähden siitä liikkeelle. Tämä ei tule tänään valmiiksi missään tapauksessa, koska eksyin tässä välillä päivittämään työhöni liittyviä nettisivuja...

Ensimmäisessä tehtävässä pyydettiin kertomaan siialaisten ja sunnalaisten eroista. Nämähän ovat islamin kaksi pääsuuntausta. Hyvään vastaukseen tulisi hallita liikkeiden keskeiset erot, niiden syntyhistoria ja nykytilanne. Palaan asiaan.

Toisessa tehtävässä pyydettiin selvittämään, mitä tiedetään Jeesuksesta historian henkilönä ja minkälaisia ongelmia hänen elämänsä ja opetustensa historialliseen hahmottamiseen liittyy. Tämän tehtävän sudenkuoppa on ruveta selittämään Jeesuksen elämää suoraan evankeliumien mukaan. Kyseiset teoksethan ovat toisen polven opetuslasten saarnaa Jeesuksesta, joten monien kertomusten historiallisuuden täsmällinen selvittäminen on hyvin vaikeaa, varsinkin, kun evankeliumien välillä on joitakin keskinäisiä eroja. Lisäksi ihmeiden, kuten ylösnousemuksen, historiallisuuteen on tutkimuksen näkökulmasta paha ottaa kantaa. Siis kannattaa pitäytyä perustietoihin: Jeesus oli historiallinen henkilö, jonka mainitsevat Uuden testamentin lisäksi eräät muutkin lähteet. Hän eli noin vuosien 7 eKr. ja 33 jKr. välisenä aikana. Hän oli syntyperältään juutalainen ja hänen perheeseensä kuuluivat äiti Maria, isä Josef sekä sisaria ja veljiä, joista tunnetaan nimeltä Jaakob. Jeesus toimi lähinnä Galilean alueella kiertelevänä saarnaajana ja parantajana. Roomalaiset vallanpitäjät syyttivät häntä kansankiihottajaksi ja teloittivat hänet. Opetuslasten ylösnousemususkosta sai alkunsa kristinuskoksi nimetty liike. Tässä olisi kannattanut muistella kakkoskurssilla tehtyä Jeesuksen elämäkerta -tehtävää!

Nyt on pakko keskeyttää, kun huomenna on jaksettava tehdä taas työtä. Ehkä jatkan viikonloppuna. Hyvää yötä!

Virpi

Ja taas

2008-09-06T11:12:00.000-07:00

löytyi keitto-ohje, jossa esiintyy rehevä ystävämme lipstikka! Kirjan nimi on Bestselleri ja muut vuodenaikojen parhaat kasvisruokani. Tekijä on Leena Hietamies, kustantaja Katharos Oy, vuosi 2006.

Lipstikka-kaalikeitto

lipstikkaa
puolikas kaali
sipuli
öljyä
kasvisliemikuutio
persiljaa

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi. Silppua kourallinen tuoretta lipstikkaa ja iso sipuli. Kuullota ainekset padassa tilkassa öljyä. Lisää vettä ja kasvisliemikuutio. Kypsytä tunnin verran miedolla lämmöllä. Lisää valmiin sopan päälle runsaasti persiljasilppua. Ruokaisampaan versioon voit lisätä tölkillisen papuja.

Nyt pitäisi kyllä kehitellä omenareseptejä, sillä yksi varhain kypsyviä omenoita tuottava puu hukuttaa meidät hedelmiinsä. Olen niitä jo kaupitellut niin naapureille kuin ohikulkijoillekin, mutta aina omppoja vain riittää.

Töissä

Työasioissa tämän syksyn uutena tehtävänä on oppilaskunnan ohjaavana opettajana toimiminen. Epäröin jonkin aikaa ennen kuin otin tehtävän vastaan, mutta suostuin sitten, kun ideat alkoivat sinkoilla päässäni ja huomasin, että kyseessähän onkin mielenkiintoinen haaste. Tavoitteenani on oppilaskunnan toiminnan virkistäminen siten, että ensinnäkin vaikuttaminen koulun asioihin ja koulun ulkopuolelle paranee ja toiseksi koulun yhteishenki kohenee yhteisten tempausten kautta. Toki olen vain katalysaattori ja opiskelijat itse tekevät asioita. Uskonkin, että heitä tarvitsee vain vähän tuupata, niin tulosta alkaa syntyä.

Konkreettinen lähitavoite on saada kokouskäytännöt ja muut "hallinnolliset" seikat pyörimään rutiinilla. Kauemmas kurottava tavoite on tehdä Suomen parhaat oppilaskunnan kotisivut nettiin. Jee! Olen nimittäin surffaillut kymmenillä oppilaskuntien kotisivuilla ja väitän, että tavoitetta ei ole mahdoton saavuttaa - useimmat kotisivut kun ovat varsin vaatimattomia. Päivityksetkin saattavat olla vuodelta 2006... Tarjoilen tässä Suomen lukiolaisten liitolle ilmaisen idean: kilpailu parhaista kotisivuista. Ei kuitenkaan ennen kuin me olemme saaneet omamme vauhtiin! Maanantaina lähden Kuopioon aiheeseen liittyvään koulutukseen, joten huomaattehan, että olen oikeasti innostunut tästä asiasta.

Virpi

Hups, elokuu jäi väliin

2008-09-01T12:23:00.000-07:00

Vaikka koulun alkamisesta olisi toki saanut jutun juurta. Enkä nytkään ehdi kirjoittaa, kun on myöhä. Kerron vain, että loin juuri itselleni "tilin" Librarything-palveluun, jonne ihminen voi listata kirjastonsa sisällön tai lukemansa kirjat ja keskustella niistä. Aion aloittaa jälkimmäisen ja olen oikeastaan harmissani, etten ole aikaisemmin pitänyt kirjapäiväkirjaa. (Yhtenä talvena keskikouluaikana 1970-luvulla listan pitäminen oli kotitehtävänä ja silloin tulin muistaakseni lukeneeksi noin 150 kirjaa - missä ajassa, en muista, mutta ehkä lukukaudessa tai lukuvuodessa?)

Suurin osa Librarythingin käyttäjistä on englanninkielisiä, mutta se toimii myös suomeksi ja suomalaisten ryhmässä on yli 130 jäsentä. Osoite on http://fi.librarything.com/. Toinen hiukan vastaava on http://www.goodreads.com/, jota kuvataan kirjanystävien Facebookina. En kylläkään kerinnyt vielä listata palveluun yhtään kirjaa, mutta just nyt on meneillään Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Siinä, kuten Leijapojassakin, avautuu mahdollisuus kurkistaa vieraaseen kulttuuiin ja se, jos mikä, on kaunokirjallisuuden suuri siunaus. Sattuuko joku muuten tietämään, onko jotain edellä mainitun tapaista suomalaista kirjanystävien sivustoa olemassa?

kysyypi
Virpi

Nopea repliikki

2008-07-28T07:03:00.000-07:00

Olen parina päivänä ehtinyt istua tietokoneen ääressä ja olen taas löytänyt kaikkea hauskaa ja hyödyllistä. Hyödyllistä on löytynyt opetushallituksen edu.fi-sivujen kautta; siellä on parikin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää opintopakettia, joita olen silmäillyt. Suurin osa asioista on tuttua, mutta kertaus ei ole pahaksi ja aina tulee opittua jotain uuttakin. Linkkien ja linkin linkkien takaa on sitten löytynyt hauskaakin. Jos kiinnostuitte Kotkasta, jota taannoin kehuin, niin tässä linkki Mari Hirsikallion blogiin, jossa on runsaasti valokuvia:
http://kuvakotka.blogspot.com/

Toiste lisää!
Virpi

J.K. Pieni täsmennys vielä: Ortodoksinen kirkko on siis Kotkan vanhin käytössä oleva rakennus, mutta linnoitusraunioista monet ovat hiukan - tosin vain hiukan - vanhempia. Vuoden 1743 rauhanteossa Kotka jäi Venäjän puolelle. Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa käytiin 1789 ja 1790 kaksi meritaistelua, joista ensimmäisen voitti Venäjä, toisen Ruotsi. Tämän vuoksi Venäjä alkoi linnoittaa rannikkoa suojaamaan Pietarin aluetta, ja niinpä Kotkaankin rakennettiin useita puolustusrakennelmia 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Kun koko Suomi 1809 siirtyi Venäjän valtaan, menettivät linnakkeet sotilaallisen merkityksensä, mutta ovat edelleen kiinnostavia nähtävyyksiä.

Etsivä löytää

2008-07-19T10:39:00.000-07:00

lisää lipstikkareseptejä. (Hoksasitteko muuten, että otsikko on raamattusitaatti?) Monica Ahlbergin kirjassa "Kesän makuja yrteistä" (WSOY 2005) on sivulla 30 seuraava ohje:

Lipstikalla höystetty porkkanakeitto
50 g voita
4 rkl lipstikkaa hienonnettuna
2 salottisipulia
2 perunaa
½ kg porkkanoita
8 dl kanalientä
1 dl kuohukermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
koristeluun muutama lipstikanlehti

Sulata voi lipstikan kanssa kasarissa. Kuori ja hienonna salottisipulit. Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Kumoa kasvikset kasariin ja anna hautua kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoita silloin tällöin pohjaanpalamisen estämiseksi. Kaada joukkoon kanaliemi ja hauduta keittoa noin 15-20 minuuttia tai kunnes porkkanat ja perunat ovat miltei pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kuumenna uudelleen ja mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Kruunaa keitto lopuksi muutamalla lipstikanlehdellä.

Kotka

Hienojen kaupunkien sarja jatkuu tänään Kotkalla, jonne teimme pikavisiitin. Sekin on kaupunki, jonne on aina mukava mennä uudelleen. Toki se on muuttunut paljon 80-luvusta, jolloin asuimme siellä - silloin se oli vielä jotenkin nuhruinen pikkukaupunki, jonka keskustassa oli muutama kauppa. Sen jälkeen sinne on rakennettu upeat puistoalueet mm. Sapokkaan, kauppakeskus ja turistikohteita, uusimpana merikeskus Vellamo. Kuitenkin kaupungin omaperäinen merellinen ja teollinen henki on tallella. Tämän päivän Hesarissa esitellään Kotkaa, ottakaa sivu talteen ja vierailkaa kaupungissa kaikessa rauhassa Meripäivien jälkeen. Tietysti jos haluatte nähdä yhden kesäfestivaalin ja osallistua ohjelmaan, niin mikäs siinä, mutta kaupungin näkee paremmin, kun ruuhka on ohi.

Kaikkea ei Hesari tietysti mainitse, joten kannattaa katsoa vaikka http://www.kotka.fi/ -osoitteesta lisää. Haukkavuoren näkötornista voi katsella kaupunkia ja merta, mutta kantasataman suuntaan näkee mukavasti Palotorninvuoreltakin, joka on kallioineen lapsille hauska juoksentelupaikka. Suosittelen myös autoajelua ristiin rastiin Kotkansaarella, sillä moni mukava näkymä jää muuten kokematta, vaikka Kotkansaari sinänsä on helppo ottaa haltuun kävellenkin. Kannattaa käydä myös Luotsi-Kuusisessa kääntymässä. Keskustan kaksi kirkkoa ovat käymisen arvoisia nekin. Luterilainen kirkko on alkuperäiseen, mahtavaan uusgoottilaiseen asuun entisöity ja siellä on upeat urut. Seurakunnan sivuilla on 360 asteen panoraamakuva kirkosta, mutta se antaa vain kalpean aavistuksen todellisuudesta. http://www.kotkanseurakunnat.fi/kotka/index.php.

Ortodoksinen kirkko on valmistunut vuonna 1801 ja on kaupungin vanhin rakennus. Sen erikoisuus ovat perinteisestä tyylistä poikkeavat, länsimaisia maalauksia muistuttavat ikonit. Tämä johtuu rakentamisajankohdasta: Pietari Suuri ihaili kaikkea länsimaalaista, ja niinpä ikonejakin tehtiin jonkin aikaa läntiseen malliin. Törmäsin samaan ilmiöön Pietarissa Aleksanteri Nevskin luostarin kirkossa, joka on valmistunut vuonna 1790. Meritunnelmaan pääsee lähtemällä tuurimoottorilla saariin. Jos aikaa on, voi käydä Haapasaaressa asti, mutta nopean kosketuksen saa pistäytymällä Varissaaressa Fort Elisabethin linnoituksessa, jossa on jopa kesäravintola.

Moikka taas!
Virpi

Heleää heinäkuuta!

2008-07-13T07:48:00.000-07:00

Tänään tahdon, hyvä lukijani, kertoilla muutamasta lukemastani kirjasta. Jostain syystä keskikesän lukupakettiini on valikoitunut tosikertomuksia ja eräät vielä aiheeltaan raskaita. On tosin jokunen viihteellisempikin kirja mennyt siinä sivussa, mutta niitä ei kannata mainita (ja pari vieraskielistä on meneillään, mutta ei niistäkään enempää).

Ensin luin Uzodinma Iwealan "Ei kenenkään lapset". Se on minä-muotoinen kertomus nigerialaisen pojan joutumisesta lapsisotilaaksi, tappamisesta ja kärsimyksestä ja selviytymisestä uuden elämän alkuun. Kirja on yhdysvaltalaisen tekijänsä ensimmäinen ja on saanut kimmokkeen kirjailijan haastattelemilta sisällissodan veteraaneilta. Aihe on kauhea, sisältö on kauhea, mutta kirja kannattaa lukea, koska se on totta.

Toinen kauhea, mutta selviytymisen sisältävä tarina on Mark Johnsonin omaelämäkerrallinen "Väärillä raiteilla". Se alkaa väkivaltaisesta kodista ja kuvaa elämää yhä pahemmassa huumeiden käyttökierteessä, joka vie Markin kuoleman partaalle. Tämäkin tositarina tempaa mukaansa ja jää kaihertamaan mieleen.

Elämäkerrallinen teos on myös Veikko Huovisen "Pojan kuolema". Siinä iäkäs kirjailija kertoo poikansa elämästä ja itsemurhasta hyvin yksinkertaisesti ja henkilökohtaisesti. Kärsimys on eri tavalla läsnä, etäisemmin, kuin edellisissä kahdessa kirjassa, mutta lopputulos on lohduton: eristäytyneen pojan, siis jo keski-ikäisen miehen, kuolema ja vanhempien suru.

Lohdullisempi tarina sen sijaan on Umayya Abu-Hannan lapsuuskuvaus "Nurinkurin". Kirja kiinnosti, koska olin nähnyt Umayyan opiskeluaikoina 80-luvulla silloin tällöin, koska hän ilmeisesti asui jossain lähellä meitä. Hänen tukkansa on todella mieleenpainuva, minusta ihana, vaikka hän on joutunut sen takia silmätikuksi jo lapsena... Kärsimys on kyllä läsnä tässäkin kirjassa, sillä kirjoittajan perhe asui ja asuu edelleen palestiinalaisina Israelissa. Kristittyinä perhe on vielä vähemmistön vähemmistöä. Mielenkiintoinen ja elämää täynnä oleva kirja. Voi vain kuvitella, millaista oli tulla täysin toisenlaisesta kulttuurista vantaalaisen lähiön harmauteen.

Tällaista tänään. Lukaisin vielä Päivikki Annalan toimittaman Papinlapset, mutta se ei paini samassa sarjassa edellisten kirjojen kanssa, vaikka onkin ihan mielenkiintoinen.

Virpi

J.K. Nuorempi tytär antoi tänään minulle tunnustuksen, jota pidän korkeassa arvossa: "On hyvä, että on sellainen äiti, joka valmistaa paahtovanukasta."

Hyvää sateista / aurinkoista päivää, valitkaa oikea vaihtoehto.

2008-07-07T04:33:00.000-07:00

Tuommoistahan se sää on ollut. En ole ehtinyt kirjoitella, kun on ollut niin kiire olla mökillä ja siivota, mutta miksi, kuuluu yksityisasioihin. Paitsi että siivoaminen on tietysti aina tarpeen. Kiitos joka tapauksessa avusta, ystävät (eriyisesti Anna-Maija S.) ja sukulaiset, kun tauti iski kesken kiivaimman siivustornadon.

Pistän tähän vielä yhden lipstikkareseptin, jos ette ole ehtinyt jo aivan kuluttaa puskianne loppuun entisten kanssa. Ostin nimittäin kirpparilta pari keittokirjaa eurolla kappale, ja toisessa on tämä ohje. Mitä muuten tulee aivan ensimmäisten reseptien alkuperään, niin se on painunut unhoon, koska olen kopioinut ohjeet käsin luultavasti jostakin lehdestä.

Tomaatti-lipstikkakeitto
8 dl vettä
500-600 g tomaatteja
3-4 perunaa
2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
2-3 rkl hienonnettuja lipstikan varsia
1 rkl sokeria
5 mustapippuria hienonnettuna
1-1½ tl suolaa
Tarjoiluun:
1-2 rkl hienonnettuja lipstikan lehtiä
½ dl hienonnettua persiljaa
(smetanaa)

Leikkaa tomaatit, kuoritut perunat ja sipulit lohkoiksi ja laita ne kattilaan kiehumaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet, lipstikka, sokeri, huhmaressa hienonnetut pippurit ja suola. Anna keiton kiehua 30-40 min. Soseuta se sauvasekoittimella tai puserra siivilän läpi. Kuumenna keitto kiehuvaksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos keitto on liian paksua, lisää vettä. Tarjoa keiton kanssa erillisestä astiasta lipstikka-persiljasilppua ja halutaessa smetanaa.
(Kaarina Roininen, Maan Mainiot Maut. Kotimaiset Kasvikset ry. SA. s. 110.)

Amsterdam

Sen verran kannattaa kertoilla kesän kulumisista, että kävimme miehen kanssa taas yhdessä hienossa kaupungissa - tai tällä kertaa pikemminkin maassa, sillä pidimme tukikohtaa Amsterdamissa, mutta ehdimme parin päivän aikana käydä muutamassa muussakin Hollannin kaupungissa. (Rotterdamissa, Leidenissä ja Zandvoortissa.) Maahan on meille ennestään tuttu, joten ei ollut pakottavaa tarvetta kiertää turistikohteita. On rentouttavaa lomailla ilman must-ohjelmaa ja poimia niitä asioita, jotka jo tietää mieluisiksi. Esimerkiksi hollantilainen kahvilaelämä on ihan oma lukunsa: on mukava istuskella ja seurata elämänmenoa, kun kaikkialla on paljon ihmisiä, toisin kuin Suomessa... Pitkän päälle ihmispaljous stressaa, mutta käy lomalla vaihtelusta. Palvelu ja yleensäkin kanssakäyminen on rentoa, ja vaikka lähes kaikkialla osataan englantia, paikallisen kielen ymmärtäminen avaa asiat ihan eri tavalla. Itse pidän eniten vanhoista, perinteisistä, ehkä vähän nuhjuisistakin paikoista, joissa on monenikäistä väkeä ja elämisen makua. Modernit, kiillotetut kahvilat voisivat olla mistä päin maailmaa tahansa, miksi mennä niihin?

Must-ohjelmaa on tietysti se, että pitää ostaa muutama paikallinen naistenlehti ja ruokakaupasta tiettyjä ruokatarvikkeita, joita ei saa Suomesta. Sellaisia ovat mm. siirappivohvelit (stroopwafels) ja poffertjes-jauhe. "Poffertjes" ovat pieniä, vähän kaksieuroista suurempia kuohkeita lettusia, jotka syödään heti kuumina lisäkkeiden kera. Tyypillisimmät höysteet ovat tomusokeri, voi ja likööriloraus! Ainakin aikaisemmin kyseisiä herkkuja sai ostaa suoraan katukeittiöistä, ja oli hauska seurata paistomestarin taitavaa kädenliikettä, jolla taikina annosteltiin suureen rautapannuun, jossa oli letuille kolot. Yhtä taitavasti ja nopeasti ne käännettiin, kerättiin pahvialustalle, maustettiin ja ojennettiin tarjolle. Onneksi omistan pienen poffertjes-plaatin, jolla voin paistaa herkkua kotona, mutta itse tehdystä taikinasta ei tule ihan alkuperäisen makuista, siksi valmisjauhetta pitää raahata matkalaukussa.

Jaaha. Pääsin näköjään taas ruoka-aiheeseen! Vaikka Hollantia ei kenties pidetä minään kulinarismin huippumaana, on siellä kuitenkin paljon kiinnostavaa ja herkullista tarjolla. Perinteinen, yksinkertainen hollantilaisruokakin on omalla tavallaan hyvää, ja lisänsä tuovat monet etniset keittiöt, jotka nykyisin maustavat ja muuttavat ruokatottumuksia. Yksi must-kokemus on käydä torilla ihmettelemässä vihannesten, hedelmien, kukkien ja tietysti juustojen runsautta ja monipuolisuutta! Ette satu tarvitsemaan matkaopasta seuraavalle Hollannin-matkallenne?

Toivottavasti teidänkin kesänne sujuu mukavasti!

Virpi

Lipstikasta vielä

2008-06-06T11:41:00.000-07:00

Tein kesän ensimmäisen lipstikkasopan teillekin jakamallani ohjeella. Pari täsmennystä siihen: Sipulisilppua ja lipstikkaa pitää keitellä niin kauan, että sipuli on ihan pehmeää ja makeaa, ainakin vartti ellei enemmänkin. Liemen suolaisuutta pitää varoa, koska lipstikan oma maku on lihaliemimäisen suolainen. Siis vain yksi liemikuutio litraan vettä, ja lipstikkaa ei kannata panna enempää kuin ohjeessa sanotaan. Sulatejuustoa voi laittaa noin 100 g. Jos keitto tuntuu suolaiselta, lisää vettä ja suurusta tarvittaessa Maizenan kätevällä suoraan liemeen siroteltavalla suurustusjauholla. Nam.

Lipstikkaa voi käyttää muissakin ruoissa korvaamaan liemikuutiota ja vähentämään suolan tarvetta. Sen maku on kuitenkin voimakas, joten yksi silputtu lehti per makkarakeittokattilallinen saattaa olla tarpeeksi. Riippuu tietysti kattilasta. Lipstikan lehtiä voi kuivattaa talveksi, mutta jostain syystä en ole sitä kuitenkaan käyttänyt kuin suoraan tuoreena. Pakastamista en ole kokeillut, mutta sitä voisi tänä kesänä yrittää, kun puskaa pitää harventaa, jotta se pysyy tuoreen näköisenä eikä pääse kukkimaan.

Toivottavasti ette muuten luule, että olen suurikin puutarhuri. Oikeasti pihassani ei juuri muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin lipstikka...

Virpi

J.K. Vivi-Ann Sjögrenin uudessa mahtavassa keittokirjassa on PERUNA-LIPSTIKKAKEITON ohje: "Kuullota silputtua tuoretta sipulia ja paria valkosipulinkynttä (kuorineen, hiukan muserrettuina) hetki öljyssä, älä ruskista. Lisää paloiteltua perunaa, hämmennä ja kaada sekaan liha- tai kasvislientä tai vettä. Kiehauta, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari lipstikanoksaa. Ei liikaa, lipstikan maku on hyvin hallitseva. Keitä perunat kypsiksi, poimi valkosipulinkynnet pois ja soseuta keitto. Ripottele pöydässä pinnalle ruohosipulia ja persiljaa." Vivi-Ann Sjögren, Vivi-Annin keittiössä, Schildts, s. 28.

Jo joutui armas aika.

2008-06-01T21:55:00.000-07:00

Ainakin melkein, on nimittäin kesäkuu, mutta minä olen työpaikalla. En ehtinyt toukokuun puolella siivota työpöytiäni, joten täytyy käyttää pari päivää siihen. Mikään ei ole kamalapaa kuin tulla elokuussa töihin ja aloittaa siivoamisella! Onneksi ulkona ei ole mikään auringonottosää.

On minulla toinenkin syy tulla työmaalle, tänään menen nimittäin Maisan haastateltavaksi. Se liittyy viime syksyn koulutukseen, josta tämäkin blogi alkoi - selaa ihan ensimmäisiin teksteihin, niin näet. Minusta on hieno systeemi, että samalla kun koulutetaan, myös tutkitaan kyseistä koulutusta. Silloin saadaan arvokasta tietoa, jonka pohjalta asiaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin kuin vain normaalin koulutuspalautteen pohjalta, johon ihmiset nopeasti huitaisevat kommentiksi, että "ihan hyvä koulutus, ainakin ruoka oli hyvää".

Niin, loma on edessä. Ei-opettajat joskus ihmettelevät, miten ope saa kesän kulumaan, mutta ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia. Talven aikana kertyy nimittäin niin paljon tekemättömiä töitä, siivouksesta alkaen, että eräs viikko menee pelkästään niihin. Monista töistä ihminen varmaan pääsee nopeasti henkisesti irti, mutta minä ainakin näen koulu-unia vähintään juhannukseen asti. Ja sitten on aikaa lukea! Kaunokirjallisuutta olen ennenkin mainostanut ja sitä kulutan kesällä, mutta menee siinä joukossa muutama ammattiin liittyvä kirjakin ja arvelenpa kahlaavani läpi joitakin seurakuntarakenteen muutoksiin liittyviä raportteja ja selvityksiä; nämä siis kirkolliskokoustyöskentelyn pohjaksi.

Mutta nyt työpöydän siivous vauhtiin, hyvää kesää kaikille, kirjoittelen, jos on asiaa.

Virpi

Lipstikkaa, toverit

2008-05-26T08:18:00.000-07:00

Sitä nimittäin kasvaa rehevänä kukkapenkissäni. Jos teillä on sama ongelma, tässä pari ratkaisuehdotusta. Jos teillä ei kasva sitä, voin jakaa juurakosta.

Lipstikkakeitto
4-6 silputtua sipulia
voita
1½ dl silputtua tuoretta lipstikkaa
4 rkl vehnäjauhoja
1½ l liha- tai kanalientä, kasvissyöjälle kasvislientä
suolaa, valkopippuria
2 dl kermaa
(korvaan yleensä jauhot, suolan ja kerman sulatejuustolla, tuorejuustokin varmaan kävisi)

Kuullota sipulit voissa ja lisää lipstikka. Hauduta pari minuuttia. Kääntele joukkoon jauhot, kaada sekaan neste ja mausta. Keitä tunti. Lisää kerma, kuumenna ja tarkista maku. Tarjoa alkukeittona.

Mutta minun versiossani siis jauhot jätetään pois ja neste kaadetaan suoraan sipulin ja lipstikan joukkoon. Eikä keitetä tuntia vaan vain vähän aikaa. Sitten nokaroidaan joukkoon anteliaasti sulatejuustoa, annetaan sen sulaa ja maistellaan sopiva vahvuus. Pippuria voi laittaa, mutta suolaa ei tarvinne, sillä sitä on yleensä liemissä ja juustossa. Tämä soppa valmistuu nopeasti ja maistuu hyvän leivän kanssa vaikka lounaana (jos teillä ei syödä kolmen ruokalajin aterioita ihan päivittäin)!

Lipstikkaletut
6 munaa
1 l maitoa
2 dl vehnäjauoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl tuoretta lipstikkaa silputtuna

Valmista ja paista letut tavalliseen tapaan (60 pientä lettua). Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä ohje on kokeilematta... Siihen kuuluu myös täytteen ohje:

Savusiikatäyte
500 g savusiikaa
400 g ruohosipulituorejuustoa
2 purkkia (227/137 g) ananaspaloja
12 retiisiä
ruukku ruohosipulia

Perkaa ja hienonna kala ja sekoita se juustoon. Silppua kasvikset ja lisä joukkoon. Notkista halutessasi ananasmehulla.

Oikeasti korjaan kokeita, enkä kirjoita blogia, joten kokkailemisiin.

Virpi

Kirkolliskokoustarinointi jatkuu

2008-05-12T10:09:00.000-07:00

Torstaina työskenneltiin siis valiokunnissa vielä illalla ja saimmekin käsikirjavaliokunnassa yhden mietinnön valmiiksi. Asioiden käsittely tapahtuu siis siten (kuten jo kerroinkin, mutta kertaan vielä), että aloite tai muu käsiteltävä asia lähtee täysistunnon lähetekeskustelun myötä johonkin valiokuntaan, jossa siitä keskustellaan, tehdään tarpeellisia selvityksiä ja kuullaan asiantuntijoita ja annetaan lopulta mietintö. Mietinnössä on mukana ponsia eli toimenpide-ehdotuksia, joita täysistunto sitten käsittelee. Ponsi voi sisältää ehdotuksen, että asia jätetään raukeamaan tai että se lähetetään jatkovalmisteluun vaikkapa kirkolliskokoukselle. Ponsi voi olla myös ehdotus asian hyväksymisestä. Tällä kertaa käsikirjavaliokunnassa käsitelty aloite Herran siunauksen sanamuodon muuttamisesta päiväjumalanpalveluksen kaavassa raukesi perjantaina täysistunnossa.

Muuten torstai-ilta olisi kulunut sitten leppoisasti, mutta sain vähän yllätten aamuhartausvuoron perjantaiksi. Hartausvuorot oli jaettu jo hyvissä ajoin meille Mikkelin hiippakunnan edustajille ja minä sain lepovuoron, mutta sitten edustaja Riikonen, jolla on meneillään sotilaspappipesti Afganistanissa, ei päässytkään sieltä tulemaan aiotun aikataulun mukaan, ja minä sainkin työvuoron. Ei siinäkään mitään, mutta en malttanut jättää väliin kello 21 pidettävää iltahartautta ja sen jälkeistä erityisohjelmaa: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen konserttia. Nämä kaksi hengellisen nuorisomusiikin elävää legendaa ovat nyt siis kirkolliskokouksen jäseniä ja järjestivät meille hienon ja mieleenpainuvan illan. Paitsi musiikkia oli hauska kuulla muisteloita vuosien varrellta Pekan huumorilla maustettuna. Kiitos Anna-Mari ja Pekka!

Niin että sitten meni puoleenyöhön asti tekstejä ja kuvia etsiessä. Kun kerran tekniikka oli käytössä, päätin lisätä hartauteen visuaalisen elementin eli rakensin Wikimedia Commonsista löytyneistä kukka- ja kasvikuvista 20 sekunnin pulssilla vaihtuvan PP-esityksen, joka sitten pyöri sekä virren että keskiaikaisten rukousten aikana. Harmi, etten itse pystynyt katsomaan, miltä kuvat näyttivät seinän kokoiseksi suurennettuina, mutta ainakin palaute oli positiivista. Aamulla vielä kirjoittelin tekstin puhtaaksi ja siinähän se sitten oli tehtynä.

Perjantaina olikin taas tiivistä työskentelyä vuorossa, kun aamuhartauden jälkeen pidettiin kirkkohallituksen kyselytunti, jossa edustajat saivat esittää kysymyksiä ja kirkkoneuvokset vastasivat. Sen jälkeen oli täysistunto, jossa käsiteltiin muutamia mietintöjä, mutta pitkiä keskusteluja ei enää käyty, koska asiat hyväksyttiin valiokuntien esittämässä muodossa; joihinkin yksityiskohtiin edustajat kuitenkin kiinnittivät huomiota puheenvuoroissaan. Lounaan jälkeen noin puoli kahdelta lähdettiin kotiin.

Mitä jäi viikosta käteen? Aika positiivinen tuntuma. Tällä kirkolliskokouksella on ainakin tässä vaiheessa intoa ja halua tehdä aloitteita, keskustella ja päättää. Vaikka monista asioista ollaan eri mieltä, yhteistä on halu toimia kirkon parhaaksi. Säröjäkin kyllä on: pappisnaiset kokevat negatiivisena sen, että osa edustajista ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan vähintäänkin välttelee heitä. Minuun, maallikkoon, tämä ei kohdistunut, mutta ymmärrän tunteen. :(

Kevään työrupeamasta koulussa on enää loppurutistus jäljellä, katsotaan, mitä keksin ja kerkiän sen ohella kirjoitella. Nauttikaa keväästä, ei tätä kauan kestä...

Virpi

J.K. Jos joku haluaa tarkempia tietoja mainitsemastani PP-esityksestä tai peräti sen käyttöönsä, ottakoon yhteyttä. Ei maksa mittään.

Kotona jälleen

2008-05-11T12:13:00.000-07:00

Jos olet, hyvä lukijani, malttamattomana odotellut kuulumisia kirkolliskokouksesta, pyydän anteeksi viivettä. Matkan jälkeinen pyykkäys, tyttären syntymäpäivät ja äitienpäivä ovat nielleet aikani aika tarkkaan - ja hiukan oli rapsuteltava pihaakin, kun kerran oli lämmintä säätä. Turussa oli kyllä kevät aika paljon pitemmällä kuin täällä Itä-Suomessa, mutta perässä mekin tulemme.

Torstaipäivä oli tämän ensimmäisen istuntoviikon tiukin työpäivä. Muina päivinä ehdin sentään lenkille ja kerran aamusaunaankin, mutta kun torstaipäivän täysistunto aamulla alkoi, kesti työskentelyä koko päivän, sillä osa päivästä käytettiin valiokuntien kokouksiin. Toki pieniä taukoja oli, mutta ne olivat lähinnä "välitunteja".

Valiokuntia evästävät lähetekeskustelut olivat vilkkaita ja yksi keskeisistä aiheista koko viikolla olivat Suomen Siionissa tapahtuvat seurakuntarakenteen muutokset. Käsiteltävänä oli mm. parokiaalijärjestelmän kehittämistä koskeva aloite, joka sisälsi myös aloitteen henkilöseurakunnista. Nämä käsitteet tarkoittavat seuraavaa: parokiaalijärjestelmässä maa on jaettu maantieteellisesti seurakuntiin ja ihminen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu. Henkilöseurakuntajärjestelmässä ihminen voisi valita seurakuntansa asuinpaikasta riippumatta. Keskustelun taustalla oli mm. huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Ko. aiheeseenhan huomiota kiinniitti jopa ministeri Wallin, joka käytti avajaispäivänä puheenvuoron perinteisillä kulttuuriministerin kakkukahveilla. (Katso tarkemmin evl.fi-sivulta, oli aika tiukka kannanotto!) Seurakuntajärjestelmästä käytettiin paljon puheenvuoroja ja myös piispat osallistuivat keskusteluun. Käytin itsekin lyhyen puheenvuoron, koska pari edustajaa viittasi mahdollisuuteen, että henkilöseurakuntajärjestelmä tarjoaisi turvapaikan naispappeuden vastustajille. Minusta sellainen ajatus, että samassa kirkossa olisi eri virkakäsityksen omaavia seurakuntia, on aika mahdoton. Mutta nyt uni kutsuu, jatkan juttua toiste, vaikka huomenna.

Tervehdys Turusta,

2008-05-07T11:48:00.001-07:00

kolmannesta hienosta kaupungista. Tosin itse kaupunkia en ole hirveästi kerinnyt näkemään, kun kirkolliskokoustyöskentely kristillisellä opistolla on varsin tiivistä. Väliin jää taukojakin, mutta ei välttämättä niin pitkiä, että autoton henkilö kerkiäisi kauas. Lenkkipolku vie kyllä ihanan valkovuokkometsän halki ja Prismalle ehtii kävellä shoppailemaan... Tai sitten voi istua Iiriksen kanssa Maarian kirkon vieressä olevalla hautuumaalla kuuntelemassa rastaan laulua.

Uutena kirkolliskokousedustajana olen vähän kuulostellut, mitä täällä tapahtuu ja miten toimitaan. Olen yrittänyt jäljittää pohjavirtoja, joita tällaisessa kokouksessa väistämättä syntyy, kun edustajat tulevat koko Suomen alueelta ja hyvin erilaisista hengellisistä ja maallisista taustoista. Olen myös systemaattisesti hakeutunut kahvi- ja ruokapöydissä sellaisille paikoille, joissa ei näy tuttuja ihmisiä, jotta kerkiäisin vähän edes puhella mahdollisimman monien kanssa. Ilmapiiri on ainakin tähän asti ollut ystävällinen ja positiivinen ja työskentely on alkanut miellyttävissä merkeissä. Kiitos kaikille!

Tällä ensimmäisellä istuntokerralla ei luultavasti saada näyttäviä päätöksiä aikaan, niin kuin ymmärrettävää onkin. Maanantaina (juhlavan jumalapalveluksen jälkeen) suoritettiin lähinnä järjestäytymistä eli henkilövalintoja seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tiistaina ja keskiviikkona on käyty lähetekeskusteluja ja aloiteltu valiokuntatyöskentelyä. Jokainen kirkolliskokoukselle tullut asia joutuu siis ensin lähetekeskusteluun, jossa asiasta voidaan käyttää ensimmäiset puheenvuorot. Sen jälkeen se yleensä annetaan jonkin valiokunnan käsiteltäväksi, joka sitten valmistelee siitä mietinnön eli ehdottaa, mitä asialle tehtäisiin. Tämän jälkeen kirkolliskokous käsittelee asiaa tarkemmin - mutta kuten sanottua, näin pitkällä emme vielä ole. On kuitenkin mahdollista, että loppuviikosta jotkin asiat jo palaavat valiokunnista täysistuntoon, mutta useimmat asiat vaativat niin paljon valmistelua ja pohtimista, että valiokunnat kokoontuvat sitä varten erikseen ja täysistunto käsittelee asiaa kenties sitten marraskuussa. Kovin nopeaa toimintaa tämä ei siis ole! Toisaalta demokratiassa tietty hitaus on väistämätöntä: diktaattori voi päättää asian heti, mutta vaaleilla valitut toimielimet joutuvat keskustelemaan, ja jokaisen halukkaan on saatava sanoa sanansa ennen päätöksentekoa.

Tästä aiheutuu tietyti työläännyttävää tuntikausia kestävää istumista, mutta niin kauan kuin puheenvuorot liittyvät käsiteltävään asiaan, ovat hyvin valmisteltuja eivätkä liian pitkiä, sitä jaksaa. Tänään kun käsiteltiin kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksia, kyllä kuultiin pari puheenvuoroa, jotka eivät oikein pysyneet asiassa. Pyydän, hyvät edustajatoverit, että jos haluatte puhua jostakin tietystä asiasta, tehkää aloite siitä, älkääkä käyttäkö toista asiaa aasinsiltana oman keppihevosenne kehumiseen.

Sisäoppilaitoksen nukkumaosasto kutsuu, mutta kerron lyhyesti esimerkkejä asioista, joita täällä on käsitelty - kai ne teitä kiinnostavat? Hypätkää yli, jos eivät. Yksi asiaryhmä ovat siis keskushallinnon toimintakertomukset. Toinen ryhmä ovat aloitteet, joita on tullut mm. liittyen kirkollisiin vaaleihin, kanttorinviran kelpoisuusehtoihin, kirkollisten rakennusten suojeluun, virsikirjan julkaisemiseen ilman liitteitä, perhekasvatuksen lisäämiseen rippikoulussa, Herran siunauksen sanamuotoon ja kirkon jumalanpalveluselämän monipuolistamiseen. Tämä ei ole niiden tärkeys- eikä käsittelyjärjestys, vaan ulkomuistista tempaistu epätäydellinen lista, koska paperit eivät ole nyt juuri lähelläni. Itse olen jäsenenä käsikirjavaliokunnassa, jonne on aloitteista lähetetty jo virsikirjaa ja Herran siunausta koskevat. Jumalanpalvelusaloite tullee sinne myös, olettaisin. Tämän valiokunnan puheenjohtaja on piispa Björkstrand.

Kirkon kotisivuilla http://www.evl.fi/ -osoitteessa on etusivulla ja ajankohtaista-otsikon alla monta mielenkiintoista juttua kirkolliskokouksesta. Ja kun katsotte etusivun tuoretta kuvaa, näette käteni aivan kuvan vasemmassa reunassa! Jos haluatte lukea muiden edustajien blogeja ja kotisivuja, niin niille on linkkejä seuraavalta sivulta: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/F33D236ECDDB2D82C22574240023528F?OpenDocument&lang=FI

Palataan!
Virpi

Kevät tulee, huomasitteko?

2008-04-20T06:32:00.000-07:00

Meillä on vielä lumenrippeitä ja jäät järvissä, mutta sulasta koskesta on talven mittaan bongaamani koskikara lähtenyt ja tilalle tulleet telkät ja sorsat. Sinivuokko kukkii.

Berliini

Kirjoitin taannoin Roomasta, ja tänään haluan kehua toista hienoa kaupunkia, Berliiniä. Saimme opettajakollegan kanssa pariin päivään mahtumaan paljon kulttuuria, mutta uudestaan pitäisi päästä, koska niin paljon jäi näkemättäkin. Ehdimme sentään ulkopuolelta katsottujen nähtävyyksien lisäksi käydä kolmessa museossa, teatterissa, elokuvissa, kahdessa kirkossa ja monissa kaupoissa, mm. tavarataloissa ja kahdessa (vai kolmessa?) kirja- ja levykaupassa sekä mahtavassa suklaakaupassa. Ja ruokapaikoissa tietenkin. Vaikuttavaa, eikö totta? Vesisadekaan ei haitannut, vaikka tietysti aurinko olisi ollut mukavampi matkaseuralainen.

Museoita Berliinissä on paljon, ja aloitimme Checkpoint Charlie -museosta, joka valottaa lähihistoriaa mielenkiintoisella tavalla. Esillepano on ehkä vähän sekava, sillä talo on sokkeloinen, ei siis alunperin museoksi tehty. Opiskelijaryhmien tungos oli myös melkoinen. Siksi kannattaa mennä paikalle heti aamuyhdeksältä, kun museo aukeaa. Saksan historian museo on myös mielenkiintoinen, varsinkin jos haluaa hyvän yleiskuvan pitkästä ajanjaksosta esihistoriasta nykypäivään. Ihan nykypäivään asti emme jaksaneet, mutta minua kiinnostivatkin eniten keskiaikaa ja uskonpuhdistusta esittelevät osastot. Kolmas kohteemme oli Pergamon-museo, jossa on vaikuttavaa kreikkalaista arkkitehtuuria, mm. suuri alttarirakennus, josta museo on nimensäkin saanut. Ehkä vielä harvinaisempaa museokamaa ovat Ishtarin portti Babyloniasta sinisine lasitiilineen ja leijonan ja päivänkakkaran kuvineen (noin 2500 vuoden ikäinen!). Kaikkein vaikuttavimmat hetket koin kuitenkin islamilaisen taiteen osastolla, Aleppo-huoneessa. Ja valtavasti jäi näkemättä.
Tässä väläyksiä Pergamon-museoon, etsi muista itse.
http://www.youtube.com/watch?v=T1lZ1kniUg4
http://www.smb.museum/smb/standorte/index.php?lang=en&p=2&objID=27&n=2&r=4
http://en.wikipedia.org/wiki/Pergamon_Museum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Pergamonmuseum

Teatteriesitys, jonka katsoimme, oli nimeltään Die fetten Jahre sind vorbei ja se kertoi nuorista ihmisistä, jotka halusivat parempaa maailmaa, mutta millä keinoin? Elokuva Die Welle on osittain tosipohjainen kuvaus koulun projektista, jossa testattiin, voisiko diktatuuri olla mahdollinen nykypäivänä. Alkuperäinen kokeilu tehtiin Kaliforniassa ja jouduttiin keskeyttämään viidentenä päivänä. Saksaan siirrettynä ja erinomaisesti näyteltynä tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Katso traileri ja teaseri ja toivo, että tämä tulee myös Suomeen, vaikka ei taida tullakaan... http://www.welle.info/. Kaupoista maininnan ansaitsee Das KulturKaufhaus Dussman: kirjoja ja levyjä viidessä kerroksessa, auki puoleenyöhön. Siellä meni aikaa puolitoista tuntia vielä teatteri-illan jälkeen. Rahanmenoa saatte arvailla.

Aika kuluu nopeasti ja ihan kohta koittaa Turku-viikko. Kirjoitan seuraavan kerran siitä päästyä. Tsüß!

Virpi