Talvista pakkaspäivää!
Olin taas koulutuksessa ja oli ihan hyvä juttu paitsi että osasin melkein kaiken ennestään. Aika ei mennyt kuitenkaan hukkaan, sillä opin pari uutta jippoa ja tein koulutuksen aikana ihan aiheeseen liittyen yhden materiaalin omaan opetukseen.
Ylikierroksilla rupesin käymään siinä kohdassa, kun kouluttaja näytti, miten Googlen kuvahaulla haetaan kuvia Internetistä ja ympätään ne omaan PP-esitykseen. Siis noin vain. Olenko maailman ainoa ihminen, joka on kuullut tekijänoikeuksista tai yrittää niitä noudattaa? Olenko ainoa opettaja, jonka mielestä ei ole samantekevää, millaista esimerkkiä näytämme nuorisolle lain kunnioittamisessa?
Pääsääntöhän on, että kaikki teokset, olivatpa ne mitä tahansa muotoa (ääntä, kuvaa, tekstiä...) ovat jonkun omia ja niitä ei saa käyttää ilman lupaa. Piste.
Poikkeuksena ovat teokset, joiden tekijänoikeusaika on mennyt umpeen ja jotka ovat siitä syystä vapaasti käytettävää eli public domain -materiaalia, ja teokset, joiden käyttöön tekijä itse on antanut jonkinasteisen luvan. Tällaisia lisenssejä ovat esim. GNU ja Creative Commons (CC). Näistä olen kirjoittanut ihan tämän blogin alkumetreillä: http://virpiloi.blogspot.com/search/label/tekij%C3%A4noikeudet
Tekstiä koskee sitaattioikeus, jonka mukaan tekstistä saa lainata pätkän, mutta se ei saa olla kovin pitkä. Asiaa ei auta, jos muuttelee tekstiä hiukan - se on silti lainattu. Lainauksen yhteydessä tulee ilmoittaa, kuka on tekstin tekijä ja mistä teksti on haettu. Asiasisällön lainaus on sen sijaan vapaata, mikä tarkoittaa, että luetun tekstin sisällön saa kirjoittaa omin sanoin. Asianmukaista on tässäkin ilmoittaa lähde, varsinkin jos oma teksti perustuu pohjatekstiin enemmän kuin satunnaisen ajatuksen verran.
Kuvan ja musiikin kohdalla ei sitaattioikeutta ole eli kuva ja ääni ovat kokonaan suojattuja. Omiin esityksiin ei siis saa ottaa kuvia mistä vain ja sitten mitä vain musiikkia taustaksi. Siksi neuvon jo alunperin hylkäämään avoimen kuvahaun ja menemään suoraan sellaisille nettisivuille, jotka sisältävät kuvia, joita saa käyttää tietyin ehdoin. (Jokaisen teoksen kohdalla käyttöoikeudet kannattaa tarkistaa erikseen.) Toki kuvia voi katsoa mistä vain, jos ei aio siirtää niitä toiseen paikkaan. Linkitysoikeus on ilman muuta olemassa eli omaan esitykseen voi laittaa kuvan tms. osoitteen, jota klikkaamalla pääsee alkuperäiseen lähteeseen. Tässä linkki deli-tallennuksiini, jotka olen merkinnyt sanalla "ilmainen"; mukana on muutakin kuin kuvia, mutta voihan olla, että äänet ja kirjatkin kiinnostavat jotakuta. http://www.delicious.com/virpiloi/ilmainen
Huomionarvoista tekijänoikeuksissa on myös se, että teoksen tallennusmuotoa ei saa luvatta muuttaa. Kirjasta saa ottaa koulun tekemän sopimuksen nojalla tietyn määrän sivuja kopioina ja jakaa oppilaille, mutta nettisivulla olevaa juttua ei saa tulostaa ja monistaa. Toinen korvan taakse pistettävä asia on elokuvien käyttö. Kotimaisia tv-ohjelmia saa nykyisin tietääkseni nauhoittaa ja käyttää opetuksessa, kotimaisia elokuvia saa näyttää, kun hankkii siihen koululle asianmukaisen luvan, mutta ulkomaisia ohjelmia ja elokuvia ei saa koulussa näyttää, koska koulun toiminta tulkitaan julkiseksi tilaisuudeksi. Sitaattioikeuden pariin menee ehkä se, että näyttää jostakin filmistä vaikkapa muutaman minuutin pätkän. Entäs YouTube? Tässä tunnustan itsekin lipsuvani. Vaikka tiedän, että suuri osa siellä olevasta materiaalista on laittomasti ladattua, en ole voinut vastustaa kiusausta käyttää sopivia pätkiä oppitunnilla.
Tekijänoikeusasiat ovat joskus aika monimutkaisia ja tulkinnanvaraisiakin. Tätä blogia täsmällisempää tietoa löytyy netistä paljonkin, ja olen seulonut niitä deliini, josta ne löytyvät osoitteella http://www.delicious.com/virpiloi/tekij%C3%A4noikeudet
terveisin Pilkunviilaaja-Virpi
perjantai 18. helmikuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Todellisuutta luomassa
Olin kuluneella viikolla kahdessa eri koulutustilanteessa elikkä seminaarissa. Antoisia olivat molemmat, kiitos vain, ja palaan ehkä niiden sisältöön myöhemmin. Mielessäni kuitenkin rupesivat kättelemään toisiaan kahden eri esiintyjän toisistaan riippumattomat lauseet. Kouluttaja Lassi Pruuki totesi, ettei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytämme, kun kuvaamme asioita, sillä sanat luovat todellisuutta. Hän käytti esimerkkiä, että sanomalla "meillä on huono työyhteisö" luomme työyhteisömme todellisuutta.
Kirjailija Petri Tamminen puolestaan sanoi, että meidän ajallemme on tyypillistä hysteria. Esimerkiksi median otsikot ottavat kaiken irti erilaisista peloista ja uhkakuvista. Ne antavat kuvan, että elämä on vaarallista (esimerkiksi tavallisen talvisään vaaroja esitellään sivukaupalla; on liukkautta, pakkasta, lunta katolla ja jääpuikkoja ja vaikka mitä hirveää), vaikka oma kokemus osoittaa, että elämä sujuu enimmäkseen ihan rauhallisesti.
Kun olin lähtenyt kuuntelemasta kirjailijan vallan sympaattista esitystä, silmilleni hyppäsi iltapäivälehden lööppi: "LOPUN ALKU" kuvituksenaan kännyköistä muodostettu risti. Muistin taas kerran, miksi en koskaan osta enkä tule ostamaan iltapäivälehtiä, ja Tamminen antoi asialle nimen: hysteria. Pruuki puolestaan antoi selityksen, miksi hysteriapuhetta ei kannata tukea.
Mitä olette mieltä?
Kirjailija Petri Tamminen puolestaan sanoi, että meidän ajallemme on tyypillistä hysteria. Esimerkiksi median otsikot ottavat kaiken irti erilaisista peloista ja uhkakuvista. Ne antavat kuvan, että elämä on vaarallista (esimerkiksi tavallisen talvisään vaaroja esitellään sivukaupalla; on liukkautta, pakkasta, lunta katolla ja jääpuikkoja ja vaikka mitä hirveää), vaikka oma kokemus osoittaa, että elämä sujuu enimmäkseen ihan rauhallisesti.
Kun olin lähtenyt kuuntelemasta kirjailijan vallan sympaattista esitystä, silmilleni hyppäsi iltapäivälehden lööppi: "LOPUN ALKU" kuvituksenaan kännyköistä muodostettu risti. Muistin taas kerran, miksi en koskaan osta enkä tule ostamaan iltapäivälehtiä, ja Tamminen antoi asialle nimen: hysteria. Pruuki puolestaan antoi selityksen, miksi hysteriapuhetta ei kannata tukea.
Mitä olette mieltä?
maanantai 7. helmikuuta 2011
Akateemisen osittainen maineenpalautus ja taas soppaa
Terve!
Taannoin mainitsin, että Akateemisesta kirjakaupasta ei löytynyt Nigel Slaterin kirjoja. Nyt, vajaat puoli vuotta edellisen käyntini jälkeen niitä oli peräti kuusi nimekettä, joten olkoon Pohjoismaiden suurimman kirjakaupan maine tältä osin palautettu. Osittaisuus tulee siitä, että Amazonista tilaamani Real Fast Food maksoi netin kautta ostettuna neljäsosan siitä, mitä ko. kirjakaupassa :)
Soppaa
löytyi jääkaappini vihanneslaatikosta, kun päätin pitää tyhjennystalkoot. Ensinnäkin parista palsternakasta ja yhdestä bataatista tuli tuorejuusto- ja sulatejuustonokareiden kanssa mainio sosekeitto. Taisin heittää joukkoon sipulihiutaleita, hiukan valkopippuria ja kasvisliemikuution puolikkaan. Koska bataatti kypsyy aika nopeasti, en tällä kertaa käyttänyt edes sosekonetta, vaan annoin sen kiehua möyhyksi, jotta palsternakkapalatkin pehmenivät.
Lisäksi jääkaapista löytyi viiden sipulin soppa: salaattisipuleita, tavallisia keltasipuleita, punasipuleita, purjoa ja valkosipulia. Kuullotin muut sipulit voissa ja keittelin niitä vesitilkassa hyvän tovin, lähes kypsiksi, ennen kuin lisäsin purjon. Kun keiton antaa kiehua tarpeeksi kauan, sipulit muuttuvat ihan pehmeiksi ja suussasulaviksi. Tähän soppaan ei tarvitse maitotuotetta joukkoon, mutta olisin laittanut ranskalaisen tapaan hiukan konjakkia tai punaviiniä, jos niitä olisi ollut. Kun ei ollut, niin tyydyin lihaliemikuutioon ja rouhittuun pippurisekoitukseen sekä timjamiin. Sipulisoppaan suosittelen nimenomaan lihalientä, ellei pöytään ole istumassa kasvissyöjiä. Ranskalaisilla, sipulisopan kuninkailla, on erikoinen tapa laittaa keittoannokseen lämmin voileipä eli pala leipää, jonka päällä on juustoa, ja korventaa sitten ruoka grillin alla, jotta juusto sulaa. Siis hyväähän se on, mutta en ymmärrä, miten sitkeä juusto ja leipä on tarkoitus saada sivistyneesti syötyä. Ehkä sitä ei tarvitsekaan syödä sivistyneesti, mutta itse ainakin kaipailisin aseiksi haarukkaa ja oikein terävää veistä.
Niin mutta viiden sipulin soppaan palatakseni... Se kannattaa syödä silmät kiinni, sillä väri on todella epämiellyttävä, mikä johtuu punasipulista. Punasipuli sopii oikeastaan vain raakana syötäväksi tai punakaalin joukkoon, sillä se luovuttaa keitettäessä kauniin värinsä ja muuttaa muun ruoan epämääräisen harmaanruskeaksi. Ihan taannoin luin jostakin niksin, jolla punasipulin saa paremmin pitämään värinsä, mutta enpä sitä nyt tähän hätään muista. Juustoraaste tekee hyvää myös itäsuomalaiselle sipulikeitolle, joka ihan hyvin voi olla vaikka yhden sipulin soppakin.
Ekovinkki 2
Toinen ekovinkki on yhtä mahdoton kuin ensimmäinenkin: älä osta mitään. Jos nyt kuitenkin ostat, niin mieti, tarvitsetko sitä oikeasti, onko vanha jo loppuun kulutettu ja voisitko ostaa sen käytettynä. Jos ei piittaa pintamuodista, kirppareilta löytyy hyviä vaatteita. Kerronpa esimerkin: Kävin oikeassa vaatekaupassa sovittamassa pitkiksiä. Myyjä esitteli useitakin vaihtoehtoja, jotka olivat hinnaltaan plus miinus sata euroa. Mitkään niistä eivät olleet aivan sopivia, vaikka olivatkin periaatteessa oikeaa kokoa. Myyjä lohdutti, että heidän kauttaan saa kyllä ompelupalvelua, jolla housut muutetaan istuviksi. Poistuin toivottavasti kohtalaisen kohteliaasti etuovesta ulos. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt ostaa kalliit ja sopimattomat housut ja käyttää vielä lisää rahaa niiden korjaamiseen. Menin sen tien kirpparille ja ostin kahdet housut parilla eurolla pari. Toiset olivat aivan sellaisenaan sopivat, toiset vaativat hiukan lyhennystä ja kavennusta, mutta olivat rakenteeltaan sellaiset, että toimenpide onnistui kotikonstein. Ekologisuus on siis myös säästämistä.
toteaa saiturinne
Virpi
Taannoin mainitsin, että Akateemisesta kirjakaupasta ei löytynyt Nigel Slaterin kirjoja. Nyt, vajaat puoli vuotta edellisen käyntini jälkeen niitä oli peräti kuusi nimekettä, joten olkoon Pohjoismaiden suurimman kirjakaupan maine tältä osin palautettu. Osittaisuus tulee siitä, että Amazonista tilaamani Real Fast Food maksoi netin kautta ostettuna neljäsosan siitä, mitä ko. kirjakaupassa :)
Soppaa
löytyi jääkaappini vihanneslaatikosta, kun päätin pitää tyhjennystalkoot. Ensinnäkin parista palsternakasta ja yhdestä bataatista tuli tuorejuusto- ja sulatejuustonokareiden kanssa mainio sosekeitto. Taisin heittää joukkoon sipulihiutaleita, hiukan valkopippuria ja kasvisliemikuution puolikkaan. Koska bataatti kypsyy aika nopeasti, en tällä kertaa käyttänyt edes sosekonetta, vaan annoin sen kiehua möyhyksi, jotta palsternakkapalatkin pehmenivät.
Lisäksi jääkaapista löytyi viiden sipulin soppa: salaattisipuleita, tavallisia keltasipuleita, punasipuleita, purjoa ja valkosipulia. Kuullotin muut sipulit voissa ja keittelin niitä vesitilkassa hyvän tovin, lähes kypsiksi, ennen kuin lisäsin purjon. Kun keiton antaa kiehua tarpeeksi kauan, sipulit muuttuvat ihan pehmeiksi ja suussasulaviksi. Tähän soppaan ei tarvitse maitotuotetta joukkoon, mutta olisin laittanut ranskalaisen tapaan hiukan konjakkia tai punaviiniä, jos niitä olisi ollut. Kun ei ollut, niin tyydyin lihaliemikuutioon ja rouhittuun pippurisekoitukseen sekä timjamiin. Sipulisoppaan suosittelen nimenomaan lihalientä, ellei pöytään ole istumassa kasvissyöjiä. Ranskalaisilla, sipulisopan kuninkailla, on erikoinen tapa laittaa keittoannokseen lämmin voileipä eli pala leipää, jonka päällä on juustoa, ja korventaa sitten ruoka grillin alla, jotta juusto sulaa. Siis hyväähän se on, mutta en ymmärrä, miten sitkeä juusto ja leipä on tarkoitus saada sivistyneesti syötyä. Ehkä sitä ei tarvitsekaan syödä sivistyneesti, mutta itse ainakin kaipailisin aseiksi haarukkaa ja oikein terävää veistä.
Niin mutta viiden sipulin soppaan palatakseni... Se kannattaa syödä silmät kiinni, sillä väri on todella epämiellyttävä, mikä johtuu punasipulista. Punasipuli sopii oikeastaan vain raakana syötäväksi tai punakaalin joukkoon, sillä se luovuttaa keitettäessä kauniin värinsä ja muuttaa muun ruoan epämääräisen harmaanruskeaksi. Ihan taannoin luin jostakin niksin, jolla punasipulin saa paremmin pitämään värinsä, mutta enpä sitä nyt tähän hätään muista. Juustoraaste tekee hyvää myös itäsuomalaiselle sipulikeitolle, joka ihan hyvin voi olla vaikka yhden sipulin soppakin.
Ekovinkki 2
Toinen ekovinkki on yhtä mahdoton kuin ensimmäinenkin: älä osta mitään. Jos nyt kuitenkin ostat, niin mieti, tarvitsetko sitä oikeasti, onko vanha jo loppuun kulutettu ja voisitko ostaa sen käytettynä. Jos ei piittaa pintamuodista, kirppareilta löytyy hyviä vaatteita. Kerronpa esimerkin: Kävin oikeassa vaatekaupassa sovittamassa pitkiksiä. Myyjä esitteli useitakin vaihtoehtoja, jotka olivat hinnaltaan plus miinus sata euroa. Mitkään niistä eivät olleet aivan sopivia, vaikka olivatkin periaatteessa oikeaa kokoa. Myyjä lohdutti, että heidän kauttaan saa kyllä ompelupalvelua, jolla housut muutetaan istuviksi. Poistuin toivottavasti kohtalaisen kohteliaasti etuovesta ulos. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt ostaa kalliit ja sopimattomat housut ja käyttää vielä lisää rahaa niiden korjaamiseen. Menin sen tien kirpparille ja ostin kahdet housut parilla eurolla pari. Toiset olivat aivan sellaisenaan sopivat, toiset vaativat hiukan lyhennystä ja kavennusta, mutta olivat rakenteeltaan sellaiset, että toimenpide onnistui kotikonstein. Ekologisuus on siis myös säästämistä.
toteaa saiturinne
Virpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
