Nyt, kun laajalevikkisemmissäkin medioissa on ympäristötekopalstoja, niin ajattelin aloittaa minäkin sellaisen. Tunnustan kyllä varastaneeni näistä ideoista suurimman osan muilta, mutta kierrätyshän juuri on ekologista. Päivän vinkki on aivan perustavaa laatua: älä tee mitään, niin säästät ympäristöä ja kaikkea todella paljon. Jos ei kuitenkaan nyt mennä tässä aivan äärimmäisyyksiin, niin hengittää täytyy vähintäänkin, joten lievennetään vähän: pysy kotona, alenna asunnon lämpötilaa, pistä villasukat jalkaan ja lue kirjaston kirjoja.
ehdottaa ekoemäntä Virpi
lauantai 22. tammikuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Piparien loppusijoitus ja muuta ruokaa
Tervehdys, Lukijat!
Kuten huomaatte, ainakin yksi uuden vuoden lupaus tulee tässä täytettyä. Toisaalta taidan rikkoa toisen, joka on blogin otsikossa, ja tehdä yksityiselämään liityvän paljastuksen, tosin hyvin pienen sellaisen eikä se kyllä varmaan ketään kiinnostakaan... Ellette jo ole arvanneetkin, niin kerään keittokirjoja ja ruokareseptejä. Paljastusluonne liittyy siihen vähän noloon juttuun, että huolimatta keräiltyjen ohjeiden huomattavasta määrästä (joka sentään jääköön salaisuudeksi), en ole mikään gourmetkokki. Parhaimmillaan, mutta harvoin, kokkauksistani tulee erinomaisia, usein ihan hyviä ja joskus aika surkeita. Joku joskus ehdotteli, että rupeaisin pitämään ruokablogia, mutta netti on täynnä toinen toistaan ihanampia blogeja sillä saralla, joten tyydyn vain näihin satunnaisiin pläjäyksiin.
Tässä pari ruokablogia, joita seurailen ohimennen. Pidän sekä sellaisista kirjoista että blogeista, joissa on ruokaohjeet tarjoillaan tarinoinnin kera. Näiltä sivuilta löytyy sitten taas kymmeniä linkkejä eteenpäin, jos sattuu kiinnostamaan. Enkä ole vielä sanonut sanaakaan ulkomaisista sivuista!
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/
http://sillasipuli.blogspot.com/
http://siskotkokkaa.blogspot.com/
http://peruspoperoa.blogspot.com/
Keräilemäni ohjeet ja kirjat ovat minulla kyllä aktiivisessa käytössä sillä tavalla, että luen niitä aika ahkerasti. Mitä sitten kokkaan, on eri asia, mutta lukeminen on mukavaa. Viimeisen viikon aikana olen lukenut mm. Nigel Slaterin kirjoja; sekä hänen koskettavia muistelmiaan poikavuosilta että reseptejä. En ole mikään huippukokkien fanittaja enkä seuraa säännöllisesti televisiosta kokkiohjelmia, koska en ylipäätänsäkään juurikaan katso televisiota, mutta jostain syystä satuin seuraamaan viime syksynä lähetettyä Nigel Slater´s Simple Suppers -sarjaa ja miellyin siihen kovasti, sillä sen idea muistutti aika paljon omaa "otetaan mitä on" -kokkaustani. Tosin omia aikaansaannoksiani ei saa eikä voi verrata Nigelin tuotoksiin. Ilmeisesti Slaterin kirjoja ei saa kirjakaupoista - ei edes Akateemisesta, kävin kysymässä - joten tilasin niitä joululahjojen ohella Amazonilta. Pokkariversioita muista paitsi uusimmista kirjoista saa sieltä edulliseen hintaan. (Vink, vink.) Nigelin sympaattinen tv-esiintyminen myös miellyttää minua: odotan koko ajan, että hän hymyilisi, mutta ei - ellei sitten aivan viimeisellä sekunnilla.
Internetin kautta pääsee tutustumaan kyseiseen kokkiin laittamalla YouTubeen hakusanan Nigel Slater tai esim. seuraavilta nettisivuilta:
http://www.nigelslater.com/
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/series/nigelslaterrecipes
http://uktv.co.uk/food/chef/aid/533817
Harrastukseni (vai onkohan kyse addiktiosta?) vakavuudesta kertoo, että olen viime kesän ja syksyn aikana koonnut tukevan kansiollisen reseptejä, joissa käytetään tofua, papuja, linssejä, kikherneitä, simeniä ja pähkinöitä. Sen saa sitten aikanaan perheen Kasvissyöjä lahjaksi.
Ja lopuksi niihin pipareihin. Jos siis purkin pohjalla on vielä jokunen jämä joululta, ne maistuvat aika mainioilta sinihomejuuston ja päärynän kera. Tämä ei ole mikään uusi eikä omaperäinen keksintö, mutta muistutanpahan vain... Jos ei ole ihanteellista kotitekoisen piparin, tuoreen ja erittäin kypsän päärynän ja kotimaisen sinihomejuuston yhdistelmää, niin kaupan pipari, tanskalainen juusto ja säilykepäärynäkin käyvät ihan hyvin. Juoman pitää olla tämän kanssa riittävän tuhtia, että se ei kalpene voimakkaiden makujen rinnalla; sanoisin että sherry, madeira tai portviini olisivat hyviä. Mutta ota, mitä sattuu olemaan!
terkuin
Virpi
J.K. Meillä on tänään pakkasta kolmekymmentä astetta, joten ihan hyvin voi istua sisällä keittokirjaa lukemassa.
Kuten huomaatte, ainakin yksi uuden vuoden lupaus tulee tässä täytettyä. Toisaalta taidan rikkoa toisen, joka on blogin otsikossa, ja tehdä yksityiselämään liityvän paljastuksen, tosin hyvin pienen sellaisen eikä se kyllä varmaan ketään kiinnostakaan... Ellette jo ole arvanneetkin, niin kerään keittokirjoja ja ruokareseptejä. Paljastusluonne liittyy siihen vähän noloon juttuun, että huolimatta keräiltyjen ohjeiden huomattavasta määrästä (joka sentään jääköön salaisuudeksi), en ole mikään gourmetkokki. Parhaimmillaan, mutta harvoin, kokkauksistani tulee erinomaisia, usein ihan hyviä ja joskus aika surkeita. Joku joskus ehdotteli, että rupeaisin pitämään ruokablogia, mutta netti on täynnä toinen toistaan ihanampia blogeja sillä saralla, joten tyydyn vain näihin satunnaisiin pläjäyksiin.
Tässä pari ruokablogia, joita seurailen ohimennen. Pidän sekä sellaisista kirjoista että blogeista, joissa on ruokaohjeet tarjoillaan tarinoinnin kera. Näiltä sivuilta löytyy sitten taas kymmeniä linkkejä eteenpäin, jos sattuu kiinnostamaan. Enkä ole vielä sanonut sanaakaan ulkomaisista sivuista!
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/
http://sillasipuli.blogspot.com/
http://siskotkokkaa.blogspot.com/
http://peruspoperoa.blogspot.com/
Keräilemäni ohjeet ja kirjat ovat minulla kyllä aktiivisessa käytössä sillä tavalla, että luen niitä aika ahkerasti. Mitä sitten kokkaan, on eri asia, mutta lukeminen on mukavaa. Viimeisen viikon aikana olen lukenut mm. Nigel Slaterin kirjoja; sekä hänen koskettavia muistelmiaan poikavuosilta että reseptejä. En ole mikään huippukokkien fanittaja enkä seuraa säännöllisesti televisiosta kokkiohjelmia, koska en ylipäätänsäkään juurikaan katso televisiota, mutta jostain syystä satuin seuraamaan viime syksynä lähetettyä Nigel Slater´s Simple Suppers -sarjaa ja miellyin siihen kovasti, sillä sen idea muistutti aika paljon omaa "otetaan mitä on" -kokkaustani. Tosin omia aikaansaannoksiani ei saa eikä voi verrata Nigelin tuotoksiin. Ilmeisesti Slaterin kirjoja ei saa kirjakaupoista - ei edes Akateemisesta, kävin kysymässä - joten tilasin niitä joululahjojen ohella Amazonilta. Pokkariversioita muista paitsi uusimmista kirjoista saa sieltä edulliseen hintaan. (Vink, vink.) Nigelin sympaattinen tv-esiintyminen myös miellyttää minua: odotan koko ajan, että hän hymyilisi, mutta ei - ellei sitten aivan viimeisellä sekunnilla.
Internetin kautta pääsee tutustumaan kyseiseen kokkiin laittamalla YouTubeen hakusanan Nigel Slater tai esim. seuraavilta nettisivuilta:
http://www.nigelslater.com/
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/series/nigelslaterrecipes
http://uktv.co.uk/food/chef/aid/533817
Harrastukseni (vai onkohan kyse addiktiosta?) vakavuudesta kertoo, että olen viime kesän ja syksyn aikana koonnut tukevan kansiollisen reseptejä, joissa käytetään tofua, papuja, linssejä, kikherneitä, simeniä ja pähkinöitä. Sen saa sitten aikanaan perheen Kasvissyöjä lahjaksi.
Ja lopuksi niihin pipareihin. Jos siis purkin pohjalla on vielä jokunen jämä joululta, ne maistuvat aika mainioilta sinihomejuuston ja päärynän kera. Tämä ei ole mikään uusi eikä omaperäinen keksintö, mutta muistutanpahan vain... Jos ei ole ihanteellista kotitekoisen piparin, tuoreen ja erittäin kypsän päärynän ja kotimaisen sinihomejuuston yhdistelmää, niin kaupan pipari, tanskalainen juusto ja säilykepäärynäkin käyvät ihan hyvin. Juoman pitää olla tämän kanssa riittävän tuhtia, että se ei kalpene voimakkaiden makujen rinnalla; sanoisin että sherry, madeira tai portviini olisivat hyviä. Mutta ota, mitä sattuu olemaan!
terkuin
Virpi
J.K. Meillä on tänään pakkasta kolmekymmentä astetta, joten ihan hyvin voi istua sisällä keittokirjaa lukemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
