Ja vieläkin jatkuu uskonnon tehtävistä.

Kuudennessa tehtävässä piti kertoa, mihin Vanhan testamentin kuvaamiin tapahtumiin liittyvät Nooa, Joosua ja Nehemia. Pohjatekstinä oli kolme katkelmaa apokryfisestä Siirakin kirjasta. Tässä, kuten edellisessäkin tehtävässä, kunkin henkilön onnistunut esittely toi aina kaksi pistettä. Nooa oli helppo tapaus, sillä kertomus vedenpaisumuksesta ja arkista eläimineen lienee kaikille tuttu jo lapsuudesta. Sen sijaan Joosua ja Nehemia olivat hankalampia. Näitä henkilöitä ei välttämättä edes oppikirjoissa esitellä.

Joosua tuli israelilaisten johtajaksi Mooseksen jälkeen. Mooses vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti heidät halki erämaan Luvatun maan rajoille. Hän kuitenkin kuoli pääsemättä itse sinne, joten Joosuasta tuli sotapäällikkö, joka johti Kanaaninmaan valloitusta joskus 1200-luvulla eaa. Luvattu maa ei tietenkään ollut autio, sillä se on osa Lähi-Idän hedelmällistä puolikuuta eli viljelykelpoista aluetta, joka ulottuu kuunsirpin muotoisena Kaksoisvirtojen maasta Välimeren pohjukan kautta Egyptiin. Taistelu tästä alueestahan jatkuu yhä nykypäivänä. (Tämä oli sivuhuomautus, ei vaadita YO-tehtävässä). Joosuan nimellä kulkee yksi Vanhan testamentin historiallisista kirjoista.

Nehemialla on myös VT:ssa nimikkokirja, jossa kerrotaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeisestä ajasta 400-luvulla. Nehemia oli Persian käskynhaltija Palestiinassa ja hän otti tehtäväkseen Jerusalemin muurin uudelleen rakentamisen, toimi köyhtyneiden israelilaisten taloudellisen tilanteen parantamiseksi sekä teki yhteiskunnallisia ja uskonnollisia uudistuksia.

Seitsemäs tehtävä kuului: "Uusimmassa tutkimuksessa on kritisoitu ajatusta hindulaisuudesta yhtenä uskontona. Pohdi syitä tähän arvioimalla oheisia tekstejä." Tekstikatkelmat olivat peräisin Mundakasta, Tulsi Dasista ja Manun laista ja toivat kukin esille erilaisen, jopa ristiriitaisen kuvan hindulaisuudesta. Ensimmäiseksi piti ymmärtää, että ilmaus "yksi uskonto" viittaa hindulaisuuden sisäiseen yhtenäisyyteen; tehtävässä pyydetään siis pohtimaan väitettä, että hindulaisuus ei olisi yhtenäinen uskonto. Vastauksessa pitää käsitellä annettuja tekstejä ja lisäksi voi esitellä vaikkapa hindulaisuuden monimuotoista jumalakäsitystä, monikerroksista pyhää kirjallisuutta, alueellista laajuutta ja erilaisia käsityksiä pelastukseen johtavasta tiestä sekä eri kastien erilaista asemaa suhteessa uskontoon. Vastauksessa ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ottaa sitä kantaa, että hindulaisuus on kokoelma uskontoja, vaan voi ottaa vastapainoksi hindulaisia yhdistäviä tekijöitä, kuten uskon sielunvaellukseen ja karman lakiin. Tärkeää on siis vastata tehtyyn kysymykseen ja pohtia syitä otsikossa esiintyvälle tutkijoiden väitteelle.

Ainoa etiikkaan liittyvä kysymys oli tällä kertaa diakoniatyöhön liittyvä numero kahdeksan. Siinä piti pohjatekstiä apuna käyttäen vastata kysymykseen, miten diakoninen vastuu toteutuu nykyään. Vastauksen suuntaa määritteli myös kysymyksessä oleva pohjustus, jonka mukaan "Kirkon perustehtäviin on aina kuulunut diakonia. Suomessa kirkko on kantanut päävastuun sosiaalisen hädän lievittämisestä aina 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti. Tämän jälkeen yhteiskunta osallistui voimakkaammin sosiaalisen vastuun kantamiseen."

Tässä niin kuin monessa muussakin tehtävässä kannattaa lähteä määritelmästä. (Esim. seuraavasti: Diakonia on kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nousevaa vähosaisten auttamista. + esimerkkejä) Lisäksi vastauksessa täytyy jotenkin käsitellä diakonian ja yhteiskunnallisen sosiaaliturvan suhdetta. Annettu aineisto sijoittaa diakonian sosiaaliturvaa täydentäväksi "viimeiseksi luukuksi", josta haetaan apua, kun muualta ei sitä saa. Näillä eväillä saisi kolme pistettä. Syventelemällä yhteiskunnallisen tilanteen analyysiä ja pohtimalla, miten kirkon ja yhteiskunnan antaman avun suhde pitäisi järjestää, pisteitä tulisi lisää.

Ensimmäinen jokeri, yhdeksikkö, käsitteli kirkkovuotta, sen sisältöä ja merkitystä uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Tässä pääsee taas määritelmästä liikkeelle: Kirkkovuosi on kristillisten juhlapyhien kalenteri. Jokainen sunnuntai on ylösnousemuksen juhla, ja lisäksi vuoden kiertoon liittyy Jeesuksen elämänvaiheisiin, muutamiin muihin henkilöihin ja kristillisen opin teemoihin liittyviä juhlia. Kirkkovuosi alkaa adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Tämän jälkeen voisi selostaa kirkkovuoden sisältöä tarkemmin, esimerkiksi juhlien sisältöä ja viettoa ja mahdollisesti myös historiaa. Sitten olisi hyvä siirtyä uskonnolliseen merkitykseen ja lopulta yhteiskunnalliseen merkitykseen. Parhaisiin pisteisiin pääseee esittämällä myös kriittisiä näkökulmia: millaisia asioita kristillisten juhlien vietossa saatetaan pitää yhteiskunnallisesta näkökulmasta ongelmallisina. Mielestäni tämän tehtävän aihe sinänsä ei ollut vaikea, mutta parhaisiin pisteisiin ei ole siinä helppo päästä.

Kymmenes ja viimeinen tehtävä, toinen jokeri, kuului: "Askeettinen perinne maailmanuskonnoissa. Tarkastele kysymystä kolmen maailmanuskonnon näkökulmasta." Tämä on mielestäni tyypillinen maailmanuskonto-jokeri, johon vastaaminen ainakaan perustasolla ei ole ylivoimaista. Liikkeelle kannattaa lähteä sen pohtimisesta, mitä askeesi on ja sitten valita kolme käsiteltävää uskontoa. Parhaat valinnat ovat kristinusko (erakko- ja luostariperinne), budhalaisuus (luostariperinne ja elämänjanon sammuttaminen, mutta huomaa: Gautama Buddha ei kannattanut äärimmäistä askeesia, vaan kultaista keskitietä) sekä hindulaisuus (vaeltavat sadhut). Hyviä pisteitä saa pohtimalla askeesin merkitystä ja tavoitetta kussakin uskonnossa ja sen liittymistä kunkin uskonnon oppiin. Askeesi voi olla ulkonaista, kuten ruoasta, unesta, elämän mukavuuksista ja seksuaalisuuden toteuttamisesta luopumista, mutta se voi olla myös henkistä laatua, "omasta minästä luopumista". Tämä näkyy luostarien kuuliaisuuslupauksissa ja buddhalaisuuden käsityksessä minuuden harhasta.

Tällaista siis tänä pääsiäisenä, toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava loma.

Virpi

Ja jatkuu yo-tehtävistä.

Kuvatehtävä, joka oli neljäntenä, oli kaikkein suosituin, sillä siihen oli vastannut jokainen kokelas. Jos tunnisti kuvien aiheet, tehtävästä sai kyllä yhtä ja toista irti. Kyseessä ovat siis Bernt Notken maalaaman Johannesalttarin kaksi kuvaa Pyhän Annan kirkosta Lyypekistä. Tässä ne ovat pieninä kuvina, joten katso tarkemmin Wikimedia Commonsista.

Olennaista tehtävässä onnistumiselle oli tunnistus: oikeanpuoleisessa kuvassa Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen ja vasemmassa Jeesus on kuolleena, ristiltä alas otettuna. Molemmissa kuvissa on esitetty kolminaisuusoppi: Isä Jumala komeassa piispallisessa asussa, Pyhä Henki kyyhkysenä ja Poika ihminen Jeesuksena. Pisteitä sai kuviin liittyvän kristillisen sisällön selittämisestä: kolminaisuusopin lisäksi voi käsitellä kaksiluonto-oppia, Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman merkitystä sekä kastetta. Johanneksen kainalossa oleva kirja on muuten Vanha testamentti, sillä Johanneksen katsotaan olleen viimeinen "vanhan liiton" profeetta. http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Bernt_Notke_002.jpg

http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Bernt_Notke_001.jpg.

Viidenteen kysymykseen sen sijaan oli aika vähän vastauksia ja se olikin sikäli vaativa tehtävä, että näistä Suomen kirkkohistorian tärkeistä henkilöistä ei välttämättä oppikirjoissa ole paljoakaan - ehkä Lars Levi Laestadiusta lukuun ottamatta. Muut kaksi olivat Johannes (Juhana) Gezelius vanhempi ja Anders (Antti) Chydenius, ja kysyttiin siis, miksi he ovat merkittäviä Suomen kirkkohistoriassa.

Johannes Gezelius toimi Turun piispana 16oo-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän toimi aktiivisesti sekä papiston että kansan sivistystason kohottamiseksi ja uskoi painetun sanan voimaan. Siksi hän kehitti sekä koulu- että yliopisto-opetusta, kirjoitti ahkerasti ja edisti kirjojen kustantamista ja hankkimista seurakuntiin. Hänen aikanaan aloitettiin rippikirjojen pito, josta sittemmin muodostui väestökirjanpito. Internetissä on Biografiakeskuksen sivuilla Pentti Laasosen mielenkiintoinen artikkeli tästä puhdasoppisuuden ajan suurmiehestä:

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2252/.

Anders Chydeniuksessa puolestaan henkilöityvät monet 1700-luvulle tyypilliset ilmiöt. Paitsi että hän oli kirkkoherra (Kokkolassa) ja hengenmies, hän suuntasi tarmonsa valistusajan ihanteiden mukaisesti moniin hyödyllisiin ja järkeviin toimiin. Hänen keksintönsä, kuten paranneltu kärrymalli, ovat kuitenkin jääneet hänen talousteoreettisten ajatustensa varjoon. Aikoinaan Chydeniuksen kuva komeili 500 mk:n setelissä, koska häntä voidaan pitää liberalistisen talousteorian edelläkävijänä; hän siis vaati kaupan esteiden poistamista. Hän myös halusi edistää ihmisten perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja uskonnonvapautta (jälkimmäistä tosin esitettiin vielä 1700-luvulla varsin rajoitetulle ihmisryhmälle, maassa asuville ulkomaalaisille). Näissä asioissa Anders sai äänensä kuuluviin toimiessaan pappissäädyn edustajana valtiopäivillä. Katso lisää Wikipediasta tai Anders Cydenius -säätiön kotisivulta http://www.chydenius.net/index.asp.

Laestadius toimi 1800-luvulla pappina Ruotsin Kaaresuvannossa. Lestadiolainen liike rupesi kuitenkin leviämään Lapissa yli valtakunnanrajojen ja on tänäkin päivänä hyvin merkittävä herätysliike Pohjois-Suomessa. Hengellisen heräämisen lisäksi Laestadius pyrki edistämään raittiutta ja kristillisiä elämäntapoja, mikä on suuresti vaikuttanut liikkeen kannattajien ja koko Lapin väestön elämään. Lisätietoja on Wikipediassa tai vielä paremmin tässä dosentti Jouko Talosen artikkelissa: http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/talonen_jouko_002.html.

Virpi

Jatkoa edelliseen (yo-kirjoituksista siis)

Uskonnon toinen YO-tehtävä koski anglikaanikirkkoa, sen syntyä, erityispiirteitä ja nykyistä asemaa. Jälleen kurssien pohjalta mahdollinen tehtävä, mutta erityispiirteiden ja erityisesti nykyisen aseman hallitsemiseksi oppikirjaa on pitänyt lukea aika tarkkaan. Syntyhistoriahan liittyy uskonpuhdistukseen. Henrik VIII aloitti Englannissa reformaation arkkipiispa Thomas Cranmerin tuella (The Book of Common Prayer). Lyhyen aikaa hallinnut Edward VI jatkoi työtä, mutta Maria I Tudor ("Verinen") yritti palauttaa maahan katolilaisen uskon. Lopullisesti anglikaanisuus vakiintui Elisabet I:n aikana 1500-luvun lopulla.

Anglikaanisuuden erityispiirre on varsinkin sen luonne katolilaisuuden ja protestanttisuuden "välityskirkkona": katolisesta kirkosta säilytettiin esim. näyttävät kirkkorakennukset ja jumalanpalvelukset sekä piispan keskeinen asema, mutta opin sisältö muistuttaa luterilaista. Tästä on osoituksena esim. Suomen luterilaisen ja Englannin anglikaanikirkon välille solmittu ehtoollisyhteys ja sopimus pappien vastavuoroisesta oikeudesta toimia molemmissa kirkoissa.

Nykyisestä asemasta voi mainita esim. sen, että kirkko on edelleen Englannin valtionkirkko. Tämä tarkoittaa, että Elisabet II on kirkon muodollinen johtaja, mutta käytännössä johtajuus on Canterburyn arkkipiispan käsissä. Kirkon sisällä on ainakin kaksi suuntausta, matala- ja korkeakirkollinen, joista ensin mainittu haluaa korostaa kirkon protestanttisia piirteitä, jälkimmäinen sen katolilaisia ominaisuuksia. Levinneisyysalue ulottuu Brittiläisen kansainyhteisön maihin (Kanada, Australia) ja lähetystyön tuloksena syntyneisiin kirkkoihin (Afrikka).

Kolmannessa tehtävässä kysyttiin armon, ansion ja lahjan liittymistä toisiinsa kristillisessä opissa. Tästä tehtävästä on mielestäni varsin helppo saada muutama piste, sillä kyseiset sanat ovat luterilaisen pelastuskäsityksen keskeisimpiä käsitteitä ja tuttuja varmasti vaikkapa rippikoulusta. Armo ja lahja liittyvät yhteen: Jumala lahjoittaa armossaan ihmisille pelastuksen. Ansio liittyy ihmisen omaan toimintaan ja sitä ei siis ihmisellä voi pelastuksessa olla. Joissakin vastauksissa ansiota on käsitelty Kristuksen ansion näkökulmasta, ja tämä on mielestäni myös mahdollinen näkökulma. Varottavaa tässä on millään tavalla esitellä, että ihmisellä voisi olla omia ansioita pelastuksen asiassa.

Parhaisiin pisteisiin pääsemiseksi voi mukaan ottaa esim. kirkkohistoriallisen näkökulman ja muistella uskonpuhdistuksen aikaisia erimielisyyksiä näissä asioissa. Tuohon aikaanhan katolinen kirkko myi aneita ja opetti, että kun ihminen ensin tekee kaikkensa, niin sitten Jumala vuodattaa hänelle armonsa. Huomaa kuitenkin, että katolisen kirkon opetus on muuttunut ja on nykypäivänä lähellä luterilaista. Tästä on todisteena näiden kirkkokuntien vuonna 1999 hyväksymä "Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta". Saman julistuksen ovat muuten hyväksyneet ainakin myös metodistit v. 2006.
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/kal/virikkeita/uskpmp_311004.html
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=3134&deptid=124&languageid=3&NEWS=1

Virpi

Hyvää pääsiäistä kaikille yhdessä ja erikseen.

Aloittelen tänään ev.lut. uskonnon ylioppilastehtävien käsittelyä. Pisteytysurakka on meneillään ja täydennän selityksiä tähän blogiin sitä mukaa kuin etenen. Tänään siis ykköstehtävästä, joka kuului: Selvitä Raamatun ja Koraanin eroja.

Tehtävä on mielestäni hyvä perustehtävä, johon pystyy vastaamaan lukiokurssien pohjalta. Tässä voi kertoa oikeastaan kolmesta asiasta: kirjojen syntyhistoriasta, niiden sisällöstä ja merkityksestä. Raamattu on siis pitkän ajan kuluessa syntynyt teos, jolla on monia kirjoittajia. Sen yksittäiset kirjat ovat saattaneet käydä läpi pitkän kehitysprosessin, ja koko teoskokoelmankin eli kaanonin määrittely on ollut prosessi. Koraanin syntyhistoria on tähän verrattuna lyhyt, sillä Muhammedin oppilaat kokosivat sen ilmeisesti varsin pian hänen kuolemansa jälkeen. Syntyprosessi näkyy myös sisällössä, jota en tähän käy erittelemään, koska se olisi liian pitkä juttu, mutta yo-vastauksessa on hyvä jotenkin täsmällisesti mainita esimerkkejä eroavaisuuksista. Huomionarvoista on, että kirjat eivät eroa luonteeltaan siinä, onko kyse historiallisesta tekstistä vai jumalallisesta totuudesta - molempia kirjoja voidaan tarkastalla kummastakin näkökulmasta. Tosin islamin piirissä historiallinen tutkimus ei ole suosittua, koska Koraani ymmärretään täydelliseksi Jumalan ilmoitukseksi. Kristityt, tai ainakin suurin osa, ovat olleet valmiimpia hyväksymään eksegeettisen tutkimuksen. Kristinuskon piirissä suhtaudutaan Raamatun kääntämiseen myös vapaammin kuin islamissa Koraanin; sen itseymmärryksen mukaan käännökset ovat tulkintaa eivätkä autenttista ilmoitusta.

Virpi

Lumista maaliskuuta, lukijani,

on ainakin täällä Itä-Suomessa pidellyt, ja onhan meillä ollut lunta yhtäjaksoisesti tammikuulta asti, niin että muuttakaa vaan tänne, eteläsuomalaiset.

Rooma

Hiihtolomalla tosin jäi hiihtämättä, kun suuntasimme siipan kanssa lomalle "etelään", Roomaan. Ratkaisu oli monella tavalla onnistunut: talviloma-ajan hintapiikki ei koske kaupunkilomia eikä ruuhkaisessa Roomassa ollut ihan niin ruuhkaista. Ja matka ilman lapsia on aina a-luokan matka, vaikka sataisi kaatamalla, hotelli olisi surkea ja ruoka pahaa, kuten tietävät pikkulasten ja murrosikäisten vanhemmat... Tällä kertaa jopa sää oli ihan lämmin, hotelli mainio ja ruoka hyvää!

Tavallaan oli kyse opintomatkasta, koska Rooma on yksi kristillisen kirkon historian keskeisistä paikoista. Oli ihan mukava tuoda opiskelijoille aivan tuoreita terveisiä Pietarinkirkosta ja paavilta (ei nyt ihan henk. koht.), kun näitä asioita käsitellään parhaillaan kirkkohistorian kursseilla. En rupea tässä sen enempää Roomaa esittelemään, kun monet ihmiset ovat siellä käyneet jopa useita kertoja, toteanpahan vain, että historiasta edes jollakin tavalla kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti sinne mennä.

Tai ehkä sen verran voin mainostaa, että San Clementen kirkko on todella mielenkiintoinen paikka. Siellä on Roomalle vähemmän tyypillisiä keskiaikaisia maalauksia ja varhaiskeskiaikainen kivinen kuoriaita. Kirkon alla on varhaiskristillinen kirkko ja sen alla taas ajanlaskun alun asuinhuoneita ja Mithra-kultin palvontapaikka. Siellä voi konkreettisesti kokea, miten menneisyys kantaa meitä harteillaan! Käy osoitteessa http://www.basilicasanclemente.com/ katsomassa virtuaalikierros maanpäällisestä rakennuksesta ja upeista mosaiikeista, kunnes pääset oikeasti paikan päälle. Googlaamalla löytyy myös muita sivuja, jossa kerrotaan kirkon historiasta. Itse bongasin sen Suomalainen matkaopas - sarjan Rooma-kirjasta. Kirkko sijaitsee varsin lähellä Colosseumia osoitteessa Via Di S. Giovanni In Laterano 124, ja kuten osoitteesta kuulee, varsin lähellä on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen San Giovanni in Laterano -kirkko, joka kuuluu Vatikaanin omistukseen. Sitä taas voi katsella osoitteessa http://roma.arounder.com/san_giovanni_in_laterano/. Tähän kirkkoon liitettynä on 300-luvun baptisterio - siis keisari Konstantinoksen ajalta!

Kirkolliskokousjäsenyydestä voin kertoa sen verran, että maaliskuun lopulla on piispan tapaaminen ja sitten vapun jälkeisellä viikolla ensimmäinen istunto. Papereita on jo tullut, mutta kertoilen käsiteltävistä asioista varmaankin tarkemmin sitten toukokuussa. Onneksi olen jo löytänyt kouluun sijaisen ja vielä sellaisen, johon luotan. Kiitos Jaana jo etukäteen!

Virpi

J.K:ssa mainitsen kaksi viime vuonna suomennettua muistelmateosta, jotka ovat tehneet vaikutuksen: Sandra Kalnieten, latvialaisen poliitikon kertomus sukunsa vaiheista, kun hänen isovanhempansa ja vanhempansa karkotettiin Siperiaan, jossa Sandra itse syntyi. Kirjan nimi, Tanssikengissä Siperiaan, kertoo jo jotain. Toinen suvun tarina on Lena Einhornin "Ninan matka", jossa kirjoittaja kertoo äitinsä selviytymistarinan Varsovan ghetosta Ruotsiin. Seuraavat linkit vievät Hesarin juttuihin näistä kirjoista. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tanssi+loppuu+taigalle/HS20070320SI1KU024x6. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Varsovan+getossa+kytee+toivo/HS20070704SI1KU02oly

Teatterista sen verran, että olemme Irjan ja Helin kanssa taas sivistäneet itseämme huomattavilla henkilöillä. Jokin aika sitten kävimme katsomassa Reidar Särestöniemestä kertovan monologin "Reitari" ja eilen Edit Piafista kertovan musiikkinäytelmän "Piaf - ihme". Siinä Liisu Mikkonen tekee erinomaisen roolin nimihenkilönä. Hän paitsi muuntautuu ulkoisesti Piafiksi myös laulaa hienosti. Suosittelen retkeä Savonlinnan teatteriin!