torstai 12. toukokuuta 2011

Virtuaalivallankumous

Yle Teemalla esitetty neliosaisen sarjan aloitus: Virtuaalivallankumous. Se käsittelee Internetiä ja sen voimaannuttavaa ja tasa-arvoistavaa vaikutusta - katsokaa!

http://areena.yle.fi/video/1304624972860

torstai 5. toukokuuta 2011

Tulevaisuudesta

Yksi kirkolliskokouksen teemoista tällä viikolla on ollut tulevaisuuden ennustaminen, sillä valiokunnat laativat lausuntoja viime syksynä julkaistusta kirkon tulevaisuusselonteosta. Selonteko pureutuu ansiokkaasti maailman muuttumiseen ja sen megatrendeihin, kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeen ja monikulttuurisuuden lisääntymiseen sekä median, erityisesti Internetin, aiheuttamaan muutokseen ihmisten elämässä.

Viimeksi mainitusta asiasta on paljon puhuttu myös koulumaailmassa, ja olen mielenkiinnosta asiaan lähtenyt koulutuksiin ja seminaareihin, joissa sitä on käsitelty. Myös kirkon HEV-hankkeeseen olen änkeytynyt. Halusimmepa tai emme, uusi teknologia muuttaa elämäämme ja maailmaa, ja minusta on parempi olla siinä mukana ja pyrkiä ehkä vaikuttamaankin muutokseen kuin mennä nurkkaan murjottamaan ja sanoa, etten minä ainakaan koskaan sitä kamalaa feisbuukkia käytä.

Ajassamme ovat yhtä aikaa näkyvissä kaksi ikivanhaa ja taas uutta trendiä, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tarpeet. Toisaalta tätä aikaa kuvataan individualistiseksi ja hedonistiseksi: ihmiset haluavat itse rakentaa elämänsä aina arvoja ja uskontoa myöten ja erottua muista yksilöllisillä (kulutus)valinnoillaan. Auktoriteetteja ja instituutioita vierastetaan ja valintoja tehdään sen perusteella, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Toisaalta ihminen ei ole lakannut olemasta laumasielu ja yhteyttä kaipaava olento. On näkyvissä merkkejä, että suvun, perheen, kotiseudun ja isänmaan arvostus kasvaa jälleen. Fyysisen läheisyyden ja kasvoista-kasvoihin-kohtaamisen tarve ei ole heikentynyt, mutta sen rinnalle ovat tulleet yhteisöt, joissa tapaaminen tapahtuu kuitenkin useimmiten sähköisten välineiden kautta. Yhteisöjen jäsenyys saattaa olla löyhää ja satunnaista, niitä ei ohjaa mikään auktoriteetti eivätkä ne ole välttämättä pysyviä. Toisaalta ne saattavat olla pitkäikäisiä ja niiden pohjalta voi syntyä live-tapaamisia ja "perinteisiä" kestäviä ystävyys- tai parisuhteita.

Enää ei siis voi puhua erikseen virtuaalimaailmasta ja reaalimaailmasta, koska myös "virtuaalissa" eletty elämä ja vietetty aika on reaalista. Ajatus virtuaalimaailman erillisyydestä juontanee juurensa käsitykseen, että Internet tai sosiaalinen media ovat lähinnä pelaamista tai muuta viihdettä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, sillä yhä enemmän koulutus, yritystoiminta ja muu työelämä, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, viranomaisten kanssa asioiminen, uskonnon harjoittaminen ja muu asia-asia käyttää välineenään Internetiä ja siinä toimivaa sosiaalista mediaa. Mobiililaitteiden yleistyessä yhteydet kaikkien kanssa ja kaikkialle kulkevat taskussa mukanamme, ja tulevaisuudessa kommunikoimme paitsi ihmisten, myös elottomien kappaleiden kanssa niihin liitetyn tietotekniikan kautta.

Uudet teknologiat ja niille rakennetut palvelut muuttavat ihmisten toimintatapoja ja ajankäyttöä. Eipä ennen vanhaan kirkolliskokouksen keskusteluista ilmaantunut välitöntä tietoa ja kommentointia asiasta kiinnostuneitten nähtäväksi. Eivät edustajat naputtaneet koneita istuntosalissa tai kaikissa sopivissa väleissä kirjastossa. Väistämättä teknologian ja toiminnan muutokset muuttavat myös ihmistä - jopa aivotoimintaa myöten. Mielenkiintoinen kysymys on, miten? Ei tietenkään ole itsestään selvää, että muutokset ovat positiivisia; tietokoneen äärellä kököttäminen vie aikaa esimerkiksi liikunnalta ja saattaa heikentää fyysistä terveyttä. Toisaalta, kuten sanoin, muutos on jo olemassa eikä sitä voi estää, tuskin edes hidastaa.

Tämä pohdinta jää nyt kesken, mutta voitte jatkaa sitä tykönänne, sillä lähden syömään ja sitten menemme porukalla Turun tuomiokirkkoon Viimeinen ehtoollinen -näyttelyä katsomaan ja sitten arkkipiispalle ja -piispattarelle kylään. Toivotan meille hauskaa iltaa, ja teillekin!

Virpi

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Taitaa olla keskiviikko

Heips.

Kirkolliskokousviikon puolivälissä ollaan. Valiokuntatyöskentelyn aiheena on ollut tällä viikolla lausunnon antaminen kirkon tulevaisuusselonteosta. Lausunnossa käsitellään uhkia, mahdollisuuksia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia kirkon tulevaisuutta ajatellen. Ainakin käsikirjavaliokunnassa keskustelu on jonkin verran rönsyillyt, mutta pidän näitä keskusteluja arvokkaina, vaikka kaikki asiat eivät päätyisikään lopulliseen mietintöön. On hyvin mielenkiintoista ja omaakin ajattelua kirkastavaa kuulla erilaisten ja eri puolilta Suomea tulevien pappien ja maallikoiden ajatuksia. Kiitos Björn, Riitta, Hans, Oiva, Mauno, Martti, Pekka, Aino, Anna-Mari ja Pentti!

Kirkolliskokouksen puheenvuorot ovat luettavissa osoitteessa http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?OpenView&Start=1&Count=30&Expand=1#1. Aloite kirkon ykseyttä rakentavan keskustelun puolesta herätti paljon keskustelua, enimmäkseen rakentavassa hengessä! Edustaja Leif Nummelan puhe (jota ei tätä kirjoittaessa vielä näy nettisivulla) herätti minut pohdiskelemaan vapauden käsitettä ja sen eri muotoja. Vapaushan on pakon vastakohta, ja klassisesti se määritellään tilanteeksi, jossa mikään ulkonainen ei pakota. Lisäksi vapaudessa erotellaan negatiivinen ja positiivinen vapaus. Voisi luulla, että negatiivinen vapaus on vapauden puutetta, mutta sillä tarkoitetaan eräänlaista vapauden minimitasoa; sitä, että kyseinen asia on sallittu ja se on oikeus tehdä. Positiivinen vapaus taas merkitsee aitoa mahdollisuutta toteuttaa kyseinen asia. Annan pari esimerkkiä. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on vapaus, mutta jos koko maassa on vain yksi äänestyspaikka eduskuntatalon portailla, vapaus ei toteudu positiivisella tasolla. Tai jos vapautena on oikeus koulutukseen, niin se toteutuu aidosti vasta, kun kouluja on riittävän paljon ja ne ovat riittävän halpoja tai ilmaisia, jotta jokaisella on mahdollisuus käydä koulua.

Yhteiskunnassa vapaudella on nähdäkseni kolme tärkeää osa-aluetta: Ajatuksen vapaus, sanomisen tai mielipiteen vapaus ja toiminnan vapaus. Ajatuksen vapaus on sillä tavoin rajoittamaton, ettei kukaan voi hallita toisen ajatuksia (vaikka niihin voidaankin vaikuttaa ja joskus vaikutetaankin jopa aivoja pesemällä). Itse asiassa aina emme itsekään hallitse ajatuksiamme.

Sanomisen vapautta pidetään ihmisoikeutena, ja monesti kuulee erilaisia lausuntoja puolustettavan sananvapauden periaatteella. Sananvapaus on kuitenkin eri tavalla rajoitettu kuin ajatuksen vapaus. Sitä rajoittavat moraaliset periaatteet, joista osa on kirjattu lakeihin ja erilaisiin muihin sääntöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi säädökset kunnianloukkauksesta ja toisen vakaumuksen loukkaamisesta. Tiettyjen ideologioiden, kuten natsiaatteen levittäminen on kielletty. Myös yleiset kohteliaisuuskäsitykset rajoittavat sanomisen täyttä vapautta. Tietyt ilmaisut saattavat saada kulttuurista painolastia, jolloin ne muuttuvat kielletyiksi tai vähintään poliittisesti epäkorrekteiksi. Esimerkiksi suomen sana neekeri on tullut vältettäväksi amerikkalaisen vastineensa vuoksi, vaikka meikäläinen sana ei kanna yhtä vahvaa negatiivista historiaa. Sallitun ja kielletyn sanomisen rajoja koetellaan tämän hetken poliittisessa tilanteessa, kun eräät poliitikot ovat antaneet lausuntoja, joita kaikki eivät pidä sopivina.

Tekemisen vapaus on vielä paljon monimutkaisempi asia. Teoillemme asettavat rajoituksia sekä omat ominaisuutemme että meitä ympäröivä maailma. Ihminen on aina osa toisten ihmisten verkostoa ja meidän on otettava toimissamme heidät huomioon. Yksilöt muodostavat monenlaisia yhteisöjä, joiden jäsenyys vaikuttaa siihen, miten voimme toimia. Ihmisten keskinäistä toimintaa säätelevät jälleen etiikka ja moraali, joiden pohjalta laaditaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Osittain säännöt ovat vastaavia kuin puhumisen kohdalla: toisen loukkaaminen ja vahingoittaminen on kiellettyä. On tarpeen osoittaa kohteliaisuutta. Yhteisiä pelisääntöjä on kunnioitettava.

Tekemisen vapaus ei siis koskaan ole täysi itsestäänselvyys, vaan kussakin tapauksessa erillisen tarkastelun alainen asia. Toki tekemisen oikeuksiakin on olemassa - lueteltuina esimerkiksi ihmisoikeusjulistuksessa. Yksi näistä oikeuksista on uskonnonvapaus, jossa todetaan sekä vakaumuksen että sen harjoittamisen että levittämisen vapaus. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeusjulistus Uskonnonvapauskin voidaan tulkita ja tulkitaan eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi Ranskassa sen sävy on ollut negatiivisen vapauden mukainen: uskonto on yksityisasia, jonka ei tule näkyä julkisessa elämässä. Meillä Suomessa on perinteisesti katsottu positiivisen vapauden mukaisesti, että uskonnolla on paikkansa myös yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten valtiopäivien avajaisissa tai koulujen opetuksessa. Toisaalta meillä on myös tahoja ja ääniä, jotka katsovat, että asia tulisi järjestää toisin ja uskonnolliset asiat siirtää kokonaan yksityisen alueelle.

Uskonnollisen vakaumuksen vapaus, uskonnollisen puheen vapaus ja uskonnonnollisen toiminnan vapaus ovat tärkeitä asioita (ja ne siis sisältävät tietenkin myös uskonnottomuuden vapauden), mutta toteutuksen yksityiskohdat vaativat paljon keskustelua. Edustaja Nummela otti jälleen kerran esille kysymyksen naisten pappeudesta, mutta siinä asiassa meillä on jo luterilaisessa kirkossa ja Suomen lainsäädännössä vakiintunut, siis yhteisössä ja yhteiskunnassa sovittu toimintatapa, jota ei helposti muuteta, vaikka se ei olekaan kaikkien yhteisön jäsenten mielen tai vakaumuksen mukainen. Tässä asiassa siis vakaumuksen ja sanomisen vapaus on suurempi kuin toiminnan vapaus.

Ehkä nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Nolottaa, kun huomaan itsessäni tämän perin opettajamaisen luennointiotteen, mutta olenhan sen tunnustanut jo luonnehtiessani itseäni tämän blogin profiilissa. Antakaa siis anteeksi ja lukekaa lisää kirkolliskokouskeskusteluista esimerkiksi edustajien Aino Vesti ja Henrietta Grönlund ansiokkaista blogeista:
http://ainovesti.blogspot.com/
http://henriettakirkossa.blogspot.com/

maanantai 2. toukokuuta 2011

Maanantaina aika myöhään

pystyy kirjoittamaan vain sanasen tai kaksi, koska pitää vielä valmistautua huomiseen työskentelyyn. Mutta harmittaa siis pikkuisen, etten ehtinyt ladata tänne sitä suunnittelemaani tekstiä, sillä kaksi piispaa puuttui tänään samaan aiheeseen. Mutta kyllä te vielä saatte sen lukea, piispoilla höystettynä.

Tämän kokouspäivän asialistalta puhuttivat edustajia erityisesti kolme asiaa: Ensinnäkin se, että kirkkohallitus oli kokonaan tyrmännyt ajatuksen seurakuntarajojen irrottamisesta kuntarajoista, vaikka toki tekikin sen perustellen. Toiseksi puhuttiin diakonaatista eli siitä, että seurakunnan eri työntekijät voisivat saada vihkimyksen virkaan. Asia on ollut vireillä jo kauan, ja siitä olisi hyvä saada päätös aikaan, mutta monien edustajien mielestä esityksessä oli vielä selvitettäviä kohtia - erityisesti se, tulisiko vihkimyksen olla kelpoisuusvaatimus. Arveltiin aiheuttavan ongelmia, jos seurakunnissa on "kahden kerroksen" työntekijöitä, joilla on hiukan erilainen toimenkuva. Vihkimys nimittäin oikeuttaisi eräisiin jumalanpalvelustehtäviin.

Kolmas kielenkannat kirvoittanut teema oli kirkkoherran vaalitavan uudistus, jossa ehdotetaan vaihtoehdoiksi suoraa kansanvaalia ja välillistä kirkkovaltuuston suorittamaa vaalia. Jos tämä aihe tuntuu tutulta, niin siitä keskusteltiin jo taannoin kirkolliskokouksessa, ja nyt se tuli kirkkohallituksen käsittelystä. Kaikki edustajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä siihen, millaisen muodon esitys oli saanut. Näistä ja muista asioista kannattaa katsoa kirkon kotisivulta ja kirkolliskokousedustajien blogeista, joihin pääsee http://evl.fi -etusivulta.
Hyvää yötä!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Turussa tervetulleena

Hei!
Kevään kirkolliskokousviikko on alkamassa ja samalla tämän edustajakauden viimeinen vuosi. On todella mukava tulla Turun kristilliselle opistolle, jossa on aina ystävällinen palvelu, hyvää ruokaa ja jo tutuksi käynyt huone odottamassa. Hienointa on kuitenkin tavata ihmisiä. Näiden vuosien aikana olen saanut runsaasti uusia tuttavia, ehkä jopa rohkenen sanoa, että ystäviäkin. Joidenkin kanssa tapaamme vain Turussa, joidenkin kanssa muuallakin - erityisesti Facebookissa.

Aloitamme aamulla taas juhlavalla messulla Maarian kirkossa. Tulkaa mukaan, jos satutte kulmille! Yritän raportoida viikon asioita parhaani mukaan, vaikka havainto on se, että loppuviikosta varsinkin jää mielenkiintoisiakin asioita kertomatta; joko aika tai into loppuu, yleensä kyllä aika.

Minulla on myös yksi teksti jemmassa käsin kirjoitettuna; katsotaan, missä välissä saisin sen siirrettyä sähkömuotoon. Se käsittelee kyllä kaluttua aihetta, raamatuntulkintaa ja kristittyjen välistä kommunikaatiota, mutta pitää kai minunkin saada siitä sanaseni sanottua. Mutta nyt järjestämään paperit huomista varten ja nukkumaan ennen kuin minut ajetaan ulos täältä kirjastosta! Hyvää yötä!

raportterinne Virpi