Onneksi meillä on varaa

Tarkoitan nyt meitä suomalaisia. Olen sattuneesta syystä katsellut TV-ohjelmia, joille minulla ei ole aikaisemmin ollut aikaa eikä kyllä kiinnostustakaan. Vastaani on tullut amerikkalainen Undercover Boss -ohjelma. Siinä suuren yrityksen omistaja tai muu johtoportaaseen kuuluva henkilö soluttautuu naamioituneena alaistensa joukkoon työskentelemään esimerkiksi hampurilaisravintolan tiskillä tai urheiluvaateliikeen paitapainossa. Tosi-TV:n formaatti on laadittu niin, että johtaja kuulee alaisiltaan liikuttavia elämänkohtaloita, ihastuu heidän periksiantamattomaan asenteeseensa ja siihen, miten he omistautuvat työlleen, oppii heiltä paljon ja lahjoittaa lopuksi heille kymmeniä tuhansia dollareita, jotta he saavaat elämänsä järjestykseen.

Ohjelma ei muuten herättäisi minussa intohimoja, mutta yhä uudelleen hämmästelen siinä esiintyvien tavallisten ihmisten elämää. Nuori mies elättää äitinsä ja sisaruksensa varastomiehen palkalla sen jälkeen, kun perhe on vuoden kodittomuuden jälkeen vihdoin onnistunut saamaan asunnon. Nuori mies ei voi siis mennä collegeen. Nuorella naisella on 250 000 dollarin velka veljen sairaanhoitokuluista eikä toivoakaan saada sitä maksetuksi, jotta voisi järjestää oman elämänsä. Yksinhuoltajaäiti tekee kahta työtä ja toivoo voivansa joskus mennä sairaanhoitajakouluun. Sairas lapsi ei pääse hoitoon. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Suosittelen erityisesti päättäjille tämän ohjelman katsomista. Amerikkalaisessa ohjelmassa haltiatarkummina toimiva miljonääri pelastaa nämä muutamat ihmiset - kaikkea hyvää heille - mutta sosiaaliturvan puuttumista ei pohdita lainkaan. Olen hyvilläni, että asun maassa, jossa yhteiskunta-niminen kummi kustantaa verovaroilla kaikille koulutuksen, sairaanhoidon, asunnon ja ylipäänsä perusturvan. Sen järjestämisen tavasta ja tasosta tietysti pitää keskustella, mutta pyydän kauniisti, älkää amerikkalaistako Suomea ainakaan näissä asioissa. Tuloerojen kasvattaminen, jota jotkut pitävät "terveen kilpailun" edellytyksenä yhteiskunnassa, merkitsee tosiasiassa rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä eli yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvattamista. Yhteiskunta, jonka kaikki jäsenet voivat hyvin, on parempi kuin sellainen, jossa vain pieni osa voi hyvin. Meillä on varaa huolehtia toisistamme.